Forum 2002-2013
17.11.2003 18:52
Studioteknisten nippelikysymysten kosto
No, oikeastaan vähän harhaanjohtava otsikko... tarkoituksenani on keskustella laulujen teosta.
Anssi, David Bowie sanoi yhdessä haastattelussa (Guitar Player?) Tin Machine-bändinsä aikoihin, että aina kun hän tuntee olevansa jumissa, hän nappaa kitaran ja rupeaa jauhamaan yhtä ja samaa Jimmy Pagen hänelle näyttämää riffiä. Kun sitten riffiä hetken on pulannut, niin jo rupeaa biisiä syntymään.
Ono sinulla jotain vakioriffiä/kikkaa, millä ikäänkuin polkaiset itsesi biisinteko-moodiin?
-Jens
Anssi, David Bowie sanoi yhdessä haastattelussa (Guitar Player?) Tin Machine-bändinsä aikoihin, että aina kun hän tuntee olevansa jumissa, hän nappaa kitaran ja rupeaa jauhamaan yhtä ja samaa Jimmy Pagen hänelle näyttämää riffiä. Kun sitten riffiä hetken on pulannut, niin jo rupeaa biisiä syntymään.
Ono sinulla jotain vakioriffiä/kikkaa, millä ikäänkuin polkaiset itsesi biisinteko-moodiin?
-Jens
17.11.2003 22:15
Toivoisin, että sellainen olisi löytynyt. Eli ei ole. Monesti tulee otettua akustinen kitara kotelostaan ja ajateltua, että nyt voisin yrittää vaikka keksiä biisin. Äärimmäisen harvoin siitä kitarasta kuitenkaan saa mitään irti. Jotenkin ehkä nykyisin tunnistan itsessäni sellaisen olotilan, joka enteilee laulun syntyä. Välillä sitä vain tuntee biisin leijuvan ilmassa valmiina napattavaksi. Tämäkään tunne ei välttämättä johda suoraan uuteen hittibiisiin, mutta silloin ainakin kannattaa kuunnella korvat höröllä intuitiota ja koettaa onneaan.
17.11.2003 22:33
Oletko sitten kokenut sen aika tavallisen, että uudessa soittimessa piile kappale? Käänteisesti, ovatko uudet soittimesi, ts. hankittuasi soittimen, poikineet lauluja?
-Jens
-Jens
18.11.2003 9:15
Joskus kyllä, joskus ei. Ehkä sillä on tekemistä sen kanssa, että uutta soitinta soittelee mielellään ja silloin tulee yksikertaisesti soiteltua enemmän kuin normaalisti. Aika harvoin on kuitenkaan käynyt niin, että uusi soitin on suoraan inspiroinut biisin. Tietysti erilaiset soundit antavat erilaisia virikkeitä. Kun soitan esim. Nord Electro -kosketinsoitinta, niin tuleehan siinä olevalla Rhodes -soundilla soitettua ihan erilaisia juttuja kuin tavallisella pianosoundilla. Mikäli aina ostamastani uudesta soittimesta tosiaankin purkautuisi uusi biisi, niin ostelisin varmaankin vielä enemmän kitaroita ja muuta...
18.11.2003 15:23
Oletko joskus kokeillut kitarassa eri vireiden vaikutusta? Itse huomaan usein innostuvani jostain aika yksinkertaisestakin jutusta, jos olen virittänyt kitaran saatumanvaraisesti (esim. Eb-H-F-Ab-Ab-F# oli yhden hyvän aihion takana).
Toiseksi, oletko joskus käyttänyt tietoisesti pastissin tekoa biisin synnyttäjänä? Esim. Pekkis ja Sukkis-aikana Sokeana Katselen oli selvä Police-pasissi ja Suuria Kuvioita on (ja taisit mainita sen itsekin) Niel Young & Crazy Horse-pastissi. Mutta oletko joskus päättänyt tehdä vaikkapa Greeting from A.... aikaisen E Street Band-pastissin, ja siitä onkin sitten syntynyt ihan oma kappale?
-Jens
Toiseksi, oletko joskus käyttänyt tietoisesti pastissin tekoa biisin synnyttäjänä? Esim. Pekkis ja Sukkis-aikana Sokeana Katselen oli selvä Police-pasissi ja Suuria Kuvioita on (ja taisit mainita sen itsekin) Niel Young & Crazy Horse-pastissi. Mutta oletko joskus päättänyt tehdä vaikkapa Greeting from A.... aikaisen E Street Band-pastissin, ja siitä onkin sitten syntynyt ihan oma kappale?
-Jens
19.11.2003 22:57
Hakaniemen harmaa mies syntyi virekokeilun pohjalta. Olen aina ihaillut Joni Mitchellin kitaransoittoa. Katselin kerran videolta erästä hänen konserttiaan ja päätin yrittää apinoida hänen virityksensä. Seurasin nauhalta sormien asentoa eri soinnuissa ja lopulta päättelin, että virityksen on oltava D-A-E-F#-A-D (ainakin siinä biisissä - Mitchellhän käsittääkseni käyttää paljonkin erilaisia variaatioita vireissään). Soittelin jonkin aikaa ja hyvin Jonimaiseltahan se kuulosti. Äkkiä huomasin, että minullahan oli kasassa biisi, josta sitten myöhemmin muodostui Hakaniemen harmaa mies.
Oikeastaan suurin osa biiseistäni syntyy jonkinlaiselta pastissi-pohjalta (ks. myös ed. esim.). Aika usein innostun jostain kuulemastani laulusta niin paljon, että päätän itse tehdä mahdollisimman samanlaisen. Yleensä prosessi kuitenkin harhautuu sivuraiteille ja lopputulos muistuttaa enää hyvin etäisesti lähtökohtaansa. Välillä vaikutteet saattavat jäädä pintaan ja jäljet johtavat suoraan sylttytehtaalle. Suuria kuvioita on selkeästi tehty Neil Youngin vaikutuksen alaisena. Samoin kun kuulee Everlastin What It´s Like -biisin, niin ei varmaankaan tarvitse kauaa ihmetellä mistä se Mikan faijan BMW oikein tuli... Niistä vähemmän selvistä yhteyksistä voisi mainita vaikkapa Uudet autot -kipaleen: lähdin alunperin apinoimaan Neil Youngin (vaihteeksi...) Winterlongia. Tai Kaksi sisarta, joka lähti kuunneltuani Joni Mitchellin Californiaa. Tai Mies ja meri, joka oli aluksi Bob Dylanin Precious Angel. Kyllähän tätä on siis tullut harrastettua - myönnetään!
Oikeastaan suurin osa biiseistäni syntyy jonkinlaiselta pastissi-pohjalta (ks. myös ed. esim.). Aika usein innostun jostain kuulemastani laulusta niin paljon, että päätän itse tehdä mahdollisimman samanlaisen. Yleensä prosessi kuitenkin harhautuu sivuraiteille ja lopputulos muistuttaa enää hyvin etäisesti lähtökohtaansa. Välillä vaikutteet saattavat jäädä pintaan ja jäljet johtavat suoraan sylttytehtaalle. Suuria kuvioita on selkeästi tehty Neil Youngin vaikutuksen alaisena. Samoin kun kuulee Everlastin What It´s Like -biisin, niin ei varmaankaan tarvitse kauaa ihmetellä mistä se Mikan faijan BMW oikein tuli... Niistä vähemmän selvistä yhteyksistä voisi mainita vaikkapa Uudet autot -kipaleen: lähdin alunperin apinoimaan Neil Youngin (vaihteeksi...) Winterlongia. Tai Kaksi sisarta, joka lähti kuunneltuani Joni Mitchellin Californiaa. Tai Mies ja meri, joka oli aluksi Bob Dylanin Precious Angel. Kyllähän tätä on siis tullut harrastettua - myönnetään!
21.11.2003 10:58
Vireistä: Joni Mitchell sanoi Guitar PLayerin haastattelussa (v. -9x) että hänellä on noin 40 (!) eri virettä, joita aktiivisesti käyttää. Eikä mielellään kerro niitä muille. Välillä niitä on kyllä tosi vaikeaa selvittää, mm. Blue-levyn kappaleissa.
Pastissit: sinulla siis tavallaan on biisinteon käynnistin, eikö vain? Jos se Bowielle oli yksi Jimmy Pagen näyttämä riffi, se on sinulle joku ajankohtainen biisi-ihastus, josta teet "kopion" - ja koska kukaan meistä ei ole Xerox, niin lopputulos kuullostaa itseltäsi.
Vaihdoit tietoisesti laulutyyliä Pexu ja Suxi-ajan jälkeen. Oletko joskus soolouran aikana kirjoitellut biisiä, jonka sitten joudut transponoimaan että se sopisi paremmin äänialallesi (ja nykyiselle laulutavallesi) - ja sitten laskemisen tai nostamisen jälkeen huomaat ettei enää kuullostakkaan yhtä jännältä tai kivalta?
-Jens
Pastissit: sinulla siis tavallaan on biisinteon käynnistin, eikö vain? Jos se Bowielle oli yksi Jimmy Pagen näyttämä riffi, se on sinulle joku ajankohtainen biisi-ihastus, josta teet "kopion" - ja koska kukaan meistä ei ole Xerox, niin lopputulos kuullostaa itseltäsi.
Vaihdoit tietoisesti laulutyyliä Pexu ja Suxi-ajan jälkeen. Oletko joskus soolouran aikana kirjoitellut biisiä, jonka sitten joudut transponoimaan että se sopisi paremmin äänialallesi (ja nykyiselle laulutavallesi) - ja sitten laskemisen tai nostamisen jälkeen huomaat ettei enää kuullostakkaan yhtä jännältä tai kivalta?
-Jens
21.11.2003 14:42
Äänialaongelmiin törmään jatkuvasti. Tapanani on lähinnä keksiä melodioita, jotka menevät aivan liian ylhäältä. Näin kävi mm. 1972 -biisin väliosan kanssa, jonka melodia kulki alunperin aivan eri tavalla - nousi nimittäin aika kovaa ja korkealle... Olin melodiasta innoissani, kunnes sitten yritin oikeasti laulaa sitä. Eihän siitä mitään tullut. Oli pakko muuttaa sävelkulku nykyiseen muotoonsa, mikä harmitti suuresti, sillä pidin alkuperäistä versiota huomattavasti parempana. Nykyisin olen jo tottunut väliosan melodiaan ja jopa kallistunut ajattelemaan, että oli ehkä sittenkin ihan hyvä kun jouduin vaihtamaan sitä.
Joskus myös levy- ja liveversioiden välillä joutuu tekemään pientä sävelheimosäätöä. Mikan faijan BMW, Puistossa ja Faijan haamu menevät levytetyssä muodossaan kaikki A-mollissa. Totesin, etten livetilanteessa saa riittävästi pontta laulusuoritukseen, joten nostatin kaikkien sävellajia yhden sävelaskeleen verran, H-molliin.
Muutoksen laulutavassani rinnastettuna Pekka ja Susi -aikoihin kuulee varmasti parhaiten vertaamalla Pekan ja Suden levyttämää Karhun elämää -biisiä nykyisin keikoilla esittämääni versioon. Alkuperäinen sävellaji oli A, nykyisin kappaletta soitetaan F:stä.
Joskus myös levy- ja liveversioiden välillä joutuu tekemään pientä sävelheimosäätöä. Mikan faijan BMW, Puistossa ja Faijan haamu menevät levytetyssä muodossaan kaikki A-mollissa. Totesin, etten livetilanteessa saa riittävästi pontta laulusuoritukseen, joten nostatin kaikkien sävellajia yhden sävelaskeleen verran, H-molliin.
Muutoksen laulutavassani rinnastettuna Pekka ja Susi -aikoihin kuulee varmasti parhaiten vertaamalla Pekan ja Suden levyttämää Karhun elämää -biisiä nykyisin keikoilla esittämääni versioon. Alkuperäinen sävellaji oli A, nykyisin kappaletta soitetaan F:stä.
21.11.2003 16:44
1972:ssa en ainakaan minä kaipaa korkeampaa melodiaa; Lemojen kiipeilevät stemmat tuovat niin paljon intensiteettiä.
Olet siis ainakin muutellut melodiaa jotta se sopisi äänialaasi. Mutta oletko joskus keksinyt esim. hyvän riffin ja sille melodian, jonka haluat pitää muuttumattomana, mutta sitten huomaat että koko paketti pitäisi laskea vaikka kvartin - minkä jälkeen se kitaralla nasevalta/jyräävältä/tuoreelta kuullostanut kuvio ei enää ollenkaan toimi?
Onko muuten ne SK:n "rakastelukohtauksen" stemmat lainattu jostain? Ovat mielestäni todella hienot - niissä on todellista patoutuneen intohimon purkautumista. Menikö Tommy Tabermanniksi?
-Jens
Olet siis ainakin muutellut melodiaa jotta se sopisi äänialaasi. Mutta oletko joskus keksinyt esim. hyvän riffin ja sille melodian, jonka haluat pitää muuttumattomana, mutta sitten huomaat että koko paketti pitäisi laskea vaikka kvartin - minkä jälkeen se kitaralla nasevalta/jyräävältä/tuoreelta kuullostanut kuvio ei enää ollenkaan toimi?
Onko muuten ne SK:n "rakastelukohtauksen" stemmat lainattu jostain? Ovat mielestäni todella hienot - niissä on todellista patoutuneen intohimon purkautumista. Menikö Tommy Tabermanniksi?
-Jens
21.11.2003 23:14
Kyllähän varsinkin kitarariffit ovat sellaisia, että ne harvemmin toimivat muussa kuin siinä sävellajissa, johon ne on sävelletty. Omissa biiseissäni on nykyisin vähemmän riffejä (ei taida olla yhtään...), joten sävellajien muuttelu tarpeen vaatiessa on helpompaa. Vaikka ovathan jotkut sointukulutkin sellaisia, että eivät ne kuulosta yhtään samalta "väärässä" sävellajissa.
SK:n väliosan stemmalaulu ei ollut mitenkään erityisen huolella etukäteen suunniteltu tai edes sävelletty. Siihen jäi vain tyhjä kohta ja hetken päähänpistosta ryhdyin hoilaamaan. Lauloin nopeasti muutaman raidan sen kummemmin miettimättä mitä oikeastaan olen tekemässä ja siinähän se nyt on...
SK:n väliosan stemmalaulu ei ollut mitenkään erityisen huolella etukäteen suunniteltu tai edes sävelletty. Siihen jäi vain tyhjä kohta ja hetken päähänpistosta ryhdyin hoilaamaan. Lauloin nopeasti muutaman raidan sen kummemmin miettimättä mitä oikeastaan olen tekemässä ja siinähän se nyt on...
23.11.2003 16:39
Niin, en tarkoittanut riffiä metallimielessä, vaan tietyt arpeggiokulut tai sointukäännökset saattavat kuullostaa tosi makeilta juuri tietyssä kohtaa kaulaa, mutta sitten muualta soitettuna taas ei.
Ne SK:n stemmat kuullostavat jotenkin Brian Wilsonin päästä karanneilta. Montako raitaa laulat siinä? Kuullostaa kolmelta.
Onko omien stemmojen sovittaminen sinulle usein hakuammuntaa, vai suunnitteletko nekin tarkasti päässäsi ennen äänittämistä?
-Jens
Ne SK:n stemmat kuullostavat jotenkin Brian Wilsonin päästä karanneilta. Montako raitaa laulat siinä? Kuullostaa kolmelta.
Onko omien stemmojen sovittaminen sinulle usein hakuammuntaa, vai suunnitteletko nekin tarkasti päässäsi ennen äänittämistä?
-Jens
24.11.2003 17:24
Muistelisin, että SK:n väliosassa on kolmiääninen stemma, jonka olen tuplannut. Eli siinä laulaa kuusi Anssia.
Yleensä laulustemmani ovat niitä perinteisiä harmonioita, jotka tulevat ihan luonnostaan. Välillä niitäkin täytyy hiukan hakea, esim. Ensilumen kertosäkeistön viimeiseen riviin oli yllättävän vaikea laulaa stemmoja. Mutta yleensä tiedän tosiaan aika varhaisessa vaiheessa mihin on tulossa laulustemmoja ja millaisia ne ovat.
Yleensä laulustemmani ovat niitä perinteisiä harmonioita, jotka tulevat ihan luonnostaan. Välillä niitäkin täytyy hiukan hakea, esim. Ensilumen kertosäkeistön viimeiseen riviin oli yllättävän vaikea laulaa stemmoja. Mutta yleensä tiedän tosiaan aika varhaisessa vaiheessa mihin on tulossa laulustemmoja ja millaisia ne ovat.
25.11.2003 11:58
Keskusteluissamme on muutaman kerran tullut esille, että suunnittelet biisit sovitusta myöten melko tarkasti päässäsi. Miten vaikeata on siirtää nuo pään sisällä kuulemasi sovitukset ja soitannolliset hienoudet moniraiturin nauhalle (no, kovalevylle itse asiassa)?
Oletko joskus törmännyt siihen, että y.m. mukaisesti sovittamasi soitinkuvio ei ole halunnutkaan tulla sormista ulos, ts. huomaat ettet tiedä miten sen soittaisit?
Jos näin on käynyt, miten olet ratkaissut asian? Basisti John Myung (Dream Theatre, vissiin) sanoi kerran Bass Playerin haastattelussa että törmätessään samaan ongelmaan hän harjoittelee. Mites sinä?
-Jens
Oletko joskus törmännyt siihen, että y.m. mukaisesti sovittamasi soitinkuvio ei ole halunnutkaan tulla sormista ulos, ts. huomaat ettet tiedä miten sen soittaisit?
Jos näin on käynyt, miten olet ratkaissut asian? Basisti John Myung (Dream Theatre, vissiin) sanoi kerran Bass Playerin haastattelussa että törmätessään samaan ongelmaan hän harjoittelee. Mites sinä?
-Jens
25.11.2003 21:22
Välillä sitä joutuu jopa hiukan harjoittelemaan. Aika harvoin - inhoan treenaamista ja pyrin viimeiseen asti välttämään sitä. Määräävä luonteenpiirteeni on kuitenkin laiskuus. Jos tuntuu, etten millään opi esim. päässäni soivaa pianojuttua, niin keksin uuden ja helpomman. Yleensä helpompi on sitä paitsi parempi...
1.12.2003 9:38
Miten tarkkaan itse asiassa kuulet/kuvittelet sovitukset? Kuuletko tarkkaan joka soittimen osuuden, vai muutama/yhden ns. pääriffin/kuvion, ja muista vain jonkinlaisen värin tai tunnelman?
Kuvittelen että tilanne on joka kappaleen kohdalla erilainen, muta onko sinulla jokin konkreettinen esimerkki asiasta?
[quote:rruo8xfi]inhoan treenaamista ja pyrin viimeiseen asti välttämään sitä[/quote:rruo8xfi]
Pitääkö tuo paikkansa? Miten esimerksi kilpa-autoilu sujuu ilman harjoittelua?
-Jens
Kuvittelen että tilanne on joka kappaleen kohdalla erilainen, muta onko sinulla jokin konkreettinen esimerkki asiasta?
[quote:rruo8xfi]inhoan treenaamista ja pyrin viimeiseen asti välttämään sitä[/quote:rruo8xfi]
Pitääkö tuo paikkansa? Miten esimerksi kilpa-autoilu sujuu ilman harjoittelua?
-Jens
1.12.2003 14:44
Sovitusten kuuleminen ennakkoon tosiaan vaihtelee biiseittäin. Joskus tietää hyvinkin tarkasti instrumentti instrumentiltä mitä tulee tapahtumaan ja joskus on kiva lähteä maalaamaan täysin puhtaalle kankaalle. Esim. Nummela oli tällainen biisi: äänitysten alkaessa minulla ei ollut mitään käsitystä siitä mitä tulee tapahtumaan. Kappaleen huuliharppumelodiakin tuli täysin lennosta. Tuli vain fiilis, että tähän voisi vaikka puhaltaa harpulla jotain ja tuo melodia oli ensimmäinen mikä tuli mieleen.
1972 voisi puolestaan olla esimerkki biisistä, jossa lopputulos kuulostaa juuri siltä kuin sen etukäteen ajattelinkin.
Kilpa-autoilun suhteen olen vielä sen verran kokematon, että sitä on tosiaan syytä treenata jonkun verran... Se on muutenkin vähän eri juttu - kylmiltään on paha lähteä suoraan kisailemaan. Autoa pitää säätää jne. Musiikin suhteen riskit ovat ehkä vähän pienemmät: voin lähteä täysin kylmiltäni lavalle ja suurin vaara on lähinnä mahdollinen/todennäköinen itsensä munaamisen uhka. Kilpa-autolla voi sen sijaan päästä hengestään, joten siihen ei kannata suhtautua ihan yhtä löysin rantein.
1972 voisi puolestaan olla esimerkki biisistä, jossa lopputulos kuulostaa juuri siltä kuin sen etukäteen ajattelinkin.
Kilpa-autoilun suhteen olen vielä sen verran kokematon, että sitä on tosiaan syytä treenata jonkun verran... Se on muutenkin vähän eri juttu - kylmiltään on paha lähteä suoraan kisailemaan. Autoa pitää säätää jne. Musiikin suhteen riskit ovat ehkä vähän pienemmät: voin lähteä täysin kylmiltäni lavalle ja suurin vaara on lähinnä mahdollinen/todennäköinen itsensä munaamisen uhka. Kilpa-autolla voi sen sijaan päästä hengestään, joten siihen ei kannata suhtautua ihan yhtä löysin rantein.
1.12.2003 20:16
Niin, ja taisit soittamistakin joskus harjoitella - vai miten oli silloin kun sinusta piti tulla maailman nopein peukkubasisti?
Mikä on musiikin teorian tuntemuksesi? Osaatko nuotintaa tarvittaessa vai kommunikoitko muiden soittajien kanssa jollain toisella tapaa? Entä osaatko nimetä soittamasi soinnut (kitara/koskettimet)?
Iste en lue nuotteja kovin hyvin, mutta musiikin teoria on mielestäni kiinostavaa - joskin, musiikissa ainakin, säännöt on tehty rikottavaksi.
-Jens
Mikä on musiikin teorian tuntemuksesi? Osaatko nuotintaa tarvittaessa vai kommunikoitko muiden soittajien kanssa jollain toisella tapaa? Entä osaatko nimetä soittamasi soinnut (kitara/koskettimet)?
Iste en lue nuotteja kovin hyvin, mutta musiikin teoria on mielestäni kiinostavaa - joskin, musiikissa ainakin, säännöt on tehty rikottavaksi.
-Jens
9.12.2003 16:13
Minulla oli tosiaan lyhyt vaihe elämässäni (n. vuonna 1990), jolloin päätin, että nyt minusta tulee maailman paras basisti. Ryhdyin harjoittelemaan päivittäin useita tunteja päivässä saavuttaakseni tavoitteeni. Tätä jatkui muutaman kuukauden ajan kunnes äkkiä tajusin, että tämähän on oikeasti NIIN tyhmää ja tarpeetonta ajanhukkaa. Ymmärsin osaavani soittaa bassoa ihan riittävän hyvin omiin tarpeisiini - antaa muiden olla niitä parhaita. Tämä oli yksi merkittävimpiä oivalluksiani ikinä, enkä sen jälkeen ole enää varsinaisesti harjoitellut minkään instrumentin soittamista. Joskus täytyy ehkä treenata jotain yksittäistä juttua johonkin biisiin, mutta en ole siis enää tuon valaistumisen jälkeen käyttänyt aikaani tullakseni paremmaksi kuin oikeasti olen tai opiskellakseni täydellisen soittotekniikan tms. Nykyisin lähestyn kaikkea biisin kautta. Erilaiset soittimet ovat vain työvälineitä; eivät pääasia.
Teorian suhteen olen lähes täydellinen idiootti. Olen tietysti aikanaan musiikkiopistossa oppinut esim. nuotinluvun perusteet, mutta eipä minulle ole ollut siitä mitään iloa. Luen nuotteja niin hitaasti ja vaivalloisesti, etten yleensä edes vaivaudu - en muista koska olisin viimeksi edes yrittänyt. Sointujen tuntemuskin on melko hataralla pohjalla. Toisinaan joudun kirjoittelemaan sointulappuja biiseistäni, jolloin pitää turvautua Anttiin tai Saaraan aina silloin kun eteen tulee sointu, joka ei olekaan ihan perus E-molli.
Teorian suhteen olen lähes täydellinen idiootti. Olen tietysti aikanaan musiikkiopistossa oppinut esim. nuotinluvun perusteet, mutta eipä minulle ole ollut siitä mitään iloa. Luen nuotteja niin hitaasti ja vaivalloisesti, etten yleensä edes vaivaudu - en muista koska olisin viimeksi edes yrittänyt. Sointujen tuntemuskin on melko hataralla pohjalla. Toisinaan joudun kirjoittelemaan sointulappuja biiseistäni, jolloin pitää turvautua Anttiin tai Saaraan aina silloin kun eteen tulee sointu, joka ei olekaan ihan perus E-molli.
9.12.2003 16:45
Muistelen tuota Anssin tekniikkataiturointiaikaa hymynkare suupielessä. Onhan sellainen tekniikalla pelleily itsetarkoituksena todella tyhmää. Musiikki lähtee kuitenkin eri tarveaineista. Kuitenkin, olihan se hauska kuunnella Anssin sairaan nopeaa bassottelua :)
Muistan kerran kun olin ostanut Guitar Player- lehden. Sen välissä oli muovinen vinyylisinglen kokoinen levy joka kesti kuuntelua muutamia kertoja. Kyseisellä levyllä soitti basisti Stu Hamm. Hamm on kuulu kahden käden "täppäystekniikastaan". Levyllä Hamm sitten täppäili livetaltioinnissa komeasti joka sai nuoren Vääpeli Puiraankin pulssin kohoamaan innostuksesta. Innoissani marssin Anssin luokse ja soitin levyn hänelle. Taisin sitten jättää sen lainaan. Seuraavan kerran kun Anssin näin, hän soitteli muina miehinä kyseistä täppäilysooloa, joka silloin mielestäni oli ihmisen taidoilla lähes mahdoton soitettava...Tällaisia muistoja tekniikan kultakaudelta.
Muistan kerran kun olin ostanut Guitar Player- lehden. Sen välissä oli muovinen vinyylisinglen kokoinen levy joka kesti kuuntelua muutamia kertoja. Kyseisellä levyllä soitti basisti Stu Hamm. Hamm on kuulu kahden käden "täppäystekniikastaan". Levyllä Hamm sitten täppäili livetaltioinnissa komeasti joka sai nuoren Vääpeli Puiraankin pulssin kohoamaan innostuksesta. Innoissani marssin Anssin luokse ja soitin levyn hänelle. Taisin sitten jättää sen lainaan. Seuraavan kerran kun Anssin näin, hän soitteli muina miehinä kyseistä täppäilysooloa, joka silloin mielestäni oli ihmisen taidoilla lähes mahdoton soitettava...Tällaisia muistoja tekniikan kultakaudelta.
9.12.2003 17:03
Mä en vaan voi käsittää ihmisiä jotka osaa soittaa nuoteista :shock: Siis ite en koskaan oo niistä mitään tajunnu heh :D Siis en tajuu miten niistä näkee miten pitäs soittaa :oops: no toi ei taas oo eka juttu mitä en tajuu :D
9.12.2003 18:47
Nuottien lukemisen oppii harjoittelemalla vaikka yhtä sujuvaksi kuin tekstinluvun. 8)
9.12.2003 23:59
Heräsi vain kysymys että kuinka se pianolla soittelu onnistuu ilman sujuvaa nuotinlukua?
Sympaattisesti? :wink:
Sympaattisesti? :wink:
10.12.2003 2:32
Etsin vain koskettimistolta ne äänet, jotka eivät hirveästi riivi korvaa ja soittelen sitten niitä miettimättä sen kummemmin miten ne sijoittuvat nuottiviivastolla. En osaakaan soittaa pianolla muuta kuin muutaman oman kappaleeni - ei onnistuisi edes Ukko Nooan komppaaminen!
10.12.2003 7:51
Kaikkein paras tapa harjoitella soittoa on alusta asti ollut "perässä soittaminen". Olen itsekin opiskellut musiikkiopistossa ja nuotinluku taittuu ihan kohtalaisesti. Kuitenkin musiikillisen tyylitajun ja eri instrumenttien tyylinmukaisen soittamisen pohjana on ollut levyjen kuuntelu ja niiden päälle soittaminen. Voi sitä riemua kun laitan vaikkapa Deep Purplea soimaan ja leivon Hammondeja päälle!
Pianon soittaminen on periaatteessa todella helppoa. Sitä ei voi soittaa epävireisesti. Kitaran ja ns. vapaaviritteisten soittimien (esim viulu) kanssa on kiinno siitä missä kohtaa sormi on, kuinka kovaa kieliä painat, väännätkö mahdollisesti kaulaa jne jne. Pianossa se sointu tulee aina kun sen ottaa. tyylikkäästi soittaminen onkin sitten eri asia. Kannattaa kuunnella hyviä soittajia, kuunnella "juttuja" mitä he käyttävät soittaessaan. Yritä aistia minkälaiset tyylilliset jutut kuuluvat johonkin musiikin lajiin. Siitä voikin sitten kehitellä oman tyylinsä.
Itse en ole ollut koskaan todellakaan mikään tekniikkahirmu. Olenkin yrittänyt keskittyä "tyylikäästi soittamiseen". Se onkin sitten muiden arvioitavissa onko soittoni tyylikästä vai ei ;)
Soittaminen lähtee mielestäni aina matkimisesta. Kun on aikansa matkinut, huomaakin toivottavasti omaavansa oman tyylinsä.
Pianon soittaminen on periaatteessa todella helppoa. Sitä ei voi soittaa epävireisesti. Kitaran ja ns. vapaaviritteisten soittimien (esim viulu) kanssa on kiinno siitä missä kohtaa sormi on, kuinka kovaa kieliä painat, väännätkö mahdollisesti kaulaa jne jne. Pianossa se sointu tulee aina kun sen ottaa. tyylikkäästi soittaminen onkin sitten eri asia. Kannattaa kuunnella hyviä soittajia, kuunnella "juttuja" mitä he käyttävät soittaessaan. Yritä aistia minkälaiset tyylilliset jutut kuuluvat johonkin musiikin lajiin. Siitä voikin sitten kehitellä oman tyylinsä.
Itse en ole ollut koskaan todellakaan mikään tekniikkahirmu. Olenkin yrittänyt keskittyä "tyylikäästi soittamiseen". Se onkin sitten muiden arvioitavissa onko soittoni tyylikästä vai ei ;)
Soittaminen lähtee mielestäni aina matkimisesta. Kun on aikansa matkinut, huomaakin toivottavasti omaavansa oman tyylinsä.
10.12.2003 9:45
Niinpä... useimmiten käy niin, että se oma juttu tulee ihan ilmaiseksi kun yrittää matkia. Kun ei sitä kuitenkaan pysty täsmälleen samaan.
Muuten, minullakin on se GP:n Stu Hamm-läpyskä - ostinpa sen innoittamana äijän levyjäkin. Ja se kantri-pläjäys (Hamm siis matkii bassolla banjoa, viulua ym. muita hii-haa-genren soittimia) oli kyllä haastavaa harjoiteltavaa. Jostain kumman syystä minulla vain ei koskaan tullut sille käyttöä niissä bändeissä joissa silloin soitin ;-).
Eihän hyvässä soittotekniikassa mitään vikaa ole - kunhan se ei nouse itsetarkoitukseksi. Soolot ovat kappaleen koristuksia, ei päinvastoin.
-J
Muuten, minullakin on se GP:n Stu Hamm-läpyskä - ostinpa sen innoittamana äijän levyjäkin. Ja se kantri-pläjäys (Hamm siis matkii bassolla banjoa, viulua ym. muita hii-haa-genren soittimia) oli kyllä haastavaa harjoiteltavaa. Jostain kumman syystä minulla vain ei koskaan tullut sille käyttöä niissä bändeissä joissa silloin soitin ;-).
Eihän hyvässä soittotekniikassa mitään vikaa ole - kunhan se ei nouse itsetarkoitukseksi. Soolot ovat kappaleen koristuksia, ei päinvastoin.
-J
10.12.2003 10:03
Ne Stu Hamm jutut on enemmänkin sooloartistin juttuja. Eipä niille bändissä juuri tilaa ole. Muistelen kun armeijassa meillä oli tanssibändi jolla sitten kävimme soittelemassa kaiken maailman kokkareissa. Basisti oli tekninen ja taitava ja oli juuri innostunut Tower Of Power- tyylisestä bassonnaputtelusta. Hän sitten soitteli niitä juttuja Satumaa- tangoon jne kunnes "kapellimestarimme" rumpali ohjeisti että ei noin vaan näin. ;)
Hyvä tekniikka mahdollistaa sen että voi soittaa mitä tahansa mutta ei välttämättä tuo tyylitajua.
Kauhukuva tyylitajun lopunajoista oli taannoinen Edgar Winterin ja Steve Lukatherin Pori Jazz vierailu. Steve on aina ollut ihan tyylikäs pop- kitaristi mutta tuo kyseinen keikka oli kauheaa katsottavaa ja kuunneltavaa. Setissä oli mm sellainen "Good Golly Miss Molly"- tyylinen 50´s rock- biisi. Ajattelin että no nyt Steve varmaan soittaa kvinttirenkutusta tyyliin sopivasti mutta ei. Saman tien alkoi tapping- soolo ja parahdin itkuun. Näin siis suuressa maailmassa. Tyylitajun voi myös kadottaa. Varsinkin jos käyttää ennen keikkaa kemiallisia mielenmuutosaineita, kuten Steve selvästi oli nappaillut...
Hyvä tekniikka mahdollistaa sen että voi soittaa mitä tahansa mutta ei välttämättä tuo tyylitajua.
Kauhukuva tyylitajun lopunajoista oli taannoinen Edgar Winterin ja Steve Lukatherin Pori Jazz vierailu. Steve on aina ollut ihan tyylikäs pop- kitaristi mutta tuo kyseinen keikka oli kauheaa katsottavaa ja kuunneltavaa. Setissä oli mm sellainen "Good Golly Miss Molly"- tyylinen 50´s rock- biisi. Ajattelin että no nyt Steve varmaan soittaa kvinttirenkutusta tyyliin sopivasti mutta ei. Saman tien alkoi tapping- soolo ja parahdin itkuun. Näin siis suuressa maailmassa. Tyylitajun voi myös kadottaa. Varsinkin jos käyttää ennen keikkaa kemiallisia mielenmuutosaineita, kuten Steve selvästi oli nappaillut...
10.12.2003 10:07
Sooloista vielä:
Itse olen diggaillut Tom Pettyn hovikitaristi Mike Campbellin sooloilua. Kuunnelkaapa vaikkapa It's Good To Be King albumilta Wildflowers.
Itse olen diggaillut Tom Pettyn hovikitaristi Mike Campbellin sooloilua. Kuunnelkaapa vaikkapa It's Good To Be King albumilta Wildflowers.
10.12.2003 12:11
Mikäs se oli tämä "Anssi Stratovariukseen"-juttu. Oliko sellaisesta oikeasti mitään puhetta? Nythän siellä olisi laulajan ja rumpalin paikka auki, mites ois...
11.12.2003 8:00
Vai että Tolkin hoviin? Enpä usko...
Mutta sooloista vielä: en ole todellakaan sooloja vastaan, päinvastoin. Mikään ei ole mukavampaa kuin soolojen soittaminen - tai, no, komppikitaran soittaminen hyvän rumpalin kanssa on kyllä kaikkein mukavinta (terveisiä vaan Lehtisen Masalle). Mutta hyviä solisteja kuuntelen mielelläni.
Yksi viime aikojen suosikki-sooloistani on Paatelaisen soittama pätkä Kerkko Koskisen biisissä (nimi hukassa - se biisi missä Kerkko laulaa ettei aio palata jonnekkin). Soolo on puhdasta Biran Mayta samalla kun siinä on jotain hyvin vahvasti omaa - silkkaa neroutta!
Hyvän soolon pystyy muuten laulamaan - meni monia vuosia ennenkuin omassa soitossani tajusin tuon...
-Jens
Mutta sooloista vielä: en ole todellakaan sooloja vastaan, päinvastoin. Mikään ei ole mukavampaa kuin soolojen soittaminen - tai, no, komppikitaran soittaminen hyvän rumpalin kanssa on kyllä kaikkein mukavinta (terveisiä vaan Lehtisen Masalle). Mutta hyviä solisteja kuuntelen mielelläni.
Yksi viime aikojen suosikki-sooloistani on Paatelaisen soittama pätkä Kerkko Koskisen biisissä (nimi hukassa - se biisi missä Kerkko laulaa ettei aio palata jonnekkin). Soolo on puhdasta Biran Mayta samalla kun siinä on jotain hyvin vahvasti omaa - silkkaa neroutta!
Hyvän soolon pystyy muuten laulamaan - meni monia vuosia ennenkuin omassa soitossani tajusin tuon...
-Jens
11.12.2003 8:42
Muistaakseni joskun vuonna 1990 olimme tekemässä Yhdeksäs Hetki- bändin demoa Helsingin Herttoniemessä. Studion omisti Timo Tolkki ja hän hoiti äänitykset yms. Hän ilmeisesti vaikuttui Anssin bassottelusta niin paljon että taisi kysäistä häntä Stratovariukseen basistiksi. Stratovarius oli silloin vielä melko tuntematon nimi. Missäköhän Anssi olisi jos olisi silloin ottanut pestin vastaan...? (Anssi Kela: Live At The Budokan) heh.
JMN Mikäs se oli tämä "Anssi Stratovariukseen"-juttu. Oliko sellaisesta oikeasti mitään puhetta? Nythän siellä olisi laulajan ja rumpalin paikka auki, mites ois...
Muistaakseni joskun vuonna 1990 olimme tekemässä Yhdeksäs Hetki- bändin demoa Helsingin Herttoniemessä. Studion omisti Timo Tolkki ja hän hoiti äänitykset yms. Hän ilmeisesti vaikuttui Anssin bassottelusta niin paljon että taisi kysäistä häntä Stratovariukseen basistiksi. Stratovarius oli silloin vielä melko tuntematon nimi. Missäköhän Anssi olisi jos olisi silloin ottanut pestin vastaan...? (Anssi Kela: Live At The Budokan) heh.
11.12.2003 9:48
Mitä,
Etkö halua Anssia bändikaveriksi? ;)
op777
Jens Vai että Tolkin hoviin? Enpä usko...
-Jens
Mitä,
Etkö halua Anssia bändikaveriksi? ;)
op777
11.12.2003 10:04
Voi jumpe. No mitä Anssi siihen, harkitsitko edes? Olikos Strato silloin vielä julkaissut edes sitä ensimmäistä levyään?
11.12.2003 10:12
Näinhän se on, ainakin minun mielestäni. Anssin sooloista ehkä mieleenpainuvin on Mies ja Meri- kappaleen jälkimmäinen. Siinä ei ehkä sinänsä ole mitään erikoista, mutta se on juuri 'laulettava', ts. rupeaa itsekin hyräilemään sitä - joskus huomaamattakin :D
Sooloista sen verran Anssi, että teetko soolot fiilispohjalta, vai mietitkö eri asteikkoja tai moodeja mitä hyödynnät niiden tekemisessä? Ainakaan kromaattisia sivusäveliä ei juurikaan esiinny...
Edit: kirotus vihre.
Jens
Hyvän soolon pystyy muuten laulamaan - meni monia vuosia ennenkuin omassa soitossani tajusin tuon...
-Jens
Näinhän se on, ainakin minun mielestäni. Anssin sooloista ehkä mieleenpainuvin on Mies ja Meri- kappaleen jälkimmäinen. Siinä ei ehkä sinänsä ole mitään erikoista, mutta se on juuri 'laulettava', ts. rupeaa itsekin hyräilemään sitä - joskus huomaamattakin :D
Sooloista sen verran Anssi, että teetko soolot fiilispohjalta, vai mietitkö eri asteikkoja tai moodeja mitä hyödynnät niiden tekemisessä? Ainakaan kromaattisia sivusäveliä ei juurikaan esiinny...
Edit: kirotus vihre.
11.12.2003 10:19
Silloin oli tullut:
Stratovarius - Fright Night [1989]
01 - Future Shock
02 - False Messiah
03 - Black Night
04 - Witch Hunt
05 - Fire Dance
06 - Fright Night
07 - Night Screamer
08 - Darkness
09 - Goodbye
JMN Voi jumpe. No mitä Anssi siihen, harkitsitko edes? Olikos Strato silloin vielä julkaissut edes sitä ensimmäistä levyään?
Silloin oli tullut:
Stratovarius - Fright Night [1989]
01 - Future Shock
02 - False Messiah
03 - Black Night
04 - Witch Hunt
05 - Fire Dance
06 - Fright Night
07 - Night Screamer
08 - Darkness
09 - Goodbye
11.12.2003 11:32
Onhan tämä Stratovarius -tarinakin tullut jo jossain yhteydessä kerrottua, mutta kerrotaan nyt uudestaan:
Vuonna 1991 kävin Yhdeksäs Hetki -yhtyeen kanssa purkittamassa demon Timo Tolkin 16-raitastudiossa. Sessiossa äänittäjänä toiminut Tolkki ilmeisesti kiinnitti huomionsa bassonsoittooni, sillä joitakin päiviä nauhoitusten jälkeen hän soitti tiedustellakseen, josko minua kiinnostaisi liittyä hänen Stratovarius -yhtyeensä basistiksi. En oikein osannut sanoa mitään, joten pyysin häntä lähettämään Stratovariuksen musiikkia kuullakseni mistä on kyse. Bändi oli tuolloin äänittämässä toista albumiaan ja Tolkki lähetti minulle C-kasetin, jossa oli tuon albumin raakamiksauksia. Harjoittelinkin jonkin verran noita biisejä, mutta koko ajan oli aika vahvasti tunne, ettei tämä nyt kuitenkaan ole ihan sellaista musiikkia, jota haluaisin soittaa. Niinpä soitin Tolkille ja kieltäydyin kohteliaasti tarjouksesta. Sen pituinen se.
On tietysti houkuttelevaa leikitellä "entäpä jos" -tyyppisillä ajatuksilla... Ehkä on kuitenkin parempi, että nämä jutut menivät näin!
Vuonna 1991 kävin Yhdeksäs Hetki -yhtyeen kanssa purkittamassa demon Timo Tolkin 16-raitastudiossa. Sessiossa äänittäjänä toiminut Tolkki ilmeisesti kiinnitti huomionsa bassonsoittooni, sillä joitakin päiviä nauhoitusten jälkeen hän soitti tiedustellakseen, josko minua kiinnostaisi liittyä hänen Stratovarius -yhtyeensä basistiksi. En oikein osannut sanoa mitään, joten pyysin häntä lähettämään Stratovariuksen musiikkia kuullakseni mistä on kyse. Bändi oli tuolloin äänittämässä toista albumiaan ja Tolkki lähetti minulle C-kasetin, jossa oli tuon albumin raakamiksauksia. Harjoittelinkin jonkin verran noita biisejä, mutta koko ajan oli aika vahvasti tunne, ettei tämä nyt kuitenkaan ole ihan sellaista musiikkia, jota haluaisin soittaa. Niinpä soitin Tolkille ja kieltäydyin kohteliaasti tarjouksesta. Sen pituinen se.
On tietysti houkuttelevaa leikitellä "entäpä jos" -tyyppisillä ajatuksilla... Ehkä on kuitenkin parempi, että nämä jutut menivät näin!
26.12.2003 19:39
Tämä näyttää olevan Anssin mielenkiintoisin foorumi :D
Biisien nimet ovat kyllä aivan ylivoimaisia! Kaunotar ja basisti? (olit kuulemma keksinyt sen suihkussa :D ) Hyvää työtä!
Kun sä kesällä taas (varmaan, tai ainakin toivottavasti) alat taas lauleskelemaan, niin miten sä vietät siihen asti sun "lomaa"?
Niin ja halusin vaan sanoo, että kipinöitä on sun uuden albumin paras biisi! TATTIS! :oops:
Biisien nimet ovat kyllä aivan ylivoimaisia! Kaunotar ja basisti? (olit kuulemma keksinyt sen suihkussa :D ) Hyvää työtä!
Kun sä kesällä taas (varmaan, tai ainakin toivottavasti) alat taas lauleskelemaan, niin miten sä vietät siihen asti sun "lomaa"?
Niin ja halusin vaan sanoo, että kipinöitä on sun uuden albumin paras biisi! TATTIS! :oops:
1.1.2004 23:44
Ei sinänsä studioteknistä, mutta kuunneltuani Semifinalin keikkatallennetta ja Faijan haamua minua häiritsee suunnattomasti miten Anssi soitat kertosäkeessä esim. "Mä olen mennyt sekaisin" jälkeen hassulta, mutta kivalta kuulostavan kitaran ääneen nousun ja laskun. Ilmeisesti samaa sointua, mutta tekemällä jotain pientä saat sen kuulostamaan kivalta. Saikohan tästä kuvauksesta mitään selvää :)
Jos Anssi tai kuka vain ymmärsi, tietää ja viitsisi aloittelevaa kitaristia neuvoa niin olisin kiitollinen.
Jos Anssi tai kuka vain ymmärsi, tietää ja viitsisi aloittelevaa kitaristia neuvoa niin olisin kiitollinen.
2.1.2004 10:54
Tarkoittanet akustista Semifinalin keikkaa? Oli oikein pakko kaivaa levy esille ja ihmetellä mitä siellä on tapahtunut. Kuuntelin Faijan haamun ja ainakin kahdessa ensimmäisessä kertovärssyssä soitan mainitsemassasi kohdassa selkeästi VÄÄRIN... Vikassa kertsissä alan vihdoin osua oikeaan laatikkoon. Kyse on vain D-duurin siirtämisestä eri asemaan, eli otan kolmella ylimmällä kielellä saman soinnun ylempää kaulalta. (Tosin Faijan haamun tuossa versiossa on capo toisella nauhalla ja sointu siis itse asiassa E, mutta sormet kuitenkin muodostavat D:n.) Kuuntele myös Kaksi sisarta -kappaleen instrumentaali-väliosa. Siinä on kyse tismalleen samasta asiasta - sointu on koko ajan sama D, mutta sitä voi varioida seikkailemalla eri asemissa.
2.1.2004 22:55
Kiitoksia nähdystä vaivasta ja vastauksesta. Valaisi reilusti vaikka capoa en omistakkaan ja näin ollen testais ei onnistunut - ainakaan toivotulla tavalla. Samaisen live levyn kahden sisaren komppaus on myös kivalta kuulostavaa tavaraa. Tähän ei taida muuta neuvoa löytyä kuin harjoitus...
Insomnian soinnut/tabulatuurit kelpaisivat, mutta niitä ei taida mistään muualta kuin levylaulajan päästä (mahdollisesti) löytyä?
Insomnian soinnut/tabulatuurit kelpaisivat, mutta niitä ei taida mistään muualta kuin levylaulajan päästä (mahdollisesti) löytyä?
3.1.2004 8:10
Vaikka en olekaan Anssi... :)
Insomniassa on capo tokasas välissä. Biisi alkaa tämmösestä otteesta, ja siihen tulee vähän bassomuuntelua 22032x tota siis näppäilemällä. Mää teen tabulatuurit kyllä piakkoin.. ja Kuolemattoman Laulajan oonkin jo soinnuttanut.
Ja Anssi hoitaa komppauksen kyllä kerpeleen hyvin! Varsinkin Murhaballadissa on hienoja nauhaiskuja sun muita :)
Edit: pistetäänpä Murhiksen pari juttua, eli säkeistön soinnut
Dm 0507xx (itseasiassa ei ole edes Dm)
Csus2 0305xx
Hm 0204xx
Dm 000231
En mene ihan takuuseen noista, mutta kuulostaa omaan korvaani ihan hyvältä... tuossa järjestyksessä siis soitetaan. Ja dropped d-viritys skebassa.
Insomniassa on capo tokasas välissä. Biisi alkaa tämmösestä otteesta, ja siihen tulee vähän bassomuuntelua 22032x tota siis näppäilemällä. Mää teen tabulatuurit kyllä piakkoin.. ja Kuolemattoman Laulajan oonkin jo soinnuttanut.
Ja Anssi hoitaa komppauksen kyllä kerpeleen hyvin! Varsinkin Murhaballadissa on hienoja nauhaiskuja sun muita :)
Edit: pistetäänpä Murhiksen pari juttua, eli säkeistön soinnut
Dm 0507xx (itseasiassa ei ole edes Dm)
Csus2 0305xx
Hm 0204xx
Dm 000231
En mene ihan takuuseen noista, mutta kuulostaa omaan korvaani ihan hyvältä... tuossa järjestyksessä siis soitetaan. Ja dropped d-viritys skebassa.
3.1.2004 16:19
selkeästi VÄÄRIN...
On se hienoa että jotkut osaa soittaa niin kauniisti väärinkin. Sitä paitsi ois jäänyt kuulematta yksi mainio cover-biisi jos maestro ei olisi soittanut ihan metsään.
Tuli yksi kysymys mieleen, joka ei liity tuohon keskimääräisesti aika käsittämättömään soittotouhuun (ei taida olla minun juttuni...) vaan Rytmissä 7/2003 (löytyy vielä hyllyistä) olleeseen juttuun, jossa Anssi kertoi jostain Brian Setzer -Gretschistä. Siinä luki että 19.9. Tapiolan keikan puolivälissä tuo kitara oli kiikutettu lavalle kokeilumielessä. Mihin biisiin? Ei kai se Harhaan omituisuus siitä johtunut? Kiikutettiinko kitara lavalle 1972:n alussa, vaikka se oli toisen puoliajan eka biisi? Vai?
On se hienoa että jotkut osaa soittaa niin kauniisti väärinkin. Sitä paitsi ois jäänyt kuulematta yksi mainio cover-biisi jos maestro ei olisi soittanut ihan metsään.
Tuli yksi kysymys mieleen, joka ei liity tuohon keskimääräisesti aika käsittämättömään soittotouhuun (ei taida olla minun juttuni...) vaan Rytmissä 7/2003 (löytyy vielä hyllyistä) olleeseen juttuun, jossa Anssi kertoi jostain Brian Setzer -Gretschistä. Siinä luki että 19.9. Tapiolan keikan puolivälissä tuo kitara oli kiikutettu lavalle kokeilumielessä. Mihin biisiin? Ei kai se Harhaan omituisuus siitä johtunut? Kiikutettiinko kitara lavalle 1972:n alussa, vaikka se oli toisen puoliajan eka biisi? Vai?
3.1.2004 23:31
Ja toivomukset nousevat kerta kerralta :)
Onko tähtilaulusta olemassa nuotteja? Olisi kiva päästä kokeilemaan kyseistä kappaletta pianon kanssa. Onko levylaulajalla ylipäätään edes mitään paperiversiota olemassa saati sitten sähköistä?
Onko tähtilaulusta olemassa nuotteja? Olisi kiva päästä kokeilemaan kyseistä kappaletta pianon kanssa. Onko levylaulajalla ylipäätään edes mitään paperiversiota olemassa saati sitten sähköistä?
5.1.2004 12:55
Soittelin salirundilla Brian Setzer -mallista Gretschiä Harhaassa ja 1972:ssa. Viimeistä kertaa kitara oli käytössäni Savoyn keikalla. Siellä ainakin Harhaa meni omituiseksi kitarasta johtuen: lopukkeen improvisaatio-osuudessa E-kieli jäi jumiin kakkosnauhan alle ja ihmettelin pitkään missä vika kun kieltä soittaessa kuului vain "PLINK".
Tähtilaulusta ei ole tehty nuotteja eikä edes soinnutusta. Joillakin keikoilla soittamani pianoversio poikkeaa muutenkin levytetystä versiosta - ainakin sävellajin osalta. (Muistaakseni...)
Tähtilaulusta ei ole tehty nuotteja eikä edes soinnutusta. Joillakin keikoilla soittamani pianoversio poikkeaa muutenkin levytetystä versiosta - ainakin sävellajin osalta. (Muistaakseni...)
5.1.2004 21:10
Mitäs Anssi tykkäät Claptonin musiikista? Unplugged cd:tä kuunnellessa pääsee ainakin ihastelemaan miehen kitarisointia ja vissiin myös itsesi rakastamilla Martin kitaroilla? Claptonillahan taitaa olla oma signature modelikin, siinä olis tavotetta ;) Ei taida ihan suomenmarkkinat riittää. Asiasta moottorisahaan, tässä popvisaa. Minkä Martinin pohjalle tuo Claptonin signature modeli perustuu vai perustuuko minkään?
Katseltuani Martineja sain todeta etten myöskään löytänyt ainuttakaan kappaletta soololovella varustettuna. Miksi, ihan vain muotoilunkin puolesta? Eikö todella koskaan tarvitse soittaa niin ylhäältä kaulaa että sille ei olisi tarvetta tai helpottaisi soittamista?
Katseltuani Martineja sain todeta etten myöskään löytänyt ainuttakaan kappaletta soololovella varustettuna. Miksi, ihan vain muotoilunkin puolesta? Eikö todella koskaan tarvitse soittaa niin ylhäältä kaulaa että sille ei olisi tarvetta tai helpottaisi soittamista?
6.1.2004 9:27
Kitarisointi kuulostaa enemmän biologiaan liittyvältä :D nojuu, suokaa anteeksi amatööriyttäni.
6.1.2004 16:51
Hmm... tästä pitäis kai tehdä päätelmä, että Tapiolan upea itämaisvaikutteinen Harhaa oli pääasiassa kitaristin syytä ja sai lisäpotkua kitaran nappuloiden vääristä sijainneista. Se versio jäi legendaarisena mieleen. Mutta nyt kun mainittiin tuo Savoyn Harhaa, niin kyllä silloin väliajalla ihmelteltiin että mikä kitaraan tuli siinä soolon kohdalla. Selvisipä vihdoin sekin!
Ei tuota Brian Setzer -kitaraa ainakaan noitten kolmen livenä kuulemani Harhaa-version perustella voi yhtään haukkua. Tapiolassa ja Kuopiossa ehdottomia salikeikkojen kohokohtia!
Ei tuota Brian Setzer -kitaraa ainakaan noitten kolmen livenä kuulemani Harhaa-version perustella voi yhtään haukkua. Tapiolassa ja Kuopiossa ehdottomia salikeikkojen kohokohtia!
Viimeksi kommentoitu