Forum 2002-2013
4.9.2004 8:28
Viimeistä viedään, MiljoonaRock
Pitkät junamatkat ovat tavallisesti melko tylsiä, tällä kertaa sentään alkumatka sujui mukavissa merkeissä loistavaa musiikkia kuunnellen... Seinäjoelta Tuuriin menevä juna oli minun tuurillani tietysti hieman aikataulusta jäljessä, oikeastaan sillä ei ollut kyllä minun kannaltani mitään merkitystä, mutta silti vilkuilin kelloa taukoamatta.
Perillä olin ajatellut tehdä muutamia ostoksia, mutta sainpas huomata, että shoppailu on uskomattoman vaikeaa kun keikka alkaa olla lähellä! Sain minä sentään yhden levyn itselleni hankittua ja pari lahjaksi.
Sitten ajattelin käydä kaupan kahvilassa, josta muistin alkukesän kokemusten perusteella löytyvän suussasulavan herkullisia munkkipossuja. Ja löytyihän sieltä nytkin. Nami! Siinä syödessäni istui samaan pöytään joku vanhempi mieshenkilö, joka sitten rupesi kyselemään, olenko menossa rokkiin, ketä kuuntelemaan, mistä päin olen jne... Vastailin kohteliaasti mutta melko harvasanaisesti. En varsinaisesti ollut juttutuulella ja olisin mieluummin nauttinut possustani ihan rauhassa...
No, festarialueen portit avattiin kello 18:00, mutta silloin minä olin vielä kahvilassa. Mitä sitä turhaa kiirettä pitämään, kun ensimmäisen keikankin oli määrä alkaa vasta klo 20:30. Mutta kun kerran portit oli avattu, niin en tietenkään enää kovin kauaa voinut alueelta pysyä poissa. Niinpä viimeistään joskus 18:30 menin sitten porttien sisäpuolelle naureskellen kevyelle turvatarkastukselle, onnistuinpas salakuljettamaan pari kiellettyä tavaraa alueelle... :roll: Lähes heti kättelyssä alueen sisälle päästyäni minulle lykättiin käteen lautanen joka sisälsi niitä HK:n herkkuja: perunasalaattia, grillattua kanankoipea, kaaliraastetta... Ja tietysti HK:n sinistä. No, mikäs siinä...
Sitten ei muuta kuin odotusta. Aikataulun mukaisesti kello 20:30 alkoi Miljoonasateen keikka. Ihan jees, tuttuja biisejä olivat mm. Tulkoon rakkaus, Marraskuu, 506 ikkunaa ja Olkinainen. Ihan jees keikka, mutta eihän siihen kunnolla pystynyt keskittymään kun koko ajan odotti kellon lähenevän puolta yhtätoista. Miljoonasateen keikan jälkeen alkoikin sitten tapahtua, kun Anssin ja bändin kamat roudattiin lavalle. Jostain syystä oli suunnattoman huvittavaa seurata, kuinka rumpukorokkeelle levitettiin punainen matto Kellyn rumpujen alle. Asiallista!
Kello 22:18 (tämä on tarkkaa!) kävi Anssikin säätämässä lavalla jotain. Tästä takanani seisseet pari miestä kovasti innostuivat; vihdoinkin saadaan asioihin jotain järjestystä! Nämä kaverit kun olivat kovasti sitä mieltä, että roudarit eivät tunnu ollenkaan osaavan asiaansa... Keikan alkua odotellessa sain myös toisella puolella lähelläni seisseiden henkilöiden suunnalta kuulla erinäisiä toinen toistaan typerämpiä virveli- ja kela -vitsejä... Onneksi ne hiljenivät kun keikka alkoi! Tämä tapahtui hieman 22:30 jälkeen, heti kun Anssin paikalle kuuluttanut juontaja oli kutsunut Anssin biisejä iskelmiksi... Biisit olivat seuraavat:
1. Milla
2. Faijan haamu
3. Kaksi sisarta
4. Laulu petetyille
5. Mikan faijan BMW
6. Karhun elämää
7. Sormus
8. Puistossa
9. Kipinöitä
10. 1972
11. Nummela
--------------------
12. Suuria kuvioita
Vielä ennen keikan alkua tuli joku mies esittämään ilmoitusluontoisen asian; 5-vuotias pikkutyttö oli kadottanut äitinsä ja odotteli tätä nyt... Melkoisen hassua minusta oli, että tytöllä sattui olemaan sama nimi kuin minulla. Ei muuten, mutta oma nimeni ei kuitenkaan ole niitä kaikkein yleisimpiä, aika harvoin sitä kuulee missään. Tässä vaiheessa takanani olleet miehet epäilivät vahvasti, että kohta joku roudari tulee sanomaan, että Anssin keikka onkin peruttu. Niinpä he olivatkin kovin yllättyneitä, kun huomasivat Kellyn talsivan rumpujensa luo...
Ennen Karhun elämää spiikkasi Anssi: "Tää seuraava biisi on vanhempaa tuotantoa. Tää kertoo karhun elämästä." Tällöin takanani olleista miehistä varsinkin toinen vaikutti jälleen kovin yllättyneeltä: "Ihan outo biisi. Ikinä kuullukaan sellasesta!"
Karhun elämän aikana tulin taas kerran pohtineeksi, kuinka mahtava livekappale se oikeasti on! Olen toki aina tykännyt siitä biisistä erittäin paljon, mutta kuitenkin lähes joka keikan jälkeen tuntuu, että siitä pitää aina vain enempi..
Suurta hupia seurasi Karhun elämän jälkeen, kun Anssi kertoi pientä tarinaa: "Mulle tapahtu omituinen asia tänä aamuna. Mä heräsin ja mun tukka oli muuttunu vaaleemmaks. [...] Ainoo selitys minkä mä keksin sille oli, et mä kävin eilen parturissa..." Hehhehhee, tuo oli kyllä taas niitä "legenda jo syntyessään" -spiikkejä. Nerokasta!
Kipinöistä Anssi sanoi mm. "Biisilistan mukaan seuraava biisi on törkeen hyvä." Ja niinhän se olikin. Jossain vaiheessa biisiä huomasin pohtivani, kuinka erilaiselta se nykyään kuulostaa kuin silloin, kun sitä esitettiin mies ja piano -versiona.
Kipinöitä seurasi 1972, jonka aikana bändillä tuntui olevan aivan erityisen hauskaa. Enkä oikeastaan ihmettele miksi, biisistä soitettiin ihan mielenkiintoinen versio! Hauskaa taisi olla minullakin...
Nummela kertoi jälleen "paikasta, joka on kaukana, kaukana täältä. Toisessa ulottuvuudessa." Kun Anssi Nummelan loppupuolella esitteli bändin, kertoi hän Antin ja Kellyn esittelyn jälkeen poikien soittavan Lemonator -yhtyeessä, jolta on juuri ilmestynyt "mainio kokoelma". Lisäksi Anssi kehotti kaikkia muistamaan käydä ostamassa sen. (Myöhäistä! Minä tietysti hankin omani heti viime keskiviikkona kun se kauppoihin ilmestyi!) Anttikin oli varsin mainoshenkisellä tuulella, päälleen kun bassomajuri oli laittanut Lemonator -t-paidan! :D
Suuriin kuvioihin liittynyneen viimeisen keikan viimeiseksi kappaleeksi ei sitten kai olisikaan sopinut mikään muu kuin levyn nimibiisi. Hieno lopetus.
Keikka oli varsin mukava festarikeikka eikä voi sanoa ilmassa olleen juurikaan viimeisen keikan tuntua. Hyvin biisit jaksettiin vetää läpi. (Tosin esim. Puistossa sattuneen unohduksen kohdalla oli ihan pakko miettiä, mahtoivatko levylaulaja/formulakuskin ajatukset olla jo tämän päivän ajoissa... :wink:)
Bändillä tuntui myös olevan jälleen lavalla erittäin hauskaa. Siitä tietysti väistämättä seuraa aina se, että yleisöstä ainakin minulla on vähintään yhtä hauskaa! :wink: Erityisen suurta hupia aiheutti Anssin vimma puskea Anttia! Mies kun puski basistiaan rintaan ainakin Kahden sisaren ja Suurten kuvioiden aikana. SK:ssa Antti sitten hetken päästä teki onnistuneen poistumisliikkeen Anssin alta ja niinpä artisti saikin ottaa muutaman horjuvan askeleen ettei olisi lentänyt nenälleen. Bändi repesi siinä vaiheessa kyllä aika täydellisesti, samaa voin sanoa itsestäni! Erittäin huvittavaa!
Mutta mutta, missäs oli viimeisen keikan erityisohjelmanumero?! Tavastiaa ei lasketa viimeiseksi! Nyt kyllä rikottiin hienoa perinnettä! :wink: Mutta ei muuta moitittavaa.
Pari kuvaakin uskaltauduin ottamaan kun kerran se kielletty kamera oli mukana... Mutta hyvin salaa, järkkärit kun olivat kovin tuiman näköisiä! Joten tällä keikalla tuli keskityttyä erityisen hyvin siihen itse musiikkiin.
Keikan jälkeen tuli sitten puolella silmällä ja korvalla hieman seurattua myös Leningrad Cowboysin keikkaa, mutta eipä se jaksanut niin hirveästi kiinnostaa. Jossain vaiheessa seurasin aikani kuluksi niitä hulluja, jotka hyppäsivät benji-hyppyjä. Itse en kyllä ikinä uskaltaisi!
Jossain vaiheessa joku ei-niin-miellyttävän-oloinen mies taas lähestyi minua ja kysyi varsin yksioikoisesti: "Seurusteletsä?" Ei tuottanut kovinkaan suuria vaikeuksia vastata hieman totuutta muunnellen "joo!", jolloin heppu mutisi jotain "niinpä tietysti" kaltaista ja poistui onneksi paikalta. Mistähän sekin johtuu, että aina juuri tuollaiset tyypit tuntuvat vainoavan minua..?
Kello 03:00 lähti sitten Tuurista juna Seinäjoelle, josta vaivattomasti pääsin yöjunalla takaisin Helsinkiin. Ihme kyllä, junassakin sai aika hyvin nukutuksi. Kotiin tullessani (aamulla joskus hieman klo 09 jälkeen) tosin törmäsin heti huoneeni oven karmiin ja minua valaistiin, että nukkumaton yö vastaa 1 promillen humalaa... Selvä...
Koska keikan jälkeen ei enää ollut mahdollisuutta Anssia tavata, täytynee kiitokset välittää tätä kautta... Siispä suurimmat kiitokset viimeisestä sekä kaikista tämän vuoden keikoista. Vilpittömästi voin sanoa, että jokainen matka kannatti tehdä ja jokainen tähän harrastukseen tuhlattu euro oli sen arvoinen. Ja enemmän.
Nyt sitten vain uusia keikkoja uusine biiseineen odottelemaan (älä silti suotta stressaa uuden levyn kanssa, me jaksamme kyllä odottaa, kun hyvää on luvassa!), johan tämän tyylinen biisilista tulikin kuultua.. =) Saa nähdä, koska oikeasti tajuan, että tämä nyt sitten todellakin oli viimeinen Anssin keikka pitkään aikaan...
Eipä kai muuta tällä erää, tästä tuli taas pitempi kuin oli oikeastaan tarkoitus...
Tattis.
Perillä olin ajatellut tehdä muutamia ostoksia, mutta sainpas huomata, että shoppailu on uskomattoman vaikeaa kun keikka alkaa olla lähellä! Sain minä sentään yhden levyn itselleni hankittua ja pari lahjaksi.
Sitten ajattelin käydä kaupan kahvilassa, josta muistin alkukesän kokemusten perusteella löytyvän suussasulavan herkullisia munkkipossuja. Ja löytyihän sieltä nytkin. Nami! Siinä syödessäni istui samaan pöytään joku vanhempi mieshenkilö, joka sitten rupesi kyselemään, olenko menossa rokkiin, ketä kuuntelemaan, mistä päin olen jne... Vastailin kohteliaasti mutta melko harvasanaisesti. En varsinaisesti ollut juttutuulella ja olisin mieluummin nauttinut possustani ihan rauhassa...
No, festarialueen portit avattiin kello 18:00, mutta silloin minä olin vielä kahvilassa. Mitä sitä turhaa kiirettä pitämään, kun ensimmäisen keikankin oli määrä alkaa vasta klo 20:30. Mutta kun kerran portit oli avattu, niin en tietenkään enää kovin kauaa voinut alueelta pysyä poissa. Niinpä viimeistään joskus 18:30 menin sitten porttien sisäpuolelle naureskellen kevyelle turvatarkastukselle, onnistuinpas salakuljettamaan pari kiellettyä tavaraa alueelle... :roll: Lähes heti kättelyssä alueen sisälle päästyäni minulle lykättiin käteen lautanen joka sisälsi niitä HK:n herkkuja: perunasalaattia, grillattua kanankoipea, kaaliraastetta... Ja tietysti HK:n sinistä. No, mikäs siinä...
Sitten ei muuta kuin odotusta. Aikataulun mukaisesti kello 20:30 alkoi Miljoonasateen keikka. Ihan jees, tuttuja biisejä olivat mm. Tulkoon rakkaus, Marraskuu, 506 ikkunaa ja Olkinainen. Ihan jees keikka, mutta eihän siihen kunnolla pystynyt keskittymään kun koko ajan odotti kellon lähenevän puolta yhtätoista. Miljoonasateen keikan jälkeen alkoikin sitten tapahtua, kun Anssin ja bändin kamat roudattiin lavalle. Jostain syystä oli suunnattoman huvittavaa seurata, kuinka rumpukorokkeelle levitettiin punainen matto Kellyn rumpujen alle. Asiallista!
Kello 22:18 (tämä on tarkkaa!) kävi Anssikin säätämässä lavalla jotain. Tästä takanani seisseet pari miestä kovasti innostuivat; vihdoinkin saadaan asioihin jotain järjestystä! Nämä kaverit kun olivat kovasti sitä mieltä, että roudarit eivät tunnu ollenkaan osaavan asiaansa... Keikan alkua odotellessa sain myös toisella puolella lähelläni seisseiden henkilöiden suunnalta kuulla erinäisiä toinen toistaan typerämpiä virveli- ja kela -vitsejä... Onneksi ne hiljenivät kun keikka alkoi! Tämä tapahtui hieman 22:30 jälkeen, heti kun Anssin paikalle kuuluttanut juontaja oli kutsunut Anssin biisejä iskelmiksi... Biisit olivat seuraavat:
1. Milla
2. Faijan haamu
3. Kaksi sisarta
4. Laulu petetyille
5. Mikan faijan BMW
6. Karhun elämää
7. Sormus
8. Puistossa
9. Kipinöitä
10. 1972
11. Nummela
--------------------
12. Suuria kuvioita
Vielä ennen keikan alkua tuli joku mies esittämään ilmoitusluontoisen asian; 5-vuotias pikkutyttö oli kadottanut äitinsä ja odotteli tätä nyt... Melkoisen hassua minusta oli, että tytöllä sattui olemaan sama nimi kuin minulla. Ei muuten, mutta oma nimeni ei kuitenkaan ole niitä kaikkein yleisimpiä, aika harvoin sitä kuulee missään. Tässä vaiheessa takanani olleet miehet epäilivät vahvasti, että kohta joku roudari tulee sanomaan, että Anssin keikka onkin peruttu. Niinpä he olivatkin kovin yllättyneitä, kun huomasivat Kellyn talsivan rumpujensa luo...
Ennen Karhun elämää spiikkasi Anssi: "Tää seuraava biisi on vanhempaa tuotantoa. Tää kertoo karhun elämästä." Tällöin takanani olleista miehistä varsinkin toinen vaikutti jälleen kovin yllättyneeltä: "Ihan outo biisi. Ikinä kuullukaan sellasesta!"
Karhun elämän aikana tulin taas kerran pohtineeksi, kuinka mahtava livekappale se oikeasti on! Olen toki aina tykännyt siitä biisistä erittäin paljon, mutta kuitenkin lähes joka keikan jälkeen tuntuu, että siitä pitää aina vain enempi..
Suurta hupia seurasi Karhun elämän jälkeen, kun Anssi kertoi pientä tarinaa: "Mulle tapahtu omituinen asia tänä aamuna. Mä heräsin ja mun tukka oli muuttunu vaaleemmaks. [...] Ainoo selitys minkä mä keksin sille oli, et mä kävin eilen parturissa..." Hehhehhee, tuo oli kyllä taas niitä "legenda jo syntyessään" -spiikkejä. Nerokasta!
Kipinöistä Anssi sanoi mm. "Biisilistan mukaan seuraava biisi on törkeen hyvä." Ja niinhän se olikin. Jossain vaiheessa biisiä huomasin pohtivani, kuinka erilaiselta se nykyään kuulostaa kuin silloin, kun sitä esitettiin mies ja piano -versiona.
Kipinöitä seurasi 1972, jonka aikana bändillä tuntui olevan aivan erityisen hauskaa. Enkä oikeastaan ihmettele miksi, biisistä soitettiin ihan mielenkiintoinen versio! Hauskaa taisi olla minullakin...
Nummela kertoi jälleen "paikasta, joka on kaukana, kaukana täältä. Toisessa ulottuvuudessa." Kun Anssi Nummelan loppupuolella esitteli bändin, kertoi hän Antin ja Kellyn esittelyn jälkeen poikien soittavan Lemonator -yhtyeessä, jolta on juuri ilmestynyt "mainio kokoelma". Lisäksi Anssi kehotti kaikkia muistamaan käydä ostamassa sen. (Myöhäistä! Minä tietysti hankin omani heti viime keskiviikkona kun se kauppoihin ilmestyi!) Anttikin oli varsin mainoshenkisellä tuulella, päälleen kun bassomajuri oli laittanut Lemonator -t-paidan! :D
Suuriin kuvioihin liittynyneen viimeisen keikan viimeiseksi kappaleeksi ei sitten kai olisikaan sopinut mikään muu kuin levyn nimibiisi. Hieno lopetus.
Keikka oli varsin mukava festarikeikka eikä voi sanoa ilmassa olleen juurikaan viimeisen keikan tuntua. Hyvin biisit jaksettiin vetää läpi. (Tosin esim. Puistossa sattuneen unohduksen kohdalla oli ihan pakko miettiä, mahtoivatko levylaulaja/formulakuskin ajatukset olla jo tämän päivän ajoissa... :wink:)
Bändillä tuntui myös olevan jälleen lavalla erittäin hauskaa. Siitä tietysti väistämättä seuraa aina se, että yleisöstä ainakin minulla on vähintään yhtä hauskaa! :wink: Erityisen suurta hupia aiheutti Anssin vimma puskea Anttia! Mies kun puski basistiaan rintaan ainakin Kahden sisaren ja Suurten kuvioiden aikana. SK:ssa Antti sitten hetken päästä teki onnistuneen poistumisliikkeen Anssin alta ja niinpä artisti saikin ottaa muutaman horjuvan askeleen ettei olisi lentänyt nenälleen. Bändi repesi siinä vaiheessa kyllä aika täydellisesti, samaa voin sanoa itsestäni! Erittäin huvittavaa!
Mutta mutta, missäs oli viimeisen keikan erityisohjelmanumero?! Tavastiaa ei lasketa viimeiseksi! Nyt kyllä rikottiin hienoa perinnettä! :wink: Mutta ei muuta moitittavaa.
Pari kuvaakin uskaltauduin ottamaan kun kerran se kielletty kamera oli mukana... Mutta hyvin salaa, järkkärit kun olivat kovin tuiman näköisiä! Joten tällä keikalla tuli keskityttyä erityisen hyvin siihen itse musiikkiin.
Keikan jälkeen tuli sitten puolella silmällä ja korvalla hieman seurattua myös Leningrad Cowboysin keikkaa, mutta eipä se jaksanut niin hirveästi kiinnostaa. Jossain vaiheessa seurasin aikani kuluksi niitä hulluja, jotka hyppäsivät benji-hyppyjä. Itse en kyllä ikinä uskaltaisi!
Jossain vaiheessa joku ei-niin-miellyttävän-oloinen mies taas lähestyi minua ja kysyi varsin yksioikoisesti: "Seurusteletsä?" Ei tuottanut kovinkaan suuria vaikeuksia vastata hieman totuutta muunnellen "joo!", jolloin heppu mutisi jotain "niinpä tietysti" kaltaista ja poistui onneksi paikalta. Mistähän sekin johtuu, että aina juuri tuollaiset tyypit tuntuvat vainoavan minua..?
Kello 03:00 lähti sitten Tuurista juna Seinäjoelle, josta vaivattomasti pääsin yöjunalla takaisin Helsinkiin. Ihme kyllä, junassakin sai aika hyvin nukutuksi. Kotiin tullessani (aamulla joskus hieman klo 09 jälkeen) tosin törmäsin heti huoneeni oven karmiin ja minua valaistiin, että nukkumaton yö vastaa 1 promillen humalaa... Selvä...
Koska keikan jälkeen ei enää ollut mahdollisuutta Anssia tavata, täytynee kiitokset välittää tätä kautta... Siispä suurimmat kiitokset viimeisestä sekä kaikista tämän vuoden keikoista. Vilpittömästi voin sanoa, että jokainen matka kannatti tehdä ja jokainen tähän harrastukseen tuhlattu euro oli sen arvoinen. Ja enemmän.
Nyt sitten vain uusia keikkoja uusine biiseineen odottelemaan (älä silti suotta stressaa uuden levyn kanssa, me jaksamme kyllä odottaa, kun hyvää on luvassa!), johan tämän tyylinen biisilista tulikin kuultua.. =) Saa nähdä, koska oikeasti tajuan, että tämä nyt sitten todellakin oli viimeinen Anssin keikka pitkään aikaan...
Eipä kai muuta tällä erää, tästä tuli taas pitempi kuin oli oikeastaan tarkoitus...
Tattis.
4.9.2004 11:50
Kiitokset hauskasta ja riittävän yksityiskohtaisesta viestistä - melkein kuin ois ollut itsekin paikalla! Tässä joutui moneen kertaan hekottelemaan... mm. tuolle ovenkarmijutulle.
onnistuinpas salakuljettamaan pari kiellettyä tavaraa alueelle...
Noniin, päästään varmaan pian taas pulloaiheeseen. ;)
Nämä kaverit kun olivat kovasti sitä mieltä, että roudarit eivät tunnu ollenkaan osaavan asiaansa...
Hih. Oliko ne bändin roudareita vai jotain paikallisia järjestelijöitä? Veikkaan jälkimmäistä. Kuka oli kitaranvirittäjänä?
"Mulle tapahtu omituinen asia tänä aamuna. Mä heräsin ja mun tukka oli muuttunu vaaleeks. [...] Ainoo selitys minkä mä keksin sille oli, et mä kävin eilen parturissa..."
Ou mai!!! Nyt iso ruksi historiankirjoihin!
Anttikin oli varsin mainoshenkisellä tuulella, päälleen kun bassomajuri oli laittanut Lemonator -t-paidan!
Bassomajurilla ei näemmä ole samaa periaatetta kuin Anssilla, että "omaa" paitaa ei voi pistää päälle... tai sitten tuo mainostusvimma on vienyt voiton. Silloin SK-levyn julkistamisaikaan reilu vuosi sitten Antti ei ollut oikein mielissään, kun joutui pitämään Semifinalissa Suuria kuvioita -paitaa, mistä johtuen saimme pihalla lisää kuvia sarjaamme Vähintäänkin Epäilyttävät Kuvat... (Norsku taisi esitellä parhaan niistä joskus.)
onnistuinpas salakuljettamaan pari kiellettyä tavaraa alueelle...
Noniin, päästään varmaan pian taas pulloaiheeseen. ;)
Nämä kaverit kun olivat kovasti sitä mieltä, että roudarit eivät tunnu ollenkaan osaavan asiaansa...
Hih. Oliko ne bändin roudareita vai jotain paikallisia järjestelijöitä? Veikkaan jälkimmäistä. Kuka oli kitaranvirittäjänä?
"Mulle tapahtu omituinen asia tänä aamuna. Mä heräsin ja mun tukka oli muuttunu vaaleeks. [...] Ainoo selitys minkä mä keksin sille oli, et mä kävin eilen parturissa..."
Ou mai!!! Nyt iso ruksi historiankirjoihin!
Anttikin oli varsin mainoshenkisellä tuulella, päälleen kun bassomajuri oli laittanut Lemonator -t-paidan!
Bassomajurilla ei näemmä ole samaa periaatetta kuin Anssilla, että "omaa" paitaa ei voi pistää päälle... tai sitten tuo mainostusvimma on vienyt voiton. Silloin SK-levyn julkistamisaikaan reilu vuosi sitten Antti ei ollut oikein mielissään, kun joutui pitämään Semifinalissa Suuria kuvioita -paitaa, mistä johtuen saimme pihalla lisää kuvia sarjaamme Vähintäänkin Epäilyttävät Kuvat... (Norsku taisi esitellä parhaan niistä joskus.)
4.9.2004 12:38
Tattikset myös minun puolestani Trientale, erittäin hauskaa luottevaa :D
Tää olikin sitten viimenen keikkaraportti vähään aikaan....
Tää olikin sitten viimenen keikkaraportti vähään aikaan....
4.9.2004 12:40
Oli siellä omia roudareita, mutta lisäksi ilmeisesti paikallisen järjestäjän heppuja. Ne takanani olleet miehet olivat muuten kovin ihmeissään, kun Andy siinä lavalla testaili Antin bassoa: "Oho! Toi roudari osaa virittää bassonkin!" Ja hetken kuluttua Andyn tartuttua Villen kitaraan: "Ja kitaran!!" :lol:
Eli kuten varmaan tuosta pystyi päättelemäänkin, Andy toimi kitaranvirittäjänä.
Epäilen vahvasti mainostusvimman vieneen voiton basistista, ellei sitten joku ole raukkaa muulla tavoin uhkaillut... Kellyllä sentään oli ihan tavallinen paita. Tosin eihän mainostus niin hyvin rumpujen takaa olisikaan näkynyt. Antin paita oli Grandpop -paita, jonka edessä on kaikkien bändin jäsenten pärstät...
Ja niin, pulloaihehan on luonnollisesti meidän kaikkien suosikki! :wink: Tuosta muistuikin muuten mieleeni, että Antilla oli myös viinilasi siellä lavalla. Sellaistakaan en muista muulloin nähneeni...
Mari Oliko ne bändin roudareita vai jotain paikallisia järjestelijöitä? Veikkaan jälkimmäistä. Kuka oli kitaranvirittäjänä?
Oli siellä omia roudareita, mutta lisäksi ilmeisesti paikallisen järjestäjän heppuja. Ne takanani olleet miehet olivat muuten kovin ihmeissään, kun Andy siinä lavalla testaili Antin bassoa: "Oho! Toi roudari osaa virittää bassonkin!" Ja hetken kuluttua Andyn tartuttua Villen kitaraan: "Ja kitaran!!" :lol:
Eli kuten varmaan tuosta pystyi päättelemäänkin, Andy toimi kitaranvirittäjänä.
Epäilen vahvasti mainostusvimman vieneen voiton basistista, ellei sitten joku ole raukkaa muulla tavoin uhkaillut... Kellyllä sentään oli ihan tavallinen paita. Tosin eihän mainostus niin hyvin rumpujen takaa olisikaan näkynyt. Antin paita oli Grandpop -paita, jonka edessä on kaikkien bändin jäsenten pärstät...
Ja niin, pulloaihehan on luonnollisesti meidän kaikkien suosikki! :wink: Tuosta muistuikin muuten mieleeni, että Antilla oli myös viinilasi siellä lavalla. Sellaistakaan en muista muulloin nähneeni...
5.9.2004 14:36
Mulla oli tilaisuus viettää peräti kaksi päivää Tuurissa ja samalla tsekata Anssinkin keikka muiden muassa. Hämmästelin kyllä tuota blondattua tukkaa. Ja nyt kuulema bongattu myös jääkiekkomatsista? Identitettiikriisi tai sitten on ruvennut deittailemaan urheilullista kampaajaa. Mutta kyllä entinen hiusten väri oli kyllä huomattavasti pukevampi. Itse keikka oli erinomainen, kuten on selostettu. Scorpions oli kuitenkin viikonlopun huippu, eikä Popeda petä koskaan. Miljoonasade oli tuttu ja turvallinen. Leningrad Cowboys oli tylsä, kuten myös Jani Wikholm, joka vetelee vaan muiden biisejä. Mutta eipä taida kaverilla vielä omia ollakaan? Tässä kohtaa on sivistyksessä aukko. Nyt kun olen turvallisesti Kehä I sisäpuolella, niin en voi olla ihmettelemättä, että miten tuolla "keskellä ei mitään" voi olla tuollainen kauppakeskittymä, ilmeisesti vielä oikein kannattavakin...
5.9.2004 19:32
Miljoonarock oli oivallinen päätös keikkakesälle. Yksi hauskimmista keikoista pitkään aikaan; sen kuluessa tuli ainakin naurettua paljon. Mielenkiintoinen episodi oli esimerkiksi se kun Faijan haamun aikana Saara yhtäkkiä poistui lavalta. Kummastelimme, että mihinköhän tyttö katosi ja miksi. Pian kuitenkin näimme hänet lavan vieressä lehteilemässä kiivaasti kosketinsoittimensa käyttöohjekirjaa! Todellinen ammattilainen työssään...
Keikan alku oli kuitenkin kaikkea muuta kuin hauska: kun tuli aika nousta lavalle, ei korvamonitoreistani kuulunut mitään muuta kuin pelkkää kovaäänistä suhinaa. Keikka oli kuitenkin pakko aloittaa ja tässä tilanteessa auttoi sadoilla keikoilla hankittu rutiini - biisit ovat sen verran tuttuja, että ne pystyy vetämään "sokkona" vaikkei kuulisikaan mistään mitään. Toivottavasti yleisön puolelle ei välittynyt se, että olin kahden biisin jälkeen täysin paniikissa ja valmis heittämään pyyhkeen kehään. Kolmannen kappaleen aikana kuuntelu tuli äkkiä kuntoon ja infernaalinen suhina katosi. Siitä eteenpäin meininki olikin mahtava.
Jälkeenpäin osoittautui, että häiriön oli aiheuttanut viereisellä lavalla olleet Leningrad Cowboysien langattomat järjestelmät, jotka puskivat minun vastaanottimeni taajuudelle. Joku ymmärsi onneksi käydä ottamassa ne pois päältä, jolloin oma kuuloni palautui.
Keikan alku oli kuitenkin kaikkea muuta kuin hauska: kun tuli aika nousta lavalle, ei korvamonitoreistani kuulunut mitään muuta kuin pelkkää kovaäänistä suhinaa. Keikka oli kuitenkin pakko aloittaa ja tässä tilanteessa auttoi sadoilla keikoilla hankittu rutiini - biisit ovat sen verran tuttuja, että ne pystyy vetämään "sokkona" vaikkei kuulisikaan mistään mitään. Toivottavasti yleisön puolelle ei välittynyt se, että olin kahden biisin jälkeen täysin paniikissa ja valmis heittämään pyyhkeen kehään. Kolmannen kappaleen aikana kuuntelu tuli äkkiä kuntoon ja infernaalinen suhina katosi. Siitä eteenpäin meininki olikin mahtava.
Jälkeenpäin osoittautui, että häiriön oli aiheuttanut viereisellä lavalla olleet Leningrad Cowboysien langattomat järjestelmät, jotka puskivat minun vastaanottimeni taajuudelle. Joku ymmärsi onneksi käydä ottamassa ne pois päältä, jolloin oma kuuloni palautui.
5.9.2004 20:08
Yleisön puolelle tuo paniikki ei todellakaan välittynyt. Uskaltaisin väittää, että sen verran kokemusta minullakin alkaa näistä keikoista jo olla, että olisin kyllä varmasti huomioinut, mikäli paniikkia olisi selkeästi ollut havaittavissa... Mutta ei ollut, yleisön suunnalta katsottuna kaikki toimi ihan niin kuin pitikin. Kyllä siitä rutiinista kummasti on hyötyä hankalissa tilanteissa. =)
Tuo hauskuus lavalla sen sijaan välittyi kyllä todella hyvin yleisöönkin, huomasi tosi selvästi että soittajilla oli kivaa. Hyvä mieli tuli itsellekin jo pelkästään sen katselemisesta ja voin kyllä yhtyä siihen, että varsin oivellinen päätöskeikka tämä oli.
Saaran katoamisen panin minäkin merkille, mutta oletin vain, että hänen mielestään ei Faijan haamussa tarvittu koskettimia. Ajattelin, että hän päätti sitten muuten vain poistua kyseisen biisin ajaksi... Hehheh, vai käyttöohjekirja! :D
Tuo hauskuus lavalla sen sijaan välittyi kyllä todella hyvin yleisöönkin, huomasi tosi selvästi että soittajilla oli kivaa. Hyvä mieli tuli itsellekin jo pelkästään sen katselemisesta ja voin kyllä yhtyä siihen, että varsin oivellinen päätöskeikka tämä oli.
Saaran katoamisen panin minäkin merkille, mutta oletin vain, että hänen mielestään ei Faijan haamussa tarvittu koskettimia. Ajattelin, että hän päätti sitten muuten vain poistua kyseisen biisin ajaksi... Hehheh, vai käyttöohjekirja! :D
6.9.2004 4:15
Kyllä se minun mielestäni keikan alussa välittyi, sanoinkin kaverilleni, että onpas Anssi kummallisen aggressiivisen ja poissaolevan oloinen, mutta tässä siis selitys siihen alun outouteen.
6.9.2004 15:18
Jos jollain on kuvia siitä vaaleasta tukasta, niin laittakaa ne äkkiä esille!!
6.9.2004 15:29
No ei nyt sentään aggressiivinen! :shock: Muutenkin keikalla saattaa toisinaan parin biisin verran kestää ennen kuin se todella lähtee käyntiin, joten ei tuota aloitusta osannut sen kummallisempana kyllä pitää...
Jonkun kuvan varmaan pistän esille kunhan ehdin, tosin niissä se vaalea tukka ei niin kovin hyvin erotu, kun en uskaltanut yhtään käyttää zoomia... Kuvissa näkyy sitten koko bändi.
Jonkun kuvan varmaan pistän esille kunhan ehdin, tosin niissä se vaalea tukka ei niin kovin hyvin erotu, kun en uskaltanut yhtään käyttää zoomia... Kuvissa näkyy sitten koko bändi.
6.9.2004 15:55
Tämän päivän netti Ilta-Sanomien viihdeuutisissa on juttua Anssista ja myös uusi kuva.
7.9.2004 14:35
Hmm, nyt kun asiaa tarkemmin muistelee, niin viime marraskuista Ravintola Sirkuksen keikkaa vois kuvata sanalla aggressiivinen. Ja silloin oli kuulemma karmeat soundit korvamonitoreissa, kun uusi heppu oli vastaamassa korvamonitoriäänestä. Anssi huusi, Saara kirkui, Kelly ulvoi ja Antti mölisi, tai jotain. Ei se minun korviini pahalta kuulostanut...
Se IS:n kuva on kyllä suoraan sanottuna aika karmea. Vaikka on viety kuski ihan varta vasten radan reunalle saakka poseeraamaan, niin tulos ei ole kovin hääppöinen. Uudesta hiustyylistä on varmasti mahdollista saada parempiakin kuvia, se on kuitenkin siinä määrin mukiinmenevän näköinen. Ei se ole kokonaan vaalea, niskassa on tummia hiuksia. Ja veikkaisin että parturi ei ole hirveästi saksia käyttänyt.
T: analyysit aiheesta kuin aiheesta -yhdistys
Se IS:n kuva on kyllä suoraan sanottuna aika karmea. Vaikka on viety kuski ihan varta vasten radan reunalle saakka poseeraamaan, niin tulos ei ole kovin hääppöinen. Uudesta hiustyylistä on varmasti mahdollista saada parempiakin kuvia, se on kuitenkin siinä määrin mukiinmenevän näköinen. Ei se ole kokonaan vaalea, niskassa on tummia hiuksia. Ja veikkaisin että parturi ei ole hirveästi saksia käyttänyt.
T: analyysit aiheesta kuin aiheesta -yhdistys
11.9.2004 3:15
Itse olin myös tuolla Miljoonarockis.. noh 1,4kilometrin kävelymatka paikanpäälle kotoota.. eli tapahtuma oli todella pitkän matkan päässä ;D
Anssin keikasta täytyy sanoa että se oli ensinmäinen mitä näin ja hyvähän se oli, kuten telkussakin on aina nähnyt ja plussaa vaan että keikkasetin biisit vedetään erilailla mitä ne ny albumeil yleensä on..
Ihmettelin myös tota et mitäs se hiuksille ny oli tapahtunu? eihä se ny nii vanha vielä ollu?? ;D
Kiitokset keikasta!
tv.Olli
Anssin keikasta täytyy sanoa että se oli ensinmäinen mitä näin ja hyvähän se oli, kuten telkussakin on aina nähnyt ja plussaa vaan että keikkasetin biisit vedetään erilailla mitä ne ny albumeil yleensä on..
Ihmettelin myös tota et mitäs se hiuksille ny oli tapahtunu? eihä se ny nii vanha vielä ollu?? ;D
Kiitokset keikasta!
tv.Olli
Viimeksi kommentoitu