Forum 2001-2002

erkki 4.7.2002 10:50 Vaikuttajat vaikuttavat Meillä kaikilla on esikuvia, jotka ovat vaikuttaneet tekemisiimme. Joskus nuorempana tuli diggailtua Lou Reedia siinä määrin että oli nahkarotsi ja aurinkolasit päällä suurin piirtein talvellakin. Ja Lou Reedin vaikutuksesta ostin silloin 16-vuotiaana kitaran, ja tein ensimmäisen biisini, siinä oli vaan yksi sointu: a-duuri. Lou Reedin videosta matkimalla opin soittamaan Sweet Janen, joka oli pohja tulevalle rämpytys/biisintekoharrastukselleni. Lopulta vuosien jälkeen uskalsin jopa soittaa tekeleitäni kavereilleni, ja myöhemmin perustin bändinkin, nyt on taas sellainen bändiviritelmä meneillään mutta mikä on hienointa, nyt tehdään oikeaa levyä autotallistudiossa ja mukana on ainakin kaksi oikeaa muusikkoa. Lou Reedin pari kertaa livenä nähneenä(1989 Provinssi 1993 Roskilde) täytyy sanoa, että kokemus vahvisti uskoa rock´n rolliin. Se ei ole pelkästään lapsellista isojen poikien leikkiä, vaan parhaimmillaan hienoa taidetta. Sävellykseni ovat muuttuneet paremmiksi vuosien myötä, olen löytänyt oman tyylini, eikä se muistuta välttämättä enää esikuvaani. Onkohan näin Anssi Kelallakin? eric http://personal.inet.fi/musiikki/velderado erkki latva
Anssi Kela 5.7.2002 2:04
Kyllähän se näin menee. Oma sankarini on Neil Young ja useasti biisin tekeminen lähtee siitä, että kopioin mielestäni hyvinkin röyhkeästi jotain hänen biisiään. Laulun syntyprosessin aikana kuitenkin yleensä tapahtuu merkillisiä asioita ja monasti lopputulos ei sitten muistuta enää lainkaan lähtökohtaansa. Mutta näinhän sen pitääkin mennä pastissien tekeminen on ihan oma taiteenlajinsa.

erkki 7.7.2002 10:34 Aivan. Omat biisini taas syntyvät yleensä joko siten että keksin ensin hyvän kitarariffin jota harjoittelen jonkin aikaa ja pistän sitten mankan pyörimään, silmät, kiinni ja annan alitajunnan keksiä sanoitukset. Kuuntelen lopputuloksen myöhemmin, ja yleensä se on paras mahdollinen. Melodia ja sanoitukset toimivat hyvin yhdessä harmoonisesti. Mutta jos rupean tekemään sanotuksia oikein paperille, yleensä on paljon vaikeampaa ja työläämpää sovittaa niitä itse biisiin.
Alitajunta on paljon tehokkaampi työväline kun tietoisuus. Pyrinkin tietoisesti välttämään tietoisuutta biisinteon aikana.
Lauluni kertovat suurimmaksi osaksi omasta elämästäni, viimeksi tein biisin Majestic Love tyttöystävästäni sillä aikaa kun hän oli suihkussa biisi vain tuli jostakin: rämpytin vähän aikaa kolmea sointua ja pistin mankan pyörimään, neljän minuutin päästä biisi oli valmis. Siitä tuli yksi parhaimmistani. Kopioin sanoitukset vain myöhemmin paperille, että muistin laulaa ne oikein sitten studiossa. Ihmeellistä tämä biisinteko.
Ter. Eki
http://personal.inet.fi/musiikki/velderado

erkki latva
Mari 8.7.2002 18:54 Pyrinkin tietoisesti välttämään tietoisuutta biisinteon aikana.

Tuohon on hyvä pyrkiä! Kuulostaa ihan kiintoisalta biisintekotyyliltä. Ja jos aina (usein???) on niin että parhaat biisit syntyvät ns. hetkessä ja silloin kun vähiten aavistaa ja vähiten yrittää niin lauluntekijä on aika mielenkiintoinen ammatti. :) Ja miten ihmeessä sitä voi muka opetella?? Epäilemättä kehitystä tapahtuu jollain lailla. (Minä yritän pitää taukoa pään seinään hakkaamisesta...)

Niin mitäs entisiä Neil Youngin biisejä olemme jo keikoilla saaneet kuulla? Uudet autot? Laulu petetyille? (Villejä arvauksia.)

Ja tätä on pitänyt kysyä jo aiemmin, mutta nyt se sopii jo aiheeseenkin. Miltä tuntui soittaa viime kesäkuussa Stingin lämppärinä? Tapasitko miestä?

Sarianna 8.7.2002 23:33 Velderado... Tulee heti mieleen El Dorado, ja sitten tulee mieleen leffa Tie El Doradoon ja sen jälkeen tulee mieleen Canal+ ja sen jälkeen taas tulee mieleen leffa: Hyveen soturit. Sitten taas tulee mieleen: Paska juttu. Ne jotka ovat nähneet elokuvan, tietävätkin miten minulle tulee mieleen Paska juttu. Mä en tiedä miten mulla aina nämä asiat pyörii näin... Kerran tuli Hellehattu -sanasta tollanen ketju, ja viimenen sana oli Erotiikka. Mä en muista miten se oikeen meni...

- Älä kutsu jumalaasi turhaan -
Petri 8.7.2002 23:44 Ja tätä on pitänyt kysyä jo aiemmin, mutta nyt se sopii jo aiheeseenkin. Miltä tuntui soittaa viime kesäkuussa Stingin lämppärinä? Tapasitko miestä?


Mun on kans pitäny kysyä tota samaa. Jos tapasit sen poliisimiehen niin annoitko sille kenties levysi?

Se Finnair Stadiumin keikka oli muuten ensimmäinen kerta kun tutustuin Anssi Kelan musiikkiin. Olin mä radiosta kuullu ehkä just jonku BMW:n ja Nummelan, mutta kaikki muut biisit oli mulle ihan outoja. Anssi soitti sen keikan alussa jonku akustisen biisin, varmaan Murhaballadin. Sen jälkeen bändi tuli lavalle. Mä muistan kuinka ihmettelin miks siinä bändissä on kaks rumpalia, merkillistä... Kärkkärillä oli joku ihme nallipyssy mukana, jota se paukutteli aina biisien välissä. Se oli muuten historiallinen keikka, koska se oli viiminen kerta kun Anna Kuoppamäki oli bändissä mukana. Vika biisi soitettiin aika erikoisella kokoonpanolla. Anna lähti pois lavalta ja muistaakseni Ville soitti bassoa ja Kärkkäri pianoa. Biisi oli ehkä Karhun elämää tai sit ei ollu, mä en oikeen muista. Aika hämärän peitossa on se keikka. Mutta kyllä sitä esitystä oli sillon ihan mukava kuunnella ja katella.

Sting oli loistava!

Tää keikkaraportti tuli nyt sellasen reilun VUODEN myöhässä, mutta eipä kai tuo haittaa...
erkki 9.7.2002 0:30 quote:
Velderado... Tulee heti mieleen El Dorado, ja sitten tulee mieleen leffa Tie El Doradoon

- Älä kutsu jumalaasi turhaan -


Nimen keksiminen bändille on nykyään vaikeaa, tuntuu että kaikki nimet on jo käytössä. Kun keksii mielestään hyvän nimen se on takuuvarmasti käytössä jossain päin maailmaa paitsi jos nimi on suomalainen. Netistä löytää esim.googlen avulla nopeasti, jos joku nimi on jo käytössä, ja yleensä aina on, jos se tarkoittaa jotain. Siksi keksin mielikuvitusnimen Velderado, joka on kaunis nimi, ja tuo mieleen esim. Desperadon (Antonio Banderas), Velvet Undergroundin, John Waynen, vapaan preerian...
Antonio Banderas muistaakseni näytteli mariachia, kiertelevää soittajaa Desperadossa. Velderado on kai vähän kuin desperado, musiikkia, elämää ja kohtaloa... en tiedä oikein itsekään.
Eki

erkki latva
Anssi Kela 9.7.2002 1:39

Mun on kans pitäny kysyä tota samaa. Jos tapasit sen poliisimiehen niin annoitko sille kenties levysi?


En tavannut Stingia pyrin itse asiassa hieman jopa välttelemään... Samoilla käytävillä siellä kuitenkin liikuttiin ja jossain vaiheessa suomalainen turvamies tuli kuiskuttamaan pukuhuoneemme ovelle, että nyt se Sting haahuilee tuossa käytävällä. En mennyt moikkaamaan - mitä ihmettä olisin muka sanonut?

Kärkiön nallipyssystä seurasi muuten pieni episodi: hän kuljeskeli keikkamme jälkeen takahuonekäytävällä reteästi muovinen pyssy housunkauluksessaan. Stingin ulkomaalainen henkivartija huomasi aseen ja otti pojan tiukkaan kuulusteluun/ruumintarkastukseen. Tämän jälkeen Antti vaihtoi housunkaulukseen pyssyn tilalle banaanin.

Olihan tuo kuitenkin tavallaan ikimuistoinen keikka. Yleisöä ei aloittaessamme ollut mitenkään merkittävästi, mutta sitä valui jatkuvasti sisään ja lopettaessamme olikin jo oikein kunnon stadion-meininki! Ja kuten Petri ansiokkaasti huomautti, oli keikka myös viimeinen Annan kanssa, joten siinäkin mielessä legendaarinen tapaus.

Sarianna 9.7.2002 14:02 Ninnukka aiko kagosella perustaa isona bändin: juustosuut. Mutta uskoisin, että hanke on jäänyt unholaan... yrittää päästä Raptorin laulajien sukuun, ja sitä kautta mukaan bändiin... Lapset kasvavat niin nopeasti *nyyh* .

- Älä kutsu jumalaasi turhaan -
erkki 17.7.2002 10:31 [quote]
En tavannut Stingia pyrin itse asiassa hieman jopa välttelemään... Samoilla käytävillä siellä kuitenkin liikuttiin ja jossain vaiheessa suomalainen turvamies tuli kuiskuttamaan pukuhuoneemme ovelle, että nyt se Sting haahuilee tuossa käytävällä. En mennyt moikkaamaan - mitä ihmettä olisin muka sanonut?

Mä olisin moikannu esikuvaani (Lou Reediä) mutten Stingiä, musta Sting on jotenkin liian englantilainen, vähän kuin joku golfinpelaaja joka soittaa bassoa väärällä kädellä. Loulle oisin sanonut tuutko soittaan meidän levylle kitaraa. Se on vähän kuin ois päässy lentotähden mukaan katteleen maisemia. Vaikka ihmisiä ne legendatkin on.
http://personal.inet.fi/musiikki/velderado

erkki latva