Forum 2001-2002
17.6.2002 16:31
Pedulla
Herätti mielenkiinnon, kun sattumalta kuulin tymäkkää bassosoundia albumilta jonka nimi on Tinakenkätyttö - piti oikein ryhtyä tarkemmin lukemaan levyn kansitekstejä. Kiinnostaisi vain tietää, että soiko raidalla 10 (nimeä en muista) Pedulla-basso, vai millä soittimella/välineistöllä homma hoituu ? (Olisi kannattanut soittaa vähän huonommin, niin tämä luuranko kaapissa ei olisi paljastunut)
17.6.2002 17:31
Sviddunääs, just kuulu navetassa ollessani Tinakenkätyttö radiossa, enpäs älynny kuunnella sillä korvalla että soittaako Anssi siellä vai onko konebasso...hei, miten niin luuranko kaapissa? Pedulla on kerrassaan mahtava instrumentti, kerran sain sellaista kokeilla. Kyllä muuten jytis ja mukava soittaa. Vaikka eihän se yhtä style oo ku joku vanha Fender tai Rickenbacker...
JMN
JMN
17.6.2002 20:20
Soitan Tinakenkätyttö -levyllä bassoa viidessä kappaleessa. Pitäneekin nyt oikein kaivaa levy esille ja mainita mitkä biisit ovat kyseessä...
...eli soitan seuraavilla raidoilla: Magneettimies, Allaround-mies, Kaljaa pöytään, Aino ja Joku toinen saa sua odottaa (tämä on juuri se em. kymmenes biisi). Soitin sessiossa tuottajan pyynnöstä viisikielistä Pedulla -bassoa, johon vaihdoin jopa uudet kielet! (Tämäkin tuottajan pyynnöstä...)
Soitan Tinakenkätyttö -levyllä bassoa viidessä kappaleessa. Pitäneekin nyt oikein kaivaa levy esille ja mainita mitkä biisit ovat kyseessä...
...eli soitan seuraavilla raidoilla: Magneettimies, Allaround-mies, Kaljaa pöytään, Aino ja Joku toinen saa sua odottaa (tämä on juuri se em. kymmenes biisi). Soitin sessiossa tuottajan pyynnöstä viisikielistä Pedulla -bassoa, johon vaihdoin jopa uudet kielet! (Tämäkin tuottajan pyynnöstä...)
18.6.2002 10:48
quote:
em. kymmenes biisi). Soitin sessiossa tuottajan pyynnöstä viisikielistä Pedulla -bassoa, johon vaihdoin jopa uudet kielet! (Tämäkin tuottajan pyynnöstä...)
No mukavasti se soikin - ehkä kieltenvaihto oli perusteltu uhraus taiteen alttarille. Mitäs ajatuksia herättävät esim. Larry Grahamin tai Victor Wootenin soitannot ? Itse en pidä tilulilu bassottelusta (samantienhän voisi siirtyä kitaransoittoon), mutta satuin kuulemaan livenä Wootenia ja hänhän, ainakin livenä, malttoi soittaa ja murisuttaa bassoa mallikkaasti bändisoitossa - bassosoolossa sitten lähti kyllä tilulilukin ja vaikka mitä - hyvä ettei varpaillaan soittanut... Yleensä em. kaltaiset sooloilut ovat tylsiä tekniikkaesitelmiä, mutta Wootenin soolossahan oli välillä ihan musikaalisia näkemyksiä - no loppuosa soolosta meni sitten kieli poskessa (tai peukun alla)sirkustemppuiluksi - olin mykistynyt... Flecktonesin levyjä en ole kuullut, joten minulla ei ole käsitystä hänen soittotyylistään levyillä. Noin yleisluontoisesti olen tehnyt sen havainnon (kun en ole bassoa soittanut), että hyvää basistia ei aina huomaa, soitto vain jostain syystä kulkee - lienee hieman epäkiitollista hommaa ?
em. kymmenes biisi). Soitin sessiossa tuottajan pyynnöstä viisikielistä Pedulla -bassoa, johon vaihdoin jopa uudet kielet! (Tämäkin tuottajan pyynnöstä...)
No mukavasti se soikin - ehkä kieltenvaihto oli perusteltu uhraus taiteen alttarille. Mitäs ajatuksia herättävät esim. Larry Grahamin tai Victor Wootenin soitannot ? Itse en pidä tilulilu bassottelusta (samantienhän voisi siirtyä kitaransoittoon), mutta satuin kuulemaan livenä Wootenia ja hänhän, ainakin livenä, malttoi soittaa ja murisuttaa bassoa mallikkaasti bändisoitossa - bassosoolossa sitten lähti kyllä tilulilukin ja vaikka mitä - hyvä ettei varpaillaan soittanut... Yleensä em. kaltaiset sooloilut ovat tylsiä tekniikkaesitelmiä, mutta Wootenin soolossahan oli välillä ihan musikaalisia näkemyksiä - no loppuosa soolosta meni sitten kieli poskessa (tai peukun alla)sirkustemppuiluksi - olin mykistynyt... Flecktonesin levyjä en ole kuullut, joten minulla ei ole käsitystä hänen soittotyylistään levyillä. Noin yleisluontoisesti olen tehnyt sen havainnon (kun en ole bassoa soittanut), että hyvää basistia ei aina huomaa, soitto vain jostain syystä kulkee - lienee hieman epäkiitollista hommaa ?
18.6.2002 13:52
Musiikin valjastaminen soittotaidon keppihevoseksi jättää minut tavallisesti täysin kylmästi - en millään jaksa innostua kaiken maailman tilu-villeistä. Victor Wootenin tunnen toki nimenä, mutta miehen bassonsoitantaa en usko koskaan kuulleeni.
Tuon oman suoritukseni Kaija Koon Joku toinen saa suo odottaa -kappaleessa lasken enemmän huumorin piikkiin. Tuottajakaksikko Impiö & Vainio halusi minun soittavan biisiin bassofillejä. Soitin huumorimielessä pari täysin naurettavaa peukkutilutusta ja kysyin, että jotain tällaista kenties? Tuottajat ottivatkin minut vakavasti ja innostuivat: Joo, juuri tuollaista! No, sitä saa mitä tilaa... On kyllä vaikea tunnistaa itseään kun kuuntelee lopputulosta!
Musiikin valjastaminen soittotaidon keppihevoseksi jättää minut tavallisesti täysin kylmästi - en millään jaksa innostua kaiken maailman tilu-villeistä. Victor Wootenin tunnen toki nimenä, mutta miehen bassonsoitantaa en usko koskaan kuulleeni.
Tuon oman suoritukseni Kaija Koon Joku toinen saa suo odottaa -kappaleessa lasken enemmän huumorin piikkiin. Tuottajakaksikko Impiö & Vainio halusi minun soittavan biisiin bassofillejä. Soitin huumorimielessä pari täysin naurettavaa peukkutilutusta ja kysyin, että jotain tällaista kenties? Tuottajat ottivatkin minut vakavasti ja innostuivat: Joo, juuri tuollaista! No, sitä saa mitä tilaa... On kyllä vaikea tunnistaa itseään kun kuuntelee lopputulosta!
18.6.2002 17:06
quote:
Soitin huumorimielessä pari täysin naurettavaa peukkutilutusta ja kysyin, että jotain tällaista kenties? Tuottajat ottivatkin minut vakavasti ja innostuivat: Joo, juuri tuollaista! No, sitä saa mitä tilaa... On kyllä vaikea tunnistaa itseään kun kuuntelee lopputulosta!
No ei tuo mielestäni ole mitenkään naurettavaa soitantaa. Asianmukaista ja taitavaa soittoa joka sopi biisiin hyvin ja osaltaan varmaan toi vaihtelua ko. artistin levyjen soundiin. Ei kai monipuolisuutta ja joustavuutta voi katsoa paheeksi ? Ehkä soitossa kuitenkin täytyy olla jotain jos kuulija vaivautuu tavaamaan levynkannesta muusikoiden nimiä...
Osaltani jaan mielipiteen tiluvilleistä melko pitkälle, mutta toisaalta aikanaan alkoi ryppyotsainen pelkän aitouden etsiminenkin ja yletön ihailu ahdistamaan. Piti mm. lopettaa musiikkilehtien lukeminenkin kun suomalaistoimittaja mm. opettavaisesti ihmetteli H. Lewisille, että kuinka tämän levyillä oli ennen (silloin kun ne eivät vielä myyneet) paljon aidompi soundi (virvelikin sanoi buf kun se nykyisin sanoo daf jne.) ihmettelipä toimittaja sitten kun alkoi artisti hyvistä neuvoista hikeentymään - epäili artistin olevan väsynyt kiertueesta. Lisäksi tulee mieleen lähinnä jotkut 80-luvun bändit jotka haukkuivat mielellään kaikki teknisesti taitavammat muusikot hengettömiksi jne. Jos oikein ääritapauksia ajattelee, niin ei kai se tuo biisiin lisää sanomaa tai tulkintaa jos kitara on levytyksessä epävireessä ? Tai toisaalta onko musiikki sitä parempaa, mitä nopeammin kitaristi soittaa ilman virheitä ? Onneksi nykyään taidetaan olla kaikin tavoin suvaitsevaisempia, eikä ketään tosissaan lynkata genrejen ylittelystä.
Soitin huumorimielessä pari täysin naurettavaa peukkutilutusta ja kysyin, että jotain tällaista kenties? Tuottajat ottivatkin minut vakavasti ja innostuivat: Joo, juuri tuollaista! No, sitä saa mitä tilaa... On kyllä vaikea tunnistaa itseään kun kuuntelee lopputulosta!
No ei tuo mielestäni ole mitenkään naurettavaa soitantaa. Asianmukaista ja taitavaa soittoa joka sopi biisiin hyvin ja osaltaan varmaan toi vaihtelua ko. artistin levyjen soundiin. Ei kai monipuolisuutta ja joustavuutta voi katsoa paheeksi ? Ehkä soitossa kuitenkin täytyy olla jotain jos kuulija vaivautuu tavaamaan levynkannesta muusikoiden nimiä...
Osaltani jaan mielipiteen tiluvilleistä melko pitkälle, mutta toisaalta aikanaan alkoi ryppyotsainen pelkän aitouden etsiminenkin ja yletön ihailu ahdistamaan. Piti mm. lopettaa musiikkilehtien lukeminenkin kun suomalaistoimittaja mm. opettavaisesti ihmetteli H. Lewisille, että kuinka tämän levyillä oli ennen (silloin kun ne eivät vielä myyneet) paljon aidompi soundi (virvelikin sanoi buf kun se nykyisin sanoo daf jne.) ihmettelipä toimittaja sitten kun alkoi artisti hyvistä neuvoista hikeentymään - epäili artistin olevan väsynyt kiertueesta. Lisäksi tulee mieleen lähinnä jotkut 80-luvun bändit jotka haukkuivat mielellään kaikki teknisesti taitavammat muusikot hengettömiksi jne. Jos oikein ääritapauksia ajattelee, niin ei kai se tuo biisiin lisää sanomaa tai tulkintaa jos kitara on levytyksessä epävireessä ? Tai toisaalta onko musiikki sitä parempaa, mitä nopeammin kitaristi soittaa ilman virheitä ? Onneksi nykyään taidetaan olla kaikin tavoin suvaitsevaisempia, eikä ketään tosissaan lynkata genrejen ylittelystä.
18.6.2002 20:16
Se on just niin tuota! Nykyaikana ihan ahdistaa kun kaikkea osaavaa soitantaa katsotaan pitkin nenänvartta...ihailluimpia hyveitä ovat asenne,särmä,roso ynnä muut rock-henkiset jutut. Jos joku osaa soittaa hyvin ja käyttää taitojaan niin hän on sitten tympeä teknisellä taituruudella leveilijä.
Suoraan sanoen tuollainen ajattelutapa on syvältä perseestä. Tietenkin huikaisevien instrumentaaliosien sovittaminen lauluihin pelkän osaamisen esittelyn välineeksi ON kokolailla turhaa ja mautonta, mutta liika on liikaa. Tuntuu että jos nykyaikana jossain kappaleessa on vaikkapa yli neljä tahtia kestävä kitarasoolo ja joka ei ole Korn/Sonic Youth-tyylistä atonaalista roiskimista niin se on naurettavan kahdenksankymmenlukuista ja todella niinku out. Biisi on tärkein, sanovat suomalaisetkin rock-musiikin tekijät ja niinpä suurin osa nykyajan musiikista on laiskanpulskeaa hiljainen säkeistö/voimasoinnuteltu kertosäe-puuroa. Kuuntelin vastikään vanhoja Rushin levyjä, ja jo vain niiltä löytyi niin rumpu-, basso- kuin kitarasoolojakin. Ihan mieltä lämmitti. Soittamista.
JMN
Suoraan sanoen tuollainen ajattelutapa on syvältä perseestä. Tietenkin huikaisevien instrumentaaliosien sovittaminen lauluihin pelkän osaamisen esittelyn välineeksi ON kokolailla turhaa ja mautonta, mutta liika on liikaa. Tuntuu että jos nykyaikana jossain kappaleessa on vaikkapa yli neljä tahtia kestävä kitarasoolo ja joka ei ole Korn/Sonic Youth-tyylistä atonaalista roiskimista niin se on naurettavan kahdenksankymmenlukuista ja todella niinku out. Biisi on tärkein, sanovat suomalaisetkin rock-musiikin tekijät ja niinpä suurin osa nykyajan musiikista on laiskanpulskeaa hiljainen säkeistö/voimasoinnuteltu kertosäe-puuroa. Kuuntelin vastikään vanhoja Rushin levyjä, ja jo vain niiltä löytyi niin rumpu-, basso- kuin kitarasoolojakin. Ihan mieltä lämmitti. Soittamista.
JMN
Viimeksi kommentoitu