Keikkarapsa: Mopolla Kuopioon

| Aiheet: Yhteisö | Kirjoittaja:

Anssi Kela + bändi to 18.10.2018 Musiikkikeskus, Kuopio

Valot siniset välähtää, eikun punaiset, eikun sekä siniset että punaiset yhtä aikaa, ei kai tuo poliisi meille vaan vilkuttele? No huh, se onkin tuo iso rekka, jota vaaditaan pysähtymään ja meidän automme saa jatkaa rauhassa matkaansa tihkusateisella tiellä pohjoiseen. Valtaosa eilisestä autokunnastamme jää Lappeenrantaan ja palailee sieltä pikku hiljaa kotiensa suuntaan, mutta kun nyt on tien päälle lähdetty, niin me kaksi jatkamme sitten kyllä Kuopioon asti. Silloin mentävä on, vaikka matka on tuntematon. Tai no ei se kyllä oikeasti ole, kummityttöä me sinne menemme tapaamaan tuttua tietä pitkin, ja tarinaa kerrotaan, että joku pitkätukkakin esiintyisi sillä suunnalla tänä iltana.

Yksi lisähoukutin tälle ajomatkalle oli se, että päästäisiin näkemään kauniita syksyn värejä näillä teillä, joita normaalisti kuljemme vain keskellä kesää, mutta tänään ilmassa selvästi syksy jo tuntuu. Sumun ja sateen läpi näkee nyt lähinnä sen, että iso osa kellastuneista lehtipuista on jo pudottanut lehtensä. Harmaiden, hitaiden rekkojen täplittämä maantie kuljettaa meidät kuitenkin lopulta Kuopion eteläisiin lähiöihin sukulaista tapaamaan, ja saamme kuin saammekin hänet houkuteltua mukaan illan keikalle!

Kuopion musiikkikeskuksen aulassa on vielä yllättävän hiljaista, sillä paikalliset saapuvat mestoille näköjään rauhallisessa tahdissa vasta aika lähellä keikan alkamisaikaa. Meidän ja parin tutun seurueissa kuitenkin sähelletään ankarasti, sillä muillakin on mukanaan viime tingassa keikalle lähteneitä sukulaisia, ja nyt porukalla uudelleenjärjestämme lippujamme sen mukaan, kuka istuu missäkin päin salia ja onhan näitä lappusia nyt varmasti yksi jokaiselle. Homma saadaan jotenkin räpellettyä kasaan ennen keikan alkua, kaikki pääsevät sisälle ja melkein jokaisella on joku tuttu vieressään. Eturivissä aivan keskellä istuu itse Darth Vader. Hassua, olin jotenkin kuvitellut hänet pidemmäksi.

Millan elämältä puuttuu edelleen suunta, perheriitaa sovitaan kovaäänisesti ja Ilveksen nimi voisi tänä iltana olla Kalpa tai KuPS. Täällä Kuopiossa on korkea lava, joten tästä kakkosrivistä on esteetön näkyvyys. Tässä voi taas kerran ihailla, kuinka Ville rakentelee rumpusettiään kunkin biisin tarpeiden mukaan lisäämällä tai vähentämällä erilaisia kolistimia ja vaimennusta ja ottaa välillä jonkun sähkörummun lattialta käyttöönsä. Hän tarttuu tarpeen mukaan niin banjoon kuin mandoliiniin ja laulaa taustoja yhdessä kappaleessa, vaikka ei normikeikalla tule lähellekään laulumikrofonia. Tuomaksellä hänen edessään on vuoroin akustinen kitara, dobro ja mandoliini (ja sähköisessä setissä kaksi eri sähkökitaraa) sekä kellopeli. Saara soittaa koskettimia ja viulua sekä laulaa ihanasti. Antti tyytyy lähinnä taustalauluun ja bassoon, mutta hänellä on niitä sekä akustinen että sähköinen, ja yhden biisin ajaksi hän istuu koskettimien taakse. Anssi itse soittaa näillä salikeikoilla akustista kitaraa, neljää eri sähkökitaraa, huuliharppuja, sähköbassoa ja kontrabassoa. Näiden mainittujen lisäksi olen kaikilla muilla paitsi Antilla nähnyt myös muita soittimia eri keikoilla. Nämä muusikot ovat huikeita multi-instrumentalisteja koko joukko!

Soolo-osuuden koittaessa yleisöstä huudellaan kappaleita, ja Anssi poimii taas huudoista kaksi esitettäviksi. Ensiksi kuulemme tutun Karhun elämän hyvin herkkänä soolona, ja kun bändi palaa lavalle sen jälkeen, heidät komennetaan osallistumaan Albin Stenmanin esittämiseen. Osa bändiläisistä hieman nostelee kulmakarvojaan, mutta Anssi vakuuttaa hymyillen, että tää on niinku Ensilumi, soittakaa suunnilleen sitä. Ville rakentelee jännittävälle kaivostarinalle muhkean rumputaustan Antin tarttuessa bassoonsa ja Saara on koskettimiensa takana myös ajan tasalla. Tuomas pohtii hetken, ottaa sitten dobron ja lähtee tuottamaan sopivia tehosteääniä sortuvassa kaivoksessa syntyvää paniikkia kuvaamaan. Aivan loistava veto, jo pelkästään tämän kappaleen takia todella kannatti ajaa tänne Kuopioon asti!

Puistossa tarjoaa komean päätöksen akustiselle setille, ja siirrymme taas aulan puolelle metelöimään ja häiritsemään paitamyyntiä. Tästä rangaistuksena kaksi meistä nakitetaan vahtimaan myyntipöytää vähäksi aikaa, mutta emme riko mitään ja saamme jopa myytyä yhden paidan ennen kuin tuotevastaava Maia ehtii palata takaisin toimipisteeseensä.

Sähköinen puoliaika starttaa vauhdikkaalla bumerangin paiskomisella. Hirviä ei onneksi näkynyt valtatien laidalla tänään ajellessa, mutta nuo metsät varmaan ovat täynnä niitä. Mutta ei nyt murehdita syksyä ja kohta satavaa ensilunta, juostaan sen sijaan pitkin Ruissalon rantoja ihanan lämpimään mereen kastumaan! Tuomas pistää kitaransa mörisemään Anssin välispiikin päälle, ja siitä seuraa taas kauhea kamppailu. Nämä on niin mainioita nämä battlet, sillä koreografia ja Tuomaksen tiluttelut menivät jälleen hieman eri tavalla kuin ennen. Miehillä on lavalla sen verran hauskaa, että Tuomas ei onnistu pitämään naamaansa mytyssä kovin pitkään tappion jälkeen, vaan virnuilee omalla puolellaan lavaa Anssin esitellessä hänet juuri aateloituna Sir Tuomas Wäinölänä. Tuomas tekee kunniaa ja laittaa aseensa vyölleen.

Keikka etenee jo kohti Nostalgiaa, ja vaikka Anssi kuinka korostaa, että tässä kappaleessa sitten mennään mopolla Kuopioon, yleisö istuu kohteliaasti katsomassa, kuinka me noin kolme esitanssijaa (ja Darth Vader) yritämme liikehtiä musiikin tahdissa seisten. Tämän illan yleisö on harvinaisen taitavaa ja innokasta taputtamaan, mutta muuhun liikuntaan he eivät oikein ole valmiita. 1972:n aikana sentään salin takaosissa jo seistään siellä täällä. Bändi poistuu lavalta, mutta yleisö on valmiina ja rytmikäs taputus alkaa heti kutsuen heidät vielä takaisin bäkkärin uumenista. Anssi johdattelee meidät yhteiselle kävelylle Nummelanharjulle, jonka jälkeen vielä pistetään kunnon pirskeet pystyyn, sillä Kuopiossakin voidaan viettää Parasta aikaa. Biisi on entistä springsteenimpi pitkine kitarapätkineen ja hurjine lavaliikkumisineen, ja nyt lopultakin koko yleisö intoutuu seisomaan. Hyvä Kuopio!

Hikinen ja iloinen bändi kumartaa yleisön edessä ja Anssi hyppää lavalta alas tervehtimään vanhaa ystäväänsä Darth Vaderia meidän muiden lähtiessä jo aulaa kohti. Siellä analysoimme keikkaa (ja minun jossain määrin vajavaista tukanheittokykyäni, jonka kummityttö toteaa lähinnä noloksi). Seuraavana päivänä on aika antaa bändin ja taustavoimien matkata länsirannikolle samaan aikaan kun me suuntaamme auton nokan jo etelään. Kotimatkalla piipahdamme Joroisissa, ja kyllä se vain on Savon Pariisi! Tai ainakin mainoskyltissä todella lukee niin.

Settilista

Milla
Ensilumi
Ilves
Sä et tiennyt
Levoton tyttö
Rakkaus on murhaa
Karhun elämää (soolo)
Albin Stenman (full band)
Palava silta
Puistossa

(väliaika)

Bumerangi
Jotain on poissa
SOS
Älä mene pois
Battle
Petri Ruusunen
Kiitos ei
Kuolleen miehen kitara
Nostalgiaa
1972

Nummela
Parasta aikaa

Kommentit

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.