Forum 2002-2013
13.10.2007 9:17
Kysymyksiä oraakkelille
Samoilin pitkästä aikaa näiden kotisivujeni arkisto-osiossa ja lueskelin vanhaa kunnon Kysymyksiä & vastauksia -palstaa. Kun elo täällä foorumillakin on nykyisin käynyt kovin hiljaiseksi, niin mieleeni tuli, että voisi olla hauskaa elvyttää tätä vanhaa traditiota. Eli mikäli huulillasi on mihin tahansa aiheeseen liittyvä polttava kysymys, niin esitä se tässä ketjussa ja allekirjoittanut vastaa. Julistaudun siis tästä hetkestä lähtien oraakkeliksenne.
(Oraakkeli ei mene takuuseen vastaustensa paikkansapitävyydestä...)
(Oraakkeli ei mene takuuseen vastaustensa paikkansapitävyydestä...)
13.10.2007 12:28
Anssilla taitaa olla tylsää. :wink:
13.10.2007 15:33
Minulla ei sinänsä ole tylsää, mutta täällä foorumilla on.
Hilkka tiedusteli myöhemmin poistamassaan viestissä, että koskahan pääkaupunkiseudulle mahtaa tänä vuonna sataa ensilumi?
Ensilumen tarkan päivämäärän ennustaminen on tarpeetonta, sillä suurimmalle osalle pääkaupunkiseudun työmatkalaisista lumi tulee joka tapauksessa olemaan Jeesuksen toiseen tulemiseen verrattavissa oleva yllätys. Seurauksena runsaasti peltikolareita, tuskin kuitenkaan vakavampia henkilövahinkoja.
Hilkka tiedusteli myöhemmin poistamassaan viestissä, että koskahan pääkaupunkiseudulle mahtaa tänä vuonna sataa ensilumi?
Ensilumen tarkan päivämäärän ennustaminen on tarpeetonta, sillä suurimmalle osalle pääkaupunkiseudun työmatkalaisista lumi tulee joka tapauksessa olemaan Jeesuksen toiseen tulemiseen verrattavissa oleva yllätys. Seurauksena runsaasti peltikolareita, tuskin kuitenkaan vakavampia henkilövahinkoja.
13.10.2007 16:49
Mari kyselee seuraavaa:
Oi suuri ja viiksekäs oraakkelimme, joka istut punaisella vuorellasi ja katselet alati venyvän hiuspehkosi alta kauas tulevaan, kerro milloin saamme jälleen nähdä kadotukseen tuomitun wanhan foorumin?
Nythän on niin, että kaikelle on aikansa. Mikään ei ole ikuista - itse mahtava Näsinneulakin tulee vielä jonain päivänä sortumaan. Elämme digitaalisia aikoja, jolloin vuosikausien työ ja hartaasti kerätty tieto saattaa kadota silmänräpäyksessä bittien valhallaan. Näin on valitettavasti nyt käynyt myös rakastetulle Vanhalle Foorumillemme. Sen mukana ykkösten ja nollien mariaanien hautaan upposi iso pala meille henkilökohtaisesti arvokasta kulttuurihistoriaamme. Tämä on kieltämättä murheellista.
Älkäämme kuitenkaan vaipuko epätoivoon ja takertuko menneeseen - katsokaamme sen sijaan toiveikkaasti tulevaan. Elämä on luopumista. Tämä ei kuitenkaan tarkoita elämästä luopumista. Kirjatkaamme siis uutta kulttuurihistoriaa tämän uuden foorumin palstoille - tämä olisi varmasti ollut myös Vanhan Foorumin tahto.
Oi suuri ja viiksekäs oraakkelimme, joka istut punaisella vuorellasi ja katselet alati venyvän hiuspehkosi alta kauas tulevaan, kerro milloin saamme jälleen nähdä kadotukseen tuomitun wanhan foorumin?
Nythän on niin, että kaikelle on aikansa. Mikään ei ole ikuista - itse mahtava Näsinneulakin tulee vielä jonain päivänä sortumaan. Elämme digitaalisia aikoja, jolloin vuosikausien työ ja hartaasti kerätty tieto saattaa kadota silmänräpäyksessä bittien valhallaan. Näin on valitettavasti nyt käynyt myös rakastetulle Vanhalle Foorumillemme. Sen mukana ykkösten ja nollien mariaanien hautaan upposi iso pala meille henkilökohtaisesti arvokasta kulttuurihistoriaamme. Tämä on kieltämättä murheellista.
Älkäämme kuitenkaan vaipuko epätoivoon ja takertuko menneeseen - katsokaamme sen sijaan toiveikkaasti tulevaan. Elämä on luopumista. Tämä ei kuitenkaan tarkoita elämästä luopumista. Kirjatkaamme siis uutta kulttuurihistoriaa tämän uuden foorumin palstoille - tämä olisi varmasti ollut myös Vanhan Foorumin tahto.
13.10.2007 20:02
Kevaa askarruttaa seuraava mysteeri:
Minkä takia naisten tarvitsee imettää lasta keskellä kauppaa?
Tällaisen ilmiön laukaisijaksi vaaditaan yleensä ainakin seuraavat tekijät:
- Kovaääninen lapsi
- Lapsen voimakas näläntunne
- Yliväsynyt, huutoon kyllästynyt äiti
- Äidin puutteellinen häveliäisyyden tunne
On myös otettava huomioon, että joissakin tapauksissa kyse saattaa olla puhtaasta erikoisuudentavoittelusta. Tällaista toimintaa joka tapauksessa perustellaan yleensä sillä, että rintaruokinta on maailman luonnollisin asia. Mieleen tulee aika monta muutakin luonnollista asiaa, joita en lähtisi tekemään esim. keskellä kauppaa.
Länsimaisessa kulttuurissa vallitsee eräänlainen sanaton sopimus siitä, että naiset pitävät julkisilla paikoilla rintansa piilossa. Niinpä suuri osa ihmisistä kokee tällaiset Kevan kuvaamat tilanteet kiusallisina. Kulttuurimme tuntuu kuitenkin muuttuvan jatkuvasti vapaamielisemmäksi, joten ehkä tulevaisuuden Suomessa olemme lopullisesti jättäneet taaksemme vaatteiden kahleet ja elämme kursailemattomaan naturismiin perustuvassa yhteiskunnassa. Silloin rintaruokinta julkisella paikalla on perustellusti täysin luonnollinen ilmiö.
Minkä takia naisten tarvitsee imettää lasta keskellä kauppaa?
Tällaisen ilmiön laukaisijaksi vaaditaan yleensä ainakin seuraavat tekijät:
- Kovaääninen lapsi
- Lapsen voimakas näläntunne
- Yliväsynyt, huutoon kyllästynyt äiti
- Äidin puutteellinen häveliäisyyden tunne
On myös otettava huomioon, että joissakin tapauksissa kyse saattaa olla puhtaasta erikoisuudentavoittelusta. Tällaista toimintaa joka tapauksessa perustellaan yleensä sillä, että rintaruokinta on maailman luonnollisin asia. Mieleen tulee aika monta muutakin luonnollista asiaa, joita en lähtisi tekemään esim. keskellä kauppaa.
Länsimaisessa kulttuurissa vallitsee eräänlainen sanaton sopimus siitä, että naiset pitävät julkisilla paikoilla rintansa piilossa. Niinpä suuri osa ihmisistä kokee tällaiset Kevan kuvaamat tilanteet kiusallisina. Kulttuurimme tuntuu kuitenkin muuttuvan jatkuvasti vapaamielisemmäksi, joten ehkä tulevaisuuden Suomessa olemme lopullisesti jättäneet taaksemme vaatteiden kahleet ja elämme kursailemattomaan naturismiin perustuvassa yhteiskunnassa. Silloin rintaruokinta julkisella paikalla on perustellusti täysin luonnollinen ilmiö.
13.10.2007 20:33
a.
14.10.2007 8:36
Larry Peninsulan mieltä painaa seuraavanlainen kysymys:
Oletko joutunut minkäänlaiseen tekemisiin virkavallan kanssa? Itse istuin tuossa tunti sitten poliisiauton kyydissä. Kerrankin pääsin kokemaan jotain jännää. Valot päälle ja kaikkea. Kyllähän sitä rock elämään kuuluu vähän tätäkin.
Oma rock-uskottavuuteni on tässä mielessä varsin matalaa tasoa: en ole ikinä joutunut virkavallan kanssa tekemisiin ns. työasioissa. (Tähän ei varmaankaan lasketa niitä kahta kertaa, jolloin olen itse soittanut poliisit paikalle. Toisella kerralla todistin automurron keskellä kirkasta päivää ja toisella näin kuinka uskalias humalikko iski nyrkillä vastapäisen talon porraskäytävän ikkunan rikki ja jäi sitten vertavuotavana lojumaan maahan.) En ole koskaan saanut edes ylinopeussakkoja.
Kredibiliteettiä kohentaakseni olen kyllä tehnyt musiikkivideon (Jennifer Aniston), jossa esivalta ajaa minua takaa Helsingin keskustassa. Poliisit olivat aitoja, mutta takaa-ajo valitettavasti lavastettu. Voidaan kuitenkin totuudenmukaisesti sanoa, että olen juossut poliiseja karkuun.
Oletko joutunut minkäänlaiseen tekemisiin virkavallan kanssa? Itse istuin tuossa tunti sitten poliisiauton kyydissä. Kerrankin pääsin kokemaan jotain jännää. Valot päälle ja kaikkea. Kyllähän sitä rock elämään kuuluu vähän tätäkin.
Oma rock-uskottavuuteni on tässä mielessä varsin matalaa tasoa: en ole ikinä joutunut virkavallan kanssa tekemisiin ns. työasioissa. (Tähän ei varmaankaan lasketa niitä kahta kertaa, jolloin olen itse soittanut poliisit paikalle. Toisella kerralla todistin automurron keskellä kirkasta päivää ja toisella näin kuinka uskalias humalikko iski nyrkillä vastapäisen talon porraskäytävän ikkunan rikki ja jäi sitten vertavuotavana lojumaan maahan.) En ole koskaan saanut edes ylinopeussakkoja.
Kredibiliteettiä kohentaakseni olen kyllä tehnyt musiikkivideon (Jennifer Aniston), jossa esivalta ajaa minua takaa Helsingin keskustassa. Poliisit olivat aitoja, mutta takaa-ajo valitettavasti lavastettu. Voidaan kuitenkin totuudenmukaisesti sanoa, että olen juossut poliiseja karkuun.
14.10.2007 8:55
Keva esittää jatkokysymyksen:
Tää on kyl varmaan parasta, mitä on ollut aikoihin täällä. Siksipä jatkan kyselemistä ja kysyn, että miksi mieheni ei osaa lukea ajatuksiani?
Parisuhteen jatkuessa pidempään, osapuolet kykenevät aina vain parempiin suorituksiin toistensa mielentilan ja ajatusten tulkitsemisessa. Johtopäätöksiä voi vetää ruumiinkielestä, käyttäytymisestä, äänenpainoista, katseista jne.
Tässä sinun tapauksessasi ongelmana on kuitenkin se, että olet sukupuoleltasi nainen. Tällöin miehesi on huomattavasti hankalampi lukea mielenliikkeitäsi, kuin sinun hänen ajatuksiaan. Miesten mieleenhän mahtuu yleensä vain yksi asia kerrallaan (en kuitenkaan sorru stereotyyppisesti väittämään tämän asian olevan aina vain se, mistä yleensä puhutaan). Naisen ajatusmaailma on sen sijaan monipuolisempi ja miehelle voi tuottaa vaikeuksia pysyä kärryillä uusimmissa juonenkäänteissä. Voin kuitenkin lohduttaa kertomalla, että mikäli suhteenne on kestävällä pohjalla ja jatkuu hamaan tulevaisuuteen, tulee miehesi kyky lukea ajatuksiasi parantumaan merkittävästi.
Tää on kyl varmaan parasta, mitä on ollut aikoihin täällä. Siksipä jatkan kyselemistä ja kysyn, että miksi mieheni ei osaa lukea ajatuksiani?
Parisuhteen jatkuessa pidempään, osapuolet kykenevät aina vain parempiin suorituksiin toistensa mielentilan ja ajatusten tulkitsemisessa. Johtopäätöksiä voi vetää ruumiinkielestä, käyttäytymisestä, äänenpainoista, katseista jne.
Tässä sinun tapauksessasi ongelmana on kuitenkin se, että olet sukupuoleltasi nainen. Tällöin miehesi on huomattavasti hankalampi lukea mielenliikkeitäsi, kuin sinun hänen ajatuksiaan. Miesten mieleenhän mahtuu yleensä vain yksi asia kerrallaan (en kuitenkaan sorru stereotyyppisesti väittämään tämän asian olevan aina vain se, mistä yleensä puhutaan). Naisen ajatusmaailma on sen sijaan monipuolisempi ja miehelle voi tuottaa vaikeuksia pysyä kärryillä uusimmissa juonenkäänteissä. Voin kuitenkin lohduttaa kertomalla, että mikäli suhteenne on kestävällä pohjalla ja jatkuu hamaan tulevaisuuteen, tulee miehesi kyky lukea ajatuksiasi parantumaan merkittävästi.
14.10.2007 9:35
Minua ei häiritse imettävä äiti julkisella paikalla. Kaupastakin löytyy varmaan jokin sivuseinämä tai kahvilasta syrjäinen tuoli, jossa lasta voi imettää. Sen sijaan minua tavattomasti häiritsee se, että naiset virallisissakin asiapitoisissa yhteyksissä käyttävät hyvin avokaulaista vaatetusta, Suomessakin. Esimerkiksi TV:n keskusteluissa olen nähnyt tälla tavoin pukeutuneita naishenkilöitä. Pahin esimerkki tästä oli kuitenkin ihan äskettäin etelä-eurooppalaisen TV-kanavan uutisankkuri, joka oli pukeutunut hihattomaan hyvin, hyvin avokaulaiseen asuun. Oli todella kiusallista katsella, siispä toinen kanava! Vapaa-aikapukeutuminen on tietysti erikseen.
Anssi Kela
Länsimaisessa kulttuurissa vallitsee eräänlainen sanaton sopimus siitä, että naiset pitävät julkisilla paikoilla rintansa piilossa. Niinpä suuri osa ihmisistä kokee tällaiset Kevan kuvaamat tilanteet kiusallisina. Kulttuurimme tuntuu kuitenkin muuttuvan jatkuvasti vapaamielisemmäksi, joten ehkä tulevaisuuden Suomessa olemme lopullisesti jättäneet taaksemme vaatteiden kahleet ja elämme kursailemattomaan naturismiin perustuvassa yhteiskunnassa. Silloin rintaruokinta julkisella paikalla on perustellusti täysin luonnollinen ilmiö.
Minua ei häiritse imettävä äiti julkisella paikalla. Kaupastakin löytyy varmaan jokin sivuseinämä tai kahvilasta syrjäinen tuoli, jossa lasta voi imettää. Sen sijaan minua tavattomasti häiritsee se, että naiset virallisissakin asiapitoisissa yhteyksissä käyttävät hyvin avokaulaista vaatetusta, Suomessakin. Esimerkiksi TV:n keskusteluissa olen nähnyt tälla tavoin pukeutuneita naishenkilöitä. Pahin esimerkki tästä oli kuitenkin ihan äskettäin etelä-eurooppalaisen TV-kanavan uutisankkuri, joka oli pukeutunut hihattomaan hyvin, hyvin avokaulaiseen asuun. Oli todella kiusallista katsella, siispä toinen kanava! Vapaa-aikapukeutuminen on tietysti erikseen.
14.10.2007 11:51
Petri aprikoi:
Onko Peukkulyseo-videolla esiintyvä termi "kynsilaukka" napattu Fredrikinkadulla sijaitsevan ravintolan nimestä?
Nimi tuli mieleen puhtaasti soittoteknisin perustein. Kynsilaukka-niminen ravintola sijaitsee varsin lähellä oraakkelin punaisella vuorella olevaa luolaa, mutta yhteys on tällä kertaa ns. kosminen sattuma. Tarkoituksena on kyllä jo pidempään ollut käydä saalistamassa ruokaa kyseisestä ravintolasta, mutta tähän mennessä yritykset ovat eri syistä kilpistyneet.
Onko Peukkulyseo-videolla esiintyvä termi "kynsilaukka" napattu Fredrikinkadulla sijaitsevan ravintolan nimestä?
Nimi tuli mieleen puhtaasti soittoteknisin perustein. Kynsilaukka-niminen ravintola sijaitsee varsin lähellä oraakkelin punaisella vuorella olevaa luolaa, mutta yhteys on tällä kertaa ns. kosminen sattuma. Tarkoituksena on kyllä jo pidempään ollut käydä saalistamassa ruokaa kyseisestä ravintolasta, mutta tähän mennessä yritykset ovat eri syistä kilpistyneet.
14.10.2007 18:44
Petri jatkaa elämän puntarointia:
Usein puhutaan siitä, että artistin pitäisi pystyä uudistumaan. Mutta mitä tapahtuisi, jos AC/DC uudistuisi?
Merkittävä kurssinmuutos AC/DC:n musiikissa aiheuttaisi epäilemättä jonkinlaisen repeämän aika-avaruusjatkumossa. Yhtye kuuluu populaarimusiikin kentällä siihen instituutioiden kategoriaan, jossa itse musiikki muuttuu toisarvoiseksi ja artistista tulee eräänlainen nähtävyys - jotain, mitä on omin silmin päästävä todistamaan. Tällöin ei haeta taiteellista vaikutelmaa, vaan odotetaan saatavaksi tasan tarkkaan sitä mitä on tilattu. Jos minä esimerkiksi matkustaisin Egyptiin katsomaan pyramideja, niin olisin kieltämättä pettynyt mikäli valtavan pyramidin sijasta aavikolla olisikin helvetillinen dodekaedri tai vielä päräyttävämpi ikosaedri. Samoin en uuteen AC/DC:n levyyn tarttuessani odota kuulevani letkeästi keinahtelevia Karibian rytmejä tai erityisen tiukkaa funkkia.
Usein puhutaan siitä, että artistin pitäisi pystyä uudistumaan. Mutta mitä tapahtuisi, jos AC/DC uudistuisi?
Merkittävä kurssinmuutos AC/DC:n musiikissa aiheuttaisi epäilemättä jonkinlaisen repeämän aika-avaruusjatkumossa. Yhtye kuuluu populaarimusiikin kentällä siihen instituutioiden kategoriaan, jossa itse musiikki muuttuu toisarvoiseksi ja artistista tulee eräänlainen nähtävyys - jotain, mitä on omin silmin päästävä todistamaan. Tällöin ei haeta taiteellista vaikutelmaa, vaan odotetaan saatavaksi tasan tarkkaan sitä mitä on tilattu. Jos minä esimerkiksi matkustaisin Egyptiin katsomaan pyramideja, niin olisin kieltämättä pettynyt mikäli valtavan pyramidin sijasta aavikolla olisikin helvetillinen dodekaedri tai vielä päräyttävämpi ikosaedri. Samoin en uuteen AC/DC:n levyyn tarttuessani odota kuulevani letkeästi keinahtelevia Karibian rytmejä tai erityisen tiukkaa funkkia.
15.10.2007 18:33
Larry Peninsula tahtoo lisää tietoa seuraavasta aiheesta:
Millä aineksilla pääsee Suomessa siihen asemaan missä sinä olet tällä hetkellä? Paljon on kyse lahjoista ja sattumasta mutta anyway, I wanna know.
Tavanomaisten latteuksien ja menestyksen teologian sijasta oraakkeli yrittää valaista kivistä tietä huipulle laittamalla oman elämänsä vaiheita aikajanalle. Eli tässä on pähkinänkuoressa ja kronologisessa järjestyksessä esitettynä tapahtumasarja, joka lopulta johti Nummela-albumin julkaisuun:
1972
Minä synnyn.
1978
Minut viedään viulutunneille. En pidä viulunsoitosta.
1979
Viulu vaihdetaan selloon. En pidä sellonsoitosta.
1980
Sellonsoitosta huolimatta musiikki alkaa kiinnostaa. Fanitan Pro Fide -yhtyettä, jossa isäni soittaa kosketinsoittimia. Unelmoin soittavani jonain päivänä Pro Fidessa.
1984
Perheemme muuttaa Kauniaisista Vihtiin. Luokallani on pari kaveria, jotka jakavat kanssani haaveen bändissä soittamisesta. Perustamme mielikuvitusyhtyeen nimeltä Lapset System.
1985
Isä kuolee. Pari viikkoa ennen hänen kuolemaansa kerron hänelle vihaavani sellonsoittoa ja haluavani soittaa bassoa. Sovimme menevämme joskus Pro Fiden treenikämpälle kokeilemaan bassonsoittoa. Tämä jää tekemättä ja isän kuoltua vannon, että kohdatessamme seuraavan kerran, osaan soittaa bassoa.
Alkuvuosi 1986
Sello yritetään vaihtaa vielä kontrabassoon. Saan potkut musiikinteoriasta huonon käytöksen vuoksi. Klassinen musiikkikoulutukseni on nyt tullut tiensä päähän. Luokkakaverini saa rummut ja minä saan lainaksi sähköbasson. Kaverini äidin korvia ei käy kateeksi. Siirrymme harjoittelemaan koulun musiikkiluokkaan. Liitymme myös koulun kitarakerhoon ja kilpailemme uusien sointujen oppimisessa.
Loppuvuosi 1986
Olemme saaneet paremmat harjoittelutilat Vihdin seurakuntatalolta. Perustamme vihdoinkin oikean bändin. Se saa nimekseen Yhdeksäs Hetki ja soitamme ensimmäisen keikkamme Nummelassa 25. lokakuuta. Pian keikan jälkeen teen ensimmäisen oman biisini. Se on nimeltään Väärällä tiellä.
1987
Saan ensimmäisen oman bassoni. Yhdeksäs Hetki alkaa esiintyä ympäri Suomea. Olemme gospelyhtye, joten keikkoja on helppo järjestää erilaisiin seurakuntien tilaisuuksiin. Soittotaidon karttuessa musiikki käy yhä raskaammaksi. Lopulta olemme Jeesuksesta laulava metalliyhtye. Teen lisää kappaleita.
1989
Yhdeksäs Hetki tekee ensimmäisen ja viimeisen julkaisunsa: omakustannekasetin nimeltä Kasetti. Muutaman sadan painos myydään keikkojen yhteydessä lähes loppuun.
1991
Kokoonpano vaihtuu: laulusolisti Arto Uotila jättää yhtyeen. Minä lupaan laulaa sen aikaa, kunnes löydämme jostain oikean laulajan.
1992
Saan lukion psykologiantunnilla idean kappaleeseen nimeltä Karhun elämää.
Alkuvuosi 1993
Yhdeksäs Hetki osallistuu valtakunnalliseen Nuorison Taidetapahtumaan. Toteamme, ettemme taida olla enää gospelyhtye, joten vaihdamme nimeä. Meistä tulee Pekka ja Susi. Pääsemme Taidetapahtuman finaaliin ja saamme palkinnoksi esiintymismatkan Ranskaan. Lisäksi Vihdin Kunnan Nuorisotoimisto kustantaa meille demon tekemisen. Luen lehdestä, että monikansallinen levy-yhtiö BMG aloittaa toiminnan Suomessa ja etsii artisteja. Lähetän nauhan BMG:lle. Jonkin ajan päästä Asko Kallonen soittaa ja ilmaisee orastavan kiinnostuksensa Pekkaan ja Suteen. Lähetän saman nauhan myös Rock SM -kilpailujen karsintaan.
Loppuvuosi 1993
Pekka ja Susi voittaa Rock SM -kilpailut. Vihdoinkin alkaa tapahtua. Teemme sopimuksen ohjelmatoimiston kanssa ja myöhemmin levytysopimuksen BMG:n kanssa
1994
Pekan ja Suden debyyttialbumi julkaistaan. Karhun elämää on ollut kohtuullinen radiohitti, joten odotukset ovat korkealle. Levy kuitenkin floppaa kutakuinkin täydellisesti.
1995
Levyn huonon menestyksen johdosta myös keikkahanat alkavat sulkeutua. Näyttää pahalta. Toista albumia pitäisi ryhtyä tekemään, mutta kovaan pudotukseen pettynyt yhtyeemme on täydellisessä kaaoksessa ja reagoi tilanteeseen alkamalla vaihtaa musiikintyyliä täydellisesti n. puolen vuoden välein.
1997
Valo vilahtaa tunnelin päässä: saamme vihdoin aikaiseksi pari kelvollista kappaletta ja menemme studioon. Sessiosta julkaistu Tähtilaulu-single ei kuitenkaan valloita radioita ja jää lopulta Pekan ja Suden joutsenlauluksi.
1999
Pekka ja Susi hajoaa. Ostan hyvän akustisen kitaran ja alan tehdä uudenlaisia, tarinankerronnallisia lauluja. Teen viiden kappaleen demon ja vien sen Askon kuultavaksi. Hän innostuu suunnattomasti ja alkaa heti puhua soololevyn tekemisestä. Äänitykset aloitetaan kesällä. Ensimmäisenä nauhoitetaan biisi nimeltä Mikan faijan BMW.
2000
Mikan faijan BMW julkaistaan singlenä. Aluksi ei tapahdu mitään; radiot eivät soita kappaletta. Nieleskelemme Askon kanssa itkua ja ihmettelemme tapahtunutta. Tuskallisten viikkojen jälkeen Radio Keskisuomi ottaa yllättäen biisin soittolistalleen. Sitten Suomipop. Muut seuraavat perässä ja äkkiä Mikan faijan BMW soi joka paikassa.
2001
Nummela julkaistaan. Lehdissä julkaistaan "Anssi Kela - tähdeksi yhdessä yössä" -tyyppisiä juttuja.
Millä aineksilla pääsee Suomessa siihen asemaan missä sinä olet tällä hetkellä? Paljon on kyse lahjoista ja sattumasta mutta anyway, I wanna know.
Tavanomaisten latteuksien ja menestyksen teologian sijasta oraakkeli yrittää valaista kivistä tietä huipulle laittamalla oman elämänsä vaiheita aikajanalle. Eli tässä on pähkinänkuoressa ja kronologisessa järjestyksessä esitettynä tapahtumasarja, joka lopulta johti Nummela-albumin julkaisuun:
1972
Minä synnyn.
1978
Minut viedään viulutunneille. En pidä viulunsoitosta.
1979
Viulu vaihdetaan selloon. En pidä sellonsoitosta.
1980
Sellonsoitosta huolimatta musiikki alkaa kiinnostaa. Fanitan Pro Fide -yhtyettä, jossa isäni soittaa kosketinsoittimia. Unelmoin soittavani jonain päivänä Pro Fidessa.
1984
Perheemme muuttaa Kauniaisista Vihtiin. Luokallani on pari kaveria, jotka jakavat kanssani haaveen bändissä soittamisesta. Perustamme mielikuvitusyhtyeen nimeltä Lapset System.
1985
Isä kuolee. Pari viikkoa ennen hänen kuolemaansa kerron hänelle vihaavani sellonsoittoa ja haluavani soittaa bassoa. Sovimme menevämme joskus Pro Fiden treenikämpälle kokeilemaan bassonsoittoa. Tämä jää tekemättä ja isän kuoltua vannon, että kohdatessamme seuraavan kerran, osaan soittaa bassoa.
Alkuvuosi 1986
Sello yritetään vaihtaa vielä kontrabassoon. Saan potkut musiikinteoriasta huonon käytöksen vuoksi. Klassinen musiikkikoulutukseni on nyt tullut tiensä päähän. Luokkakaverini saa rummut ja minä saan lainaksi sähköbasson. Kaverini äidin korvia ei käy kateeksi. Siirrymme harjoittelemaan koulun musiikkiluokkaan. Liitymme myös koulun kitarakerhoon ja kilpailemme uusien sointujen oppimisessa.
Loppuvuosi 1986
Olemme saaneet paremmat harjoittelutilat Vihdin seurakuntatalolta. Perustamme vihdoinkin oikean bändin. Se saa nimekseen Yhdeksäs Hetki ja soitamme ensimmäisen keikkamme Nummelassa 25. lokakuuta. Pian keikan jälkeen teen ensimmäisen oman biisini. Se on nimeltään Väärällä tiellä.
1987
Saan ensimmäisen oman bassoni. Yhdeksäs Hetki alkaa esiintyä ympäri Suomea. Olemme gospelyhtye, joten keikkoja on helppo järjestää erilaisiin seurakuntien tilaisuuksiin. Soittotaidon karttuessa musiikki käy yhä raskaammaksi. Lopulta olemme Jeesuksesta laulava metalliyhtye. Teen lisää kappaleita.
1989
Yhdeksäs Hetki tekee ensimmäisen ja viimeisen julkaisunsa: omakustannekasetin nimeltä Kasetti. Muutaman sadan painos myydään keikkojen yhteydessä lähes loppuun.
1991
Kokoonpano vaihtuu: laulusolisti Arto Uotila jättää yhtyeen. Minä lupaan laulaa sen aikaa, kunnes löydämme jostain oikean laulajan.
1992
Saan lukion psykologiantunnilla idean kappaleeseen nimeltä Karhun elämää.
Alkuvuosi 1993
Yhdeksäs Hetki osallistuu valtakunnalliseen Nuorison Taidetapahtumaan. Toteamme, ettemme taida olla enää gospelyhtye, joten vaihdamme nimeä. Meistä tulee Pekka ja Susi. Pääsemme Taidetapahtuman finaaliin ja saamme palkinnoksi esiintymismatkan Ranskaan. Lisäksi Vihdin Kunnan Nuorisotoimisto kustantaa meille demon tekemisen. Luen lehdestä, että monikansallinen levy-yhtiö BMG aloittaa toiminnan Suomessa ja etsii artisteja. Lähetän nauhan BMG:lle. Jonkin ajan päästä Asko Kallonen soittaa ja ilmaisee orastavan kiinnostuksensa Pekkaan ja Suteen. Lähetän saman nauhan myös Rock SM -kilpailujen karsintaan.
Loppuvuosi 1993
Pekka ja Susi voittaa Rock SM -kilpailut. Vihdoinkin alkaa tapahtua. Teemme sopimuksen ohjelmatoimiston kanssa ja myöhemmin levytysopimuksen BMG:n kanssa
1994
Pekan ja Suden debyyttialbumi julkaistaan. Karhun elämää on ollut kohtuullinen radiohitti, joten odotukset ovat korkealle. Levy kuitenkin floppaa kutakuinkin täydellisesti.
1995
Levyn huonon menestyksen johdosta myös keikkahanat alkavat sulkeutua. Näyttää pahalta. Toista albumia pitäisi ryhtyä tekemään, mutta kovaan pudotukseen pettynyt yhtyeemme on täydellisessä kaaoksessa ja reagoi tilanteeseen alkamalla vaihtaa musiikintyyliä täydellisesti n. puolen vuoden välein.
1997
Valo vilahtaa tunnelin päässä: saamme vihdoin aikaiseksi pari kelvollista kappaletta ja menemme studioon. Sessiosta julkaistu Tähtilaulu-single ei kuitenkaan valloita radioita ja jää lopulta Pekan ja Suden joutsenlauluksi.
1999
Pekka ja Susi hajoaa. Ostan hyvän akustisen kitaran ja alan tehdä uudenlaisia, tarinankerronnallisia lauluja. Teen viiden kappaleen demon ja vien sen Askon kuultavaksi. Hän innostuu suunnattomasti ja alkaa heti puhua soololevyn tekemisestä. Äänitykset aloitetaan kesällä. Ensimmäisenä nauhoitetaan biisi nimeltä Mikan faijan BMW.
2000
Mikan faijan BMW julkaistaan singlenä. Aluksi ei tapahdu mitään; radiot eivät soita kappaletta. Nieleskelemme Askon kanssa itkua ja ihmettelemme tapahtunutta. Tuskallisten viikkojen jälkeen Radio Keskisuomi ottaa yllättäen biisin soittolistalleen. Sitten Suomipop. Muut seuraavat perässä ja äkkiä Mikan faijan BMW soi joka paikassa.
2001
Nummela julkaistaan. Lehdissä julkaistaan "Anssi Kela - tähdeksi yhdessä yössä" -tyyppisiä juttuja.
15.10.2007 19:48
a9800362 esittää visaisen pähkinän:
Kuinka oraakkeli opastaisi seuraavassa asiassa: Kuinka pääsee yli kolmenkympin kriisistä ja saisi elämän taas hallintaansa? Oraakkelilla lienee omakohtaista kokemusta aiheesta (kriisistä en tiedä, mutta ainakin tuon maagisen iän ylittämisestä!)
Kysymys on haastava. Varmaankin neuvoisin ikäkriisin kurimuksessa kamppailevaa kanssaihmistä palaamaan ruohonjuuritasolle ja keskittymään pieniin perusasioihin. Tärkeintä elämässä lienee hengittäminen. Siitä on hyvä lähteä.
(Kirjoitin näiden lauseiden jatkoksi koko joukon muitakin. Tarkempi puntarointi kuitenkin paljasti ne vain tyhjäksi sanahelinäksi ja turpeaksi liturgiaksi. Eli olennainen taisi sittenkin jo sisältyä edellä kirjoittamaani. Poistin loput.)
Kuinka oraakkeli opastaisi seuraavassa asiassa: Kuinka pääsee yli kolmenkympin kriisistä ja saisi elämän taas hallintaansa? Oraakkelilla lienee omakohtaista kokemusta aiheesta (kriisistä en tiedä, mutta ainakin tuon maagisen iän ylittämisestä!)
Kysymys on haastava. Varmaankin neuvoisin ikäkriisin kurimuksessa kamppailevaa kanssaihmistä palaamaan ruohonjuuritasolle ja keskittymään pieniin perusasioihin. Tärkeintä elämässä lienee hengittäminen. Siitä on hyvä lähteä.
(Kirjoitin näiden lauseiden jatkoksi koko joukon muitakin. Tarkempi puntarointi kuitenkin paljasti ne vain tyhjäksi sanahelinäksi ja turpeaksi liturgiaksi. Eli olennainen taisi sittenkin jo sisältyä edellä kirjoittamaani. Poistin loput.)
16.10.2007 5:12
Marire arvuuttaa:
Musiikki-ihmisenä Oraakkeli osaa varmaan kertoa, miksi kaikkien muusikkojen täytyy julkaista levynsä parin kuukauden sisällä? Tietysti joulumarkkinat alkavat jo lähestyä, mutta kenellä oikeasti on varaa ostaa ne kaikki lyhyellä aikavälillä?
Tämä ilmiö johtuu siitä, että markkinavoimat ovat arvioineet ihmisten ostavan levyjä ainoastaan keväisin ja syksyisin. Tarjonta heijastaakin yleisön ostokäyttäytymistä. Joulun jälkeen myynti pysähtyy ja kuivaa kautta kestää ainakin pari kuukautta. Samoin kesäisin levymyynti on vaisua. Se piristyy selvästi opiskelijoiden palattua syksyisin kaupunkeihin. Harva uskaltaa julkaista levyjään näiden kuivien kausien aikana ja levy-yhtiöt panostavatkin voimakkaasti sesonkeihin. Varsinkin jouluksi julkaistulla albumilla on vaara jäädä tarjonnan jalkoihin, mutta toisaalta silloin myös kauppa käy.
On tosiaan harmillista mikäli useammalta suosikkiartistilta tulee uusi levy samalla viikolla. Eihän niitä kaikkia ole kuitenkaan pakko ostaa kerralla. Eivätköhän ne levyt pysy siellä kaupassa ja asiaan voi palata vaikkapa parin kuukauden jälkeen. (Mikäli kyseesä on kuitenkin allekirjoittaneen levy, niin sen kehoitan lunastamaan mahdollisimman nopeasti!)
Kirjabisneksen puolella sesonkeihin panostaminen on vielä rajumpaa: oraakkelille on kerrottu, että peräti 80 prosenttia Suomessa myytävistä kirjoista myydään jouluna. Suomalaiset ostavat kirjoja mielellään lahjaksi, eivät itselleen.
Musiikki-ihmisenä Oraakkeli osaa varmaan kertoa, miksi kaikkien muusikkojen täytyy julkaista levynsä parin kuukauden sisällä? Tietysti joulumarkkinat alkavat jo lähestyä, mutta kenellä oikeasti on varaa ostaa ne kaikki lyhyellä aikavälillä?
Tämä ilmiö johtuu siitä, että markkinavoimat ovat arvioineet ihmisten ostavan levyjä ainoastaan keväisin ja syksyisin. Tarjonta heijastaakin yleisön ostokäyttäytymistä. Joulun jälkeen myynti pysähtyy ja kuivaa kautta kestää ainakin pari kuukautta. Samoin kesäisin levymyynti on vaisua. Se piristyy selvästi opiskelijoiden palattua syksyisin kaupunkeihin. Harva uskaltaa julkaista levyjään näiden kuivien kausien aikana ja levy-yhtiöt panostavatkin voimakkaasti sesonkeihin. Varsinkin jouluksi julkaistulla albumilla on vaara jäädä tarjonnan jalkoihin, mutta toisaalta silloin myös kauppa käy.
On tosiaan harmillista mikäli useammalta suosikkiartistilta tulee uusi levy samalla viikolla. Eihän niitä kaikkia ole kuitenkaan pakko ostaa kerralla. Eivätköhän ne levyt pysy siellä kaupassa ja asiaan voi palata vaikkapa parin kuukauden jälkeen. (Mikäli kyseesä on kuitenkin allekirjoittaneen levy, niin sen kehoitan lunastamaan mahdollisimman nopeasti!)
Kirjabisneksen puolella sesonkeihin panostaminen on vielä rajumpaa: oraakkelille on kerrottu, että peräti 80 prosenttia Suomessa myytävistä kirjoista myydään jouluna. Suomalaiset ostavat kirjoja mielellään lahjaksi, eivät itselleen.
16.10.2007 7:10
Gaucho kääntyy oraakkelin puoleen:
Paljastaos, oi oraakkeli, saadaanko erään suomalaisen kitaristibasistisingersongwriteryoutubekoomikon kirja kauppoihin joulusesonkiin mennessä? Ja jos, niin minkä joulun?
Saadaan. Joulun 2008.
Ja toisekseen: milloin valmistuu oma, orastava elokuvakäsikirjoitukseni, ja tuleeko siitä Jäätävän Poltteen kaltainen kassamagneetti myös Atlantin tuolla puolen?
Tämä kysymys on sen verran visainen, että oraakkeli tukeutuu ennustuksessaan sanamuunnosten tulkintaan perustuvaan metodiin. Mainitsit kysymyksessäsi elokuvan Jäätävä Polte. Kun näiden sanojen ensimmäiset tavut vaihdetaan keskenään, saadaan Pootävä Jälte. Mitä tämä tarkoittaa? Puretaanpa sanat osiin:
poo = englanniksi kakka
tävä = kun poistetaan umlautit, saadaan tava; toisinaan Tavastiasta käytetty lyhenne
jäl = tämä ei tarkoita varsinaisesti mitään
te = persoonapronomini
Näin saamme muodostettua Gauchon tulevaisuudesta seuraavanlaisen, hyytävän vision: "Kakka Tavastialla ei tarkoita varsinaisesti mitään teille." Kukin vetäköön tästä omat johtopäätöksensä.
Paljastaos, oi oraakkeli, saadaanko erään suomalaisen kitaristibasistisingersongwriteryoutubekoomikon kirja kauppoihin joulusesonkiin mennessä? Ja jos, niin minkä joulun?
Saadaan. Joulun 2008.
Ja toisekseen: milloin valmistuu oma, orastava elokuvakäsikirjoitukseni, ja tuleeko siitä Jäätävän Poltteen kaltainen kassamagneetti myös Atlantin tuolla puolen?
Tämä kysymys on sen verran visainen, että oraakkeli tukeutuu ennustuksessaan sanamuunnosten tulkintaan perustuvaan metodiin. Mainitsit kysymyksessäsi elokuvan Jäätävä Polte. Kun näiden sanojen ensimmäiset tavut vaihdetaan keskenään, saadaan Pootävä Jälte. Mitä tämä tarkoittaa? Puretaanpa sanat osiin:
poo = englanniksi kakka
tävä = kun poistetaan umlautit, saadaan tava; toisinaan Tavastiasta käytetty lyhenne
jäl = tämä ei tarkoita varsinaisesti mitään
te = persoonapronomini
Näin saamme muodostettua Gauchon tulevaisuudesta seuraavanlaisen, hyytävän vision: "Kakka Tavastialla ei tarkoita varsinaisesti mitään teille." Kukin vetäköön tästä omat johtopäätöksensä.
18.10.2007 5:34
JMN janoaa tietoa ja oikeudenmukaista kohtelua:
Kerro oraakkeli, miksi minua ei kutsuttu bläk-klubin avaisiin? P.Diddyn black partykin jäi väliin, eikä Suomen nuorten julkkisten ratsiaan päättyneisiin kokkelibileisiin ollut mitään asiaa. Minä kuitenkin kävelen Susanna Penttilän Ferrer-liikkeen ohi harva se päivä!
Tunnet nähtävästi täysin vääriä ihmisiä. Mikäli vuori ei tule Muhammedin luokse, on Muhammedin mentävä vuoren luo. Toisin sanoen itku ei auta, vaan sinun on tartuttava riuskasti toimeen päästäksesi julkisuuden henkilöksi ja sitä kautta halajamiisi piireihin.
Tehtävä on sikäli haasteellinen, että mikä tahansa julkisuus ei tässä tapauksessa ole hyvää julkisuutta. Esim. raitiovaunun aseellisella kaappauksella pääsisi melko varmasti lööppeihin, mutta seurapiirien ovet pysyisivät todennäköisesti visusti säpissä (samoin sellin).
Yksi ratkaisumalli voisi olla ryhtyminen Suomen ensimmäiseksi miespuoliseksi salarakkaaksi. Tälle olisi mediassa käytävän mieskeskustelun tiimoilta huutava sosiaalinen tilaus. Toimi seuraavasti:
Aluksi soitto Seiskan kuumalle linjalle. Tee ensin pohjatyötä ja soita viikon aikana useista eri numeroista (useilla eri äänillä) vihjeitä valitsemasi julkkisnaisen suhteesta omiin tuntomerkkeihisi täsmäävän salskean miehen kanssa. Ensimmäisten "Kuka on X:n uusi rakas?" -juttujen jälkeen oletkin valmis astumaan estradille. Avaudu toimittajalle suhteestasi julkkisnaisen kanssa. Mainitse olevasi rakastunut. (Muista, että faktojen kanssa ei ole niin justiinsa.) Ilmoita heti kättelyssä olevasi valmis rohkeisiin kuviin.
Älä kuitenkaan syö kuormasta, eli retostele suhteella sellaiseen naiseen, joka kuuluu tavoitteenasi oleviin piireihin. Kannattaa lähteä varovasti liikkeelle vaikkapa jostain keskustalaisesta ministeristä. Ensimmäisten otsikoiden jälkeen ilmoita suhteenne olevan jo historiaa. Toikkaroi strippibaarissa humalassa, mieluiten ilman housuja (varmista joku kuvaamaan). Myönnä sitten, ettet ole ikinä tavannutkaan naista, johon väitit olevasi suhteessa. Tässä vaiheessa sillä ei kuitenkaan ole enää väliä - olet jo julkisuudessa ja tieto pikku kepposestasi otetaan vastaan kirkuvin otsikoin.
Kerro ryhtyväsi laulajaksi. Yritä kehittää jonkinlainen "liian hapokasta" -tyyppinen iskulause ja toistele sitä haastatteluissa. Ota Seiskan piikkiin tatuointi, jossa on traaginen kirjoitusvirhe. Tärkeintä on joka tapauksessa olla tässä vaiheessa mahdollisimman paljon humalassa (tulet sitten myöhemmin uskoon). Avaa kotisivut, joilla on webcam lähettämässä livekuvaa asunnoltasi. "Unohda" kamera päälle viettäessäsi sen edessä ns. laatuaikaa itsesi kanssa.
Mikäli pelaat korttisi oikein, sinusta saattaa muodostua vähäksi aikaa julkinen pelle, joka huumorimielessä otetaan pari kertaa mukaan porukoihin. Toimi kuitenkin nopeasti: BB-talossa panokset kovenevat ja sieltä tulee jatkuvalla syötöllä ulos uusia julkisuuden henkilöitä taistelemaan kanssasi samoista palstamillimetreistä ja vip-lipuista.
Kokonaan toinen lähestymistapa ongelmaasi olisi luonnollisesti luoda mittava omaisuus, jolla voisi ostaa tiensä seurapiirien suosioon. Oraakkelin ehdottama metodi on kuitenkin huomattavasti helpompi.
Kerro oraakkeli, miksi minua ei kutsuttu bläk-klubin avaisiin? P.Diddyn black partykin jäi väliin, eikä Suomen nuorten julkkisten ratsiaan päättyneisiin kokkelibileisiin ollut mitään asiaa. Minä kuitenkin kävelen Susanna Penttilän Ferrer-liikkeen ohi harva se päivä!
Tunnet nähtävästi täysin vääriä ihmisiä. Mikäli vuori ei tule Muhammedin luokse, on Muhammedin mentävä vuoren luo. Toisin sanoen itku ei auta, vaan sinun on tartuttava riuskasti toimeen päästäksesi julkisuuden henkilöksi ja sitä kautta halajamiisi piireihin.
Tehtävä on sikäli haasteellinen, että mikä tahansa julkisuus ei tässä tapauksessa ole hyvää julkisuutta. Esim. raitiovaunun aseellisella kaappauksella pääsisi melko varmasti lööppeihin, mutta seurapiirien ovet pysyisivät todennäköisesti visusti säpissä (samoin sellin).
Yksi ratkaisumalli voisi olla ryhtyminen Suomen ensimmäiseksi miespuoliseksi salarakkaaksi. Tälle olisi mediassa käytävän mieskeskustelun tiimoilta huutava sosiaalinen tilaus. Toimi seuraavasti:
Aluksi soitto Seiskan kuumalle linjalle. Tee ensin pohjatyötä ja soita viikon aikana useista eri numeroista (useilla eri äänillä) vihjeitä valitsemasi julkkisnaisen suhteesta omiin tuntomerkkeihisi täsmäävän salskean miehen kanssa. Ensimmäisten "Kuka on X:n uusi rakas?" -juttujen jälkeen oletkin valmis astumaan estradille. Avaudu toimittajalle suhteestasi julkkisnaisen kanssa. Mainitse olevasi rakastunut. (Muista, että faktojen kanssa ei ole niin justiinsa.) Ilmoita heti kättelyssä olevasi valmis rohkeisiin kuviin.
Älä kuitenkaan syö kuormasta, eli retostele suhteella sellaiseen naiseen, joka kuuluu tavoitteenasi oleviin piireihin. Kannattaa lähteä varovasti liikkeelle vaikkapa jostain keskustalaisesta ministeristä. Ensimmäisten otsikoiden jälkeen ilmoita suhteenne olevan jo historiaa. Toikkaroi strippibaarissa humalassa, mieluiten ilman housuja (varmista joku kuvaamaan). Myönnä sitten, ettet ole ikinä tavannutkaan naista, johon väitit olevasi suhteessa. Tässä vaiheessa sillä ei kuitenkaan ole enää väliä - olet jo julkisuudessa ja tieto pikku kepposestasi otetaan vastaan kirkuvin otsikoin.
Kerro ryhtyväsi laulajaksi. Yritä kehittää jonkinlainen "liian hapokasta" -tyyppinen iskulause ja toistele sitä haastatteluissa. Ota Seiskan piikkiin tatuointi, jossa on traaginen kirjoitusvirhe. Tärkeintä on joka tapauksessa olla tässä vaiheessa mahdollisimman paljon humalassa (tulet sitten myöhemmin uskoon). Avaa kotisivut, joilla on webcam lähettämässä livekuvaa asunnoltasi. "Unohda" kamera päälle viettäessäsi sen edessä ns. laatuaikaa itsesi kanssa.
Mikäli pelaat korttisi oikein, sinusta saattaa muodostua vähäksi aikaa julkinen pelle, joka huumorimielessä otetaan pari kertaa mukaan porukoihin. Toimi kuitenkin nopeasti: BB-talossa panokset kovenevat ja sieltä tulee jatkuvalla syötöllä ulos uusia julkisuuden henkilöitä taistelemaan kanssasi samoista palstamillimetreistä ja vip-lipuista.
Kokonaan toinen lähestymistapa ongelmaasi olisi luonnollisesti luoda mittava omaisuus, jolla voisi ostaa tiensä seurapiirien suosioon. Oraakkelin ehdottama metodi on kuitenkin huomattavasti helpompi.
18.10.2007 6:06
Keva palaa elämän peruskysymysten ääreen:
Mitkä ovat todella pitkän ja hyvän parisuhteen ehdottomat perustat? Ett niiko toimiiks meikän "olen aina oikeassa ja op aina väärässä" -taktiikka?
Oraakkeli ei näe laatimassasi strategiassa pahempia puutteita. Mikäli OP on viisauden mies, hän harmonian säilyttämisen nimissä myöntää olevansa väärässä myös silloin, kun ei sitä selkeästi ole. Parisuhteessa on oltava valmis tekemään uhrauksia.
Jatkuva oikeassaoleminenkin voi tosin käydä raskaaksi. Ei huolta, tähänkin oraakkelilla on ratkaisu: jakakaa oikeassaolemisen vastuu tasapuolisesti vetovuoroihin. Esimerkiksi kuukausittain; tammikuussa Keva on oikeassa ja OP väärässä, helmikuussa toisinpäin. Näin molemmat saavat olla vuorotellen sekä tossun alla että päällä. Oikeassaolemisen vastuu jakautuu tasaisesti ja demokraattisesti. Parisuhteeseen muodostuu joka toinen kuukausi eräänlainen keidas, jolla toinen osapuoli voi rauhassa levähtää toisen hoitaessa päätökset (koska on kuitenkin oikeassa). Tämä työn ja virkistäytymisen vuorottelun periaate tuo suhteeseen vaihtelevia tilanteita ja luo mukavan rytmin. Vähän niinkuin merimiehillä: kuukausi merellä, kuukausi maissa.
Ps. minkä sanan mikä muoto sana "niin" on?
Oraakkelilla ei ole aikaa miettiä joutavia!
Mitkä ovat todella pitkän ja hyvän parisuhteen ehdottomat perustat? Ett niiko toimiiks meikän "olen aina oikeassa ja op aina väärässä" -taktiikka?
Oraakkeli ei näe laatimassasi strategiassa pahempia puutteita. Mikäli OP on viisauden mies, hän harmonian säilyttämisen nimissä myöntää olevansa väärässä myös silloin, kun ei sitä selkeästi ole. Parisuhteessa on oltava valmis tekemään uhrauksia.
Jatkuva oikeassaoleminenkin voi tosin käydä raskaaksi. Ei huolta, tähänkin oraakkelilla on ratkaisu: jakakaa oikeassaolemisen vastuu tasapuolisesti vetovuoroihin. Esimerkiksi kuukausittain; tammikuussa Keva on oikeassa ja OP väärässä, helmikuussa toisinpäin. Näin molemmat saavat olla vuorotellen sekä tossun alla että päällä. Oikeassaolemisen vastuu jakautuu tasaisesti ja demokraattisesti. Parisuhteeseen muodostuu joka toinen kuukausi eräänlainen keidas, jolla toinen osapuoli voi rauhassa levähtää toisen hoitaessa päätökset (koska on kuitenkin oikeassa). Tämä työn ja virkistäytymisen vuorottelun periaate tuo suhteeseen vaihtelevia tilanteita ja luo mukavan rytmin. Vähän niinkuin merimiehillä: kuukausi merellä, kuukausi maissa.
Ps. minkä sanan mikä muoto sana "niin" on?
Oraakkelilla ei ole aikaa miettiä joutavia!
19.10.2007 8:27
op777:llä on suussaan todellinen kuuma peruna:
Kysytäänpä oraakkelilta taas musiikkiaiheinen kysymys.
Pitkän linjan levy-yhtiöt Roadrunner ja Nuclear Blast ovat julkaisseet "all stars"-tyyppisiä levyjä. Hiukan oikoen levyjen idea on valita jokin alansa huippuluokan biisintekijä, ja antaa tämän käyttöön koko levy-yhtiön rosteri toteuttamaan biisi-ideoitaan. Roadrunner United -levyn kokoonpano antanee vähän osviittaa mistä on kyse: http://en.wikipedia.org/wiki/Roadrunner_United
Näkeekö oraakkeli, minkälaisia kokoonpanoja mahdollisella "Anssi Kela All stars united" -levyllä voisi esiintyä? (sovitaan nyt vaikka, että vierailijoiden edustamalla levy-yhtiöllä ei tässä olisi niin väliä)
Työläs ajatusleikki. Tällainen mahdollisuus houkuttelisi kieltämättä laittamaan tunnettuja muusikkoja itselleen epätyypilliseen rooliin. Voisi säveltää esim. herkän kantriballadin ja pistää Children Of Bodomin tulkitsemaan se (stetsonit päässä). Tai laatia räkäistä punkkia ja laittaa Mikko Kuustonen huutamaan yhteiskunnan vastaista lyriikkaa. Tai miten olisi CMX-tyyppinen avaruusooppera Tapani Kansan esittämänä? Mahdollisuudet tällaisiin väärinkäytöksiin ovat niin rajattomat, että niitä puntaroidessa oraakkelin aivoihin alkaa sattua.
Ps. Parillisina kuukausina on siis Kevan vuoro olla väärässä?
Joka toinen kuukausi. Parillisuudella tai parittomuudella ei sinänsä ole merkitystä. Heittäkää kolikkoa.
Kysytäänpä oraakkelilta taas musiikkiaiheinen kysymys.
Pitkän linjan levy-yhtiöt Roadrunner ja Nuclear Blast ovat julkaisseet "all stars"-tyyppisiä levyjä. Hiukan oikoen levyjen idea on valita jokin alansa huippuluokan biisintekijä, ja antaa tämän käyttöön koko levy-yhtiön rosteri toteuttamaan biisi-ideoitaan. Roadrunner United -levyn kokoonpano antanee vähän osviittaa mistä on kyse: http://en.wikipedia.org/wiki/Roadrunner_United
Näkeekö oraakkeli, minkälaisia kokoonpanoja mahdollisella "Anssi Kela All stars united" -levyllä voisi esiintyä? (sovitaan nyt vaikka, että vierailijoiden edustamalla levy-yhtiöllä ei tässä olisi niin väliä)
Työläs ajatusleikki. Tällainen mahdollisuus houkuttelisi kieltämättä laittamaan tunnettuja muusikkoja itselleen epätyypilliseen rooliin. Voisi säveltää esim. herkän kantriballadin ja pistää Children Of Bodomin tulkitsemaan se (stetsonit päässä). Tai laatia räkäistä punkkia ja laittaa Mikko Kuustonen huutamaan yhteiskunnan vastaista lyriikkaa. Tai miten olisi CMX-tyyppinen avaruusooppera Tapani Kansan esittämänä? Mahdollisuudet tällaisiin väärinkäytöksiin ovat niin rajattomat, että niitä puntaroidessa oraakkelin aivoihin alkaa sattua.
Ps. Parillisina kuukausina on siis Kevan vuoro olla väärässä?
Joka toinen kuukausi. Parillisuudella tai parittomuudella ei sinänsä ole merkitystä. Heittäkää kolikkoa.
19.10.2007 9:54
Gaucho lähestyy uudestaan vienosti tiedustellen:
Huikea WWII-minisarja 'Band of Brothers' on saamassa jonkin sortin jatkoa señor Spielbergon ja kumppanien toimesta työnimellä 'The Pacific'. Tapahtumat tulevat sijoittumaan Tyynellemerelle Yhdysvaltain poikain ottaessa yhteen japanilaisten vihulaisten kanssa.
Kannattaako tätä "jatko-osaa" odottaa, vai jäävätkö alkuperäisen BoB:n asettamat, täysin ylimitoitetut odotukset varmuudella täyttymättä?
Band of Brothers on oraakkelinkin mielestä yksi kaikkien aikojen tv-spektaakkeleista. Tällaiset uudelleenlämmittelyt saattavat todellakin johtaa helposti ankariin pettymyksiin. Nyrkkisääntönä voitaneen pitää sitä, että jatko-osa on yleensä edeltäjäänsä heikompi.
Älkäämme kuitenkaan vaipuko epätoivoon ja heittäkö kirvestä kaivoon - säännön vahvistavia poikkeuksiakin toki löytyy. Esimerkiksi alkuperäisen Tähtien Sota -trilogian paras osa on toinen, Imperiumin Vastaisku. Myös kirjallisuuden puolelta tulee mieleen, että Vanhan Testamentin kakkososa, Uusi Testamentti, on monessa suhteessa parempi kuin edeltäjänsä. Joten toivoa on!
Äskeistä kirjoittaessani tuli mieleen, että eikö sanonta "poikkeus vahvistaa säännön" olekin tarkemmin ajatellen todella idioottimainen? Siihen turvautumalla kai pyritään antamaan itsestä fiksu kuva, vaikka omassa järkeilyssä olisi juuri paljastunut elefantin mentävä aukko.
Huikea WWII-minisarja 'Band of Brothers' on saamassa jonkin sortin jatkoa señor Spielbergon ja kumppanien toimesta työnimellä 'The Pacific'. Tapahtumat tulevat sijoittumaan Tyynellemerelle Yhdysvaltain poikain ottaessa yhteen japanilaisten vihulaisten kanssa.
Kannattaako tätä "jatko-osaa" odottaa, vai jäävätkö alkuperäisen BoB:n asettamat, täysin ylimitoitetut odotukset varmuudella täyttymättä?
Band of Brothers on oraakkelinkin mielestä yksi kaikkien aikojen tv-spektaakkeleista. Tällaiset uudelleenlämmittelyt saattavat todellakin johtaa helposti ankariin pettymyksiin. Nyrkkisääntönä voitaneen pitää sitä, että jatko-osa on yleensä edeltäjäänsä heikompi.
Älkäämme kuitenkaan vaipuko epätoivoon ja heittäkö kirvestä kaivoon - säännön vahvistavia poikkeuksiakin toki löytyy. Esimerkiksi alkuperäisen Tähtien Sota -trilogian paras osa on toinen, Imperiumin Vastaisku. Myös kirjallisuuden puolelta tulee mieleen, että Vanhan Testamentin kakkososa, Uusi Testamentti, on monessa suhteessa parempi kuin edeltäjänsä. Joten toivoa on!
Äskeistä kirjoittaessani tuli mieleen, että eikö sanonta "poikkeus vahvistaa säännön" olekin tarkemmin ajatellen todella idioottimainen? Siihen turvautumalla kai pyritään antamaan itsestä fiksu kuva, vaikka omassa järkeilyssä olisi juuri paljastunut elefantin mentävä aukko.
20.10.2007 16:20
Nyt menen Oraakkelin reviirille, mutta kaiken uhallakin: Olen jo aikaisemmin ehdottanut Sinulle jotain ihmisläheisempää alaa, kun taannoin harmittelit joitain työmotivaatio-ongelmia. Mielestäni jokin hoiva-ala olisi Sinun kaltaisellesi ihmiselle sopiva :)
a9800362 Parahin The Oraakkeli,
Mikähän mahtaisi olla meikäläiselle se oikea uravalinta? :D
Nyt menen Oraakkelin reviirille, mutta kaiken uhallakin: Olen jo aikaisemmin ehdottanut Sinulle jotain ihmisläheisempää alaa, kun taannoin harmittelit joitain työmotivaatio-ongelmia. Mielestäni jokin hoiva-ala olisi Sinun kaltaisellesi ihmiselle sopiva :)
20.10.2007 21:50
Joz on mennyt diippeihin keloihin:
Oi oiva oraakkeli ja ajatusten Aurajoki, mieltäni on viime aikoina askarruttanut pääsääntöisesti kaksi asiaa:
1) Miten maassamme olisi parasta saada kustantamot kiiinnostumaan nuoresta kirjoittavasta ja suht tavallisesta ihmisestä? Toisin sanoen minkälaisia tarinoita pitäisi kirjoittaa, jos haluaa pysyä fiktion saralla? Carveriaaninen (inho)realistinen lyhytproosa ei ilmeisesti kiinnosta ketään? Entä onko ensinkään hyvä pysyä fiktion saralla? Olisiko syytä ensin olla tekemättä jotain ja kirjoittaa siitä "kirja" tyylilajina "Susan Kuronen" (tämä prosessi kaiketi liippaa läheltä JMN:n julkkisohjelmaa)? Mikä/mitkä ovat parhaat tavat saada teoksensa julki (rajataan tästä nyt pois omakustanteet ja vaatimus minkäänlaisesta myynnistä)? Auta.
Jos olet oikeasti tuloksetta yrittänyt saada huomiota kirjallisilla ansioillasi, saattaa seuraavaksi antamani vastaus kuulostaa hieman raa'alta. Minä nimittäin uskon, että jos tekeleesi on oikeasti hyvä, ei ole mahdollista etteikö joku julkaisisi sitä. (Tai sitten olet todella pahasti väärinymmärretty nero.) Tämä pätee kaikkiin taiteenlajeihin; musiikkiin, kirjallisuuteen, kuvataiteisiin jne. Mikäli teos - olkoon se nyt tässä tapauksessa vaikkapa kirja - vain koskettaa oikealla tavalla lukijaa, niin jostain löytyy sataprosenttisen varmasti julkaisukanava. Se tulee puskemaan väkisinkin vaikka betonin läpi. (Edellyttäen tietysti, että julkaisijan löytämiseksi näkee hiukan vaivaa. Kukaanhan ei tule koluamaan pöytälaatikoitasi löytääkseen seuraavan bestsellerin.) Kustantajat julkaisevat mielellään hyviä kirjoja, eivätkä todennäköisesti hylkää timanttia (hiomatontakaan), mikäli sellaisen vain käsiinsä saavat.
Mikäli olet siis lähestynyt käsikirjoituksellasi lukuisia kustantajia saamatta minkäänlaista vastakaikua, vika ei välttämättä olekaan kustantajissa tai läpeensä mädässä kirjabisneksessä - ne ovat vain helpoin maali syyttävän sormen osoittelulle. Karu fakta saattaa nimittäin olla se, että kirjoituksesi eivät yksinkertaisesti ole vielä olleet riittävän hyviä. Jolloin sinun pitää tehdä lisää töitä. Muuta tietä ei kaiketi ole. Valitan.
Meille kirjaileville julkkiksille rima on tietysti hiukan matalammalla. Surullinen tosiasia on se, että kirjan jota juuri kirjoitan, ei välttämättä tarvitse olla mitenkään häävi tullakseen julkaistuksi. Tämän vuoksi olenkin suunnattoman epäileväinen kustantajien perimmäisiä tarkoitusperiä ja vilpittömyyttä kohtaan. En haluaisi julkaista paskaa vain pelkän julkaisun vuoksi, toivoisin kirjallani olevan ns. oikeita kirjallisia meriittejä. Tällä julkkis-kolikolla on luonnollisesti kaksi puolta: toisaalta saan varmaankin melko helposti tulevalle kirjalleni näkyvyyttä, mutta samalla sitä tullaan kriitikoiden piirissä luultavasti lukemaan aika negatiivisin varauksin.
Toivottavasti kysymyksesi oli asetettu enemmän yleisellä tasolla, enkä tullut tässä ohimennen lytänneeksi tähänastista tuotantoasi siihen edes koskaan tutustumatta. Edellä mainittu mielipiteeni perustuu vain vuosien kokemukseen musiikkibisneksestä. En esimerkiksi usko, että kovinkaan monta klassikkolevyä on jäänyt homehtumaan levy-yhtiöiden hylättyjen demojen hautausmaalle. On toki totta, että vaikkapa Dingon tai jopa Beatlesinkin demot hylättiin alunperin toisissa levy-yhtiöissä, mutta niiden suuruus nähtiin kuitenkin muualla. Hyvä tulee menemään aina läpi.
Mitä tulee kysymyksessäsi mainittuihin tyylilajeihin: carveriaaninen lyhytproosa kiinnostaa ainakin minua. Luulisi siis, että se saattaisi kiinnostaa jotain muutakin. Uskon oman tyylin olevan jotain sellaista, mitä vastaan on paha mennä pullikoimaan. Se löytyy yrityksen ja erehdyksen kautta - ja siinähän sitä sitten ollaan.
2) Oliko tämä nyt sitten tässä?
Hyvin pitkälti. Se on vain alamäkeä tästä eteenpäin - joten parasta vain yrittää nauttia kyydistä.
Oi oiva oraakkeli ja ajatusten Aurajoki, mieltäni on viime aikoina askarruttanut pääsääntöisesti kaksi asiaa:
1) Miten maassamme olisi parasta saada kustantamot kiiinnostumaan nuoresta kirjoittavasta ja suht tavallisesta ihmisestä? Toisin sanoen minkälaisia tarinoita pitäisi kirjoittaa, jos haluaa pysyä fiktion saralla? Carveriaaninen (inho)realistinen lyhytproosa ei ilmeisesti kiinnosta ketään? Entä onko ensinkään hyvä pysyä fiktion saralla? Olisiko syytä ensin olla tekemättä jotain ja kirjoittaa siitä "kirja" tyylilajina "Susan Kuronen" (tämä prosessi kaiketi liippaa läheltä JMN:n julkkisohjelmaa)? Mikä/mitkä ovat parhaat tavat saada teoksensa julki (rajataan tästä nyt pois omakustanteet ja vaatimus minkäänlaisesta myynnistä)? Auta.
Jos olet oikeasti tuloksetta yrittänyt saada huomiota kirjallisilla ansioillasi, saattaa seuraavaksi antamani vastaus kuulostaa hieman raa'alta. Minä nimittäin uskon, että jos tekeleesi on oikeasti hyvä, ei ole mahdollista etteikö joku julkaisisi sitä. (Tai sitten olet todella pahasti väärinymmärretty nero.) Tämä pätee kaikkiin taiteenlajeihin; musiikkiin, kirjallisuuteen, kuvataiteisiin jne. Mikäli teos - olkoon se nyt tässä tapauksessa vaikkapa kirja - vain koskettaa oikealla tavalla lukijaa, niin jostain löytyy sataprosenttisen varmasti julkaisukanava. Se tulee puskemaan väkisinkin vaikka betonin läpi. (Edellyttäen tietysti, että julkaisijan löytämiseksi näkee hiukan vaivaa. Kukaanhan ei tule koluamaan pöytälaatikoitasi löytääkseen seuraavan bestsellerin.) Kustantajat julkaisevat mielellään hyviä kirjoja, eivätkä todennäköisesti hylkää timanttia (hiomatontakaan), mikäli sellaisen vain käsiinsä saavat.
Mikäli olet siis lähestynyt käsikirjoituksellasi lukuisia kustantajia saamatta minkäänlaista vastakaikua, vika ei välttämättä olekaan kustantajissa tai läpeensä mädässä kirjabisneksessä - ne ovat vain helpoin maali syyttävän sormen osoittelulle. Karu fakta saattaa nimittäin olla se, että kirjoituksesi eivät yksinkertaisesti ole vielä olleet riittävän hyviä. Jolloin sinun pitää tehdä lisää töitä. Muuta tietä ei kaiketi ole. Valitan.
Meille kirjaileville julkkiksille rima on tietysti hiukan matalammalla. Surullinen tosiasia on se, että kirjan jota juuri kirjoitan, ei välttämättä tarvitse olla mitenkään häävi tullakseen julkaistuksi. Tämän vuoksi olenkin suunnattoman epäileväinen kustantajien perimmäisiä tarkoitusperiä ja vilpittömyyttä kohtaan. En haluaisi julkaista paskaa vain pelkän julkaisun vuoksi, toivoisin kirjallani olevan ns. oikeita kirjallisia meriittejä. Tällä julkkis-kolikolla on luonnollisesti kaksi puolta: toisaalta saan varmaankin melko helposti tulevalle kirjalleni näkyvyyttä, mutta samalla sitä tullaan kriitikoiden piirissä luultavasti lukemaan aika negatiivisin varauksin.
Toivottavasti kysymyksesi oli asetettu enemmän yleisellä tasolla, enkä tullut tässä ohimennen lytänneeksi tähänastista tuotantoasi siihen edes koskaan tutustumatta. Edellä mainittu mielipiteeni perustuu vain vuosien kokemukseen musiikkibisneksestä. En esimerkiksi usko, että kovinkaan monta klassikkolevyä on jäänyt homehtumaan levy-yhtiöiden hylättyjen demojen hautausmaalle. On toki totta, että vaikkapa Dingon tai jopa Beatlesinkin demot hylättiin alunperin toisissa levy-yhtiöissä, mutta niiden suuruus nähtiin kuitenkin muualla. Hyvä tulee menemään aina läpi.
Mitä tulee kysymyksessäsi mainittuihin tyylilajeihin: carveriaaninen lyhytproosa kiinnostaa ainakin minua. Luulisi siis, että se saattaisi kiinnostaa jotain muutakin. Uskon oman tyylin olevan jotain sellaista, mitä vastaan on paha mennä pullikoimaan. Se löytyy yrityksen ja erehdyksen kautta - ja siinähän sitä sitten ollaan.
2) Oliko tämä nyt sitten tässä?
Hyvin pitkälti. Se on vain alamäkeä tästä eteenpäin - joten parasta vain yrittää nauttia kyydistä.
20.10.2007 22:06
a9800362 jatkaa elämän kriisien pähkäilyä:
Parahin The Oraakkeli,
tämä on jonkinlainen luonnollinen (?) jatkumo edelliseen kysymykseeni. Olen tässä viime vuosina piehtaroinut aika lailla ammatinvalintaan - tai minun tapauksessani kai lähinnä ammattiin ajautumiseen - liittyvien kysymysten parissa. Tämä numeroiden pyörittely (taloushallinto) ei tosiaan ole ollut mikään tietoinen valinta eikä se tunnu millään lailla omimmalta osa-alueelta. Sinne olen käytännön kautta vastoin omaa tietoista valintaani ajautunut. Joskus iskee epätoivo, kun ajattelen, että tätäkö teen seuraavat 35 vuotta? Ei helv...!! Mikähän mahtaisi olla meikäläiselle se oikea uravalinta? Oraakkelilla tuntuu tämän palstan mukaan olevan sangen fiksuja ja filmaattisia ajatuksia ja ratkaisu ongelmaan kuin ongelmaan, joten eiköhän tämäkin ole piece of cake.
Sinulle on siis selvinnyt, mitä et halua tehdä loppuelämääsi. Tämähän on jo sinänsä hyvä lähtökohta. Seuraavaksi sinun pitäisi miettiä, mitä oikeasti haluaisit tehdä. Kun tiedät, mieti mitä voit tehdä päästäksesi tavoitteeseesi. En väitä, että kaikki tulee olemaan mahdollista. Suurin osa esteistä on kuitenkin ylitettävissä. Älä pelkää unelmiasi.
Parahin The Oraakkeli,
tämä on jonkinlainen luonnollinen (?) jatkumo edelliseen kysymykseeni. Olen tässä viime vuosina piehtaroinut aika lailla ammatinvalintaan - tai minun tapauksessani kai lähinnä ammattiin ajautumiseen - liittyvien kysymysten parissa. Tämä numeroiden pyörittely (taloushallinto) ei tosiaan ole ollut mikään tietoinen valinta eikä se tunnu millään lailla omimmalta osa-alueelta. Sinne olen käytännön kautta vastoin omaa tietoista valintaani ajautunut. Joskus iskee epätoivo, kun ajattelen, että tätäkö teen seuraavat 35 vuotta? Ei helv...!! Mikähän mahtaisi olla meikäläiselle se oikea uravalinta? Oraakkelilla tuntuu tämän palstan mukaan olevan sangen fiksuja ja filmaattisia ajatuksia ja ratkaisu ongelmaan kuin ongelmaan, joten eiköhän tämäkin ole piece of cake.
Sinulle on siis selvinnyt, mitä et halua tehdä loppuelämääsi. Tämähän on jo sinänsä hyvä lähtökohta. Seuraavaksi sinun pitäisi miettiä, mitä oikeasti haluaisit tehdä. Kun tiedät, mieti mitä voit tehdä päästäksesi tavoitteeseesi. En väitä, että kaikki tulee olemaan mahdollista. Suurin osa esteistä on kuitenkin ylitettävissä. Älä pelkää unelmiasi.
21.10.2007 19:07
op777 haluaa kehittyä ihmisenä:
Oi Oraakkeli,
Jos olisin lähdössä maanantaina työmatkalle Toyotan F1-tehtaalle, mitä minun pitäisi reissussa kysellä, että antaisin itsestäni fiksun ja filmaattisen F1-fanaatikon kuvan?
Toimi seuraavasti: esitä tehtaalla jokin kysymys. Vaikkapa näin: "Voisitko määritellä minulle termin 'downforce'?" Kuunnellessasi vastausta, nyökkäile kuin olisit tyytyväinen kuulemaasi. Vastauksen loputtua kommentoi: "Aivan oikein. Hyvä suoritus!"
Oi Oraakkeli,
Jos olisin lähdössä maanantaina työmatkalle Toyotan F1-tehtaalle, mitä minun pitäisi reissussa kysellä, että antaisin itsestäni fiksun ja filmaattisen F1-fanaatikon kuvan?
Toimi seuraavasti: esitä tehtaalla jokin kysymys. Vaikkapa näin: "Voisitko määritellä minulle termin 'downforce'?" Kuunnellessasi vastausta, nyökkäile kuin olisit tyytyväinen kuulemaasi. Vastauksen loputtua kommentoi: "Aivan oikein. Hyvä suoritus!"
23.10.2007 21:16
Oraakkeli näemmä sensuroi vastatessaan alkuperäisen kysymyksen bittien taivaaseen, pitäisikö tämä ymmärtää jonkinlaisena vihjeenä?
Downforcet selitettiin ennen kysymistä, joten jouduin tyytymään rengaspaineiden uteluun :(
Yllätyin kyllä tekniikan kehittymisestä, taannoin Tekniikan maailma kertoi F1-auton pystyvän ajamaan tunnelin katossa 170 kilometrin tuntivauhdilla, mutta kauden 2007 Toyota pysyy kuulemma katossa jo 120 kilsan vauhdissa. Eihän tässä tarvitse odotella kuin pari vuotta, ja Yariksella pääsee ohittelemaan jengiä Vuosaaren tunnelissa katon kautta!
op777
Anssi Kela op777 haluaa kehittyä ihmisenä:
*snip* Vaikkapa näin: "Voisitko määritellä minulle termin 'downforce'?" *snip*
Oraakkeli näemmä sensuroi vastatessaan alkuperäisen kysymyksen bittien taivaaseen, pitäisikö tämä ymmärtää jonkinlaisena vihjeenä?
Downforcet selitettiin ennen kysymistä, joten jouduin tyytymään rengaspaineiden uteluun :(
Yllätyin kyllä tekniikan kehittymisestä, taannoin Tekniikan maailma kertoi F1-auton pystyvän ajamaan tunnelin katossa 170 kilometrin tuntivauhdilla, mutta kauden 2007 Toyota pysyy kuulemma katossa jo 120 kilsan vauhdissa. Eihän tässä tarvitse odotella kuin pari vuotta, ja Yariksella pääsee ohittelemaan jengiä Vuosaaren tunnelissa katon kautta!
op777
24.10.2007 5:37
Syynä alkuperäisten kysymysten poistoon ei ole minkäänsuuntainen vihjailu. Poistan ne ainoastaan parantaakseni tämän nimenomaisen ketjun luettavuutta (kysymyksineen tämä olisi jo puolta pidempi ja tiedustelut näkyisivät kahteen kertaan). Kaikki kysymykset on kuitenkin lainattu vastausviesteissä sellaisenaan - eli mitään ei sensuroida.
No jaa, tarkemmin ajatellen olen kyllä tainnut poistaa alkuperäisistä kysymyksistä joitakin hymiöitä. Oraakkeli käy väsymätöntä sissisotaa hymiöitä vastaan.
op777 Oraakkeli näemmä sensuroi vastatessaan alkuperäisen kysymyksen bittien taivaaseen, pitäisikö tämä ymmärtää jonkinlaisena vihjeenä?
Syynä alkuperäisten kysymysten poistoon ei ole minkäänsuuntainen vihjailu. Poistan ne ainoastaan parantaakseni tämän nimenomaisen ketjun luettavuutta (kysymyksineen tämä olisi jo puolta pidempi ja tiedustelut näkyisivät kahteen kertaan). Kaikki kysymykset on kuitenkin lainattu vastausviesteissä sellaisenaan - eli mitään ei sensuroida.
No jaa, tarkemmin ajatellen olen kyllä tainnut poistaa alkuperäisistä kysymyksistä joitakin hymiöitä. Oraakkeli käy väsymätöntä sissisotaa hymiöitä vastaan.
26.10.2007 5:56
Joz palaa kirjallisuusteemaan ja esittää lisäksi matkailuaiheisen kysymyksen:
Edelliseen liittyen: Oraakkelin ei tarvitse olla huolissaan. Olen kovapäinen ja uskon, että kun tarpeeksi hakkaa päätään seinään tulee kuhmu. Ne tekstit, joista hylkäykset olen aikanaan saaneet, eivät nykyperspektiivistä tarkasteltuna ole julkaisukynnyksen ylittäviä. "Carveriaanisen vaiheeni" hylkäyskirjeet postitetaan ehkä vasta vajaan vuoden kuluttua.
Mutta itse asiaan: onko Kovat piipussa-sarjaan tulossa toista tuotantokautta joskus? Eihän sitä välttämättä kaukomaille tarvitse mennä. Ketone pikkubussiin ja esimerkiksi Järvenpäähän. Epäilemättä heviä settiä tiedossa.
Kovat piipussa -videoiden saamaa vastaanottoa onkin ollut mielenkiintoista seurata. Kävin juuri hankkimassa taustatietoa tähän vastaukseen ja luin kaikki videoista jätetyt 208 kommenttia. Kovat piipussa on nähtävästi jakanut mielipiteitä melko jyrkästi: positiivisiksi luokiteltavia kommentteja oli 107 kappaletta, negatiivisia 81. Neutraaleja mielenilmauksia oli 20 kappaletta. Hämmentävintä kommenteissa oli se, että melko monelle käsite parodia näyttää olevan kokonaan vieras.
Sarjalle ei ole suunnitteilla jatkoa. Tosin eipä noita Thaimaan-videoitakaan pahemmin suunniteltu. Ne syntyivät hetken mielijohteesta ns. virallisen lomavideon sivutuotteena. Minkäänlaista käsikirjoitusta tai ennakkosuunnitelmaa ei ollut (ja senhän huomaa).
Edelliseen liittyen: Oraakkelin ei tarvitse olla huolissaan. Olen kovapäinen ja uskon, että kun tarpeeksi hakkaa päätään seinään tulee kuhmu. Ne tekstit, joista hylkäykset olen aikanaan saaneet, eivät nykyperspektiivistä tarkasteltuna ole julkaisukynnyksen ylittäviä. "Carveriaanisen vaiheeni" hylkäyskirjeet postitetaan ehkä vasta vajaan vuoden kuluttua.
Mutta itse asiaan: onko Kovat piipussa-sarjaan tulossa toista tuotantokautta joskus? Eihän sitä välttämättä kaukomaille tarvitse mennä. Ketone pikkubussiin ja esimerkiksi Järvenpäähän. Epäilemättä heviä settiä tiedossa.
Kovat piipussa -videoiden saamaa vastaanottoa onkin ollut mielenkiintoista seurata. Kävin juuri hankkimassa taustatietoa tähän vastaukseen ja luin kaikki videoista jätetyt 208 kommenttia. Kovat piipussa on nähtävästi jakanut mielipiteitä melko jyrkästi: positiivisiksi luokiteltavia kommentteja oli 107 kappaletta, negatiivisia 81. Neutraaleja mielenilmauksia oli 20 kappaletta. Hämmentävintä kommenteissa oli se, että melko monelle käsite parodia näyttää olevan kokonaan vieras.
Sarjalle ei ole suunnitteilla jatkoa. Tosin eipä noita Thaimaan-videoitakaan pahemmin suunniteltu. Ne syntyivät hetken mielijohteesta ns. virallisen lomavideon sivutuotteena. Minkäänlaista käsikirjoitusta tai ennakkosuunnitelmaa ei ollut (ja senhän huomaa).
26.10.2007 16:08
Keva etsii vastausta seuraavaan:
Parahin oraakkeli,
kiinnostaisi kuulla ehdoton totuus siihen, että onko oikein pitää lemmikkieläimiä? Entä voiko lemmikki tehdä itsemurhaa?
Olen kovasti miettinyt sitä, että onko oikein teljetä esim. marsu tai rotta tai undulaatti häkkiin ihan vain ihmisen iloksi? Meille otettiin koira aikoinaan ihan vain siksi, ettei kenenkään muksuista tarvitsisi olla koskaan yksin. Mutta onko se oikein?
Perheemme koira kuoli kesällä jotenkin hämärästi. Tai siis se oli käpsytellyt rannassa ja sitten se löytyi joesta kuolleena. Koiramme oli aina inhonnut vettä ja näin vanhemmiten vältellyt jokirantaamme, vaikka saikin kulkea pihalla missä tykkäs. Olisiko koira voinut coolisti hypätä isolta kiveltä elämäänsä kyllästyneenä vai pitääkö vaan tyytyä tylsään ratkaisuun, että se, 16,5 vuoden iässä, sai yksinkertaisesti sydärin?
Kysymyksesi lemmikkieläinten pitämisen oikeutuksesta taitaa kuulua siihen kategoriaan, jossa ei ole olemassa yksinkertaisia kyllä- tai ei-vastauksia. Eli kaipaamaasi ehdotonta totuutta ei valitettavasti ole olemassa. On selvää, että raja on vedettävä johonkin. En usko, että tavallinen lemmikkikoira pahemmin kärsii osastaan. Se on syntynyt talutusnuoran päähän. En kuitenkaan lähtisi pyydystämään luonnosta sutta lemmikikseni. Tai mäyrää (vaikka mieli tekisi).
Papukaijan pitäminen pienessä häkissä tuntuu äkkiseltään julmalta, mutta eiköhän vielä julmempaa olisi päästää se vapaaksi. Avata tammikuussa ikkuna ja hätistää lintu ulos: "Menehän, Jouni, olet vapaa. Lennä kuin tuuli." Toisaalta on myös liikaa vaadittu, että papukaijan omistaja matkustaisi lintuineen Amazonin sademetsiin päästämään sen vapaaksi. Jouni on siis saanut elämän suuressa jaossa seiskahain.
Elämänlaadustahan tässä kaiketi on kyse. Mielestäni raja kulkee kutakuinkin siinä, että lemmikin pitäminen on oikein silloin, kun eläimelle pystyy järjestämään olosuhteet, joissa se pystyy ainakin jossain määrin harjoittamaan luonnollista toimintaansa.
Mitä tulee kysymykseesi eläimen itsemurhasta: kysymys on kiinnostava ja olen sitä itsekin joskus miettinyt. Faktaa on se, että eläimet kokevat ihmisten lailla voimakkaita tunnetiloja. Ainakin koira voi tiettävästi ahdistua ja masentua. Olen kuullut koirasta, joka on taipuvainen masentumaan ja joutuu syömään mielialalääkkeitä. Masennuskausinaan se syö jalkansa vereslihalle ja saattaa purra häntäänsä niin, että siitä tulee todella paljon verta. Näinollen en pitäisi täysin mahdottomana ajatusta siitä, etteikö tällainen koira voisi purra itseltään esim. valtimon auki ja menehtyä ns. oman hampaan kautta. Olen myös kuullut koirasta, joka hyppäsi kerrostalon parvekkeelta alas ja kuoli. Kukapa noista tietää, mitä niiden päässä loppujen lopuksi liikkuu? Entä rannoille väkisin könyävät valaat? Muistelen myös lukeneeni suisidaalisia taipumuksia osoittaneista delfiineistä.
Epäilen silti, että eläin tekisi tietoisesti itsemurhan. On eläimiä, jotka saattavat omalla toiminnallaan hoidella itsensä päiviltä (esim. sopulit juostessaan vaelluspäissään jokeen), mutta eiköhän kyse ole tuolloin vieteistä/tyhmyydestä. Ovatko eläimet ylipäätään tietoisia itsestään? Tajuavatko ne voivansa tehdä päätöksiä elämän ja kuoleman välillä? Oraakkeli tarjoaa tällä kertaa enemmän kysymyksiä kuin vastauksia.
Parahin oraakkeli,
kiinnostaisi kuulla ehdoton totuus siihen, että onko oikein pitää lemmikkieläimiä? Entä voiko lemmikki tehdä itsemurhaa?
Olen kovasti miettinyt sitä, että onko oikein teljetä esim. marsu tai rotta tai undulaatti häkkiin ihan vain ihmisen iloksi? Meille otettiin koira aikoinaan ihan vain siksi, ettei kenenkään muksuista tarvitsisi olla koskaan yksin. Mutta onko se oikein?
Perheemme koira kuoli kesällä jotenkin hämärästi. Tai siis se oli käpsytellyt rannassa ja sitten se löytyi joesta kuolleena. Koiramme oli aina inhonnut vettä ja näin vanhemmiten vältellyt jokirantaamme, vaikka saikin kulkea pihalla missä tykkäs. Olisiko koira voinut coolisti hypätä isolta kiveltä elämäänsä kyllästyneenä vai pitääkö vaan tyytyä tylsään ratkaisuun, että se, 16,5 vuoden iässä, sai yksinkertaisesti sydärin?
Kysymyksesi lemmikkieläinten pitämisen oikeutuksesta taitaa kuulua siihen kategoriaan, jossa ei ole olemassa yksinkertaisia kyllä- tai ei-vastauksia. Eli kaipaamaasi ehdotonta totuutta ei valitettavasti ole olemassa. On selvää, että raja on vedettävä johonkin. En usko, että tavallinen lemmikkikoira pahemmin kärsii osastaan. Se on syntynyt talutusnuoran päähän. En kuitenkaan lähtisi pyydystämään luonnosta sutta lemmikikseni. Tai mäyrää (vaikka mieli tekisi).
Papukaijan pitäminen pienessä häkissä tuntuu äkkiseltään julmalta, mutta eiköhän vielä julmempaa olisi päästää se vapaaksi. Avata tammikuussa ikkuna ja hätistää lintu ulos: "Menehän, Jouni, olet vapaa. Lennä kuin tuuli." Toisaalta on myös liikaa vaadittu, että papukaijan omistaja matkustaisi lintuineen Amazonin sademetsiin päästämään sen vapaaksi. Jouni on siis saanut elämän suuressa jaossa seiskahain.
Elämänlaadustahan tässä kaiketi on kyse. Mielestäni raja kulkee kutakuinkin siinä, että lemmikin pitäminen on oikein silloin, kun eläimelle pystyy järjestämään olosuhteet, joissa se pystyy ainakin jossain määrin harjoittamaan luonnollista toimintaansa.
Mitä tulee kysymykseesi eläimen itsemurhasta: kysymys on kiinnostava ja olen sitä itsekin joskus miettinyt. Faktaa on se, että eläimet kokevat ihmisten lailla voimakkaita tunnetiloja. Ainakin koira voi tiettävästi ahdistua ja masentua. Olen kuullut koirasta, joka on taipuvainen masentumaan ja joutuu syömään mielialalääkkeitä. Masennuskausinaan se syö jalkansa vereslihalle ja saattaa purra häntäänsä niin, että siitä tulee todella paljon verta. Näinollen en pitäisi täysin mahdottomana ajatusta siitä, etteikö tällainen koira voisi purra itseltään esim. valtimon auki ja menehtyä ns. oman hampaan kautta. Olen myös kuullut koirasta, joka hyppäsi kerrostalon parvekkeelta alas ja kuoli. Kukapa noista tietää, mitä niiden päässä loppujen lopuksi liikkuu? Entä rannoille väkisin könyävät valaat? Muistelen myös lukeneeni suisidaalisia taipumuksia osoittaneista delfiineistä.
Epäilen silti, että eläin tekisi tietoisesti itsemurhan. On eläimiä, jotka saattavat omalla toiminnallaan hoidella itsensä päiviltä (esim. sopulit juostessaan vaelluspäissään jokeen), mutta eiköhän kyse ole tuolloin vieteistä/tyhmyydestä. Ovatko eläimet ylipäätään tietoisia itsestään? Tajuavatko ne voivansa tehdä päätöksiä elämän ja kuoleman välillä? Oraakkeli tarjoaa tällä kertaa enemmän kysymyksiä kuin vastauksia.
28.10.2007 9:59
Eikös tuo Kari Hotakainen ole vasta kirjoittanut Finnhits-kirjan, jossa on kuulemma keskimäärin 80 sanan mittaisia tarinoita. Se jos mikä on (inho)realistista lyhytproosaa. Ehkä sille on tilausta?
Minusta on jotenkin täysin käsittämätöntä, miten ihmiset kuvittelevat olevansa niin ylivertaisia, että vain he kykenisivät ns. tunnetiloihin. Jossain vaiheessa, KUN eläinten tunnetilat pystytään jollain lailla pätevästi todistamaan, se tulee olemaan suurimmalle osalle ihmiskuntaa vastaavanlainen ihme kuin se, että simpanssilla on pitkälti samat geenit kuin ihmisellä. Tai kaikkihan eivät sitä vieläkään sulata. Vuosia sitten tuijotin Lontoon luonnontieteellisen museon aulassa simpanssin luurankoa ja sen vieressä ollutta kylttiä, joka kertoi luurangon liittyneen jotenkin Darwinin evoluutioteoriaan. Ei voinut kuin ihmetellä, miten joku joka katsoo simpanssin luurankoa voi väittää, että se ei olisi mitään sukua ihmislajille. Onkohan kauan siitä, kun vielä uskottiin, ettei eläin tunne kipua?
Joz Carveriaaninen (inho)realistinen lyhytproosa ei ilmeisesti kiinnosta ketään?
Eikös tuo Kari Hotakainen ole vasta kirjoittanut Finnhits-kirjan, jossa on kuulemma keskimäärin 80 sanan mittaisia tarinoita. Se jos mikä on (inho)realistista lyhytproosaa. Ehkä sille on tilausta?
Oraakkeli Faktaa on se, että eläimet kokevat ihmisten lailla voimakkaita tunnetiloja.
Minusta on jotenkin täysin käsittämätöntä, miten ihmiset kuvittelevat olevansa niin ylivertaisia, että vain he kykenisivät ns. tunnetiloihin. Jossain vaiheessa, KUN eläinten tunnetilat pystytään jollain lailla pätevästi todistamaan, se tulee olemaan suurimmalle osalle ihmiskuntaa vastaavanlainen ihme kuin se, että simpanssilla on pitkälti samat geenit kuin ihmisellä. Tai kaikkihan eivät sitä vieläkään sulata. Vuosia sitten tuijotin Lontoon luonnontieteellisen museon aulassa simpanssin luurankoa ja sen vieressä ollutta kylttiä, joka kertoi luurangon liittyneen jotenkin Darwinin evoluutioteoriaan. Ei voinut kuin ihmetellä, miten joku joka katsoo simpanssin luurankoa voi väittää, että se ei olisi mitään sukua ihmislajille. Onkohan kauan siitä, kun vielä uskottiin, ettei eläin tunne kipua?
29.10.2007 6:31
Mari pohdiskelee:
Olisikohan oraakkelilla vinkkejä siihen, miten voisi palauttaa uskon mahdottomilta ja siksi niin typeriltä tuntuviin unelmiinsa harmaan ja raskaan syksyn jyrätessä päälle?
Unelmat - nuo elämän esanssit. Oraakkeli jakaisi haaveet ja unelmat karkeasti kolmeen ryhmään:
1. Toteuttamiskelpoiset (realistiset)
2. Vaikeat toteuttaa (haastavat)
3. Mahdottomat toteuttaa (epärealistiset)
Esimerkkinä ensimmäisen luokan unelmasta voisi olla vaikkapa unelma Kilimanjaro-vuoren näkemisestä. Tämän haaveen toteuttaminenhan ei vaadi muuta kuin hieman rahaa ja menolipun Tansaniaan.
Toisen kategorian unelmia voisi olla esimerkiksi haave avaruuslennosta. Tämä esimerkki on kieltämättä haastavimmasta päästä: toteutumisen todennäköisyys alkaa olla jo melko pieni - mutta ajatus ei suinkaan ole täysin mahdoton. Ainakin se vaatisi toteutuakseen useita vuosia määrätietoista työtä, heittäytymistä ja riskien ottamista. Ehkä helpompi esimerkki kakkosluokan unelmasta voisi olla kitaransoitto: nollapisteestä lähdettynä se on aluksi todella vaikeaa, mutta harjoitus tekee mestarin. Kaikista ei tule hyviä kitaristeja, mutta ilman varsinaista lahjakuuttakin voi ahkeruudella oppia soittamaan. Ainakin jotenkin.
Kolmannen ryhmän unelman toteutuminen onkin sitten jo käytännössä täysin mahdotonta - johtuen esimerkiksi fysiologisista tai biologisista faktoista ja lainalaisuuksista. Jos unelmana on vaikkapa olla maailman pisin mies, mutta mittaa on vain 174 senttiä, niin kehottaisin unohtamaan koko jutun. (Maailman painavimmaksi mieheksi tuleminen voidaan sen sijaan sijoittaa kakkoskategoriaan.)
Myös yksi ja sama unelma voidaan jakaa näihin kolmeen kategoriaan. Oletetaan, että ihmisellä on voimakas tarve lentää. Päästäkseen tavoitteeseensa, hän voi ykkösvaiheessa esimerkiksi osallistua kuumailmapallolennolle tai hypätä laskuvarjolla tandemhypyn. Kakkosvaiheessa unelma lentämisestä vaatii lentolupakirjan suorittamisen - työlästä, muttei suinkaan mahdotonta. Kolmosvaiheen lentäminen olisikin sitten lentämistä omin voimin. Käsiä räpyttämällä, ilman minkäänlaisia apuvälineitä. (Tämä ei ihmisen fysiikalla ole mahdollista. Poikkeuksena Teräsmies - jolla siis on lentotaito - mutta se johtuu siitä, että hän on alunperin kotoisin nyttemmin tuhoutuneelta planeetta Kryptonilta, jonka painovoima oli huomattavasti maan vastaavaa suurempi.)
Suurin osa ihmisten unelmista kuuluu ensimmäiseen tai toiseen ryhmään. Mikä tarkoittaa sitä, että ne voivat epätodennäköisyydessäänkin olla kuitenkin mahdollisia. Sattuma muodostaa tietysti merkittävän tekijän unelmien toteutumisen tiellä, mutta ainakin yksi asia on varmaa: mieleeni ei tule ainuttakaan unelmaa, joka toteutuisi itsestään. Lottovoittokin vaatii ainakin sen, että raahautuu lähimmälle veikkausasiamiehelle lunastamaan rivin. Unelmat eivät soita sinulle - sinun pitää soittaa niille.
Kaikki haaveet eivät tietenkään kovasta työstäkään huolimatta toteudu. Väittäisin kuitenkin, että jokainen pystyy toteuttamaan jonkin unelmansa. Osa vieläpä toteutuu helpommin kuin luuletkaan.
Olisikohan oraakkelilla vinkkejä siihen, miten voisi palauttaa uskon mahdottomilta ja siksi niin typeriltä tuntuviin unelmiinsa harmaan ja raskaan syksyn jyrätessä päälle?
Unelmat - nuo elämän esanssit. Oraakkeli jakaisi haaveet ja unelmat karkeasti kolmeen ryhmään:
1. Toteuttamiskelpoiset (realistiset)
2. Vaikeat toteuttaa (haastavat)
3. Mahdottomat toteuttaa (epärealistiset)
Esimerkkinä ensimmäisen luokan unelmasta voisi olla vaikkapa unelma Kilimanjaro-vuoren näkemisestä. Tämän haaveen toteuttaminenhan ei vaadi muuta kuin hieman rahaa ja menolipun Tansaniaan.
Toisen kategorian unelmia voisi olla esimerkiksi haave avaruuslennosta. Tämä esimerkki on kieltämättä haastavimmasta päästä: toteutumisen todennäköisyys alkaa olla jo melko pieni - mutta ajatus ei suinkaan ole täysin mahdoton. Ainakin se vaatisi toteutuakseen useita vuosia määrätietoista työtä, heittäytymistä ja riskien ottamista. Ehkä helpompi esimerkki kakkosluokan unelmasta voisi olla kitaransoitto: nollapisteestä lähdettynä se on aluksi todella vaikeaa, mutta harjoitus tekee mestarin. Kaikista ei tule hyviä kitaristeja, mutta ilman varsinaista lahjakuuttakin voi ahkeruudella oppia soittamaan. Ainakin jotenkin.
Kolmannen ryhmän unelman toteutuminen onkin sitten jo käytännössä täysin mahdotonta - johtuen esimerkiksi fysiologisista tai biologisista faktoista ja lainalaisuuksista. Jos unelmana on vaikkapa olla maailman pisin mies, mutta mittaa on vain 174 senttiä, niin kehottaisin unohtamaan koko jutun. (Maailman painavimmaksi mieheksi tuleminen voidaan sen sijaan sijoittaa kakkoskategoriaan.)
Myös yksi ja sama unelma voidaan jakaa näihin kolmeen kategoriaan. Oletetaan, että ihmisellä on voimakas tarve lentää. Päästäkseen tavoitteeseensa, hän voi ykkösvaiheessa esimerkiksi osallistua kuumailmapallolennolle tai hypätä laskuvarjolla tandemhypyn. Kakkosvaiheessa unelma lentämisestä vaatii lentolupakirjan suorittamisen - työlästä, muttei suinkaan mahdotonta. Kolmosvaiheen lentäminen olisikin sitten lentämistä omin voimin. Käsiä räpyttämällä, ilman minkäänlaisia apuvälineitä. (Tämä ei ihmisen fysiikalla ole mahdollista. Poikkeuksena Teräsmies - jolla siis on lentotaito - mutta se johtuu siitä, että hän on alunperin kotoisin nyttemmin tuhoutuneelta planeetta Kryptonilta, jonka painovoima oli huomattavasti maan vastaavaa suurempi.)
Suurin osa ihmisten unelmista kuuluu ensimmäiseen tai toiseen ryhmään. Mikä tarkoittaa sitä, että ne voivat epätodennäköisyydessäänkin olla kuitenkin mahdollisia. Sattuma muodostaa tietysti merkittävän tekijän unelmien toteutumisen tiellä, mutta ainakin yksi asia on varmaa: mieleeni ei tule ainuttakaan unelmaa, joka toteutuisi itsestään. Lottovoittokin vaatii ainakin sen, että raahautuu lähimmälle veikkausasiamiehelle lunastamaan rivin. Unelmat eivät soita sinulle - sinun pitää soittaa niille.
Kaikki haaveet eivät tietenkään kovasta työstäkään huolimatta toteudu. Väittäisin kuitenkin, että jokainen pystyy toteuttamaan jonkin unelmansa. Osa vieläpä toteutuu helpommin kuin luuletkaan.
29.10.2007 16:10
Oraakkelin kirjoitus unelmista oli varsin valoa antava näin pimeän, harmaan ja ankean marraskuun jyrätessä päälle. On tullut pohdittua unelmia useampaan kertaan, ja hyvin selkeästi muistan, kuinka lukion psykologian tunnilla opettajan johdolla kirjoitettiin vihkoon:
UNELMAT OVAT VAARALLISIA
KOSKA NE VOIVAT TOTEUTUA!
Onpa omallekin kohdalle sattunut jokunen unelman toteutuminen, jota ei olisi koskaan voinut etukäteen osata kuvitella (esim. Nelson Mandelan tapaaminen). Sattumuksilla voi olla osansa siinä, että unelmat toteutuvat, mutta yhdyn Oraakkeliin tuossa lausahduksessa, että unelmat eivät missään olosuhteissa toteudu täysin itsestään. Ensimmäinen lähtökohta unelman toteutumiseen on USKO siihen, että se voi toteutua! On myös muistettava, että alunperin mahdottomiltakin tuntuvat unelmat voivat muuttua mahdollisiksi (jos nyt ei aleta vastustaa fysiikan lakeja ja puhuta esim. lentämisestä).
Anteeksi, että tuli astuttua Oraakkelin reviirille ja jatkettua tätä pohdiskelua. En voinut vastustaa kiusausta. :D
UNELMAT OVAT VAARALLISIA
KOSKA NE VOIVAT TOTEUTUA!
Onpa omallekin kohdalle sattunut jokunen unelman toteutuminen, jota ei olisi koskaan voinut etukäteen osata kuvitella (esim. Nelson Mandelan tapaaminen). Sattumuksilla voi olla osansa siinä, että unelmat toteutuvat, mutta yhdyn Oraakkeliin tuossa lausahduksessa, että unelmat eivät missään olosuhteissa toteudu täysin itsestään. Ensimmäinen lähtökohta unelman toteutumiseen on USKO siihen, että se voi toteutua! On myös muistettava, että alunperin mahdottomiltakin tuntuvat unelmat voivat muuttua mahdollisiksi (jos nyt ei aleta vastustaa fysiikan lakeja ja puhuta esim. lentämisestä).
Anteeksi, että tuli astuttua Oraakkelin reviirille ja jatkettua tätä pohdiskelua. En voinut vastustaa kiusausta. :D
29.10.2007 17:15
a.
29.10.2007 18:09
Miten niin syksy on aina muka niin ankeaa aikaa? Syksyhän on paras aika vuodesta ja varsinkin nyt kun pitiäisi oikeastaan olla jo lunta, mutta onneksi ei vielä ole. On ihanan pimeää ja mukavan lämpöiset kelit, ei ole vielä pakkasta. On ihana lähteä aamulla töihin, kun on ihan pimeää! :D
Olenkohan jotenkin outo? :shock:
Olenkohan jotenkin outo? :shock:
31.10.2007 8:39
Trientale esittää kolme arvoitusta:
Kunnioitettavalta Oraakkelilta löytynee pätevä vastaus myös seuraaviin pohdintoihin:
Miksi kiittämättömyys on maailma palkka?
Lapsille opetetaan, että ruokapöydästä poistuttaessa kuuluu kiittää. Sanomme kiitos myös kaupan kassalla, vastaanottaessamme lahjaa, kyläpaikasta lähdettäessä ja kuljettajalle bussista poistuttaessa (Huom! Tämä ei päde HKL:n busseissa, joissa kiittäminen tulkitaan vittuiluksi). Kiitos livahtaa huuliltamme tavallisesti useammankin kerran päivässä.
Tällaisia kiitoksia antaessamme tunnemme kuitenkin harvemmin todellista kiitollisuutta. Kiitos sanotaan muodon ja kohteliaisuuden vuoksi. "Oikean" kiitoksen antaminen onkin huomattavasti vaikeampaa. Tyypillisen ihmisen maailmankuva rakentuu siten, että hän itse on universumin keskipiste. Tällaisessa maailmankuvassa oman tekemisen tärkeys korostuu ja muiden ihmisten toimista tulee itsestäänselvyyksiä. Toiset ovat ikäänkuin minä-planeettaa kiertäviä kuita - eihän kuu kiitosta kaipaa. Muut ovat korvattavissa ja heidän panoksensa noteerataan yleensä ainoastaan silloin, kun se jostain syystä hankaloittaa omaa etenemistä. Tällöin annetaan kriittinen palaute ja voidaan tuntea tyytyväisyyttä omasta etevyydestä. Mikäli muiden panos onkin sellainen, mikä edesauttaa omaa tekemistä, niin se on syytä jättää huomioimatta ja lukea pikemminkin omaksi ansioksi.
Meistä jokainen käyttäytyy pohjimmiltaan näin. Toiset enemmän ja toiset vähemmän. Oman navan muodostama magneettikenttä on vain niin voimakas, että siihen ei voi olla keskittymättä.
Miksi kaikki hauska aina kielletään?
On olemassa ihmislajin ala-allegoria (homo complainensis), joka kokee elämäntehtäväkseen erilaisista asioista närkästymisen ja niistä valittamisen. Tämän ryhmän lajityypilliseen käytökseen kuuluu se, että kaikki sellainen mitä ei ymmärretä, koetaan häiritseväksi - ja häiriötekijät tulee kitkeä pois. Tämä johtaa mm. aktiiviseen yleisönosastoihin kirjoitteluun. Tähän ryhmään kuuluvilla on voimakas tarve päästä peukaloimaan maailmaa mieleisekseen. Tämän vuoksi näiden ihmisten ominta esiintymisaluetta ovat esim. kaupunkien valtuustot ja erilaiset luottamustoimet sekä eduskuntatalo. Homo complainensiksen yhteiskunnallinen kutsuhuuto onkin varsin kuuluva.
Tähän lajiryhmään kuuluvien on siis vaikea ymmärtää omasta käyttäytymisestä poikkeavaa toimintaa, mutta ongelma on luonnollisesti molemminpuolinen. Otetaan tyypillinen esimerkkitapaus: pirskeet kerrostaloasunnossa. Seinänaapurina oleva yksilö kokee myöhään yöhön jatkuvan ilonpidon häiritseväksi. Seinän takana puolestaan ollaan kollektiivisesti taipuvaisia ajattelemaan, että tämä hauskanpito ajaa kaiken edelle. Koska kaikilla on niin kivaa, ei mieleen edes tule, että joku saattaisi häiriintyä. Kun sitten naapurin hälyttämä poliisi lopulta ilmestyy ovelle, syyllinen tilanteen kärjistymiseen löytyy juhlijoiden mielestä luonnollisesti seinän hiljaisemmalta puolelta.
Vaadittaisiin parempaa pelisilmää puolin ja toisin. Homo complainensiksien olisi syytä ns. vähän relata ja muiden ottaa ympäristönsä paremmin huomioon. Kompromisseja joudutaan tekemään molemmin puolin, mutta lopputuloksena saattaa parhaassa tapauksessa olla erilaisten katsantokantojen rauhanomainen rinnakkaiselo, jolloin kieltojakaan ei tarvittaisi niin paljon.
Miksi jotkut ihmiset ovat niin kauhean kaksinaamaisia?
Taas ruopataan ihmisen perusolemusta ja on todettava, että jotkut ihmiset eivät ole kaksinaamaisia - me kaikki olemme. Toiset vain ovat sitä jälleen enemmän ja toiset vähemmän. Tietty määrä tätä ominaisuutta on kuitenkin ihan hyvästäkin. Ajatelkaapa vaikka kuinka sietämätön olisi loppujen lopuksi täysin rehellinen ihminen. Tällaisen henkilön vaimo ostaisi kaupasta uuden paidan ja kysyisi kotona miehensä mielipidettä. Täysin rehellinen mies vastaisi, että "paita näyttää ihan kivalta, mutta sinä kamalalta huuhkajalta." Välillä totuuden kaunistelu ja pienet valkoiset valheet ovat siis aivan paikallaan. Toisinaan niihin on syytäkin turvautua toisten tunteiden huomioonottamiseksi ja tällöin ne tekevät maailmasta meille kaikille hiukan siedettävämmän. Kylmä totuus ei aina ole paras lähestymistapa. Täydellisen rehellinen ihminen olisi varmaankin lopulta melko yksinäinen.
Pienen totuuden kaunistelun ja emävaleen välinen ero on kuitenkin veteen piirretty viiva ja sen tunnistaminen on todella haastavaa. Totuus kun on harvoin täysin absoluuttisesti mustavalkoinen. Välillä sitä huomaa ajautuneensa tilanteisiin, jotka ovat lähteneet käsistä sen vuoksi, ettei alunperin ole ollut rohkeutta olla täysin rehellinen. Ja toisinaan taas tulee todettua, että kaikille olisi sittenkin ollut parempi jos olisin esittänyt asiani hieman kaunistellen. Näissä tilanteissa luoviminen vaatii terävän pelisilmän ja kaksinaamaisina valehtelijoina pidetyiltä henkilöiltä tällainen pelisilmä puuttuu. Valehtelu on tietysti aina valehtelemista, mutta on hetkiä, joissa totuus on itse asiassa vääryys.
Kunnioitettavalta Oraakkelilta löytynee pätevä vastaus myös seuraaviin pohdintoihin:
Miksi kiittämättömyys on maailma palkka?
Lapsille opetetaan, että ruokapöydästä poistuttaessa kuuluu kiittää. Sanomme kiitos myös kaupan kassalla, vastaanottaessamme lahjaa, kyläpaikasta lähdettäessä ja kuljettajalle bussista poistuttaessa (Huom! Tämä ei päde HKL:n busseissa, joissa kiittäminen tulkitaan vittuiluksi). Kiitos livahtaa huuliltamme tavallisesti useammankin kerran päivässä.
Tällaisia kiitoksia antaessamme tunnemme kuitenkin harvemmin todellista kiitollisuutta. Kiitos sanotaan muodon ja kohteliaisuuden vuoksi. "Oikean" kiitoksen antaminen onkin huomattavasti vaikeampaa. Tyypillisen ihmisen maailmankuva rakentuu siten, että hän itse on universumin keskipiste. Tällaisessa maailmankuvassa oman tekemisen tärkeys korostuu ja muiden ihmisten toimista tulee itsestäänselvyyksiä. Toiset ovat ikäänkuin minä-planeettaa kiertäviä kuita - eihän kuu kiitosta kaipaa. Muut ovat korvattavissa ja heidän panoksensa noteerataan yleensä ainoastaan silloin, kun se jostain syystä hankaloittaa omaa etenemistä. Tällöin annetaan kriittinen palaute ja voidaan tuntea tyytyväisyyttä omasta etevyydestä. Mikäli muiden panos onkin sellainen, mikä edesauttaa omaa tekemistä, niin se on syytä jättää huomioimatta ja lukea pikemminkin omaksi ansioksi.
Meistä jokainen käyttäytyy pohjimmiltaan näin. Toiset enemmän ja toiset vähemmän. Oman navan muodostama magneettikenttä on vain niin voimakas, että siihen ei voi olla keskittymättä.
Miksi kaikki hauska aina kielletään?
On olemassa ihmislajin ala-allegoria (homo complainensis), joka kokee elämäntehtäväkseen erilaisista asioista närkästymisen ja niistä valittamisen. Tämän ryhmän lajityypilliseen käytökseen kuuluu se, että kaikki sellainen mitä ei ymmärretä, koetaan häiritseväksi - ja häiriötekijät tulee kitkeä pois. Tämä johtaa mm. aktiiviseen yleisönosastoihin kirjoitteluun. Tähän ryhmään kuuluvilla on voimakas tarve päästä peukaloimaan maailmaa mieleisekseen. Tämän vuoksi näiden ihmisten ominta esiintymisaluetta ovat esim. kaupunkien valtuustot ja erilaiset luottamustoimet sekä eduskuntatalo. Homo complainensiksen yhteiskunnallinen kutsuhuuto onkin varsin kuuluva.
Tähän lajiryhmään kuuluvien on siis vaikea ymmärtää omasta käyttäytymisestä poikkeavaa toimintaa, mutta ongelma on luonnollisesti molemminpuolinen. Otetaan tyypillinen esimerkkitapaus: pirskeet kerrostaloasunnossa. Seinänaapurina oleva yksilö kokee myöhään yöhön jatkuvan ilonpidon häiritseväksi. Seinän takana puolestaan ollaan kollektiivisesti taipuvaisia ajattelemaan, että tämä hauskanpito ajaa kaiken edelle. Koska kaikilla on niin kivaa, ei mieleen edes tule, että joku saattaisi häiriintyä. Kun sitten naapurin hälyttämä poliisi lopulta ilmestyy ovelle, syyllinen tilanteen kärjistymiseen löytyy juhlijoiden mielestä luonnollisesti seinän hiljaisemmalta puolelta.
Vaadittaisiin parempaa pelisilmää puolin ja toisin. Homo complainensiksien olisi syytä ns. vähän relata ja muiden ottaa ympäristönsä paremmin huomioon. Kompromisseja joudutaan tekemään molemmin puolin, mutta lopputuloksena saattaa parhaassa tapauksessa olla erilaisten katsantokantojen rauhanomainen rinnakkaiselo, jolloin kieltojakaan ei tarvittaisi niin paljon.
Miksi jotkut ihmiset ovat niin kauhean kaksinaamaisia?
Taas ruopataan ihmisen perusolemusta ja on todettava, että jotkut ihmiset eivät ole kaksinaamaisia - me kaikki olemme. Toiset vain ovat sitä jälleen enemmän ja toiset vähemmän. Tietty määrä tätä ominaisuutta on kuitenkin ihan hyvästäkin. Ajatelkaapa vaikka kuinka sietämätön olisi loppujen lopuksi täysin rehellinen ihminen. Tällaisen henkilön vaimo ostaisi kaupasta uuden paidan ja kysyisi kotona miehensä mielipidettä. Täysin rehellinen mies vastaisi, että "paita näyttää ihan kivalta, mutta sinä kamalalta huuhkajalta." Välillä totuuden kaunistelu ja pienet valkoiset valheet ovat siis aivan paikallaan. Toisinaan niihin on syytäkin turvautua toisten tunteiden huomioonottamiseksi ja tällöin ne tekevät maailmasta meille kaikille hiukan siedettävämmän. Kylmä totuus ei aina ole paras lähestymistapa. Täydellisen rehellinen ihminen olisi varmaankin lopulta melko yksinäinen.
Pienen totuuden kaunistelun ja emävaleen välinen ero on kuitenkin veteen piirretty viiva ja sen tunnistaminen on todella haastavaa. Totuus kun on harvoin täysin absoluuttisesti mustavalkoinen. Välillä sitä huomaa ajautuneensa tilanteisiin, jotka ovat lähteneet käsistä sen vuoksi, ettei alunperin ole ollut rohkeutta olla täysin rehellinen. Ja toisinaan taas tulee todettua, että kaikille olisi sittenkin ollut parempi jos olisin esittänyt asiani hieman kaunistellen. Näissä tilanteissa luoviminen vaatii terävän pelisilmän ja kaksinaamaisina valehtelijoina pidetyiltä henkilöiltä tällainen pelisilmä puuttuu. Valehtelu on tietysti aina valehtelemista, mutta on hetkiä, joissa totuus on itse asiassa vääryys.
31.10.2007 8:51
a9800362 esittää välikysymyksen:
Jotta Oraakkelilla riittäisi puuhaa vastaisuudessakin, heitän ilmoille seuraavanlaisen haastavan kysymyksen:
Muuan levylaulaja laulaa eräässä kirjoittamassaan kappaleessa:"Minä en enää milloinkaan aio rakastua kehenkään. Jos tunteet herää sisälläin, ne täytyy tappaa, sillä rakkaus on murhaa..." Miten tämä toteutetaan käytännössä? Että ei rakastu kehenkään? Jos kuitenkin sattuu rakastumaan, kuinka tunteet tapetaan? Järjellä? Miten se on mahdollista?
Tervetuloa kaikki halukkaat & kynnelle kykenevät pohtimaan tätä aihetta.
Kun oma sydän ryhtyy puhumaan, niin sitä vastaan on hyvin vaikeaa käydä pullikoimaan. Näiden laulun rivien soveltaminen käytäntöön ei varmaankaan ole mahdollista. Kyseessä on eräänlainen miehisen uhon katteeton ilmaus.
Jotta Oraakkelilla riittäisi puuhaa vastaisuudessakin, heitän ilmoille seuraavanlaisen haastavan kysymyksen:
Muuan levylaulaja laulaa eräässä kirjoittamassaan kappaleessa:"Minä en enää milloinkaan aio rakastua kehenkään. Jos tunteet herää sisälläin, ne täytyy tappaa, sillä rakkaus on murhaa..." Miten tämä toteutetaan käytännössä? Että ei rakastu kehenkään? Jos kuitenkin sattuu rakastumaan, kuinka tunteet tapetaan? Järjellä? Miten se on mahdollista?
Tervetuloa kaikki halukkaat & kynnelle kykenevät pohtimaan tätä aihetta.
Kun oma sydän ryhtyy puhumaan, niin sitä vastaan on hyvin vaikeaa käydä pullikoimaan. Näiden laulun rivien soveltaminen käytäntöön ei varmaankaan ole mahdollista. Kyseessä on eräänlainen miehisen uhon katteeton ilmaus.
31.10.2007 10:20
Esille tulleeseen kysymykseen heitän oman näkemykseni, joka on lyhyesti seuraava: kyseisten rivien alkuosa (en aio rakastua...) ei omien kokemusteni pohjalta ole mahdollista, mutta tunteiden tappaminen kylläkin. Sekin tosin vaatii harjoittelua, jotta siinä kehittyisi hyväksi. Moista masokismin muotoa en kyllä suosittele kenellekään.
31.10.2007 10:36
Mutta mitä, jos oman sydämen ääntä on mahdotonta kuunnella ja täyttää sen toiveita!?
Anssi Kela a9800362 esittää välikysymyksen:
Kun oma sydän ryhtyy puhumaan, niin sitä vastaan on hyvin vaikeaa käydä pullikoimaan
Mutta mitä, jos oman sydämen ääntä on mahdotonta kuunnella ja täyttää sen toiveita!?
31.10.2007 11:12
Tätä vähän pelkäsinkin! Oraakkelikin on neuvoton näin suurten asioiden edessä.
Olisi kiva kuulla Jozilta, millä keinoilla olet yrittänyt tappaa tunteita? Ja millä kustannuksella (järjen & mielenterveyden menetyksen uhallakinko?)
Anssi Kela Kun oma sydän ryhtyy puhumaan, niin sitä vastaan on hyvin vaikeaa käydä pullikoimaan. Näiden laulun rivien soveltaminen käytäntöön ei varmaankaan ole mahdollista.
Tätä vähän pelkäsinkin! Oraakkelikin on neuvoton näin suurten asioiden edessä.
Olisi kiva kuulla Jozilta, millä keinoilla olet yrittänyt tappaa tunteita? Ja millä kustannuksella (järjen & mielenterveyden menetyksen uhallakinko?)
31.10.2007 12:52
Ei kai oraakkeelilla vaan ole uutta ihastusta, kun asia askarruttaa;)
Jos tässä maailmassa jokaikisen ihastuksen ja rakkauden perään lähtisi elämäänsä muuttamaan, niin eihän siitä mitään tulisi. Ihastumisia tulee ja menee vakiintuneessa pitkässä suhteessakin, jos ylipäänsä liikkuu kodin ulkopuolella. Niihin pitää vaan osata suhtautua oikein. Sen verran luonteenlujuutta pitää ihmisellä olla, vaikka tiedän, että rakastuneena sitä ei mitään SWOT-analyysia tee. Tunteille annetaan liikaa arvoa ja valtaa, suurimmat järjen vievät rakkauden tunteet kun kuitenkin vääjäämättä normalisoituvat pitkissä suhteissa. Onneksi, ei kai sitä totaalisen rakastumisen euforista oloa montaa vuotta jaksaisikaan.
Toki on ihmisiä, jotka vaihtavat partneria tuon tuosta, ja mikäs siinä, jos ei satuta muita ihmisiä. Nuorena sitä pitääkin vähän katsella ja vaihdella, ei kannata heti ensirakkauden kanssa yhteistä vanhainkotipaikkaa ryhtyä katsomaan.
Ihmisillä on niin erilaiset moraalikäsitykset ja arvot, että paha lähteä tuomitsemaan ketään.
Jos tässä maailmassa jokaikisen ihastuksen ja rakkauden perään lähtisi elämäänsä muuttamaan, niin eihän siitä mitään tulisi. Ihastumisia tulee ja menee vakiintuneessa pitkässä suhteessakin, jos ylipäänsä liikkuu kodin ulkopuolella. Niihin pitää vaan osata suhtautua oikein. Sen verran luonteenlujuutta pitää ihmisellä olla, vaikka tiedän, että rakastuneena sitä ei mitään SWOT-analyysia tee. Tunteille annetaan liikaa arvoa ja valtaa, suurimmat järjen vievät rakkauden tunteet kun kuitenkin vääjäämättä normalisoituvat pitkissä suhteissa. Onneksi, ei kai sitä totaalisen rakastumisen euforista oloa montaa vuotta jaksaisikaan.
Toki on ihmisiä, jotka vaihtavat partneria tuon tuosta, ja mikäs siinä, jos ei satuta muita ihmisiä. Nuorena sitä pitääkin vähän katsella ja vaihdella, ei kannata heti ensirakkauden kanssa yhteistä vanhainkotipaikkaa ryhtyä katsomaan.
Ihmisillä on niin erilaiset moraalikäsitykset ja arvot, että paha lähteä tuomitsemaan ketään.
31.10.2007 14:35
a.
2.11.2007 16:54
Omakohtaisia kokemuksia ei ole, mutta tämähän kuuluu kaupunkilaisen yleissivistykseen.
Tiedän tosin palvelualttiitakin HKL:n kuljettajia: eräs tunnettu muusikko harjoitti hetken aikaa raitiovaunun kuljettajan tointa. Työt kuitenkin loppuivat nopeasti kun eräältä pysäkiltä kyytiin nousi lipuntarkastajia. Musiikkimies tarttui ripeästi mikrofoniin ja kuulutti: "Varokaa, smurffit tulee!"
Tiedän tosin palvelualttiitakin HKL:n kuljettajia: eräs tunnettu muusikko harjoitti hetken aikaa raitiovaunun kuljettajan tointa. Työt kuitenkin loppuivat nopeasti kun eräältä pysäkiltä kyytiin nousi lipuntarkastajia. Musiikkimies tarttui ripeästi mikrofoniin ja kuulutti: "Varokaa, smurffit tulee!"
2.11.2007 16:54
Memmin vuoro kysyä:
Pystyisikö arvoisa ja kunnioitettu oraakkeli kertomaan,onko tälläisen viulunsoiton harrastajan mahdollista päästä 2/3-tasosuorituksesta pelottavan lautakunnan edessä läpi? :/ Pelottaa jo nyt,vaikka tutkintoon on aikaa vielä kuukausi!
Perinteisestihän lääkkeeksi esiintymispelkoon tarjotaan mielikuvaharjoitusta: kuvittele yleisösi alusvaatteisilleen. Oraakkeli ei kuitenkaan suosittele tätä, sillä lopputulos voi olla vielä lähtötilannettakin pelottavampi.
Ihmiset ovat kaiketi vähiten pelottavia nukkuessaan. Ainakin oraakkelin omien kenttätutkimusten perusteella hurjinkin äänimies näyttää nukkuessaan pieneltä vauvalta - tai rumalta kissanpennulta. Kuvittele siis, että soittoasi arvioiva lautakunta nukkuu. Soitat vain itsellesi, kukaan ei kuuntele. Viulunsoiton lisäksi kuuluu vain tyytyväistä tuhinaa ja suun maiskutusta.
Pystyisikö arvoisa ja kunnioitettu oraakkeli kertomaan,onko tälläisen viulunsoiton harrastajan mahdollista päästä 2/3-tasosuorituksesta pelottavan lautakunnan edessä läpi? :/ Pelottaa jo nyt,vaikka tutkintoon on aikaa vielä kuukausi!
Perinteisestihän lääkkeeksi esiintymispelkoon tarjotaan mielikuvaharjoitusta: kuvittele yleisösi alusvaatteisilleen. Oraakkeli ei kuitenkaan suosittele tätä, sillä lopputulos voi olla vielä lähtötilannettakin pelottavampi.
Ihmiset ovat kaiketi vähiten pelottavia nukkuessaan. Ainakin oraakkelin omien kenttätutkimusten perusteella hurjinkin äänimies näyttää nukkuessaan pieneltä vauvalta - tai rumalta kissanpennulta. Kuvittele siis, että soittoasi arvioiva lautakunta nukkuu. Soitat vain itsellesi, kukaan ei kuuntele. Viulunsoiton lisäksi kuuluu vain tyytyväistä tuhinaa ja suun maiskutusta.
3.11.2007 11:20
Kuinka monta alkuperäisjäsentä yhtyeessä pitää olla, jotta bändin nimeä voidaan vielä käyttää?
3.11.2007 11:37
Onko tämä muusikko varustettu samalla etunimellä kuin maailman rikkain ankka?
op777
Anssi Kela
Tiedän tosin palvelualttiitakin HKL:n kuljettajia: eräs tunnettu muusikko harjoitti hetken aikaa raitiovaunun kuljettajan tointa
Onko tämä muusikko varustettu samalla etunimellä kuin maailman rikkain ankka?
op777
3.11.2007 11:53
a.
8.11.2007 9:47
Myös osa orakkelin viesteistä näyttää hävinneen bittitaivaaseen päivityksen mukana. :D
8.11.2007 14:34
Näin on näköjään päässyt käymään. Saatana. En jaksa kirjoittaa uudestaan.
8.11.2007 14:36
Miten oraakkeli pärjää tässä?
http://www.rollingstone.com/news/story/ ... roll_quiz#
27 on foorumin pohjat. Paremminkin varmasti voi pärjätä.
http://www.rollingstone.com/news/story/ ... roll_quiz#
27 on foorumin pohjat. Paremminkin varmasti voi pärjätä.
8.11.2007 14:38
Oraakkeli törmäsi tähän visailuun toissapäivänä rymytessään aateekoollaan ympäri internettiä. Pisteet: 43. Hiton vaikea oli.
8.11.2007 15:54
Marire pohdiskelee ajankohtaisia, ikäviä tapahtumia:
Näiden Tuusulan tapahtumien jälkeen minulla olisi astetta vakavampaa kysymistä: Mikseivät ihmiset voi purkaa pahaa mieltään puhumalla, vaan pitää käyttää väkivaltaa ja aiheuttaa muille surua?
Valitettavasti näiden Jokelan tapahtumien taustalla taisi olla ongelmia, jotka eivät ratkea pelkällä puheella. Kyllähän ampuja tavallaan purkikin omaa pahaa oloaan ja avautui. Hän käytti nettiä ukkosenjohdattimenaan. Valitettavasti se ei vain riittänyt. Lopulta omat teesit piti naulata luodeilla.
Tuntuu niin epätodelliselta, että jotain tällaista voi tapahtua Suomessa - näitähän sattuu vain Amerikassa. Sitten sitä muistaa: mehän elämme Amerikassa. Koko maailma on nykyisin Amerikkaa.
Näiden Tuusulan tapahtumien jälkeen minulla olisi astetta vakavampaa kysymistä: Mikseivät ihmiset voi purkaa pahaa mieltään puhumalla, vaan pitää käyttää väkivaltaa ja aiheuttaa muille surua?
Valitettavasti näiden Jokelan tapahtumien taustalla taisi olla ongelmia, jotka eivät ratkea pelkällä puheella. Kyllähän ampuja tavallaan purkikin omaa pahaa oloaan ja avautui. Hän käytti nettiä ukkosenjohdattimenaan. Valitettavasti se ei vain riittänyt. Lopulta omat teesit piti naulata luodeilla.
Tuntuu niin epätodelliselta, että jotain tällaista voi tapahtua Suomessa - näitähän sattuu vain Amerikassa. Sitten sitä muistaa: mehän elämme Amerikassa. Koko maailma on nykyisin Amerikkaa.
10.11.2007 6:47
a.
10.11.2007 13:15
kysymyksiä sarja oraakkelille alkaa muistuttamaan alkuperäistä Anssi Kela sivustóa.... kysymyksiä Anssille ja muistaakseni tämä sivusto perustettiin sen vuoksi ettei musikantin sellkänahasta vedettäisiin kaikkea ja nyt ollaan palauduttu entiseen eli oraakkeeli vastaa mihin tahansa!
tätäkin Jokelan tapausta voitaisiin pohtia yhdessä ja anssikin voi siihen sekaantua. Mutta ei´, oraakkelille vaan..
Järjetöntä on sanoa, että tapahtuman kohdehenkilö saisi julkisuutta? Kohdehenkilöä ei ole enää olemassakaan! tuon kaiken jälkeen mitä se ihminen oli tehnyt, ei ole ollut muuta mahdollisuutta kuin ampua kuula omaan kalloon. Me muut emme osaa muuta sanoa poliisia myöten muuta kuin jos ja jos ja jos jossinkin jälkeen jos..
tätäkin Jokelan tapausta voitaisiin pohtia yhdessä ja anssikin voi siihen sekaantua. Mutta ei´, oraakkelille vaan..
Järjetöntä on sanoa, että tapahtuman kohdehenkilö saisi julkisuutta? Kohdehenkilöä ei ole enää olemassakaan! tuon kaiken jälkeen mitä se ihminen oli tehnyt, ei ole ollut muuta mahdollisuutta kuin ampua kuula omaan kalloon. Me muut emme osaa muuta sanoa poliisia myöten muuta kuin jos ja jos ja jos jossinkin jälkeen jos..
10.11.2007 15:29
Ei mahdu nuo Jokelan tapahtumat meikäläisenkään ajatuksenjuoksuun. Tiedän itsestäni sen, että vaikka kuinka yrittäisin tapahtumia jotenkin ymmärtää, en yksinkertaisesti kykene. En nyt enkä myöhemmin.
Kaikki kommentit, mitä tv:ssä tapahtumista kuuli, olivat hyvin yhteneväisiä siinä suhteessa, että "Ei tällaista voi tapahtua Suomessa". Itse ajattelin ihan samalla tavalla, mutta näin jälkikäteen ajateltuna se oli hyvin naiivia. Amerikkaa on apinoitu ja apinoidaan lähes kaikissa asioissa, joten tietysti oli itsestäänselvää, että on vain ajan kysymys, kun jotain tällaista tapahtuu piskuisessa Suomessakin.
En ymmärrä, mitä liikuu niiden ihmisten päässä, jotka lähettävät nettiin ampujan tekoa ihannoivia videoita/kirjoituksia. Mikä ihmisiä nykyään vaivaa???
Jokela on pikkuinen kylä ja tämänkaltaiset tapahtumat eivät koskaan unohdu kokonaan. Mahdotonta kuvitella, mitä liikkuu niiden nuorten päässä, joiden pitäisi ensi viikolla palata opiskelemaan kyseiseen kouluun. Mitä liikkuu niiden nuorten päässä, joiden luokalta puuttuu oppilaita? Miten kukaan voi näiden tapahtumien jälkeen saada perusturvallisuutensa takaisin?
Haluan tässä yhteydessä ilmaista vilpittömän osanottoni kaikkien niiden läheisille, jotka menettivät rakkaitaan noissa traagisissa tapahtumissa. Sanon myös sen, että hyvin vaikeassa tilanteessa on myös ampujan vanhemmat. Heidän pitää ensin pystyä käsittämään, mitä heidän poikansa on tehnyt, ja tämän jälkeen vielä se tosiasia, että heidän poikansa on kuollut.
MIKSI? Luulen, että siihen kysymykseen ei koskaan löydy mitään tyhjentävää vastausta.
Kaikki kommentit, mitä tv:ssä tapahtumista kuuli, olivat hyvin yhteneväisiä siinä suhteessa, että "Ei tällaista voi tapahtua Suomessa". Itse ajattelin ihan samalla tavalla, mutta näin jälkikäteen ajateltuna se oli hyvin naiivia. Amerikkaa on apinoitu ja apinoidaan lähes kaikissa asioissa, joten tietysti oli itsestäänselvää, että on vain ajan kysymys, kun jotain tällaista tapahtuu piskuisessa Suomessakin.
En ymmärrä, mitä liikuu niiden ihmisten päässä, jotka lähettävät nettiin ampujan tekoa ihannoivia videoita/kirjoituksia. Mikä ihmisiä nykyään vaivaa???
Jokela on pikkuinen kylä ja tämänkaltaiset tapahtumat eivät koskaan unohdu kokonaan. Mahdotonta kuvitella, mitä liikkuu niiden nuorten päässä, joiden pitäisi ensi viikolla palata opiskelemaan kyseiseen kouluun. Mitä liikkuu niiden nuorten päässä, joiden luokalta puuttuu oppilaita? Miten kukaan voi näiden tapahtumien jälkeen saada perusturvallisuutensa takaisin?
Haluan tässä yhteydessä ilmaista vilpittömän osanottoni kaikkien niiden läheisille, jotka menettivät rakkaitaan noissa traagisissa tapahtumissa. Sanon myös sen, että hyvin vaikeassa tilanteessa on myös ampujan vanhemmat. Heidän pitää ensin pystyä käsittämään, mitä heidän poikansa on tehnyt, ja tämän jälkeen vielä se tosiasia, että heidän poikansa on kuollut.
MIKSI? Luulen, että siihen kysymykseen ei koskaan löydy mitään tyhjentävää vastausta.
10.11.2007 15:34
a.
10.11.2007 15:43
Tarkoitin sitä, että näinkin pienessä yhteisössä lähes jokaisella on joku tuttu, jota tapahtumat ovat jollain lailla henkilökohtaisesti koskettaneet. Sen takia niitä on vaikea unohtaa.
Mutta olen yhtä mieltä siitä, että vastaava olisi voinut tapahtua Helsingissä tai syvimmässä Savossa ihan yhtä hyvin. Totta on myös se, että lasten ja nuorten pahoinvointi ja henkiset ongelmat ovat lisääntyneet eikä läheskään aina edes pääse nopealla aikavälillä hoitoon, vaikka omaakin tahtoa siihen olisi. Jos ajattelee kysymystä, miten estää samankaltaiset tapahtumat tulevaisuudessa, niin siihen lienee jo vaikeampi vastata. Yksiselitteistä vastausta ainakaan ei liene olemassa.
keva Itse en oikein ymmärrä tätä, että mitä merkitystä kunnan pienuudella on.
Tarkoitin sitä, että näinkin pienessä yhteisössä lähes jokaisella on joku tuttu, jota tapahtumat ovat jollain lailla henkilökohtaisesti koskettaneet. Sen takia niitä on vaikea unohtaa.
Mutta olen yhtä mieltä siitä, että vastaava olisi voinut tapahtua Helsingissä tai syvimmässä Savossa ihan yhtä hyvin. Totta on myös se, että lasten ja nuorten pahoinvointi ja henkiset ongelmat ovat lisääntyneet eikä läheskään aina edes pääse nopealla aikavälillä hoitoon, vaikka omaakin tahtoa siihen olisi. Jos ajattelee kysymystä, miten estää samankaltaiset tapahtumat tulevaisuudessa, niin siihen lienee jo vaikeampi vastata. Yksiselitteistä vastausta ainakaan ei liene olemassa.
10.11.2007 18:17
Eniten tässä tapahtuneessa pelottaa se, että miten kukaan ei ole huomannut, että ihminen on mieleltään noin sairas? Kenekään päässä ei ole soinut minkäänlaiset hälytyskellot. Toki eihän kukaan voi mennä kenenkään pään sisälle tai tietää mitä toinen ajattelee, mutta luulisi ihmisen kuitenkin jotenkin oireilevan...
10.11.2007 22:06
jassu miten kukaan ei ole huomannut, että ihminen on mieleltään noin sairas?quote]
Eiks se niin yleensä mee, että kukaan ei osaisi aavistaa mitään, avainhlö on "normaalista" perheestä ja hyvä koulussa...
Mutta R.I.P. mun entinen matikan&kemman maikka... :cry:
11.11.2007 17:56
Minua jäi tässä Jokelan tapauksessa vaivaamaan se, että miten tämä ns. sairas psykopaatti, joka oli kuitenkin älykäs ja ajatteleva ihminen, päätyi tekemään jotain noinkin järjetöntä ja kamalaa.
Ongelma taisikin olla siinä, että hän oli älykäs ja ajatteleva ihminen. Oli kiinnostunut erilaisista poliittisista liikkeistä ja pohti niiden hyviä ja huonoja puolia. Ja totuushan on, että maailmassa on paljon pielessä. Hän omaksui erilaisia ajatuksia ja innostui saarnaamaan omia mielipiteitään, mutta häntä pidettiin outona. Tässä tilanteessa ihminen tietysti yrittää etsiä samanmielisiä, ja netistähän niitä löytyi. Hän vieraantui arkimaailmasta ja alkoi pitää itseään muita parempana ja älykkäämpänä. Jossain vaiheessa hän ehkä tajusi, että hänen maailmankuvansa eroaa nykymaailmasta niin paljon, ettei mitään ole tehtävissä. Hänelle tulisi pitkä ja onneton elämä. Masentui ja tunsi vihaa. Purki sitä pelaamalla väkivaltaisia pelejä ja kuuntelemalla vihaista musiikkia. Eristyi todellisuudesta entistä enemmän, kieriskeli omassa rakkaassa vihassaan. Ihaili joukkomurhaajia. Suunnitteli itselleen esikuviensa mukaisen lopun, jolla saa vietyä asiaansa eteenpäin. Toteutti sen ja hänen nimellään hakemalla googlesta löytyy nyt jo 401 000 osumaa, kun keskiviikkoiltana niitä oli vain 8.
Sen perusteella, mitä olen asiasta lukenut, niin ihan mahdollista. Entä miksei kukaan tajunnut mitään etukäteen? Ehkä riittävän lähellä ei ollut ketään, joka olisi tajunnut? Ehkä hän piilotti sen tarkoituksella, koska ei pitänyt itseään sekopäänä? Nyky-yhteiskunta on niin hajallaan, ettei kaikista väliinputoajista ehditä enää välittää. Jos tämäkin tyyppi olisi ampunut itsensä metsään sen omenansa kanssa, ei olisi tullut maan laajuista surua, eikä kukaan olisi joutunut ajattelemaan asiaa sen enempää. Mua ärsyttää nämä lukuisat ihmiset, jotka haukkuvat ja vihaavat tätä pyssymiestä tai haluavat kostaa hänen sukulaisilleen tai jopa oletetuille sukulaisilleen. Ei se ketään tuo takaisin, vihaa ja surua vaan tulee lisää. Hän teki niin väärin kuin vaan voi tehdä, eivätkä nämä uhkailijat ole häntä paljon parempia. Se on kumma juttu, miten ihmiskunta voi olla niin typerä, vaikka kaikki ovat mielestään älykkäitä ja ajattelevia.
(Tulipa vuodatusta kerrakseen!)
Ongelma taisikin olla siinä, että hän oli älykäs ja ajatteleva ihminen. Oli kiinnostunut erilaisista poliittisista liikkeistä ja pohti niiden hyviä ja huonoja puolia. Ja totuushan on, että maailmassa on paljon pielessä. Hän omaksui erilaisia ajatuksia ja innostui saarnaamaan omia mielipiteitään, mutta häntä pidettiin outona. Tässä tilanteessa ihminen tietysti yrittää etsiä samanmielisiä, ja netistähän niitä löytyi. Hän vieraantui arkimaailmasta ja alkoi pitää itseään muita parempana ja älykkäämpänä. Jossain vaiheessa hän ehkä tajusi, että hänen maailmankuvansa eroaa nykymaailmasta niin paljon, ettei mitään ole tehtävissä. Hänelle tulisi pitkä ja onneton elämä. Masentui ja tunsi vihaa. Purki sitä pelaamalla väkivaltaisia pelejä ja kuuntelemalla vihaista musiikkia. Eristyi todellisuudesta entistä enemmän, kieriskeli omassa rakkaassa vihassaan. Ihaili joukkomurhaajia. Suunnitteli itselleen esikuviensa mukaisen lopun, jolla saa vietyä asiaansa eteenpäin. Toteutti sen ja hänen nimellään hakemalla googlesta löytyy nyt jo 401 000 osumaa, kun keskiviikkoiltana niitä oli vain 8.
Sen perusteella, mitä olen asiasta lukenut, niin ihan mahdollista. Entä miksei kukaan tajunnut mitään etukäteen? Ehkä riittävän lähellä ei ollut ketään, joka olisi tajunnut? Ehkä hän piilotti sen tarkoituksella, koska ei pitänyt itseään sekopäänä? Nyky-yhteiskunta on niin hajallaan, ettei kaikista väliinputoajista ehditä enää välittää. Jos tämäkin tyyppi olisi ampunut itsensä metsään sen omenansa kanssa, ei olisi tullut maan laajuista surua, eikä kukaan olisi joutunut ajattelemaan asiaa sen enempää. Mua ärsyttää nämä lukuisat ihmiset, jotka haukkuvat ja vihaavat tätä pyssymiestä tai haluavat kostaa hänen sukulaisilleen tai jopa oletetuille sukulaisilleen. Ei se ketään tuo takaisin, vihaa ja surua vaan tulee lisää. Hän teki niin väärin kuin vaan voi tehdä, eivätkä nämä uhkailijat ole häntä paljon parempia. Se on kumma juttu, miten ihmiskunta voi olla niin typerä, vaikka kaikki ovat mielestään älykkäitä ja ajattelevia.
(Tulipa vuodatusta kerrakseen!)
12.11.2007 7:33
Vaikka osa heistä on varmasti tosissaankin, valitettavasti se taitaa vaan joidenkin mielestä olla käsitys hauskasta pilasta. Varmaankin samojen ihmisten mielestä, joista oli hauskaa lähettää uhkauksia muihin kouluihin.
Kyllä tuosta uutisesta järkyttyi todella pahasti. Vaikka jälkikäteen ajatellen se oli jossain vaiheessa odotettavissa, silloin uutisen kuulleessa oli epätodellinen olo. Ajatteli ettei tälläistä nyt voi suomessa tapahtua. Illalla oli tarkoitus tehdä opinnäytetyö valmiiksi, mutta eipä se kyllä paljoa edennyt.
Itsekään en ehkä mahdu ihan nyky-yhteiskunnaan määrittelemän normaalin ihmisen malliin,ja voin kyllä sanoa että mitä vähemmän olet sen mallin mukainen, niin sitä enemmän sinua karsastetaan muiden ihmisten joukossa. Ei kuitenkaan ole missään vaihessa tullut mieleenkään kostaa sitä kenellekkään.
[quote:2igd843w]Toinen omanlaisensa syy on varmasti media. Tuntuu niin järjettömältä, että iltalehdet repostelvat jutulla ja että esim. Amerikan tapahtumilla reposteltiin niin paljon. Sieltähän se malli saadaan[/quote:2igd843w]
Tässä tapauksessa media on minusta kyllä aika hyvin käsitellyt tätä. Itsekin olen lukenut tästä tapauksesta lähinnä Iltalehden nettisivuilta, ja vaikka aihesta paljon kirjoitetaankin, se on enemmän asiatyylistä kun otsikon repimistä.
a9800362 En ymmärrä, mitä liikuu niiden ihmisten päässä, jotka lähettävät nettiin ampujan tekoa ihannoivia videoita/kirjoituksia. Mikä ihmisiä nykyään vaivaa???
Vaikka osa heistä on varmasti tosissaankin, valitettavasti se taitaa vaan joidenkin mielestä olla käsitys hauskasta pilasta. Varmaankin samojen ihmisten mielestä, joista oli hauskaa lähettää uhkauksia muihin kouluihin.
Kyllä tuosta uutisesta järkyttyi todella pahasti. Vaikka jälkikäteen ajatellen se oli jossain vaiheessa odotettavissa, silloin uutisen kuulleessa oli epätodellinen olo. Ajatteli ettei tälläistä nyt voi suomessa tapahtua. Illalla oli tarkoitus tehdä opinnäytetyö valmiiksi, mutta eipä se kyllä paljoa edennyt.
Mari Sen perusteella, mitä olen asiasta lukenut, niin ihan mahdollista. Entä miksei kukaan tajunnut mitään etukäteen? Ehkä riittävän lähellä ei ollut ketään, joka olisi tajunnut? Ehkä hän piilotti sen tarkoituksella, koska ei pitänyt itseään sekopäänä? Nyky-yhteiskunta on niin hajallaan, ettei kaikista väliinputoajista ehditä enää välittää.
Itsekään en ehkä mahdu ihan nyky-yhteiskunnaan määrittelemän normaalin ihmisen malliin,ja voin kyllä sanoa että mitä vähemmän olet sen mallin mukainen, niin sitä enemmän sinua karsastetaan muiden ihmisten joukossa. Ei kuitenkaan ole missään vaihessa tullut mieleenkään kostaa sitä kenellekkään.
[quote:2igd843w]Toinen omanlaisensa syy on varmasti media. Tuntuu niin järjettömältä, että iltalehdet repostelvat jutulla ja että esim. Amerikan tapahtumilla reposteltiin niin paljon. Sieltähän se malli saadaan[/quote:2igd843w]
Tässä tapauksessa media on minusta kyllä aika hyvin käsitellyt tätä. Itsekin olen lukenut tästä tapauksesta lähinnä Iltalehden nettisivuilta, ja vaikka aihesta paljon kirjoitetaankin, se on enemmän asiatyylistä kun otsikon repimistä.
12.11.2007 13:20
a.
13.11.2007 17:04
Jos nyt vielä jauhaan tästä aiheesta.
[quote:1a52mo63]marire kirjoitti:
Tässä tapauksessa media on minusta kyllä aika hyvin käsitellyt tätä. Itsekin olen lukenut tästä tapauksesta lähinnä Iltalehden nettisivuilta, ja vaikka aihesta paljon kirjoitetaankin, se on enemmän asiatyylistä kun otsikon repimistä.
Itse koen, että juuri se on otsikoiden repimistä, kun aiheesta kirjoitetaan joka päivä joka lehdessä. Sillähän sitä lehteä myydään. [/quote:1a52mo63]
Mielestäni tälläisessa Jokelan kaltaisessa tapahtumassa ei haittaa, jos uusia tietoja julkaistaan joka päivä, kunhan ne vain ovat asiatietoa. Tarkoitin tuolla otsikon repimisellä sitä kun nämä iltapäivälehdet yleensä nostavat kohujuttuja jokaisesta pienestä sivulauseista, joita joku kummin kaima on sattunut lausumaaan. Tässä tapauksessa ei ainakaan itse ole sellaiseen vielä törmännyt.
[quote:1a52mo63]marire kirjoitti:
Tässä tapauksessa media on minusta kyllä aika hyvin käsitellyt tätä. Itsekin olen lukenut tästä tapauksesta lähinnä Iltalehden nettisivuilta, ja vaikka aihesta paljon kirjoitetaankin, se on enemmän asiatyylistä kun otsikon repimistä.
Itse koen, että juuri se on otsikoiden repimistä, kun aiheesta kirjoitetaan joka päivä joka lehdessä. Sillähän sitä lehteä myydään. [/quote:1a52mo63]
Mielestäni tälläisessa Jokelan kaltaisessa tapahtumassa ei haittaa, jos uusia tietoja julkaistaan joka päivä, kunhan ne vain ovat asiatietoa. Tarkoitin tuolla otsikon repimisellä sitä kun nämä iltapäivälehdet yleensä nostavat kohujuttuja jokaisesta pienestä sivulauseista, joita joku kummin kaima on sattunut lausumaaan. Tässä tapauksessa ei ainakaan itse ole sellaiseen vielä törmännyt.
13.11.2007 19:03
Jerzi tykittää pahaa urheiluaiheista pähkinää:
Anssi mainitse muutama F1 kuljettaja joka on sinun mieleen ja miksi. Tuleekos mieleen joku F1 auto joka on ollut aivan mieletön. Minulla tuo Lotuksen tupla runko joka ei ikinä päässyt osallistumaan kisaan koska concorde sopimus sen esti. Toinen on tuo brabham bt46 fan car joka oli ihan ilmiömäinen anderstorpissa ja tupla voittohan sieltä tuli muistaakseni John Watson ja Niki Lauda niillä ajoivat.
Kun oraakkeli ryhtyy kaivelemaan mielensä pölyyntyneimpiä sopukoita ja muistelemaan vanhoja suosikkikuljettajiaan, niin ensimmäisenä mieleen tulee esimerkiksi sellaisia nimiä kuin Gilles Villeneuve, Rene Arnoux, Nigel Mansell, Andrea de Cesaris... (Nythän siis jätetään itsestäänselvyytenä suomalaiset pois laskuista.) Oikeastaan kaikki 80-luvun alkupuolen kuskit olivat jossain määrin sankareitani. Ehkä Alain Prostia lukuunottamatta, en koskaan oikein lämmennyt "professorille".
Hieman tuoreemmista nimistä ainakin Jean Alesin rajut otteet lämmittivät oraakkelin sydäntä. Myös Ukyo Katayama jäi mieleen kaudelta 1994. Nykyisistä kuljettajista sympatiat ovat ehdottomasti Takuma Saton puolella. Kiinnitin häneen huomiota jo ollessani vuonna 2002 Monacossa: tämä formularatojen pieni väriläiskä ajoi aivan limitillä ja oli joka kierroksella vetää seinään (kaiteisiinhan se kilpailu sitten lopulta päättyikin). Jostain syystä oraakkelilla onkin aina ollut sydämessään heikko kohta japanilaisille kuljettajille. Ehkä se johtuu siitä, ettei nousevan auringon maasta ole koskaan tullut varsinaista huippukuljettajaa. Yritys on kuitenkin aina kovaa. Zen-mestarit ovat aina jonkinlaisia altavastaajia ja heistä on siksi helppo pitää. Tulenkin ensi vuonna seuraamaan suomalaisten ohella suurella mielenkiinnolla Kazumi Nakajiman otteita Williamsin ratissa.
Autoista oraakkelin mieleen tulee ensimmäisenä mieleen ainakin kuusipyöräinen Williams, jota Kekekin ehti testaamaan ennen kautta 1982. Oli todistajanlausuntojen mukaan todella nopea ja niinpä se kiellettiin kiireesti ennen kauden alkua. Tuossahan oli erona Tyrrellin 70-luvulta tuttuun vastaavaan viritykseen se, että kaksi ylimääräistä pyörää olivat takana.
Anssi mainitse muutama F1 kuljettaja joka on sinun mieleen ja miksi. Tuleekos mieleen joku F1 auto joka on ollut aivan mieletön. Minulla tuo Lotuksen tupla runko joka ei ikinä päässyt osallistumaan kisaan koska concorde sopimus sen esti. Toinen on tuo brabham bt46 fan car joka oli ihan ilmiömäinen anderstorpissa ja tupla voittohan sieltä tuli muistaakseni John Watson ja Niki Lauda niillä ajoivat.
Kun oraakkeli ryhtyy kaivelemaan mielensä pölyyntyneimpiä sopukoita ja muistelemaan vanhoja suosikkikuljettajiaan, niin ensimmäisenä mieleen tulee esimerkiksi sellaisia nimiä kuin Gilles Villeneuve, Rene Arnoux, Nigel Mansell, Andrea de Cesaris... (Nythän siis jätetään itsestäänselvyytenä suomalaiset pois laskuista.) Oikeastaan kaikki 80-luvun alkupuolen kuskit olivat jossain määrin sankareitani. Ehkä Alain Prostia lukuunottamatta, en koskaan oikein lämmennyt "professorille".
Hieman tuoreemmista nimistä ainakin Jean Alesin rajut otteet lämmittivät oraakkelin sydäntä. Myös Ukyo Katayama jäi mieleen kaudelta 1994. Nykyisistä kuljettajista sympatiat ovat ehdottomasti Takuma Saton puolella. Kiinnitin häneen huomiota jo ollessani vuonna 2002 Monacossa: tämä formularatojen pieni väriläiskä ajoi aivan limitillä ja oli joka kierroksella vetää seinään (kaiteisiinhan se kilpailu sitten lopulta päättyikin). Jostain syystä oraakkelilla onkin aina ollut sydämessään heikko kohta japanilaisille kuljettajille. Ehkä se johtuu siitä, ettei nousevan auringon maasta ole koskaan tullut varsinaista huippukuljettajaa. Yritys on kuitenkin aina kovaa. Zen-mestarit ovat aina jonkinlaisia altavastaajia ja heistä on siksi helppo pitää. Tulenkin ensi vuonna seuraamaan suomalaisten ohella suurella mielenkiinnolla Kazumi Nakajiman otteita Williamsin ratissa.
Autoista oraakkelin mieleen tulee ensimmäisenä mieleen ainakin kuusipyöräinen Williams, jota Kekekin ehti testaamaan ennen kautta 1982. Oli todistajanlausuntojen mukaan todella nopea ja niinpä se kiellettiin kiireesti ennen kauden alkua. Tuossahan oli erona Tyrrellin 70-luvulta tuttuun vastaavaan viritykseen se, että kaksi ylimääräistä pyörää olivat takana.
14.11.2007 6:44
a9800362 kiipeää Punaiselle Vuorelle kysymys huulillaan:
Miten päästä eroon huonosta itsetunnosta, jos ja kun siitä on kärsinyt läpi koko ikänsä?
Tietysti, kun tätä kysymystä peilaa Jokelan tapahtumiin, voisi kai olla jollain lailla tyytyväinen, että ennemminkin on huono itsetunto kuin sellainen käsitys, että on kaiken yläpuolella ja jumalankaltainen. Mutta samalla lailla käsitys itsestä on tässäkin tapauksessa vääristynyt jollain lailla eikä omat ajatukset ja tuntemukset vastaa todellisuutta. Miten saavuttaa terve itsetunto, joka on realistisella pohjalla?
Keinot heikon itsetunnon petraamiseen ovat tunnetusti monet. Esimerkkinä mainittakoon vaikkapa monien hyväksi kokema runsas alkoholinkäyttö. Tätä oraakkeli ei kuitenkaan suosittele heikon minäkuvan kanssa painiskeleville: väkijuoma saattaa toki hetkellisesti antaa itsetunnolle voimakkaankin boostin, mutta tila on tavallisesti vain väliaikainen ja johtaa normaalisti seuraavana aamuna entistäkin suurempaan itseinhoon.
Toinen metodi on hakeutua seuraan, jossa pääsee ns. pätemään: hankkia sosiaalisia kontakteja piireistä, joiden yläpuolella kokee olevansa. Ainakaan oraakkelin tapauksessa tämäkään tapa ei kuitenkaan ole täysin ongelmaton. Kolkyt ja risat -tyyppisen mieshenkilön kaveeraaminen ala-astelaisten kanssa tulkittaisiin helposti väärin.
Amerikkalaistyyppinen ratkaisu saattaisi olla se, että aamutoimien yhteydessä uhotaan omalle peilikuvalle omaa hyvyyttä ja vakuutellaan alkavan päivän menestyksellisyyttä. Paljon puhuttu heikko kansallinen itsetunto asettuu oraakkelin mielestä kuitenkin hieman kyseenalaiseen valoon kun otetaan huomioon, että suurin osa suomalaisista pitää amerikkalaisia idiootteina.
Terve itsetunto rakentuu varmaankin omien hyvien ja huonojen ominaisuuksien tunnistamisesta. Hyvistä puolista on oikein tuntea ylpeyttä, mutta yhtä tärkeää on tunnistaa myös osa-alueet, joissa olisi varaa kehittyä. Terveellä itsetunnolla varustettu yksilö pystyy tarvittaessa pyytämään apua ja myöntämään, etteivät omat taidot aina riitä. Moni syyllistyy kuitenkin omien loistavienkin suoritustensa vähättelyyn. Toisinaan on syytä myöntää itselleen, että on esimerkiksi hoitanut jonkin työasian aivan helvetin hyvin. Paremmin kuin muut. Vaaditaan siis molempia; sekä ylpeyttä että nöyryyttä. Ilman toista ei itsetunto ole terve.
Tämä on vaikea kysymys. Oraakkeli ei osaa antaa ongelmaan yleispätevää reseptiä. Lohduttaudu vaikkapa sillä, että niillä joilla näennäisesti vaikuttaisi olevan suurin itsetunto, on todellisuudessa todennäköisesti kaikkein pienin.
Miten päästä eroon huonosta itsetunnosta, jos ja kun siitä on kärsinyt läpi koko ikänsä?
Tietysti, kun tätä kysymystä peilaa Jokelan tapahtumiin, voisi kai olla jollain lailla tyytyväinen, että ennemminkin on huono itsetunto kuin sellainen käsitys, että on kaiken yläpuolella ja jumalankaltainen. Mutta samalla lailla käsitys itsestä on tässäkin tapauksessa vääristynyt jollain lailla eikä omat ajatukset ja tuntemukset vastaa todellisuutta. Miten saavuttaa terve itsetunto, joka on realistisella pohjalla?
Keinot heikon itsetunnon petraamiseen ovat tunnetusti monet. Esimerkkinä mainittakoon vaikkapa monien hyväksi kokema runsas alkoholinkäyttö. Tätä oraakkeli ei kuitenkaan suosittele heikon minäkuvan kanssa painiskeleville: väkijuoma saattaa toki hetkellisesti antaa itsetunnolle voimakkaankin boostin, mutta tila on tavallisesti vain väliaikainen ja johtaa normaalisti seuraavana aamuna entistäkin suurempaan itseinhoon.
Toinen metodi on hakeutua seuraan, jossa pääsee ns. pätemään: hankkia sosiaalisia kontakteja piireistä, joiden yläpuolella kokee olevansa. Ainakaan oraakkelin tapauksessa tämäkään tapa ei kuitenkaan ole täysin ongelmaton. Kolkyt ja risat -tyyppisen mieshenkilön kaveeraaminen ala-astelaisten kanssa tulkittaisiin helposti väärin.
Amerikkalaistyyppinen ratkaisu saattaisi olla se, että aamutoimien yhteydessä uhotaan omalle peilikuvalle omaa hyvyyttä ja vakuutellaan alkavan päivän menestyksellisyyttä. Paljon puhuttu heikko kansallinen itsetunto asettuu oraakkelin mielestä kuitenkin hieman kyseenalaiseen valoon kun otetaan huomioon, että suurin osa suomalaisista pitää amerikkalaisia idiootteina.
Terve itsetunto rakentuu varmaankin omien hyvien ja huonojen ominaisuuksien tunnistamisesta. Hyvistä puolista on oikein tuntea ylpeyttä, mutta yhtä tärkeää on tunnistaa myös osa-alueet, joissa olisi varaa kehittyä. Terveellä itsetunnolla varustettu yksilö pystyy tarvittaessa pyytämään apua ja myöntämään, etteivät omat taidot aina riitä. Moni syyllistyy kuitenkin omien loistavienkin suoritustensa vähättelyyn. Toisinaan on syytä myöntää itselleen, että on esimerkiksi hoitanut jonkin työasian aivan helvetin hyvin. Paremmin kuin muut. Vaaditaan siis molempia; sekä ylpeyttä että nöyryyttä. Ilman toista ei itsetunto ole terve.
Tämä on vaikea kysymys. Oraakkeli ei osaa antaa ongelmaan yleispätevää reseptiä. Lohduttaudu vaikkapa sillä, että niillä joilla näennäisesti vaikuttaisi olevan suurin itsetunto, on todellisuudessa todennäköisesti kaikkein pienin.
14.11.2007 6:54
Gaucho lähestyy sääprofeettaa:
Tulee(ko)han jouluksi lunta?
Riippuu paikasta. Oraakkelin Punaiselle Vuorelle tuskin tulee, mutta esim. Kittilässä puolestaan vietetään hyvinkin todennäköisesti valkoista joulua. Paitsi jos olet juutalainen. Hehän eivät vietä ensinkään joulua (joitakin uskontoon liittyviä issueita).
Tulee(ko)han jouluksi lunta?
Riippuu paikasta. Oraakkelin Punaiselle Vuorelle tuskin tulee, mutta esim. Kittilässä puolestaan vietetään hyvinkin todennäköisesti valkoista joulua. Paitsi jos olet juutalainen. Hehän eivät vietä ensinkään joulua (joitakin uskontoon liittyviä issueita).
14.11.2007 8:26
Marire purkaa turhautumistaan kysymykseen:
Miksi netissä hilluminen on aina hauskempaa kuin koulutehtävien tekeminen?
Itsellänikin on juuri kamala kiire esityksen kanssa, mutta silti ehdin lähetttä tämänkin viestin.
Älä syyllistä itseäsi ainakaan tällä palstalla roikkumisesta. Kysymyksen lähettäminen oraakkelille on nimittäin kuin laittaisi rahaa korkeakorkoiselle tilille.
Oppimisprosessiin kuuluu se, että jossain vaiheessa tehtävät suoritteet ovat väkisinkin tylsiä. Tämä pätee paitsi koulunkäyntiin ja työmaailmaan, myös harrasteisiin. Esimerkiksi kitaransoiton harjoittelu on tylsää (ja lisäksi yleensä turhauttavaa). Mikäli harrastat moukarinheittoa, saattaa lajin tekniikan treenaaminen olla todennäköisesti puisevaa. Myös netissä surffaaminen on itse asiassa suurimman osan aikaa melko tylsää. Silti oraakkelikin tuntuu usein eksyvän tiedon valtateille, vaikka olisi yhtä sun toista tähdellisempääkin tekemistä. Kyse on ainakin omassa tapauksessani tietystä peruslaiskuudesta ja taipumuksesta siirrellä tehtäviä asioita aina viimeiseen hetkeen asti. Miksi tehdä tänään jotain, minkä voi jättää tekemättä huomennakin?
Oraakkelikin muistaa omasta nuoruudestaan kuinka hankalaa koulunkäynti välillä oli. On vaikeaa kiinnostua asioista, jotka eivät kerta kaikkiaan vain kiinnosta. Ja ilman aitoa kiinnostusta on puolestaan vaikeaa löytää motivaatiota opiskeluun. Mikä siis neuvoksi?
Oraakkeli on ainakin huomannut, että töiden tekeminen edistyy paremmin silloin kun menee vääntämään niitä niille pyhitettyyn paikkaan. On tullut todettua, ettei kirjoitustyöstäni tule mitään mikäli yritän työskennellä sen pöydän ääressä, johon nettipiuhat kulkevat. Silloin tulee roikuttua vain esimerkiksi YouTubessa. (Tai täällä vastailemassa näihin kysymyksiin - olen siis nytkin väärässä paikassa...) Kun haluan saada jotain oikeasti aikaiseksi, revin koneeni irti letkuista ja menen sen kanssa olohuoneen sohvalle. Siitä muodostuu eräänlainen selkäytimeen ajettu refleksi: minä istun nyt tässä, enkä nouse ennen kuin olen kirjoittanut jotain. Olen siis tehnyt itseni kanssa jonkinlaisen Pavlovin kokeen ja ehdollistanut sohvalla tietokone sylissä istumisen töiden tekemiseen. Matkaa sohvalta tähän nettipisteeseen on vain kymmenen metriä, mutta se riittää. (Tämä systeemini toimii tasan niin kauan kun maltan olla hankkimatta kotiini langatonta verkkoa.)
Miksi netissä hilluminen on aina hauskempaa kuin koulutehtävien tekeminen?
Itsellänikin on juuri kamala kiire esityksen kanssa, mutta silti ehdin lähetttä tämänkin viestin.
Älä syyllistä itseäsi ainakaan tällä palstalla roikkumisesta. Kysymyksen lähettäminen oraakkelille on nimittäin kuin laittaisi rahaa korkeakorkoiselle tilille.
Oppimisprosessiin kuuluu se, että jossain vaiheessa tehtävät suoritteet ovat väkisinkin tylsiä. Tämä pätee paitsi koulunkäyntiin ja työmaailmaan, myös harrasteisiin. Esimerkiksi kitaransoiton harjoittelu on tylsää (ja lisäksi yleensä turhauttavaa). Mikäli harrastat moukarinheittoa, saattaa lajin tekniikan treenaaminen olla todennäköisesti puisevaa. Myös netissä surffaaminen on itse asiassa suurimman osan aikaa melko tylsää. Silti oraakkelikin tuntuu usein eksyvän tiedon valtateille, vaikka olisi yhtä sun toista tähdellisempääkin tekemistä. Kyse on ainakin omassa tapauksessani tietystä peruslaiskuudesta ja taipumuksesta siirrellä tehtäviä asioita aina viimeiseen hetkeen asti. Miksi tehdä tänään jotain, minkä voi jättää tekemättä huomennakin?
Oraakkelikin muistaa omasta nuoruudestaan kuinka hankalaa koulunkäynti välillä oli. On vaikeaa kiinnostua asioista, jotka eivät kerta kaikkiaan vain kiinnosta. Ja ilman aitoa kiinnostusta on puolestaan vaikeaa löytää motivaatiota opiskeluun. Mikä siis neuvoksi?
Oraakkeli on ainakin huomannut, että töiden tekeminen edistyy paremmin silloin kun menee vääntämään niitä niille pyhitettyyn paikkaan. On tullut todettua, ettei kirjoitustyöstäni tule mitään mikäli yritän työskennellä sen pöydän ääressä, johon nettipiuhat kulkevat. Silloin tulee roikuttua vain esimerkiksi YouTubessa. (Tai täällä vastailemassa näihin kysymyksiin - olen siis nytkin väärässä paikassa...) Kun haluan saada jotain oikeasti aikaiseksi, revin koneeni irti letkuista ja menen sen kanssa olohuoneen sohvalle. Siitä muodostuu eräänlainen selkäytimeen ajettu refleksi: minä istun nyt tässä, enkä nouse ennen kuin olen kirjoittanut jotain. Olen siis tehnyt itseni kanssa jonkinlaisen Pavlovin kokeen ja ehdollistanut sohvalla tietokone sylissä istumisen töiden tekemiseen. Matkaa sohvalta tähän nettipisteeseen on vain kymmenen metriä, mutta se riittää. (Tämä systeemini toimii tasan niin kauan kun maltan olla hankkimatta kotiini langatonta verkkoa.)
15.11.2007 10:10
Jerzi pohdiskelee ihailun syvintä olemusta:
Mikä on todellisen fanin ja "fanin" ero. Ainakin minun tyttöystävä on minun mielestä todella fani, tai niin minä voin kuvitella ainakin.
PS Andrea De cesaris---> Andrea De crasheris, LOL taisi kaveri hajottaa uransa aikana n.200 F1 autoa.
Parisen viikkoa sitten oraakkeli käyskenteli Kampissa ja pani merkille lähes koko korttelin mittaisen jonon, joka alkoi Tavastian ovelta. Lähes kaikki jonottajat olivat tyttöjä. He olivat pukeutuneet täsmälleen samalla tavoin, suurimmalla osalla oli omalla paikallaan makuupussi, peittoja, termospulloja ym. sissivarusteita. Leiriä oltiin ilmeisesti pidetty jo jonkin aikaa, nollakelissä. Kotona oli oikein pakko tarkistaa, että mitä siellä Tavastialla oli tekeillä: jokin japanilainen bändi, jonka nimeä en ollut ikinä kuullut (Dir en grey).
Nämä sankarilliset tytöt olivat varmaankin todellisia faneja, eikö niin? Oraakkelin mieleen hiipii kuitenkin seuraavanlainen kysymys: kumpaakohan palelevat tytöt itse asiassa fanittivat enemmän: tätä kyseistä yhtyettä, vai koko J-rock -skeneä, johon kuuluu tietyntyylinen pukeutuminen, kulttuuri, estetiikka ja sosiaalinen piiri? Hytisivätkö tytöt napakassa ulkoilmassa siksi, että Dir en grey on niin ylivertaisen hyvää musiikkia, vai siksi, että kyseessä oli samanhenkisten ihmisten kokoontumisajo? Luultavasti molemmat tekijät vaikuttivat tyttöjen päätökseen hankkia itselleen virtsatientulehdus.
Sosiaaliset kontaktit kuuluvat olennaisena osana fanikulttuuriin. Jos nyt lähdetään kuitenkin oikein väkisin runnomaan määritelmää "todelliselle fanille", niin sellainen olisi varmaankin yksilö, joka fanittaa yhtyettä/artistia, ei sosiaalisten kontaktien vuoksi, vaan niistä huolimatta. Oletetaan ääriesimerkkinä, että henkilö X pitää suunnattomasti yhtyeestä Y. Kaikki X:n kaverit ja tuttavat (jotka muodostavat joukon Z) sen sijaan vihaavat Y:tä yli kaiken. Tämän vuoksi X lopulta eriytyy Z:sta ja saa jopa selkäsaunan W:ltä. X on nyt mukiloitu ja yksin, mutta vannoo edelleen Y:n nimeen. Siinä on todellinen fani!
Oraakkelin mielestä tällainen fanien arvottaminen ja ihailun määrän ja luonteen mittaaminen on kuitenkin melko tarpeetonta. Kysehän on melko yksinkertaisesta asiasta: musiikki puhuttelee, ostetaan levy ja mennään keikalle. Koetaan elämyksiä ja tunteita, pidetään hauskaa, saadaan parhaimmassa tapauksessa ajatuksia ja virtaa omaan arkeen. Näistä asioistahan tässä on kai pohjimmiltaan kyse. Musiikkibisnes on viihdeteollisuutta, ei siihen kannata suhtautua liian vakavasti.
Mikä on todellisen fanin ja "fanin" ero. Ainakin minun tyttöystävä on minun mielestä todella fani, tai niin minä voin kuvitella ainakin.
PS Andrea De cesaris---> Andrea De crasheris, LOL taisi kaveri hajottaa uransa aikana n.200 F1 autoa.
Parisen viikkoa sitten oraakkeli käyskenteli Kampissa ja pani merkille lähes koko korttelin mittaisen jonon, joka alkoi Tavastian ovelta. Lähes kaikki jonottajat olivat tyttöjä. He olivat pukeutuneet täsmälleen samalla tavoin, suurimmalla osalla oli omalla paikallaan makuupussi, peittoja, termospulloja ym. sissivarusteita. Leiriä oltiin ilmeisesti pidetty jo jonkin aikaa, nollakelissä. Kotona oli oikein pakko tarkistaa, että mitä siellä Tavastialla oli tekeillä: jokin japanilainen bändi, jonka nimeä en ollut ikinä kuullut (Dir en grey).
Nämä sankarilliset tytöt olivat varmaankin todellisia faneja, eikö niin? Oraakkelin mieleen hiipii kuitenkin seuraavanlainen kysymys: kumpaakohan palelevat tytöt itse asiassa fanittivat enemmän: tätä kyseistä yhtyettä, vai koko J-rock -skeneä, johon kuuluu tietyntyylinen pukeutuminen, kulttuuri, estetiikka ja sosiaalinen piiri? Hytisivätkö tytöt napakassa ulkoilmassa siksi, että Dir en grey on niin ylivertaisen hyvää musiikkia, vai siksi, että kyseessä oli samanhenkisten ihmisten kokoontumisajo? Luultavasti molemmat tekijät vaikuttivat tyttöjen päätökseen hankkia itselleen virtsatientulehdus.
Sosiaaliset kontaktit kuuluvat olennaisena osana fanikulttuuriin. Jos nyt lähdetään kuitenkin oikein väkisin runnomaan määritelmää "todelliselle fanille", niin sellainen olisi varmaankin yksilö, joka fanittaa yhtyettä/artistia, ei sosiaalisten kontaktien vuoksi, vaan niistä huolimatta. Oletetaan ääriesimerkkinä, että henkilö X pitää suunnattomasti yhtyeestä Y. Kaikki X:n kaverit ja tuttavat (jotka muodostavat joukon Z) sen sijaan vihaavat Y:tä yli kaiken. Tämän vuoksi X lopulta eriytyy Z:sta ja saa jopa selkäsaunan W:ltä. X on nyt mukiloitu ja yksin, mutta vannoo edelleen Y:n nimeen. Siinä on todellinen fani!
Oraakkelin mielestä tällainen fanien arvottaminen ja ihailun määrän ja luonteen mittaaminen on kuitenkin melko tarpeetonta. Kysehän on melko yksinkertaisesta asiasta: musiikki puhuttelee, ostetaan levy ja mennään keikalle. Koetaan elämyksiä ja tunteita, pidetään hauskaa, saadaan parhaimmassa tapauksessa ajatuksia ja virtaa omaan arkeen. Näistä asioistahan tässä on kai pohjimmiltaan kyse. Musiikkibisnes on viihdeteollisuutta, ei siihen kannata suhtautua liian vakavasti.
15.11.2007 10:45
Heijari keskittää rangaistusalueen sisään kierteisen ikuisuuskysymyksen:
Mie oon miettinyt jo 28 vuotta yhtä kysymystä . Luin sen yhdestä moottoripyörä lehdestä joskus vuonna 1979. Olen toistanut tätä kysymystä useasti ja vastauksena on yleensä tyhjä tuijotus ,tiedät varmaan mitä tarkoitan?
Nyt kun on löytynyt paikka mistä saa vastauksen kaikkeen niin tässä tulee.
Miksi kanalla ei ole huulia?
Väännetäänpä kysymys hieman eri muotoon: miksi kanalla olisi huulet? Mitä hyötyä näille uutterille munijoille olisi huulista? Huulilla varustettu kana voisi ainakin ilmehtiä ja näin viestiä monipuolisemmin lajitovereilleen. Vihellellä voisi tällainen kana myös. Jyviä maasta nokkiessa huulet olisivat kuitenkin jatkuvasti ruvella. Ne myös rohtuisivat helposti. Plussana huulet kuitenkin mahdollistaisivat suutelun. Näillä seikoilla ei kuitenkaan liene varsinaista funktiota kanojen suvunjatkamisen kannalta.
Ystävämme evoluutio on tunnetusti kasvattajana aika tiukka ja karsii armotta pois kaiken mistä ei ole hyötyä selviytymisessä ja suvunjatkamisessa. Koska kanoille ei aikain saatossa ole muodostunut huulia, lienee syytä olettaa, että ne eivät niitä erityisemmin tarvitse.
Tämän jälkeen voidaankin siirtyä pohtimaan sitä, miksi miehillä on nännit?
Ja vielä ennen kuin kukaan ehtii kysyä: ihmisillä on huulet siksi, että munkkeja syötäessä sokeri tarttuu niihin, eikä pääse suuhun turmelemaan purukalustoa. Näin ainakin teoriassa.
Mie oon miettinyt jo 28 vuotta yhtä kysymystä . Luin sen yhdestä moottoripyörä lehdestä joskus vuonna 1979. Olen toistanut tätä kysymystä useasti ja vastauksena on yleensä tyhjä tuijotus ,tiedät varmaan mitä tarkoitan?
Nyt kun on löytynyt paikka mistä saa vastauksen kaikkeen niin tässä tulee.
Miksi kanalla ei ole huulia?
Väännetäänpä kysymys hieman eri muotoon: miksi kanalla olisi huulet? Mitä hyötyä näille uutterille munijoille olisi huulista? Huulilla varustettu kana voisi ainakin ilmehtiä ja näin viestiä monipuolisemmin lajitovereilleen. Vihellellä voisi tällainen kana myös. Jyviä maasta nokkiessa huulet olisivat kuitenkin jatkuvasti ruvella. Ne myös rohtuisivat helposti. Plussana huulet kuitenkin mahdollistaisivat suutelun. Näillä seikoilla ei kuitenkaan liene varsinaista funktiota kanojen suvunjatkamisen kannalta.
Ystävämme evoluutio on tunnetusti kasvattajana aika tiukka ja karsii armotta pois kaiken mistä ei ole hyötyä selviytymisessä ja suvunjatkamisessa. Koska kanoille ei aikain saatossa ole muodostunut huulia, lienee syytä olettaa, että ne eivät niitä erityisemmin tarvitse.
Tämän jälkeen voidaankin siirtyä pohtimaan sitä, miksi miehillä on nännit?
Ja vielä ennen kuin kukaan ehtii kysyä: ihmisillä on huulet siksi, että munkkeja syötäessä sokeri tarttuu niihin, eikä pääse suuhun turmelemaan purukalustoa. Näin ainakin teoriassa.
16.11.2007 8:18
Fanittamisessa lienee kyseessä syvempikin ilmiö ja varsinkin nuorten tyttöjen osalta varsin merkittävä osa normaalia kasvua ja seksuaalista kehitystä. Nuorten tyttöjen fanittaminen meneekin monesti käsittämättömyyksiin. Näitä sitten vanhemmalla iällä muistellaan huvittuneena. Dingon fanittaminen sai Suomen oloissa järjettömät mittasuhteet. Yhteisöllisyydellä on varmasti tärkeä roolinsa fanittamisessa myös teini-iän ohittaineille, kuten vaikkapa jääkiekkoseuran fanimatkat. Tämäkin foorumi perustuu yhteisöllisyyteen. Fanittaminen erotettakoon pelkästä artistin diggailusta. Moni meistäkin kuuntelee mielellään eri artisteja, muttei kuitenkaan sen kummemmin fanita tai pyöri artistien nettisivuilla/foorumeilla.
ps. ei enää tätä iänikuista raittiuskeskustelua, pliis
ps. ei enää tätä iänikuista raittiuskeskustelua, pliis
16.11.2007 11:53
Pähkinä purtavaksi, monelle ehkä tuttu juttu:
Einstein kirjoitti tämän pähkinän vuosisadan alussa ja arvioi, että 2 %
ihmiskunnasta pystyy ratkaisemaan tehtävän.
Tehtävä on ratkaistavissa nopeastikin, mutta jotkut eivät pysty ratkaisemaan lainkaan. Vaatii loogista ajattelua ja kynää ja paperia, ei vaadi matikkaa. Ei sisällä kompaa. Jos/kun ratkaiset, voit onnitella itseäsi!
*******************
On viisi eriväristä taloa.
2. Kussakin talossa asuu eri kansallisuutta edustava henkilö.
3. Nämä viisi asukasta juovat tiettyä juomaa, polttavat tiettyä tupakkaa ja pitävät tiettyä lemmikkiä.
4. Kenelläkään asukkaalla ei ole samanlaista lemmikkiä, kukaan ei polta samanlaista tupakkaa, eikä juo samaa juomaa.
Kysymys kuuluu:
Kuka pitää kaloja lemmikkinä?
Vinkit:
A. Suomalainen asuu punaisessa talossa.
B. Ruotsalainen pitää koiraa lemmikkinä.
C. Tanskalainen juo teetä.
D. Vihreä talo on valkoisen talon vasemmalla puolella.
E. Vihreän talon omistaja juo kahvia.
F. Sätkää käärivä henkilö hoitaa lintuja.
G. Keltaisen talon asukas tupruttelee sikaria.
H. Keskimmäisen talon asukas juo maitoa.
I. Norjalainen asuu ensimmäisessä talossa.
J. Piipunpolttaja asuu kissan hoitajan naapurissa.
K. Mies, jolla on hevonen, asuu sikarin polttajan naapurissa.
L. Nortin vetäjä juo olutta.
M. Saksalainen polttaa coltia.
N. Norjalainen asuu sinisen talon vieressä.
O. Piipun polttajan naapuri juo vettä.
Einstein kirjoitti tämän pähkinän vuosisadan alussa ja arvioi, että 2 %
ihmiskunnasta pystyy ratkaisemaan tehtävän.
Tehtävä on ratkaistavissa nopeastikin, mutta jotkut eivät pysty ratkaisemaan lainkaan. Vaatii loogista ajattelua ja kynää ja paperia, ei vaadi matikkaa. Ei sisällä kompaa. Jos/kun ratkaiset, voit onnitella itseäsi!
*******************
On viisi eriväristä taloa.
2. Kussakin talossa asuu eri kansallisuutta edustava henkilö.
3. Nämä viisi asukasta juovat tiettyä juomaa, polttavat tiettyä tupakkaa ja pitävät tiettyä lemmikkiä.
4. Kenelläkään asukkaalla ei ole samanlaista lemmikkiä, kukaan ei polta samanlaista tupakkaa, eikä juo samaa juomaa.
Kysymys kuuluu:
Kuka pitää kaloja lemmikkinä?
Vinkit:
A. Suomalainen asuu punaisessa talossa.
B. Ruotsalainen pitää koiraa lemmikkinä.
C. Tanskalainen juo teetä.
D. Vihreä talo on valkoisen talon vasemmalla puolella.
E. Vihreän talon omistaja juo kahvia.
F. Sätkää käärivä henkilö hoitaa lintuja.
G. Keltaisen talon asukas tupruttelee sikaria.
H. Keskimmäisen talon asukas juo maitoa.
I. Norjalainen asuu ensimmäisessä talossa.
J. Piipunpolttaja asuu kissan hoitajan naapurissa.
K. Mies, jolla on hevonen, asuu sikarin polttajan naapurissa.
L. Nortin vetäjä juo olutta.
M. Saksalainen polttaa coltia.
N. Norjalainen asuu sinisen talon vieressä.
O. Piipun polttajan naapuri juo vettä.
16.11.2007 15:21
Gimma Pähkinä purtavaksi, monelle ehkä tuttu juttu:Hieman piti exceliä pyörittää, mutta luulen ratkaisseeni tuon.
Kysymys kuuluu:
Kuka pitää kaloja lemmikkinä?
16.11.2007 17:13
En ole oraakkeli, mutta olen painiskellut ja painiskelen jatkuvasti saman kysymyksen parissa. Inhoan tilanteita, jossa pitää mennä paikkaan, jossa on kasapäin ventovieraita ihmisiä. En koskaan keksi mitään fiksua sanottavaa. En ole ulospäin suuntautunut enkä sosiaalisesti lahjakas. En voi sanoa olevani tästä mitenkään ylpeä, mutta omalla kohdallani näissä tilanteissa ujouteen paras lääke on alkoholin nauttiminen. En tarkoita mitään sikakänniä, vaan ihan yhtä tai kahta drinkkiä. Jo hyvin pieni määrä alkoholia vapauttaa ihmisen estoja. Tämän ei nyt ole tarkoitus olla mikään mainospuheenvuoro ja samaan hengenvetoon täytyy todeta, että ei toimi tietenkään sellaisissa tilanteissa, joissa ei voi/ei ole sopivaa nauttia a-juomia. Tilanteeseen valmistautuminen auttaa myös, kun miettii etukäteen tilannetta, jossa ujous saattaa aiheuttaa ongelmia ja miten siitä voisi selvitä. Omalta kohdaltani olen huomannut, että ujoudenkin kanssa oppii elämään.
jassu Miten ujoudesta pääsee eroon?
En ole oraakkeli, mutta olen painiskellut ja painiskelen jatkuvasti saman kysymyksen parissa. Inhoan tilanteita, jossa pitää mennä paikkaan, jossa on kasapäin ventovieraita ihmisiä. En koskaan keksi mitään fiksua sanottavaa. En ole ulospäin suuntautunut enkä sosiaalisesti lahjakas. En voi sanoa olevani tästä mitenkään ylpeä, mutta omalla kohdallani näissä tilanteissa ujouteen paras lääke on alkoholin nauttiminen. En tarkoita mitään sikakänniä, vaan ihan yhtä tai kahta drinkkiä. Jo hyvin pieni määrä alkoholia vapauttaa ihmisen estoja. Tämän ei nyt ole tarkoitus olla mikään mainospuheenvuoro ja samaan hengenvetoon täytyy todeta, että ei toimi tietenkään sellaisissa tilanteissa, joissa ei voi/ei ole sopivaa nauttia a-juomia. Tilanteeseen valmistautuminen auttaa myös, kun miettii etukäteen tilannetta, jossa ujous saattaa aiheuttaa ongelmia ja miten siitä voisi selvitä. Omalta kohdaltani olen huomannut, että ujoudenkin kanssa oppii elämään.
16.11.2007 21:48
Kiitokset Gimmalle (ja Einsteinille) hyvästä pähkinästä! Oraakkelinkin piti illan pimeinä tunteina oikein ylikellottaa harmaat aivosolunsa, mutta löytyihän se kalojen ystäväkin sentään sieltä.
Kahdesti tyrin ja piti aloittaa kokonaan nollasta uudestaan. Kolmannella yrittämällä löysin kuitenkin systeemin, jolla vastaus selvisi loppujen lopuksi melko nopeasti.
Gimma Pähkinä purtavaksi, monelle ehkä tuttu juttu
Kiitokset Gimmalle (ja Einsteinille) hyvästä pähkinästä! Oraakkelinkin piti illan pimeinä tunteina oikein ylikellottaa harmaat aivosolunsa, mutta löytyihän se kalojen ystäväkin sentään sieltä.
Kahdesti tyrin ja piti aloittaa kokonaan nollasta uudestaan. Kolmannella yrittämällä löysin kuitenkin systeemin, jolla vastaus selvisi loppujen lopuksi melko nopeasti.
17.11.2007 10:27
Mari pyrkii ratkaisemaan X:n eräästä elämän suuresta yhtälöstä:
Oi suuri ja mahtava oraakkeli, tässä on ongelma, johon lukuisat pimeässä kompuroivat otukset tarvitsevat viisautesi ja kokemuksesi kirkasta valoa. Pikkujouluaika lähestyy uhkaavasti, mikä aiheuttaa harmaita hiuksia raittiuden tien kulkijoille. Kuinka alkoholia ihannoivassa yhteiskunnassamme voi tyylikkäästi kieltäytyä yhdestä tai useammasta lasillisesta? Ongelmia tuottavat erityisesti työ- ja juhlatilaisuudet, joissa oletetaan kaikkien nauttivan yhteisiä juomia sen enempiä kyselemättä tai vaihtoehtoja tarjoamatta. Mietimme tätä asiaa kaveriporukalla ja päätimme vastata kysymykseen "Miksi et juo?" vastakysymyksellä "Miksi sinä juot?", mutta tämä tilanne päättyy todennäköisesti niin, että pitäisi kuitenkin keksiä ymmärrettävä selitys siihen, miksei juo. Ilman että on tylsimys, typerä, raskaana, entinen alkoholisti, harjoittaa omituista uskontoa tai jättää juhlat väliin. "Ei huvita" ei yleensä riitä. Valaise kuoppaista tietämme!
Absolutismin tien valinneena oraakkeli tietää hyvin tällaisten tilanteiden haastavuuden. Itse pyrin luovimaan niistä lävitse ns. relaamalla. Ei tehdä asioista ongelmia: mikäli esim. häissä nostetaan maljoja, eikä tarjolla ole alkoholitonta vaihtoehtoa, niin en minä kuole tai petä vakaumustani vaikka ottaisinkin suuhuni hieman vaikkapa kuohuviiniä. Pahinta mihin alkoholipitoisissa sosiaalisissa tilanteissa voi absolutistina sortua, on nyrpistellä nenäänsä muiden juomakulttuurille ja katsella asioita moraalisen ylemmyyden vinkkelistä. Tällä ajaa itsensä kaikista varmimmin eristyksiin yhteisissä riennoissa. Kehoitan siis nimenomaan välttämään tällaisia "miksi juot?" -moralisointeja, joilla kaivat kuoppaa vain itsellesi. Useimmat juovat siksi, että humalassa taitaa olla hauskaa. Ei kai siihen sen kummempaa syytä ole. (Ongelmatapaukset ovat tietysti oma lukunsa.)
Absolutistina on myös parempi hyväksyä se fakta, että muiden silmissä sinä olet tylsimys. Se vain on niin. On tietysti poikkeusyksilöitä, jotka ovat aina ns. syntymähumalassa, mutta ainakaan oraakkeli ei itse lukeudu tähän ihmisrodun lajikkeeseen. Kun ympäristön promillemäärä kohoaa riittävän korkealle, on selvin päin hyvin vaikeaa osallistua muiden ilonpitoon tai heittäytyä täysin rinnoin samaa asiaa loputtomasti tankkaaviin keskusteluihin. Tällöin ulkopuolisuuden tunne on vääjäämätön. Yhtälön ratkaisu on mahdoton: joko absolutistin pitäisi ns. riipaista kunnon kännit tai vaihtoehtoisesti kaikkien muiden olla selvin päin. Kumpaakaan ei voida vaatia.
Absolutistin tie on välillä vaikea. Edustat kuitenkin valtavirrassa hyvin pientä vähemistöä ja olet itse valinnut ristisi kannettavaksesi. Joka leikkiin ryhtyy, se leikin kestäköön. Tämä tarkoittaa sitä, että joudut jatkossakin loputtamasti perustelemaan juomattomuuttasi. Sille vain ei voi mitään. Vaihtoehdot ovat joko erakoitua tai ryhtyä juomaan.
Itse pyrin olemaan tekemättä asiasta sen kummempaa numeroa. Kun viinaksia tarjotaan kieltäydyn kohteliaasti ja sanon, etten käytä lainkaan alkoholia. Tämä kirvoittaa yleensä joitakin lisäkysymyksiä. Vastaan niihin, että en ole koskaan juonut. Ei ole yksinkertaisesti ollut tarvetta ja kiinnostusta. En ole ikinä ollut humalassa - enkä myöskään krapulassa. Yleensä tämä riittää. Tärkeää on vain vastatessa välttää äänenpainoissa tuomitsevan sävyn käyttöä. Tavallisesti ratkaisuani kiitellään ja todetaan, että säästyyhän siinä aika paljon rahaakin. Tämän keskustelun joudun tuoreiden tuttavuuksien parissa käymään normaalisti muutaman kerran illassa. Enkä näe tässä varsinaista ongelmaa. Siinä vaiheessa kun ympäristön humalatila kohoaa niin korkeaksi, ettei sitä enää selvinpäin kestä, poistun paikalta. Mielestäni melko yksinkertaista. Näistä tilanteista voi toki tehdä itselleen (ja samalla muillekin) ongelman, mutta en näe siihen varsinaista syytä.
Oi suuri ja mahtava oraakkeli, tässä on ongelma, johon lukuisat pimeässä kompuroivat otukset tarvitsevat viisautesi ja kokemuksesi kirkasta valoa. Pikkujouluaika lähestyy uhkaavasti, mikä aiheuttaa harmaita hiuksia raittiuden tien kulkijoille. Kuinka alkoholia ihannoivassa yhteiskunnassamme voi tyylikkäästi kieltäytyä yhdestä tai useammasta lasillisesta? Ongelmia tuottavat erityisesti työ- ja juhlatilaisuudet, joissa oletetaan kaikkien nauttivan yhteisiä juomia sen enempiä kyselemättä tai vaihtoehtoja tarjoamatta. Mietimme tätä asiaa kaveriporukalla ja päätimme vastata kysymykseen "Miksi et juo?" vastakysymyksellä "Miksi sinä juot?", mutta tämä tilanne päättyy todennäköisesti niin, että pitäisi kuitenkin keksiä ymmärrettävä selitys siihen, miksei juo. Ilman että on tylsimys, typerä, raskaana, entinen alkoholisti, harjoittaa omituista uskontoa tai jättää juhlat väliin. "Ei huvita" ei yleensä riitä. Valaise kuoppaista tietämme!
Absolutismin tien valinneena oraakkeli tietää hyvin tällaisten tilanteiden haastavuuden. Itse pyrin luovimaan niistä lävitse ns. relaamalla. Ei tehdä asioista ongelmia: mikäli esim. häissä nostetaan maljoja, eikä tarjolla ole alkoholitonta vaihtoehtoa, niin en minä kuole tai petä vakaumustani vaikka ottaisinkin suuhuni hieman vaikkapa kuohuviiniä. Pahinta mihin alkoholipitoisissa sosiaalisissa tilanteissa voi absolutistina sortua, on nyrpistellä nenäänsä muiden juomakulttuurille ja katsella asioita moraalisen ylemmyyden vinkkelistä. Tällä ajaa itsensä kaikista varmimmin eristyksiin yhteisissä riennoissa. Kehoitan siis nimenomaan välttämään tällaisia "miksi juot?" -moralisointeja, joilla kaivat kuoppaa vain itsellesi. Useimmat juovat siksi, että humalassa taitaa olla hauskaa. Ei kai siihen sen kummempaa syytä ole. (Ongelmatapaukset ovat tietysti oma lukunsa.)
Absolutistina on myös parempi hyväksyä se fakta, että muiden silmissä sinä olet tylsimys. Se vain on niin. On tietysti poikkeusyksilöitä, jotka ovat aina ns. syntymähumalassa, mutta ainakaan oraakkeli ei itse lukeudu tähän ihmisrodun lajikkeeseen. Kun ympäristön promillemäärä kohoaa riittävän korkealle, on selvin päin hyvin vaikeaa osallistua muiden ilonpitoon tai heittäytyä täysin rinnoin samaa asiaa loputtomasti tankkaaviin keskusteluihin. Tällöin ulkopuolisuuden tunne on vääjäämätön. Yhtälön ratkaisu on mahdoton: joko absolutistin pitäisi ns. riipaista kunnon kännit tai vaihtoehtoisesti kaikkien muiden olla selvin päin. Kumpaakaan ei voida vaatia.
Absolutistin tie on välillä vaikea. Edustat kuitenkin valtavirrassa hyvin pientä vähemistöä ja olet itse valinnut ristisi kannettavaksesi. Joka leikkiin ryhtyy, se leikin kestäköön. Tämä tarkoittaa sitä, että joudut jatkossakin loputtamasti perustelemaan juomattomuuttasi. Sille vain ei voi mitään. Vaihtoehdot ovat joko erakoitua tai ryhtyä juomaan.
Itse pyrin olemaan tekemättä asiasta sen kummempaa numeroa. Kun viinaksia tarjotaan kieltäydyn kohteliaasti ja sanon, etten käytä lainkaan alkoholia. Tämä kirvoittaa yleensä joitakin lisäkysymyksiä. Vastaan niihin, että en ole koskaan juonut. Ei ole yksinkertaisesti ollut tarvetta ja kiinnostusta. En ole ikinä ollut humalassa - enkä myöskään krapulassa. Yleensä tämä riittää. Tärkeää on vain vastatessa välttää äänenpainoissa tuomitsevan sävyn käyttöä. Tavallisesti ratkaisuani kiitellään ja todetaan, että säästyyhän siinä aika paljon rahaakin. Tämän keskustelun joudun tuoreiden tuttavuuksien parissa käymään normaalisti muutaman kerran illassa. Enkä näe tässä varsinaista ongelmaa. Siinä vaiheessa kun ympäristön humalatila kohoaa niin korkeaksi, ettei sitä enää selvinpäin kestä, poistun paikalta. Mielestäni melko yksinkertaista. Näistä tilanteista voi toki tehdä itselleen (ja samalla muillekin) ongelman, mutta en näe siihen varsinaista syytä.
17.11.2007 11:22
Anssi KelaJostain syystä olin laskenut Anssin kuuluvan nimenomaan tähän lajikkeeseen. Esim. irtoviiksien käyttö keikalla tai kulmamonitorin tikkaaminen selkään vaatisi ainakin allekirjoittaneelta pientä neuvoa antavaa rohkaisua. Tämäkään asia ei varmaan ole mustavalkoinen, ihmisiä on laaja skaala estyneistä täysin estottomiin. Sopiva määrä alkoholia vapauttaa turhista estoista. Määrän rajoittaminen sopivaan vaan on useimmille ihmisille vaikeaa, koska estojen vapauduttua tarve saada lisää alkoholia kasvaa, eikä itsehillintä enää toimi.
Absolutistina on myös parempi hyväksyä se fakta, että muiden silmissä sinä olet tylsimys. Se vain on niin. On tietysti poikkeusyksilöitä, jotka ovat aina ns. syntymähumalassa, mutta ainakaan oraakkeli ei itse lukeudu tähän ihmisrodun lajikkeeseen.
17.11.2007 18:00
Ensinnäkin, ei sen pitäisi olla mikään taakka absolutistille, jos ei juo. Minulle se on ainakin itsestäänselvyys, enkä todellakaan kärsi siitä, paitsi typerien kysymysten takia. Sehän on niiden ongelma, jotka eivät sulata erilaisuutta.
Toiseksi, tuo kysymys "miksi juot?" ei ole moralisointia, se on vaan tasapuolisuutta. Jos jonkun vajavaiseen ymmärrykseen ei mene "ei kiitos" ja hän kysyy "miksi?" niin minä en mielestäni ole mitenkään velvollinen vastaamaan niin ääliömäiseen kysymykseen. Jos minun on pakko vastata, haluan vastauksen tasapuolisuuden nimissä myös vastapuolelta. Minkä takia minä olisin ainut, jonka pitää perustella valintojaan? Minusta sellainen ei kerta kaikkiaan vetele.
Tästä teemmekin päätelmän, että jos kannattaa yleisen mielipahan nimissä välttää kiperiä vastakysymyksiä (mikä saattaa minun luonteisillani ihmisillä ottaa koville) eikä myöskään ole halua selitellä, niin parasta on kai olla sitten aivan hiljaa. Leimatkoon sitten ihan miksi lystäävät, ainakin saan nauraa. Jos siinä vaiheessa enää naurattaa tai on muutenkaan kivaa. Kaipa siinä sitten lopulta käy niin, että ratkeaa juomaan tai erakoituu.
Mitkä v-un estot??! Ainiin, järki.
Exceliä!?! Jos mä oisin pyörittänyt exceliä, niin tuo ei ois ikinä ratkennut. :lol: Perinteiset kynä, kumi ja paperi ovat huomattavasti helpommat käsitellä. Sillä menetelmällä hetkellinen kompastuskohta tuli sikarin tupruttelijan lemmikin kanssa. Mutta kyllä siinäkin ainakin tunti meni.
Oikein mukava pähkinä, mutta tuskinpa Einsteinin tekemä, koska hän ei voisi olla niin tyhmä, että uskoisi vain 2% ihmisistä suoriutuvan tuosta. Aikaa ja kärsivällisyyttä se vain vaatii. Mun mielestä Hesarin viiden tähden sudoku on keskimäärin vaikeampi ja saattaa oikeasti jumiutua. Voi kyllä johtua siitäkin, että siinä on vain numeroita...
P.S. Aivan mahtava tämä oraakkelin palsta!
Anssi Kela Kehoitan siis nimenomaan välttämään tällaisia "miksi juot?" -moralisointeja, joilla kaivat kuoppaa vain itsellesi.
...
Edustat kuitenkin valtavirrassa hyvin pientä vähemistöä ja olet itse valinnut ristisi kannettavaksesi. Joka leikkiin ryhtyy, se leikin kestäköön. Tämä tarkoittaa sitä, että joudut jatkossakin loputtamasti perustelemaan juomattomuuttasi. Sille vain ei voi mitään. Vaihtoehdot ovat joko erakoitua tai ryhtyä juomaan.
...
Kun viinaksia tarjotaan kieltäydyn kohteliaasti ja sanon, etten käytä lainkaan alkoholia. Tämä kirvoittaa yleensä joitakin lisäkysymyksiä.
Ensinnäkin, ei sen pitäisi olla mikään taakka absolutistille, jos ei juo. Minulle se on ainakin itsestäänselvyys, enkä todellakaan kärsi siitä, paitsi typerien kysymysten takia. Sehän on niiden ongelma, jotka eivät sulata erilaisuutta.
Toiseksi, tuo kysymys "miksi juot?" ei ole moralisointia, se on vaan tasapuolisuutta. Jos jonkun vajavaiseen ymmärrykseen ei mene "ei kiitos" ja hän kysyy "miksi?" niin minä en mielestäni ole mitenkään velvollinen vastaamaan niin ääliömäiseen kysymykseen. Jos minun on pakko vastata, haluan vastauksen tasapuolisuuden nimissä myös vastapuolelta. Minkä takia minä olisin ainut, jonka pitää perustella valintojaan? Minusta sellainen ei kerta kaikkiaan vetele.
Tästä teemmekin päätelmän, että jos kannattaa yleisen mielipahan nimissä välttää kiperiä vastakysymyksiä (mikä saattaa minun luonteisillani ihmisillä ottaa koville) eikä myöskään ole halua selitellä, niin parasta on kai olla sitten aivan hiljaa. Leimatkoon sitten ihan miksi lystäävät, ainakin saan nauraa. Jos siinä vaiheessa enää naurattaa tai on muutenkaan kivaa. Kaipa siinä sitten lopulta käy niin, että ratkeaa juomaan tai erakoituu.
Johnny Sopiva määrä alkoholia vapauttaa turhista estoista. Määrän rajoittaminen sopivaan vaan on useimmille ihmisille vaikeaa, koska estojen vapauduttua tarve saada lisää alkoholia kasvaa, eikä itsehillintä enää toimi.
Mitkä v-un estot??! Ainiin, järki.
Johnny Hieman piti exceliä pyörittää, mutta luulen ratkaisseeni tuon.
Exceliä!?! Jos mä oisin pyörittänyt exceliä, niin tuo ei ois ikinä ratkennut. :lol: Perinteiset kynä, kumi ja paperi ovat huomattavasti helpommat käsitellä. Sillä menetelmällä hetkellinen kompastuskohta tuli sikarin tupruttelijan lemmikin kanssa. Mutta kyllä siinäkin ainakin tunti meni.
Oikein mukava pähkinä, mutta tuskinpa Einsteinin tekemä, koska hän ei voisi olla niin tyhmä, että uskoisi vain 2% ihmisistä suoriutuvan tuosta. Aikaa ja kärsivällisyyttä se vain vaatii. Mun mielestä Hesarin viiden tähden sudoku on keskimäärin vaikeampi ja saattaa oikeasti jumiutua. Voi kyllä johtua siitäkin, että siinä on vain numeroita...
P.S. Aivan mahtava tämä oraakkelin palsta!
17.11.2007 18:21
Sanoisin omakohtaisen kokemuksen mukaan, että estot ja järki on kaksi erillistä asiaa. Estot-kategoriaan laskisin esim. ujouden, joka on mielestäni varsin hyvä esimerkki, ja samalla esimerkki, josta allekirjoittaneella on runsaasti henkilökohtaista kokemusta. Ujous lievenee hyvin pienellä määrällä alkoholia, toisin kuin järki! Järki tietysti lähtee, kun juo itsensä perskänniin (ja niin kyllä lähtee estotkin), mutta tämä on taas aivan toinen tarina.
Toinen hyvä esimerkki estoista on huonoakin huonompi itsetunto. Tai itsekriittisyys. Ne molemmat lievenee jo ihan pienestä määrästä alkoholia. Ei siis kauhean negatiivinen asia. Ilmeisesti Marilla ei ole ongelmia minkään näistä kanssa (ONNITTELEN), jos ainoa esto, joka tulee mieleen on järki.
Tämä puheenvuoro ei tarkoita sitä, että alkoholi on ainoa keino vapautua estoista. Voihan aina psyykata itseään henkisesti, tai jos on yksilö, joka kuuluu siihen syntymähumala-ryhmään, ei mitään kemiallisia vaikuttimia tarvita.
MariJohnny Sopiva määrä alkoholia vapauttaa turhista estoista. Määrän rajoittaminen sopivaan vaan on useimmille ihmisille vaikeaa, koska estojen vapauduttua tarve saada lisää alkoholia kasvaa, eikä itsehillintä enää toimi.
Mitkä v-un estot??! Ainiin, järki.
Sanoisin omakohtaisen kokemuksen mukaan, että estot ja järki on kaksi erillistä asiaa. Estot-kategoriaan laskisin esim. ujouden, joka on mielestäni varsin hyvä esimerkki, ja samalla esimerkki, josta allekirjoittaneella on runsaasti henkilökohtaista kokemusta. Ujous lievenee hyvin pienellä määrällä alkoholia, toisin kuin järki! Järki tietysti lähtee, kun juo itsensä perskänniin (ja niin kyllä lähtee estotkin), mutta tämä on taas aivan toinen tarina.
Toinen hyvä esimerkki estoista on huonoakin huonompi itsetunto. Tai itsekriittisyys. Ne molemmat lievenee jo ihan pienestä määrästä alkoholia. Ei siis kauhean negatiivinen asia. Ilmeisesti Marilla ei ole ongelmia minkään näistä kanssa (ONNITTELEN), jos ainoa esto, joka tulee mieleen on järki.
Tämä puheenvuoro ei tarkoita sitä, että alkoholi on ainoa keino vapautua estoista. Voihan aina psyykata itseään henkisesti, tai jos on yksilö, joka kuuluu siihen syntymähumala-ryhmään, ei mitään kemiallisia vaikuttimia tarvita.
17.11.2007 18:50
Enhän minä näin väittänytkään. Itsekriittisyyden luen järjeksi ja siitä kyllä pääsee alkoholilla. Itsetunto ei ole ainakaan minulla koskaan kohonnut alkoholilla. Ujoudesta pääsee hetkellisesti eroon, jos oikein hitosti itseään psyykkaa, joten ei ujouskaan mitään estä. Mikäs olikaan se esto? Vihaan koko sanaa. Ihan kuin joku estäisi tekemästä jotain ja sillä perusteella pitää turruttaa aivonsa ja näin poistaa este eli oma itsensä.
a9800362 Ilmeisesti Marilla ei ole ongelmia minkään näistä kanssa (ONNITTELEN), jos ainoa esto, joka tulee mieleen on järki.
Enhän minä näin väittänytkään. Itsekriittisyyden luen järjeksi ja siitä kyllä pääsee alkoholilla. Itsetunto ei ole ainakaan minulla koskaan kohonnut alkoholilla. Ujoudesta pääsee hetkellisesti eroon, jos oikein hitosti itseään psyykkaa, joten ei ujouskaan mitään estä. Mikäs olikaan se esto? Vihaan koko sanaa. Ihan kuin joku estäisi tekemästä jotain ja sillä perusteella pitää turruttaa aivonsa ja näin poistaa este eli oma itsensä.
18.11.2007 9:16
Mari Mitkä v-un estot??! Ainiin, järki.Kyllä Valittujen Palojen lyhennetty psykologian kurssi ainakin käytti tuota sanaa, mutta kyllä mun puolesta voidaan puhua järjestäkin. Jos kaikki olisivat kaiken aikaa sataprosenttisen järkeviä niin tuskin sekään kovin järkevää olisi tai ei ainakaan kovin hauskaa. Anssikin olisi tuhlannut rahansa autokouluun Martinin oston sijasta tai nukkunut yöt eikä kirjoittanut lauluja. Aikuistumiseen yleensä liittyy jonkinlaista järkevöitymistä mikä näkyy tälläkin foorumilla. Vanhaa foorumia kaipaillaan kun te nuoreti kirjoititte sinne spontaanisti turhia miettimättä, nykyään turhia viestejä ei juuri näy vaan lähes pelkästään aikuismaisia järkeviä viestejä. Monella ihmisellä on kuitenkin jonkunlainen kynnys tehdä jotain ei niin järkevää vaikkakin harmitonta (esim. laulaa karaokea tai nolata itsensä muuten). Alkoholilla tuota kynnystä voi madaltaa niin hyvässä kuin pahassakin. Haitat ovat kyllä monesti suuremmat kuin saavutetty hyöty.
18.11.2007 11:32
En käyttänytkään järkevyyttä tylsyyden synonyymina. Järkevä ymmärtää mitä tekee. Känniääliö ei ymmärrä. Kumpikin voi hullutella. Toinen tarvitsee siihen alkoholia, toinen ei. Toinen on siis tylsempi.
Tää ei kyllä liity asiaan yhtään mitenkään, vaan on ihan oma lukunsa. Kukin puhukoon vain omasta puolestaan, kun ei kuitenkaan muita tunne. Ei voi yleistää, että kaikki olisivat nuorina typeriä tai tylsistyisivät vanhetessaan. Tai siis aikuistuisivat vanhetessaan. Tai alkaisivat kirjoittaa vähemmän turhia viestejä.
Johnny Jos kaikki olisivat kaiken aikaa sataprosenttisen järkeviä niin tuskin sekään kovin järkevää olisi tai ei ainakaan kovin hauskaa.
En käyttänytkään järkevyyttä tylsyyden synonyymina. Järkevä ymmärtää mitä tekee. Känniääliö ei ymmärrä. Kumpikin voi hullutella. Toinen tarvitsee siihen alkoholia, toinen ei. Toinen on siis tylsempi.
Johnny Aikuistumiseen yleensä liittyy jonkinlaista järkevöitymistä mikä näkyy tälläkin foorumilla. Vanhaa foorumia kaipaillaan kun te nuoreti kirjoititte sinne spontaanisti turhia miettimättä, nykyään turhia viestejä ei juuri näy vaan lähes pelkästään aikuismaisia järkeviä viestejä.
Tää ei kyllä liity asiaan yhtään mitenkään, vaan on ihan oma lukunsa. Kukin puhukoon vain omasta puolestaan, kun ei kuitenkaan muita tunne. Ei voi yleistää, että kaikki olisivat nuorina typeriä tai tylsistyisivät vanhetessaan. Tai siis aikuistuisivat vanhetessaan. Tai alkaisivat kirjoittaa vähemmän turhia viestejä.
18.11.2007 11:59
Alkoholin käytön suhteen on hyvä muistaa, että absolutismin ja alkoholiriippuvuuden välillä on myös muita muotoja, ja niin on myös seurustelun vuoksi muutaman lasillisen nauttimisen ja perskännin välillä. Mielestäni alkoholinkäyttö ei kerro mitään siitä, kuinka tylsä ihminen on. Tunnettua kun on, että ilman alkoholiakin voi olla hauskaa ja tämä on riippumatta siitä, etteivät kaikki ihmiset pysty sitä ymmärtämään.
Sitä paitsi ihmiset käyttävät alkoholia eri tarkoitukseen ja eri syistä. Jotkut syyt voivat olla enemmän järkeviä (esim. seurustelu) tai sitten niitä vähemmän järkeviä (vetää perskännin unohtaakseen pahan maailman). Järjestä kun alettiin puhua, niin ei alkoholinkäyttö sulje järjenkäyttöä pois silloin, kun pysytään tietyissä rajoissa (siis pois siitä perskännivyöhykkeeltä!).
Mari En käyttänytkään järkevyyttä tylsyyden synonyymina. Järkevä ymmärtää mitä tekee. Känniääliö ei ymmärrä. Kumpikin voi hullutella. Toinen tarvitsee siihen alkoholia, toinen ei. Toinen on siis tylsempi.
Alkoholin käytön suhteen on hyvä muistaa, että absolutismin ja alkoholiriippuvuuden välillä on myös muita muotoja, ja niin on myös seurustelun vuoksi muutaman lasillisen nauttimisen ja perskännin välillä. Mielestäni alkoholinkäyttö ei kerro mitään siitä, kuinka tylsä ihminen on. Tunnettua kun on, että ilman alkoholiakin voi olla hauskaa ja tämä on riippumatta siitä, etteivät kaikki ihmiset pysty sitä ymmärtämään.
Sitä paitsi ihmiset käyttävät alkoholia eri tarkoitukseen ja eri syistä. Jotkut syyt voivat olla enemmän järkeviä (esim. seurustelu) tai sitten niitä vähemmän järkeviä (vetää perskännin unohtaakseen pahan maailman). Järjestä kun alettiin puhua, niin ei alkoholinkäyttö sulje järjenkäyttöä pois silloin, kun pysytään tietyissä rajoissa (siis pois siitä perskännivyöhykkeeltä!).
18.11.2007 12:21
Niin, hyvä niille jotka pystyvät hulluttelemaan selvinpäin tai ovat luonnostaan hauskoja, kaikilta se ei vain onnistu (ei edes kännissä). Enkä ole myöskään väittänyt että känniset ihmiset olisivat hauskoja.
Kyllä mun mielestä keskimäärin ihmiset aikuistuvat vanhetessaan, eikä siinä mitään pahaa mun mielestä ole. Luulisin sen olevan luonnon keino varmistaa jälkikasvun selviämistä.
Mari Kumpikin voi hullutella. Toinen tarvitsee siihen alkoholia, toinen ei. Toinen on siis tylsempi.
Niin, hyvä niille jotka pystyvät hulluttelemaan selvinpäin tai ovat luonnostaan hauskoja, kaikilta se ei vain onnistu (ei edes kännissä). Enkä ole myöskään väittänyt että känniset ihmiset olisivat hauskoja.
Mari Tai siis aikuistuisivat vanhetessaan.
Kyllä mun mielestä keskimäärin ihmiset aikuistuvat vanhetessaan, eikä siinä mitään pahaa mun mielestä ole. Luulisin sen olevan luonnon keino varmistaa jälkikasvun selviämistä.
18.11.2007 13:36
Jassu haluaa oraakkelilta tietoa seuraavasta:
Miten ujoudesta pääsee eroon?
Myös oraakkeli on pohjimmiltaan hyvin ujo ihminen, eikä 35:een ikävuoteen mennessä ole pystynyt karistamaan tätä taipumusta harteiltaan. Sen kanssa on kuitenkin oppinut tulemaan toimeen.
Oraakkelin tapauksessa kyseessä on lähinnä erilaisten roolien omaksuminen ja käyttäminen eri tilanteissa. Olen oppinut esiintymään: minulle ei tuota minkäänlaista ongelmaa laulaa tai puhua lavalta käsin jopa tuhansille ihmisille. Olen tällöin naksauttanut esiintymisnappulan päälle enkä tunne ujoutta. Tämä vaatii luonnollisesti harjoitusta ja vankan rutiinin, jonka olen rakentunut esiintymällä yli 20 vuotta. Lavalla on aina hieman eri Anssi kuin siviilissä. Siviilissä olen hiljainen ja ujo. Varsinkin vieraassa porukassa saatan istua tunteja sanomatta sanaakaan.
Tietynlaisen roolin vetäminen sopii joihinkin tilanteisiin, mutta on kuitenkin hyvin tärkeää, ettei rooli jää päälle. Minä jätän esiintyjän aina lavalle (tai kameran tallennusvalon sammuessa). Sen ulkopuolella haluan olla oma itseni. Ujous on osa persoonaani enkä halua teeskennellä olevani jotain muuta. En koe, että ujouteni vaikeuttaisi elämääni kohtuuttomasti. Lavalla se olisi ilman muuta haitaksi, joten olen siksi opetellut esiintymään.
Ujous on siis mahdollista selättää - se vaatii aluksi vain rohkeutta ja ehkä hieman näyttelijänlahjoja. Jossain vaiheessa muodostuu rutiini, jota on helppoa noudattaa. Vaarana on kuitenkin jäädä roolinsa vangiksi ja menettää jotain itsestään. Kannattaakin miettiä onko ujoudesta loppujen lopuksi oikeasti haittaa? Jos on, niin millaisissa tilanteissa? Tällaisiin ongelmatilanteisiin tuleekin sitten vain syöksyä uudella asenteella ja pokerinaamalla. Sydän saattaa hieman läpättää, mutta sitähän muut eivät huomaa.
Miten ujoudesta pääsee eroon?
Myös oraakkeli on pohjimmiltaan hyvin ujo ihminen, eikä 35:een ikävuoteen mennessä ole pystynyt karistamaan tätä taipumusta harteiltaan. Sen kanssa on kuitenkin oppinut tulemaan toimeen.
Oraakkelin tapauksessa kyseessä on lähinnä erilaisten roolien omaksuminen ja käyttäminen eri tilanteissa. Olen oppinut esiintymään: minulle ei tuota minkäänlaista ongelmaa laulaa tai puhua lavalta käsin jopa tuhansille ihmisille. Olen tällöin naksauttanut esiintymisnappulan päälle enkä tunne ujoutta. Tämä vaatii luonnollisesti harjoitusta ja vankan rutiinin, jonka olen rakentunut esiintymällä yli 20 vuotta. Lavalla on aina hieman eri Anssi kuin siviilissä. Siviilissä olen hiljainen ja ujo. Varsinkin vieraassa porukassa saatan istua tunteja sanomatta sanaakaan.
Tietynlaisen roolin vetäminen sopii joihinkin tilanteisiin, mutta on kuitenkin hyvin tärkeää, ettei rooli jää päälle. Minä jätän esiintyjän aina lavalle (tai kameran tallennusvalon sammuessa). Sen ulkopuolella haluan olla oma itseni. Ujous on osa persoonaani enkä halua teeskennellä olevani jotain muuta. En koe, että ujouteni vaikeuttaisi elämääni kohtuuttomasti. Lavalla se olisi ilman muuta haitaksi, joten olen siksi opetellut esiintymään.
Ujous on siis mahdollista selättää - se vaatii aluksi vain rohkeutta ja ehkä hieman näyttelijänlahjoja. Jossain vaiheessa muodostuu rutiini, jota on helppoa noudattaa. Vaarana on kuitenkin jäädä roolinsa vangiksi ja menettää jotain itsestään. Kannattaakin miettiä onko ujoudesta loppujen lopuksi oikeasti haittaa? Jos on, niin millaisissa tilanteissa? Tällaisiin ongelmatilanteisiin tuleekin sitten vain syöksyä uudella asenteella ja pokerinaamalla. Sydän saattaa hieman läpättää, mutta sitähän muut eivät huomaa.
18.11.2007 15:09
No oikeastaan eihän siitä ujoudesta ole haittaa, mutta olisi vaan joskus kiva, että pystyisi tapaamaan uusia ihmisiä tai jotain vastaavaa, sillee rennosti ja "normaalisti".
Onhan tässä kohta 20 vuoden aikana oppinut jollakin tapaa elämään tämän ujouden kanssa ja sopeutunut siihen, että ujous kuuluu osana minun luonteeseeni.
Kiitos oraakkelille! :D
Anssi Kela Kannattaakin miettiä onko ujoudesta loppujen lopuksi oikeasti haittaa? Jos on, niin millaisissa tilanteissa? Tällaisiin ongelmatilanteisiin tuleekin sitten vain syöksyä uudella asenteella ja pokerinaamalla. Sydän saattaa hieman läpättää, mutta sitähän muut eivät huomaa.
No oikeastaan eihän siitä ujoudesta ole haittaa, mutta olisi vaan joskus kiva, että pystyisi tapaamaan uusia ihmisiä tai jotain vastaavaa, sillee rennosti ja "normaalisti".
Onhan tässä kohta 20 vuoden aikana oppinut jollakin tapaa elämään tämän ujouden kanssa ja sopeutunut siihen, että ujous kuuluu osana minun luonteeseeni.
Kiitos oraakkelille! :D
18.11.2007 23:45
Minusta on jotenkin todella kummallista, että aina kun joku miettii keinoja ujouden voittamiseksi, tarjotaan ratkaisuksi alkoholia! Jos ihan tosissaan haluaa päästä ujoudesta (lopullisesti) eroon, niin ei siihen varmaankaan alkoholi ainakaan auta, vaikka jollain hetkellisesti "estot häviäisivätkin". Siksihän apteekin itsehoitolääkkeiden pakkauksissakin aina muistutetaan, että oireiden pitkittyessä pitää kääntyä lääkärin puoleen. Vähän sama juttu tuon ujouden kanssa, jos siitä tosiaan haluaa eroon, niin varmaan pitää puuttua paljon syvemmällä oleviin asioihin.
Ja siksi toisekseen, ei se alkoholin nauttiminen välttämättä yhtään mitään auta. Vaikka en humalassa koskaan olekaan ollut, sen verran olen kuitenkin alkoholijuomia joskus aikoinaan juonut, että voin ihan 100 % varmuudella sanoa, että en alkoholia juotuani muutu lainkaan. En siis todellakaan tippaakaan mihinkään suuntaan, en ole yhtään puheliaampi, hauskempi, estottomampi tai yhtään mitään muutakaan. Kenties olen sitten vain joku luonnonoikku ja immuuni kaikille alkoholin vaikutuksille... Tosin enpä ole useampaan vuoteen tainnut edes maistaa alkoholia, joten tiedä sitten, vaikka tilanne olisi muuttunut. Mitä kyllä suuresti epäilen..!
Mitä tuohon ujouteen tulee, niin itsekin olen ihan tavattoman ujo (lapsena olin vähemmän ujo, sittemmin huomattavasti enemmän). Kai sen luonteenpiirteen kanssa on kuitenkin vain oppinut elämään, koska en sitä minään rasitteenakaan osaa oikein enää pitää, eikä se normaalia elämää haittaa kuitenkaan. Vieraiden seurassa olen kyllä tavallisesti hyvinkin hiljainen, mutta kun kunnolla tutustun toiseen ihmiseen, niin siinähän se ujouskin sitten haihtuu vähitellen.
Lisäksi olen huomannut, että jos ihan tosissani ja tulenpalavasti jotain asiaa haluan, niin voin ujoudesta huolimatta toteuttaa unelmiani. Se vaatii raudanlujaa tahtoa, pulssi saattaa nousta tosi korkealle, vähän voi punastuttaa ja vaikka hikoiluttaa, mutta saan silti toimittua tavoitteeni mukaisesti.
Olen tainnut joskus ennenkin sanoa, mutta ujouteeni on auttanut myös kovasti se, kun tuli varsinkin tuossa pari vuotta takaperin kierreltyä Anssin keikoilla yksin ympäri Suomea. Tietyissä tilanteissa oli vähän pakko uskaltaa hoitaa asioita yksin ja opetella sosiaalisemmaksi, kun mukana ei ollut ketään muuta, joka asiat olisi voinut hoitaa. Olen ikuisesti kiitollinen itselleni, että aikanaan sille ensimmäiselle pitkälle keikkamatkalle, ja myöhemmin sitten lukuisille muille, olen uskaltanut nimenomaan yksin lähteä.
Kieltämättä olen joskus hieman kateellinen sosiaalisesti lahjakkaille ihmisille ja ihailen syvästi sellaisia ominaisuuksia. Jokainen kuitenkin taaplaa tavallaan, ja on vain hyväksyttävä oma itsensä sellaisena kuin on. Sekin sitten kohottaa kummasti itsetuntoa ja saattaa vaikuttaa positiivisesti siihen ujouteenkin, kun tosiaan pystyy hyväksymään itsensä kaikkine vikoineen ja tympeine ominaisuuksineen päivineen.
Olen jostain joskus lukenut, että ihminen hakee seurustelukumppanikseen alitajuisesti ihmistä, jolla on sellaisia ominaisuuksia, mitä itsellään toivoisi olevan. Saattaa hyvinkin pitää paikkaansa ainakin omalla kohdallani, kulta kun on ihan yltiösosiaalinen eikä varmasti edes tiedä, mitä ujous tarkoittaa. Hänellä on varmaan miljoona kaveria, eikä hänellä ole koskaan ongelmia tutustua uusiin ihmisiin. Hän saattaa ihan koska tahansa ruveta juttelemaan vaikka keskellä katua ihan kenen tahansa vieraan kanssa ja tuntuu ihan sattumalta tapaavan jonkun tuttunsa, liikuimmepa sitten ihan missä hyvänsä. Olisinpa itsekin sellainen... Onneksi sentään hän on, annan mielelläni vaikkapa kaikki puhelimella hoidettavat asiat hänen hoidettavakseen, ettei minun vain tarvitse puhua puhelimessa ventovieraan ihmisen kanssa, mikä myös on minusta aika epämiellyttävää... Miehen mielestä puhelimessa puhumisessa ihan kenen vieraan kanssa tahansa ei tietenkään ole mitään erikoista...
Lopuksi, jos minulta kysytään, miksen juo, niin minusta on ihan täysin oikeutettua siltä vastapuolelta kysyä, miksi hän sitten juo! Miksi ihmeessä olisi sen oikeutetumpaa kyseenalaistaa minun juomattomuuttani kuin kyseenalaistaa jonkun toisen juomista?!? Vain siksi, että minä alkoholia käyttämättömänä kuulun vähemmistöön? Ei kyllä mene läpi! Onneksi tuo mies ei myöskään käytä alkoholia, on heti paljon helpompaa, kun meidän perheessä kumpikaan ei juo...
Ja siksi toisekseen, ei se alkoholin nauttiminen välttämättä yhtään mitään auta. Vaikka en humalassa koskaan olekaan ollut, sen verran olen kuitenkin alkoholijuomia joskus aikoinaan juonut, että voin ihan 100 % varmuudella sanoa, että en alkoholia juotuani muutu lainkaan. En siis todellakaan tippaakaan mihinkään suuntaan, en ole yhtään puheliaampi, hauskempi, estottomampi tai yhtään mitään muutakaan. Kenties olen sitten vain joku luonnonoikku ja immuuni kaikille alkoholin vaikutuksille... Tosin enpä ole useampaan vuoteen tainnut edes maistaa alkoholia, joten tiedä sitten, vaikka tilanne olisi muuttunut. Mitä kyllä suuresti epäilen..!
Mitä tuohon ujouteen tulee, niin itsekin olen ihan tavattoman ujo (lapsena olin vähemmän ujo, sittemmin huomattavasti enemmän). Kai sen luonteenpiirteen kanssa on kuitenkin vain oppinut elämään, koska en sitä minään rasitteenakaan osaa oikein enää pitää, eikä se normaalia elämää haittaa kuitenkaan. Vieraiden seurassa olen kyllä tavallisesti hyvinkin hiljainen, mutta kun kunnolla tutustun toiseen ihmiseen, niin siinähän se ujouskin sitten haihtuu vähitellen.
Lisäksi olen huomannut, että jos ihan tosissani ja tulenpalavasti jotain asiaa haluan, niin voin ujoudesta huolimatta toteuttaa unelmiani. Se vaatii raudanlujaa tahtoa, pulssi saattaa nousta tosi korkealle, vähän voi punastuttaa ja vaikka hikoiluttaa, mutta saan silti toimittua tavoitteeni mukaisesti.
Olen tainnut joskus ennenkin sanoa, mutta ujouteeni on auttanut myös kovasti se, kun tuli varsinkin tuossa pari vuotta takaperin kierreltyä Anssin keikoilla yksin ympäri Suomea. Tietyissä tilanteissa oli vähän pakko uskaltaa hoitaa asioita yksin ja opetella sosiaalisemmaksi, kun mukana ei ollut ketään muuta, joka asiat olisi voinut hoitaa. Olen ikuisesti kiitollinen itselleni, että aikanaan sille ensimmäiselle pitkälle keikkamatkalle, ja myöhemmin sitten lukuisille muille, olen uskaltanut nimenomaan yksin lähteä.
Kieltämättä olen joskus hieman kateellinen sosiaalisesti lahjakkaille ihmisille ja ihailen syvästi sellaisia ominaisuuksia. Jokainen kuitenkin taaplaa tavallaan, ja on vain hyväksyttävä oma itsensä sellaisena kuin on. Sekin sitten kohottaa kummasti itsetuntoa ja saattaa vaikuttaa positiivisesti siihen ujouteenkin, kun tosiaan pystyy hyväksymään itsensä kaikkine vikoineen ja tympeine ominaisuuksineen päivineen.
Olen jostain joskus lukenut, että ihminen hakee seurustelukumppanikseen alitajuisesti ihmistä, jolla on sellaisia ominaisuuksia, mitä itsellään toivoisi olevan. Saattaa hyvinkin pitää paikkaansa ainakin omalla kohdallani, kulta kun on ihan yltiösosiaalinen eikä varmasti edes tiedä, mitä ujous tarkoittaa. Hänellä on varmaan miljoona kaveria, eikä hänellä ole koskaan ongelmia tutustua uusiin ihmisiin. Hän saattaa ihan koska tahansa ruveta juttelemaan vaikka keskellä katua ihan kenen tahansa vieraan kanssa ja tuntuu ihan sattumalta tapaavan jonkun tuttunsa, liikuimmepa sitten ihan missä hyvänsä. Olisinpa itsekin sellainen... Onneksi sentään hän on, annan mielelläni vaikkapa kaikki puhelimella hoidettavat asiat hänen hoidettavakseen, ettei minun vain tarvitse puhua puhelimessa ventovieraan ihmisen kanssa, mikä myös on minusta aika epämiellyttävää... Miehen mielestä puhelimessa puhumisessa ihan kenen vieraan kanssa tahansa ei tietenkään ole mitään erikoista...
Lopuksi, jos minulta kysytään, miksen juo, niin minusta on ihan täysin oikeutettua siltä vastapuolelta kysyä, miksi hän sitten juo! Miksi ihmeessä olisi sen oikeutetumpaa kyseenalaistaa minun juomattomuuttani kuin kyseenalaistaa jonkun toisen juomista?!? Vain siksi, että minä alkoholia käyttämättömänä kuulun vähemmistöön? Ei kyllä mene läpi! Onneksi tuo mies ei myöskään käytä alkoholia, on heti paljon helpompaa, kun meidän perheessä kumpikaan ei juo...
19.11.2007 6:58
a.
19.11.2007 12:07
Trientale Minusta on jotenkin todella kummallista, että aina kun joku miettii keinoja ujouden voittamiseksi, tarjotaan ratkaisuksi alkoholia! Jos ihan tosissaan haluaa päästä ujoudesta (lopullisesti) eroon, niin ei siihen varmaankaan alkoholi ainakaan auta, vaikka jollain hetkellisesti "estot häviäisivätkin". Siksihän apteekin itsehoitolääkkeiden pakkauksissakin aina muistutetaan, että oireiden pitkittyessä pitää kääntyä lääkärin puoleen. Vähän sama juttu tuon ujouden kanssa, jos siitä tosiaan haluaa eroon, niin varmaan pitää puuttua paljon syvemmällä oleviin asioihin.Ei kai kukaan tuota alkoholia pysyväksi ratkaisuksi tarjonnutkaan. Olisihan se aika pelottavaa jos viinilasillisen jälkeen persoonallisuus muuttuisi lopullisesti. Tai että pitäisi olla jatkuvasti humalassa. Eikä ujoudesta mun mielestä tarvitsekkaan päästä lopullisesti eroon. Jos kaikki ihmiset olisivat ylitsepursuavan ulospäinsuuntautuneita, niin kyllä sekin olisi aika rasittavaa. Mutta jos joku kokee saavansa apua ujouteensa silloin tällöin sopivissa tilanteissa siemaisemalla lasillisen, niin sallittakoon se hänelle.
19.11.2007 13:54
Sallittakoon toki, mutta en näe mitään syytä, miksi alkoholia pitäisi ehdottaa ratkaisuksi (edes hatkelliseksi) kenellekään toiselle ihmiselle. Ei se alkoholi kuitenkaan mikään autuaaksi tekevä ihmeaine ole. Mieluummin voisi sen sijaan yrittää miettiä vähän toisenlaisia ratkaisuja...
Ei sitä täällä varmasti miksikään pysyväksi ratkaisuksi ole ehdotettukaan, mutta ihan yleisestikin, näihin ujousjuttuihin tunnutaan aina tarjottavan sitä rohkaisuryyppyä ratkaisuksi. Jotenkin tympeää.
Ja toisaalta, jos kerta toisensa jälkeen tarvitsee sen lasillisen rohkaisuksi, niin pikkuhiljaahan siitä sitten kehittyykin oikeastaan pysyvä ratkaisu, vaikka ei joka päivä alkoholin vaikutuksen alaisena hilluisikaan.
Ei sitä täällä varmasti miksikään pysyväksi ratkaisuksi ole ehdotettukaan, mutta ihan yleisestikin, näihin ujousjuttuihin tunnutaan aina tarjottavan sitä rohkaisuryyppyä ratkaisuksi. Jotenkin tympeää.
Ja toisaalta, jos kerta toisensa jälkeen tarvitsee sen lasillisen rohkaisuksi, niin pikkuhiljaahan siitä sitten kehittyykin oikeastaan pysyvä ratkaisu, vaikka ei joka päivä alkoholin vaikutuksen alaisena hilluisikaan.
19.11.2007 16:30
Kännissä on niin kivaa! olisi suuri kiusaus heittää tähän provona, mutta pysytään kuitenkin totuudessa. Mun mielestä tässä on kyllä keskusteltu asiallisesti, mitenkään viinan juontia ihannoimatta tai että oltaisiin kehotettu ketään ryyppäämään. Oma alkoholinkäyttöni on olematonta ja omasta mielestäni olen viimeinen tyrkyttämään kenellekään alkomahoolia.
Mutta mitäs noita toisenlaisia ratkaisuja ujouteen sitten olisi. Omasta kokemuksestanikin voin sanoa, että esiintymisujouteen auttaa harjoittelu ja kokemus. Esitystilanteen kuivaharjoittelusta ilman yleisöä on myös ollut apua. Näin on saanut tietyn varmuuden esityksen "tekniseen" puoleen ja siten on yksi jännityksen aihe vähemmän.
Sosiaaliseen kanssakäymiseen (Valitut Palat 4/1978) liittyvä ujous onkin hankalampi. Ehkä tuotakin voisi jotenkin harjoitella? USAssa varmaan opetetaan kouluissa small-talkia ja muita seurustelutaitoja. Äskeisellä työmatkallani pistikin korvaan, kuinka heille ilmeisesti opetaan nimien muistamista. Vaikka minut oli vain ohimennen esitelty joillekin heistä, niin vielä monen päivän jälkeen kun tämä henkilö tuli vastaan niin hän tervehti minua nimellä. Itselläni ei ollut minkäänlaista muistikuvaa mikä taas tämän henkilön nimi oli.
Vielä tästä alkoholista (siitä on niin hauska puhua). Olen ollut huomaavinani että joitakin häiritsee kovasti yleisön alkoholinkäyttö keikoilla, mutta toisaalta bändin avoin tissuttelu ei tunnu häiritsevän lainkaan?
Mutta mitäs noita toisenlaisia ratkaisuja ujouteen sitten olisi. Omasta kokemuksestanikin voin sanoa, että esiintymisujouteen auttaa harjoittelu ja kokemus. Esitystilanteen kuivaharjoittelusta ilman yleisöä on myös ollut apua. Näin on saanut tietyn varmuuden esityksen "tekniseen" puoleen ja siten on yksi jännityksen aihe vähemmän.
Sosiaaliseen kanssakäymiseen (Valitut Palat 4/1978) liittyvä ujous onkin hankalampi. Ehkä tuotakin voisi jotenkin harjoitella? USAssa varmaan opetetaan kouluissa small-talkia ja muita seurustelutaitoja. Äskeisellä työmatkallani pistikin korvaan, kuinka heille ilmeisesti opetaan nimien muistamista. Vaikka minut oli vain ohimennen esitelty joillekin heistä, niin vielä monen päivän jälkeen kun tämä henkilö tuli vastaan niin hän tervehti minua nimellä. Itselläni ei ollut minkäänlaista muistikuvaa mikä taas tämän henkilön nimi oli.
Vielä tästä alkoholista (siitä on niin hauska puhua). Olen ollut huomaavinani että joitakin häiritsee kovasti yleisön alkoholinkäyttö keikoilla, mutta toisaalta bändin avoin tissuttelu ei tunnu häiritsevän lainkaan?
19.11.2007 17:04
Varmaankin sen takia sitä tyrkytetään, että se on vaihtoehto sille, että ujouden voi voittaa vaan rohkasemalla itteään ja kohtaamalla tilanteita reippaasti tuntuu se kuin kiusalliselta/pelottavalta tahansa. Ei siihen mitään "autuaaksi tekevää ihmeainetta"/keinoa ole! Ihan niinkun ylipainoonkin tarjotaan ratkasuks liikuntaa, vaikka siihen liittyy sekin mitä syö yms. Asiat on niin monitahosia.
Trientale näihin ujousjuttuihin tunnutaan aina tarjottavan sitä rohkaisuryyppyä ratkaisuksi.
Varmaankin sen takia sitä tyrkytetään, että se on vaihtoehto sille, että ujouden voi voittaa vaan rohkasemalla itteään ja kohtaamalla tilanteita reippaasti tuntuu se kuin kiusalliselta/pelottavalta tahansa. Ei siihen mitään "autuaaksi tekevää ihmeainetta"/keinoa ole! Ihan niinkun ylipainoonkin tarjotaan ratkasuks liikuntaa, vaikka siihen liittyy sekin mitä syö yms. Asiat on niin monitahosia.
19.11.2007 18:26
Ujoudesta on kokemukseni mukaan haittaa sosiaalisissa tilanteissa. Ainakin henkilökohtaisesti minusta tuntuu sangen typerältä istua porukassa, jossa ei moneen tuntiin sano mitään, mutta siinä on muodollisesti pakko olla. Tällaisissa tilanteissa on myös kanssaihmiset saaneet meikäläisestä aivan väärän käsityksen. Kun on niin ujo, ettei uskalla/kehtaa sanoa yhtään mitään, jotkut ihmiset ovat saaneet sellaisen käsityksen, että olen älyttömän ylpeä ja kuvittelen olevani muiden yläpuolella. Mikä harhakuva! Ensimmäisillä kerroilla en edes itse tajunnut tilannetta, vaan ihmettelin, miksi myöhemmin samat ihmiset ovat olleet tympeitä mua kohtaan. Jossain toisessa tilanteessa on käynyt ilmi, että hehän ovat saaneet musta aivan väärän käsityksen. Jälkeenpäin tuonkin asian kanssa on kyllä helpompaa, kun siihen osaa varautua jo etukäteen.
Miksi alkoholia ei voisi ehdottaa ratkaisuksi tietyissä tilanteissa? Ei kai alkoholi nyt sentään mikään perimmäinen paha ole ainakaan kohtuullisesti nautittuna. Tuo lause kuulostaa siltä, kuin mikään alkoholinkäyttö ei voisi missään olosuhteissa olla oikein tai suotavaa, että alkoholi ei voi olla missään olosuhteissa mikään muu kuin negatiivinen ja paha asia.
Ei se alkoholi mikään ihmelääke ole, enkä itse ole alkoholistiksi ruvennut tai päätynyt, jos olen joskus rohkaisuryypyn ottanut. Omalla kohdallani on kysymys siitäkin, että tiedostan itse ja myönnän itselleni, että olen ujo ja sosiaalisesti lahjaton yksilö. Tämä on yksi mun heikkouksistani, mutta sen ei tarvitse estää mua elämästä. Jos joissain tilanteissa drinkki tai pari helpottaa mun oloani tässä asiassa, ei kai se maailman vakavinta syntiä ole. En ole kenellekään muulle suoranaisesti alkoholin käyttöä suositellut, mutta miksei voisi sanoa ääneen, jos se toimii jossain kohdassa ainakin omalla kohdalla. Ainakin olen rehellinen.
Anssi Kela Kannattaakin miettiä onko ujoudesta loppujen lopuksi oikeasti haittaa? Jos on, niin millaisissa tilanteissa? Tällaisiin ongelmatilanteisiin tuleekin sitten vain syöksyä uudella asenteella ja pokerinaamalla.
Ujoudesta on kokemukseni mukaan haittaa sosiaalisissa tilanteissa. Ainakin henkilökohtaisesti minusta tuntuu sangen typerältä istua porukassa, jossa ei moneen tuntiin sano mitään, mutta siinä on muodollisesti pakko olla. Tällaisissa tilanteissa on myös kanssaihmiset saaneet meikäläisestä aivan väärän käsityksen. Kun on niin ujo, ettei uskalla/kehtaa sanoa yhtään mitään, jotkut ihmiset ovat saaneet sellaisen käsityksen, että olen älyttömän ylpeä ja kuvittelen olevani muiden yläpuolella. Mikä harhakuva! Ensimmäisillä kerroilla en edes itse tajunnut tilannetta, vaan ihmettelin, miksi myöhemmin samat ihmiset ovat olleet tympeitä mua kohtaan. Jossain toisessa tilanteessa on käynyt ilmi, että hehän ovat saaneet musta aivan väärän käsityksen. Jälkeenpäin tuonkin asian kanssa on kyllä helpompaa, kun siihen osaa varautua jo etukäteen.
Trientale Sallittakoon toki, mutta en näe mitään syytä, miksi alkoholia pitäisi ehdottaa ratkaisuksi (edes hatkelliseksi) kenellekään toiselle ihmiselle. Ei se alkoholi kuitenkaan mikään autuaaksi tekevä ihmeaine ole.
Miksi alkoholia ei voisi ehdottaa ratkaisuksi tietyissä tilanteissa? Ei kai alkoholi nyt sentään mikään perimmäinen paha ole ainakaan kohtuullisesti nautittuna. Tuo lause kuulostaa siltä, kuin mikään alkoholinkäyttö ei voisi missään olosuhteissa olla oikein tai suotavaa, että alkoholi ei voi olla missään olosuhteissa mikään muu kuin negatiivinen ja paha asia.
Ei se alkoholi mikään ihmelääke ole, enkä itse ole alkoholistiksi ruvennut tai päätynyt, jos olen joskus rohkaisuryypyn ottanut. Omalla kohdallani on kysymys siitäkin, että tiedostan itse ja myönnän itselleni, että olen ujo ja sosiaalisesti lahjaton yksilö. Tämä on yksi mun heikkouksistani, mutta sen ei tarvitse estää mua elämästä. Jos joissain tilanteissa drinkki tai pari helpottaa mun oloani tässä asiassa, ei kai se maailman vakavinta syntiä ole. En ole kenellekään muulle suoranaisesti alkoholin käyttöä suositellut, mutta miksei voisi sanoa ääneen, jos se toimii jossain kohdassa ainakin omalla kohdalla. Ainakin olen rehellinen.
19.11.2007 18:51
Olen yksi näistä jotka tätä yleisön alkoholinkäyttöä on kritisoinut.
Minun puolestani ihmiset saa ryypätä itsensä vaikka hengiltä jos siltä tuntuu ja keikoillakin saa yleisö ryypätä ihan vapaasti ja niin paljon kuin huvittaa (kunhan kukaan känninen ei tule häiritsemään minun keikan kuuntelua ja katselua).
Mutta tässä jutussa ärsyttää se, että olet itse katsomassa keikkaa ja joku umpikännissä oleva tyyppi tulee kihnuttamaan siihen selän taakse.
Heiluu, huojuu, tönii, tyrkkii, huutaa ja pahimmassa tapauksessa kaataa juomat minun niskaani, ei ole kivaa ei. Itse kun haluaa nauttia keikasta ja keskittyä kuuntelemiseen, niin keskittyminen keikkaan voi olla hitusen vaikeaa, jos takana oleva henkilö kyöhnää niskassa kiinni ja tönii ja yrittää sössöttää korvaan jotain.
Lavalla tapahtuva juominen ei kuulu minulle, eikä se ole minun asiani. Bändin tissuttelu ei ole häiritsevää, koska siellä ei kukaan ole umpikännissä ja pystyy hoitamaan työnsä. Jos Anssin keikoilla bändi olisi umpikännissä ja örveltäisi kontaten pitkin lavaa, voisi hyvinkin olla että minua ei näkyisi enää keikoilla.
Johnny Vielä tästä alkoholista (siitä on niin hauska puhua). Olen ollut huomaavinani että joitakin häiritsee kovasti yleisön alkoholinkäyttö keikoilla, mutta toisaalta bändin avoin tissuttelu ei tunnu häiritsevän lainkaan?
Olen yksi näistä jotka tätä yleisön alkoholinkäyttöä on kritisoinut.
Minun puolestani ihmiset saa ryypätä itsensä vaikka hengiltä jos siltä tuntuu ja keikoillakin saa yleisö ryypätä ihan vapaasti ja niin paljon kuin huvittaa (kunhan kukaan känninen ei tule häiritsemään minun keikan kuuntelua ja katselua).
Mutta tässä jutussa ärsyttää se, että olet itse katsomassa keikkaa ja joku umpikännissä oleva tyyppi tulee kihnuttamaan siihen selän taakse.
Heiluu, huojuu, tönii, tyrkkii, huutaa ja pahimmassa tapauksessa kaataa juomat minun niskaani, ei ole kivaa ei. Itse kun haluaa nauttia keikasta ja keskittyä kuuntelemiseen, niin keskittyminen keikkaan voi olla hitusen vaikeaa, jos takana oleva henkilö kyöhnää niskassa kiinni ja tönii ja yrittää sössöttää korvaan jotain.
Lavalla tapahtuva juominen ei kuulu minulle, eikä se ole minun asiani. Bändin tissuttelu ei ole häiritsevää, koska siellä ei kukaan ole umpikännissä ja pystyy hoitamaan työnsä. Jos Anssin keikoilla bändi olisi umpikännissä ja örveltäisi kontaten pitkin lavaa, voisi hyvinkin olla että minua ei näkyisi enää keikoilla.
20.11.2007 9:51
Totta, mutta en voi kiistää etteikö holtittomassa kännissä tai muussa sekavuustilassa olevan bändin keikan seuraamisessa olisi jotain viihdyttävääkin. Esimerkiksi Reverend Bizarren kevään 2006 Semifinalin keikka, jolla bändin solisti/basistin ahdistus ja mielenterveysongelmat purkautuivat kamojen paiskomisena, biisejä pidempinä rähinöinä, palopuheina ja yleisön edustajiin käsiksi käymisenä. Olihan se show, yksi ikimuistoisimpia ikinä. Ja monta Popedan ja Turos Hevi Geen keikkaa on tullut nähtyä, joilla solistin holtiton kunto on muodostunut koko esityksen merkittävimmäksi show-elementiksi. Keikkaan tulee mukaan jännityselementti: millaiseen katastrofiin tämä vielä päättyykään? Vastapainoa niin yleisille taustanauhan kanssa vedetyille, huolella koreografioiduille ns. rock-keikoille.
Toisten päihde- yms. muista ongelmista viihteenä nauttiminen on toki moraalisesti erittäin tuomittavaa, se pidettäköön mielessä. Ja senkin myönnän, ettei Anssin keikoilta välttämättä löytyisi sitä mitä haetaan, mikäli maestro yhtyeineen örisisi tolkuttomassa sekavuustilassa kaikki ne herkät sävellykset.
jassu Bändin tissuttelu ei ole häiritsevää, koska siellä ei kukaan ole umpikännissä ja pystyy hoitamaan työnsä. Jos Anssin keikoilla bändi olisi umpikännissä ja örveltäisi kontaten pitkin lavaa, voisi hyvinkin olla että minua ei näkyisi enää keikoilla.
Totta, mutta en voi kiistää etteikö holtittomassa kännissä tai muussa sekavuustilassa olevan bändin keikan seuraamisessa olisi jotain viihdyttävääkin. Esimerkiksi Reverend Bizarren kevään 2006 Semifinalin keikka, jolla bändin solisti/basistin ahdistus ja mielenterveysongelmat purkautuivat kamojen paiskomisena, biisejä pidempinä rähinöinä, palopuheina ja yleisön edustajiin käsiksi käymisenä. Olihan se show, yksi ikimuistoisimpia ikinä. Ja monta Popedan ja Turos Hevi Geen keikkaa on tullut nähtyä, joilla solistin holtiton kunto on muodostunut koko esityksen merkittävimmäksi show-elementiksi. Keikkaan tulee mukaan jännityselementti: millaiseen katastrofiin tämä vielä päättyykään? Vastapainoa niin yleisille taustanauhan kanssa vedetyille, huolella koreografioiduille ns. rock-keikoille.
Toisten päihde- yms. muista ongelmista viihteenä nauttiminen on toki moraalisesti erittäin tuomittavaa, se pidettäköön mielessä. Ja senkin myönnän, ettei Anssin keikoilta välttämättä löytyisi sitä mitä haetaan, mikäli maestro yhtyeineen örisisi tolkuttomassa sekavuustilassa kaikki ne herkät sävellykset.
20.11.2007 14:27
op777 kysyy helpon:
Onko kristillisen maailmankatsomuksen kuvassa Jumalasta ja Jeesuksesta hänen ainoana poikanaan sen suurempaa perää kuin muissakaan tuhansia vuosia vanhassa myyttisissä tarinoissa?
(ja tähän kysymykseen "kääntymystarina" taustaksi kaikille jotka jaksavat lukea:
http://www.aninfidelmanifesto.com/prologue tai http://www.garylenaire.org/ilikescience )
Nämä ns. uskonasiat ovat siitä metkoja, että niissähän on kyse siitä mitä uskoo - ei siitä minkä varmasti tietää. Mikäli joku väittää kivenkovaa tietävänsä näistä asioista jotain tuhatprosenttisella varmuudella, niin hän itse asiassa vain uskoo tietävänsä. Siksi niitä nimitetäänkin uskonasioiksi.
Jumalan olemassaoloa ei ole tiettävästi tieteellisesti todistettu. Kuten ei sitäkään, että Jumalaa ei ole. Siispä voimme vain arvailla - valita haluamamme totuuden ja uskoa siihen.
Varmaa on kuitenkin, että jokainen meistä on matkaa vääjämättömästi kohti suurta tuntematonta. Kukaan ei tiedä mitä meille tapahtuu kuoleman jälkeen. Ehkäpä elämämme on kuin televisio, joka sammutetaan: vain musta ruutu siinä, missä vielä hetki sitten oli kuva. Vai jääkö meistä jäljelle jonkinlainen tietoisuus? Sielu? Henki? Onko kuolema päätepiste vai väliasema? Kukaan ei tiedä varmasti. Siksi meillä on tarve uskoa jonkinlaiseen korkeampaan voimaan. Siksi on erilaisia uskontoja.
Jokainen uskoo johonkin. Se, että päättää olla uskomatta mihinkään, vaatii todella lujaa uskoa. Ateismikin on uskonto. Kun uskonasioita alkaa järkeistää, ne vaikuttavat kieltämättä melko typeriltä. Elleivät peräti uskomattomilta. Oraakkeli on kuitenkin sitä mieltä, ettei elämässä kaikkea pitäisikään järkeistää. Liika rationaalisuus on tylsää. On tervettä myöntää olevansa vajavainen pieni ihminen ja tunnustaa, että on paljon mitä ei ymmärrä. Mikäli usko johonkin korkeampaan tuo elämään lohtua, toivoa ja turvallisuutta, niin mielestäni ei ole tarpeellista lähteä järjen nimissä ristiretkelle sitä vastaan.
Jos kuitenkin pysähdytään avoimin mielin pohtimaan hetkeksi op777:n esittämää kysymystä, on pakko yrittää hiukan järkeillä. Lähdetään olettamuksesta, että Jumala todellakin on, samoin kuin taivas ja helvetti. Siinä tapauksessa oraakkelin on ainakin hyvin vaikea sulattaa näkemystä siitä, että helvetin ikuisen kidutuksen välttääkseen olisi uskottava juuri tietyllä tavalla tiettyyn Jumalaan. Uskonasiathan ovat hyvin henkilökohtaisia ja arvelenpa, ettei maailmassa välttämättä ole kahta ihmistä, joiden kaikki uskoon liittyvät ajatukset ja näkemykset käyvät täydellisesti yksiin. Mihin siis vedetään oikeaoppisuuden ja vääräuskoisuuden rajat? Ketkä pääsevät taivaseen ja ketkä joutuvat helvettiin?
Oletetaan vaikkapa, että kaikista maailman uskonnoista juuri kristinusko on se voittava arpa - sillä pääsee taivaaseen. No, kristinusko jakautuu katolisiin, ortodokseihin ja protestantteihin. Aukeaako taivaspaikka millä tahansa näistä lipuista? Ei tietenkään, onhan uskottava juuri oikealla tavalla. Sanotaan, että on oltava protestantti. Selvä. Luterilainen, anglikaani, baptisti vai metodisti? Pistetään vaikka luterilainen ja sanotaan vielä että oikein evankelis-luterilainen. Hyvä on. Körttiläinen, rukoilevainen, viidesläinen, evankelinen vai lestadiolainen? Jne. jne. Eikö koko kuvio muutukin jotenkin naurettavaksi? Rajat käyvät aina vain ahtaammiksi: vain pienemmillä ja pienemmillä ryhmillä on yksinoikeus Jumalaan, totuuteen ja taivaspaikkaan - kaikki muut ovat yksinkertaisesti väärässä ja matkalla helvettiin.
Otetaan vielä huomioon se, että erilaisten uskontojen kannattaminen on melkolailla kulttuurisidonnaista ja sattumanvaraistakin. Jos nyt vaikkapa päätämme, että lestadiolaisuus on se ainoa oikea tapa päästä taivaaseen, niin silloin sinulla on hyvät mahdollisuudet välttää helvetin kauhut kunhan vain satut syntymään esim. Suomeen ja Pohjanmaalle. Kuulostaako reilulta? Synnyitkö Aasiaan tai Afrikkaan? Voi voi - paskempi tuuri. Helvetissä on tilaa kaikille.
Jumalan pitäisi olla kaikkivaltias, viisas ja rakastava. Täyttääkö sellainen Jumala, joka passittaa luomansa ihmiset ikuiseen kuolemaan pelkän syntymäpaikkansa perusteella, nämä kriteerit? Ei kuulosta ainakaan erityisen rakastavalta - pikemminkin psykopaatilta. Eikö Hitlerilläkin ollut aikanaan hieman samantyyppisiä näkemyksiä? (Vertasinko juuri Jumalaa Hitleriin? Täytynee tänä iltana lausua muutamat avemariat...)
Tässä on niin iso ristiriita, että on mahdotonta uskoa tällä tavalla operoivaan Jumalaan. Viisas ja rakastava Jumala ei voi olla niin pikkumainen, että takertuisi pikkuseikkoihin ihmisten tekoja punnitessaan. Mikäli Jumala rakastaa ihmisiä kuin isä lapsiaan, niin miten Hän voisi tuomita meidät helvettiin joidenkin hiuksia halkovien opillisten kysymysten tai uskonkappaleiden perusteella? Tai edes sen perusteella, miksi me Häntä kutsumme tai millaisena näemme? Kristityt, muslimit, hindut, juutalaiset, buddhalaiset... Voisiko sittenkin olla niin, että kaiken takana on sama Jumala? Jumala, jonka kasvot ovat vuosituhansien kuluessa saaneet eri maailmankolkissa erilaiset muodot? Jonka opetukset, neuvot ja käskyt siitä mikä on oikein ja mikä väärin, ovat loppujen lopuksi ympäri maailman ja kautta historian olleet melko samat. Mikäli Jumala on todellakin kaikkivaltias, miksi Hän olisi esittäytynyt vain yhdelle pienelle ryhmälle ja jättänyt kaikki muut oman onnensa nojaan?
Rikkinäistä puhelinta leikittäessä lause saattaa muuttua radikaalistikin kun se kuiskataan ryhmässä korvasta toiseen. Miten käy uskonnolliselle perimätiedolle kun sitä kerrotaan ensin suullisesti ja sitten kirjallisesti vuosituhansien kuluessa - miljoonien ihmisten, eri mantereiden ja kielten välillä. Alussa oli Sana?
Tarkoituksena ei nyt kuitenkaan ollut vaatia Jumalan päätä pölkylle. Pikemminkin päinvastoin - esittää asia hieman toisenlaisessa valossa. Ongelma on ihmisissä, ei Jumalassa. Sanotaan, että uskonto on oopiumia kansalle. Olisiko maailma parempi paikka ilman uskontoja? Jumalan nimissä on kautta aikojen tehty kauheita asioita. Mutta olisivatkohan ne jääneet tekemättä ilman Jumalaa? Tuskinpa. Vielä pahempia asioita on tehty (ja tehdään edelleen) esim. rahan ja vallan nimissä. Jumala (kutsutaan Häntä sitten millä nimellä hyvänsä) tarjoaa vain tietyille ryhmille tekosyyn hulinointiin - vähän kuin jalkapallo jalkapallohuligaaneille. Tällaiseen maailmaan tarvitaan oraakkelin mielestä kaikki mahdollinen lohtu ja toivo. Olisiko se siis parempi vai huonompi paikka jos Jumala julistettaisiin kuolleeksi?
Minusta huonompi.
Onko kristillisen maailmankatsomuksen kuvassa Jumalasta ja Jeesuksesta hänen ainoana poikanaan sen suurempaa perää kuin muissakaan tuhansia vuosia vanhassa myyttisissä tarinoissa?
(ja tähän kysymykseen "kääntymystarina" taustaksi kaikille jotka jaksavat lukea:
http://www.aninfidelmanifesto.com/prologue tai http://www.garylenaire.org/ilikescience )
Nämä ns. uskonasiat ovat siitä metkoja, että niissähän on kyse siitä mitä uskoo - ei siitä minkä varmasti tietää. Mikäli joku väittää kivenkovaa tietävänsä näistä asioista jotain tuhatprosenttisella varmuudella, niin hän itse asiassa vain uskoo tietävänsä. Siksi niitä nimitetäänkin uskonasioiksi.
Jumalan olemassaoloa ei ole tiettävästi tieteellisesti todistettu. Kuten ei sitäkään, että Jumalaa ei ole. Siispä voimme vain arvailla - valita haluamamme totuuden ja uskoa siihen.
Varmaa on kuitenkin, että jokainen meistä on matkaa vääjämättömästi kohti suurta tuntematonta. Kukaan ei tiedä mitä meille tapahtuu kuoleman jälkeen. Ehkäpä elämämme on kuin televisio, joka sammutetaan: vain musta ruutu siinä, missä vielä hetki sitten oli kuva. Vai jääkö meistä jäljelle jonkinlainen tietoisuus? Sielu? Henki? Onko kuolema päätepiste vai väliasema? Kukaan ei tiedä varmasti. Siksi meillä on tarve uskoa jonkinlaiseen korkeampaan voimaan. Siksi on erilaisia uskontoja.
Jokainen uskoo johonkin. Se, että päättää olla uskomatta mihinkään, vaatii todella lujaa uskoa. Ateismikin on uskonto. Kun uskonasioita alkaa järkeistää, ne vaikuttavat kieltämättä melko typeriltä. Elleivät peräti uskomattomilta. Oraakkeli on kuitenkin sitä mieltä, ettei elämässä kaikkea pitäisikään järkeistää. Liika rationaalisuus on tylsää. On tervettä myöntää olevansa vajavainen pieni ihminen ja tunnustaa, että on paljon mitä ei ymmärrä. Mikäli usko johonkin korkeampaan tuo elämään lohtua, toivoa ja turvallisuutta, niin mielestäni ei ole tarpeellista lähteä järjen nimissä ristiretkelle sitä vastaan.
Jos kuitenkin pysähdytään avoimin mielin pohtimaan hetkeksi op777:n esittämää kysymystä, on pakko yrittää hiukan järkeillä. Lähdetään olettamuksesta, että Jumala todellakin on, samoin kuin taivas ja helvetti. Siinä tapauksessa oraakkelin on ainakin hyvin vaikea sulattaa näkemystä siitä, että helvetin ikuisen kidutuksen välttääkseen olisi uskottava juuri tietyllä tavalla tiettyyn Jumalaan. Uskonasiathan ovat hyvin henkilökohtaisia ja arvelenpa, ettei maailmassa välttämättä ole kahta ihmistä, joiden kaikki uskoon liittyvät ajatukset ja näkemykset käyvät täydellisesti yksiin. Mihin siis vedetään oikeaoppisuuden ja vääräuskoisuuden rajat? Ketkä pääsevät taivaseen ja ketkä joutuvat helvettiin?
Oletetaan vaikkapa, että kaikista maailman uskonnoista juuri kristinusko on se voittava arpa - sillä pääsee taivaaseen. No, kristinusko jakautuu katolisiin, ortodokseihin ja protestantteihin. Aukeaako taivaspaikka millä tahansa näistä lipuista? Ei tietenkään, onhan uskottava juuri oikealla tavalla. Sanotaan, että on oltava protestantti. Selvä. Luterilainen, anglikaani, baptisti vai metodisti? Pistetään vaikka luterilainen ja sanotaan vielä että oikein evankelis-luterilainen. Hyvä on. Körttiläinen, rukoilevainen, viidesläinen, evankelinen vai lestadiolainen? Jne. jne. Eikö koko kuvio muutukin jotenkin naurettavaksi? Rajat käyvät aina vain ahtaammiksi: vain pienemmillä ja pienemmillä ryhmillä on yksinoikeus Jumalaan, totuuteen ja taivaspaikkaan - kaikki muut ovat yksinkertaisesti väärässä ja matkalla helvettiin.
Otetaan vielä huomioon se, että erilaisten uskontojen kannattaminen on melkolailla kulttuurisidonnaista ja sattumanvaraistakin. Jos nyt vaikkapa päätämme, että lestadiolaisuus on se ainoa oikea tapa päästä taivaaseen, niin silloin sinulla on hyvät mahdollisuudet välttää helvetin kauhut kunhan vain satut syntymään esim. Suomeen ja Pohjanmaalle. Kuulostaako reilulta? Synnyitkö Aasiaan tai Afrikkaan? Voi voi - paskempi tuuri. Helvetissä on tilaa kaikille.
Jumalan pitäisi olla kaikkivaltias, viisas ja rakastava. Täyttääkö sellainen Jumala, joka passittaa luomansa ihmiset ikuiseen kuolemaan pelkän syntymäpaikkansa perusteella, nämä kriteerit? Ei kuulosta ainakaan erityisen rakastavalta - pikemminkin psykopaatilta. Eikö Hitlerilläkin ollut aikanaan hieman samantyyppisiä näkemyksiä? (Vertasinko juuri Jumalaa Hitleriin? Täytynee tänä iltana lausua muutamat avemariat...)
Tässä on niin iso ristiriita, että on mahdotonta uskoa tällä tavalla operoivaan Jumalaan. Viisas ja rakastava Jumala ei voi olla niin pikkumainen, että takertuisi pikkuseikkoihin ihmisten tekoja punnitessaan. Mikäli Jumala rakastaa ihmisiä kuin isä lapsiaan, niin miten Hän voisi tuomita meidät helvettiin joidenkin hiuksia halkovien opillisten kysymysten tai uskonkappaleiden perusteella? Tai edes sen perusteella, miksi me Häntä kutsumme tai millaisena näemme? Kristityt, muslimit, hindut, juutalaiset, buddhalaiset... Voisiko sittenkin olla niin, että kaiken takana on sama Jumala? Jumala, jonka kasvot ovat vuosituhansien kuluessa saaneet eri maailmankolkissa erilaiset muodot? Jonka opetukset, neuvot ja käskyt siitä mikä on oikein ja mikä väärin, ovat loppujen lopuksi ympäri maailman ja kautta historian olleet melko samat. Mikäli Jumala on todellakin kaikkivaltias, miksi Hän olisi esittäytynyt vain yhdelle pienelle ryhmälle ja jättänyt kaikki muut oman onnensa nojaan?
Rikkinäistä puhelinta leikittäessä lause saattaa muuttua radikaalistikin kun se kuiskataan ryhmässä korvasta toiseen. Miten käy uskonnolliselle perimätiedolle kun sitä kerrotaan ensin suullisesti ja sitten kirjallisesti vuosituhansien kuluessa - miljoonien ihmisten, eri mantereiden ja kielten välillä. Alussa oli Sana?
Tarkoituksena ei nyt kuitenkaan ollut vaatia Jumalan päätä pölkylle. Pikemminkin päinvastoin - esittää asia hieman toisenlaisessa valossa. Ongelma on ihmisissä, ei Jumalassa. Sanotaan, että uskonto on oopiumia kansalle. Olisiko maailma parempi paikka ilman uskontoja? Jumalan nimissä on kautta aikojen tehty kauheita asioita. Mutta olisivatkohan ne jääneet tekemättä ilman Jumalaa? Tuskinpa. Vielä pahempia asioita on tehty (ja tehdään edelleen) esim. rahan ja vallan nimissä. Jumala (kutsutaan Häntä sitten millä nimellä hyvänsä) tarjoaa vain tietyille ryhmille tekosyyn hulinointiin - vähän kuin jalkapallo jalkapallohuligaaneille. Tällaiseen maailmaan tarvitaan oraakkelin mielestä kaikki mahdollinen lohtu ja toivo. Olisiko se siis parempi vai huonompi paikka jos Jumala julistettaisiin kuolleeksi?
Minusta huonompi.
20.11.2007 14:50
Seuraavaksi taas hieman kevyempiä kysymyksiä, kiitos. Edellinen vastaus uuvutti oraakkelin.
20.11.2007 16:58
jassu Olen yksi näistä jotka tätä yleisön alkoholinkäyttöä on kritisoinut. Minun puolestani ihmiset saa ryypätä itsensä vaikka hengiltä jos siltä tuntuu ja keikoillakin saa yleisö ryypätä ihan vapaasti ja niin paljon kuin huvittaa (kunhan kukaan känninen ei tule häiritsemään minun keikan kuuntelua ja katselua).Joo, on aivan ymmärrettävää että tuo häiritsee. Tarkoitin kuitenkin enemmän tämmöistä moraalista paheksuntaa. Eli jos alkoholi on aina pahasta niin kuinka bändiläisten juominen on jotenkin hyväksyttävämmpää kuin yleisön. Tai sitten muistan väärin.
20.11.2007 17:57
Gauchon kysymys sivuaa ruumiinkulttuuria:
Miksi niin monet, jotka eivät osaa, pitävät tanssimisesta ja katsovat oikeudekseen harjoittaa tuota sielunsärkevää taidottomuuttaan?
Höysteeksi
Kehonkieli on universaali ja tanssitaidottomuus on omiaan kuromaan umpeen railoja eri rotujen, kansakuntien ja uskontojen välillä. Pahimmillaan omien tanssitaitojen traaginen väärinarviointi voidaan tosiaankin luokitella jopa jonkinasteiseksi ympäristörikokseksi. Sen syntyyn on kaksi syytä:
1) Anatomia. Ihmisen silmät sijaitsevat paikassa, josta käsin ei ole mahdollista kunnolla nähdä itseään. Mikäli silmät olisivat pään sijasta vaikkapa kämmenpohjissa Pan's Labyrith -elokuvan kummajaisen tapaan, voisi kättään ojentamalla katsella itseään edes pienen etäisyyden päästä. Tällöin saattaisi huomata kuinka typerältä tanssiessaan näyttää, jolloin normaalilla itsekritiikillä varustettu yksilö lopettaisi koreografiansa siihen paikkaan.
Mikäli piirustustaidoton ihminen yrittää piirtää, hän pystyy reaaliajassa arvioimaan kätensä jälkeä ja toteamaan, ettei välttämättä kannata lähteä buukkaamaan galleriaa. Samoin laulutaidoton saattaa kuulla, ettei tämä oma ulina nyt kuulosta ihan samalta kuin Pavarotti levyllä (jotkut eivät tosin kuule tätä eroa). Mutta koska emme näe itseämme, saatamme epähuomiossa antautua musiikin vietäväksi ja samalla yliarvoida tanssitaitomme.
2) Alkoholi. Tanssiminen sijoittuu yleensä tiloihin, joissa on tapana nauttia hiukan alkoholia. Kyseisen juoman vaikutusta ihmismieleen ja -kehoon on tässä ketjussa ruodittu jo riittävästi. Tulkoon siis ainoastaan näin lyhyesti todettua, että alkoholi on omiaan houkuttelemaan tanssilattialle kaikenmaailman takametsien travoltat, joiden mielikuva omasta liikehdinnästä ei millään tasolla kohtaa todellisuuden kanssa.
Miksi niin monet, jotka eivät osaa, pitävät tanssimisesta ja katsovat oikeudekseen harjoittaa tuota sielunsärkevää taidottomuuttaan?
Höysteeksi
Kehonkieli on universaali ja tanssitaidottomuus on omiaan kuromaan umpeen railoja eri rotujen, kansakuntien ja uskontojen välillä. Pahimmillaan omien tanssitaitojen traaginen väärinarviointi voidaan tosiaankin luokitella jopa jonkinasteiseksi ympäristörikokseksi. Sen syntyyn on kaksi syytä:
1) Anatomia. Ihmisen silmät sijaitsevat paikassa, josta käsin ei ole mahdollista kunnolla nähdä itseään. Mikäli silmät olisivat pään sijasta vaikkapa kämmenpohjissa Pan's Labyrith -elokuvan kummajaisen tapaan, voisi kättään ojentamalla katsella itseään edes pienen etäisyyden päästä. Tällöin saattaisi huomata kuinka typerältä tanssiessaan näyttää, jolloin normaalilla itsekritiikillä varustettu yksilö lopettaisi koreografiansa siihen paikkaan.
Mikäli piirustustaidoton ihminen yrittää piirtää, hän pystyy reaaliajassa arvioimaan kätensä jälkeä ja toteamaan, ettei välttämättä kannata lähteä buukkaamaan galleriaa. Samoin laulutaidoton saattaa kuulla, ettei tämä oma ulina nyt kuulosta ihan samalta kuin Pavarotti levyllä (jotkut eivät tosin kuule tätä eroa). Mutta koska emme näe itseämme, saatamme epähuomiossa antautua musiikin vietäväksi ja samalla yliarvoida tanssitaitomme.
2) Alkoholi. Tanssiminen sijoittuu yleensä tiloihin, joissa on tapana nauttia hiukan alkoholia. Kyseisen juoman vaikutusta ihmismieleen ja -kehoon on tässä ketjussa ruodittu jo riittävästi. Tulkoon siis ainoastaan näin lyhyesti todettua, että alkoholi on omiaan houkuttelemaan tanssilattialle kaikenmaailman takametsien travoltat, joiden mielikuva omasta liikehdinnästä ei millään tasolla kohtaa todellisuuden kanssa.
20.11.2007 18:23
Keva palaa peruskysymysten ääreen:
Mikä siin on, ett ihminen rakastuu ja haluaa olla toisen kanssa, vaikka yksin olis helpompaa? Vai olisko?
Ihminen on laumaeläin. Yksin on helpompaa, mutta kaksin on kivempaa.
Mikä siin on, ett ihminen rakastuu ja haluaa olla toisen kanssa, vaikka yksin olis helpompaa? Vai olisko?
Ihminen on laumaeläin. Yksin on helpompaa, mutta kaksin on kivempaa.
21.11.2007 10:14
Vielä tähän vakavaan aiheeseen, että luulen, että uskovaiset ovat yleisesti ottaen onnellisempia kuin ”uskottomat”. Ainakin ne tuttavapiiriini kuuluvat uskovaiset ovat melko onnellisen ja iloisen tuntuisia ihmisiä. Onhan se tietty elämä helpompaa jos uskoo, että elämä ei päätykään kuolemaan, koska ajatus iankaikkisesta kuolemasta kyllä ahdistaa jokaista. Jos taivaaseen pääsyn edellytyksenä elää maallisen elämänsä nuhteettomana 10 käskyä noudattaen ja alkoholia välttäen;) niin todennäköisesti välttyy monilta harmeiltakin, joita meidän uskottomien tiellä koko ajan vaanii, ja uskovainen elää näin ollen myös onnellisemman elämän.
21.11.2007 13:02
Gimma Onhan se tietty elämä helpompaa jos uskoo, että elämä ei päätykään kuolemaan, koska ajatus iankaikkisesta kuolemasta kyllä ahdistaa jokaista.Iankaikkinen elämäkin kuulostaa vähän kyseenalaiselta. Kuinka kaiken tuon ajan saisi kulumaan ettei pitkästy. Uudelleensyntyminen olisi ns. helppo ratkaisu ikuiseen elämään. Tosin siltäkin menee vähän pohja pois, kun ei entisistä elämistä ole juuri muistikuvia.
21.11.2007 15:31
Hassua, miten erilailla ihmiset näkevät asioita. Buddhalaisethan uskovat tähän uudestisyntymiseen, kunnes lopulta (buddhalaisuuden keinoin) pääsevät pois elämän kiertokulusta. Muulla tavoin kiertoa ei voi lopettaa. Eli kunnes jossain elämässä rupeat buddhalaiseksi ja sisäistät opit, kiertokulku loppuu. Aika rajoittunut näkemys tämäkin. Vaan mikäpä uskonto myöntäisikään, että joku toinenkin uskonto voi "toimia". Itse toivon, että jokainen saisi haluamansa sillä, mihin uskoo.
Johnny Uudelleensyntyminen olisi ns. helppo ratkaisu ikuiseen elämään. Tosin siltäkin menee vähän pohja pois, kun ei entisistä elämistä ole juuri muistikuvia.
Hassua, miten erilailla ihmiset näkevät asioita. Buddhalaisethan uskovat tähän uudestisyntymiseen, kunnes lopulta (buddhalaisuuden keinoin) pääsevät pois elämän kiertokulusta. Muulla tavoin kiertoa ei voi lopettaa. Eli kunnes jossain elämässä rupeat buddhalaiseksi ja sisäistät opit, kiertokulku loppuu. Aika rajoittunut näkemys tämäkin. Vaan mikäpä uskonto myöntäisikään, että joku toinenkin uskonto voi "toimia". Itse toivon, että jokainen saisi haluamansa sillä, mihin uskoo.
21.11.2007 17:50
a.
21.11.2007 18:39
Taitaa perustua tuo seksistä pidättäytyminen aika pitkälle moraalisiin, uskontoon sidoksissa oleviin arvoihin. Vastaava esimerkki voisi olla ehkäisyn kieltäminen. Vaikea nähdä mitään pointtia siinäkään. Aiheuttaa vain pelkkiä vaikeuksia, ja mitä hyvää sillä saadaan aikaan? Vastustan muutenkin kaikkea, joka tehdään pelkän periaatteen vuoksi. Ihmettelenkin, miten maailmassa on niin paljon ihmisiä, jotka silti alistuvat näihin uskonnon sääntöihin. Näiden edellä mainittujen lisäksi jossain maassa naiset kulkevat 40 asteen kuumuudessa päästä varpaisiin asti hunnutettuina... Voiko se perustua mihinkään järkevään tai rationaaliseen? Uskonnot ovat kuitenkin vahvoja, eikä vuosisatoja ja -tuhansia vanhoja perinteitä ja uskomuksia, toimintatavoista puhumattakaan, muuteta yhdessä yössä.
keva Itse koen, että monet uskonnot vain rajoittavat uskovaisten elämää ja näin saattavat heidät vaikeisiin tilanteisiin. Esimerkiksi joissain piireissä paheksuttu seksin harrastaminen ennen avioliittoa. Kuka siitä kärsii, että oppii tuntemaan tulevan puolisonsa kaikin puolin ennen yhteistä elämää? Jumala? Epäilisin myös, että monesti seksistä pidättäytyminen ennen avioliittoa tuottaa vain vaikeuksia.
Taitaa perustua tuo seksistä pidättäytyminen aika pitkälle moraalisiin, uskontoon sidoksissa oleviin arvoihin. Vastaava esimerkki voisi olla ehkäisyn kieltäminen. Vaikea nähdä mitään pointtia siinäkään. Aiheuttaa vain pelkkiä vaikeuksia, ja mitä hyvää sillä saadaan aikaan? Vastustan muutenkin kaikkea, joka tehdään pelkän periaatteen vuoksi. Ihmettelenkin, miten maailmassa on niin paljon ihmisiä, jotka silti alistuvat näihin uskonnon sääntöihin. Näiden edellä mainittujen lisäksi jossain maassa naiset kulkevat 40 asteen kuumuudessa päästä varpaisiin asti hunnutettuina... Voiko se perustua mihinkään järkevään tai rationaaliseen? Uskonnot ovat kuitenkin vahvoja, eikä vuosisatoja ja -tuhansia vanhoja perinteitä ja uskomuksia, toimintatavoista puhumattakaan, muuteta yhdessä yössä.
21.11.2007 20:07
Hanna80 painii kysymysten raskaan sarjan molskilla:
Kysyisin seuraavaa vaikka tuskin tämä on sieltä kevyemmästä päästä: Miksi täysin terveet ja terveelliset elämäntavat omaavat ihmiset sairastuvat vakavasti? Esim. syöpään?
Oraakkeli katselee silloin tällöin luontodokumentteja ja on näkemänsä perusteella päätellyt, että luonto on varsin julma. Ihmiskunta on kehittynyt ja hiljalleen siirtynyt pois luolista ja puista. Betoniviidakoissa, modernin teknologian muodostamassa turvallisessa kohdussa on helppoa unohtaa, että me olemme edelleen luontokappaleita ja luonnon lainalaisuudet koskevat myös meitä. Yksi niistä on se, että elämällä on rajansa. Se ei kestä ikuisesti, vaan päättyy ennemmin tai myöhemmin.
Kuolema on aina seurausta siitä, että elimistömme lakkaa syystä tai toisesta toimimasta. Aiheuttajana voi olla 1) onnettomuus tai muu koneiston kestokyvyn ylittyminen, 2) äkillinen toimintahäiriö, 3) vanhuuden aiheuttama järjestelmän rapistuminen tai 4) valmistusvirhe tai muu vika, joka aiheuttaa tietyllä aikavälillä koneiston pettämisen. Joku näistä neljästä vaihtoehdoista tulee olemaan meidän jokaisen kohtalo. Ihmisen valmistaja ei ole antanut tuotteelleen takuuta. Jokainen on tarkkaa käsityötä ja varustettu yksilöllisillä ominaisuuksilla. Tämän tuotantotavan varjopuolena on se, että toiset yksilöt kestävät kauemmin kuin toiset. Järjestelmällinen huolto ja huolellinen kunnossapitokaan eivät takaa sitä, etteikö tyyppivikoja saattaisi ilmetä. Viallista tuotetta ei voi vaihtaa.
Tämä on pelin henki. Se ei ole reilua peliä. Luonto on julma. Siksi elämästä ja jokaisesta terveestä päivästä pitäisi yrittää nauttia. Ne eivät ole itsestäänselvyyksiä. Tämä auto kulkee vain eteenpäin - sillä ei voi pysähtyä eikä peruuttaa.
Kysyisin seuraavaa vaikka tuskin tämä on sieltä kevyemmästä päästä: Miksi täysin terveet ja terveelliset elämäntavat omaavat ihmiset sairastuvat vakavasti? Esim. syöpään?
Oraakkeli katselee silloin tällöin luontodokumentteja ja on näkemänsä perusteella päätellyt, että luonto on varsin julma. Ihmiskunta on kehittynyt ja hiljalleen siirtynyt pois luolista ja puista. Betoniviidakoissa, modernin teknologian muodostamassa turvallisessa kohdussa on helppoa unohtaa, että me olemme edelleen luontokappaleita ja luonnon lainalaisuudet koskevat myös meitä. Yksi niistä on se, että elämällä on rajansa. Se ei kestä ikuisesti, vaan päättyy ennemmin tai myöhemmin.
Kuolema on aina seurausta siitä, että elimistömme lakkaa syystä tai toisesta toimimasta. Aiheuttajana voi olla 1) onnettomuus tai muu koneiston kestokyvyn ylittyminen, 2) äkillinen toimintahäiriö, 3) vanhuuden aiheuttama järjestelmän rapistuminen tai 4) valmistusvirhe tai muu vika, joka aiheuttaa tietyllä aikavälillä koneiston pettämisen. Joku näistä neljästä vaihtoehdoista tulee olemaan meidän jokaisen kohtalo. Ihmisen valmistaja ei ole antanut tuotteelleen takuuta. Jokainen on tarkkaa käsityötä ja varustettu yksilöllisillä ominaisuuksilla. Tämän tuotantotavan varjopuolena on se, että toiset yksilöt kestävät kauemmin kuin toiset. Järjestelmällinen huolto ja huolellinen kunnossapitokaan eivät takaa sitä, etteikö tyyppivikoja saattaisi ilmetä. Viallista tuotetta ei voi vaihtaa.
Tämä on pelin henki. Se ei ole reilua peliä. Luonto on julma. Siksi elämästä ja jokaisesta terveestä päivästä pitäisi yrittää nauttia. Ne eivät ole itsestäänselvyyksiä. Tämä auto kulkee vain eteenpäin - sillä ei voi pysähtyä eikä peruuttaa.
21.11.2007 20:25
Etupulpetissa a9800362 viittaa ja oraakkeli myöntää vuoron:
Tässäpä mahtavalle Oraakkelille kevyempi (?) kysymys...
Koska mahtaa olla seuraava Anssi Kelan keikka? Faktatiedon puuttuessa saa käyttää kristallipalloa ja kaikkia ennustajan kykyjään.
Siltä varalta, että keikkoja ei ole luvassa vielä vuonna 2008:kaan, Oraakkeli voisi laatia vaikkapa ohjeiden top5:n, miten selviytyä keikkatauosta selväjärkisenä.
Oraakkeli tulkitsi teelehtiä kuppinsa pohjalla, viskoi luita noitarummun päälle, povasi korteista ja luki vielä parit kalan sisälmykset. Tulos oli kaikilla metodeilla sama: enteet viittaavat vahvasti siihen, että Anssi Kela tullaan jossain merkeissä näkemään lavalla vuoden 2008 aikana. Minkäänlaista vihjettä kiertueesta oraakkeli ei tosin nähnyt.
Keikkatauosta selviää hengissä ja mahdollisesti jopa järjissäänkin hyvinkin helposti: kannattaa nimittäin sen kestäessä kokeilla muidenkin artistien keikoilla käymistä. Ne saattavat olla aivan yhtä hyviä - ehkä jopa parempiakin.
Tässäpä mahtavalle Oraakkelille kevyempi (?) kysymys...
Koska mahtaa olla seuraava Anssi Kelan keikka? Faktatiedon puuttuessa saa käyttää kristallipalloa ja kaikkia ennustajan kykyjään.
Siltä varalta, että keikkoja ei ole luvassa vielä vuonna 2008:kaan, Oraakkeli voisi laatia vaikkapa ohjeiden top5:n, miten selviytyä keikkatauosta selväjärkisenä.
Oraakkeli tulkitsi teelehtiä kuppinsa pohjalla, viskoi luita noitarummun päälle, povasi korteista ja luki vielä parit kalan sisälmykset. Tulos oli kaikilla metodeilla sama: enteet viittaavat vahvasti siihen, että Anssi Kela tullaan jossain merkeissä näkemään lavalla vuoden 2008 aikana. Minkäänlaista vihjettä kiertueesta oraakkeli ei tosin nähnyt.
Keikkatauosta selviää hengissä ja mahdollisesti jopa järjissäänkin hyvinkin helposti: kannattaa nimittäin sen kestäessä kokeilla muidenkin artistien keikoilla käymistä. Ne saattavat olla aivan yhtä hyviä - ehkä jopa parempiakin.
22.11.2007 8:42
Pikkulinnut laulavat: herra Springsteeniä näkee livenä ensi kesänä myös Suomessa. Ei tarvitse lähteä paremmalle (sori!) keikalle edes ulkomaille. Kotimaisista artisteista vedät Anssi parhaat keikat, älä huoli!
Anssi Kela Keikkatauosta selviää hengissä ja mahdollisesti jopa järjissäänkin hyvinkin helposti: kannattaa nimittäin sen kestäessä kokeilla muidenkin artistien keikoilla käymistä. Ne saattavat olla aivan yhtä hyviä - ehkä jopa parempiakin.
Pikkulinnut laulavat: herra Springsteeniä näkee livenä ensi kesänä myös Suomessa. Ei tarvitse lähteä paremmalle (sori!) keikalle edes ulkomaille. Kotimaisista artisteista vedät Anssi parhaat keikat, älä huoli!
23.11.2007 6:46
Hanna80 haluaa oraakkelin luovan silmäyksen hamaan tulevaisuuteen:
Oraakkelihan sen tietää että jatkaako Riitta minun pomona vielä ensi vuonnakin vai tuleeko Helenasta tai Petristä työpaikalleni uusi pomo? Itse toivoisin että Riitta jatkaisi, mutta vaihdoksia on odotettavissa.
Tämä asia on luonnollisesti oraakkelin tiedossa (valoin parit tinat ja sillähän se selvisi). Asianomaisia kohtaan ei olisi kuitenkaan reilua paljastaa heidän tulevaisuuttaan koskevia tietoja julkisella foorumilla. Sen verran oraakkeli voi kuitenkin vihjaista, että tinat kertoivat neljästä vaihtoehdosta sinun esimieheksesi: hän tulee olemaan joko Riitta, Helena, Petri tai sitten kokonaan joku muu. Olen ehkä nytkin puhunut jo liikaa - et sitten kuullut tätä minulta!
Oraakkelihan sen tietää että jatkaako Riitta minun pomona vielä ensi vuonnakin vai tuleeko Helenasta tai Petristä työpaikalleni uusi pomo? Itse toivoisin että Riitta jatkaisi, mutta vaihdoksia on odotettavissa.
Tämä asia on luonnollisesti oraakkelin tiedossa (valoin parit tinat ja sillähän se selvisi). Asianomaisia kohtaan ei olisi kuitenkaan reilua paljastaa heidän tulevaisuuttaan koskevia tietoja julkisella foorumilla. Sen verran oraakkeli voi kuitenkin vihjaista, että tinat kertoivat neljästä vaihtoehdosta sinun esimieheksesi: hän tulee olemaan joko Riitta, Helena, Petri tai sitten kokonaan joku muu. Olen ehkä nytkin puhunut jo liikaa - et sitten kuullut tätä minulta!
25.11.2007 19:11
No ainakin YLE-TV:ssa mainoksista päätellen!
Huomasinkin juuri mainonnasta, että Anssi esiintyy ohjelmassa, joka on nimeltään Kotikaupungin tähdet ja tulee YLETV2:lta joskus tammikuun alusta lähtien.
Anssi Kela
Oraakkeli tulkitsi teelehtiä kuppinsa pohjalla, viskoi luita noitarummun päälle, povasi korteista ja luki vielä parit kalan sisälmykset. Tulos oli kaikilla metodeilla sama: enteet viittaavat vahvasti siihen, että Anssi Kela tullaan jossain merkeissä näkemään lavalla vuoden 2008 aikana. Minkäänlaista vihjettä kiertueesta oraakkeli ei tosin nähnyt.
No ainakin YLE-TV:ssa mainoksista päätellen!
Huomasinkin juuri mainonnasta, että Anssi esiintyy ohjelmassa, joka on nimeltään Kotikaupungin tähdet ja tulee YLETV2:lta joskus tammikuun alusta lähtien.
26.11.2007 4:28
No peruuttaa ehkä ei, mutta jahka tiedemiehet saavat viimeisteltyä syväjäädyttelyt sun muut kryo-tekniikat toimiviksi ei pysähtyminen ole enää temppu eikä mikään. Suosittelen oppimateriaaliksi esim. Sylvester Stallonen elokuvaa Demolition Man.
Anssi Kela
Tämä auto kulkee vain eteenpäin - sillä ei voi pysähtyä eikä peruuttaa.
No peruuttaa ehkä ei, mutta jahka tiedemiehet saavat viimeisteltyä syväjäädyttelyt sun muut kryo-tekniikat toimiviksi ei pysähtyminen ole enää temppu eikä mikään. Suosittelen oppimateriaaliksi esim. Sylvester Stallonen elokuvaa Demolition Man.
26.11.2007 6:54
Keva on kiinnostunut teknisestä yksityiskohdasta:
Ovatko levyjesi kansissa olevat lyriikoiden jaot eri säkeisiin sinun tahtosi mukaisia, vai onko vain joku sommitellut ne?
Paitsi levyjeni musiikista, olen itse vastannut myös niiden kansiteksteistä. Lyriikoiden jako säkeisiin noudattelee alkuperäisten, käsinkirjoitettujen sanoituslappusten kirjoitusasua. Koska kyseessä on musiikin vaatimuksiin sovitettu teksti, perustuu säkeiden jaottelu melodiakulkuihin ja tahteihin, ei niinkään kieliopillisiin seikkoihin (kuten virkkeisiin tai lauseisiin).
Ovatko levyjesi kansissa olevat lyriikoiden jaot eri säkeisiin sinun tahtosi mukaisia, vai onko vain joku sommitellut ne?
Paitsi levyjeni musiikista, olen itse vastannut myös niiden kansiteksteistä. Lyriikoiden jako säkeisiin noudattelee alkuperäisten, käsinkirjoitettujen sanoituslappusten kirjoitusasua. Koska kyseessä on musiikin vaatimuksiin sovitettu teksti, perustuu säkeiden jaottelu melodiakulkuihin ja tahteihin, ei niinkään kieliopillisiin seikkoihin (kuten virkkeisiin tai lauseisiin).
26.11.2007 7:01
a.
27.11.2007 10:29
Myös Mari aprikoi musiikkiteknisiä seikkoja:
Miten kitaraa voi soittaa niin taidokkaasti hiukset silmillä tai pahimmassa tapauksessa jopa moshaten? Kitaristi vaivaa minua siksi, että rumpalille riittää jos hutkii vähän sinne päin, ehkä basistillekin, laulajalla menee vain hiukset suuhun, mutta kitaransoitto on tarkempaa puuhaa ja jos lead-kitara vetää pieleen, niin se on huonompi juttu.
Ja mitä heviyhtyettä oraakkeli fanittaa eniten?
Yksinkertainen vastaus ensimmäiseen kysymykseen on rutiini. Ei sen soittamisen kanssa kuitenkaan ole niin justiinsa. Ainakin oraakkelin tapauksessa suurin osa kappaleista on sen verran helppoja, että sormet löytävät oikeille paikoille ihan itsestään. Jos menee pieleen, niin kyllähän sen sitten kuulee. Välillä on tietysti hyvä vilkaistakin, että ollaan suurin piirtein oikeassa laatikossa. Yleisesti ottaen livetilanteessa on kuitenkin selvä, että rapatessa roiskuu. Virheitä ei pidä pelätä. Pikemminkin päinvastoin: monasti virheistä syntyy aivan uutta musiikkia sormien lipsahtaessa kitaran kaulalla kohtaan, johon niitä ei normaalisti olisi älynnyt laittaa.
Hevimusiikki on kategoriana nykyisellään niin käsittämättömän laaja ja pirstaleinen, että minkä tahansa yhtyeen kohdalla puristit ryhtyvät huutelemaan juoksuhaudoistaan, että "ei tuo ole oikeaa heviä". Vastaukseni jälkimmäiseen kysymykseen on kuitenkin Deep Purple.
Miten kitaraa voi soittaa niin taidokkaasti hiukset silmillä tai pahimmassa tapauksessa jopa moshaten? Kitaristi vaivaa minua siksi, että rumpalille riittää jos hutkii vähän sinne päin, ehkä basistillekin, laulajalla menee vain hiukset suuhun, mutta kitaransoitto on tarkempaa puuhaa ja jos lead-kitara vetää pieleen, niin se on huonompi juttu.
Ja mitä heviyhtyettä oraakkeli fanittaa eniten?
Yksinkertainen vastaus ensimmäiseen kysymykseen on rutiini. Ei sen soittamisen kanssa kuitenkaan ole niin justiinsa. Ainakin oraakkelin tapauksessa suurin osa kappaleista on sen verran helppoja, että sormet löytävät oikeille paikoille ihan itsestään. Jos menee pieleen, niin kyllähän sen sitten kuulee. Välillä on tietysti hyvä vilkaistakin, että ollaan suurin piirtein oikeassa laatikossa. Yleisesti ottaen livetilanteessa on kuitenkin selvä, että rapatessa roiskuu. Virheitä ei pidä pelätä. Pikemminkin päinvastoin: monasti virheistä syntyy aivan uutta musiikkia sormien lipsahtaessa kitaran kaulalla kohtaan, johon niitä ei normaalisti olisi älynnyt laittaa.
Hevimusiikki on kategoriana nykyisellään niin käsittämättömän laaja ja pirstaleinen, että minkä tahansa yhtyeen kohdalla puristit ryhtyvät huutelemaan juoksuhaudoistaan, että "ei tuo ole oikeaa heviä". Vastaukseni jälkimmäiseen kysymykseen on kuitenkin Deep Purple.
28.11.2007 21:00
Jerzi nostaa kissan pöydälle:
Kuules oraakkeli, ongelma on pieni mutta suuri minulla on nimittäin erikokoiset jalat. Vasen 43 1/2 ja oikea on 42 1/2 niin miten pitää toimia että löydän sopivat esim sisäpelikengät. Ja huom en halua ostaa 2 parit kengät.
Me ihmisethän emme ole koskaan täysin symmetrisiä, vaikka niin hätäisesti katsottuna luulisikin. Ongelmasi on haastava. Kenkiähän saa toki teetettyä mittojen mukaan (esimerkiksi täällä) tai tarvittaessa venytettyä suutarilla. Urheilukäyttöön sopivia ja hiertämättömiä jalkineita saattaa kuitenkin olla vaikea löytää. Kotimaiselta merkiltä (esim. Karhu) kannattanee tiedustella, josko olisi mahdollista hankkia eriparisia kenkiä. Et kuitenkaan liene yksin ongelmasi kanssa.
Toinen vaihtoehto on käyttää vain sandaaleita. Tämä vaatii lujaa luonnetta talvisin.
Kolmas (ja suositeltavin) vaihtoehto on suhtautua kengännumeroihin vain mielentilana.
Kuules oraakkeli, ongelma on pieni mutta suuri minulla on nimittäin erikokoiset jalat. Vasen 43 1/2 ja oikea on 42 1/2 niin miten pitää toimia että löydän sopivat esim sisäpelikengät. Ja huom en halua ostaa 2 parit kengät.
Me ihmisethän emme ole koskaan täysin symmetrisiä, vaikka niin hätäisesti katsottuna luulisikin. Ongelmasi on haastava. Kenkiähän saa toki teetettyä mittojen mukaan (esimerkiksi täällä) tai tarvittaessa venytettyä suutarilla. Urheilukäyttöön sopivia ja hiertämättömiä jalkineita saattaa kuitenkin olla vaikea löytää. Kotimaiselta merkiltä (esim. Karhu) kannattanee tiedustella, josko olisi mahdollista hankkia eriparisia kenkiä. Et kuitenkaan liene yksin ongelmasi kanssa.
Toinen vaihtoehto on käyttää vain sandaaleita. Tämä vaatii lujaa luonnetta talvisin.
Kolmas (ja suositeltavin) vaihtoehto on suhtautua kengännumeroihin vain mielentilana.
30.11.2007 9:03
Keva sylkäisee suustaan kuuman perunan:
Mistä sen tietää, koska pitää tajuta luovuttaa?
Useimmille ihmisille juuri oikealla hetkellä luovuttaminen on lähes mahdoton tehtävä. On surullista nähdä lajitoverinsa luovuttavan liian aikaisin, mutta vielä murheellisempaa on seurata sellaisen ponnisteluja, joka ei ymmärrä luovuttaa lainkaan.
Ihmisen fyysinen ja henkinen kapasiteetti on luonnollisesti rajallinen ja eri ihmisten rajat kulkevat eri kohdissa. Toiset jaksavat pidempään kuin toiset. Useimmat kuitenkin luovuttavat viimeistään näiden henkilökohtaisten rajojensa liepeillä - voimien ehtyminen on omiaan taltuttamaan liiallisen yrityksen. Liian aikaisin luovuttavat yksilöt puolestaan eivät koskaan edes vieraile näillä rajoilla, vaan heittävät pyyhkeen kehään jo ensimmäisellä vesiesteellä.
Ehkä ihmisen elo tälläkin osa-alueella olisi helpompaa mikäli otettaisiin reilusti mallia urheilun puolelta. Vaikkapa keihäänheitosta, näin suomalaisia kun ollaan. Kilpailuissa keihäänheittäjillä on aluksi kolme heittoa. Mikäli näihin saa onnistuneen heiton, pääsee riuhtaisemaan vielä kolme lisäheittoa. Sitten se on siinä. Oraakkelin mielestä tätä mallia voitaisiin hyvin soveltaa muuhunkin elämään.
Otetaan esimerkiksi tilanne, jossa henkilö Ü on pyrkimässä paikkaan Å. Mikäli kolme ensimmäistä yritystä ovat räikeästi yliastuttuja tai suuntautuvat ohi sektorista, kannattanee pakata kassit ja todeta, että saipahan tästä ainakin hyödyllistä arvokisakokemusta. Mikäli Ü kuitenkin kolmella ensimmäisellä yrittämällään saa aikaiseksi jonkinlaisen tuloksen (esim. pääsee varasijalle - jos oletetaan Å:n olevan vaikkapa jonkinlainen opinahjo), voidaan katsoa, että paikka kolmelle lisäkierrokselle on oikeutettu. Kuusi kierrosta on kuitenkin maksimi. Mikäli niiden jälkeen Ü:lle ei ripusteta mitalia kaulaan, niin hänen on syytä siirtää katseensa tuleviin koitoksiin ja todeta, että tällä kertaa taidot vain eivät riittäneet.
Eli mikäli elämäänsä elää keihäänheiton säännöillä, niin tuskin voi mennä kovin pahasti pieleen. Joten yksinkertainen ja täsmällinen vastaus Kevan kysymykseen kuuluu: yrityksiä on vähintään kolme, enintään kuusi.
Mistä sen tietää, koska pitää tajuta luovuttaa?
Useimmille ihmisille juuri oikealla hetkellä luovuttaminen on lähes mahdoton tehtävä. On surullista nähdä lajitoverinsa luovuttavan liian aikaisin, mutta vielä murheellisempaa on seurata sellaisen ponnisteluja, joka ei ymmärrä luovuttaa lainkaan.
Ihmisen fyysinen ja henkinen kapasiteetti on luonnollisesti rajallinen ja eri ihmisten rajat kulkevat eri kohdissa. Toiset jaksavat pidempään kuin toiset. Useimmat kuitenkin luovuttavat viimeistään näiden henkilökohtaisten rajojensa liepeillä - voimien ehtyminen on omiaan taltuttamaan liiallisen yrityksen. Liian aikaisin luovuttavat yksilöt puolestaan eivät koskaan edes vieraile näillä rajoilla, vaan heittävät pyyhkeen kehään jo ensimmäisellä vesiesteellä.
Ehkä ihmisen elo tälläkin osa-alueella olisi helpompaa mikäli otettaisiin reilusti mallia urheilun puolelta. Vaikkapa keihäänheitosta, näin suomalaisia kun ollaan. Kilpailuissa keihäänheittäjillä on aluksi kolme heittoa. Mikäli näihin saa onnistuneen heiton, pääsee riuhtaisemaan vielä kolme lisäheittoa. Sitten se on siinä. Oraakkelin mielestä tätä mallia voitaisiin hyvin soveltaa muuhunkin elämään.
Otetaan esimerkiksi tilanne, jossa henkilö Ü on pyrkimässä paikkaan Å. Mikäli kolme ensimmäistä yritystä ovat räikeästi yliastuttuja tai suuntautuvat ohi sektorista, kannattanee pakata kassit ja todeta, että saipahan tästä ainakin hyödyllistä arvokisakokemusta. Mikäli Ü kuitenkin kolmella ensimmäisellä yrittämällään saa aikaiseksi jonkinlaisen tuloksen (esim. pääsee varasijalle - jos oletetaan Å:n olevan vaikkapa jonkinlainen opinahjo), voidaan katsoa, että paikka kolmelle lisäkierrokselle on oikeutettu. Kuusi kierrosta on kuitenkin maksimi. Mikäli niiden jälkeen Ü:lle ei ripusteta mitalia kaulaan, niin hänen on syytä siirtää katseensa tuleviin koitoksiin ja todeta, että tällä kertaa taidot vain eivät riittäneet.
Eli mikäli elämäänsä elää keihäänheiton säännöillä, niin tuskin voi mennä kovin pahasti pieleen. Joten yksinkertainen ja täsmällinen vastaus Kevan kysymykseen kuuluu: yrityksiä on vähintään kolme, enintään kuusi.
5.12.2007 8:46
Memmin kysymyksen aihealueena on ajankohtaisuus:
Voisiko oraakkeli kertoa, minkälainen joululahja on parhain. Onko se ajatus tosiaan tärkein, vai onko oikein heittää joulupyhien jälkeen kaikki villasukat roskakoriin? Käsintehty vai ostettu?
Tähänhän tietysti kuuluu vastata, että kyllä: se on nimenomaan se lämmin ajatus, joka on kaikista tärkein. Paskanmarjat. Kyllä se on kuulkaa niin raadollista, että jos esimerkiksi kymmenvuotias poika saa tänä jouluna vain kaksi lahjaa - toinen on villamyssy, jonka hänen rakastava isoäitinsä on vaivaa nähden lämmöllä kutonut, ja toinen Playstation 3, jonka on ostanut pojan upporikas eno (joka kuitenkin tiettävästi vihaa koko räkänokkaa) - niin eiköhän se Pleikkari vie melko kevyesti voiton päähineestä. Hiukan vanhempana sitä oppii arvostamaan myös ajatusta lahjan takana ja silloin myös itse tehty lahja saattaa olla ikimuistoinen. Kuitenkin siinä iässä, jossa joululahjojen saaminen on koko vuoden kohokohta (3 - 24 vuotta), niin kyllähän se on ensisijaisesti se paketin sisältö mikä ratkaisee.
Tästä voisi hätäisesti vetää materialistisen johtopäätöksen, että mitä kalliimpi lahja, sitä parempi. Näin ei kuitenkaan ole. Lahjaa hankkiessa kaikkein tärkeintä on pyrkiä eläytymään lahjottavan sielunmaisemaan ja löytää lahja, joka sopii juuri hänelle. Jos peruslähtökohtana on hankkia jotain sellaista mistä itsekin pitää, niin on suuri vaara, että lahja ja sen saaja eivät sovi toisilleen. Onnistunut lahja ei siis välttämättä ole kallis, mutta vaatii ostajalta mm. asiaan perehtymistä ja siihen paneutumista, tietojen urkkimista ja mielikuvitusta. Toisin sanoen: ajatusta. Eli tällä tavoin kun asiaa hiukan kääntelee, niin voidaan kai sittenkin todeta, että hyvän lahjan antamisessa ajatus on tärkein.
Omat lapsuuden joulunsa jo kokeneena oraakkeli tarjoaa seuraavanlaisen nyrkkisäännön lahjaostoksia helpottamaan: mikäli olet hankkimassa lahjaa alle 15-vuotiaalle pojalle, niin muista aina kova paketti - EI IKINÄ PEHMEÄÄ. Tätä ei voi liiaksi korostaa. (Tyttöihin tämä ei välttämättä päde. Oraakkelilta puuttuu kokemus tyttönä olemisesta, joten hän voi esittää heidän joululahjakäyttäytymisestään vain arvailuja.)
Voisiko oraakkeli kertoa, minkälainen joululahja on parhain. Onko se ajatus tosiaan tärkein, vai onko oikein heittää joulupyhien jälkeen kaikki villasukat roskakoriin? Käsintehty vai ostettu?
Tähänhän tietysti kuuluu vastata, että kyllä: se on nimenomaan se lämmin ajatus, joka on kaikista tärkein. Paskanmarjat. Kyllä se on kuulkaa niin raadollista, että jos esimerkiksi kymmenvuotias poika saa tänä jouluna vain kaksi lahjaa - toinen on villamyssy, jonka hänen rakastava isoäitinsä on vaivaa nähden lämmöllä kutonut, ja toinen Playstation 3, jonka on ostanut pojan upporikas eno (joka kuitenkin tiettävästi vihaa koko räkänokkaa) - niin eiköhän se Pleikkari vie melko kevyesti voiton päähineestä. Hiukan vanhempana sitä oppii arvostamaan myös ajatusta lahjan takana ja silloin myös itse tehty lahja saattaa olla ikimuistoinen. Kuitenkin siinä iässä, jossa joululahjojen saaminen on koko vuoden kohokohta (3 - 24 vuotta), niin kyllähän se on ensisijaisesti se paketin sisältö mikä ratkaisee.
Tästä voisi hätäisesti vetää materialistisen johtopäätöksen, että mitä kalliimpi lahja, sitä parempi. Näin ei kuitenkaan ole. Lahjaa hankkiessa kaikkein tärkeintä on pyrkiä eläytymään lahjottavan sielunmaisemaan ja löytää lahja, joka sopii juuri hänelle. Jos peruslähtökohtana on hankkia jotain sellaista mistä itsekin pitää, niin on suuri vaara, että lahja ja sen saaja eivät sovi toisilleen. Onnistunut lahja ei siis välttämättä ole kallis, mutta vaatii ostajalta mm. asiaan perehtymistä ja siihen paneutumista, tietojen urkkimista ja mielikuvitusta. Toisin sanoen: ajatusta. Eli tällä tavoin kun asiaa hiukan kääntelee, niin voidaan kai sittenkin todeta, että hyvän lahjan antamisessa ajatus on tärkein.
Omat lapsuuden joulunsa jo kokeneena oraakkeli tarjoaa seuraavanlaisen nyrkkisäännön lahjaostoksia helpottamaan: mikäli olet hankkimassa lahjaa alle 15-vuotiaalle pojalle, niin muista aina kova paketti - EI IKINÄ PEHMEÄÄ. Tätä ei voi liiaksi korostaa. (Tyttöihin tämä ei välttämättä päde. Oraakkelilta puuttuu kokemus tyttönä olemisesta, joten hän voi esittää heidän joululahjakäyttäytymisestään vain arvailuja.)
5.12.2007 10:44
Kun on ehtinyt jo siihen vaiheeseen, ettei tarvitse enää mitään, niin mielestäni esim. kuusi kanaa tai vuohi jne (Vrt. esim. World Vision, Kirkon Ulkomaanapu). ovat oivallisia joululahjoja. Ne eivät maksa antajalleen juuri mitään, mutta niiden avulla voi auttaa jotakuta kolmannen maailman ihmistä elämässä eteenpäin!
5.12.2007 13:05
Hanna80:n kysymys on katsastusaiheinen:
Oraakkeli osaa varmaankin vastata tähän autoaiheiseen pulmaan? Miksi katsastusaseman miehet ovat aina niin ilkeitä?
Seuraavassa on lueteltuna 20 mahdollista syytä katsastusmiehen huonotuulisuuteen:
1) Vääränlainen ruokavalio
2) Liian vähäinen yöuni
3) Taukotilan kahvinkeitin reistailee
4) Korkojen nousu
5) Vaimon kanssa tuli riideltyä
6) Radiossa soitetaan huonoa musiikkia
7) Selkä vihoittelee
8) Verottajalta tuli mätkyjä
9) Kellariin on päässyt vettä
10) Krapula
11) Poika ei enää halua pelata jääkiekkoa, vaikka juuri ostettiin kalliit varusteet
12) Vuodenaikaan liittyvä ahdistus
13) Digiboksi ei pelitä
14) Tunne siitä, että on huono ja riittämätön ihminen
15) Mihin katosi "Kuukauden western"?
16) Moderni arkkitehtuuri
17) Vatsahaava
18) Naapurin mies on ärsyttävä mersuineen
19) Hannu sai ylennyksen, joka olisi kuulunut minulle
20) Kuumetta 37,4
Katsastusmiehen huonotuulisuus ei välttämättä johdu kaikista em. syistä - se saattaa myös olla joidenkin näiden tekijöiden summa. Esim. kohta 16, "Moderni arkkitehtuuri", ei vielä yksinään aja katsastusmiestä tiuskimaan asiakkaalle. Mutta kun sen yhdistää "Krapulaan" (10) ja "Taukotilan kahvinkeittimen reistailuun" (3), saattaa tuloksena olla jo hyvinkin kärttyinen katsastusmies. Itse asiassa juuri "Krapula" on tehokas katalyytti, joka yhdistettynä mihin tahansa muuhun yo. listan tekijään, saa aikaiseksi huomattavaa laskua palvelualttiudessa.
Oraakkeli osaa varmaankin vastata tähän autoaiheiseen pulmaan? Miksi katsastusaseman miehet ovat aina niin ilkeitä?
Seuraavassa on lueteltuna 20 mahdollista syytä katsastusmiehen huonotuulisuuteen:
1) Vääränlainen ruokavalio
2) Liian vähäinen yöuni
3) Taukotilan kahvinkeitin reistailee
4) Korkojen nousu
5) Vaimon kanssa tuli riideltyä
6) Radiossa soitetaan huonoa musiikkia
7) Selkä vihoittelee
8) Verottajalta tuli mätkyjä
9) Kellariin on päässyt vettä
10) Krapula
11) Poika ei enää halua pelata jääkiekkoa, vaikka juuri ostettiin kalliit varusteet
12) Vuodenaikaan liittyvä ahdistus
13) Digiboksi ei pelitä
14) Tunne siitä, että on huono ja riittämätön ihminen
15) Mihin katosi "Kuukauden western"?
16) Moderni arkkitehtuuri
17) Vatsahaava
18) Naapurin mies on ärsyttävä mersuineen
19) Hannu sai ylennyksen, joka olisi kuulunut minulle
20) Kuumetta 37,4
Katsastusmiehen huonotuulisuus ei välttämättä johdu kaikista em. syistä - se saattaa myös olla joidenkin näiden tekijöiden summa. Esim. kohta 16, "Moderni arkkitehtuuri", ei vielä yksinään aja katsastusmiestä tiuskimaan asiakkaalle. Mutta kun sen yhdistää "Krapulaan" (10) ja "Taukotilan kahvinkeittimen reistailuun" (3), saattaa tuloksena olla jo hyvinkin kärttyinen katsastusmies. Itse asiassa juuri "Krapula" on tehokas katalyytti, joka yhdistettynä mihin tahansa muuhun yo. listan tekijään, saa aikaiseksi huomattavaa laskua palvelualttiudessa.
5.12.2007 15:36
Sen jälkeen kun katsastustoiminnan monopoli purettiin ja alalle tuli kilpailua, olen törmännyt itse kyllä pelkästään ystävällisiin katsastajiin.
Kohta 10:hän saa yleensä aikaan tunteen nro:14, mikä johtaa hyvinkin nöyrään käytökseen ja palveluun.
Kohta 10:hän saa yleensä aikaan tunteen nro:14, mikä johtaa hyvinkin nöyrään käytökseen ja palveluun.
8.12.2007 22:06
Marire aprikoi:
Minulla on Orakkelille parikin kysymystä:
Ensinäkin, miten kirjan kirjoitus etenee?
Ja toiseksi, miksei minua vieläkään kutsuttu Linnan juhliin, vaikka ylitin itseni tänä vuonna?
Oraakkelin kirjaprojekti etenee (kulunutta ilmausta lainatakseni) hitaasti mutta varmasti. Valmista tulee toivottavasti kevään aikana, jolloin kirja olisi lunastettavissa kauppojen hyllyiltä ensi syksynä.
Linnan juhlien vieraslistalle pääsemiseksi hyväkään yritys ei valitettavasti aina riitä. Oraakkelikaan ei ole juhlissa pistäytynyt, mutta on kuullut puhuttavan, että Presidentinlinnassa olisi kamala tungos ja liian kuuma. Oraakkeli onkin enemmän "kotini on linnani" -koulukunnan miehiä.
Minulla on Orakkelille parikin kysymystä:
Ensinäkin, miten kirjan kirjoitus etenee?
Ja toiseksi, miksei minua vieläkään kutsuttu Linnan juhliin, vaikka ylitin itseni tänä vuonna?
Oraakkelin kirjaprojekti etenee (kulunutta ilmausta lainatakseni) hitaasti mutta varmasti. Valmista tulee toivottavasti kevään aikana, jolloin kirja olisi lunastettavissa kauppojen hyllyiltä ensi syksynä.
Linnan juhlien vieraslistalle pääsemiseksi hyväkään yritys ei valitettavasti aina riitä. Oraakkelikaan ei ole juhlissa pistäytynyt, mutta on kuullut puhuttavan, että Presidentinlinnassa olisi kamala tungos ja liian kuuma. Oraakkeli onkin enemmän "kotini on linnani" -koulukunnan miehiä.
11.12.2007 16:19
The Eräsmies tiedustelee:
Terveppä terve OraakkelA!
Universumin paras Miesartisti&bandi esintyy huomenna pallon muotoisessa areenassa läntisen naapurimme pääkaupungissa.. Juttelin juuri Nostradamuksen kanssa ja pähkäilimme siinä yhdessä että mahtaakohan kyseinen herra antaa jotain extraa jälleen naapurikansallemme pitempien kinkerien muodossa(tällä hetkellä setin pituus ollut pisimmillään 2.25).
Ja toinen asia mitä mietimme Nossen kanssa,olihan rinkiin jo tullut siinä vaiheessa Geoffrey Monmouthilainen,Nahum ja Delfoi(kyseli muuten omasta oraakkelistaan,myi sen aikanaan Lohjalla kirpputorilla?)että onko eräs suomalainen laulaja-lauluntekijä joka ennen ilm. asui Nummelassa, tulossa kyseiseen tilaisuuteen?..
Ja jos kyseinen nykyinen pitkätukka aikoo lähteä katsomaan tätä Universumin parasta hittitykitys-spektaakkelia,aikooko hän kenties mennä tilaisuuteen:
a) Kävellen
b) mopolla
c) vesilaitteella
d) ilmakoneella
Kosmisin terveisin: The Eräsmies,Nostradamus,Geoffrey Monmouthilainen,Nahum & Delfoy
Valitettavasti tämä The Eräsmiehen ja kumppaneiden viesti saavutti oraakkelin hieman liian myöhään. Vastaaminen ei nimittäin tässä vaiheessa vaadi enää kurkistusta tulevaisuuteen, vaan pikemminkin katsauksen menneisyyteen. Vastaukset esitettyihin kysymyksiin ovat lyhyesti seuraavat:
Kyllä, kyllä ja D.
Aiheesta lisää täällä.
Terveppä terve OraakkelA!
Universumin paras Miesartisti&bandi esintyy huomenna pallon muotoisessa areenassa läntisen naapurimme pääkaupungissa.. Juttelin juuri Nostradamuksen kanssa ja pähkäilimme siinä yhdessä että mahtaakohan kyseinen herra antaa jotain extraa jälleen naapurikansallemme pitempien kinkerien muodossa(tällä hetkellä setin pituus ollut pisimmillään 2.25).
Ja toinen asia mitä mietimme Nossen kanssa,olihan rinkiin jo tullut siinä vaiheessa Geoffrey Monmouthilainen,Nahum ja Delfoi(kyseli muuten omasta oraakkelistaan,myi sen aikanaan Lohjalla kirpputorilla?)että onko eräs suomalainen laulaja-lauluntekijä joka ennen ilm. asui Nummelassa, tulossa kyseiseen tilaisuuteen?..
Ja jos kyseinen nykyinen pitkätukka aikoo lähteä katsomaan tätä Universumin parasta hittitykitys-spektaakkelia,aikooko hän kenties mennä tilaisuuteen:
a) Kävellen
b) mopolla
c) vesilaitteella
d) ilmakoneella
Kosmisin terveisin: The Eräsmies,Nostradamus,Geoffrey Monmouthilainen,Nahum & Delfoy
Valitettavasti tämä The Eräsmiehen ja kumppaneiden viesti saavutti oraakkelin hieman liian myöhään. Vastaaminen ei nimittäin tässä vaiheessa vaadi enää kurkistusta tulevaisuuteen, vaan pikemminkin katsauksen menneisyyteen. Vastaukset esitettyihin kysymyksiin ovat lyhyesti seuraavat:
Kyllä, kyllä ja D.
Aiheesta lisää täällä.
17.12.2007 7:31
Kevan muotoilee kysymyksensä seuraavasti:
Miksi vanhoilla ihmisillä on sanaton oikeus käyttäytyä muita kohtaan ihan miten vain? Miksei heille voisi huomauttaa huonosta käytöksestä samalla tavalla kuin esimerkiksi lapsille?
Kyseessä on iän mukanaantuoma etulyöntiasema, jota voitaneen kutsua myös jonkinlaiseksi käänteiseksi ikärasismiksi. Kun eletään elämän ehtoota ja maalilinja häämöttää, niin ihminen voi huoletta heittäytyä yhteiskunnan normien ulkopuolelle. Oraakkelin mielestä tämä on tavallaan aivan oikein: jos jollakulla on esim. neljänkymmenen vuoden etumatka allekirjoittaneeseen, niin kyllähän se antaa oikeuden hieman keekoilla.
Tuskinpa mekään kohtelemme itseämme selvästi nuorempia täysin samanarvoisina? Kun puhutaan huomattavista ikäeroista, niin on luonnollista, että vanhempi ihminen kokee olevansa nokkimisjärjestyksessä nuoremman yläpuolella. Tämä tietysti risoo meitä nuorison edustajia, mutta ei huolta - meidän aikamme koittaa vielä. Kaukana tulevaisuudessa siintävät vanhuuden kultaiset vuodet, jolloin oraakkelikin puskee mistään piittaamatta rollaattoriaan paheksuen kaikkea tielleen sattuvaa. Rollaattorijengit kylvävät enemmän kauhua kuin prätkäjengit konsanaan. Kyllä silloin kelpaa!
Miksi vanhoilla ihmisillä on sanaton oikeus käyttäytyä muita kohtaan ihan miten vain? Miksei heille voisi huomauttaa huonosta käytöksestä samalla tavalla kuin esimerkiksi lapsille?
Kyseessä on iän mukanaantuoma etulyöntiasema, jota voitaneen kutsua myös jonkinlaiseksi käänteiseksi ikärasismiksi. Kun eletään elämän ehtoota ja maalilinja häämöttää, niin ihminen voi huoletta heittäytyä yhteiskunnan normien ulkopuolelle. Oraakkelin mielestä tämä on tavallaan aivan oikein: jos jollakulla on esim. neljänkymmenen vuoden etumatka allekirjoittaneeseen, niin kyllähän se antaa oikeuden hieman keekoilla.
Tuskinpa mekään kohtelemme itseämme selvästi nuorempia täysin samanarvoisina? Kun puhutaan huomattavista ikäeroista, niin on luonnollista, että vanhempi ihminen kokee olevansa nokkimisjärjestyksessä nuoremman yläpuolella. Tämä tietysti risoo meitä nuorison edustajia, mutta ei huolta - meidän aikamme koittaa vielä. Kaukana tulevaisuudessa siintävät vanhuuden kultaiset vuodet, jolloin oraakkelikin puskee mistään piittaamatta rollaattoriaan paheksuen kaikkea tielleen sattuvaa. Rollaattorijengit kylvävät enemmän kauhua kuin prätkäjengit konsanaan. Kyllä silloin kelpaa!
17.12.2007 7:49
a9800362 on törmännyt ihmisruumiin suorituskyvyn rajoihin:
Eräs nimeltä mainitsematon foorumilainen pohti lauantaisen kuvauskeikan jälkeen rautatieaseman kahvilan edustalla seuraavaa:
Miksi Anssin keikan jälkeen on aina jaloissa sellainen outo olo ja tuntuu siltä, että ne eivät kanna?
Olen itsekin miettinyt tätä moneen kertaan saman efektin monen monituista kertaa kokeneena, ja niinpä turvaudun nyt Oraakkelin apuun tässä aiheessa. Odottelen siis varsin tyhjentävää vastausta!
Tämä lienee elämää suurempaa kemiaa??
Tilanteen korjaamiseksi oraakkeli suosittelee jalkalihasten voimistamista esim. jalkaprässin avulla. Näitä löytyy kaikista kuntosaleista. Laitteella tulee tehdä sopivilla painoilla rauhallisia ja hallittuja suorituksia esim. 20 toiston sarjoina. Liike kohdistuu reisi- ja pakaralihaksiin. Myös pohkeisiin, reidenojentajiin, -lähentäjiin ja -loitontajiin on omat laitteensa. Muutaman viikon systemaattisella harjoittelulla jalkojen luulisi alkavan kantaa.
Eräs nimeltä mainitsematon foorumilainen pohti lauantaisen kuvauskeikan jälkeen rautatieaseman kahvilan edustalla seuraavaa:
Miksi Anssin keikan jälkeen on aina jaloissa sellainen outo olo ja tuntuu siltä, että ne eivät kanna?
Olen itsekin miettinyt tätä moneen kertaan saman efektin monen monituista kertaa kokeneena, ja niinpä turvaudun nyt Oraakkelin apuun tässä aiheessa. Odottelen siis varsin tyhjentävää vastausta!
Tämä lienee elämää suurempaa kemiaa??
Tilanteen korjaamiseksi oraakkeli suosittelee jalkalihasten voimistamista esim. jalkaprässin avulla. Näitä löytyy kaikista kuntosaleista. Laitteella tulee tehdä sopivilla painoilla rauhallisia ja hallittuja suorituksia esim. 20 toiston sarjoina. Liike kohdistuu reisi- ja pakaralihaksiin. Myös pohkeisiin, reidenojentajiin, -lähentäjiin ja -loitontajiin on omat laitteensa. Muutaman viikon systemaattisella harjoittelulla jalkojen luulisi alkavan kantaa.
17.12.2007 9:27
a.
17.12.2007 19:43
Olen kenties tylsä ihminen (ja uhmakas, kun kyseenalaistan Oraakkelin selityksen!), mutta tähän kommenttiin on pakko sanoa tylysti, että ei toimi. Olen vuosikausia käynyt kuntosalilla ja harrastanut kaikenlaista liikuntaa aina baletista judon kautta jääkiekkoon, eikä fyysisellä kunnolla selkeästi ole mitään tekemistä esittämäni asian kanssa. Tänä syksynä olen peräti oikein keskittynyt reisi- ja pakaralihasten voimistamiseen käymällä RVP (Reisi Vatsa Pakara) tunneilla. Silti ne jalat vaan voimattomilta tuntuivat lauantain session jälkeen...
Tapahtuukohan aivoissa jokin minulle täysin tuntematon kemiallinen reaktio, kun Anssi astuu lavalle...? Tämä kyseinen reaktio tuntuu vaikuttavan aina samalla tavalla fyysisestä kunnosta riippumatta! Vai onkohan niin, että fyysistä kuntoa ei niin hyväksi voikaan saada, etteivät jalat tuntuisi voimattomilta Anssin keikan jälkeen!?
Nyt tekisi mieleni haastaa Oraakkeli antamaan parempi selitys! :D
Anssi Kela Tilanteen korjaamiseksi oraakkeli suosittelee jalkalihasten voimistamista esim. jalkaprässin avulla. Näitä löytyy kaikista kuntosaleista. Muutaman viikon systemaattisella harjoittelulla jalkojen luulisi alkavan kantaa.
Olen kenties tylsä ihminen (ja uhmakas, kun kyseenalaistan Oraakkelin selityksen!), mutta tähän kommenttiin on pakko sanoa tylysti, että ei toimi. Olen vuosikausia käynyt kuntosalilla ja harrastanut kaikenlaista liikuntaa aina baletista judon kautta jääkiekkoon, eikä fyysisellä kunnolla selkeästi ole mitään tekemistä esittämäni asian kanssa. Tänä syksynä olen peräti oikein keskittynyt reisi- ja pakaralihasten voimistamiseen käymällä RVP (Reisi Vatsa Pakara) tunneilla. Silti ne jalat vaan voimattomilta tuntuivat lauantain session jälkeen...
Tapahtuukohan aivoissa jokin minulle täysin tuntematon kemiallinen reaktio, kun Anssi astuu lavalle...? Tämä kyseinen reaktio tuntuu vaikuttavan aina samalla tavalla fyysisestä kunnosta riippumatta! Vai onkohan niin, että fyysistä kuntoa ei niin hyväksi voikaan saada, etteivät jalat tuntuisi voimattomilta Anssin keikan jälkeen!?
Nyt tekisi mieleni haastaa Oraakkeli antamaan parempi selitys! :D
18.12.2007 10:10
Tukisukat :P
a9800362Anssi Kela Tilanteen korjaamiseksi oraakkeli suosittelee jalkalihasten voimistamista esim. jalkaprässin avulla. Näitä löytyy kaikista kuntosaleista. Muutaman viikon systemaattisella harjoittelulla jalkojen luulisi alkavan kantaa.
Olen kenties tylsä ihminen (ja uhmakas, kun kyseenalaistan Oraakkelin selityksen!), mutta tähän kommenttiin on pakko sanoa tylysti, että ei toimi. Olen vuosikausia käynyt kuntosalilla ja harrastanut kaikenlaista liikuntaa aina baletista judon kautta jääkiekkoon, eikä fyysisellä kunnolla selkeästi ole mitään tekemistä esittämäni asian kanssa. Tänä syksynä olen peräti oikein keskittynyt reisi- ja pakaralihasten voimistamiseen käymällä RVP (Reisi Vatsa Pakara) tunneilla. Silti ne jalat vaan voimattomilta tuntuivat lauantain session jälkeen...
Tapahtuukohan aivoissa jokin minulle täysin tuntematon kemiallinen reaktio, kun Anssi astuu lavalle...? Tämä kyseinen reaktio tuntuu vaikuttavan aina samalla tavalla fyysisestä kunnosta riippumatta! Vai onkohan niin, että fyysistä kuntoa ei niin hyväksi voikaan saada, etteivät jalat tuntuisi voimattomilta Anssin keikan jälkeen!?
Nyt tekisi mieleni haastaa Oraakkeli antamaan parempi selitys! :D
Tukisukat :P
18.12.2007 19:38
:lol:
Ei mutta sillon se on kaikista kurjinta, kun odotat kassajonossa muksun kanssa ja joku mamma/pappa kiilaa eteen. Yritä siinä sitten selittää miksi ei saisi etuilla... Tai kun saat pahaa silmää odottaessasi lekurissa/apteekissa! Siis istut, kun selkä niin kipeä, että jos seisot pidempään voi jalat mennä alta, ja penkkejä tietenkin hintsusti.
Anssi Kela Kaukana tulevaisuudessa siintävät vanhuuden kultaiset vuodet, jolloin oraakkelikin puskee mistään piittaamatta rollaattoriaan paheksuen kaikkea tielleen sattuvaa.
:lol:
Ei mutta sillon se on kaikista kurjinta, kun odotat kassajonossa muksun kanssa ja joku mamma/pappa kiilaa eteen. Yritä siinä sitten selittää miksi ei saisi etuilla... Tai kun saat pahaa silmää odottaessasi lekurissa/apteekissa! Siis istut, kun selkä niin kipeä, että jos seisot pidempään voi jalat mennä alta, ja penkkejä tietenkin hintsusti.
10.1.2008 12:09
paikan antamisesta vanhuksille ja raihnaisille bussissa tai muussa yleisessä kulkuneuvossa. Sattuipa kerran minulle, olin tulossa TURUSTA Tampareelle junassa jatkaakseni matkaa Tampereelta Ouluun ja tietysti junalla. Varasin Turussa ikkunapaikan junaan, minä pitkämatkalainen. Konduktööri tuijotti lippuani ja sanoi oho ompas tytöllä matkaa taitettavana (lippu oli Ouluun asti). Istuin tyytyväisenä paikallani mutta annas olla. Paikalle saapui nuoripari, eivät olleet saaneet vierekkäisiä paikkoja. Olettivat ilman muuta että minä luovutan paikkani heille ja he pääsevät istumaan vierekkäin ja minä joutuisin käytäväpaikalle, jommankumman paikalle jonkun toisen viereen. Nuorimies viittasi peukalolla että lähdeppäs kälppimään. Olin väsynyt pitkistä luentosarjoista ja vit..tti. Oli kuin härälle punanen vaate moinen röyhkeys ja laskin kymmeneen. En edes muista mitä sanoin mutta sanojeni vaikutus oli se, että nuorikko hävisi omalle paikalleen ja miespuolinen henkilö istui viereeni ja silmäili pelonsekaisin tuntein.
Ihmettelin yhtä asiaa mielessäni, miksi he juuri valitsivat minut jota yrittivät häätää eikä sitä toista ihmistä joka myös istui ikkunapaikalla ja sitten selvisi AHAAA, se oli vanhempi naishenkilö se... juuu
Ihmettelin yhtä asiaa mielessäni, miksi he juuri valitsivat minut jota yrittivät häätää eikä sitä toista ihmistä joka myös istui ikkunapaikalla ja sitten selvisi AHAAA, se oli vanhempi naishenkilö se... juuu
10.1.2008 14:12
Kerronpa minäkin omia kokemuksiani junassa matkustamisesta. Matkustan junalla pitempiä matkoja erinäisistä syistä verrattain usein. Astun junaan yleensä väliasemilta ja olen ostanut lipun paikkoineen asianmukaisesti. Kun sitten hakeudun ostamalleni paikalle, lähes POIKKEUKSETTA paikallani istuu jo joku. Kun en halua ruveta rettelöimään, istun sitten siihen viereiselle istuimelle. Kun yleensä en matkusta kovin pitkiä matkoja, se on sama, istunko ikkunan vai käytävän vieressä. Tykkään kyllä katsella maisemia, minkä vuoksi ostan aina ikkunapaikan. Ihmetyttää vain ihmisten käyttäytyminen, eikö ne osaa istua omalla paikallaan. Joskus, kun ei ole ihan paras päivä, näytän lippuni istujalle ja pyydän siirtymään muualle. Jos istuja on kovin iäkäs, istun kuitenkin suosiolla viereiselle paikalle. Vaikka itsellänikin on jo ikää, en tohdi ruveta ainakaan itseäni vanhempia ihmisiä komentelemaan. Kerran jo kysyin konduktööriltä, keitä ne muiden paikoilla istuvat ihmiset ovat. No, tämä nyt on maailman vähäisimpiä valituksen aiheita, mutta kerronpahan vain, kun tuli tilaisuus. Mutta balisaa ymmärrän kyllä erittäin hyvin!
10.1.2008 15:27
Itse matkustan myös paljon junassa ja joskus ei joko voi tai ehdi ostamaan lippua etukäteen (jos lipunmyyntipisteet ovat kiinni) ja näin on pakko mennä junaan ilman lippua (ja paikkaa). Minä sanon aina, jos paikallani istuu joku. Vaikka olisi vanhempikin. Miksi minun pitäisi luopua ostamastani paikasta?
Hilkka Ihmetyttää vain ihmisten käyttäytyminen, eikö ne osaa istua omalla paikallaan. Joskus, kun ei ole ihan paras päivä, näytän lippuni istujalle ja pyydän siirtymään muualle. Jos istuja on kovin iäkäs, istun kuitenkin suosiolla viereiselle paikalle. Vaikka itsellänikin on jo ikää, en tohdi ruveta ainakaan itseäni vanhempia ihmisiä komentelemaan. Kerran jo kysyin konduktööriltä, keitä ne muiden paikoilla istuvat ihmiset ovat.
Itse matkustan myös paljon junassa ja joskus ei joko voi tai ehdi ostamaan lippua etukäteen (jos lipunmyyntipisteet ovat kiinni) ja näin on pakko mennä junaan ilman lippua (ja paikkaa). Minä sanon aina, jos paikallani istuu joku. Vaikka olisi vanhempikin. Miksi minun pitäisi luopua ostamastani paikasta?
10.1.2008 16:43
Lisää tilitystä aiheesta junamatkustaminen...
Onnittelut Balisalle, teit juuri oikein. Mulle sattui viime kesänä jossain Tampereen pohjoispuolella eräs nuori pariskunta edessä olevaan penkkiriviin - olivat riemukseen saaneet vierekkäiset paikat. Käytäväpaikalla istunut miespuolinen, kiimainen ja haiseva matkustaja käytti tilaisuutta hyväkseen ja lähenteli ikkunapaikalla istuneen tytön naamaa kieli edellä koko matkan ajan. Maiskuttelu oli niin äänekästä, että se sai kauempana istuvat mummotkin vaivaantumaan. Sitä 1,5 tuntia kuunneltuani juna saapui vihdoin pääteasemalleni, jolloin rynnistin erittäin äkäisenä ulos. Ei ole kovin usein hermot kiristyneet niin tiukalle. Nuorukaisen onneksi mulla ei ollut esim. kaulinta mukana. Tämän tapauksen jälkeen päätin, että enää en venytä kärsivällisyyttäni kaiken maailman urpojen takia, vaan he saavat maistaa sanallista piiskaa hyvin nopeasti. Kehtaavatkin häiritä maksavien asiakkaiden rauhaisaa junamatkaa. :evil:
Onnittelut Balisalle, teit juuri oikein. Mulle sattui viime kesänä jossain Tampereen pohjoispuolella eräs nuori pariskunta edessä olevaan penkkiriviin - olivat riemukseen saaneet vierekkäiset paikat. Käytäväpaikalla istunut miespuolinen, kiimainen ja haiseva matkustaja käytti tilaisuutta hyväkseen ja lähenteli ikkunapaikalla istuneen tytön naamaa kieli edellä koko matkan ajan. Maiskuttelu oli niin äänekästä, että se sai kauempana istuvat mummotkin vaivaantumaan. Sitä 1,5 tuntia kuunneltuani juna saapui vihdoin pääteasemalleni, jolloin rynnistin erittäin äkäisenä ulos. Ei ole kovin usein hermot kiristyneet niin tiukalle. Nuorukaisen onneksi mulla ei ollut esim. kaulinta mukana. Tämän tapauksen jälkeen päätin, että enää en venytä kärsivällisyyttäni kaiken maailman urpojen takia, vaan he saavat maistaa sanallista piiskaa hyvin nopeasti. Kehtaavatkin häiritä maksavien asiakkaiden rauhaisaa junamatkaa. :evil:
10.1.2008 19:39
a.
11.1.2008 7:16
Kevan kysymys on topografinen:
Mikä on oikeastaan tämä ylä- ja alamäessä -juttu? Eikö ole niin, että kun menee ylämäkeen, niin se on aika raskasta? Ja sitten kun menee alamäkeen niin silloin(kin) menee huonosti? Eli kumpi nyt sitten on parempi vai onko molemmat yhtä huonoja? Ja alamäkeen nyt on ainakin helpompi mennä..
Oon miettiny tätä nyt jo ainakin vuoden, ja ehkä oraakkeli voisi vapauttaa minut tuskasta...
Erilaiset sanonnat antavat tosiaan kovin ristiriitaista tietoa tästä aiheesta. Yhtäältä sanotaan "auta miestä mäessä", jolla kaiketi viitataan ylämäkeen negatiivisessa mielessä. Toisaalta puhutaan jonkun olevan "nousussa" tai "nousukiidossa", jolloin ylöspäin suuntautuva liike onkin taas positiivista. Vihkikaavassa puolestaan mainitaan "myötä- ja vastamäet", jolloin asetelma kääntyy jälleen toisinpäin. Mutta kun jonkun sanotaan olevan "alamäessä", niin se onkin jostain syystä taas huonompi juttu.
Eli ota näistä nyt sitten selvää. Menee liian vaikeaksi jopa oraakkelille. Ehkä ns. vanhan kansan höpötyksille ei muutenkaan pitäisi antaa liiaksi painoarvoa. Se on joka tapauksessa varmaa, että erilaiset mäet ovat se paljonpuhuttu elämän suola: mikäli elomme olisi vain viivasuoraa Pohjanmaata, niin tylsäksihän se pitemmän päälle kävisi. Vastamäki saattaa tuntua työläältä, mutta sen takana odottaa palkitseva myötämäki. Ja sama toisinpäin: jokainen nousu päättyy väistämättä laskuun. Elämä on aaltoliikettä ja vuoristorataa.
Oraakkeli puolestaan hämmästelee sitä, että mitä varten mäkihypyssä puhutaan "ylämäen laskuasennosta"? Mikä ihmeen ylämäki? Alamäkeenhän sieltä hyppyritornista tullaan sata lasissa. Ehkä ilmaus tulee siitä, että ajatellaan olevan kaksi mäkeä: hyppyritorni on ylämäki ja alastulorinne alamäki. Mutta typerältä se kuulostaa joka tapauksessa. Oraakkelin esittämä kysymys kuuluukin seuraavasti: miksi ei voitaisi ylämäen laskuasennon sijaan puhua vain pelkästä laskuasennosta?
Mikä on oikeastaan tämä ylä- ja alamäessä -juttu? Eikö ole niin, että kun menee ylämäkeen, niin se on aika raskasta? Ja sitten kun menee alamäkeen niin silloin(kin) menee huonosti? Eli kumpi nyt sitten on parempi vai onko molemmat yhtä huonoja? Ja alamäkeen nyt on ainakin helpompi mennä..
Oon miettiny tätä nyt jo ainakin vuoden, ja ehkä oraakkeli voisi vapauttaa minut tuskasta...
Erilaiset sanonnat antavat tosiaan kovin ristiriitaista tietoa tästä aiheesta. Yhtäältä sanotaan "auta miestä mäessä", jolla kaiketi viitataan ylämäkeen negatiivisessa mielessä. Toisaalta puhutaan jonkun olevan "nousussa" tai "nousukiidossa", jolloin ylöspäin suuntautuva liike onkin taas positiivista. Vihkikaavassa puolestaan mainitaan "myötä- ja vastamäet", jolloin asetelma kääntyy jälleen toisinpäin. Mutta kun jonkun sanotaan olevan "alamäessä", niin se onkin jostain syystä taas huonompi juttu.
Eli ota näistä nyt sitten selvää. Menee liian vaikeaksi jopa oraakkelille. Ehkä ns. vanhan kansan höpötyksille ei muutenkaan pitäisi antaa liiaksi painoarvoa. Se on joka tapauksessa varmaa, että erilaiset mäet ovat se paljonpuhuttu elämän suola: mikäli elomme olisi vain viivasuoraa Pohjanmaata, niin tylsäksihän se pitemmän päälle kävisi. Vastamäki saattaa tuntua työläältä, mutta sen takana odottaa palkitseva myötämäki. Ja sama toisinpäin: jokainen nousu päättyy väistämättä laskuun. Elämä on aaltoliikettä ja vuoristorataa.
Oraakkeli puolestaan hämmästelee sitä, että mitä varten mäkihypyssä puhutaan "ylämäen laskuasennosta"? Mikä ihmeen ylämäki? Alamäkeenhän sieltä hyppyritornista tullaan sata lasissa. Ehkä ilmaus tulee siitä, että ajatellaan olevan kaksi mäkeä: hyppyritorni on ylämäki ja alastulorinne alamäki. Mutta typerältä se kuulostaa joka tapauksessa. Oraakkelin esittämä kysymys kuuluukin seuraavasti: miksi ei voitaisi ylämäen laskuasennon sijaan puhua vain pelkästä laskuasennosta?
11.1.2008 7:43
Jassun käämi uhkaa palaa:
Miksi ihmeessä esim. lehtikauppiaat ja operaattoreiden myyjät eivät usko ensimmäisellä kerralla, kun sanoo ettei halua kyseistä tuotetta? Aina pitää alkaa jankkaamaan. "Mutta kun nyt olisi näin hyvä tarjous ja tätä tilaisuutta ei voi jättää käyttämättä ja pälä pälä..."
Menee hermot!
Telemarkkinointi on haastavaa työtä. Siinä saa rehkiä nihkeällä provikkapalkalla, ja kuten kaikissa muissakin ammateissa, jotkut tekevät sitä paremmin kuin toiset. Joidenkin puhelinmyyjien käyttämä taktiikka on se, että puhutaan vaikka väkisin niin kauan, kunnes tulee joko kaupat tai luuri korvaan. Koska me suomalaiset olemme ujoa, nöyrää ja tahdikasta kansaa, harva meistä kehtaa tylysti katkaista puhelua. Kuuntelemme kiltisti myyntipuheet ja lopulta saatamme jopa suostua ostamaan tuotteen vain saadaksemme myyntitykin hiljaiseksi. Jos vaikkapa joka kymmenes puhelu päättyy tällaiseen selätysvoittoon, niin silloin puhelinmyyjän todennäköisesti kannattaa toimia juuri näin.
Oraakkeli suosittelee näissä tapauksissa painamaan kylmästi punaista nappia. Ei sinulla ole mitään velvollisuutta kuunnella myyntipuheita vasten tahtoasi. Tuskinpa loukkaat myyjänkään tunteita kovin pahasti lyömällä luuria korvaan - todennäköisesti puhelu seuraavalle uhrille lähtee saman tien ja litania aletaan alusta.
Mikäli tällainen töykeys tuntuu mahdottomalta toteuttaa, tee kuten oraakkeli: vaihda liittymää ja muuta uusi numerosi salaiseksi. Jouduin tekemään tämän liikkeen vuonna 2001 toimittajien käydessä hieman liian kärkkääksi. Salaisen numeron ehdoton positiivinen vaikutus on ollut se, että viimeiseen seitsemään vuoteen en ole saanut ainuttakaan soittoa puhelinmyyjältä. Suosittelen.
Miksi ihmeessä esim. lehtikauppiaat ja operaattoreiden myyjät eivät usko ensimmäisellä kerralla, kun sanoo ettei halua kyseistä tuotetta? Aina pitää alkaa jankkaamaan. "Mutta kun nyt olisi näin hyvä tarjous ja tätä tilaisuutta ei voi jättää käyttämättä ja pälä pälä..."
Menee hermot!
Telemarkkinointi on haastavaa työtä. Siinä saa rehkiä nihkeällä provikkapalkalla, ja kuten kaikissa muissakin ammateissa, jotkut tekevät sitä paremmin kuin toiset. Joidenkin puhelinmyyjien käyttämä taktiikka on se, että puhutaan vaikka väkisin niin kauan, kunnes tulee joko kaupat tai luuri korvaan. Koska me suomalaiset olemme ujoa, nöyrää ja tahdikasta kansaa, harva meistä kehtaa tylysti katkaista puhelua. Kuuntelemme kiltisti myyntipuheet ja lopulta saatamme jopa suostua ostamaan tuotteen vain saadaksemme myyntitykin hiljaiseksi. Jos vaikkapa joka kymmenes puhelu päättyy tällaiseen selätysvoittoon, niin silloin puhelinmyyjän todennäköisesti kannattaa toimia juuri näin.
Oraakkeli suosittelee näissä tapauksissa painamaan kylmästi punaista nappia. Ei sinulla ole mitään velvollisuutta kuunnella myyntipuheita vasten tahtoasi. Tuskinpa loukkaat myyjänkään tunteita kovin pahasti lyömällä luuria korvaan - todennäköisesti puhelu seuraavalle uhrille lähtee saman tien ja litania aletaan alusta.
Mikäli tällainen töykeys tuntuu mahdottomalta toteuttaa, tee kuten oraakkeli: vaihda liittymää ja muuta uusi numerosi salaiseksi. Jouduin tekemään tämän liikkeen vuonna 2001 toimittajien käydessä hieman liian kärkkääksi. Salaisen numeron ehdoton positiivinen vaikutus on ollut se, että viimeiseen seitsemään vuoteen en ole saanut ainuttakaan soittoa puhelinmyyjältä. Suosittelen.
11.1.2008 17:43
Kiitokset oraakkelille! :D
Jotenkin se luurin lyöminen korvaan tuntuu niin julmalta, olen ehkä liian kiltti ihminen, mutta en ainakaan vielä ole pystynyt lyömään luuria korvaan kellekään lehtimyyjälle yms. Täytyy ehkä alkaa opettelemaan... :twisted:
Olen muuten aina miettinyt, että onko tuo salainen numero tosiaan niin salainen, ettei esim. lehtimyyjät yms. tai ylipäätään kukaan saa sitä mistään kaivettua esille?
Jotenkin se luurin lyöminen korvaan tuntuu niin julmalta, olen ehkä liian kiltti ihminen, mutta en ainakaan vielä ole pystynyt lyömään luuria korvaan kellekään lehtimyyjälle yms. Täytyy ehkä alkaa opettelemaan... :twisted:
Olen muuten aina miettinyt, että onko tuo salainen numero tosiaan niin salainen, ettei esim. lehtimyyjät yms. tai ylipäätään kukaan saa sitä mistään kaivettua esille?
11.1.2008 18:18
Voi sanoa: "ei kiitos, kuulemiin" ja sitten sulkea puhelimen, niin ei ole niin tylyä. Tai sanoa kuten tuttuni: "ennen en osannut sanoa ei, mutta nyt...", niin puhe loppuu siihen paikkaan!
Kannattaisi ilmoittaa tietonsa Robinson-rekisteriin, niin ei tule puheluita juurikaan.
[quote:3ow5wmi6]Puhelintarjonnan rajoituspalvelu
0600 13404
Yksityisillä henkilöillä on mahdollisuus rajoittaa kaupallista puhelintarjontaa soittamalla palvelunumeroon 0600 13404 ma-pe klo 8.30-18 (puhelun hinta 0,39 €/min +pvm), johon ilmoitetaan nimi, numero ja osoite.
Rajoituksen voi tehdä liittymäsopimuksen tehnyt täysi-ikäinen henkilö ja vain henkilökohtaisesti.
Rajoitus on kerrallaan voimassa 3 vuotta.
Kieltojen välittämiseen liittyvien järjestelyiden vuoksi kielto tulee voimaan n. 1-3 kuukauden kuluessa ilmoituksessa.
ASML:n jäsenyritykset (n.240 yritystä eri toimialoilta) ovat sitoutuneet käyttämään edellä mainitun palvelun rekisteriä toiminnassaan.[/quote:3ow5wmi6]
Poliisi saa tiedot ja jotkut viranomaiset, mutta eivät muut.
jassu Jotenkin se luurin lyöminen korvaan tuntuu niin julmalta, olen ehkä liian kiltti ihminen, mutta en ainakaan vielä ole pystynyt lyömään luuria korvaan kellekään lehtimyyjälle yms. Täytyy ehkä alkaa opettelemaan... :twisted:
Voi sanoa: "ei kiitos, kuulemiin" ja sitten sulkea puhelimen, niin ei ole niin tylyä. Tai sanoa kuten tuttuni: "ennen en osannut sanoa ei, mutta nyt...", niin puhe loppuu siihen paikkaan!
Kannattaisi ilmoittaa tietonsa Robinson-rekisteriin, niin ei tule puheluita juurikaan.
[quote:3ow5wmi6]Puhelintarjonnan rajoituspalvelu
0600 13404
Yksityisillä henkilöillä on mahdollisuus rajoittaa kaupallista puhelintarjontaa soittamalla palvelunumeroon 0600 13404 ma-pe klo 8.30-18 (puhelun hinta 0,39 €/min +pvm), johon ilmoitetaan nimi, numero ja osoite.
Rajoituksen voi tehdä liittymäsopimuksen tehnyt täysi-ikäinen henkilö ja vain henkilökohtaisesti.
Rajoitus on kerrallaan voimassa 3 vuotta.
Kieltojen välittämiseen liittyvien järjestelyiden vuoksi kielto tulee voimaan n. 1-3 kuukauden kuluessa ilmoituksessa.
ASML:n jäsenyritykset (n.240 yritystä eri toimialoilta) ovat sitoutuneet käyttämään edellä mainitun palvelun rekisteriä toiminnassaan.[/quote:3ow5wmi6]
jassu Olen muuten aina miettinyt, että onko tuo salainen numero tosiaan niin salainen, ettei esim. lehtimyyjät yms. tai ylipäätään kukaan saa sitä mistään kaivettua esille?
Poliisi saa tiedot ja jotkut viranomaiset, mutta eivät muut.
11.1.2008 19:00
Mullakin on omakohtaisia HUONOJA kokemuksia puhelinmyyjien tyrkyttämisestä. Jos kerran haksahtaa tilaamaan esim. jonkun lehden määräajaksi, voi olla varma, että seuraavat kaksi vuotta sitä lehteä tyrkyttää joku puhelinmyyjä vähintään kuukauden välein! Musta se kuulostaa jo kamalan kliseiseltä (tai ainakin tietää jo heti lähdössä, mitä on tulossa), kun jokainen puhelu alkaa:"Onnittelut sinulle, meillä on varattuna sinulle todella hieno etu..." En jaksanut olla kovin kauaa kohtelias, vaan sanoin suoraan:"Ei kiitos" ja löin luurin korvaan. Se tuntui mielestäni kohteliaammalta kuin pelkkä punaisen luurin painaminen.
Erään kerran vastaanottaessani vastaavanlaista puhelua, kysyin puhelinmyyjältä suoraan, mitä pitää tehdä, että saa nämä soitot loppumaan, ja niinpä myyjä antoi kiltisti suoramarkkinointikieltonumeron, johon soittamalla estää kyseiset puhelut seuraavaksi kolmeksi vuodeksi. Suosittelen. :D Mulle ei ainakaan suoramarkkinointikiellon ottamisen jälkeen ole tullut yhdenyhtä vastaavaa puhelua, joten toimii!
Jännä juttu sinänsä, että niin vastenmielisiä kuin puhelinmyyntipuhelut ovatkin, itse ei haluaisi jostain käsittämättömästä syystä olla kenellekään - ei edes imelille puhelinmyyjille - epäkohtelias, vaan yrittää esittää kommenttinsa asiallisesti ja edes suht kohteliaasti. Onko tämä sitä hyvän kotikasvatuksen tulosta...? :roll: Rajansa kaikella, kohteliaisuudellakin!
Erään kerran vastaanottaessani vastaavanlaista puhelua, kysyin puhelinmyyjältä suoraan, mitä pitää tehdä, että saa nämä soitot loppumaan, ja niinpä myyjä antoi kiltisti suoramarkkinointikieltonumeron, johon soittamalla estää kyseiset puhelut seuraavaksi kolmeksi vuodeksi. Suosittelen. :D Mulle ei ainakaan suoramarkkinointikiellon ottamisen jälkeen ole tullut yhdenyhtä vastaavaa puhelua, joten toimii!
Jännä juttu sinänsä, että niin vastenmielisiä kuin puhelinmyyntipuhelut ovatkin, itse ei haluaisi jostain käsittämättömästä syystä olla kenellekään - ei edes imelille puhelinmyyjille - epäkohtelias, vaan yrittää esittää kommenttinsa asiallisesti ja edes suht kohteliaasti. Onko tämä sitä hyvän kotikasvatuksen tulosta...? :roll: Rajansa kaikella, kohteliaisuudellakin!
14.1.2008 5:35
Kun tällä palstalla on aiemmin käsitelty VR:n matkustajien käyttäytymistä, lukekaapa nyt positiivinen juttu tämänpäiväisestä (14.1.2008) Iltalehdestä, aihe Suomen iloisin konduktööri!!
14.1.2008 6:31
Maria ihmetyttää erään kitarasankarin aktiivisuus:
Oi oraakkeli, joka korkealta vuoreltasi havainnoit maan matosten liikkeitä, kerro miksi Marzi Nyman kitaroineen on joka paikassa?
Marzi käyttää hyväkseen aika-avaruusjatkumossa olevia madonreikiä.
Oi oraakkeli, joka korkealta vuoreltasi havainnoit maan matosten liikkeitä, kerro miksi Marzi Nyman kitaroineen on joka paikassa?
Marzi käyttää hyväkseen aika-avaruusjatkumossa olevia madonreikiä.
14.1.2008 9:51
Ei tainnut mennä ihan puikkoihin tää keikka...
http://www.youtube.com/watch?v=SAPHu7yDB9Y
http://www.youtube.com/watch?v=SAPHu7yDB9Y
24.1.2008 16:22
Ei arvostelun olekaan tarkoitus olla mikään absoluuttinen totuus, vaan lähinnä asiaan perehtyneen henkilön ns. valistunut mielipide.
jassu Olen useasti miettinyt, että miksi on olemassa kriitikoita jotka arvostelee esim. kirjoja, leffoja, levyjä, tv-ohjelmia yms. ?
Olen kyllästynyt Keskisuomalaisen kriitikkoon, joka arvostelee leffoja ja tv-ohjelmia. Hän ei pidä mistään leffoista eikä tv-ohjelmista, kaikki on ihan p*rseestä hänen mielestään...
Eli mitä järkeä on, että joku kriitikko arvostelee esim. jonkun leffan. Jos hänen mielestään leffa on ihan hanurista, niin joku toinen voi pitää leffaa maailman parhaimpana teoksena.
Ei arvostelun olekaan tarkoitus olla mikään absoluuttinen totuus, vaan lähinnä asiaan perehtyneen henkilön ns. valistunut mielipide.
31.1.2008 8:19
Jassu kummastelee kriitikkojen toimintaa:
Olen useasti miettinyt, että miksi on olemassa kriitikoita jotka arvostelee esim. kirjoja, leffoja, levyjä, tv-ohjelmia yms. ?
Olen kyllästynyt Keskisuomalaisen kriitikkoon, joka arvostelee leffoja ja tv-ohjelmia. Hän ei pidä mistään leffoista eikä tv-ohjelmista, kaikki on ihan p*rseestä hänen mielestään...
Eli mitä järkeä on, että joku kriitikko arvostelee esim. jonkun leffan. Jos hänen mielestään leffa on ihan hanurista, niin joku toinen voi pitää leffaa maailman parhaimpana teoksena.
Eiköhän kriitikkojen perimmäinen tarkoitus ole tuoda kansalaisille tiettäväksi, että tällainenkin levy/kirja/elokuva/taidenäyttely/tv-ohjelma/teatteri- tai musiikkiesitys on tehty. Kyseessä on siis eräs viihdeteollisuuden merkittävimmistä lenkeistä: kriitikko on periaatteessa eräänlainen riippumaton promoottori, joka nostaa markkinoitavan tuotteen hetkeksi omaan kohdevaloonsa ja ihmisten tietoisuuteen. Tämä arvostelijan valo ei ole välttämättä suotuisa, mutta ilman sitä teos jää pimeyteen.
Ammattitaitoinen kriitikko osaa laatia arvostelunsa siten, että lukijalle välittyy aluksi kuva siitä minkälaisesta teoksesta on kysymys. Tämän tärkeimmän päämääränsä saavutettuaan kriitikko ilmaisee myös henkilökohtaisen mielipiteensä, tarkastellen arvostelunsa kohteen hyviä ja huonoja puolia. Onnistuneen kritiikin luettuaan kuluttajalla pitäisi olla eväitä tehdä joko osto- tai ostamattajättämispäätös. Taitava arvostelija osaa laatia kritiikkinsä siten, että negatiivisenkin arvion lukeva kuluttaja oivaltaa, että tämä teos ei ollut tuon kriitikon mieleen, mutta saattaisi kuitenkin kiinnostaa minua.
Kriitikon työ ei ole helppoa. Nykypäivänä turhuuksien markkinoiden tarjonta on niin massiivista, ettei missään ole enää tilaa käsitellä sitä kunnolla. Levyarvostelutkin ovat useimmissa lehdissä kuihtuneet muutaman lauseen mittaisiksi tuoteselosteiksi. Tämä on ikävää myös tekijän vinkkelistä: on masentavaa lukea kuinka esimerkiksi albumia, jota olet tehnyt kaksi vuotta, huitaistaan ohimennen epämääräisessä pikku arvostelussa. Kohteen kannalta ikävimpiä kritiikkejä ovatkin sellaiset, joista näkee ettei arvostelija ole viitsinyt edes kunnolla perehtyä hengentuotteeseesi. Kirjoitetaan vain ympäripyöreitä itsestäänselvyyksiä ja todetaan lopuksi: ihan kiva. Kritiikki on hyvää silloin, kun arvostelija on selvästi paneutunut aiheeseen ja pystyy perustelemaan mielipiteensä - vaikka ne olisivat negatiivisiakin.
Valitettavasti kriitikot kompastuvat helposti omaan näppäryyteensä. Arvostelijat varmasti vilpittömästi rakastavat kohteena olevaa taiteenlajia, mutta tämä tunteen palo ja kiihkeys voi myös johtaa jonkinlaiseen vieraantumiseen todellisuudesta. Arvioita kirjoitetaan ns. tavallisille ihmisille sellaisten ihmisten toimesta, joiden omat mieltymykset saattavat olla hyvinkin poikkeuksellisia ja elitistisiä. Oraakkeli ei pidä erityisen järkevänä esimerkiksi sitä, että Tarkovskin filmejä kaikkien aikojen parhaina elokuvina suitsuttava kriitikko haukkuu uusimman Bondin maan rakoon. Tai sitä, että viimeisimmän NME:n kansikuvabändin debyyttisingleä hehkuttava levyarvostelija lataa kitkerän täyslaidallisen Jore Marjarannan albumin niskaan.
Oraakkeli arvostaakin kriitikoita, jotka osaavat määritellä arvostelunsa kohteen hyvyyden genrensä puitteissa. On turhaa verrata Bondia puolalaiseen independent-elokuvaan. Järkevämpää olisi kertoa ihmisille, että oliko kyseessä onnistunut elokuva toimintagenressä.
Oraakkeli onkin yhdessä bassomajurinsa Karisalmen kanssa ryhtynyt käyttämään elokuvia arvioidessaan täysin uudenlaista tähditysjärjestelmää - eräänlaista tuplatähditystä, jossa otetaan huomioon genren rajoitukset. Jos on käyty esimerkiksi katsomassa taide-elokuvaksi luokiteltava kriitikkojen suosikki, mutta huomattu, että teatterissa tuli viihdyttyä huonosti, niin asian voi ilmaista siten, että tuli nähtyä yhden tähden viiden tähden elokuva. Tai mikäli ns. Hollywoodin tusinatuote yllättääkin positiivisesti, niin voidaan esimerkiksi todeta kyseessä olleen neljän tähden kahden tähden elokuvan. Tämän arvostelukeinon jälkimmäisten tähtien määrä voidaan kätevästi määritellä vaikkapa ns. maskulametodilla (Turun Sanomissa sekä Hesarin Nyt-liitteessä elokuville tähtiä viskelevä Tapani Maskula näyttää perustavan kritiikkinsä seuraavaan nyrkkisääntöön: Itä-Eurooppalainen taidefilmi: viisi tähteä - viihteellinen Hollywood-elokuva: yksi tähti). On sanomattakin selvää, että oraakkelin mielestä viiden tähden yhden tähden elokuva on parempi kuin yhden tähden viiden tähden tekele.
Kun arvosteluja arvostellaan, niin kriitikot yleensä älähtävät, että nämähän nyt ovat vain yhden ihmisen subjektiivisia mielipiteitä - ei meillä oikeasti mitään valtaa ole. On totta, että kyse on vain yhdestä äänestä. Mutta jos tuolla äänellä on esimerkiksi Helsingin Sanomain tapauksessa yli miljoona kuulijaa, niin on aivan turha väittää, etteikö sillä olisi merkitystä kuluttajien käyttäytymiseen. Ainakin oraakkeli on ostanut levyä ja käynyt katsomassa elokuvia pelkästään kriitikon kannustamana. Samoin moniin on jäänyt huonon arvostelun jälkeen tutustumatta. Eli kriitikoilla on ilman muuta valtaa. Ja siellä missä on valtaa, tulisi olla myös vastuuta.
Olen useasti miettinyt, että miksi on olemassa kriitikoita jotka arvostelee esim. kirjoja, leffoja, levyjä, tv-ohjelmia yms. ?
Olen kyllästynyt Keskisuomalaisen kriitikkoon, joka arvostelee leffoja ja tv-ohjelmia. Hän ei pidä mistään leffoista eikä tv-ohjelmista, kaikki on ihan p*rseestä hänen mielestään...
Eli mitä järkeä on, että joku kriitikko arvostelee esim. jonkun leffan. Jos hänen mielestään leffa on ihan hanurista, niin joku toinen voi pitää leffaa maailman parhaimpana teoksena.
Eiköhän kriitikkojen perimmäinen tarkoitus ole tuoda kansalaisille tiettäväksi, että tällainenkin levy/kirja/elokuva/taidenäyttely/tv-ohjelma/teatteri- tai musiikkiesitys on tehty. Kyseessä on siis eräs viihdeteollisuuden merkittävimmistä lenkeistä: kriitikko on periaatteessa eräänlainen riippumaton promoottori, joka nostaa markkinoitavan tuotteen hetkeksi omaan kohdevaloonsa ja ihmisten tietoisuuteen. Tämä arvostelijan valo ei ole välttämättä suotuisa, mutta ilman sitä teos jää pimeyteen.
Ammattitaitoinen kriitikko osaa laatia arvostelunsa siten, että lukijalle välittyy aluksi kuva siitä minkälaisesta teoksesta on kysymys. Tämän tärkeimmän päämääränsä saavutettuaan kriitikko ilmaisee myös henkilökohtaisen mielipiteensä, tarkastellen arvostelunsa kohteen hyviä ja huonoja puolia. Onnistuneen kritiikin luettuaan kuluttajalla pitäisi olla eväitä tehdä joko osto- tai ostamattajättämispäätös. Taitava arvostelija osaa laatia kritiikkinsä siten, että negatiivisenkin arvion lukeva kuluttaja oivaltaa, että tämä teos ei ollut tuon kriitikon mieleen, mutta saattaisi kuitenkin kiinnostaa minua.
Kriitikon työ ei ole helppoa. Nykypäivänä turhuuksien markkinoiden tarjonta on niin massiivista, ettei missään ole enää tilaa käsitellä sitä kunnolla. Levyarvostelutkin ovat useimmissa lehdissä kuihtuneet muutaman lauseen mittaisiksi tuoteselosteiksi. Tämä on ikävää myös tekijän vinkkelistä: on masentavaa lukea kuinka esimerkiksi albumia, jota olet tehnyt kaksi vuotta, huitaistaan ohimennen epämääräisessä pikku arvostelussa. Kohteen kannalta ikävimpiä kritiikkejä ovatkin sellaiset, joista näkee ettei arvostelija ole viitsinyt edes kunnolla perehtyä hengentuotteeseesi. Kirjoitetaan vain ympäripyöreitä itsestäänselvyyksiä ja todetaan lopuksi: ihan kiva. Kritiikki on hyvää silloin, kun arvostelija on selvästi paneutunut aiheeseen ja pystyy perustelemaan mielipiteensä - vaikka ne olisivat negatiivisiakin.
Valitettavasti kriitikot kompastuvat helposti omaan näppäryyteensä. Arvostelijat varmasti vilpittömästi rakastavat kohteena olevaa taiteenlajia, mutta tämä tunteen palo ja kiihkeys voi myös johtaa jonkinlaiseen vieraantumiseen todellisuudesta. Arvioita kirjoitetaan ns. tavallisille ihmisille sellaisten ihmisten toimesta, joiden omat mieltymykset saattavat olla hyvinkin poikkeuksellisia ja elitistisiä. Oraakkeli ei pidä erityisen järkevänä esimerkiksi sitä, että Tarkovskin filmejä kaikkien aikojen parhaina elokuvina suitsuttava kriitikko haukkuu uusimman Bondin maan rakoon. Tai sitä, että viimeisimmän NME:n kansikuvabändin debyyttisingleä hehkuttava levyarvostelija lataa kitkerän täyslaidallisen Jore Marjarannan albumin niskaan.
Oraakkeli arvostaakin kriitikoita, jotka osaavat määritellä arvostelunsa kohteen hyvyyden genrensä puitteissa. On turhaa verrata Bondia puolalaiseen independent-elokuvaan. Järkevämpää olisi kertoa ihmisille, että oliko kyseessä onnistunut elokuva toimintagenressä.
Oraakkeli onkin yhdessä bassomajurinsa Karisalmen kanssa ryhtynyt käyttämään elokuvia arvioidessaan täysin uudenlaista tähditysjärjestelmää - eräänlaista tuplatähditystä, jossa otetaan huomioon genren rajoitukset. Jos on käyty esimerkiksi katsomassa taide-elokuvaksi luokiteltava kriitikkojen suosikki, mutta huomattu, että teatterissa tuli viihdyttyä huonosti, niin asian voi ilmaista siten, että tuli nähtyä yhden tähden viiden tähden elokuva. Tai mikäli ns. Hollywoodin tusinatuote yllättääkin positiivisesti, niin voidaan esimerkiksi todeta kyseessä olleen neljän tähden kahden tähden elokuvan. Tämän arvostelukeinon jälkimmäisten tähtien määrä voidaan kätevästi määritellä vaikkapa ns. maskulametodilla (Turun Sanomissa sekä Hesarin Nyt-liitteessä elokuville tähtiä viskelevä Tapani Maskula näyttää perustavan kritiikkinsä seuraavaan nyrkkisääntöön: Itä-Eurooppalainen taidefilmi: viisi tähteä - viihteellinen Hollywood-elokuva: yksi tähti). On sanomattakin selvää, että oraakkelin mielestä viiden tähden yhden tähden elokuva on parempi kuin yhden tähden viiden tähden tekele.
Kun arvosteluja arvostellaan, niin kriitikot yleensä älähtävät, että nämähän nyt ovat vain yhden ihmisen subjektiivisia mielipiteitä - ei meillä oikeasti mitään valtaa ole. On totta, että kyse on vain yhdestä äänestä. Mutta jos tuolla äänellä on esimerkiksi Helsingin Sanomain tapauksessa yli miljoona kuulijaa, niin on aivan turha väittää, etteikö sillä olisi merkitystä kuluttajien käyttäytymiseen. Ainakin oraakkeli on ostanut levyä ja käynyt katsomassa elokuvia pelkästään kriitikon kannustamana. Samoin moniin on jäänyt huonon arvostelun jälkeen tutustumatta. Eli kriitikoilla on ilman muuta valtaa. Ja siellä missä on valtaa, tulisi olla myös vastuuta.
31.1.2008 8:42
Balisan kysymys:
Kuka tietää yhtyeestä SELFBLIND tai jotain? Jenkkiheviä?
Oraakkeli käytti erittäin kätevää hakupalvelua nimeltä Google. Kun sen hakukenttään kirjoitti sanan Selfblind, niin 0,06:ssa sekunnissa haulle löytyi 799 osumaa. Esimerkiksi heti ensimmäisenä nämä yhtyeen kotisivut:
www.selfblind.com
Kuka tietää yhtyeestä SELFBLIND tai jotain? Jenkkiheviä?
Oraakkeli käytti erittäin kätevää hakupalvelua nimeltä Google. Kun sen hakukenttään kirjoitti sanan Selfblind, niin 0,06:ssa sekunnissa haulle löytyi 799 osumaa. Esimerkiksi heti ensimmäisenä nämä yhtyeen kotisivut:
www.selfblind.com
1.2.2008 17:26
Kriitikoiden kirjoitteluista täytyy todeta, että ainakin meikäläiseen pätee lähes aina seuraava: mikäli kriitikko arvostelee jyrkin sanakääntein jotain elokuvaa tai levyä, se yleensä tarkoittaa sitä, että minä tykkään siitä. Sama pätee päinvastoin.
Kriitikoiden puheista tulikin mieleeni kirjoitus, joka julkaistiin muistaakseni Anssin Tampereen-keikan (31.3.2006) jälkeen. Siinä oli hyvä esimerkki siitä, kun kriitikko ei ollut paneutunut asiaan ja lateli pelkkiä itsestäänselvyyksiä...
Kriitikoilla on mielestäni aika paljon vaikutusvaltaa ihmisiin. Tiedän useita ihmisiä, jotka tekevät ostopäätöksiä/menosuunnitelmia pelkästään perustuen kriitikoiden kirjoituksiin ja arvioihin. Sekin on surullista, jos ei sen vertaa luota omaan arvostelukykyynsä ja kokeilunhaluunsa, että antaa muiden sanella omat valinnat.
Kriitikoiden puheista tulikin mieleeni kirjoitus, joka julkaistiin muistaakseni Anssin Tampereen-keikan (31.3.2006) jälkeen. Siinä oli hyvä esimerkki siitä, kun kriitikko ei ollut paneutunut asiaan ja lateli pelkkiä itsestäänselvyyksiä...
Kriitikoilla on mielestäni aika paljon vaikutusvaltaa ihmisiin. Tiedän useita ihmisiä, jotka tekevät ostopäätöksiä/menosuunnitelmia pelkästään perustuen kriitikoiden kirjoituksiin ja arvioihin. Sekin on surullista, jos ei sen vertaa luota omaan arvostelukykyynsä ja kokeilunhaluunsa, että antaa muiden sanella omat valinnat.
3.2.2008 12:42
kirjoittaessani saman hakukoneen hakemistoon kyseisen nimen tiedoksi, jouduin minne lienee. Yrittäessäni kirjoittaa kyseistä osoitetta, jouduin jonkun neropatin sivuille, jolla ei ole mitään tekemistä kyseisen yhtyeen kanssa.
Siispä ryhdyin toimeen ennen Oraakkelin vastausta.
Ajoin uudestaan sisään turvajärjestelmäni, poistin "mesen".
Jouduin jopa soittaamaan Securatesin tukipalveluun!
Puhdistin koneeni desinfiointiaineen kanssa ja kysymykseni olikin tarkoitettu siten, että olisin tiedonhaluissani saanut tietää onko kyseistä yhtyettä edes olemassa mutta tämä osio ei ole niin nopea kuin hakukone.
Mitä mieltä Oraakkeli on Hitlerin psyykkeestä. Freudilaisuudella on onnistuttu selvittämään ja ennustamaan aatun kohtalo mutta minulle jäi epäselväksi, miksi kyseisen henkilön viha kohdistui juuri juutalaisiin? Olihan hällä juutalainen perhelääkärikin?(vrt. dokumentti Hitleristä tv:sta)
Siispä ryhdyin toimeen ennen Oraakkelin vastausta.
Ajoin uudestaan sisään turvajärjestelmäni, poistin "mesen".
Jouduin jopa soittaamaan Securatesin tukipalveluun!
Puhdistin koneeni desinfiointiaineen kanssa ja kysymykseni olikin tarkoitettu siten, että olisin tiedonhaluissani saanut tietää onko kyseistä yhtyettä edes olemassa mutta tämä osio ei ole niin nopea kuin hakukone.
Mitä mieltä Oraakkeli on Hitlerin psyykkeestä. Freudilaisuudella on onnistuttu selvittämään ja ennustamaan aatun kohtalo mutta minulle jäi epäselväksi, miksi kyseisen henkilön viha kohdistui juuri juutalaisiin? Olihan hällä juutalainen perhelääkärikin?(vrt. dokumentti Hitleristä tv:sta)
3.2.2008 14:05
Itse olen pannut merkille saman ilmiön. Luonnehtisin sitä yhdellä sanalla: vanheneminen :D . Omalla kohdalla ainakin on ihan just samalla tavalla, etten käsitä, miksi ihmiset hinkuvat baariin "juttelemaan", kun siellä on kuitenkin niin kova meteli, ettei kuule omia ajatuksiaankaan. Kaipa, kun rehellisesti ajattelee, itsekin hinkui sinne baariin nuorempana, mutta ei kyllä enää moneen vuoteen. Eli tässä mielessä ikä on tehnyt tehtävänsä.
keva Mikä siinä on, että kun 10 hengen kaveriporukka, joka ei ole nähnyt noin vuoteen, viettää mukavaa iltaa keskustellen, pelaillen, juoden ja syöden, niin sitten jonkun on pakko päästä baariin "juttelemaan, juomaan ja katselemaan ihmisiä"?
Tai miks tää ei mahdu mulle päähän? Onko se niin outoa, jos vaan tykkää olla ja jutella ilman jumalatonta melua ja kännisiä örveltäjiä..?
Itse olen pannut merkille saman ilmiön. Luonnehtisin sitä yhdellä sanalla: vanheneminen :D . Omalla kohdalla ainakin on ihan just samalla tavalla, etten käsitä, miksi ihmiset hinkuvat baariin "juttelemaan", kun siellä on kuitenkin niin kova meteli, ettei kuule omia ajatuksiaankaan. Kaipa, kun rehellisesti ajattelee, itsekin hinkui sinne baariin nuorempana, mutta ei kyllä enää moneen vuoteen. Eli tässä mielessä ikä on tehnyt tehtävänsä.
3.2.2008 14:10
a.
3.2.2008 14:22
tänne pitää kirjautua kahteen kertaan ennenku pääsee sisään. Taas jotain konfliktia koneessa.
Asiaan palatakseni, mennä baariin keskustelemaan, minun porukassani ainakin ekaks vietetään iltaa porukassa jossain kabinetissa ja syödään, juodaan ja puidaan asioita ja humallutaan ja sitten hoksataan lähteä ns. baariin. Toiset jatkaa jurnuttamista ja jotkut erkanevat omille teilleen, valinnan mahdollisuus.
Minä menin laulamaan karaokea enkä kuuntelemaan miten psykiatrinen koulutus on joko mennyt mahdollisesti alamaihin tai kohentunut. Lauloin Lauri Tähkän biisejä kurkku suorana. Pohjanmaalta minne vaan....
Sitä ei tarvi kuunnella mitäään jos ei halua...
Asiaan palatakseni, mennä baariin keskustelemaan, minun porukassani ainakin ekaks vietetään iltaa porukassa jossain kabinetissa ja syödään, juodaan ja puidaan asioita ja humallutaan ja sitten hoksataan lähteä ns. baariin. Toiset jatkaa jurnuttamista ja jotkut erkanevat omille teilleen, valinnan mahdollisuus.
Minä menin laulamaan karaokea enkä kuuntelemaan miten psykiatrinen koulutus on joko mennyt mahdollisesti alamaihin tai kohentunut. Lauloin Lauri Tähkän biisejä kurkku suorana. Pohjanmaalta minne vaan....
Sitä ei tarvi kuunnella mitäään jos ei halua...
21.2.2008 19:09
Täältä varmaan löytyy vastaus seuraavaan kysymykseen... Miksi ihmeessä joissakin 2dl pillimehu purkeissa on sellainen pilli jossa on 2 haitaria? Mitä hyötyä niistä on? Ja lähes joka kerta kun juo kaksi haitarisella pillillä niin 2desistä on ainakin puolet rinnuksilla.
22.2.2008 8:23
En nyt Oraakkeli olekaan, mutta eikös tuossa ole kyse juuri tuon rinnuksilla olemisen estämisestä? 1 haitarinen pilli jää tönöttämään helpommin alaspäin ja jos reippaammin puristat purkkia niin jo tulee mehut ulos. 2 haitarisen pillin saa helpommin pysymään ylöspäin jolloin mehu ei niin helposti pursua ulos ennen aikojaan. Ehkä Sun pitää kantaa mukana 1haitarista pilliä :wink:
Hanna80 Täältä varmaan löytyy vastaus seuraavaan kysymykseen... Miksi ihmeessä joissakin 2dl pillimehu purkeissa on sellainen pilli jossa on 2 haitaria? Mitä hyötyä niistä on? Ja lähes joka kerta kun juo kaksi haitarisella pillillä niin 2desistä on ainakin puolet rinnuksilla.
En nyt Oraakkeli olekaan, mutta eikös tuossa ole kyse juuri tuon rinnuksilla olemisen estämisestä? 1 haitarinen pilli jää tönöttämään helpommin alaspäin ja jos reippaammin puristat purkkia niin jo tulee mehut ulos. 2 haitarisen pillin saa helpommin pysymään ylöspäin jolloin mehu ei niin helposti pursua ulos ennen aikojaan. Ehkä Sun pitää kantaa mukana 1haitarista pilliä :wink:
23.2.2008 11:45
Oraakkelille on jälleen esitetty hyviä kysymyksiä. Kuten tätä palstaa seuranneet ovat varmasti huomanneetkin, on kysymyksiin vastaamisen nopeus viime aikoina heikentynyt huomattavasti. Tämä johtuu oraakkelin kiireistä tämän foorumin ulkopuolella. Malttakaa kuitenkin mielenne; jossain vaiheessa kaikkiin kysymyksiin tullaan vastaamaan.
27.2.2008 13:59
No, tähän toiveikkaana tartun ja vetoan korkeimpaan oikeuteen. Kas, hävisin vedonlyönnissä. Panin likoon sen puolesta, että kolmannella pitkäsoitollasi käytät jollain omaelämäkerrallisella raidalla verbiä "kelata". Hävisin sitten.
Hyvitä nyt vähän ja laita se edes romaanisi viimeiseen lukuun. Saisin edes moraalisen korvauksen. Ookke?
"Suuria kuvioita" on mainettaan, myyntilukujaan parempi levy. Ootko itse yhtään sitä mieltä? Moi, moi ja siunausta!
Anssi Kela Malttakaa kuitenkin mielenne; jossain vaiheessa kaikkiin kysymyksiin tullaan vastaamaan.
No, tähän toiveikkaana tartun ja vetoan korkeimpaan oikeuteen. Kas, hävisin vedonlyönnissä. Panin likoon sen puolesta, että kolmannella pitkäsoitollasi käytät jollain omaelämäkerrallisella raidalla verbiä "kelata". Hävisin sitten.
Hyvitä nyt vähän ja laita se edes romaanisi viimeiseen lukuun. Saisin edes moraalisen korvauksen. Ookke?
"Suuria kuvioita" on mainettaan, myyntilukujaan parempi levy. Ootko itse yhtään sitä mieltä? Moi, moi ja siunausta!
28.2.2008 7:33
Aamen. Ehdoton lempparini näistä kolmesta. Oman kappaleeni olen vain johonkin hukannut, enkä periaatteesta wareta. Ainakaan Anssia, joutuu vielä vaivaistaloon.
Frater Musta
"Suuria kuvioita" on mainettaan, myyntilukujaan parempi levy.
Aamen. Ehdoton lempparini näistä kolmesta. Oman kappaleeni olen vain johonkin hukannut, enkä periaatteesta wareta. Ainakaan Anssia, joutuu vielä vaivaistaloon.
28.2.2008 14:55
GauchoSamoin kuin minun.Frater Musta
"Suuria kuvioita" on mainettaan, myyntilukujaan parempi levy.
Aamen. Ehdoton lempparini näistä kolmesta.
4.3.2008 15:58
Balisa vetäisee hihastaan ns. hitler-kortin:
Mitä mieltä Oraakkeli on Hitlerin psyykkeestä. Freudilaisuudella on onnistuttu selvittämään ja ennustamaan aatun kohtalo mutta minulle jäi epäselväksi, miksi kyseisen henkilön viha kohdistui juuri juutalaisiin? Olihan hällä juutalainen perhelääkärikin?(vrt. dokumentti Hitleristä tv:sta)
Oraakkelin on nyt pakko myöntää, että mitä tulee Hitlerin psyykeeseen, niin se on oraakkelin tietämyksen tuolla puolen. En tunne natsijohtajan elämän vaiheita riittävän hyvin osatakseni sanoa, että oliko tällä esim. lapsuudessaan tai nuoruudessaan epämiellyttäviä kokemuksia yksittäisistä juutalaisista, joita olisi sitten myöhemmin purkanut kokonaiseen kansanosaan tunnetuin seurauksin. Vai oliko kyseessä lopulta vain jonkinlainen onnettomien sattumien summa? Oraakkelin historiantietämyksessä on tässä kohtaa joitakin aukkoja.
Ehkä Adolfilla oli vain taipumus pistää rähinäksi? Vähän samalla tavoin kuin jalkapallohuligaaneilla, jotka pitävät suosikkiseuransa kannattamista vain tekosyynä mellakoinnille. Olivatko juutalaiset vain Hitlerin tekosyy toteuttaa jonkinlaista jumalakompleksiaan?
Pahasti sekaisinhan mies oli, siitä ei liene epäselvyyttä. Sekaisin kuin peikko.
Mitä mieltä Oraakkeli on Hitlerin psyykkeestä. Freudilaisuudella on onnistuttu selvittämään ja ennustamaan aatun kohtalo mutta minulle jäi epäselväksi, miksi kyseisen henkilön viha kohdistui juuri juutalaisiin? Olihan hällä juutalainen perhelääkärikin?(vrt. dokumentti Hitleristä tv:sta)
Oraakkelin on nyt pakko myöntää, että mitä tulee Hitlerin psyykeeseen, niin se on oraakkelin tietämyksen tuolla puolen. En tunne natsijohtajan elämän vaiheita riittävän hyvin osatakseni sanoa, että oliko tällä esim. lapsuudessaan tai nuoruudessaan epämiellyttäviä kokemuksia yksittäisistä juutalaisista, joita olisi sitten myöhemmin purkanut kokonaiseen kansanosaan tunnetuin seurauksin. Vai oliko kyseessä lopulta vain jonkinlainen onnettomien sattumien summa? Oraakkelin historiantietämyksessä on tässä kohtaa joitakin aukkoja.
Ehkä Adolfilla oli vain taipumus pistää rähinäksi? Vähän samalla tavoin kuin jalkapallohuligaaneilla, jotka pitävät suosikkiseuransa kannattamista vain tekosyynä mellakoinnille. Olivatko juutalaiset vain Hitlerin tekosyy toteuttaa jonkinlaista jumalakompleksiaan?
Pahasti sekaisinhan mies oli, siitä ei liene epäselvyyttä. Sekaisin kuin peikko.
4.3.2008 16:09
Kevan vuoro kysyä:
Mikä siinä on, että kun 10 hengen kaveriporukka, joka ei ole nähnyt noin vuoteen, viettää mukavaa iltaa keskustellen, pelaillen, juoden ja syöden, niin sitten jonkun on pakko päästä baariin "juttelemaan, juomaan ja katselemaan ihmisiä"?
Tai miks tää ei mahdu mulle päähän? Onko se niin outoa, jos vaan tykkää olla ja jutella ilman jumalatonta melua ja kännisiä örveltäjiä..?
Oraakkeli on usein ihmetellyt tätä aivan samaa. Monet mukavat illanvietot ovat päättyneet ennen aikojaan Lostariin, jossa porukka on hajonnut ja ihmiset lähteneet lopulta yksitellen koteihinsa. Absolutistina oraakkeli vastustaa luonnollisesti näitä baariin siirtymisiä aina viimeiseen asti, mutta muodostaa tavallisesti vain heikon, yhden miehen opposition. Koska oraakkelia baarit eivät vedä puoleensa, hän ei myöskään osaa antaa kunnollista vastausta siihen, miksi baarit vetävät ihmisiä puoleensa.
Yhden baareihin siirtymistä puoltavan syyn toki oraakkelikin keksii: kerrostaloasunnoissa se on hyvinkin huomaavaista naapureita kohtaan.
Toinen on varmaankin se, jos viina loppuu kotoa.
Mikä siinä on, että kun 10 hengen kaveriporukka, joka ei ole nähnyt noin vuoteen, viettää mukavaa iltaa keskustellen, pelaillen, juoden ja syöden, niin sitten jonkun on pakko päästä baariin "juttelemaan, juomaan ja katselemaan ihmisiä"?
Tai miks tää ei mahdu mulle päähän? Onko se niin outoa, jos vaan tykkää olla ja jutella ilman jumalatonta melua ja kännisiä örveltäjiä..?
Oraakkeli on usein ihmetellyt tätä aivan samaa. Monet mukavat illanvietot ovat päättyneet ennen aikojaan Lostariin, jossa porukka on hajonnut ja ihmiset lähteneet lopulta yksitellen koteihinsa. Absolutistina oraakkeli vastustaa luonnollisesti näitä baariin siirtymisiä aina viimeiseen asti, mutta muodostaa tavallisesti vain heikon, yhden miehen opposition. Koska oraakkelia baarit eivät vedä puoleensa, hän ei myöskään osaa antaa kunnollista vastausta siihen, miksi baarit vetävät ihmisiä puoleensa.
Yhden baareihin siirtymistä puoltavan syyn toki oraakkelikin keksii: kerrostaloasunnoissa se on hyvinkin huomaavaista naapureita kohtaan.
Toinen on varmaankin se, jos viina loppuu kotoa.
4.3.2008 16:15
op777 kahlaa syvissä vesissä:
Onko jätetyksi tulemisen jälkeisessä helvetillisessä olossa kyse enemmän epätoivoisesta kaipuusta rakastamansa ihmisen luo, vai ahdistuksesta kun tajuaa jäävänsä yksin?
Tunnetila on yhdistelmä näitä molempia. Siinä on kuitenkin enemmän ensimmäiseksi mainittua (suhteessa 70/30).
Onko jätetyksi tulemisen jälkeisessä helvetillisessä olossa kyse enemmän epätoivoisesta kaipuusta rakastamansa ihmisen luo, vai ahdistuksesta kun tajuaa jäävänsä yksin?
Tunnetila on yhdistelmä näitä molempia. Siinä on kuitenkin enemmän ensimmäiseksi mainittua (suhteessa 70/30).
4.3.2008 16:22
a9800362 tiedustelee inhimillisen suorituskyvyn rajoja:
Voiko burnoutista/työuupumuksesta selvitä jäämättä sairauslomalle...? Millä keinoin? Kaikki vinkit tervetulleita.
Voi, mutta se ei ole suositeltavaa. Erilaisilla lääkityksillä tuo varmaankin onnistuu. Jokaisen ihmisen velvollisuus on kuitenkin pitää itsestään huolta. Muuten ihminen voi mennä sillä tavalla rikki, ettei sitä voida enää korjata.
Kukaan ei ole korvaamaton. Jokainen on korvaamaton. Molemmat väittämät pitävät paikkansa.
Voiko burnoutista/työuupumuksesta selvitä jäämättä sairauslomalle...? Millä keinoin? Kaikki vinkit tervetulleita.
Voi, mutta se ei ole suositeltavaa. Erilaisilla lääkityksillä tuo varmaankin onnistuu. Jokaisen ihmisen velvollisuus on kuitenkin pitää itsestään huolta. Muuten ihminen voi mennä sillä tavalla rikki, ettei sitä voida enää korjata.
Kukaan ei ole korvaamaton. Jokainen on korvaamaton. Molemmat väittämät pitävät paikkansa.
4.3.2008 16:27
Frater Mustan puheenvuoro:
Vetoan korkeimpaan oikeuteen. Kas, hävisin vedonlyönnissä. Panin likoon sen puolesta, että kolmannella pitkäsoitollasi käytät jollain omaelämäkerrallisella raidalla verbiä "kelata". Hävisin sitten.
Hyvitä nyt vähän ja laita se edes romaanisi viimeiseen lukuun. Saisin edes moraalisen korvauksen. Ookke?
Minä en käytä sanoja. Sanat käyttävät minua.
(Tämä väittämä ei varsinaisesti pidä paikkaansa. Se tuntui vain juhlalliselta todeta.)
Vetoan korkeimpaan oikeuteen. Kas, hävisin vedonlyönnissä. Panin likoon sen puolesta, että kolmannella pitkäsoitollasi käytät jollain omaelämäkerrallisella raidalla verbiä "kelata". Hävisin sitten.
Hyvitä nyt vähän ja laita se edes romaanisi viimeiseen lukuun. Saisin edes moraalisen korvauksen. Ookke?
Minä en käytä sanoja. Sanat käyttävät minua.
(Tämä väittämä ei varsinaisesti pidä paikkaansa. Se tuntui vain juhlalliselta todeta.)
4.3.2008 18:19
Oraakkeli ilmeiseti oli jotenkin jäljillä aatu hommissa. Jumalaahan tuo yritti jäljitellä. Ei ihan joutavan päiväistä höpinää puhuvalta päältä.
5.3.2008 5:50
a.
5.3.2008 6:36
kevaOmassa nuoruudessani baariin lähdettiin tapaamaan vastakkaisen sukupuolen edustajia. Illanistujaisissa tuo parinmuodostus on kuitenkin rajoittunut paikalla oleviin. Alkomahooli lisää myös tarvetta päästä baanalle. Mutta kuten jo todettu niin illanviettojen turmiohan tuo on.Anssi Kela Yhden baareihin siirtymistä puoltavan syyn toki oraakkelikin keksii: kerrostaloasunnoissa se on hyvinkin huomaavaista naapureita kohtaan.
Toinen on varmaankin se, jos viina loppuu kotoa.
No siinä vaiheessa, kun naapurit kyseisessä kerrostalossa joka päivä joko a) pitävät bänditreenejä tai b) kuuntelet kamalaa teknomusiikkia, niin katson oikeudekseni meluta kerran puolessa vuodessa ;)
Eikä se viinakaan kyllä loppunut, koska seuraavana päivänä tyhjentelin kaverille parvekkeeni antimia...
5.3.2008 6:47
a.
5.3.2008 11:19
kevaTarkoitinkin kertoa kuinka asiat olivat ennen vanhaan. Mutta ehkä voisi sitten esittää yleisempää teoriaa, jossa suuremmat kuviot, vieraat ihmiset, värivalot ym. houkutukset kiinnostavat enemmän kuin illanvietto suljetussa seurassa. Kirjoittihan eräs oraakkeli jo muinoin "Nyt lähdetään, ei jäädä itkemään Ei tää miettimällä muutu miksikään Sä joko tuut mun mukaan tai jäät ruostumaan Kato, elämän sen voi kadottaa Jos sitä liian pitkään odottaa Kuolen jos en pääse liikkumaan" Eli liikkeelle on päästävä.Johnny Omassa nuoruudessani baariin lähdettiin tapaamaan vastakkaisen sukupuolen edustajia. Illanistujaisissa tuo parinmuodostus on kuitenkin rajoittunut paikalla oleviin. Alkomahooli lisää myös tarvetta päästä baanalle. Mutta kuten jo todettu niin illanviettojen turmiohan tuo on.
Entä jos lähtijöinä oli kolme heterotyttöä ja yksi heteropoika ja baari oli homo/lesbobaari? Ei oikein päde tämä teoria nyt... :D
5.3.2008 20:08
Kummaa, eipä tuo lääkitys tullut edes mieleeni. Mitä olen kaveripiiristäkin kuullut, lääkärit tuntuvat tuputtavan aika helposti kaiken maailman pillereitä. Ei ole kokemusta niiden käytöstä, ja mulle kynnys niiden ottamiseen olisi aika lailla korkealla. Tulisi tunne, että eikö tätä todellisuutta kestä ja eikö siitä voi selvitä ilman, että todellisia tunteita ja ajatuksia lievennetään kemiallisin keinoin.
Apua, voiko ihminen mennä sillä tavalla rikki, että sitä ei voida enää korjata?? Kuulosti pelottavalta. :shock:
Työmaailmassa ainakaan en jaksa uskoa, että kukaan voisi olla korvaamaton. Eikä pitäisi olla!
Anssi Kela a9800362 tiedustelee inhimillisen suorituskyvyn rajoja:
Voiko burnoutista/työuupumuksesta selvitä jäämättä sairauslomalle...? Millä keinoin? Kaikki vinkit tervetulleita.
Voi, mutta se ei ole suositeltavaa. Erilaisilla lääkityksillä tuo varmaankin onnistuu. Jokaisen ihmisen velvollisuus on kuitenkin pitää itsestään huolta. Muuten ihminen voi mennä sillä tavalla rikki, ettei sitä voida enää korjata.
Kummaa, eipä tuo lääkitys tullut edes mieleeni. Mitä olen kaveripiiristäkin kuullut, lääkärit tuntuvat tuputtavan aika helposti kaiken maailman pillereitä. Ei ole kokemusta niiden käytöstä, ja mulle kynnys niiden ottamiseen olisi aika lailla korkealla. Tulisi tunne, että eikö tätä todellisuutta kestä ja eikö siitä voi selvitä ilman, että todellisia tunteita ja ajatuksia lievennetään kemiallisin keinoin.
Apua, voiko ihminen mennä sillä tavalla rikki, että sitä ei voida enää korjata?? Kuulosti pelottavalta. :shock:
Anssi Kela Kukaan ei ole korvaamaton. Jokainen on korvaamaton. Molemmat väittämät pitävät paikkansa.
Työmaailmassa ainakaan en jaksa uskoa, että kukaan voisi olla korvaamaton. Eikä pitäisi olla!
6.3.2008 14:42
jotkut jaksavat jauhaa samoja teemoja lainaten toistensa lauseita.Minä en viitsisi! kuten Vanhanenkin, luulisi ny pääministerilläkin olevan muuta tekemistä kuin taistella kaikenmaailman sanankääntäjien kirjoja vastaan. Ajattelin, antaapa Vanhasen taistella, tuskin keekoilee pääministerinä aikoihin.
7.3.2008 6:31
Kyllähän nuoriso baarissa viihtyy parinmuodostuspuuhissa. Tällä on varmaan joku geneettinen tausta, pyritään isompiin joukkoihin, jottei homma menisi liian sisäsiittoiseksi. Ikääntyessään ja vakiintuessaan sitä vaan valitettavasti viihtyy paremmin tutussa porukassa kotona; voi kuinka tylsää ja keski-ikäistä!
15.3.2008 11:27
Jerzi tiedustelee pukeutumisvinkkejä:
Oraakkeli, milloin käytän ekaa kertaa tänä vuonna shorsteja ulkona. Just nyt kuin katson ulos niin räntä kakkaa tulee.
Viluntunne on vain yksi tunne muiden joukossa ja säätilaan voi yrittää suhtautua mielentilana. Ei muuta kuin shortsit jalkaan ja räntäsateeseen.
Oraakkeli, milloin käytän ekaa kertaa tänä vuonna shorsteja ulkona. Just nyt kuin katson ulos niin räntä kakkaa tulee.
Viluntunne on vain yksi tunne muiden joukossa ja säätilaan voi yrittää suhtautua mielentilana. Ei muuta kuin shortsit jalkaan ja räntäsateeseen.
17.3.2008 18:01
Miksi miespuoliset henkilöt haluavat esittää huolella nokkeliksi hiomiaan rivoja kysymyksiä naispuolisille henkilöille mahdollisimman huonolla hetkellä - kun naisihminen on esim. puhelimen päässä asiakaspalvelussa tai selvinnyt juuri naarmuitta muiden aiheuttamasta liikenneonnettomuudesta? Näissä tilanteissa on mukana joukko nokkelille kysymyksille hohottavia aivottomia miespuolisia henkilöitä. Tällainen käytös aiheuttaa helposti naispuoliselle vihan tunteita koko vastakkaista sukupuolta kohtaan ja suuren tarpeen vastata yhtä nokkelasti, nimittäin vetämällä turpaan kyseisiä mätämunia.
17.3.2008 21:04
Mari ...naispuolisille henkilöille mahdollisimman huonolla hetkellä...Tähän voisi esittää lisäksymyksen, kuinka tunnistaa etukäteen naisen niin kutsuttu huono hetki? Tilanteen ollessa päällä sen tunnistaminen on hyvin helppoa, mutta tällöin on jo liiian myöhäistä. Olisiko esim. liikennevalotyylisistä merkkivaloista apua? Vihreä = hyvä hetki, keltainen = odota hetki, punainen = huono hetki
18.3.2008 16:27
Edellisten viestien yhteenvetona: Jos hitusenkin vaikuttaa, että naisella on nyt "jokin", niin tilanteenhan voi varmistaa kysymällä "Onko joku hätänä?". Tähän kun saa rehellisen vastauksen (yleensä "Ei mikään"), voi roisit läpät heittää kehiin ilman huolenhäivää. Naisiltahan tähän kysymykseen saa poikkeuksetta suoran ja rehellisen vastauksen.
op777
op777
18.3.2008 18:14
op777 Jos hitusenkin vaikuttaa, että naisella on nyt "jokin", niin tilanteenhan voi varmistaa kysymällä "Onko joku hätänä?".Tässä mielestäni törmätään fysiikan tutkimuksessa tuttuun ongelmaan, jossa havainto vaikuttaa itse kohteeseen ja saatuun tulokseen. Onkin todennäköistä, että vaikka ennen kysymystä ei olisi ollut mikään hätänä, niin kysymyksen jälkeen on.
18.3.2008 19:25
Jos puhutaan rivoista muka-hauskoista vitseistä, joille vain miehet kykenevät nauramaan, niin aina on huono hetki. Joskus on erittäin huono. Mulle ei ainakaan kannata tulla päätään aukomaan, ellei halua pysyvästi mustalle listalle.
Ja jos on edes jossain määrin epävarma siitä, kannattaako henkilölle X sanoa juuri tämä kielellä poltteleva asia, niin voi vaikka ottaa 5-20 sekunnin aikalisän ja miettiä miltä omat jutut kuulostaisivat toisen korvissa. Varsinkin miehillä on taipumusta päästellä epähuomiossa suustaan melkoisia sammakoita. Mulle on esim. sanottu kohteliaisuutena, etten näytä siltä, että pelkäisin linnunkakkaa. (Ja hieno kohteliaisuushan se on.)
Sitten valitetaan vielä, että miehet puhuu liian vähän. :D
(Pahoitteluni kauniisti käyttäytyville miessukupuolen edustajille, uskoisin että heitäkin on.)
Johnny Tähän voisi esittää lisäksymyksen, kuinka tunnistaa etukäteen naisen niin kutsuttu huono hetki?
Jos puhutaan rivoista muka-hauskoista vitseistä, joille vain miehet kykenevät nauramaan, niin aina on huono hetki. Joskus on erittäin huono. Mulle ei ainakaan kannata tulla päätään aukomaan, ellei halua pysyvästi mustalle listalle.
Ja jos on edes jossain määrin epävarma siitä, kannattaako henkilölle X sanoa juuri tämä kielellä poltteleva asia, niin voi vaikka ottaa 5-20 sekunnin aikalisän ja miettiä miltä omat jutut kuulostaisivat toisen korvissa. Varsinkin miehillä on taipumusta päästellä epähuomiossa suustaan melkoisia sammakoita. Mulle on esim. sanottu kohteliaisuutena, etten näytä siltä, että pelkäisin linnunkakkaa. (Ja hieno kohteliaisuushan se on.)
Sitten valitetaan vielä, että miehet puhuu liian vähän. :D
(Pahoitteluni kauniisti käyttäytyville miessukupuolen edustajille, uskoisin että heitäkin on.)
19.3.2008 7:26
Miesten juttuihin kannattaa aika pitkälle soveltaa seuraavaa:"Toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos". Sillä pääsee aika pitkälle (nimim. kokemusta on).
Kysymykseen "Onko jokin hätänä?" vastaaminen riippuu varmasti myös siitä, kuka kysyy. Siihen kun ei voi myöntävästi vastata ilman että vastapuoli odottaa jonkinsortin "tilitystä". Joillekin ihmisille ei todellakaan halua alkaa tilittää mitään, joten senpä takia pääsee itse helpommalla, kun ei vastaa rehellisesti. Ainakaan itse en aina vastaa, myönnän sen. Totta on useimmiten kyllä sekin, että naamasta sen näkee, jos ei vastannut rehellisesti ja siinä on vaikeampi huijata.
Kysymykseen "Onko jokin hätänä?" vastaaminen riippuu varmasti myös siitä, kuka kysyy. Siihen kun ei voi myöntävästi vastata ilman että vastapuoli odottaa jonkinsortin "tilitystä". Joillekin ihmisille ei todellakaan halua alkaa tilittää mitään, joten senpä takia pääsee itse helpommalla, kun ei vastaa rehellisesti. Ainakaan itse en aina vastaa, myönnän sen. Totta on useimmiten kyllä sekin, että naamasta sen näkee, jos ei vastannut rehellisesti ja siinä on vaikeampi huijata.
19.3.2008 8:17
Jotenkin tuntuu, että naiset yliarvioivat suuresti miesten kyvyn tulkita naamalla tapahtuvaa viestintää. Siinä sitten mies ihmettelee, että mikäs nyt tuli, vaikka nainen on jo pitempään ilmehtinyt että roskat pitäisi viedä, ruoho leikata ja insinöörien saavutuksista kertovan dokumentin sijasta katsoisi tv:stä mieluummin kotikatua.
19.3.2008 8:41
Miksi olisin kuvitellut sinun viittaavan minuun? :shock:
En ihan heti ollut valmis purematta nielemään tätä naisten rehellisyyttä, mutta tottahan se tosiaan on. Se, mikä sitten aiheuttaa niitä ongelmia kommunikaatioon on se, että nainen vaihtaa mielipidettään / mielialaansa salamana, ja miehen pysyväksi olotilaksi kuvittelema tilanne saattaakin olla täysin päinvastoin vartin, tunnin tai päivän kuluttua.
Esimerkiksi naisen tiedustellessa jotakin tekniikan alaan liittyvää kysymystä, ja miehen antaessa tyhjentävää selitystä saattaa naisen reaktiona ollakin yhtäkkinen tiuskaisu kuinka ei jaksa kuunnella mitään esitelmää asiasta - jota tosin oli juuri 5 minuuttia aiemmin kysynyt.
Mutta onnea sinulle tämän miehen aivoituksien selvittämiseen. Valitettavasti erään asiantuntijan mukaan maailmassa on vain kolme täydellistä miestä, ja epäilen ettei tämä viestisi mies ole kukaan heistä :(
op777
kevaop777 Naisiltahan tähän kysymykseen saa poikkeuksetta suoran ja rehellisen vastauksen.
Sepäs kuulosti katkeralta, mut voin lohduttaa, että en viestissäni viitannut sinuun ;)
Väitän kyllä edelleen, että naiset kertovat keskimäärin rehellisemmin tunteensa ja aikeensa.
Miksi olisin kuvitellut sinun viittaavan minuun? :shock:
En ihan heti ollut valmis purematta nielemään tätä naisten rehellisyyttä, mutta tottahan se tosiaan on. Se, mikä sitten aiheuttaa niitä ongelmia kommunikaatioon on se, että nainen vaihtaa mielipidettään / mielialaansa salamana, ja miehen pysyväksi olotilaksi kuvittelema tilanne saattaakin olla täysin päinvastoin vartin, tunnin tai päivän kuluttua.
Esimerkiksi naisen tiedustellessa jotakin tekniikan alaan liittyvää kysymystä, ja miehen antaessa tyhjentävää selitystä saattaa naisen reaktiona ollakin yhtäkkinen tiuskaisu kuinka ei jaksa kuunnella mitään esitelmää asiasta - jota tosin oli juuri 5 minuuttia aiemmin kysynyt.
Mutta onnea sinulle tämän miehen aivoituksien selvittämiseen. Valitettavasti erään asiantuntijan mukaan maailmassa on vain kolme täydellistä miestä, ja epäilen ettei tämä viestisi mies ole kukaan heistä :(
op777
18.10.2008 16:10
Heijari heittää Oraakkelia etnisellä dilemmalla:
Kysyisin Oraakkelilta miten käyttäydytään pakistanilaisessa yökerhossa?
Pakistanilaisessa yökerhossa tulee käyttäytyä ihmisiksi.
Heijari jatkaa, ilmeisesti samaan yökerhoon liittyvällä täsmentävällä lisäkysymyksellä:
Mitä tarkoittaa kun salielvis vie artistille helminauhan ja viittaa johonkin yleisössä istuvaan tyyppiin, artisti koskettaa helmiä ja nyökkää vieraalle?
Kyseessä on artistille suoritettava esiintymispalkkio: yleisössä istuva henkilö on keikan järjestäjä. Pakistanin valuutta on kärsinyt niin pahan inflaation, että artistit haluavat nykyisin palkkionsa helminä.
Vaihtoehtoinen selitys voisi olla se, että tämä on jonkinlainen vapaamuurareiden riitti.
Kysyisin Oraakkelilta miten käyttäydytään pakistanilaisessa yökerhossa?
Pakistanilaisessa yökerhossa tulee käyttäytyä ihmisiksi.
Heijari jatkaa, ilmeisesti samaan yökerhoon liittyvällä täsmentävällä lisäkysymyksellä:
Mitä tarkoittaa kun salielvis vie artistille helminauhan ja viittaa johonkin yleisössä istuvaan tyyppiin, artisti koskettaa helmiä ja nyökkää vieraalle?
Kyseessä on artistille suoritettava esiintymispalkkio: yleisössä istuva henkilö on keikan järjestäjä. Pakistanin valuutta on kärsinyt niin pahan inflaation, että artistit haluavat nykyisin palkkionsa helminä.
Vaihtoehtoinen selitys voisi olla se, että tämä on jonkinlainen vapaamuurareiden riitti.
18.10.2008 16:14
Jerzi muotoilee kysymyksensä seuraavasti:
Voittaakos Kimi maailmanmestaruuden tänä vuonna??
Ei.
Voittaakos Kimi maailmanmestaruuden tänä vuonna??
Ei.
27.10.2008 14:50
Hilu hämmästelee ihmisen hienomekaniikkaa:
Minkä takia varpaankynnet kasvavat hitaammin kuin sormien kynnet?
Jo ala-asteen biologiassa opetetaan, että kasvit tarvitsevat kasvaakseen auringon valoa. Tämä pätee myös kynsien kasvuun. Varpaat ovat suurimman osan ajasta pimeydessä – siksi niiden kynnet kasvavat verkkaisemmin kuin valossa kylpevät sormien kynnet.
Minkä takia varpaankynnet kasvavat hitaammin kuin sormien kynnet?
Jo ala-asteen biologiassa opetetaan, että kasvit tarvitsevat kasvaakseen auringon valoa. Tämä pätee myös kynsien kasvuun. Varpaat ovat suurimman osan ajasta pimeydessä – siksi niiden kynnet kasvavat verkkaisemmin kuin valossa kylpevät sormien kynnet.
6.11.2008 10:44
JMN mittauttaa Oraakkelin kitaratekniikan tuntemuksen:
Ihan nolottaa kysyä näin epäkosmisia asioita Oraakkelilta, varsinkin kun tässä ei pidä edes ennustaa tulevaisuutta vaan muistaa menneisyyttä, mutta kysytäänpä kuitenkin: millaisia kitarakamoja P. Prauda käytti Pekan ja Suden loppuaikoina? Kitara, vahvistin, mahdollinen äänensärkijä? Kuuntelin tässä pitkästä aikaa Pekkaa ja Sutta, ja huomasin että esimerkiksi Tähtilaulussa ja yhtyeen hevikauden mytistyksissä on aivan loistavan muroisat säröt.
P. Prauda soitteli 70-luvulta peräisin olevalla Fender Telecaster Deluxe -kitaralla. Tässä mallissa on ns. humbucker-mikrofonit normaalien, yksikelaisten Telecaster-mikkien sijaan. Vahvistimen suhteen Prauda luotti Fender Bassman 4X10 -comboon. Äänensärkijä oli Dean Markleyn Overlord.
Praudan kitaralaitteisto tunnettiin Pekka ja Susi -yhtyeen piirissä nimellä Vanha uskollinen. Sarkastinen nimitys kumpusi siitä, että masiinat tuottivat takuuvarmasti infernaalisen hurinan silloin kun niiltä olisi vaadittu hiljaisuutta. Ja silloin kun olisi taas kaivattu ns. musiikin ääntä, laitteisto tavallisesti alkoi pätkiä tai vaikeni tyystin.
Ihan nolottaa kysyä näin epäkosmisia asioita Oraakkelilta, varsinkin kun tässä ei pidä edes ennustaa tulevaisuutta vaan muistaa menneisyyttä, mutta kysytäänpä kuitenkin: millaisia kitarakamoja P. Prauda käytti Pekan ja Suden loppuaikoina? Kitara, vahvistin, mahdollinen äänensärkijä? Kuuntelin tässä pitkästä aikaa Pekkaa ja Sutta, ja huomasin että esimerkiksi Tähtilaulussa ja yhtyeen hevikauden mytistyksissä on aivan loistavan muroisat säröt.
P. Prauda soitteli 70-luvulta peräisin olevalla Fender Telecaster Deluxe -kitaralla. Tässä mallissa on ns. humbucker-mikrofonit normaalien, yksikelaisten Telecaster-mikkien sijaan. Vahvistimen suhteen Prauda luotti Fender Bassman 4X10 -comboon. Äänensärkijä oli Dean Markleyn Overlord.
Praudan kitaralaitteisto tunnettiin Pekka ja Susi -yhtyeen piirissä nimellä Vanha uskollinen. Sarkastinen nimitys kumpusi siitä, että masiinat tuottivat takuuvarmasti infernaalisen hurinan silloin kun niiltä olisi vaadittu hiljaisuutta. Ja silloin kun olisi taas kaivattu ns. musiikin ääntä, laitteisto tavallisesti alkoi pätkiä tai vaikeni tyystin.
6.11.2008 10:47
Jassu puntaroi monen sydäntä lähellä olevaa kysymystä:
Mikä auttaa sydänsuruihin?
Eipä juuri muu kuin aika.
Mikä auttaa sydänsuruihin?
Eipä juuri muu kuin aika.
7.11.2008 15:30
Jerzi kysyy lahjavinkin:
Mikä on paras isänpäivälahja minkä isä voi saada?
Tämä: http://www.nikkor2d2.com/
En tiedä paljonko maksaa ja onko se edes oikeasti mistään kotoisin, mutta nämä ovat vain muotoseikkoja – lähes pakkohan tuollainen olisi saada!
Mikä on paras isänpäivälahja minkä isä voi saada?
Tämä: http://www.nikkor2d2.com/
En tiedä paljonko maksaa ja onko se edes oikeasti mistään kotoisin, mutta nämä ovat vain muotoseikkoja – lähes pakkohan tuollainen olisi saada!
7.11.2008 20:40
Sari` peukaloi kysymystään ja muutti sen käsittelemään ihmisten ulkonäköä:
Näyttääkö pää järkevämmältä pipolla, vai ilman?
Otetaanpa järkevältä näyttävän pään referenssiksi vaikkapa Albert Einstein. (Kaikki lienevät yksimielisiä siitä, että siinä oli keskimääräistä välkympi kaveri.) Mikäli Einstein olisi ruuvannut pipon trendikkäästi päähänsä esitellessään maailmalle suhteellisuusteoriansa, niin joku tyylipoliisi olisi saattanut pahastua, mutta se ei olisi muuttanut miksikään sitä tosiasiaa, että E=mc2. (Tämän kaavan julistaminen kommandopipo päässä olisi saattanut herättää muutamia lisäkysymyksiä, mutta itse aivoituksen pätevyyteen silläkään ei lopulta olisi ollut merkitystä.) Turuilla ja toreilla olisi vain kansan keskuudessa päivitelty, että oletteko nähneet sen puliveivarin näköisen pipopään – hirmun järkevä on se!
Näin ollen voidaankin perustellusti esittää, että ensisijaisesti pää näyttää järkevältä silloin kun sieltä tulee fiksua läppää. Pipot ovat pelkkää pintaa.
Näyttääkö pää järkevämmältä pipolla, vai ilman?
Otetaanpa järkevältä näyttävän pään referenssiksi vaikkapa Albert Einstein. (Kaikki lienevät yksimielisiä siitä, että siinä oli keskimääräistä välkympi kaveri.) Mikäli Einstein olisi ruuvannut pipon trendikkäästi päähänsä esitellessään maailmalle suhteellisuusteoriansa, niin joku tyylipoliisi olisi saattanut pahastua, mutta se ei olisi muuttanut miksikään sitä tosiasiaa, että E=mc2. (Tämän kaavan julistaminen kommandopipo päässä olisi saattanut herättää muutamia lisäkysymyksiä, mutta itse aivoituksen pätevyyteen silläkään ei lopulta olisi ollut merkitystä.) Turuilla ja toreilla olisi vain kansan keskuudessa päivitelty, että oletteko nähneet sen puliveivarin näköisen pipopään – hirmun järkevä on se!
Näin ollen voidaankin perustellusti esittää, että ensisijaisesti pää näyttää järkevältä silloin kun sieltä tulee fiksua läppää. Pipot ovat pelkkää pintaa.
15.11.2008 18:02
Oi oraakkeli, joka näet menneen, olevan ja tulevan niin kauan kuin kiharasi ovat poissa silmiltäsi, mieltäni kalvaa juuri nyt yksi kysymys:
Onko elämää 1000. foorumiviestin jälkeen?
(Edit: Poistin jälkimmäisen "kumpi parempi"-keikkaprobleeman, koska se ratkesi sillä, että Apulannan Tavastian keikat ovat jo loppuunmyytyjä. Mikäli oraakkeli tuntee suurta paloa selvittää, kumpi on syvällisempi bändi, Apulanta vai CMX, ollos hyvä vaan.)
Onko elämää 1000. foorumiviestin jälkeen?
(Edit: Poistin jälkimmäisen "kumpi parempi"-keikkaprobleeman, koska se ratkesi sillä, että Apulannan Tavastian keikat ovat jo loppuunmyytyjä. Mikäli oraakkeli tuntee suurta paloa selvittää, kumpi on syvällisempi bändi, Apulanta vai CMX, ollos hyvä vaan.)
15.11.2008 19:41
Osta lippu Neilin seuraavalle Suomen keikalle !
Apulanta, osta se. Se "Salaiset kansiot" -biisi o iha hyväs vedos Voicella..
Apulanta, osta se. Se "Salaiset kansiot" -biisi o iha hyväs vedos Voicella..
18.11.2008 13:29
Mari haastaa Oraakkelin viisauden filosofisella kysymyksellä:
Onko elämää 1000. foorumiviestin jälkeen?
Tätä problematiikkaa voidaan lähestyä esittämällä vastakysymys: jos on ollut aikaa kirjoittaa 1000 viestiä ylipäätään millekään keskustelufoorumille, niin onko kirjoittajalla silloin ollut elämää alun pitäenkään?
Kun Oraakkeli katsoo tuosta vasemmalta omien viestiensä määrää, niin hän voi vain huokaisten todeta, että tällä kertaa tämä vastaus kalahtaa pahemman kerran Oraakkelin omille nilkoille.
Onko elämää 1000. foorumiviestin jälkeen?
Tätä problematiikkaa voidaan lähestyä esittämällä vastakysymys: jos on ollut aikaa kirjoittaa 1000 viestiä ylipäätään millekään keskustelufoorumille, niin onko kirjoittajalla silloin ollut elämää alun pitäenkään?
Kun Oraakkeli katsoo tuosta vasemmalta omien viestiensä määrää, niin hän voi vain huokaisten todeta, että tällä kertaa tämä vastaus kalahtaa pahemman kerran Oraakkelin omille nilkoille.
24.11.2008 7:33
Sari` ampuu sarjatulta:
Vaikka sinulta kysyttäisiin kuinka tyhmiä kysymyksiä tahansa, miten osaat vastata niihin aina liian viisaasti?
Viisauden ja viisastelun välillä on vissi ero. Oraakkeli katsoo olevansa haka lähinnä jälkimmäisessä.
Vastaa seuraavaan kysymykseen tavalliseen tapaasi!
(oletin ettei tyhmän kysymyksen esittämiseen tarvittaisi hetkeäkään miettimistä, eli pieni hetki)
5 min myöhemmin...
10 min myöhemmin...
Hyvä oraakkeli, kerro minulle miksen keksi(nyt) mitään?
Todennäköisesti aivosi kieltäytyivät haaskaamasta aikaa ja voimavaroja tällaiseen turhuuteen. Kunpa Oraakkelinkin aivoissa olisi samanlainen esto.
Jos kirjoittaisit runon mikä todennäköisesti olisi aiheena?
Oraakkeli on jo parin päivän ajan yrittänyt kirjoittaa laulun sanoitusta (mikä on riittävän lähellä runoutta). Ongelmaksi hankkeessa on muodostunut sopivan aiheen puuttuminen. Toisinaan aiheita on enemmän kuin lauluja, tällaisia ajanjaksoja on tapana kutsua voimakkaiksi luomiskausiksi. Joskus sitä taas olisi valmis maksamaan suurenkin summan (40 – 60 eur.) lähes mistä tahansa aiheesta. Tällaista ajanjaksoa on puolestaan tapana kutsua normitilaksi.
Oraakkeli siis toivoisi hartaasti tietävänsä vastauksen tähän kysymykseen.
Mitä olet tehnyt parin viimeisen päivän aikana?
Pari edellistä päivää olivat lauantai ja sunnuntai. Oraakkelilla on tapana pyhittää viikonloput ja pyrkiä välttämään kaikkea työntekoon vivahtavaa (poikkeuksena keikkailu joka poikkeuksetta ajoittuu viikonvaihteisiin). Tällä kertaa viikonloppuun mahtui mm. seuraavia asioita:
- Shoppailua. (Oraakkelille tämä on jokseenkin harvinaista ja epätyypillistä toimintaa. Ostoskassiin sujahti pari dvd:tä, yksi cd ja kaksi hattua.)
- Illallinen thai-ravintola Orchidissa.
- Musiikin kuuntelua ja sen siirtämistä iPodille.
- Kylmä Rinki -sarjan neljännen tuotantokauden dvd-boksin katselua.
- Ruoanlaittoa (intialaista).
- Ajomatka Tuusulaan lumimyrskyssä. (Tämä kävi kyllä työstä: pyyhkimien sulat täytyi pysähtyä puhdistamaan muutaman kilometrin välein.)
- Tuusulasta haetun koiran rapsuttelua. (Eläin on tämän viikon Oraakkelin hoidossa.)
Vaikka sinulta kysyttäisiin kuinka tyhmiä kysymyksiä tahansa, miten osaat vastata niihin aina liian viisaasti?
Viisauden ja viisastelun välillä on vissi ero. Oraakkeli katsoo olevansa haka lähinnä jälkimmäisessä.
Vastaa seuraavaan kysymykseen tavalliseen tapaasi!
(oletin ettei tyhmän kysymyksen esittämiseen tarvittaisi hetkeäkään miettimistä, eli pieni hetki)
5 min myöhemmin...
10 min myöhemmin...
Hyvä oraakkeli, kerro minulle miksen keksi(nyt) mitään?
Todennäköisesti aivosi kieltäytyivät haaskaamasta aikaa ja voimavaroja tällaiseen turhuuteen. Kunpa Oraakkelinkin aivoissa olisi samanlainen esto.
Jos kirjoittaisit runon mikä todennäköisesti olisi aiheena?
Oraakkeli on jo parin päivän ajan yrittänyt kirjoittaa laulun sanoitusta (mikä on riittävän lähellä runoutta). Ongelmaksi hankkeessa on muodostunut sopivan aiheen puuttuminen. Toisinaan aiheita on enemmän kuin lauluja, tällaisia ajanjaksoja on tapana kutsua voimakkaiksi luomiskausiksi. Joskus sitä taas olisi valmis maksamaan suurenkin summan (40 – 60 eur.) lähes mistä tahansa aiheesta. Tällaista ajanjaksoa on puolestaan tapana kutsua normitilaksi.
Oraakkeli siis toivoisi hartaasti tietävänsä vastauksen tähän kysymykseen.
Mitä olet tehnyt parin viimeisen päivän aikana?
Pari edellistä päivää olivat lauantai ja sunnuntai. Oraakkelilla on tapana pyhittää viikonloput ja pyrkiä välttämään kaikkea työntekoon vivahtavaa (poikkeuksena keikkailu joka poikkeuksetta ajoittuu viikonvaihteisiin). Tällä kertaa viikonloppuun mahtui mm. seuraavia asioita:
- Shoppailua. (Oraakkelille tämä on jokseenkin harvinaista ja epätyypillistä toimintaa. Ostoskassiin sujahti pari dvd:tä, yksi cd ja kaksi hattua.)
- Illallinen thai-ravintola Orchidissa.
- Musiikin kuuntelua ja sen siirtämistä iPodille.
- Kylmä Rinki -sarjan neljännen tuotantokauden dvd-boksin katselua.
- Ruoanlaittoa (intialaista).
- Ajomatka Tuusulaan lumimyrskyssä. (Tämä kävi kyllä työstä: pyyhkimien sulat täytyi pysähtyä puhdistamaan muutaman kilometrin välein.)
- Tuusulasta haetun koiran rapsuttelua. (Eläin on tämän viikon Oraakkelin hoidossa.)
24.11.2008 7:56
Viljami tukeutuu Oraakkelin elämänhallinnan ymmärrykseen:
On se aika kuukaudesta, kun katson peiliin ja havannoin, onko kaljamaha kasvanut.
Jos ei, niin lisää kaljaa ja ruokaa.
Jos on, niin vähemmän kaljaa.
Oraakkeli, kerro menisinkö huomenna peräti baariin?
Tämä vastaus tulee tietysti liian myöhään, sillä huominen meni jo. Toivottavasti Viljamin viikonloppu ei nyt kulunut tietokoneen äärellä – tällä sivulla, selaimen refresh-nappulaa hakatessa.
Esittämäsi peiliinkatsomismalli on kuitenkin sinänsä melko pätevä. Oraakkeli vain kehoittaisi vastaisuudessa nostamaan katsetta peilikuvan vyötäisiltä myös hiukan ylemmäs, katsomaan kuvajaista rehdisti silmiin. Se kyllä nimittäin tietää totuuden. Jos pidät näkemästäsi ja olet peilikuvan kanssa yhtä mieltä baariin menemisestä, niin ei muuta kuin tukka ponnarille, viikset ojennukseen, nahkaliivi niskaan ja menoksi.
Mikäli peilistä kuitenkin näyttäisi tuijottavan jonkinlainen örkki, uruk-hai, nelostason necromancer tai neandertalinihminen, niin Oraakkelin suositus on pysyä visusti kotona.
On se aika kuukaudesta, kun katson peiliin ja havannoin, onko kaljamaha kasvanut.
Jos ei, niin lisää kaljaa ja ruokaa.
Jos on, niin vähemmän kaljaa.
Oraakkeli, kerro menisinkö huomenna peräti baariin?
Tämä vastaus tulee tietysti liian myöhään, sillä huominen meni jo. Toivottavasti Viljamin viikonloppu ei nyt kulunut tietokoneen äärellä – tällä sivulla, selaimen refresh-nappulaa hakatessa.
Esittämäsi peiliinkatsomismalli on kuitenkin sinänsä melko pätevä. Oraakkeli vain kehoittaisi vastaisuudessa nostamaan katsetta peilikuvan vyötäisiltä myös hiukan ylemmäs, katsomaan kuvajaista rehdisti silmiin. Se kyllä nimittäin tietää totuuden. Jos pidät näkemästäsi ja olet peilikuvan kanssa yhtä mieltä baariin menemisestä, niin ei muuta kuin tukka ponnarille, viikset ojennukseen, nahkaliivi niskaan ja menoksi.
Mikäli peilistä kuitenkin näyttäisi tuijottavan jonkinlainen örkki, uruk-hai, nelostason necromancer tai neandertalinihminen, niin Oraakkelin suositus on pysyä visusti kotona.
27.11.2008 22:00
Ren puntaroi aineen eri olomuotoja:
Minulla on täällä kotona keksejä, jotka on tehty aikalailla samoista aineksista kuin riisimurot, ja itseasiassa nämä maistuvatkin lähes samalta. Joten kysynkin, jos syön näitä ja juon maitoa, niin onko se lähes sama asia kuin söisin aamupalaksi riisimuroja?
Ei tokikaan ole. Eihän sekään, että jyrsit pahvilaatikon kulmaa räätikän mutustelun lomassa tee ateriakokonaisuudesta lanttulaatikkoa.
Minulla on täällä kotona keksejä, jotka on tehty aikalailla samoista aineksista kuin riisimurot, ja itseasiassa nämä maistuvatkin lähes samalta. Joten kysynkin, jos syön näitä ja juon maitoa, niin onko se lähes sama asia kuin söisin aamupalaksi riisimuroja?
Ei tokikaan ole. Eihän sekään, että jyrsit pahvilaatikon kulmaa räätikän mutustelun lomassa tee ateriakokonaisuudesta lanttulaatikkoa.
28.11.2008 17:30
Tuossa yhtenä päivänä aloitin tekemään muotokuvaa. Voin tosin sanoa että en ole mikään taiteilija, mutta yritys oli kova ensinmäiseksi muotokuvatyöksi. Sain neuvoja minun kuvaamotaidonopettajaltani ja hän käski lähettää terveisiä, sillä hän nuorena tyttönä tunsi isäsi ja oli kuulemma ollut kova Pro Fide fani. Juha Kela oli ollut soittamassa gospel-musiikkia rippikoulussa heille.
Mutta mitäs mieltä itse Kela on teoksesta?
http://i114.photobucket.com/albums/n268 ... siKela.jpg
Mutta mitäs mieltä itse Kela on teoksesta?
http://i114.photobucket.com/albums/n268 ... siKela.jpg
28.11.2008 21:38
Näihin muotokuviin on hiukan vaikea suhtautua, sillä ajatus siitä, että joku näkee hirmuisesti vaivaa piirtääkseen/maalatakseen allekirjoittaneen ruotoisen figuurin, tuntuu ylipäätään jotenkin erikoiselta. (Tämä ruotoisuus ei siis ollut kritiikkiä ym. teosta kohtaan, jossa allekirjoittanut oli mielestäni esitetty melko suotuisassa valossa – ainakin jos peilikuvaan vertaa.)
Tulee mieleen, että hamassa nuoruudessa kuvaamataidon tunneilla piti yrittää ikuistaa erilaisia rypistyneitä asioita: paperia, juomatölkkiä, kangasta jne. Onkohan minun naamani kutkuttava piirrettävä siksi, että se tarjoaa kuvataiteilijoille samantyyppisen haasteen?
Tulee mieleen, että hamassa nuoruudessa kuvaamataidon tunneilla piti yrittää ikuistaa erilaisia rypistyneitä asioita: paperia, juomatölkkiä, kangasta jne. Onkohan minun naamani kutkuttava piirrettävä siksi, että se tarjoaa kuvataiteilijoille samantyyppisen haasteen?
15.12.2008 7:22
Maalaus oli hiano! Täydellinen muotokuva :) (Anssi ei saa lytätä piirtäjiä. Vaikka kuva näyttääkin hieman kuivalta vanhalta naiselta, jolla iän myötä on alkanut tukka rasvoittua, posket lommottua ja parta kasvaa..)
Saako sen takaisin muille ihailtavaksi?
Saako sen takaisin muille ihailtavaksi?
30.12.2008 14:03
JMN pukee monien pahimman pelon kysymyksen muotoon:
Mitä jos Auringosta sattuu purkautumaan vähän ärtsympi EMP tai vastaava, ja kaikki CD:t pyyhkiytyvät tyhjiksi? Kannattaisiko julkaista musiikkia vain vinyylillä, säilyvyyden takaamiseksi, vaikka niitä aika harvat ostavatkin?
Kantamasi huoli on erittäin aiheellinen. Oraakkelin mielestä paras tapa tallentaa musiikkia on kantaa lauluja mukanaan sydämessä.
Mitä jos Auringosta sattuu purkautumaan vähän ärtsympi EMP tai vastaava, ja kaikki CD:t pyyhkiytyvät tyhjiksi? Kannattaisiko julkaista musiikkia vain vinyylillä, säilyvyyden takaamiseksi, vaikka niitä aika harvat ostavatkin?
Kantamasi huoli on erittäin aiheellinen. Oraakkelin mielestä paras tapa tallentaa musiikkia on kantaa lauluja mukanaan sydämessä.
30.12.2008 14:30
Sari` lataa kysymyskiväärinsä, poistaa varmistimen ja päräyttää pienen sarjatulen:
Kuinka monesta kappaleesta teidän täysimittainen keikka yleensä koostuu?
Harhaa.comiin on tunnollisesti tilastoitu dataa erilaisilta keikoilta. Esitysten kulusta saakin melko hyvän kuvan tarkastelemalla esim. edellisen kiertueen biisilistoja.
Teillä on keikkatauko kestänyt jo reilumman aikaa. Aijotteko siis tehdä paluun keikkalavoille tyylikkäästi? (Jotkut bändit jotka ovat palanneet pitkän tauon jälkeen taas kiertueelle soittavat ensinmäisen keikan esim hameet päällä. Tätä näkyä tuskin tulemme koskaan teidän kohdallanne näkemään?!)
Onhan meidät joskus nähty keikalla tämänkin näköisinä. Oraakkelin mielestä kaikkein tyylikkäintä olisikin palata lavoille siten, että kaikilla – tämä koskee myös Saaraa – olisi viikset.
Onko sinulla toiveita tai tavoitteita seuraavaa keikkakiertuetta kohtaan kun sen aika tulee?
On myönnettävä, ettei Oraakkeli ole muilta kiireiltään ehtinyt uhrata vielä ensimmäistäkään ajatusta hamassa tulevaisuudessa häämöttäville keikoille. Edellinen vastaus taisi olla ensimmäinen niihin liittyvä ajatus – ja kelpo ajatus olikin!
Kerroppas vielä lopuksi mitä kuuluu kasvissyöjän joulumenyyn? Varmaankaan peristeistä kinkkua ei tule popsittua.
Oraakkeli nautti tämän joulun ensimmäisen jouluateriansa hieman jälkijättöisesti; vasta muutama päivä joulun jälkeen. Lautasella oli lanttu-, porkkana- ja bataattilaatikkoa, rosollia sekä kinkun korvikkeena soijanakkeja sinappihunnulla. Maittoi hyvin.
Kuinka monesta kappaleesta teidän täysimittainen keikka yleensä koostuu?
Harhaa.comiin on tunnollisesti tilastoitu dataa erilaisilta keikoilta. Esitysten kulusta saakin melko hyvän kuvan tarkastelemalla esim. edellisen kiertueen biisilistoja.
Teillä on keikkatauko kestänyt jo reilumman aikaa. Aijotteko siis tehdä paluun keikkalavoille tyylikkäästi? (Jotkut bändit jotka ovat palanneet pitkän tauon jälkeen taas kiertueelle soittavat ensinmäisen keikan esim hameet päällä. Tätä näkyä tuskin tulemme koskaan teidän kohdallanne näkemään?!)
Onhan meidät joskus nähty keikalla tämänkin näköisinä. Oraakkelin mielestä kaikkein tyylikkäintä olisikin palata lavoille siten, että kaikilla – tämä koskee myös Saaraa – olisi viikset.
Onko sinulla toiveita tai tavoitteita seuraavaa keikkakiertuetta kohtaan kun sen aika tulee?
On myönnettävä, ettei Oraakkeli ole muilta kiireiltään ehtinyt uhrata vielä ensimmäistäkään ajatusta hamassa tulevaisuudessa häämöttäville keikoille. Edellinen vastaus taisi olla ensimmäinen niihin liittyvä ajatus – ja kelpo ajatus olikin!
Kerroppas vielä lopuksi mitä kuuluu kasvissyöjän joulumenyyn? Varmaankaan peristeistä kinkkua ei tule popsittua.
Oraakkeli nautti tämän joulun ensimmäisen jouluateriansa hieman jälkijättöisesti; vasta muutama päivä joulun jälkeen. Lautasella oli lanttu-, porkkana- ja bataattilaatikkoa, rosollia sekä kinkun korvikkeena soijanakkeja sinappihunnulla. Maittoi hyvin.
30.12.2008 15:09
Mirocchi on epätietoinen:
Minulla on paljon kysymyksiä:
1) Tunnet varmaan termin fanfiction? Jos et, ota selvää ja vastaa kysymykseen: onko ajan hukkaa kirjoittaa ystävän kanssa ficci, jolle pituuttaa tulee nykyisen suunnitelman mukaan 150 kappaletta (kappaleen pituus on 2-7 sivua), kun lukijoita on ehkä 5? Kiitos.
Eihän tuo miltään maailman järkevimmältä tuumalta vaikuta. Mutta Oraakkelin mielestä ylenpalttinen järkevyys tekeekin elämästä pelkästään tylsää. Joten jos sinulla on tällaiselle projektille vapaata aikaa ja sen tekeminen tuottaa sinulle nautintoa, niin siihen uhrattu aika ei silloin voi mennä hukkaan. Elämässä monet asiat voivat olla täydellistä ajan haaskuuta – eivät kuitenkaan milloinkaan sellaiset, joita tehdessä silmiin syttyy poikamainen into.
Lukijoiden määrän pitäisi olla vain seuraus – ei koskaan syy. Tokkopa näitä Oraakkelinkaan näennäisviisasteluja kovinkaan moni lukee. Veikkaisin, että maksimissaan kuusi.
2) Miten pitäisi suhtautua siihen, että saan kirjoituksistani kommentteja "huomaa, että äitisi on toimittaja"? Tarkoittaako se, että että toimittajuus on geeneissä? Vai sitä, että kyseenalaiset kirjoittajanlahjani ovat äitini ansiota. Entä miten asiaan vaikuttaa se, että äiti on oikeasti opiskellut kieltenopettajaksi? Osaanko siis luontaisesti ruotsia, saksaa ja englantia? entä isän puutarhurin koulutus? Olenko ehkä perinyt hänen viherpeukalonsa?
Oraakkelin molemmat vanhemmat olivat muusikoita – joten toisinaan geenejä vastaan on paha pullikoida. Geenit voivat siis olla syy joihinkin asioihin mitä teemme, mutta luomaamme sisältöön niillä ei pitäisi olla suurta vaikutusta. Tekemistämme asioista olemme itse vastuussa ja niissä kaikuvat meidän äänemme, eivät vanhempiemme. Joten jos jotain sinun kirjoittamaasi kehutaan mainitsemassasi hengessä, niin pidä mielessä, että sinä kirjoitit sen – ei äitisi.
3) Pitäisikö minun toimia, jos saan kokeesta, tai vielä pahempaa, todistukseen 10, mutten tunne ansaitseeni sitä? Osa opettajista tuntuu antavan minulle luonteeni takia parempia numeroita kuin mihin opiskeluni antaa tilaisuuden.
Mikäli elämä silloin tällöin tarjoaa pieniä bonuksia, niin ne kannattaa ehdottomasti ottaa vastaan. Antamisen lisäksi elämällä on nimittäin myös taipumus ottaa.
4) Mitä pitäisi tehdä, jos ei jaksa ajatella? Filosofian opettaja vastasi kysyttäessä, että pitää toistella ulkoaopittuja fraaseja niin kauan, että aivot taas käynnistyvät. Onko tämä todellakin hyvä menetelmä? (Kysymys syntyi matikan tunnilla, kun vastailin opettajalle liian nopeasti ja lopulta totesin, etten jaksa ajatella.)
Aina ei olekaan syytä ajatella. Välillä ihmiselle on pelkästään hyväksi työntää aivot narikkaan.
Minulla on paljon kysymyksiä:
1) Tunnet varmaan termin fanfiction? Jos et, ota selvää ja vastaa kysymykseen: onko ajan hukkaa kirjoittaa ystävän kanssa ficci, jolle pituuttaa tulee nykyisen suunnitelman mukaan 150 kappaletta (kappaleen pituus on 2-7 sivua), kun lukijoita on ehkä 5? Kiitos.
Eihän tuo miltään maailman järkevimmältä tuumalta vaikuta. Mutta Oraakkelin mielestä ylenpalttinen järkevyys tekeekin elämästä pelkästään tylsää. Joten jos sinulla on tällaiselle projektille vapaata aikaa ja sen tekeminen tuottaa sinulle nautintoa, niin siihen uhrattu aika ei silloin voi mennä hukkaan. Elämässä monet asiat voivat olla täydellistä ajan haaskuuta – eivät kuitenkaan milloinkaan sellaiset, joita tehdessä silmiin syttyy poikamainen into.
Lukijoiden määrän pitäisi olla vain seuraus – ei koskaan syy. Tokkopa näitä Oraakkelinkaan näennäisviisasteluja kovinkaan moni lukee. Veikkaisin, että maksimissaan kuusi.
2) Miten pitäisi suhtautua siihen, että saan kirjoituksistani kommentteja "huomaa, että äitisi on toimittaja"? Tarkoittaako se, että että toimittajuus on geeneissä? Vai sitä, että kyseenalaiset kirjoittajanlahjani ovat äitini ansiota. Entä miten asiaan vaikuttaa se, että äiti on oikeasti opiskellut kieltenopettajaksi? Osaanko siis luontaisesti ruotsia, saksaa ja englantia? entä isän puutarhurin koulutus? Olenko ehkä perinyt hänen viherpeukalonsa?
Oraakkelin molemmat vanhemmat olivat muusikoita – joten toisinaan geenejä vastaan on paha pullikoida. Geenit voivat siis olla syy joihinkin asioihin mitä teemme, mutta luomaamme sisältöön niillä ei pitäisi olla suurta vaikutusta. Tekemistämme asioista olemme itse vastuussa ja niissä kaikuvat meidän äänemme, eivät vanhempiemme. Joten jos jotain sinun kirjoittamaasi kehutaan mainitsemassasi hengessä, niin pidä mielessä, että sinä kirjoitit sen – ei äitisi.
3) Pitäisikö minun toimia, jos saan kokeesta, tai vielä pahempaa, todistukseen 10, mutten tunne ansaitseeni sitä? Osa opettajista tuntuu antavan minulle luonteeni takia parempia numeroita kuin mihin opiskeluni antaa tilaisuuden.
Mikäli elämä silloin tällöin tarjoaa pieniä bonuksia, niin ne kannattaa ehdottomasti ottaa vastaan. Antamisen lisäksi elämällä on nimittäin myös taipumus ottaa.
4) Mitä pitäisi tehdä, jos ei jaksa ajatella? Filosofian opettaja vastasi kysyttäessä, että pitää toistella ulkoaopittuja fraaseja niin kauan, että aivot taas käynnistyvät. Onko tämä todellakin hyvä menetelmä? (Kysymys syntyi matikan tunnilla, kun vastailin opettajalle liian nopeasti ja lopulta totesin, etten jaksa ajatella.)
Aina ei olekaan syytä ajatella. Välillä ihmiselle on pelkästään hyväksi työntää aivot narikkaan.
7.1.2009 6:35
Mari pistää Oraakkelin ihmissuhdetaidot koetukselle:
Oi punaisen vuoren Oraakkeli, joka tunnet muusikonrenttujen mielenliikkeet kuin omat taskusi, kerro parhaat keinot hurmata rokkari.
Riippuu siitä mihin hurmaamisella pyritään. Käsitelläänpä näitä hurmaajan tarkoitusperiä kahdella, skaalan totaalisiin ääripäihin sijoittuvilla esimerkeillä:
Oletetaan, että on sitovista ihmissuhteista vapaa muusikonrenttu ja hänestä kiinnostunut nainen (yleensä muusikonrentut ovat miehiä, siksi Oraakkeli lähtee siitä oletuksesta, että hurmaaja on sukupuoleltaan naispuoleinen). Naisen tavoitteena on joko
1) pokata muusikonrenttu yhdeksi yöksi
tai
2) saada muusikonrentusta itselleen mies koko loppuelämäksi.
Ensimmäisen skenaarion toteuttaminen ei vaadi väitöskirjaa ydinfysiikasta. Rock-musiikkiin liittyy aina jonkinlainen seksuaalinen pohjavire ja erityisesti keikkatilanteessa jännite saattaa joskus olla lähes käsinkosketeltava. Muusikot eivät yleisesti ottaen ole tunnettuja kyvystään hallita erilaisia tien päälle ripoteltuja houkutuksia, joten naisen saattaa olla jopa naurettavan yksinkertaista houkutella taiteilija lakanoidensa väliin. Tarvitaan vain ns. naisellisia avuja (joiden suhteen lienee vielä syytä lisätä, ettei muusikonrentun silmää naiskauneudelle voi yleensä liikaa aliarvioida, sisäisellä kauneudella ei tällaisissa tilanteissa ole liiemmin painoarvoa). Kyse on hyvin yksinkertaisista vieteistä. Toinen on Tarzan ja toinen Jane. Tarzan bundolo!
(Disclaimer: edellinen on luonnollisesti tietynlainen muusikon stereotyyppi, joka ei välttämättä pohjaa todellisuuteen.)
Toinen tavoite onkin mutkikkaampi toteuttaa. Kyse on nimittäin edelleen alkeellisesta biologiasta – nyt kuitenkin sukelletaan feronomitasolle, puhutaan ns. kemioista. Jos ne eivät kohtaa, niin tämä yhtälö ei tule pitkällä tähtäimellä toimimaan. Huonosti yhteensopivia kemioita ei voi peukaloida, mitään ei ole tehtävissä. Joten jälkimmäisen tarkoitusperän toteutuminen on lopulta kiinni jostain aivan muusta kuin hurmaajan omasta toiminnasta. Näin ollen se on myös valitettavasti Oraakkelin ymmärryksen ulkopuolella. Pareja voi yrittää väkisin liittää yhteen, mutta jos ei kipinöi, niin ei vain kipinöi.
Joskus voi tietysti käydä niinkin, että ensimmäinen skenaario johtaa toiseen. Mikä saakin Oraakkelin huokaamaan neuvottomana, että sydämen asioissa kaikki taitaa loppujen lopuksi olla mahdollista.
Oi punaisen vuoren Oraakkeli, joka tunnet muusikonrenttujen mielenliikkeet kuin omat taskusi, kerro parhaat keinot hurmata rokkari.
Riippuu siitä mihin hurmaamisella pyritään. Käsitelläänpä näitä hurmaajan tarkoitusperiä kahdella, skaalan totaalisiin ääripäihin sijoittuvilla esimerkeillä:
Oletetaan, että on sitovista ihmissuhteista vapaa muusikonrenttu ja hänestä kiinnostunut nainen (yleensä muusikonrentut ovat miehiä, siksi Oraakkeli lähtee siitä oletuksesta, että hurmaaja on sukupuoleltaan naispuoleinen). Naisen tavoitteena on joko
1) pokata muusikonrenttu yhdeksi yöksi
tai
2) saada muusikonrentusta itselleen mies koko loppuelämäksi.
Ensimmäisen skenaarion toteuttaminen ei vaadi väitöskirjaa ydinfysiikasta. Rock-musiikkiin liittyy aina jonkinlainen seksuaalinen pohjavire ja erityisesti keikkatilanteessa jännite saattaa joskus olla lähes käsinkosketeltava. Muusikot eivät yleisesti ottaen ole tunnettuja kyvystään hallita erilaisia tien päälle ripoteltuja houkutuksia, joten naisen saattaa olla jopa naurettavan yksinkertaista houkutella taiteilija lakanoidensa väliin. Tarvitaan vain ns. naisellisia avuja (joiden suhteen lienee vielä syytä lisätä, ettei muusikonrentun silmää naiskauneudelle voi yleensä liikaa aliarvioida, sisäisellä kauneudella ei tällaisissa tilanteissa ole liiemmin painoarvoa). Kyse on hyvin yksinkertaisista vieteistä. Toinen on Tarzan ja toinen Jane. Tarzan bundolo!
(Disclaimer: edellinen on luonnollisesti tietynlainen muusikon stereotyyppi, joka ei välttämättä pohjaa todellisuuteen.)
Toinen tavoite onkin mutkikkaampi toteuttaa. Kyse on nimittäin edelleen alkeellisesta biologiasta – nyt kuitenkin sukelletaan feronomitasolle, puhutaan ns. kemioista. Jos ne eivät kohtaa, niin tämä yhtälö ei tule pitkällä tähtäimellä toimimaan. Huonosti yhteensopivia kemioita ei voi peukaloida, mitään ei ole tehtävissä. Joten jälkimmäisen tarkoitusperän toteutuminen on lopulta kiinni jostain aivan muusta kuin hurmaajan omasta toiminnasta. Näin ollen se on myös valitettavasti Oraakkelin ymmärryksen ulkopuolella. Pareja voi yrittää väkisin liittää yhteen, mutta jos ei kipinöi, niin ei vain kipinöi.
Joskus voi tietysti käydä niinkin, että ensimmäinen skenaario johtaa toiseen. Mikä saakin Oraakkelin huokaamaan neuvottomana, että sydämen asioissa kaikki taitaa loppujen lopuksi olla mahdollista.
7.1.2009 7:39
Mitä Bob Dylanin levyjä kannattaa hankkia näiden ilmeisimpien ensihankintojen (Bringing it all back home, Highway 61, Blonde on blonde, Blood on the tracks) jälkeen? Niitä on niin älyttömästi, voisiko oraakkeli antaa tällaiselle ei-niin-perehtyneelle dylanistille hieman etenemisohjeita?
7.1.2009 17:16
Oraakkelin suusta saamme tietysti kuulla absoluuttisen totuuden, mutta itselleni ovat Dylanilta kolahtaneet eniten Desire, Blood on the tracks ja Blonde on blonde, joista kaksi jälkimmäistä löytyvät myös JMN:n listalta.
Vaikka diggaan monia muita artisteja ja bändejä enemmän kuin Dylania, niin (JMN:n listalta uupuva) Desire on mielestäni maailmankaikkeuden paras levy, kuten tällä palstalla on jo aiemminkin todettu.
Livelevyistä on nautittavin ollut
The Bootleg Series Vol. 5: Bob Dylan Live 1975, The Rolling Thunder Revue
Järkevin (hmm...) tapa lienee kuitenkin kahlata läpi koko Dylanin tuotanto ja löytää sieltä omat suosikkinsa.
Täältä muuten löytyy Anssin kirjoittama juttu yhdestä Dylan-albumista:
http://www.harhaa.com/aarrearkku.php?pa ... ssikot.txt
Vaikka diggaan monia muita artisteja ja bändejä enemmän kuin Dylania, niin (JMN:n listalta uupuva) Desire on mielestäni maailmankaikkeuden paras levy, kuten tällä palstalla on jo aiemminkin todettu.
Livelevyistä on nautittavin ollut
The Bootleg Series Vol. 5: Bob Dylan Live 1975, The Rolling Thunder Revue
Järkevin (hmm...) tapa lienee kuitenkin kahlata läpi koko Dylanin tuotanto ja löytää sieltä omat suosikkinsa.
Täältä muuten löytyy Anssin kirjoittama juttu yhdestä Dylan-albumista:
http://www.harhaa.com/aarrearkku.php?pa ... ssikot.txt
7.1.2009 17:58
Oraakkeli ei kaikkivoipaisuudestaan huolimatta pidä itseään mitenkään erityisenä Dylanin tuotannon tuntijana. Levyjä löytyy hyllystä, mutta koko katalogiin sukeltavaa kriittistä katsausta ei ole koskaan tullut tehtyä. Tietämyksessä on siis pahoja aukkoja.
Oraakkelille rakkaimmaksi Dylanin levyksi on joka tapauksessa muodostunut perinteisen kaanonin marginaaliin jäänyt Slow Train Coming, johon Samikin edellä linkillään viittaa (linkin takaa löytynee tarkempia perusteluja mielipiteen pohjaksi). Desire kuuluu niin ikään myös Oraakkelin suosikkeihin. Tuoreemmista levytyksistä Time Out Of Mind sekä Love & Theft ajavat asiansa.
Oraakkelille rakkaimmaksi Dylanin levyksi on joka tapauksessa muodostunut perinteisen kaanonin marginaaliin jäänyt Slow Train Coming, johon Samikin edellä linkillään viittaa (linkin takaa löytynee tarkempia perusteluja mielipiteen pohjaksi). Desire kuuluu niin ikään myös Oraakkelin suosikkeihin. Tuoreemmista levytyksistä Time Out Of Mind sekä Love & Theft ajavat asiansa.
8.1.2009 10:16
Joo, juuri tuota Desirea ovat monet minulle liekittäneet. Ja kai ne 60-luvun alun folk-levyt pitää hommata historiallisen arvonsa takia jos ei muuten. Se mitä olen kuullut, niin rautaista matskua. Huuliharppu, kitara ja laulu kaikki vähän sinne päin, yhteisvaikutus melko äärimmäistä musiikkia kultakorville.
Joo, vaan nyt meni off-topiciksi, Oraakkeliltahan täällä piti kysellä. Mitä luulet, tulevatko The Beatlesin pojat (jokaisellahan on isänsä soittimen hallitseva poikalapsi tai useampi) muodostamaan bändiä, joka joko kiertää esittämässä isiensä musiikkia tai omaa tuotantoa?
Joo, vaan nyt meni off-topiciksi, Oraakkeliltahan täällä piti kysellä. Mitä luulet, tulevatko The Beatlesin pojat (jokaisellahan on isänsä soittimen hallitseva poikalapsi tai useampi) muodostamaan bändiä, joka joko kiertää esittämässä isiensä musiikkia tai omaa tuotantoa?
11.1.2009 20:33
DawkinsPietikäinen ampuu kymmenen luotia, joissa jokaisessa on Oraakkelin nimi:
1. Tarvitseeko musiikkitouhuissa olla paljon varuillaan, ettei tule kusetetuksi?
Oraakkelin oman kokemuksen perusteella ainakaan kotimainen musiikkibisnes ei ole mitenkään erityinen huijareiden tyyssija. Alalla pyöritellään kuitenkin loppujen lopuksi sen verran pieniä rahoja, ettei huijaaminen taitaisi pahemmin lyödä leiville. Poikkeuksiakin toki on, rintamalle mahtuu luonnollisesti monenlaista yrittäjää. Oraakkelin toisella aktiviteettialueella, autourheilupiireissä, kuulee kuitenkin puhuttavan paljon enemmän kaiken maailman vilunkipelistä kuin musiikkihommissa.
2. Mikä on säveltämisessä kaikkein tärkeintä?
Sen oivaltaminen, mihin oikeasti haluaa musiikillaan tähdätä. Oraakkeli ei tarkoita tällä sitä, että biisiä tehdessä pitäisi asettaa jonkinlaisia tavoitteita, vaan sitä, että lauluntekijän olisi hyvä selvittää itselleen minkälaista musiikkia haluaa ylipäätään tehdä.
3. Mikä on sanoittaessa kaikkein tärkeintä?
Rytmitaju.
4. Koetko olevasi herkkä taiteilija?
Herkkä kyllä, taitelija en.
5. Mitä mieltä olet kirpputoreista?
Oraakkeli kannattaa kirpputoreja lämpimästi. Onhan paljon järkevämpää myydä tarpeettomaksi käynyt tavara jollekin sitä tarvitsevalle, kuin heittää se pois. Tästä huolimatta on sanottava, että Oraakkeli itse käy kirpputoreilla sangen harvoin. Myymään menevien kavereiden mukaan on kuitenkin tullut annettua yhtä sun toista artikkelia kaupattavaksi.
6. Onko jotkut asiat mielestäsi selvästi naisten hommia ja toiset
miesten hommia?
Miehen hommaa on ainakin naisen odottelu. Naisen tehtävänä on puolestaan hoivata ikuista pikkupoikaa.
7. Minkälaista huoltoa olet tehnyt soittimillesi?
Kun jostain ei enää kuulu ääntä – tahi kuuluu pelkkää pörinää – niin asianomainen soitin/laite on toimitettu korjattavaksi.
8. Oletko ikinä ollut moshpitissä?
Oraakkeli ei harrasta eturivejä. Keikkoja on pyrittävä seuraamaan aina mahdollisuuksien mukaan miksauspöydän tuntumasta.
9. Miksi väkivalta samaan aikaan kiehtoo ja pelottaa ihmistä?
Väkivalta on vanha toimintamalli, jota ihmiskunta aikanaan puiden oksilla asustellessaan käytti ongelmien ratkontaan (kyse ei tietenkään teknisesti ollut silloin vielä ihmiskunnasta, mutta emme nyt takerru tähän seikkaan). Meidän jokaisen geneettisessä koodistossa uinuu edelleen vietti ratkaista pulmatilanteet nuijimalla ongelman aiheuttaja pois päiväjärjestyksestä – oli kyseessä sitten elävä olento tai eloton kappale. Kehittyneemmät yksilöt tunnistavat tämän piirteen ja kavahtavat sitä. Hieman kehittymättömämmät puolestaan turvautuvat edelleen voimakeinoihin.
Ehkä yksi syy väkivallan kiehtovuuteen onkin juuri se, että ollaan tekemisissä vaiston kanssa, joka normaalissa elämässä täytyy tukahduttaa. Siksi voikin olla piristävää esim. katsella valkokankaalta henkilöhahmoa, jolla on lupa tappaa. Tai harrastaa kamppailulajia, jonka puitteissa voimaa saa käyttää kontrolloidussa ja turvallisessa ympäristössä. Ihmisyyden kaikkia puolia on syytä tutkiskella ja ymmärtää, myös pimeää puolta. Olemme ehkä laskeutuneet puista, mutta veressämme on yhä häivähdys apinaa.
10. Kuinka monta Milla -nimistä ihmistä olet oppinut tuntemaan Milla -biisin julkaisemisen jälkeen?
Oraakkeli tarkisti puhelimensa muistin, sähköpostiohjelmansa osoitekirjan sekä Facebookin kaverilistansa löytämättä ainuttakaan Milla-nimistä henkilöä.
1. Tarvitseeko musiikkitouhuissa olla paljon varuillaan, ettei tule kusetetuksi?
Oraakkelin oman kokemuksen perusteella ainakaan kotimainen musiikkibisnes ei ole mitenkään erityinen huijareiden tyyssija. Alalla pyöritellään kuitenkin loppujen lopuksi sen verran pieniä rahoja, ettei huijaaminen taitaisi pahemmin lyödä leiville. Poikkeuksiakin toki on, rintamalle mahtuu luonnollisesti monenlaista yrittäjää. Oraakkelin toisella aktiviteettialueella, autourheilupiireissä, kuulee kuitenkin puhuttavan paljon enemmän kaiken maailman vilunkipelistä kuin musiikkihommissa.
2. Mikä on säveltämisessä kaikkein tärkeintä?
Sen oivaltaminen, mihin oikeasti haluaa musiikillaan tähdätä. Oraakkeli ei tarkoita tällä sitä, että biisiä tehdessä pitäisi asettaa jonkinlaisia tavoitteita, vaan sitä, että lauluntekijän olisi hyvä selvittää itselleen minkälaista musiikkia haluaa ylipäätään tehdä.
3. Mikä on sanoittaessa kaikkein tärkeintä?
Rytmitaju.
4. Koetko olevasi herkkä taiteilija?
Herkkä kyllä, taitelija en.
5. Mitä mieltä olet kirpputoreista?
Oraakkeli kannattaa kirpputoreja lämpimästi. Onhan paljon järkevämpää myydä tarpeettomaksi käynyt tavara jollekin sitä tarvitsevalle, kuin heittää se pois. Tästä huolimatta on sanottava, että Oraakkeli itse käy kirpputoreilla sangen harvoin. Myymään menevien kavereiden mukaan on kuitenkin tullut annettua yhtä sun toista artikkelia kaupattavaksi.
6. Onko jotkut asiat mielestäsi selvästi naisten hommia ja toiset
miesten hommia?
Miehen hommaa on ainakin naisen odottelu. Naisen tehtävänä on puolestaan hoivata ikuista pikkupoikaa.
7. Minkälaista huoltoa olet tehnyt soittimillesi?
Kun jostain ei enää kuulu ääntä – tahi kuuluu pelkkää pörinää – niin asianomainen soitin/laite on toimitettu korjattavaksi.
8. Oletko ikinä ollut moshpitissä?
Oraakkeli ei harrasta eturivejä. Keikkoja on pyrittävä seuraamaan aina mahdollisuuksien mukaan miksauspöydän tuntumasta.
9. Miksi väkivalta samaan aikaan kiehtoo ja pelottaa ihmistä?
Väkivalta on vanha toimintamalli, jota ihmiskunta aikanaan puiden oksilla asustellessaan käytti ongelmien ratkontaan (kyse ei tietenkään teknisesti ollut silloin vielä ihmiskunnasta, mutta emme nyt takerru tähän seikkaan). Meidän jokaisen geneettisessä koodistossa uinuu edelleen vietti ratkaista pulmatilanteet nuijimalla ongelman aiheuttaja pois päiväjärjestyksestä – oli kyseessä sitten elävä olento tai eloton kappale. Kehittyneemmät yksilöt tunnistavat tämän piirteen ja kavahtavat sitä. Hieman kehittymättömämmät puolestaan turvautuvat edelleen voimakeinoihin.
Ehkä yksi syy väkivallan kiehtovuuteen onkin juuri se, että ollaan tekemisissä vaiston kanssa, joka normaalissa elämässä täytyy tukahduttaa. Siksi voikin olla piristävää esim. katsella valkokankaalta henkilöhahmoa, jolla on lupa tappaa. Tai harrastaa kamppailulajia, jonka puitteissa voimaa saa käyttää kontrolloidussa ja turvallisessa ympäristössä. Ihmisyyden kaikkia puolia on syytä tutkiskella ja ymmärtää, myös pimeää puolta. Olemme ehkä laskeutuneet puista, mutta veressämme on yhä häivähdys apinaa.
10. Kuinka monta Milla -nimistä ihmistä olet oppinut tuntemaan Milla -biisin julkaisemisen jälkeen?
Oraakkeli tarkisti puhelimensa muistin, sähköpostiohjelmansa osoitekirjan sekä Facebookin kaverilistansa löytämättä ainuttakaan Milla-nimistä henkilöä.
11.1.2009 20:36
JMN:n edellä esittämä Beatlesin pojat -kysymys oli jäädä vastaamatta:
Toivottavasti eivät.
Toivottavasti eivät.
13.1.2009 18:08
Kerro oraakkeli, koska Anssi Kela on Marzi Nymanin vieraana kitaraklubissa?
14.1.2009 7:01
Erittäin hyvin kysytty siellä perällä.
Johnny Kerro oraakkeli, koska Anssi Kela on Marzi Nymanin vieraana kitaraklubissa?
Erittäin hyvin kysytty siellä perällä.
14.1.2009 12:00
Oraakkeli esiintyy Marzin mainiossa Kitaraklubissa kohteliaisuussyistä ainoastaan kutsusta – toistaiseksi sellaista ei ole näkynyt. Oraakkeli olettaa syyn olevan siinä, että ensiksi Kitaraklubiin kutsutaan kaikki Suomen hyvät kitaristit. Jahka nämä on käyty läpi, niin Oraakkelillakin lienee mahdollisuutensa.
15.1.2009 17:50
Mikä tämä on?
http://lirama.net/song/272530
http://lirama.net/song/272530
15.1.2009 22:27
Tämä: http://www.stlyrics.com/songs/d/disco64 ... 52153.html
Ajattelin tuon katsottuani, että on hivenen kömpelö teksti Anssin tekemäksi, ja miten se olisi nettiin joutunut? Googletin tuon "Ja kaikki katsoo palavasti tuhlaajaa" -rivin, ja sillä löytyi Discon lyriikoita.
Anteeksi, jos vastaamalla Jassulle astuin Oraakkelin varpaille / reviirille/ jollekin muulle, mille. Älä pudota kuumaa kiveä päähän, pyydän.
Ajattelin tuon katsottuani, että on hivenen kömpelö teksti Anssin tekemäksi, ja miten se olisi nettiin joutunut? Googletin tuon "Ja kaikki katsoo palavasti tuhlaajaa" -rivin, ja sillä löytyi Discon lyriikoita.
Anteeksi, jos vastaamalla Jassulle astuin Oraakkelin varpaille / reviirille/ jollekin muulle, mille. Älä pudota kuumaa kiveä päähän, pyydän.
16.1.2009 5:12
Tässä on nyt jollain mennyt bittiavaruudessa ykköset ja nollat sekaisin. Oraakkeli myöntää, että monenkirjavaa lyriikkaa on tullut tehtyä, mutta tuo ei kuitenkaan kuulu niihin.
20.1.2009 15:22
JMN kysäisee:
Nyt kun YUP läksi "määrittelemättömän mittaiselle tauolle", niin kuinka monen vuoden päästä yhtye tekee Ilosaarirockissa hypen siivittämän paluun?
Eräs musiikkibisneksen kirjoittamattomista laeista on se, että jokainen yhtye joka hajoaa, tekee myös jossain vaiheessa comebackin. (Abba olkoon tämän säännön vahvistava poikkeus – se on ainakin toistaiseksi ryhdikkäästi pidättäytynyt rahakkaista re-union-tarjouksista.)
Näin ollen YUP:kin tulee palaamaan. Aikataulua tälle onkin vaikeampi antaa: sanotaan vaikka, että siihen menee kahdesta viiteen vuotta.
Nyt kun YUP läksi "määrittelemättömän mittaiselle tauolle", niin kuinka monen vuoden päästä yhtye tekee Ilosaarirockissa hypen siivittämän paluun?
Eräs musiikkibisneksen kirjoittamattomista laeista on se, että jokainen yhtye joka hajoaa, tekee myös jossain vaiheessa comebackin. (Abba olkoon tämän säännön vahvistava poikkeus – se on ainakin toistaiseksi ryhdikkäästi pidättäytynyt rahakkaista re-union-tarjouksista.)
Näin ollen YUP:kin tulee palaamaan. Aikataulua tälle onkin vaikeampi antaa: sanotaan vaikka, että siihen menee kahdesta viiteen vuotta.
20.1.2009 15:34
Viljamin kysymykset ovat kuin luonnon peruselementit – niitäkin on neljä:
1. Millon lähdet seuraavan kerran Thaimaahan?
Matkaa ei ole suunnitelmissa.
2. Onko rämpyttävän etusormesi kynsi kulunut/ syöpynyt pois?
Kyllä se tuossa sormessa vielä komeilee, välillä sitä pitää leikatakin. Kiertueella kynsi kuitenkin kokee kovia ja lyhenee lähes neljänneksellä.
3. Onko Anna Abreu sexy?
Oraakkeli on jo vanha mies – olisi hieman tulehtunutta, mikäli hän pitäisi Annan ikäisiä tyttöjä todella seksikkäinä.
4. Miloin teet akustisille kitaransoittajille fingerpicking videon YouTubeen?
Eipä ole tällaistakaan tullut suunniteltua.
1. Millon lähdet seuraavan kerran Thaimaahan?
Matkaa ei ole suunnitelmissa.
2. Onko rämpyttävän etusormesi kynsi kulunut/ syöpynyt pois?
Kyllä se tuossa sormessa vielä komeilee, välillä sitä pitää leikatakin. Kiertueella kynsi kuitenkin kokee kovia ja lyhenee lähes neljänneksellä.
3. Onko Anna Abreu sexy?
Oraakkeli on jo vanha mies – olisi hieman tulehtunutta, mikäli hän pitäisi Annan ikäisiä tyttöjä todella seksikkäinä.
4. Miloin teet akustisille kitaransoittajille fingerpicking videon YouTubeen?
Eipä ole tällaistakaan tullut suunniteltua.
22.1.2009 20:22
Harhaa.comissa on ollut jo pitkään tarkoituksena järjestää aiheesta suurimuotoinen moniosainen galluppi, mutta asia on jäänyt vähän ilmaan roikkumaan, koska hiustyylejä tulee koko ajan lisää, eikä kaikista ole edes kuvia. Nostan kädet ylös, tehtävä on mahdoton, mutta minä en olekaan oraakkeli!
Hrrrrr... kierretään kaukaa tai vähintään näköetäisyyden päästä?
Sari` Paljasta kaikki hiustyylisi mitä vuosien varrella olet tullut kokeiltua. Mikä on ollut ehdottomasti hirvein koskaan kokeilemasi tyyli ja entä se mieluisin?
Harhaa.comissa on ollut jo pitkään tarkoituksena järjestää aiheesta suurimuotoinen moniosainen galluppi, mutta asia on jäänyt vähän ilmaan roikkumaan, koska hiustyylejä tulee koko ajan lisää, eikä kaikista ole edes kuvia. Nostan kädet ylös, tehtävä on mahdoton, mutta minä en olekaan oraakkeli!
DawkinsPietiäinen Miten menetellään naisen kanssa, joka on uskomattoman kaunis, mutta aivan käsittämättömän tyhmä?
Hrrrrr... kierretään kaukaa tai vähintään näköetäisyyden päästä?
22.1.2009 21:44
Sari` lataa:
1. Oraakkeli on tunnetusti teen ystäviä, eli mitä teetä tulee yleensä siemailtua ja millä mausteilla?
Teen suhteen Oraakkeli on melko kaikkijuomainen. Ainoastaan kaikki ne Lipton Yellow Label -tyyppiset ratkaisut, joita yleensä joka paikassa teenä tuputetaan, eivät herätä suurta innostusta. Jos mahdollista, niin näitä Oraakkeli pyrkii välttämään – mutta parempi tietysti Yellow Labelkin kuin kahvi.
Itse asiassa juuri tänään Oraakkeli kartutti teevarantojaan ostamalla Ruohonjuuresta kolmea jo ennestään hyväksi havaitsemaansa Yogi Tea -tuoteperheen makua: Tulsi Mint, Classic Cinnamon Spice ja Choco Aztec Spice. Nuohan eivät tietenkään ole teetä sanan varsinaisessa merkityksessä, mutta niistä saa kuitenkin valmistettua maittavia kuppeja kuumaa.
Tavallisesti Oraakkeli nauttii teensä mausteitta. Joskus tosin sitruuna tai hunaja saattaa olla paikallaan. Toisinaan myös hillo.
2. Paljasta kaikki hiustyylisi mitä vuosien varrella olet tullut kokeiltua. Mikä on ollut ehdottomasti hirvein koskaan kokeilemasi tyyli ja entä se mieluisin?
Oraakkeli sukelsi erilaisten hiustyylien maailmaan n. kymmenen vanhana, jolloin hän istahti parturin jakkaralle ja pyysi samanlaista frisyyriä kuin Keke Rosbergilla. Tämän jälkeen tukka on vaihtunut niin moneen kertaan, ettei eri vaiheiden listaaminen ole välttämättä tällä muistikapasiteetilla edes mahdollista.
Näin jälkeenpäin ajateltuna oli virhe kokeilla 90-luvun alussa ns. täysnahkapäätä. Kalju pukee joitakin – Oraakkeli ei kuulu tähän ryhmään. Tämä on harmillista, sillä tukaton olotila takaisi monilta osin vaivattomamman (ja edullisemmankin) arjen. Siinä mielessä lyhyt kaljuuden vaihe oli siis myös mieleistä aikaa.
3. Villestä on kuultu paljon Pekan ja Suden ajoilta lähtien tähän päivään saakka. Onko oraakkelilla muita sisaruksia?
Oraakkeli on vanhin neljästä.
4. Siirrytäämpäs aiheesta lemmikkeihisi. Onko Kusti-Setä viellä elävien kirjoissa? Entä missä mahtaa tällä hetkellä olla vanha Cadillac?
Kusti-setä siirtyi valitettavasti haukkumaan koirien valhallaan n. vuosi sitten. Tuli aivokasvain.
Cadillac on tallissa.
5. Oraakkelina olo on varmasti kovin mukavaa puuhaa. Vaihdetaanpas osia tämän kysymyksen ajaksi, eli idea on tämä: Kysy mitä ikinä haluat!
Tämän jälkeen luovutan aseman takaisin sille jolle se kuuluu.
On vain yksi Oraakkeli – älä pidä muita Oraakkeleita. Oraakkelilla ei sitä paitsi voi olla mitään kysyttävää, sillä hän tietää jo valmiiksi kaikesta kaiken. (Paitsi Dylanista ei ihan kaikkea.)
1. Oraakkeli on tunnetusti teen ystäviä, eli mitä teetä tulee yleensä siemailtua ja millä mausteilla?
Teen suhteen Oraakkeli on melko kaikkijuomainen. Ainoastaan kaikki ne Lipton Yellow Label -tyyppiset ratkaisut, joita yleensä joka paikassa teenä tuputetaan, eivät herätä suurta innostusta. Jos mahdollista, niin näitä Oraakkeli pyrkii välttämään – mutta parempi tietysti Yellow Labelkin kuin kahvi.
Itse asiassa juuri tänään Oraakkeli kartutti teevarantojaan ostamalla Ruohonjuuresta kolmea jo ennestään hyväksi havaitsemaansa Yogi Tea -tuoteperheen makua: Tulsi Mint, Classic Cinnamon Spice ja Choco Aztec Spice. Nuohan eivät tietenkään ole teetä sanan varsinaisessa merkityksessä, mutta niistä saa kuitenkin valmistettua maittavia kuppeja kuumaa.
Tavallisesti Oraakkeli nauttii teensä mausteitta. Joskus tosin sitruuna tai hunaja saattaa olla paikallaan. Toisinaan myös hillo.
2. Paljasta kaikki hiustyylisi mitä vuosien varrella olet tullut kokeiltua. Mikä on ollut ehdottomasti hirvein koskaan kokeilemasi tyyli ja entä se mieluisin?
Oraakkeli sukelsi erilaisten hiustyylien maailmaan n. kymmenen vanhana, jolloin hän istahti parturin jakkaralle ja pyysi samanlaista frisyyriä kuin Keke Rosbergilla. Tämän jälkeen tukka on vaihtunut niin moneen kertaan, ettei eri vaiheiden listaaminen ole välttämättä tällä muistikapasiteetilla edes mahdollista.
Näin jälkeenpäin ajateltuna oli virhe kokeilla 90-luvun alussa ns. täysnahkapäätä. Kalju pukee joitakin – Oraakkeli ei kuulu tähän ryhmään. Tämä on harmillista, sillä tukaton olotila takaisi monilta osin vaivattomamman (ja edullisemmankin) arjen. Siinä mielessä lyhyt kaljuuden vaihe oli siis myös mieleistä aikaa.
3. Villestä on kuultu paljon Pekan ja Suden ajoilta lähtien tähän päivään saakka. Onko oraakkelilla muita sisaruksia?
Oraakkeli on vanhin neljästä.
4. Siirrytäämpäs aiheesta lemmikkeihisi. Onko Kusti-Setä viellä elävien kirjoissa? Entä missä mahtaa tällä hetkellä olla vanha Cadillac?
Kusti-setä siirtyi valitettavasti haukkumaan koirien valhallaan n. vuosi sitten. Tuli aivokasvain.
Cadillac on tallissa.
5. Oraakkelina olo on varmasti kovin mukavaa puuhaa. Vaihdetaanpas osia tämän kysymyksen ajaksi, eli idea on tämä: Kysy mitä ikinä haluat!
Tämän jälkeen luovutan aseman takaisin sille jolle se kuuluu.
On vain yksi Oraakkeli – älä pidä muita Oraakkeleita. Oraakkelilla ei sitä paitsi voi olla mitään kysyttävää, sillä hän tietää jo valmiiksi kaikesta kaiken. (Paitsi Dylanista ei ihan kaikkea.)
23.1.2009 3:12
Pahoitteluni! :cry: näin kahden koiran omistajana tää osu ja uppos.
Anssi Kela Kusti-setä siirtyi valitettavasti haukkumaan koirien valhallaan n. vuosi sitten. Tuli aivokasvain.
Pahoitteluni! :cry: näin kahden koiran omistajana tää osu ja uppos.
23.1.2009 3:16
Itse suosittelisin jututtamaan menemistä. Jos kyseessä on oikeasti todella tyhmä nainen, niin sellaisen edessä on helppo tyhmemmänkin esittää nokkelaa supliikkimiestä. Tosin nokkeluus helposti menee ohi, mikäli tyhmyys on todella syvää.
Mutta muuten kyllä täytyy vastustaa Marin kommentin älyrasismia. Voi tyhmäkin olla mukava, herttainen, ihana tai muuta sellaista. Rasittavimpia ihmisiä ovat ne, jotka pyrkivät pätemään älykkyydellään tai "älykkyydellään" tai, mikä pahinta, lukeneisuudellaan. Matti Klinge. Erkki Tuomioja. Kirsi Piha. Rosa Meriläinen. Brrrr.
Mari
DawkinsPietiäinen Miten menetellään naisen kanssa, joka on uskomattoman kaunis, mutta aivan käsittämättömän tyhmä?
Hrrrrr... kierretään kaukaa tai vähintään näköetäisyyden päästä?
Itse suosittelisin jututtamaan menemistä. Jos kyseessä on oikeasti todella tyhmä nainen, niin sellaisen edessä on helppo tyhmemmänkin esittää nokkelaa supliikkimiestä. Tosin nokkeluus helposti menee ohi, mikäli tyhmyys on todella syvää.
Mutta muuten kyllä täytyy vastustaa Marin kommentin älyrasismia. Voi tyhmäkin olla mukava, herttainen, ihana tai muuta sellaista. Rasittavimpia ihmisiä ovat ne, jotka pyrkivät pätemään älykkyydellään tai "älykkyydellään" tai, mikä pahinta, lukeneisuudellaan. Matti Klinge. Erkki Tuomioja. Kirsi Piha. Rosa Meriläinen. Brrrr.
23.1.2009 6:48
Kusti-setä siirtyi valitettavasti haukkumaan koirien valhallaan n. vuosi sitten. Tuli aivokasvain.
:cry: R.I.P
:cry: R.I.P
23.1.2009 8:39
DawkinsPietikäinen ei päästä Oraakkelia helpolla:
1. Miten menetellään naisen kanssa, joka on uskomattoman kaunis, mutta aivan käsittämättömän tyhmä?
Riippuu tyhmyyden laadusta. Jos se ilmenee koppavuutena ja ilkeytenä, niin tällaisen naisen kanssa ei välttämättä kannata menetellä yhtään mitään. Toisinaan taas hieman vähäisemmilläkin hengenlahjoilla varustetun ihmisen sydän saattaa olla puhdasta kultaa. Kauneus ja älynlahjat eivät siis muodosta minkäänlaisia itseisarvoja, joihin kannattaisi sokeasti tuijottaa.
2. Miten paljon juot keskimäärin piimää vuodessa?
Oraakkelin keskimääräinen piimän vuosikulutus liikkunee n. 0,0 litran tasolla. Oraakkelilla ei sinänsä ole mitään piimää vastaan – jostain syystä sitä ei ole vain tullut nautittua sitten lapsuuden.
3. Mitkä laulut muistuttavat sinua eniten lapsuudestasi?
Pro Fide -yhtyeen kappaleet. Myös Täti Monika -kasetti oli tuolloin suosittu.
4. Miten usein testaat kotisi palovaroittimen toimivuuden?
Toisinaan hälyttimen kuntoisuus tulee todettua ruuanlaiton yhteydessä.
5. Oletko koskaan itse järjestänyt musiikkitapahtumia?
Oraakkeli on totisesti joutunut välillä ottamaan kantaakseen myös organisaattorin raskaan manttelin. Edellinen voimainkoitos oli viime kesäkuussa järjestetty Unicef-ilta Tavastialla, johon Oraakkeli oli onnistunut houkuttelemaan mittavan tähtikatraan. Tämän konsertin käytännön asioita ja aikatauluja junaillessaan Oraakkeli totesi taiteilijoiden kaitsemisen olevan hermojariipivää puuhaa.
6. Mikä on paras Kummeli-sketsi ja miksi?
Oraakkelilla oli aikanaan (n. 1991) ilo nähdä ns. Kummeli-demo, eli videonauha, jonka Silvennoinen ja Kahilainen kumppaneineen olivat tehneet ennen kyseistä sarjaa. Ohjelman nimi oli tässä vaiheessa Virus-tv.
Tältä tallenteelta Oraakkelin mieleen on erityisesti jäänyt sketsi, jota ei koskaan nähty tv-versiossa: siinä oli Silvennoisen esittämä hahmo, joka demonstroi erilaisia puhelimen pikavalintayhdistelmiä.
Oraakkeli ei väitä, että kyseessä olisi ollut täysin lyömätön Kummeli-sketsi, mutta jostain syystä tuo on kuitenkin jäänyt kummittelemaan Oraakkelin mielen tutkimattomille joutomaille.
7. Mikä on kaikista sekopäisin musiikillinen kokeilu mitä olet ikinä tehnyt?
Mieleen tulee YLE:n suorassa radiolähetyksessä esitetty coverversio Janos Valmusen Bussipysäkillä -klassikosta. Teos oli ennakkoluulottomasti sovitettu Queenin We Will Rock Youn tyyliin. Esitys oli laatuaan ensimmäinen ja viimeinen.
8. Oletko hyvä keilaamaan?
Hyvä on ehkä hiukan väärä sana kuvaamaan Oraakkelin keilaustaitoja. Huono olisi parempi.
Mainittakoon, että Oraakkelin kaljupäinen veli on sen sijaan oikeasti kunnostautunut keilailun saralla: hän on voittanut kilpailuista mm. mopedin.
9. Millainen ihmiskäsitys sinulla on?
Sinisilmäinen.
10. Mitä vapaus sinulle merkitsee?
Kaiketi sitä, että Oraakkeli vastailee nytkin näihin kysymyksiin, vaikka olisi syytä tehdä ns. töitä.
PS. Tämä oli muuten tuhannes viestini tälle foorumille! Siis OMG – mä en kestä! LOL
1. Miten menetellään naisen kanssa, joka on uskomattoman kaunis, mutta aivan käsittämättömän tyhmä?
Riippuu tyhmyyden laadusta. Jos se ilmenee koppavuutena ja ilkeytenä, niin tällaisen naisen kanssa ei välttämättä kannata menetellä yhtään mitään. Toisinaan taas hieman vähäisemmilläkin hengenlahjoilla varustetun ihmisen sydän saattaa olla puhdasta kultaa. Kauneus ja älynlahjat eivät siis muodosta minkäänlaisia itseisarvoja, joihin kannattaisi sokeasti tuijottaa.
2. Miten paljon juot keskimäärin piimää vuodessa?
Oraakkelin keskimääräinen piimän vuosikulutus liikkunee n. 0,0 litran tasolla. Oraakkelilla ei sinänsä ole mitään piimää vastaan – jostain syystä sitä ei ole vain tullut nautittua sitten lapsuuden.
3. Mitkä laulut muistuttavat sinua eniten lapsuudestasi?
Pro Fide -yhtyeen kappaleet. Myös Täti Monika -kasetti oli tuolloin suosittu.
4. Miten usein testaat kotisi palovaroittimen toimivuuden?
Toisinaan hälyttimen kuntoisuus tulee todettua ruuanlaiton yhteydessä.
5. Oletko koskaan itse järjestänyt musiikkitapahtumia?
Oraakkeli on totisesti joutunut välillä ottamaan kantaakseen myös organisaattorin raskaan manttelin. Edellinen voimainkoitos oli viime kesäkuussa järjestetty Unicef-ilta Tavastialla, johon Oraakkeli oli onnistunut houkuttelemaan mittavan tähtikatraan. Tämän konsertin käytännön asioita ja aikatauluja junaillessaan Oraakkeli totesi taiteilijoiden kaitsemisen olevan hermojariipivää puuhaa.
6. Mikä on paras Kummeli-sketsi ja miksi?
Oraakkelilla oli aikanaan (n. 1991) ilo nähdä ns. Kummeli-demo, eli videonauha, jonka Silvennoinen ja Kahilainen kumppaneineen olivat tehneet ennen kyseistä sarjaa. Ohjelman nimi oli tässä vaiheessa Virus-tv.
Tältä tallenteelta Oraakkelin mieleen on erityisesti jäänyt sketsi, jota ei koskaan nähty tv-versiossa: siinä oli Silvennoisen esittämä hahmo, joka demonstroi erilaisia puhelimen pikavalintayhdistelmiä.
Oraakkeli ei väitä, että kyseessä olisi ollut täysin lyömätön Kummeli-sketsi, mutta jostain syystä tuo on kuitenkin jäänyt kummittelemaan Oraakkelin mielen tutkimattomille joutomaille.
7. Mikä on kaikista sekopäisin musiikillinen kokeilu mitä olet ikinä tehnyt?
Mieleen tulee YLE:n suorassa radiolähetyksessä esitetty coverversio Janos Valmusen Bussipysäkillä -klassikosta. Teos oli ennakkoluulottomasti sovitettu Queenin We Will Rock Youn tyyliin. Esitys oli laatuaan ensimmäinen ja viimeinen.
8. Oletko hyvä keilaamaan?
Hyvä on ehkä hiukan väärä sana kuvaamaan Oraakkelin keilaustaitoja. Huono olisi parempi.
Mainittakoon, että Oraakkelin kaljupäinen veli on sen sijaan oikeasti kunnostautunut keilailun saralla: hän on voittanut kilpailuista mm. mopedin.
9. Millainen ihmiskäsitys sinulla on?
Sinisilmäinen.
10. Mitä vapaus sinulle merkitsee?
Kaiketi sitä, että Oraakkeli vastailee nytkin näihin kysymyksiin, vaikka olisi syytä tehdä ns. töitä.
PS. Tämä oli muuten tuhannes viestini tälle foorumille! Siis OMG – mä en kestä! LOL
23.1.2009 8:55
JMN tarjoilee visaisen pähkinän:
Jos Lasse Kurki, Knipi ja Markus Nordenstreng kilpailisivat lajinaan biisien tekeminen naislaulajille, niin kuka heistä voittaisi?
Pitäisi varmaankin tutkia lähemmin em. laulunikkareiden aikaisempaa osumatarkkuutta. Oraakkelin harmiksi Rumba-lehden mainiota 50 hittiä -listaa ei ole enää vähään aikaan julkaistu; tällä listallahan hittejä oli pisteytetty mm. niiden saaman radiosoiton mukaan. Koska Oraakkeli ei voi nyt tukeutua tilastoihin, hän luottaa pelkkään luuloonsa siitä, että kolmikosta Knipillä olisi vyön allaan eniten naisartisteille tehtyjä hittejä.
Tähän aikaisempaan arvokisamenestykseen pohjaten Oraakkelin vastaus on siis Knipi. Tosin on myös sanottava, että laulunkirjoittamisen saralla pätee jossain määrin sääntö, että olet juuri niin hyvä kuin viimeisin biisisi. Näin ollen vanhojen onnistumisten varaan ei kannata pahemmin laskea.
Lopputuloshan riippuu tietysti myös siitä, millä osa-alueella tässä kilpailtaisiin. Mikäli miteltäisiin puhtaassa nopeudessa, niin Oraakkeli veikkaa, että Mare saattaisi olla yllättävän kova.
Jos Lasse Kurki, Knipi ja Markus Nordenstreng kilpailisivat lajinaan biisien tekeminen naislaulajille, niin kuka heistä voittaisi?
Pitäisi varmaankin tutkia lähemmin em. laulunikkareiden aikaisempaa osumatarkkuutta. Oraakkelin harmiksi Rumba-lehden mainiota 50 hittiä -listaa ei ole enää vähään aikaan julkaistu; tällä listallahan hittejä oli pisteytetty mm. niiden saaman radiosoiton mukaan. Koska Oraakkeli ei voi nyt tukeutua tilastoihin, hän luottaa pelkkään luuloonsa siitä, että kolmikosta Knipillä olisi vyön allaan eniten naisartisteille tehtyjä hittejä.
Tähän aikaisempaan arvokisamenestykseen pohjaten Oraakkelin vastaus on siis Knipi. Tosin on myös sanottava, että laulunkirjoittamisen saralla pätee jossain määrin sääntö, että olet juuri niin hyvä kuin viimeisin biisisi. Näin ollen vanhojen onnistumisten varaan ei kannata pahemmin laskea.
Lopputuloshan riippuu tietysti myös siitä, millä osa-alueella tässä kilpailtaisiin. Mikäli miteltäisiin puhtaassa nopeudessa, niin Oraakkeli veikkaa, että Mare saattaisi olla yllättävän kova.
23.1.2009 18:21
Kaikkeen minäkin sorrun. :D DawkinsPietiäisen kysymyksen ydin oli minusta se, että tyhmä nainen voisi ehkä saada tyhmyytensä anteeksi siksi, että sattuu olemaan uskomattoman kaunis.
(Ja tyhmyyttähän todellakin on montaa sorttia ja tässä tapauksessa se voisi olla vaikkapa ääretöntä itsekeskeisyyttä ja toiset huomiotta jättävää huonoa tai jopa häiriköivää käytöstä. Näihin ne "älykkyytensä" korostajatkin helposti sortuu.)
JMN Mutta muuten kyllä täytyy vastustaa Marin kommentin älyrasismia.
Kaikkeen minäkin sorrun. :D DawkinsPietiäisen kysymyksen ydin oli minusta se, että tyhmä nainen voisi ehkä saada tyhmyytensä anteeksi siksi, että sattuu olemaan uskomattoman kaunis.
(Ja tyhmyyttähän todellakin on montaa sorttia ja tässä tapauksessa se voisi olla vaikkapa ääretöntä itsekeskeisyyttä ja toiset huomiotta jättävää huonoa tai jopa häiriköivää käytöstä. Näihin ne "älykkyytensä" korostajatkin helposti sortuu.)
23.1.2009 18:52
Jep, sellainen älykkäiden ihmisten tyhmyys on pahinta. Tai ei se oikeastaan ole tyhmyyttä, vain ajattelemattomuutta ja ilkeyttä. Mikä on tietenkin tyhmää.
"Tyhmä" tarkoittaa minulle lähinnä ihmistä, joka ei vaan aina tajua, ei vaikka kuinka yrittäisi selittää jotain, tai joka ei tajua hienovaraista vihjettä, eikä suoraakaan. Eihän se ole kauniisti sanottu, mutta jos rehellisiä ollaan, niin tyhmiäkin ihmisiä on. Tyhmyys vaani, mutta onneksi se on usein harmitonta! Tyhmyys yhdistettynä ilkeyteen, se on pahinta.
Tämä postaus on muuten malliesimerkki ilkeästä tyhmyydestä älykkyyden kaavussa. Tyhmää pähkäillä tyhmyyttä, se on niin suhteellinen asia. Ilkeää sanoa, että jotkut nyt vaan ovat tyhmiä. Olen muka niin älykäs, että on vara määritellä joitakuita tyhmiksi. Ja kirsikkina kakun päälle tämä viimeinen kappale toi mukaan myös valenöyryyden. Voi hyvän tähden.
"Tyhmä" tarkoittaa minulle lähinnä ihmistä, joka ei vaan aina tajua, ei vaikka kuinka yrittäisi selittää jotain, tai joka ei tajua hienovaraista vihjettä, eikä suoraakaan. Eihän se ole kauniisti sanottu, mutta jos rehellisiä ollaan, niin tyhmiäkin ihmisiä on. Tyhmyys vaani, mutta onneksi se on usein harmitonta! Tyhmyys yhdistettynä ilkeyteen, se on pahinta.
Tämä postaus on muuten malliesimerkki ilkeästä tyhmyydestä älykkyyden kaavussa. Tyhmää pähkäillä tyhmyyttä, se on niin suhteellinen asia. Ilkeää sanoa, että jotkut nyt vaan ovat tyhmiä. Olen muka niin älykäs, että on vara määritellä joitakuita tyhmiksi. Ja kirsikkina kakun päälle tämä viimeinen kappale toi mukaan myös valenöyryyden. Voi hyvän tähden.
24.1.2009 20:06
heijari on ihmeissään:
Ihmettelin tuossa Niilon uudessa videossa (Fork in the road) olevan Ipodin mallia? Onkohan se IGranny Smith? Desinged by Apple in California, made in China. Mahtaako olla tietoa?
Kyseessä on iPod Touchin seuraajan, iPod Eatin, prototyyppi.
Ihmettelin tuossa Niilon uudessa videossa (Fork in the road) olevan Ipodin mallia? Onkohan se IGranny Smith? Desinged by Apple in California, made in China. Mahtaako olla tietoa?
Kyseessä on iPod Touchin seuraajan, iPod Eatin, prototyyppi.
27.1.2009 6:34
Viljami on Thaimaassa:
Olen tällä hetkellä Thaimaassa.
Mitä täällä voisi tehdä?
Oraakkeli suosittelee laitesukellusta.
Olen tällä hetkellä Thaimaassa.
Mitä täällä voisi tehdä?
Oraakkeli suosittelee laitesukellusta.
30.1.2009 21:33
Mikä on Oraakkelin resepti hyvään elämään? :D
4.2.2009 18:01
Jotta kenenkään pikkusormi ei päätyisi pahalle Oraakkelin vastausta hyvään elämään odottaessa, laitan esille nämä kaksi yritystä vastaukseksi:
Kaikki mitä minun todella tarvitsee tietää, opin lastentarhassa
Jaa asiat muiden kanssa. Pelaa reilua peliä. Älä lyö muita. Pane tavarat takaisin paikoilleen. Siivoa sotkusi. Älä ota toisten tavaroita. Pyydä anteeksi, kun olet loukannut jotakuta. Pese kätesi ennen ateriaa. Vedä vessa. Lämpimät pikkuleivät ja kylmä maito ovat sinulle hyväksi.
Elä tasapainoista elämää. Opi jotakin, ajattele jotakin, piirrä, maalaa, laula, tanssi, leiki ja tee työtä jonkin verran joka päivä. Ota nokoset iltapäivisin.
Kun lähdet ulos, varo liikennettä, pidä toista kädestä ja pysyttele yhdessä muiden kanssa. Muista ihmeen merkitys. Ajattele pientä siementä muovipurkissa: juuret kasvavat alaspäin ja kasvi ylös, eikä kukaan oikein tiedä miksi. Me olemme kaikki samanlaisia.
(Robert Fulghumin kirjasta All I Really Need to Know I Learned in Kindergarten (1986))
Desiderata
Kulje tyynenä melun ja kiireen keskellä ja muista mikä rauha onkaan hiljaisuudessa. Pysyttele hyvissä väleissä kaikkien kanssa niin pitkään kuin se on alistumatta mahdollista. Puhu totuudestasi hiljaa ja selkeästi ja kuuntele toisia, sillä kaikilla, myös tylsillä ja tietämättömillä, on oma tarinansa.
Karta äänekkäitä ja riidanhaluisia, sillä he syövät henkistä voimaasi. Jos vertaat itseäsi muihin, älä tule turhamaiseksi tai katkeraksi, sillä aina on ja tulee olemaan suurempia ja pienempiä persoonallisuuksia kuin sinä. Iloitse saavutuksistasi samoin kuin suunnitelmistasi.
Ole kiinnostunut omasta urastasi vaikka se olisi vähäpätöinenkin, se on kuitenkin vankka kiinnekohta ajan vaihtelevissa kohtaloissa. Ole varovainen liikeasioissa, sillä maailma on täynnä kieroutta. Älä silti sulje silmiäsi hyvyydeltä. Monet ponnistelevat korkeisiin päämääriin ja elämä on täynnä sankaruutta.
Ole oma itsesi. Älä pelkää olla hellä äläkä suhtaudu kyynisesti rakkauteen, sillä kaiken arkipäiväisen roudan keskeltä se nousee kuin ruoho tuoreena joka kevät.
Ota opiksesi vuosien neuvot ja luovu sopuisasti nuoruuteen kuuluvista asioista. Kasvata ja vahvista hengen voimaasi suojaamaan sinua äkilliseltä epäonnelta. Älä masenna itseäsi synkkämielisillä ajatuksilla. Paljon turhaa pelkoa syntyy väsymyksessä ja yksinäisyydessä.
Ole lempeä itseäsi kohtaan, mutta muista itsekuri. Olet osa maailmankaikkeutta, niin kuin tähdet ja kuu. Sinulla on oikeus tähän elämään. Vaikka et ehkä sitä vielä huomaa, maailmakaikkeus paljastaa tarkoituksensa vähä vähältä.
Elä sovussa luojasi kanssa, millaiseksi hänet sitten kuvitteletkin. Elä sovussa sielusi kanssa, olkoot pyrkimyksesi ja toiveesi mitkä tahansa. Maailmassa on paljon petosta, riistoa ja särkyneitä unelmia, mutta se on silti kaunis maailma. Ole varovainen. Ole onnellinen.
(Yhdysvaltalaisen Max Ehrmannin (1872-1945) runo Desiderata, jonka hän kirjoitti 1927)
Kaikki mitä minun todella tarvitsee tietää, opin lastentarhassa
Jaa asiat muiden kanssa. Pelaa reilua peliä. Älä lyö muita. Pane tavarat takaisin paikoilleen. Siivoa sotkusi. Älä ota toisten tavaroita. Pyydä anteeksi, kun olet loukannut jotakuta. Pese kätesi ennen ateriaa. Vedä vessa. Lämpimät pikkuleivät ja kylmä maito ovat sinulle hyväksi.
Elä tasapainoista elämää. Opi jotakin, ajattele jotakin, piirrä, maalaa, laula, tanssi, leiki ja tee työtä jonkin verran joka päivä. Ota nokoset iltapäivisin.
Kun lähdet ulos, varo liikennettä, pidä toista kädestä ja pysyttele yhdessä muiden kanssa. Muista ihmeen merkitys. Ajattele pientä siementä muovipurkissa: juuret kasvavat alaspäin ja kasvi ylös, eikä kukaan oikein tiedä miksi. Me olemme kaikki samanlaisia.
(Robert Fulghumin kirjasta All I Really Need to Know I Learned in Kindergarten (1986))
Desiderata
Kulje tyynenä melun ja kiireen keskellä ja muista mikä rauha onkaan hiljaisuudessa. Pysyttele hyvissä väleissä kaikkien kanssa niin pitkään kuin se on alistumatta mahdollista. Puhu totuudestasi hiljaa ja selkeästi ja kuuntele toisia, sillä kaikilla, myös tylsillä ja tietämättömillä, on oma tarinansa.
Karta äänekkäitä ja riidanhaluisia, sillä he syövät henkistä voimaasi. Jos vertaat itseäsi muihin, älä tule turhamaiseksi tai katkeraksi, sillä aina on ja tulee olemaan suurempia ja pienempiä persoonallisuuksia kuin sinä. Iloitse saavutuksistasi samoin kuin suunnitelmistasi.
Ole kiinnostunut omasta urastasi vaikka se olisi vähäpätöinenkin, se on kuitenkin vankka kiinnekohta ajan vaihtelevissa kohtaloissa. Ole varovainen liikeasioissa, sillä maailma on täynnä kieroutta. Älä silti sulje silmiäsi hyvyydeltä. Monet ponnistelevat korkeisiin päämääriin ja elämä on täynnä sankaruutta.
Ole oma itsesi. Älä pelkää olla hellä äläkä suhtaudu kyynisesti rakkauteen, sillä kaiken arkipäiväisen roudan keskeltä se nousee kuin ruoho tuoreena joka kevät.
Ota opiksesi vuosien neuvot ja luovu sopuisasti nuoruuteen kuuluvista asioista. Kasvata ja vahvista hengen voimaasi suojaamaan sinua äkilliseltä epäonnelta. Älä masenna itseäsi synkkämielisillä ajatuksilla. Paljon turhaa pelkoa syntyy väsymyksessä ja yksinäisyydessä.
Ole lempeä itseäsi kohtaan, mutta muista itsekuri. Olet osa maailmankaikkeutta, niin kuin tähdet ja kuu. Sinulla on oikeus tähän elämään. Vaikka et ehkä sitä vielä huomaa, maailmakaikkeus paljastaa tarkoituksensa vähä vähältä.
Elä sovussa luojasi kanssa, millaiseksi hänet sitten kuvitteletkin. Elä sovussa sielusi kanssa, olkoot pyrkimyksesi ja toiveesi mitkä tahansa. Maailmassa on paljon petosta, riistoa ja särkyneitä unelmia, mutta se on silti kaunis maailma. Ole varovainen. Ole onnellinen.
(Yhdysvaltalaisen Max Ehrmannin (1872-1945) runo Desiderata, jonka hän kirjoitti 1927)
5.2.2009 7:23
Viljamin kysymys käsittelee akustiikkaa:
Paljonko Anssi Martinin D-45-kitarat uutena maksavat. Tai siitä kannattaisi maksaa..
Olen itse halvimmilla uutena törmännyt 5400 € ja 6000 €. Kallein 7000 €. Käytettynä noin 4000 € kuten aiemmin olen viestitellyt.
Itse et ole paljastanut tarkkaa summaa D-45:sta: Se käytetty, jonka Ile vei. Ja se uusi, jonka lopulta ostit.
Näissä hintatiedusteluissa Oraakkeli kehoittaa kääntymään Kitarapajan puoleen. Myös F-Musiikki myi aikaisemmin Martinia, mutta nyt ainakaan heidän nettisivuillaan ei ollut mainintaa tästä aatelisesta merkistä.
Oman kitaransa hintaa (kuten myöskään sen käytetyn, joka livahti sormien välistä) Oraakkeli ei muista. Kuitti on varmasti jossain, mutta juuri nyt ei ole aikaa penkoa sitä esiin. Nämä hinnat eivät joka tapauksessa edes olisi vertailukelpoisia nykyisiin verrattuna – välissä on kuitenkin ehtinyt vierähtää sen verran monta vuotta.
Paljonko Anssi Martinin D-45-kitarat uutena maksavat. Tai siitä kannattaisi maksaa..
Olen itse halvimmilla uutena törmännyt 5400 € ja 6000 €. Kallein 7000 €. Käytettynä noin 4000 € kuten aiemmin olen viestitellyt.
Itse et ole paljastanut tarkkaa summaa D-45:sta: Se käytetty, jonka Ile vei. Ja se uusi, jonka lopulta ostit.
Näissä hintatiedusteluissa Oraakkeli kehoittaa kääntymään Kitarapajan puoleen. Myös F-Musiikki myi aikaisemmin Martinia, mutta nyt ainakaan heidän nettisivuillaan ei ollut mainintaa tästä aatelisesta merkistä.
Oman kitaransa hintaa (kuten myöskään sen käytetyn, joka livahti sormien välistä) Oraakkeli ei muista. Kuitti on varmasti jossain, mutta juuri nyt ei ole aikaa penkoa sitä esiin. Nämä hinnat eivät joka tapauksessa edes olisi vertailukelpoisia nykyisiin verrattuna – välissä on kuitenkin ehtinyt vierähtää sen verran monta vuotta.
5.2.2009 7:36
Noora janoaa salattua alkemiaa:
Mikä on Oraakkelin resepti hyvään elämään?
Mustikkamaito:
Laita kuppiin n. 2 dl tuoreita mustikoita ja valuta päälle hieman hunajaa. Kaada sekaan n. 1 dl kevyttä luomumaitoa.
Mikä on Oraakkelin resepti hyvään elämään?
Mustikkamaito:
Laita kuppiin n. 2 dl tuoreita mustikoita ja valuta päälle hieman hunajaa. Kaada sekaan n. 1 dl kevyttä luomumaitoa.
8.2.2009 9:49
Tähän ketjuun on viime aikoina alkanut tulla kysymyksiä, jotka on osoitettu pikemminkin Anssi Kelalle kuin Oraakkelille. Terveisiä Anssille -kategoriasta löytyy Kysymyksiä Anssille -niminen ketju, johon nämä tiedustelut sopivat luontevammin kuin tänne. Niinpä Oraakkeli siirsi pari viimeisintä kysymystä sinne – ja toivoo, että jatkossa tämä ketju varattaisiin vain sen alkuperäisen hengen mukaiselle keskustelulle.
15.2.2009 20:59
Miksi menomatka esim. autolla jonnekin tuntuu usein paljon pidemmältä kuin paluumatka? Vaikka matka sinänsä on ihan sama..
16.2.2009 17:23
oi noora noora, olethan varoivainen..
17.2.2009 8:27
Tuota on tullut pohdittua usein. Ehkä aivot käsittelevät uusia maisemia jotensakin hitaammin, mutustelevat niitä siis pitempään. Toisaalta taas tuttu=tylsä=pitkäveteinen-yhtälö ei päde taas tässä ollenkaan. Todennäköisesti kyseessä on jotain yhtä käsittämätöntä kuin Doppler-ilmiö (vaikka se onkin ihan hyvä selitys)
Veikkaisin, että oraakkelilta löytyy tähänkin ajatusten vuotavan padon tilkitsevä vastaus.
noora Miksi menomatka esim. autolla jonnekin tuntuu usein paljon pidemmältä kuin paluumatka? Vaikka matka sinänsä on ihan sama..
Tuota on tullut pohdittua usein. Ehkä aivot käsittelevät uusia maisemia jotensakin hitaammin, mutustelevat niitä siis pitempään. Toisaalta taas tuttu=tylsä=pitkäveteinen-yhtälö ei päde taas tässä ollenkaan. Todennäköisesti kyseessä on jotain yhtä käsittämätöntä kuin Doppler-ilmiö (vaikka se onkin ihan hyvä selitys)
Veikkaisin, että oraakkelilta löytyy tähänkin ajatusten vuotavan padon tilkitsevä vastaus.
17.2.2009 14:24
Noora pohtii ajan ja matkan suhdetta:
Miksi menomatka esim. autolla jonnekin tuntuu usein paljon pidemmältä kuin paluumatka? Vaikka matka sinänsä on ihan sama..
Muistatko mikä oli aina lapsena vuoden ylivoimaisesti pisin päivä? Jouluaatto. Tässä on kyse samasta periaatteesta: matkan päämääränä on yleensä jotain mitä odottaa, joko innolla tai kauhulla. Ja odottavan aikahan on tunnetusti pitkä.
Miksi menomatka esim. autolla jonnekin tuntuu usein paljon pidemmältä kuin paluumatka? Vaikka matka sinänsä on ihan sama..
Muistatko mikä oli aina lapsena vuoden ylivoimaisesti pisin päivä? Jouluaatto. Tässä on kyse samasta periaatteesta: matkan päämääränä on yleensä jotain mitä odottaa, joko innolla tai kauhulla. Ja odottavan aikahan on tunnetusti pitkä.
22.2.2009 8:46
Oraakkeli, miksi me ihmiset jännitämme erilaisia asioita?
Juttu muusikon jännittämisestä:
http://www.musicfinland.com/sml/muusikk ... nitys1.pdf
Juttu muusikon jännittämisestä:
http://www.musicfinland.com/sml/muusikk ... nitys1.pdf
23.2.2009 15:18
Ressi! Minulla on työjännittäminen, jos pitää lähteä töihin klo kahdeksaksi aamulla. Herään hikoilemaan keskiyön jälkeen ja miettimään kuinka paljon aikaa minulla on vielä nukkua ja sitten vahtaan tunnin välein kelloa kunnes se on puolikuusi ja joudun nousemaan vuoteesta. Olen huomannut sen ja järjestän niin että olen mahdollisimman paljon yövuoroissa. Esiintymisen jännittämisestä en tiedä mitään.
23.2.2009 19:04
Robster tahtoisi alleviivata nenänsä ja on epätoivoinen:
Nyt ammutaan kovilla:
Kaikkien aikojen Top 3 viikset? Ja jatkaisin hieman, vaikuttaako hiusten harventuminen viiksien tuuheuteen? Olen yrittänyt kasvattaa moisia komistuksia pariin otteeseen, mutta tuloksena on ollut ns "amisviikset". Onko vielä toivoa?
Viiksien Top 3 -listan laatiminen on vaikea ja vastuullinen tehtävä. Oraakkeli on miettinyt tehtävää monelta eri kantilta, tehnyt tutkimustyötä ja päätynyt seuraavanlaiseen rankingiin:
1. Keke Rosberg
Tämä ei varmaankaan vaadi perusteluja.
2. Friedrich Nietzsche
Sanottaisiinko vaikka, että tuuheahkot. Aivan kuin nenän alla roikkuisi jonkinlainen pieni jyrsijä.
3. Burt Reynolds
Pronssimitalista käytiin kovaa kamppailua Burt Reynoldsin, Tom Selleckin, Freddie Mercuryn, Rudolf Schenkerin ja John Oatesin kesken. Tämä kuva nosti Reynoldsin lopullisesti mitalikantaan.
Mitä tulee viiksien kasvattamiseen, niin Oraakkeli muistuttaa, että viikset ne ovat amisviiksetkin – niitä tulee kantaa ylpeydellä!
Nyt ammutaan kovilla:
Kaikkien aikojen Top 3 viikset? Ja jatkaisin hieman, vaikuttaako hiusten harventuminen viiksien tuuheuteen? Olen yrittänyt kasvattaa moisia komistuksia pariin otteeseen, mutta tuloksena on ollut ns "amisviikset". Onko vielä toivoa?
Viiksien Top 3 -listan laatiminen on vaikea ja vastuullinen tehtävä. Oraakkeli on miettinyt tehtävää monelta eri kantilta, tehnyt tutkimustyötä ja päätynyt seuraavanlaiseen rankingiin:
1. Keke Rosberg
Tämä ei varmaankaan vaadi perusteluja.
2. Friedrich Nietzsche
Sanottaisiinko vaikka, että tuuheahkot. Aivan kuin nenän alla roikkuisi jonkinlainen pieni jyrsijä.
3. Burt Reynolds
Pronssimitalista käytiin kovaa kamppailua Burt Reynoldsin, Tom Selleckin, Freddie Mercuryn, Rudolf Schenkerin ja John Oatesin kesken. Tämä kuva nosti Reynoldsin lopullisesti mitalikantaan.
Mitä tulee viiksien kasvattamiseen, niin Oraakkeli muistuttaa, että viikset ne ovat amisviiksetkin – niitä tulee kantaa ylpeydellä!
23.2.2009 19:18
Hanna80 ja vedenkeittimen sielunelämä:
Hyvä oraakkeli... Tahtoisin tietää miksi vedenkeitin "napsahtaa" jonkinajan kuluttua vedenkeittämisestä? Eikä ole väliä onko keitin tyhjä vai puolillaan "napsahtaa" silti.
Oraakkeli keitti juuri kupposen kuumaa ja kuunteli oikein korvat höröllä omaa keitintään: minkäänlaista napsahdusta ei kuulunut, vain iloinen kellon helähdys sen merkiksi, että vesi on kiehahtanut.
Napsahdus lieneenkin oman vedenkeittimesi ominaisuus, jonka insinöörit ovat suunnitelleet siihen pelkästään vittuillakseen. Kyllä niille nyt siellä vedenkeitintehtaalla nauru maittaa – vihattaville, kelvottomille miehille!
Tai naisiakin voivat olla he.
Hyvä oraakkeli... Tahtoisin tietää miksi vedenkeitin "napsahtaa" jonkinajan kuluttua vedenkeittämisestä? Eikä ole väliä onko keitin tyhjä vai puolillaan "napsahtaa" silti.
Oraakkeli keitti juuri kupposen kuumaa ja kuunteli oikein korvat höröllä omaa keitintään: minkäänlaista napsahdusta ei kuulunut, vain iloinen kellon helähdys sen merkiksi, että vesi on kiehahtanut.
Napsahdus lieneenkin oman vedenkeittimesi ominaisuus, jonka insinöörit ovat suunnitelleet siihen pelkästään vittuillakseen. Kyllä niille nyt siellä vedenkeitintehtaalla nauru maittaa – vihattaville, kelvottomille miehille!
Tai naisiakin voivat olla he.
23.2.2009 19:53
Viljami kysyy Oraakkelilta, että miksi me ihmiset jännitämme erilaisia asioita:
Oraakkeli, miksi me ihmiset jännitämme erilaisia asioita?
Useinmiten jännittäminen liittyy meille uusien asioiden, ihmisten ja tilanteiden kohtaamiseen. Se on pelkoa siitä, että mitä jos jokin meneekin toisin kuin on suunnitellut? Oraakkelilla ei ole tarjota reseptiä, jonka avulla jännittämisestä pääsisi eroon – eikä sellainen loppujen lopuksi ole tarpeenkaan. Pieni määrä jännitystä on nimittäin omiaan pitämään tassut maassa.
Esiintyessään Oraakkeli on oppinut, että virheitä tapahtuu joka tapauksessa, ei niitä kannata pelätä. Parempi on sen sijaan syleillä pieniä lipsahduksiaan: jos sormet menevät kitaran kaulalla väärään kohtaan, niin tuloksena voi olla täysin uutta musiikkia. Saattaa löytyä jotain mahtavaa, mikä olisi jäänyt oikein soitettuna pimentoon.
Edellinen esimerkki liittyy tietysti esiintyvän taiteilijan arkeen, mutta ajattelumallin voinee ulottaa useille muillekin elämän alueille. Ei kuitenkaan kaikille – tietyt hommat (esim. ydinkärjen purkaminen) on luultavasti parempi hoitaa jetsulleen partituurin mukaan.
Oraakkeli, miksi me ihmiset jännitämme erilaisia asioita?
Useinmiten jännittäminen liittyy meille uusien asioiden, ihmisten ja tilanteiden kohtaamiseen. Se on pelkoa siitä, että mitä jos jokin meneekin toisin kuin on suunnitellut? Oraakkelilla ei ole tarjota reseptiä, jonka avulla jännittämisestä pääsisi eroon – eikä sellainen loppujen lopuksi ole tarpeenkaan. Pieni määrä jännitystä on nimittäin omiaan pitämään tassut maassa.
Esiintyessään Oraakkeli on oppinut, että virheitä tapahtuu joka tapauksessa, ei niitä kannata pelätä. Parempi on sen sijaan syleillä pieniä lipsahduksiaan: jos sormet menevät kitaran kaulalla väärään kohtaan, niin tuloksena voi olla täysin uutta musiikkia. Saattaa löytyä jotain mahtavaa, mikä olisi jäänyt oikein soitettuna pimentoon.
Edellinen esimerkki liittyy tietysti esiintyvän taiteilijan arkeen, mutta ajattelumallin voinee ulottaa useille muillekin elämän alueille. Ei kuitenkaan kaikille – tietyt hommat (esim. ydinkärjen purkaminen) on luultavasti parempi hoitaa jetsulleen partituurin mukaan.
24.2.2009 17:25
Oraakkelin vastauksessa oli jotain kovin markuskajomaista, mikä on vain ja pelkästään positiivista.
Anssi Kela
Oraakkeli keitti juuri kupposen kuumaa ja kuunteli oikein korvat höröllä omaa keitintään: minkäänlaista napsahdusta ei kuulunut, vain iloinen kellon helähdys sen merkiksi, että vesi on kiehahtanut.
Napsahdus lieneenkin oman vedenkeittimesi ominaisuus, jonka insinöörit ovat suunnitelleet siihen pelkästään vittuillakseen. Kyllä niille nyt siellä vedenkeitintehtaalla nauru maittaa – vihattaville, kelvottomille miehille!
Tai naisiakin voivat olla he.
Oraakkelin vastauksessa oli jotain kovin markuskajomaista, mikä on vain ja pelkästään positiivista.
25.2.2009 13:25
Hyvä Keli! Minua ei auta yhtään neuvosi. Kamppailen edelleen ylösnousemusta vastaan. Niikuin Jeesus! Illalla menen nukkumaan kaiken taiteen sääntöjen mukaan ja aamulla nousen silmäntäyttä nukkuneena. Annan periksi, itselleni! En nouse! Soita sinä väärin ja unohda sanat, minä en nuku!
25.2.2009 19:16
Anssi Kela Hanna80 ja vedenkeittimen sielunelämä:Insinöörinä voisin heittää tähän villin arvauksen. Kyse saattaa olla ns. lämpöreleestä. Eli vettä keittäessä, veden saavuttaessa tietyn lämpötilan, tuo rele napsahtaa (mikä ehkä jää huomaamatta kiehumisen äänen takia) ja lopettaa veden lämmittämisen. Kun veden lämpötila sitten taas laskee hetken kulutta, niin tuo rele napsahtaa toisen kerran, eli tilanne ikään kuin nollautuu, jolloin lämmittäminen voitaisiin aloittaa uudestaan. Olet ehkä huomannut, että jos keittimen yrittää laittaa heti uudestaan päälle kun vesi on kiehunut, niin se todennäköisesti ei pysy päällä ennenkuin tuo napsahdus on kuulunut. Tässä poikkeustapauksessa, ei siis ole kyse insinöörien vittuilusta.
Hyvä oraakkeli... Tahtoisin tietää miksi vedenkeitin "napsahtaa" jonkinajan kuluttua vedenkeittämisestä? Eikä ole väliä onko keitin tyhjä vai puolillaan "napsahtaa" silti.
Oraakkeli keitti juuri kupposen kuumaa ja kuunteli oikein korvat höröllä omaa keitintään: minkäänlaista napsahdusta ei kuulunut, vain iloinen kellon helähdys sen merkiksi, että vesi on kiehahtanut.
Napsahdus lieneenkin oman vedenkeittimesi ominaisuus, jonka insinöörit ovat suunnitelleet siihen pelkästään vittuillakseen. Kyllä niille nyt siellä vedenkeitintehtaalla nauru maittaa – vihattaville, kelvottomille miehille!
Tai naisiakin voivat olla he.
26.2.2009 18:40
Miksi kauan hyvin toimineet kodinkone- ja eletroniikkalaitteet hajoavat heti sen jälkeen kun niitä menee kehumaan kuinka hyvin ne ovat kestäneet?
Näin kävi 20 vuotta vanhalle radiolle ja 15 vuotta vanhalle jääkaapillemme.
Näin kävi 20 vuotta vanhalle radiolle ja 15 vuotta vanhalle jääkaapillemme.
3.3.2009 20:38
Pitäisikö aloittaa eläkesäästäminen jo nyt, kahden- ja kolmenkymmenen välissä ollessani?
6.3.2009 11:50
Taistelen vieläkin "naksahtelevan" vedenkeittimeni kanssa, naksanhdus kuuluu noin viiden ja puolen tunnin kuluttua veden keittämisestä.
Nyt sitten kysymykseni liittyy kahvinkeittoon.. Miksi jotkut kahvin ystävät kahvin keittettyään ja kahvipannun huuhdeltuaan jättävät tilkkasen vettä pannuun ja kaatavat sen sitten pois kun seuraavan kerran kahvia keittelevät? Itsekin jätän veden pannuun kun minulle on sanottu että pitää jätää mutta syytä ei ole kukaan kertonut? Oraakkelihan sen tietää...
Nyt sitten kysymykseni liittyy kahvinkeittoon.. Miksi jotkut kahvin ystävät kahvin keittettyään ja kahvipannun huuhdeltuaan jättävät tilkkasen vettä pannuun ja kaatavat sen sitten pois kun seuraavan kerran kahvia keittelevät? Itsekin jätän veden pannuun kun minulle on sanottu että pitää jätää mutta syytä ei ole kukaan kertonut? Oraakkelihan sen tietää...
6.3.2009 13:44
Hanna80 Taistelen vieläkin "naksahtelevan" vedenkeittimeni kanssa, naksanhdus kuuluu noin viiden ja puolen tunnin kuluttua veden keittämisestä.Ok, myönnetään, kyllä tässä nimenomaan oli kysymys meidän insinöörien sisäpiirin vitsistä. Ei näitä hommia muuten jaksaisi.
7.3.2009 22:46
Näin minä olen tehnyt, mutta ehkä kuusikymppisenä selviää, kannattiko. Tosin, mikäli Oraakkeli vastaa, että ilman muuta kannattaa, niin tottakai uskon mukisematta. :D
JMN Pitäisikö aloittaa eläkesäästäminen jo nyt, kahden- ja kolmenkymmenen välissä ollessani?
Näin minä olen tehnyt, mutta ehkä kuusikymppisenä selviää, kannattiko. Tosin, mikäli Oraakkeli vastaa, että ilman muuta kannattaa, niin tottakai uskon mukisematta. :D
8.3.2009 19:27
a9800362Kannattaahan tuo tottakai...ainakin pankeille :) Itse en lähde ainakaan näihin eläkevakuutuksiin mukaan. Pankeille varma ja riskitön bisnes, itse kannat riskit ja olet naimisissa vakuutuksen kanssa, josta ei pääse eroon, etkä saa rahojasi ulos. Pankit käärivät erilaisissa hoitokuluissa sievoisen summan. Säästäminen muuten kyllä ok. Kannattais sijoittaa ehkä mieluummin vaikka vanhoihin Gretscheihin ja Martineihin.JMN Pitäisikö aloittaa eläkesäästäminen jo nyt, kahden- ja kolmenkymmenen välissä ollessani?
Näin minä olen tehnyt, mutta ehkä kuusikymppisenä selviää, kannattiko. Tosin, mikäli Oraakkeli vastaa, että ilman muuta kannattaa, niin tottakai uskon mukisematta. :D
30.6.2009 8:50
Viljami kääntyy Oraakkelin puoleen sijoitusasioissa:
Sanopas Orkkuseni ensi viikolle kestona yks kappale 10-tason Kenorivi, jolla voittaa. P L I I S
Vastaus löytyy piin desimaaleista.
Sanopas Orkkuseni ensi viikolle kestona yks kappale 10-tason Kenorivi, jolla voittaa. P L I I S
Vastaus löytyy piin desimaaleista.
30.6.2009 8:58
JMN haluaa kohentaa elämänlaatuaan:
Millaiseksi minun pitäisi muokata vuorokausirytmini? Kandeisko olla aamuvirkku?
Oraakkeli suosittelee unirytmiksi samaa kuin merimiesten työrytmi: kaksi viikkoa merillä (valveilla), kaksi viikkoa maissa (unessa). Näin elämästä saa eniten irti.
Myös hibernaatiota kannattaa kokeilla: pehkuihin loka-marraskuussa ja takaisin jalkeille maalis-huhtikuussa. Täytyy vain muistaa, että tämä metodi vaatii lämpimän kauden aikana riittävän rasvakerroksen keräämistä.
Millaiseksi minun pitäisi muokata vuorokausirytmini? Kandeisko olla aamuvirkku?
Oraakkeli suosittelee unirytmiksi samaa kuin merimiesten työrytmi: kaksi viikkoa merillä (valveilla), kaksi viikkoa maissa (unessa). Näin elämästä saa eniten irti.
Myös hibernaatiota kannattaa kokeilla: pehkuihin loka-marraskuussa ja takaisin jalkeille maalis-huhtikuussa. Täytyy vain muistaa, että tämä metodi vaatii lämpimän kauden aikana riittävän rasvakerroksen keräämistä.
19.7.2009 12:58
EDIT Joo, unohtakaa tämä.
20.7.2009 19:19
Miksi Sibelius ei saanut 8. sinfoniaansa valmiiksi / poltti sen, kun se valmistui?
23.7.2009 20:27
Oi oraakkeleista oivallisin,
Miksi stadionrockia pidetään maailman suurimpana saatanana monissa musiikipiireissä, varsinkin ns. indie-runkkareiden parissa?
Miksi stadionrockia pidetään maailman suurimpana saatanana monissa musiikipiireissä, varsinkin ns. indie-runkkareiden parissa?
24.7.2009 18:25
Oman teoriani mukaan tuo on samaa sukua kuin monen muun massa vs pienen piirin jutun kanssa. Vertaa esim. turismi Kanarialle tai Thaimaan tuntemattomimmille kolkille, tai ostaako polkupyöränsä city-marketista vai pyöräilyn erikoisliikkeestä. Tietyssä määrin siinä jaetaan asiasta vakavammin kiinnostuneet ja ei niin kiinnostuneet. Asiaan perehtymätöntä on helpompi houkutella jo asemansa vakiinnuttaneen artistin stadionkonserttiin olutalueineen kuin hikiseen rock-klubiin. Missään näistä ei titetysti välttämättä ole faktoihin perustuen suurtakaan eroa.
Joz Miksi stadionrockia pidetään maailman suurimpana saatanana monissa musiikipiireissä, varsinkin ns. indie-runkkareiden parissa?
Oman teoriani mukaan tuo on samaa sukua kuin monen muun massa vs pienen piirin jutun kanssa. Vertaa esim. turismi Kanarialle tai Thaimaan tuntemattomimmille kolkille, tai ostaako polkupyöränsä city-marketista vai pyöräilyn erikoisliikkeestä. Tietyssä määrin siinä jaetaan asiasta vakavammin kiinnostuneet ja ei niin kiinnostuneet. Asiaan perehtymätöntä on helpompi houkutella jo asemansa vakiinnuttaneen artistin stadionkonserttiin olutalueineen kuin hikiseen rock-klubiin. Missään näistä ei titetysti välttämättä ole faktoihin perustuen suurtakaan eroa.
8.10.2009 7:38
Miksi opiskelutöiden tekeminen tulee aina jätettyä viime tippaan? nimim. Esitelmä huomenna
12.10.2009 8:27
Ei huolta, sama meininki jatkuu myös työelämässä.
marire Miksi opiskelutöiden tekeminen tulee aina jätettyä viime tippaan? nimim. Esitelmä huomenna
Ei huolta, sama meininki jatkuu myös työelämässä.
17.11.2009 19:08
Kysyisin seuraavaa, Miksi suklaarasioihin jää aina pahat suklaat jäljelle?
17.11.2009 20:41
Kannattaa tehdä kuten minä: Syön aina ensimmäisenä pois ne pahanmakuiset konvehdit. Tällöin koko loppurasian ajan voi vain herkutella toinen toistaan paremmilla suklailla! :D Eikä yhtään kappaletta jää pyörimään rasian pohjalle.
Tästäpä tulikin mieleeni, että pitäisi varmaan ostaa joku suklaarasia pikkuhiljaa, iskipä taas kunnon suklaakonvehtihimo päälle!
Hanna80 Miksi suklaarasioihin jää aina pahat suklaat jäljelle?
Kannattaa tehdä kuten minä: Syön aina ensimmäisenä pois ne pahanmakuiset konvehdit. Tällöin koko loppurasian ajan voi vain herkutella toinen toistaan paremmilla suklailla! :D Eikä yhtään kappaletta jää pyörimään rasian pohjalle.
Tästäpä tulikin mieleeni, että pitäisi varmaan ostaa joku suklaarasia pikkuhiljaa, iskipä taas kunnon suklaakonvehtihimo päälle!
18.11.2009 17:49
Tuo Trientalen menetelmä ei toimi, jos samaa suklaarasiaa verottaa sinun lisäksesi joku muukin. Varsinkin jos tämä toinen suklaasyöppö on sellainen, joka säälimättä iskee ensiksi parhaisiin konvehteihin. Silloin sinun itsesikin pitää muuttaa strategiaa niin, että tartut ensin parhaaseen konvehtiin, tai muuten joudut syömään vain pahanmakuisia konvehteja. Lopulta jäljelle jäävät vain ne pahanmakuiset. Ainut ratkaisu on ostaa rasia, jossa on vain yhden makuista laatua.
*peruuttaa vaivihkaa pois oraakkelin komealta parralta, jolle tuli vahingossa tallattua*
TrientaleHanna80 Miksi suklaarasioihin jää aina pahat suklaat jäljelle?
Kannattaa tehdä kuten minä: Syön aina ensimmäisenä pois ne pahanmakuiset konvehdit. Tällöin koko loppurasian ajan voi vain herkutella toinen toistaan paremmilla suklailla! :D Eikä yhtään kappaletta jää pyörimään rasian pohjalle.
Tuo Trientalen menetelmä ei toimi, jos samaa suklaarasiaa verottaa sinun lisäksesi joku muukin. Varsinkin jos tämä toinen suklaasyöppö on sellainen, joka säälimättä iskee ensiksi parhaisiin konvehteihin. Silloin sinun itsesikin pitää muuttaa strategiaa niin, että tartut ensin parhaaseen konvehtiin, tai muuten joudut syömään vain pahanmakuisia konvehteja. Lopulta jäljelle jäävät vain ne pahanmakuiset. Ainut ratkaisu on ostaa rasia, jossa on vain yhden makuista laatua.
*peruuttaa vaivihkaa pois oraakkelin komealta parralta, jolle tuli vahingossa tallattua*
20.3.2010 13:14
Olisiko arvoisalla Oraakkelilla reseptiä humalaisten keski-ikäisten miesten karkotukseen?
Kysyy nimim. "erittäin kyllästynyt"
Kysyy nimim. "erittäin kyllästynyt"
7.10.2010 12:09
Jos väsyttää niin auttaakos tuo energia juoma paremmin palautukseen kuin että mennä vähäksi aikaa nukkumaan.
Jerzi
PS Anssi Kelan syy että olen väsynnyt koska keikka loppui niin myöhään eilen.
Jerzi
PS Anssi Kelan syy että olen väsynnyt koska keikka loppui niin myöhään eilen.
Viimeksi kommentoitu