Matkamuistoja

| Aiheet: Kirjat | Kirjoittaja:

Ilon päivä! Olen juuri päässyt eroon raskaasta pallosta jalassani: Matkamuistoja-kirja on osaltani valmis ja toimitettu painoon. Olo on sen verran huojentunut, että nautin tapauksen kunniaksi oikein lasillisen simaa.

Olen nyt kirjoittanut kaksi kirjaa (en laske Nummela – erään albumin anatomia -kokoelmaa kirjaksi). Molemmissa prosessi oli samankaltainen: työ muuttuu ikävämmäksi mitä lähemmäs maalia päästään. Alussa on hauskaa keksiä tarinaa ja kehitellä kirjan pitkää kaarta. Se on luomistyötä, josta nautin. Mitä pidemmälle prosessi kuitenkin etenee, niin sitä enemmän se muuttuu tekniseksi suorittamiseksi: yksittäisten lauseiden ja sanojen hinkkaamiseksi. Kirjaa pitää lukea jatkuvasti uudestaan ja uudestaan. Tekstille tulee niin sokeaksi, että karkeatkin kirjoitus- ja ajatusvirheet läpäisevät helposti puolustuksen. Kun saman käsikirjoituksen lukee ties kuinka monetta kymmenettä kertaa, niin siitä ei enää tajua mitään, aivoista tulee velliä.

Kesä Kalevi Sorsan kanssa -kirjasta tein aikanaan seitsemän versiota. Laskeskelin, että Matkamuistoista painoon lähti tänään versio numero kahdeksan. Osaltaan kirjan suurta versiomäärää selittää se, että teos muutti matkan varrella täydellisesti muotoaan. Alkuperäinen ajatus oli kerätä blogikirjoituksiani kansien väliin ja höystää niitä uusilla teksteillä. Pian kuitenkin totesimme kustannustoimittajan kanssa, että se mikä toimii blogissa, ei välttämättä toimi kirjassa. Kirjoitukset olivat liian levällään, oli valittava jonkinlainen linja.

Keskityimme lopulta keikkailuun liittyviin kirjoituksiin. Niistä muodostettiin selkäranka, jonka ympärille kirjaa alettiin rakentaa. Sen muoto oli kuitenkin edelleen kirjoituskokoelma. Jossain neljännen version kieppeillä kustannustoimittaja ehdottikin, että eikö tästä kannattaisi sittenkin tehdä enemmän romaanin näköinen? Niputtaa satunnaiset keikkakirjoitukset yhteen ja laatia niiden väliin siirtymiä siten, että muodostuisi eteenpäin kulkeva kokonaisuus.

Innostuin ajatuksesta. Sen huono puoli kuitenkin oli, että käytännössä työ alkoi tuolloin alusta. Jouduin kaatamaan palikoista jo rakentamani tornin ja asettelemaan osat uuteen järjestykseen, tekemään niistä jotain aivan muuta.

Rehkiminen kuitenkin kannatti, sillä nyt Matkamuistoista tuli kirjoituskokoelman sijaan ihan oikea kirja. Se kertoo tarinan minusta ja yhtyeestäni viime vuoden kiertueella. Tarina on tosi, mutta käytännössä koostettu useamman vuoden ajalta. Aikoja ja paikkoja on häivytetty ja yhdistelty keskenään: kirjassa yhden keikan kuvaus saattaa itse asiassa olla kooste neljältä eri keikalta. Tarkoituksena ei ollut kirjoittaa historiikkia, vaan luoda vetävä kertomus siitä, millaista on oikeasti keikkailla Suomessa. Teoksessa käydään myös jonkin verran läpi omaa henkilöhistoriaani, lähinnä muusikoksi kasvamisen vinkkelistä. Matkamuistoja ei kuitenkaan ole varsinainen elämäkerta tai muistelmateos, painopiste on tässä ja nyt.

Erilaisia rokkikirjoja on tietysti julkaistu hyllykilometreittäin, mutta yritin tavoitella omassani hiukan poikkeavampaa poljentoa. Matkamuistoja ei ainakaan ole mitenkään erityisen dekadenttiä luettavaa – minä ja yhtyeeni kun emme satu olemaan itsetuhoisia, tatuoituja nistejä. Yritin myös välttää kaikenlaista mahtipontisuutta ja itsensä korostamista. Itsensä alentaminen on minun juttuni! Haluan kirjassani välittää mahdollisimman realistisen kuvan siitä miltä tuntuu ajella ympäriinsä keikkabussilla ja nousta lavalle ihmisten eteen.

Se on nimittäin loppujen lopuksi yllättävän vähäistä. Suurin osa ajasta palaa kaikenlaiseen jonninjoutavaan, josta isot tähdet kirjoittavat muistelmissaan harvoin sanaakaan. Minä puolestaan keskityin juuri näihin pysähtyneisiin hetkiin, jolloin hotellihuoneessa keksitään sananmuunnoksia, jotka eivät edes käänny, tai mietiskellään, että jos monitorimiksaaja pitäisi valita Jeesuksen opetuslapsista, niin kuka olisi tehtävään sopivin? Matkamuistoja on tarina unelmien perässä juoksemisesta ja kaveruksista, jotka bussilla kiertäessään luovat ympärilleen oman maailmansa.

Kirja on siis rakentunut tästä blogista löytyvien kirjoitusten ympärille, mutta se on kuitenkin täysin uusi teos. Blogitekstejä on muokattu ja jatkettu, niiden ympärille on kirjoitettu niin paljon uutta asiaa, että veikkaisin vanhojen bloggausten olevan kirjan sivuilla vähemmistössä. Ne ovat olleet kuin demoja, joiden pohjalta on lopulta syntynyt romaani. Uskaltaisin kuitenkin väittää, että jos olet viihtynyt tässä blogissa, niin tulet varmasti pitämään myös Matkamuistoja-kirjasta.

Vaikea uskoa, että se on vihdoinkin poissa käsistäni. Mahtava fiilis! Seuraavaksi voisikin tehdä vaikka levyn…

Matkamuistoja julkaistaan 24.5.

Klikkaa kuva suuremmaksi!

Kommentit

  1. Mistä tuota saa tilata? Saako blogin lukijat alennusta?

  2. En lue kirjoja, viimeisin kirja on tullut luettua pakon edestä lukiossa. Pitkäaikaisena Anssin blogin lukijana tämä kirja tulee kuitenkin ostettua!

  3. Kirja kuulostaa tosi maukkaalta. Varmasti oli paras vaihtoehto tehdä siitä yhtenäinen teksti. Sellaista on huomattavasti hauskempi lukea kuin yksittäisiä katkelmia.

    Hitsi. Nyt on vain ongelma, että pitäisikö opus ahmaista heti kun sen saa käsiinsä (tuntuisi luontevimmalta) vai säästää se juhannuksen tienooseen? Tai jos se paranee joka lukukerralla, voisiko sen lukea heti, juhannuksena ja sitten kun kesäloma oikeasti alkaa? Optimaalisin vaihtoehto olisi hankkiutua keikkareissulle jonnekin mahdollisimman kauas ja ottaa Matkamuistoja matkalukemiseksi. 🙂 Toivottavasti nuo kannet kestää kovaa kulutusta.

  4. Onnittelut kirjasi valmistumisesta! Malttamattomana täällä sitä odotellaan! Kirjan kansikin on niin kaunis ja kitarakotelosta kumpuavat kuvat mielenkiintoisia! Ja iloinen asia nähdä sinut Anssi, hymyilevänä kuvissa!

    Koskahan muuten olette taas bändin kanssa keikkailemassa? Jos saa udella? Vaikkei mitään vastaan ole soolokeikkojasikaan. Ne kun alkavat vaan turhan myöhäiseen kellonaikaan! Ei tällainen vanhempi,lähes absolutisti, jaksa niin myöhään valvoa! 😉

    Herkkua olisi, jos esim. kesän mittaan näkisimme teidät jollain ulkoilmakeikalla! Pääsisivät perheemme pienimmätkin fanisi näkemään teitä! Muutamia vuosia sitten Ylisfestareilla meininki ainakin oli niin mahtavaa ja unohtumatonta! Pikkutytöt kera aikuisten, nauttivat täysin rinnoin keikastanne ja koko päivästä! Mukavaa kesää Sinulle! Muista myös lomailla!

  5. Vau! Olen koko ajan ollut siinä uskossa, että kirjasta tulee jonkinlainen blogipostauksista kerätty kirjoituskokoelma enkä todella arvannut, että siitä kehkeytyisi kokonainen romaani. Mahtavuutta!

    Omalle tekstilleen tulee tosiaan helposti sokeaksi. Yksi hyvä tapa löytää virheitä tai kömpelöjä ilmauksia on antaa teksti jollekulle toiselle luettavaksi.

    Kirjan ilmestymistä odotellessa!

  6. Onko vielä mitään käsitystä, milloin mainittu teos olisi hankittavissa kaikissa hyvinvarustetuissa kirjakaupoissa?

    Kuullostaa hyvältä 🙂

  7. Eiku aivan, siinähän se lukeeki…kiitos silti 🙂

  8. Slovakia vie tänään 5-2. Pankaa tulosveto vielä, kun kerkeette.

  9. Kiitos Hilulle noista linkeistä! Mä ihmettelinkin, että miksi uudesta kirjasta ei puhuttu juuri mitään siinä varsinaisessa töllöstä tulleesta versiossa..Nyt selvis sekin, kun noin pitkästä haastattelusta ovat leikelleet tuon varsinaisen..

  10. Oih Noora, oletko sinä se Kajaanin Prisman kaunis-Noora?

  11. Yle Puhe on huomenna Musiikkitalossa! Vieraina ovat mm. Anssi Kela, Sami Saikkonen, Minna Parikka, Timo Marjamaa, Hjallis Harkimo ja Nasima Razmyar. Suora videostream löytyy keskiviikkona 23.5. klo 7-10 osoitteesta http://yle.fi/puhe/live

    Ja Yle Puhe -radiokanavalta ilman kuvaa.

  12. Jes! Matkamuistoja saapui kolahtaen luukusta! Harmi, ettei ehdi heti lukemaan. Parit naurut kumminkin tuli jo selaamisesta!

  13. Voi rähmä, oisinpa mäkin tilannut sen jostain verkkokaupasta..Juttu on meinaan nyt niin, että paikallisien kirjakauppojen valikoimiin sitä ei kuulemma saa kuin parin viikon toimitusajalla tilaamalla ja esim.lähin Suomalainen Kirjakauppa, johon sitä on tulossa kokonainen 1 kappale, on Järvenpäässä..Prismaan tai Cittariinkaan sitä ei täällä ole ainakaan lähiaikoina tulossa. Jos sen haluaa saada lähipäivinä itselleen, se on näillänäkymin lähdettävä Helsinkiin Akateemiseen ostoksille.

  14. Onpa tosiaan vaikea ostaa Matkamuistoja-kirjaa! Olisi pitänyt varmaan tilata se jo aikaisemmin paikalliseen kirjakauppaan tai sitten tosiaan verkkokaupasta! Ovat näköjään kovin varovaisia tilatessaan kirjojaan. Pienellä paikkakunnalla tietysti ostajat voivat olla harvassa. Täytyy yrittää muutenkin kannattaa enemmän paikallisia pikkukauppoja, ettei kaikkia lopeteta ”hypermarkettien” vuoksi!

  15. Tuli mieleen, että voisipa Anssin puodista tilata kirjan! 🙂

  16. Myyrmäen Suomalaisesta kirjakaupasta tarttui mukaan hintaan 39,60 €! Alkaa olemaan kirjalla vähän hintaa.

  17. Suomalaisella kirjakaupalla onkin kaikista kallein hinta tuolle kirjalle.

  18. Minkä verran sitä Kalevi Sorsa-kirjaa on mennyt kaupaksi?

  19. Tuo Poirotin raportoima n. 40 euroa on todella suolainen hinta. Neuvoisin jopa, että älkää ostako tuollaiseen hintaan! Akateemisen nettikaupassa hinta näyttää olevan 25,42 €.

    Kesä Kalevi Sorsan kanssa -kirjan myynneistä ei ole käsitystä. Muistaakseni sitä meni silloin aikanaan nelisen tuhatta.

  20. Kirjan lukeminen on jo hyvässä vauhdissa. Ennen kirjaan tarttumista vähän pelkäsin, että kuinka puuduttavaa tuon lukeminen sitten onkaan jos luen samat jutut kuin blogista on tullut luettua. Mutta siis eihän tuota voi missään julkisella paikalla edes lukea, kun se aiheuttaa ihan hallitsemattomia naurunpyrähdyksiä! Kuten Kesä Kalevi Sorsankin kanssa. Ei siis kaduta yhtään, että ajettiin Helsinkiin asti kirjan takia. Siellä Akateemisessa sanoivat, että olivat hankkineet niitä alkuun 10 kpl.

  21. Juuri kävin kirjan keskustan Akateemisesta hankkimassa. Aluksi ei meinannut löytyä, mutta toinen paikalle tullut myyjä tiesi kertoa sijainnin, eli musiikkikirjat, 2. kerros (no ihan loogista, tollo minä…). Melkein viimeisen vein pinosta, toivottavasti varastossa on lisää! Haaviston kampanjasta kertovaa kirjaa en sitten löytänytkään, sillä kirjaa ei löytynyt kirjan nimellä eikä tarkennuksella ”no se eilen ilmestynyt Pekka Haaviston vaalikampanjasta kertova kirja” ja Riikka Kämpin nimi ei yhtäkkiä tullut mieleen, vaikka toki sen tiesin. Olin sen verran kiireessä, etten jäänyt kirjaa etsimään (yllättävää ettei helposti löytynyt, kun kysymyksessä on presidenttiehdokas).

    Heti bussiin päästyä aloitin Matkamuistoja, ja siis todellakin apua, nauroin ääneen koko eka luvun ajan!! Komppaan edellistä kommentoijaa, ei kannata lukea julkisilla paikoilla tai voi syntyä noloja tilanteita 😀 No toisessa luvussa alkoi jo hiukan itkettää, kun luin ettei Pekan ja suden levy sitten myynytkään. Äh, miksi en ostanut levyä, muistan kyllä Pekan ja suden, vaikka aloin Anssin musiikkia paljon myöhemmin kuunnella. Kirjaa lukiessa ei todellakaan yhtään tunnu siltä, että lukisi uudestaan blogin juttuja! Hurjan hauska kirja, olen edelleen vakuuttunut siitä, että Anssilla on Suomen paras huumorintaju. Kirja sisältää kuitenkin myös vakavampaa pohdintaa muusikon arjesta. Hyvin mielenkiintoinen alku, aion heti tänään lukea kirjan loppuun!

  22. Lukaisin eilen Matkamuistoja.
    Päällimmäisenä voisi kommentoida että Anssi kirjoittaa kiinnostavasti ja rehellisesti (rehellisen tuntuisesti) asioista, monessa suhteeessa uraa uurtava ”rock-kirja” jotka liian usein ovat pääasiassa joko hillitöntä egon pönkittämistä tai sitten skandaalinkäryisiä ”paljastuskirjoja”. On tullut luettua pääasiassa englanninkielisiä alan teoksia toista sataa, suurin osa populaarimusiikin puolelta mutta mukana myös klassisen musiikin ”rock-staroja” (tulkitsen termin tässä enemmän tietyksi asenteeksi enemmmän kuin musiikkityylin ilmaukseksi).

    Tuossa edellä laiton sukeisiin lisäyksen ”rehellisen tuntuisesti” koska eihän lukija tai edes lähimmäinen voi tietää pohjia myöten toisen ajatuksia, kirjassa erityisesti asioita joita mieli on filtteröinyt tiedostaen tai tiedostamatta pois. Me kaikki luomme mielellämme itsestämme brändiä johon tietyt asiat kuuluvat, toiset eivät. Tosiasia on se että lähes kaikki meistä ovat ristiriitaisia ihmisiä jotka teemme ja ajattelemme sekä hyvää että vähemmän kunniakkaita ja hyviä asioita. Kuinka ”hyviä” olemme riippu kai siitä kuinka paljon annamme valtaa pahalle ja ennen kaikkea siitä että ymmärrämme siitä mikä on pahaa. Näyttää siltä että ymmärryksen lahjaa on jaettu meille melko epätasaisesti.
    No niin – kommenttini haiskahtaa jo epäilyttävästi moraalisaarnalta mutta ehkä se sopii Anssin yhteyteen, onhan hän itse poikkeuksellisen paljon käsitellyt arvo- ja moraalikysymyksiä teksteissään ja julkisissa kannanotoissaan.

    Harry

    P.s. Esimerkkinä ja taustaksi em.: mieleeni jäi erityisesti pari kohtaa joka demenstroi Annssin rehellistä kirjottamista. Toisessa kaunis tyttö jättää hänelle kommelluksia täynnä olevan esiintymisen jälkeen taitellun paperin jonka Anssi toivoo sisältävän ”vaikka piirakkareseptin” (huom. Freud!). Lapussa lukeekin että ”Anssi, musiikkisi on todella huonoa”. Haluaako Anssi nostaa rehellisyyspisteitä vai ihan okeasti olla rehellinen? (taitaa menneä filosofiaksi). Toinen esimerkki rehellisyyttä demonstroivasta profiilistä näytellään keikkapaikan backstagella jonne ilmestyy humlainen tyttö joka laskee huosunsa alas. Anssi miettii hetken tilannetta ja poistaa itsensä paikalta. Olisiko ollut vielä rehellisempää (jos tätä nyt pidetään itseisarvona) kertoa myös tilanteessa jossa idoli on menetellyt vähän vähemmän kunniakkaasti? Vai eikö sellaisia tilanteita ole ollutkaan? Uskon ihan oikeasti että Anssi on keskimääräistä ”parempi” ihminen (kaikki me olemme enemmän tai vähemmän kurjia) mutta väistämättä mieleen nousee esim. ne ristiriitaiset tunteet joita ainakin minulla heräsi kuin luin Who-yhtyeen legendaarista Pete Townshedia vastaan nostetuista pedofiilisyytteistä. Siinä särkyi jotain ihan oikeasti, niin paljon olen ihaillut Whon musiikkia. Mutta hämärtyykö vanhenevan rock-idolin ymmärrys oikeasta ja väärästä? Vai tekeekö tilaisuus varkaan? Vai vielä pahempaa: onko ko. henkilössä aina ollut tämä ”ominaisuus”. Idolissakin voi olla paha mutta eikä se vain kerros siitä että olemme kaikki puutteellisia ja maine ja kunnia, taidot yhdellä elämän alueella eivät ylevöitä meitä muilla alueilla tai ihmisinä, päinvastoin kuin tahdomme usein ajatella. H.

  23. Uudessa Seura-lehdessä on Anssin haastattelu. Siinä kerrotaan, että Anssi vie Asko Kalloselle biisejä kuunneltavaksi. Eikös Asko ole Warner Musicin pomoja ja Anssin levy-yhtiö on Sony Music? Tosin Anssin nimeä ei näy kummankaan levy-yhtiön artistien listoilla! Vai onko toimittaja sekoittanut menneen ja nykyisen?

  24. Tämän päivän Helsingin Sanomissa on koko sivun juttu aiheesta:

    ”Mitä heistä tuli?

    ”Meistä tuli muurareita, taksikuskeja, suutareita…” laulaa Anssi Kela hittikappaleessaan 1972. Mutta mitä hänen luokkakavereistaan oikeasti tuli?”

    Luokkakuvassa on Vihdin yläasteen 9D v. 1987.

Roskapostin vuoksi vanhoista artikkeleista on kommentointi suljettu automaattisesti.