Forum 2001-2002
4.8.2002 2:40
The Boss
No minä tässä päätin esittää puolen vuoden tauon jälkeen pari kiperää kysymystä Anssille.
1. Jokos olet uutta Jerseyn Pomoa kuullut E-kadun orkesterin kera?
-mulle ainaki on tässä kolahdellut
2. Onko 2000,- euroa -69 Fender Jazzbassosta paljo vai vähä.
3. Nyt kun mulla on sauna ja keittiöremontti valmis niin voisin alkaa suunnitella autotalliin pienimuotoista studiota. Mistä mä aloitan? Mitä pitäis ostaa? Missä voi säästää ja missä ei?
palataan...
4.8.2002 21:27
1. Olen kuunnellut aika paljonkin. Kirjoitin levystä arvostelun seuraavaan Soundiin! Tulee ihan hyvät pisteet...
2. En osaa suoralta kädeltä sanoa kun en viime aikoina ole seurannut bassojen hintoja. Itse myin aikanaan pois saman ikäisen, nauhattoman Jazz basson hintaan 4000 markkaa. Olin tuolloin nuori ja uskomattoman typerä - tuota liiketointa on kyllä tullut kiroiltua moneen kertaan!
Kyllähän nuo 60-luvun Fenderit tietysti aika hyvissä hinnoissa ovat, varsinkin ennen vuotta 1965 valmistetut, joita pidetään varsinaisena vintage-kamana. Kehoitan tutkimaan eri nettisivuja ympäri maailmaa myytävistä vastaavista bassoista ja muodostamaan sitten oman mielipiteen hinta/hupisuhteesta! Ainakin seuraavat saitit saattaisivat tuoda asiaan lisävalaisua:
www.vintage-guitars.se
www.kitarapaja.fi
www.halkan.com
www.gruhn.com
www.vintageandrareguitars.com
Ei tuo 2000 euroa minusta kyllä mitenkään pahalta vaikuta. Viime kädessähän hinta muodostuu siitä, minkälainen yksilö on kyseessä: soundi, soitettavuus, kunto, alkuperäisyys jne.
Vanhojen instrumenttien metsästys on hiton hauskaa puuhaa!
3. Aika laaja kysymys. Riippuu täysin siitä, mitä aiot studiossasi tehdä. Konemusaa vaiko oikeita soittimia? Yksin vai bändin kanssa? Riittääkö demotaso vai pitäisikö jäljen olla julkaisukelpoista? Mikä on hankkeen budjetti?
1. Olen kuunnellut aika paljonkin. Kirjoitin levystä arvostelun seuraavaan Soundiin! Tulee ihan hyvät pisteet...
2. En osaa suoralta kädeltä sanoa kun en viime aikoina ole seurannut bassojen hintoja. Itse myin aikanaan pois saman ikäisen, nauhattoman Jazz basson hintaan 4000 markkaa. Olin tuolloin nuori ja uskomattoman typerä - tuota liiketointa on kyllä tullut kiroiltua moneen kertaan!
Kyllähän nuo 60-luvun Fenderit tietysti aika hyvissä hinnoissa ovat, varsinkin ennen vuotta 1965 valmistetut, joita pidetään varsinaisena vintage-kamana. Kehoitan tutkimaan eri nettisivuja ympäri maailmaa myytävistä vastaavista bassoista ja muodostamaan sitten oman mielipiteen hinta/hupisuhteesta! Ainakin seuraavat saitit saattaisivat tuoda asiaan lisävalaisua:
www.vintage-guitars.se
www.kitarapaja.fi
www.halkan.com
www.gruhn.com
www.vintageandrareguitars.com
Ei tuo 2000 euroa minusta kyllä mitenkään pahalta vaikuta. Viime kädessähän hinta muodostuu siitä, minkälainen yksilö on kyseessä: soundi, soitettavuus, kunto, alkuperäisyys jne.
Vanhojen instrumenttien metsästys on hiton hauskaa puuhaa!
3. Aika laaja kysymys. Riippuu täysin siitä, mitä aiot studiossasi tehdä. Konemusaa vaiko oikeita soittimia? Yksin vai bändin kanssa? Riittääkö demotaso vai pitäisikö jäljen olla julkaisukelpoista? Mikä on hankkeen budjetti?
6.8.2002 1:52
Joo, tosiaan sydän kyllä sytkähti heti siihen malliin, että Brucea oli pakko saada, kun sen kaupassa näin. Hieno ja tuottelias mieshän se on ja näyttääpä muuten olevan Suomen listalla ykkösenä tällä hetkellä. Erikoista!
Tosiaan siihen hintaan tuli jo soitin hankittua ja ajattelin vielä sulta kysyä, josko bassonvarressa olleena tietäisit neuvoa. Hyviä www saitteja oli kun kävin niitä tutkailemassa.
Studiosta vielä sen verran, että ite kai soittelisin pääasiassa ja tila on tosi pieni (jos en teekkään autotalliin vaan samassa rakennuksessa sijaitsevaan varastohuoneeseen). Oikeat rummut kyllä tekisin mielelläni. Demotaso varmaan riittäis harrastuksen tässä vaiheessa ja budjetti on tietenkin aivan sairaan pieni. Palapelin paloja pitäs ostella sieltä täältä pikkuhiljaa, kun palkkapussi antaa myöten.
jep jep
Tosiaan siihen hintaan tuli jo soitin hankittua ja ajattelin vielä sulta kysyä, josko bassonvarressa olleena tietäisit neuvoa. Hyviä www saitteja oli kun kävin niitä tutkailemassa.
Studiosta vielä sen verran, että ite kai soittelisin pääasiassa ja tila on tosi pieni (jos en teekkään autotalliin vaan samassa rakennuksessa sijaitsevaan varastohuoneeseen). Oikeat rummut kyllä tekisin mielelläni. Demotaso varmaan riittäis harrastuksen tässä vaiheessa ja budjetti on tietenkin aivan sairaan pieni. Palapelin paloja pitäs ostella sieltä täältä pikkuhiljaa, kun palkkapussi antaa myöten.
jep jep
6.8.2002 7:35
Nykyään saa helposti aikaan parempaa jälkeä kuin Beatles tai Rolling Stones aikoinaan jollain mikrofonilla, mikserillä ja tietokoneohjelmalla, jossa itsessään on miljoonia ominaisuuksia. Kyse on kuitenkin biisintekotaidosta ja lahjakkuudesta jos haluaa hyvää musaa. Nykyään demotaso on ihan riittävää, paitsi jostain syystä musiikin ammattilaiset haluavat ihmeen hiottuja juttuja. Eipä se silloin ennenkään haitannut, esimerkiksi 70-luvulla kun soittaminen ja tunnelma oli pääasia. Tai no, jos silloin olisi ollut mahdollista nykyinen äänitysten laatu, olisikohan alettu kaipaamaan vielä ja vielä parempaa tasoa. Nykyään tuntuu että musiikissa on tärkeintä kaupalliset trendit ja mahdollisimman hyvät soundit, ja on unohdettu tunne, sydän ja sielukkuus. Vaikkapa kyllähän ennenkin kaupallisuus oli ykkösjuttu, ainakin joillain bändeillä ja levy-yhtiöillä, kun ajattelee kaikkia Beatles- ym. kopiobändejä. Pitäisi löytää oma tie, ja yleensä edelläkulkijat näyttävät suunnan.
Ja vielä asiasta bassoon: Fernando Saundershan soittaa nauhatonta bassoa, se on upea soitin!
http://personal.inet.fi/musiikki/velderado
erkki latva
Ja vielä asiasta bassoon: Fernando Saundershan soittaa nauhatonta bassoa, se on upea soitin!
http://personal.inet.fi/musiikki/velderado
erkki latva
6.8.2002 20:16
Suosittelen satsaamista kovalevytallentimeen ja vähän parempaan mikrofoniin. Yhdellä kaverillani on Korg D16 -mankka, johon hän on ollut erittäin tyytyväinen. Kun ottaa siihen lisävarusteeksi vielä cd-polttimen, niin sillä voi jo periaattessa tehdä kaiken alusta loppuun. Masiina on sen kokoinen, että se on helppo viedä mihin vain,joten et ole sidottu autotalliisi. Myös Akailla on vastaavia laitteita, joista itselläni on hyviä kokemuksia (DPS12 sekä DPS16). Minä pidän noita parempana vaihtoehtona kun tietokoneen kanssa leikkimistä - varsinkin kun kysymys ei ole konemusasta. Digitaalisessa tallentimessa yhdistyvät mukavalla tavalla uusi ja vanha teknologia: mankan käyttäminen on kuin pyörittelisi vanhanaikaista kelanauhuria, mutta lisäoptiona on esim. editointimahdollisuuksia, joista ei ennen vanhaan olisi voinut uneksiakaan.
Mikrofoneissa suosittelen tutustumista Röden isokalvoisiin mikkeihin (esim. NT-2). Eivät ole mitään maailman parhaita, mutta eivätpä ole erityisen häijyn hintaisiakaan! Soundi kuitenkin hakkaa selvästi huokeammat vaihtoehdot ja Röden kanssa pääsee maistelemaan isokalvoisen konkkamikin kanssa toimimista - esim. lauluja tehdessä dynaamisen mikit kuulostavat useasti vähän ankeilta. Myös Audixilla on hyvä ja halpa vastaava mikki, en muista tyyppiä. Konkkamikit vaativat toimiakseen phantom -syötön, joten kannattaa tarkistaa, että tallentimen mikseriosastosta sellainen löytyy!
Tällaisella yhdistelmällä pääseekin jo aika pitkälle.
Suosittelen satsaamista kovalevytallentimeen ja vähän parempaan mikrofoniin. Yhdellä kaverillani on Korg D16 -mankka, johon hän on ollut erittäin tyytyväinen. Kun ottaa siihen lisävarusteeksi vielä cd-polttimen, niin sillä voi jo periaattessa tehdä kaiken alusta loppuun. Masiina on sen kokoinen, että se on helppo viedä mihin vain,joten et ole sidottu autotalliisi. Myös Akailla on vastaavia laitteita, joista itselläni on hyviä kokemuksia (DPS12 sekä DPS16). Minä pidän noita parempana vaihtoehtona kun tietokoneen kanssa leikkimistä - varsinkin kun kysymys ei ole konemusasta. Digitaalisessa tallentimessa yhdistyvät mukavalla tavalla uusi ja vanha teknologia: mankan käyttäminen on kuin pyörittelisi vanhanaikaista kelanauhuria, mutta lisäoptiona on esim. editointimahdollisuuksia, joista ei ennen vanhaan olisi voinut uneksiakaan.
Mikrofoneissa suosittelen tutustumista Röden isokalvoisiin mikkeihin (esim. NT-2). Eivät ole mitään maailman parhaita, mutta eivätpä ole erityisen häijyn hintaisiakaan! Soundi kuitenkin hakkaa selvästi huokeammat vaihtoehdot ja Röden kanssa pääsee maistelemaan isokalvoisen konkkamikin kanssa toimimista - esim. lauluja tehdessä dynaamisen mikit kuulostavat useasti vähän ankeilta. Myös Audixilla on hyvä ja halpa vastaava mikki, en muista tyyppiä. Konkkamikit vaativat toimiakseen phantom -syötön, joten kannattaa tarkistaa, että tallentimen mikseriosastosta sellainen löytyy!
Tällaisella yhdistelmällä pääseekin jo aika pitkälle.
7.8.2002 14:19
Otsikon aiheeseen palataksemme...
On se kumma homma, että kaikki Brucen levyt on sellaisia, että ne päivä kerrallaan alkaa avautua enemmän ja enemmän.. ja joka päivä se paras kappale levyltä vaihtuu. Nyt kun sitä on pari viikkoa tullut tulkittua, niin huomaa, että siinä on kyllä pitkään aikaan parhaiten tuotettu levy. Tahditus on niin hyvä kun voi olla ja biisiärjestystä mietitty pitkään. Se on yksi niitä levyjä joista ei oikein voi kuunnella vaan tiettyjä biisejä, kun se on niin jämpti paketti alusta loppuun.
Tämänhetkinen suosikkini on Worlds Apart. Siinä on jotenkin sitä aitoa E-Street -henkeä.
Tuleekos tuo The Rising -arvostelu linjoillekkin luettavaksi joskus, vai ihanko tässä pitää poiketa periaatteistaan ja ostaa Soundi? Noh ehkä siellä ei sentään ihan vielä dissata Bon Jovin uutta levyä, kun se ilmestyykin vasta syyskuussa.
BJ
Busted out of class, had to get away from those fools... learned more from a three minute record than ever learned in school
On se kumma homma, että kaikki Brucen levyt on sellaisia, että ne päivä kerrallaan alkaa avautua enemmän ja enemmän.. ja joka päivä se paras kappale levyltä vaihtuu. Nyt kun sitä on pari viikkoa tullut tulkittua, niin huomaa, että siinä on kyllä pitkään aikaan parhaiten tuotettu levy. Tahditus on niin hyvä kun voi olla ja biisiärjestystä mietitty pitkään. Se on yksi niitä levyjä joista ei oikein voi kuunnella vaan tiettyjä biisejä, kun se on niin jämpti paketti alusta loppuun.
Tämänhetkinen suosikkini on Worlds Apart. Siinä on jotenkin sitä aitoa E-Street -henkeä.
Tuleekos tuo The Rising -arvostelu linjoillekkin luettavaksi joskus, vai ihanko tässä pitää poiketa periaatteistaan ja ostaa Soundi? Noh ehkä siellä ei sentään ihan vielä dissata Bon Jovin uutta levyä, kun se ilmestyykin vasta syyskuussa.
BJ
Busted out of class, had to get away from those fools... learned more from a three minute record than ever learned in school
8.8.2002 1:24
No okei!
Kiitti Anssille vinkeistä. Röde ja kovalevytallennin ostetaan seuraavaksi. Tai onhan mulla ostoslistalla myös rummut, akustinen piano, kontrabasso ja kesämökki, mutta jos sitä jossain vaiheessa elämää alkais omaa musaa kehittelemään niin eiköhän noilla pääse alkuun.
Erkki puhui myös ihan asiaa. Eihän sitä trendeillä ratsastamalla mitään saavuteta, mutta itsensä voittamisestahan tässä mun projektissa suurimmalta osin onkin kysymys. Tuskin lähimpiä ystäviä laajemmalti tarttis meikäläisen demoja soitella. Tunne, sydän ja sielukkuus pitää olla mukana jo siinä vaiheessa, kun latoo lanttejaan musiikkikaupan tiskille.
Bobby Jean: Toden totta, levy on yksi Brucen parhaista. Yhtään biisiä ei kyllä voi skipata yli. Tässä remontin keskellä on tullu kuunneltua kuitenkin aika vähän, mutta ehkä Nothing man on jäänyt eniten päähän soimaan. Ja ei kai siinä Bonjovissakaan nyt mitään niin pahaa ole, että pitäis jättää Soundi ostamatta? Samoja New Jerseyn hemmojahan se on niinku pomoki. On muuten yksi parhaista riiminpätkistä toi No Surrenderin slogan, mikä sulla näyttää olevan viestisi lopussa. Pistetäänpä tässä paremmaksi ja palataan asiaan...
I remember back when we started
My kisses used to turn your inside out
I used to drive you to work in the morning
Friday night I´d drive you all around
You used to love to drive me wild
But lately girl you get your kicks from just driving me down...
Kiitti Anssille vinkeistä. Röde ja kovalevytallennin ostetaan seuraavaksi. Tai onhan mulla ostoslistalla myös rummut, akustinen piano, kontrabasso ja kesämökki, mutta jos sitä jossain vaiheessa elämää alkais omaa musaa kehittelemään niin eiköhän noilla pääse alkuun.
Erkki puhui myös ihan asiaa. Eihän sitä trendeillä ratsastamalla mitään saavuteta, mutta itsensä voittamisestahan tässä mun projektissa suurimmalta osin onkin kysymys. Tuskin lähimpiä ystäviä laajemmalti tarttis meikäläisen demoja soitella. Tunne, sydän ja sielukkuus pitää olla mukana jo siinä vaiheessa, kun latoo lanttejaan musiikkikaupan tiskille.
Bobby Jean: Toden totta, levy on yksi Brucen parhaista. Yhtään biisiä ei kyllä voi skipata yli. Tässä remontin keskellä on tullu kuunneltua kuitenkin aika vähän, mutta ehkä Nothing man on jäänyt eniten päähän soimaan. Ja ei kai siinä Bonjovissakaan nyt mitään niin pahaa ole, että pitäis jättää Soundi ostamatta? Samoja New Jerseyn hemmojahan se on niinku pomoki. On muuten yksi parhaista riiminpätkistä toi No Surrenderin slogan, mikä sulla näyttää olevan viestisi lopussa. Pistetäänpä tässä paremmaksi ja palataan asiaan...
I remember back when we started
My kisses used to turn your inside out
I used to drive you to work in the morning
Friday night I´d drive you all around
You used to love to drive me wild
But lately girl you get your kicks from just driving me down...
15.8.2002 2:27
Mary´s Placehan on yksi levyn kohokohtia! Se edustaa mielestäni juuri sitä kaikista perinteisintä E Street Band -soundia. Kuullessani biisin ensimmäistä kertaa en vonut olla hymyilemättä: tuli sellainen fiilis, että näinhän tämän pitääkin mennä - Bruce Springsteen & The E Street Band!
Itse olisin heivannut levyltä ainakin Let´s Be Friends ja The Fuse -kappaleet. Ehkä vielä pari muutakin, jotta levystä olisi tullut tiukempi kokonaisuus. Liiallinen pituus onkin pahin puute, muuten kyseessä on aivan briljantti levy! Kuten jo ylempänä mainitsinkin, voi pitemmän jaaritukseni aiheesta lukea uusimmasta Soundista.
Mary´s Placehan on yksi levyn kohokohtia! Se edustaa mielestäni juuri sitä kaikista perinteisintä E Street Band -soundia. Kuullessani biisin ensimmäistä kertaa en vonut olla hymyilemättä: tuli sellainen fiilis, että näinhän tämän pitääkin mennä - Bruce Springsteen & The E Street Band!
Itse olisin heivannut levyltä ainakin Let´s Be Friends ja The Fuse -kappaleet. Ehkä vielä pari muutakin, jotta levystä olisi tullut tiukempi kokonaisuus. Liiallinen pituus onkin pahin puute, muuten kyseessä on aivan briljantti levy! Kuten jo ylempänä mainitsinkin, voi pitemmän jaaritukseni aiheesta lukea uusimmasta Soundista.
16.8.2002 19:14
Sitten on vielä tämä Brucen luonnollinen kehitys artistina: Brucen äänenkäyttö on todella mestarillista, ja minusta parempaa kuin koskaan ennen.
Tässä olen kanssasi tismalleen samaa mieltä: Springsteen laulaa paremmin kuin koskaan! Aikaisemmin hän on usein sortunut kiusalliseen ylitulkintaan ja liialliseen mylvintään, mutta nykyisin hän kuulostaa seesteisemmältä ja äänenkäytössä on enemmän dynamiikkaa. The Risingilla laulut on myös äänitetty hyvin ja solistin läsnäolon tunne on vahva.
Sitten on vielä tämä Brucen luonnollinen kehitys artistina: Brucen äänenkäyttö on todella mestarillista, ja minusta parempaa kuin koskaan ennen.
Tässä olen kanssasi tismalleen samaa mieltä: Springsteen laulaa paremmin kuin koskaan! Aikaisemmin hän on usein sortunut kiusalliseen ylitulkintaan ja liialliseen mylvintään, mutta nykyisin hän kuulostaa seesteisemmältä ja äänenkäytössä on enemmän dynamiikkaa. The Risingilla laulut on myös äänitetty hyvin ja solistin läsnäolon tunne on vahva.
16.8.2002 23:54
Tarkoitin lähinnä sitä, että rokkaavimmissa biiseissä Springsteenin ja orkesterin soitto on jo vähän liiankin takuuvarmaa. Kyllähän homma toimii, siitä ei ole epäilystäkään, mutta mitenkään ekstaattiseksi meininki ei missään vaiheessa ylly.
Tarkoitin lähinnä sitä, että rokkaavimmissa biiseissä Springsteenin ja orkesterin soitto on jo vähän liiankin takuuvarmaa. Kyllähän homma toimii, siitä ei ole epäilystäkään, mutta mitenkään ekstaattiseksi meininki ei missään vaiheessa ylly.
17.8.2002 10:40
The Risingin suurin synti on mielestäni juuri tuo liiallinen pituus, mukana on liian monta keskinkertaista biisiä. Esimerkiksi Countin’ On A Miraclea, The Fusea ja World’s Apartia en jäisi kaipaamaan. Let’s Be Friends ei mielestäni kuulu levyn aivan huonoimpiin biiseihin, mutta olisi niin ikään joutanut jäämään arkistojen kätköihin. Myös monia kappaleita olisi voinut lyhentää, alkaen levyn aloittavasta Lonesome Daystä, joka on ihan ok biisi, mutta olisi ollut paljon tehokkaampi hieman jäntevöitettynä. Nothing Man kuulostaa biisiltä, jonka Bruce on tehnyt jo moneen kertaan.
En myöskään kritiikittömästi ylistäisi uuden tuottajan Brendan O’Brienin ratkaisuja. Levy on monin paikoin soundeiltaan steriili, ja tuotannolliset ratkaisut ajoittain onnahtavia. Monesti tulee soundillisesti mieleen Brucen albumi Human Touch ja se ei tosiaankaan ole mikään kehu. Levyn pitää olla tuotettu niin hyvin, ettei tuottamista ”huomaa”. Toisaalta ei pidä kaataa liikaa tuottajan niskaan, sillä eihän hyvä tuottajakaan saa huonosta biisistä välttämättä mitään kuuntelukelpoista aikaiseksi. (Paskaa ei voi puhdistaa, kuten Nick Lowe on sanonut.)
Miksihän muuten nämä (joidenkin mielestä) turhat biisit on sijoitettu levyn puolenvälin molemmin puolin eli hyvät biisit alkuun ja loppuun. Onko tarkoituksena, että hyvä alku virittää hyviin tunnelmiin ja lopun hyvät kappaleet poistavat keskivaiheen huonojen biisien tuottaman pettymyksen ja jättää kuulijan levyn loputtuakin hyviin fiiliksiin?
Ja miksi tämän kaliiberin artisti päästää levylleen tuollaisia keskinkertaisia kappaleita? En keksi muuta selitystä kuin että ne ovat levyn ”tarinan” kannalta olennaisia.
Mary’s Place on tosiaan ehkä E Street –soundia tunnistettavimmillaan. Mary’s Placesta alkaa mielestäni levyn upein jakso eli albumin viisi viimeistä kappaletta: Mary’s Place, You’re Missing, The Rising, Paradise ja My City Of Ruins. Mary’s Placen temaattisen mukana olon levyllä ymmärtäisin niin, että surusta on päästävä yli ja jossain vaiheessa on aika palata normaaliin elämään ja pystyä iloitsemaan. Onhan levyn nimikin The Rising eli nousu, ”nouseminen pois pahasta”, ”siirtyminen pimeydestä valoon, surusta toivoon”, ainakin itse ymmärrän otsikon näin.
The Risingin ongelma ei ole se, että se olisi huono levy, vaan se, että Bruce olisi - samoista aineksistakin - pystynyt tekemään niin paljon paremman levyn. Mutta kuunnellaan lisää, mistä sen tietää mihin mittoihin nuo ”huonotkin” biisit jatkossa kasvavat.
En myöskään kritiikittömästi ylistäisi uuden tuottajan Brendan O’Brienin ratkaisuja. Levy on monin paikoin soundeiltaan steriili, ja tuotannolliset ratkaisut ajoittain onnahtavia. Monesti tulee soundillisesti mieleen Brucen albumi Human Touch ja se ei tosiaankaan ole mikään kehu. Levyn pitää olla tuotettu niin hyvin, ettei tuottamista ”huomaa”. Toisaalta ei pidä kaataa liikaa tuottajan niskaan, sillä eihän hyvä tuottajakaan saa huonosta biisistä välttämättä mitään kuuntelukelpoista aikaiseksi. (Paskaa ei voi puhdistaa, kuten Nick Lowe on sanonut.)
Miksihän muuten nämä (joidenkin mielestä) turhat biisit on sijoitettu levyn puolenvälin molemmin puolin eli hyvät biisit alkuun ja loppuun. Onko tarkoituksena, että hyvä alku virittää hyviin tunnelmiin ja lopun hyvät kappaleet poistavat keskivaiheen huonojen biisien tuottaman pettymyksen ja jättää kuulijan levyn loputtuakin hyviin fiiliksiin?
Ja miksi tämän kaliiberin artisti päästää levylleen tuollaisia keskinkertaisia kappaleita? En keksi muuta selitystä kuin että ne ovat levyn ”tarinan” kannalta olennaisia.
Mary’s Place on tosiaan ehkä E Street –soundia tunnistettavimmillaan. Mary’s Placesta alkaa mielestäni levyn upein jakso eli albumin viisi viimeistä kappaletta: Mary’s Place, You’re Missing, The Rising, Paradise ja My City Of Ruins. Mary’s Placen temaattisen mukana olon levyllä ymmärtäisin niin, että surusta on päästävä yli ja jossain vaiheessa on aika palata normaaliin elämään ja pystyä iloitsemaan. Onhan levyn nimikin The Rising eli nousu, ”nouseminen pois pahasta”, ”siirtyminen pimeydestä valoon, surusta toivoon”, ainakin itse ymmärrän otsikon näin.
The Risingin ongelma ei ole se, että se olisi huono levy, vaan se, että Bruce olisi - samoista aineksistakin - pystynyt tekemään niin paljon paremman levyn. Mutta kuunnellaan lisää, mistä sen tietää mihin mittoihin nuo ”huonotkin” biisit jatkossa kasvavat.
20.8.2002 22:20
Worlds Apart sen sijaan on Brucen taiteelliselle kehitykselle taas yksi niitä virstanpylväitä. Minusta se on osoitus, että mies pystyy venymään biisintekijänä. Eli kehittymään pitkällä tähtäimellä. On hienoa että Bruce on käyttänyt sen toteutukseen vähän erilaisempiakin elementtejä.
Se, että artisti tuo biisiinsä uudenlaisia elementtejä, ei mielestäni ole venymistä biisintekijänä. Kyse on siitä, miten ideat onnistutaan toteuttamaan. Worlds Apartin tapauksessa tulos on mielestäni melko keskinkertainen ja pliisu.
Henk. koht en pystyisi osoittelemaan, miten Soul Driver, Human Touch tai julkaisemattomat 7 Angels tai 30 days out (kaikki Human Touch-sessioista) olisi pystytty tuottamaan paremmin.
Minulle Human Touch –biisi on kyllä jonkinlainen malliesimerkki siitä, miten en toivo Brucen musiikkia tuotettavan: mahtipontista, steriiliä, mielikuvituksetonta ja innotonta.
Human Touch –albumin tuottamista kuvaava esimerkki: Kyseisellä albumilla olevaa Real Worldia Bruce esitti ennen albumin ilmestymistä joillakin keikoilla (esim. Shrine Auditorium 16.11.1990): hieno biisi, loistava, täydellisyyttä hipova tulkinta, jossa on mukana Brucen ”koko sielu”. Albumille tuo kappale on kuitenkin pitkälti vesitetty, laitettu standardimittoihin, joista ”inhimillinen kosketus” on melkoisen kaukana.
Hmm... tämähän riippuu siitä mitä kukin hyvänä pitää.
Juuri näin, makukysymyksiähän nämä suureksi osaksi ovat: toinen tykkää toisesta ja toinen toisesta. Absoluuttinen totuus ei ulotu näihin asioihin. Hyvä niin!
Se, että artisti tuo biisiinsä uudenlaisia elementtejä, ei mielestäni ole venymistä biisintekijänä. Kyse on siitä, miten ideat onnistutaan toteuttamaan. Worlds Apartin tapauksessa tulos on mielestäni melko keskinkertainen ja pliisu.
Henk. koht en pystyisi osoittelemaan, miten Soul Driver, Human Touch tai julkaisemattomat 7 Angels tai 30 days out (kaikki Human Touch-sessioista) olisi pystytty tuottamaan paremmin.
Minulle Human Touch –biisi on kyllä jonkinlainen malliesimerkki siitä, miten en toivo Brucen musiikkia tuotettavan: mahtipontista, steriiliä, mielikuvituksetonta ja innotonta.
Human Touch –albumin tuottamista kuvaava esimerkki: Kyseisellä albumilla olevaa Real Worldia Bruce esitti ennen albumin ilmestymistä joillakin keikoilla (esim. Shrine Auditorium 16.11.1990): hieno biisi, loistava, täydellisyyttä hipova tulkinta, jossa on mukana Brucen ”koko sielu”. Albumille tuo kappale on kuitenkin pitkälti vesitetty, laitettu standardimittoihin, joista ”inhimillinen kosketus” on melkoisen kaukana.
Hmm... tämähän riippuu siitä mitä kukin hyvänä pitää.
Juuri näin, makukysymyksiähän nämä suureksi osaksi ovat: toinen tykkää toisesta ja toinen toisesta. Absoluuttinen totuus ei ulotu näihin asioihin. Hyvä niin!
21.8.2002 10:20
Molskis taas,
quote:
Human Touch –albumin tuottamista kuvaava esimerkki: Kyseisellä albumilla olevaa Real Worldia Bruce esitti ennen albumin ilmestymistä joillakin keikoilla (esim. Shrine Auditorium 16.11.1990): hieno biisi, loistava, täydellisyyttä hipova tulkinta, jossa on mukana Brucen ”koko sielu”. Albumille tuo kappale on kuitenkin pitkälti vesitetty, laitettu standardimittoihin, joista ”inhimillinen kosketus” on melkoisen kaukana.
16/11/1990 -versiossahan on vain kitara ja mies, ei muita soittimia. Bruce esitti sen siis akustisesti. Eihän sitä voi verrata mihinkään bändille sovitettuihin juttuihin, kyseessä on kaksi eri asiaa. Tavallaanhan biisi tulee aina enemmän esille ja edukseen, jos se esitetään niin kuin se on alun perin tehtykin. Kun mukaan tuotiin bändi, Bruce halusi muuttaa biisin tunnelman positiivisemmaksi ja rokkaavammaksi.
Mutta jos noilla akustisilla linjoilla ajattelee, voisi samantien toivoa, että Nebraskan tavoin kaikessa Brucen tuotannossa olisi pelkästään mies & kitara, ja sitä tuskin kukaan meistä haluaa :)
Olen kyllä täysin samaa mieltä siitä että akustinen versio Real Worldistä on mahtava, ja uppoaa suoraan selkäytimeen.
quote:
Human Touch –albumin tuottamista kuvaava esimerkki: Kyseisellä albumilla olevaa Real Worldia Bruce esitti ennen albumin ilmestymistä joillakin keikoilla (esim. Shrine Auditorium 16.11.1990): hieno biisi, loistava, täydellisyyttä hipova tulkinta, jossa on mukana Brucen ”koko sielu”. Albumille tuo kappale on kuitenkin pitkälti vesitetty, laitettu standardimittoihin, joista ”inhimillinen kosketus” on melkoisen kaukana.
16/11/1990 -versiossahan on vain kitara ja mies, ei muita soittimia. Bruce esitti sen siis akustisesti. Eihän sitä voi verrata mihinkään bändille sovitettuihin juttuihin, kyseessä on kaksi eri asiaa. Tavallaanhan biisi tulee aina enemmän esille ja edukseen, jos se esitetään niin kuin se on alun perin tehtykin. Kun mukaan tuotiin bändi, Bruce halusi muuttaa biisin tunnelman positiivisemmaksi ja rokkaavammaksi.
Mutta jos noilla akustisilla linjoilla ajattelee, voisi samantien toivoa, että Nebraskan tavoin kaikessa Brucen tuotannossa olisi pelkästään mies & kitara, ja sitä tuskin kukaan meistä haluaa :)
Olen kyllä täysin samaa mieltä siitä että akustinen versio Real Worldistä on mahtava, ja uppoaa suoraan selkäytimeen.
Viimeksi kommentoitu