Forum 2002-2013

Anssi Kela 1.8.2008 16:59 Kesä Kalevi Sorsan kanssa Kirja tuli tänään painosta. Kustantamon mukaan sitä saattaa löytyä ainakin joidenkin kauppojen hyllyiltä jo ensi viikolla.
JMN 3.8.2008 18:58 Olen myyty! Vaikuttaa todella lupaavalta kirjalta, nyt vaan Suomalaiseen päivystämään. Onko itse kirjailija omistuskirjoituksia jakamassa missään päin Suomea lähiaikoina?
Anssi Kela 3.8.2008 20:20 Kirjaesiintymisiä on tällä hetkellä luvassa ainakin seuraavasti:

14.8. Turku/Akateeminen Kirjakauppa
21.8. Tapiola/Akateeminen Kirjakauppa
22.8. Helsinki/Akateeminen Kirjakauppa
23.8. Nummela/Nummelan Kirjakauppa
29.8. Kirkkonummi
15.9. Lahti/Sibeliustalo, kirjailta
26.9. Lappeenranta/Info

Tarkempia kellonlyömiä ei vielä ole tiedossa. Lisäksi lokakuussa ohjelmaan kuuluvat kirjamessut Turussa ja Helsingissä.
JMN 4.8.2008 12:28 Kappas, Nummelassakin on kirjakauppa. Sinne vois melkein tulla, harvinainen mahdollisuus nähdä kirjailija niillä seuduilla joilta kuuluisaksi ponnisti. Kuin menisi Taivalkoskelle Päätalo-päiville.
Hilu 5.8.2008 13:21 Info-kirjakaupassa Sorsa oli tarjouksessa 24.90 euroa. Ostin. Tekstin lisäksi kirjassa on hienoja valo- ja sarjakuvia. :D

Video.
Spiraali 5.8.2008 18:01 No voihan persikka ja paprika!
Juuri tulen helsingissä käymään viikonloppuna 22.-24.8 ja oot Anssi
pertsinä 22.8 siellä kirjakaupassa kirjaasi esittelemässä. Meidän juna lähtee Hesaa kohti tuona
kohtalokkaana perjantaina vasta iltapäiväl niin eipä taida keretä sinne, jos et sit yötä kaupas ole:D
Kokeileppa päästä Ouluun joku päivä esittelemään niin saisi tiukan signeerauksen.

Onko tietoo siis muista päivistä? Tai tee yllärivierailu toiseen liikkeeseen Hesassa lauantaina tai sunnuntaina ;)
Anssi Kela 6.8.2008 9:58 Pistetäänpä tähän väliin itsestäänselvyys:

Kun todennäköisesti tulette kirjoittamaan tämän otsikon alle kommenttejanne kirjasta, niin muistakaa pidättäytyä juonipaljastuksista. Älkää pilatko iloa heiltä, jotka aikovat lukea kirjan, mutta eivät ole vielä ehtineet.
Hilu 7.8.2008 22:01 Luin kirjan. Pidin siitä. Aika kiva! Kahtena iltana meni melkein yhteen yöllä kun ei raaskinut lopettaa lukemista.

Hauska kun faktaa ja fiktiota oli sekoitettu todentuntuisesti.

Nuo Helsingin savut pari vuotta sitten Venäjän metsäpalojen takia on mainittu myös Scandinavian Music Groupin laulussa "Vieläkö soitan banjoa?". Kaikesta sitä voikin inspiroitua.
Johnny 11.8.2008 10:02 Kirja luettu. Nopeastihan tuo tuli luettua parissa illassa, eli ei ilmeisesti ainakaan liian raskasta. Etukäteen vähän arvelutti, kuinka Anssi oli "uskaltanut" ottaa Kalevi Sorsan mukaan ja kirjoittaa sanoja hänen suuhunsa, mutta eipä tuossa mitään ristiriitaa tuntunut tulevan. Enemmän tuntui oudolta kun päähenkilön osa piirteistä tuntui olevan lähellä kirjoittajan henkilöä ja osa taas ei. Jos ei olisi tiennyt kirjoittajaa niin nuo tuskin olisivat häirinneet.

Kuolemaa, rakkautta, jännitystä, huumoria, filosofointia, eiköhän tästä saisi vaikka elokuvan. Kari Hietalahti voisi sopia päähenkilön kaveriksi.
Spiraali 11.8.2008 14:02 Jea onneks helsingin kirjajutska on vasta klo 23 tuona 22.8 päivänä.
Voisko joku jelppiä ja sanoo että onko kyseessä silloin 22 päivä tätäkuuta
toi akateeminen kirjakauppa keskuskatu 1:ssä vai??
Anssi Kela 12.8.2008 6:09 Kyllä, Stockmannin vieressä oleva Akateeminen Kirjakauppa.
Spiraali 12.8.2008 13:14 Kiitos paljon! Joo pitänee etsiä kyseinen mesta
Norsku 13.8.2008 4:02 Mitäh, klo 22 illalla olet Turun Akateemisessa?! Ei tällainen työläinen sitten ainakaan paikalle pääse kun herätys on kuuden jälkeen aamulla...
joona 13.8.2008 8:06 Kirja tuli minullakin luettua kahdessa illassa ja oli kyllä ostamisen arvoinen. Juoni oli loistava sekä varsin omaperäinen! Hauskaa oli monessa kohtaa.

Anssille olisi pari kysymystä, jotka nousivat eilen myöhään illalla mieleen:

Teoksessa oli käsitelty ohimennen myös jalkapalloa ja jääkiekkoa. Olen ymmärtänyt että seuraat televisiosta enimmäkseen autourheilua. Kuinka paljon teit taustatyötä selvittääksesi esim. sen, mikä ikäluokka pelaa (ja kirjassa pelasi) jääkiekkoa F-junioreissa, vai onko sinulla omakohtaista kokemusta asiasta?

Sivulla 209 oli kai viittaus hollantilaisjalkapalloilija Ruud van Nistelrooyhin, mutta minusta hepulla ei kuitenkaan vastoin kirjan tekstiä ole rastoja..Onko sitten ollut, siitä en ole aivan varma. Ihan uteliaisuuttani kiinnostaisi tietää. :)

Sitten vaan uutta levyä pukkaamaan!
Anssi Kela 13.8.2008 8:20
joona Kuinka paljon teit taustatyötä selvittääksesi esim. sen, mikä ikäluokka pelaa (ja kirjassa pelasi) jääkiekkoa F-junioreissa, vai onko sinulla omakohtaista kokemusta asiasta?

Sivulla 209 oli kai viittaus hollantilaisjalkapalloilija Ruud van Nistelrooyhin, mutta minusta hepulla ei kuitenkaan vastoin kirjan tekstiä ole rastoja..Onko sitten ollut, siitä en ole aivan varma. Ihan uteliaisuuttani kiinnostaisi tietää.


Tuo F-juniorijuttu tuli selvitettyä netin avulla, toivottavasti meni suurinpiirtein kohdalleen. Itselläni ei ole jääkiekosta minkäänlaista kokemusta – en osaa edes luistella.

Rastapäinen hollantilaispalloilija on luonnollisesti Ruud Gullit.
joona 13.8.2008 13:37 No niinpä tietenkin. Olisi vain pitänyt lukea tarkemmin: nappulahan oli nimetty isänsä idolin mukaan eli Gullithan juuri isän kohdalla paremminkin tulee kyseeseen. Aivan oikeassa olit varmasti myös junioreiden iässä.

Tuleeko muuten Pekingin kisoja seurailtua töllöttimestä?
Hilkka 13.8.2008 18:11 Sain eilen tiistaina kirjan Suomalaisesta kirjakaupasta, tänään luin kirjan loppuun. Totean omana arvionani, että Anssi on erinomainen tarinankertoja. Juoni kiehtoi niin, etten voinut lopettaa lukemista kesken. Aluksi minua häiritsi epätodellinen Sorsan hahmo, mutta tarinan edetessä se sitten ikään kuin kuuluikin asiaan. Sympaattinen kirja, Anssilla on todella lahjoja tällekin saralle. Jännittävää nähdä, mitä kirjallisuusasiantuntijat huomenna sanovat kirjasta.

Anssi on nyt ollut mediassa todella paljon, tänäänkin visiitti Radio Novassa. Huomenna varmaan lisää taas, kun kirja virallisesti ilmestyy.
Anssi Kela 13.8.2008 19:43 Keikkakalenterissa on päivitettyä tietoa kirjaesiintymisistä.
raksu 14.8.2008 5:24 Turun Sanomissa arvostelu kirjasta, mielestäni kirjoittaja kehuu kirjaa.
Johnny 14.8.2008 5:37
raksu Turun Sanomissa arvostelu kirjasta, mielestäni kirjoittaja kehuu kirjaa.
Näyttäisi löytyvän täältä linkki
Gimma 14.8.2008 7:04 Ei pöllömmät arvioinnit mielestäni myöskään tämän päivän hesarissa, joskaan ei mitkään erinomaisetkaan.

Ehkäpä lukaisen kirjan, kunhan käyttämästäni kirjastosta löytyy. Olen tilanpuutteen takia tehnyt jo aikoja sitten päätöksen, etten enää osta kertalukukirjoja nurkkiani täyttämään.
Johnny 14.8.2008 9:09 MTV3:n kirja-arvostelu täällä
taina 14.8.2008 15:57 luettu on :wink: :arrow: ihmetyttää eräät no jääköö sanomati mutta AK oo muusikko se on suun alaa enemmän :wink:
jassu 15.8.2008 6:41 Kotiuduin juuri kahden viikon Kreetan matkalta ja täällähän on varsinainen hullunmylly käynnissä... :shock:
Täytyy käydä ostamassa kirja tässä piakkoin...
Hilu 15.8.2008 9:55
jassu täällähän on varsinainen hullunmylly käynnissä... :shock:

Niin on, informaatioähky pian uhkaa! :D

Täällä on paras lukemani arvostelu:
http://www.iisalmensanomat.fi/uutiset/kulttuuri/
Anssi Kela 15.8.2008 18:11 Tiivistelmiä kirja-arvosteluista löytyy täältä. Päivitän niitä lisää sitä mukaa kuin uusia arvosteluja julkaistaan.
Johnny 15.8.2008 19:37 Pitäisiköhän kirjoittaa tänne vielä muutama rivi kirjan tiimoilta ennen kuin filmi katkeaa, vai onkohan se jo katkennut? (huomenna kaduttaa ja nolottaa kun lukee tämän)

Kirjaa oli tosiaan hauska ja sujuvaa lukea, ja siitä jäi hyvä mieli, eikä harmita että tuli ostettua ja luettua. Omasta mielestäni olisi riittänyt että eräät asiat oli alleviivattu, mutta että vielä lisäksi kursiivilla, se oli ehkä liioittelua. Kirjoittajan on varmaan vaikea nähdä noita, ehkä kustannustoimittaja (onko sellaisia?) olisi voinut avustaa.

Kuitenkin mielestäni Anssi on parhaimmillaan tiivistetymmässä muodossa, esim. Kipinöitä kappaleen sanat jaksavat aina hämmästyttää hienoudellaan. Niin kaunista ja kuitenkin arkista.

Huolestuttaakin hieman, että kun Anssia viedään nyt kirjan perässä, niin kuinkas niiden uusien biisien kirjoittamisen laita.

PS. Mainittakoon vielä että olen saanut Anssin biisien rautalankaversioista yllättävän hyvää palautetta nimenomaan USA:sta. Paljon kehuja tullut noista Anssin sävellyksistä. Olenkin lähettänyt muutamia levyjä kiinnostuneille. Ainakin omasta mielestäni hauska ajatella, että Kaatuneiden muistolle biisiä vedetään bändiharkoissa Arizonan "kulmilla".
Anssi Kela 16.8.2008 8:40 Kirjan tiimoilta on alkanut tulla monenlaista palautetta. Pari päivää sitten sain viestin toimittaja Jami Kanaselta, jonka mieleen kirjani julkaisu oli palauttanut pienen tarinan vuosien takaa. Anekdootti on mielestäni niin hieno ja mieltä lämmittävä, että Jamin luvalla julkaisen sen tässä:


En malta olla kertomatta tätä seuraavaa, jota olen usein pohtinut jälkeenpäin. En jaksa muistaa tarkkaa vuotta, mutta elettiin aikaa, jolloin olin Sävelradion musiikkipäällikkönä eli vuosina 2000-2002. Säviksessä oli Sunnuntaivieras- ohjelmasarja, jossa kävi runsaasti vieraita eri aloilta. Kalevi Sorsa tuli vieraaksi eräänä arkipäivänä ohjelman nauhoitukseen. Hän siinä istuskeli taukotilassa odotellen toimittajan vapautumista haastattelua varten. Olimme jo esittäytyneet hänen saapuessa, mutta kun valtiomies oli odotellut siinä kymmenisen minuuttia, aika alkoi käydä pitkäksi ja hän tuli sermin toiselle puolelle luokseni.
”Mitäs sinä puuhaat työksesi?”
Kertoilin työstäni työtuolissani istuen, Sorsa seisoi. Oloni oli karvan verran vaivautunut, kun näinkin merkittävä valtiomies sinuttelee mutkattomasti ja seisoo rennoissa samettihousuissaan ja villatakissaan ja minä poika istun. Sitten hän näpräili jotain pöydältäni löytynyttä CD:tä, ja huomasin, että jokin askarruttaa.

”Sinä kun olet noita musiikkimiehiä, niin voisinkohan kysyä sinulta jotain?”
”Toki, ilomielin!”
”Tuota, minä olen pitkän aikaa miettinyt, että mitähän se Anssi Kela tarkoittaa, kun hän laulaa, että ’Mun täytyy kävellä näin, mun täytyy kävellä näin?”
Katsoin monttu auki Sorsaa. Olin ymmärtänyt, että hän ei välttämättä olisi popin tai ylipäätään nykymusiikin kuuntelija. Aikamoinen ristiriita velloi siinä hetken mietteissäni, ja samaan aikaan monet käsitykseni tästä miehestä muuttuivat kertaheitolla.

Niinpä ryhdyimme monisanaiseen ja mielenkiintoiseen pohdiskeluun, mitä lauluntekijä on sanoillaan tarkoittanut. Se oli sellainen keskustelu, jota en tule koskaan unohtamaan. En ollut koskaan Nummela- biisiä sillä korvalla edes kuunnellut, häpeän tunnustaa. Joka kerta, kun nyt sen kuulen, en voi kuin hymyillä. Löysimme Kalevi Sorsan kanssa yhdessä pohdintamme tuloksena tarkoituksen tuolle laulun kertosäkeelle. Voi olla, että se on alunperinkin ollut tarkoituksesi, kun laulua kirjoitit, että jokainen kuuntelija löytää oman tarkoituksensa sanonnalle.

Ehdotin Sorsalle näkemykseni, jonka hän tovin mietittyään myönsi itsekin löytäneensä, halusi vain varmistuksen, että joku muukin oli niin tehnyt. Totesin, että entä jos siinä halutaan viestiä, että vastoin kävelijän omaa tahtoa, suurelta osin ympäristön luomista paineista johtuen hänen täytyy ”kävellä” siten? Että oma tahto ja järki sanoisi toisen ”kävelytavan”, silti normien ja odotusten vuoksi ”täytyy kävellä näin”… Sorsa päätti pohdintamme lausahdukseen:
”Niinhän politiikassakin aika paljon joutuu tekemään. Että siellä ’täytyy kävellä niin’”
marire 16.8.2008 14:07 Sain kirjan luettua jo alkuviikosta, mutta enpä aikaisemmin ehtiny mielipidettäni kirjoitella. Täytyy myöntää että oli odotukset aika matalalla, mut yllätyinkin sitten positiivisesti.

Kirjassa oli mulle just sopiva sekoitus pohdiskelu ja sitten ''toimintaa''.Alussa tosin oli vähän turhan paljon selittelyyä ennen kuin juoni pääsi käyntiin. Joku hätähisempi lukija saattaa sinä jo luovuttaa.
Tykkäsin erityisesti sitä että lopua kohti tuli aika paljon isoja juonenkäänteitä. Meinasin jo myöhästyä töistäkin, kun ei ois millään malttanu laskea kirjaa kädestä! Myös Markuksen jutuille tuli välillä naurettua ihan ääneen.
Isoin miinus tulee siitä että pari mun mielestä tärkeää kohtausta tuli loppuratkaisussa vähän sivutettua olankohautuksella, vaikka olisin halunnut niihin paremmman selityksen. Kokonaisuutena loppu kuitenkin toimii.
Yhteenveto: Hieno kirja, pienistä puutteista huolimatta.

Toivottavasti tuosta taas tajuaa jotain, vaikea kirjoittaa kun ei voi kuvailla kohtauksia tarkemmin.

Tämä nyt kyllä menee yli aiheen, mutta...
Jami Kananen kertoo
[quote:12waj40w]Totesin, että entä jos siinä halutaan viestiä, että vastoin kävelijän omaa tahtoa, suurelta osin ympäristön luomista paineista johtuen hänen täytyy ”kävellä” siten? Että oma tahto ja järki sanoisi toisen ”kävelytavan”, silti normien ja odotusten vuoksi ”täytyy kävellä näin”… [/quote:12waj40w]
En ole Nummelan kertosäettä ikinä noin ajatellut, mutta tuo on itse asiassa aika hieno tulkinta.Se kyllä samalla avaa koko kappaleeseen uuden näkökulman,kyse ei olisi enää pelkästä elämänkerrasta, miten mä olen sen aina ajatellut.
a9800362 16.8.2008 15:21 Mukava on ollut lueskella täältä kommentteja ja fiiliksiä kirjasta. Etusivulla ollut linkki erilaisiin palautteisiin oli myös sangen mielenkiintoinen. Niistä kommenteista päätellen Anssin esikoiskirja on vähintäänkin kohtalaisesti onnistunut. Aamulehden arvostelu erottui selvästi joukosta, mutta pääsääntöisesti kukaan ei ole ainakaan mitään murska-arvosteluja antanut.

Mulla tuli kirja tilattua netin kautta, ja sitä tässä vielä odottelen. Todennäköisesti saan sen maanantaina vihdoin käsiini, mutta silti harkitsen vakavasti, jospa aloittaisinkin sen lukemisen vasta ensi lauantaina, kun köllöttelen Rodoksella auringon lämmössä. Näistä foorumilta lukemistani kommenteista päätellen kirja on ehdottomasti lukemisen arvoinen. Silti itselläni ei ole oikein minkäänlaisia ennakko-odotuksia - edelleenkään.
jassu 20.8.2008 7:28 Olen vannoutunut dekkareiden lukia, ollut jo useiden vuosien ajan. Nykyään en lue oikeastaan muuta kirjallisuutta kuin dekkareita ja niistäkin vain ulkomaalaisten kirjailijoiden teoksia.
Mielestäni paras kirjailija on Patricia Cornwell, myös Tess Gerritsen on hyvä ja Mary Higgins Clark. Suomalaisista dekkaristeista luen ainoastaan Jarkko Sipilän kirjoja. Torey Haydenin kirjat taas kiinnostavat ammattini puolesta.

Joten siis tämä Anssin teos oli jotakin aivan muuta mitä yleensä luen.
Osasin odottaa Anssilta huikeaa ja koukuttavaa tarinankerrontaa ja sitähän kirja oli kannesta kanteen. Mielestäni hyvän kirjan tuunnistaa siitä, että sitä ei meinaa malttaa jättää kesken, koska haluaa tietää mahdollisimman äkkiä mitä seuraavaksi tapahtuu. Ja Anssin kirjahan oli juuri tälläinen.
Kirjassa oli paljon asioita/kohtia, jotka olivat jollakin tapaa entuudestaan tuttuja Anssin kautta. Siis pieniä juttuja, jotka olen kuullut jossakin yhteydessä jo aikaisemmin. En osaa vielä sanoa oliko se hyvä vai huono juttu.

Kirja oli hauska, sitä lukiessa sai nauraa, mutta täytyy myöntää, että kyyneleet tuli silmään kirjan loppupuolella. Tässä käytiin taas koko tunnesgaala läpi, kuten niin monessa Anssin biisissäkin. Ja hyvän kirjanhan tunnistaa myös siitä, että se herättää erilaisia tunteita.

Vaikka kirja oli huumorilla höystetty, niin löytyi kirjasta myös syvempiä olemuksia ja laittoi kirja myös miettimään asioita.

Vielä viimeiseksi sanon, että eräiden hahmojen suurena fanina tuntui ihanalta ajatukselta tämä Anssin keksimä juttu. (tiedän tämä kuulosti hölmöltä, mutta kun en saa paljastaa mitään kirjaan liittyen... kirjan lukeneet ehkä tajuaa mitä yritin tällä sanoa...)
jerzi 21.8.2008 18:10 Muutama kuva kuin oltiin tapiolan akateemisassa kuuntelemassa mitäs Anssilla oli asiaa uuden kirjan myötä. Ruben Stiller oli haastattelijana ja hyviä kysymyksiä hän esitti.
Jerzi

https://kotisivukone.fi/app/www/jerzi.palvelee.fi/
op777 23.8.2008 13:57 Kävin kuuntelemassa esikoiskirjailijan kommentteja Taiteiden yössä, yllättäen en juuri bongannut muita foorumilaisia paikan päältä. Liekö väenpaljous sitten vain estänyt tarkkojen näköhavaintojen tekemisen.

Samalla ostamani kirjan sain juuri luettua, paukutin menemään käytännössä yhdeltä istumalta. Kirjan rakennehan on juuri sellainen joka pakottaa lukemaan "vielä sen seuraavan sivun".

Alkuvaiheessa fiilis oli hieman samanlainen kuin Ville Virtasen Menkää mielenhäiriöön -kirjaa lukiessa. Villen kirjan kohdalla tuli pohdittua jokaista tapahtumaa, ja mietittyä josko tämä nyt kertoo kirjailijan omasta elämästä vai onko kyseessä täysin puhdas fiktio. Anssin kirjan kanssa tunne onneksi unohtui suunnilleen sivulla 28.

Jätän tässä nyt suuremmat juonipaljastukset tekemättä, tyydyn toteamaan, että ainakin kertaalleen kirja sai minut repeämään totaalisesti ääneen (mikä näin yksin asuessa on jotenkin äärimmäisen typerää), muutamasta kohdasta löysin melko hämmentäviä yhtymäkohtia omaan elämääni ja kertaalleen hiukseni nousivat pystyyn kun luulin "hoksanneeni" jotain suurta kirjan loppuratkaisusta.

Sellaisen kysymyksen haluaisin kirjan tekijälle esittää, että liekö Jack Daltonin "tell" upotettu kirjaan tahallaan, vai onko se vain ilmaantunut kirjaan piilotajunnasta?

op777
Anssi Kela 23.8.2008 17:51
op777 Sellaisen kysymyksen haluaisin kirjan tekijälle esittää, että liekö Jack Daltonin "tell" upotettu kirjaan tahallaan, vai onko se vain ilmaantunut kirjaan piilotajunnasta?


Olikos Jack Daltonilla tuollainen piirre? En ole pahemmin katsellut MacGyver-uusintoja, joten kyse on siinä tapauksessa tuosta jälkimmäisestä. Voin kuitenkin ilokseni todeta, että yhtälö toimii: kyllähän Ritari Ässä, Magnum ja Ihmemies sentään muodostavat yhdessä melkoisen triptyykin.
op777 23.8.2008 19:56
Anssi Kela
Olikos Jack Daltonilla tuollainen piirre? En ole pahemmin katsellut MacGyver-uusintoja, joten kyse on siinä tapauksessa tuosta jälkimmäisestä. Voin kuitenkin ilokseni todeta, että yhtälö toimii: kyllähän Ritari Ässä, Magnum ja Ihmemies sentään muodostavat yhdessä melkoisen triptyykin.


Oli kyllä, tosin vasemmassa.

Muutama muukin kirjan juttu vaikutti epämääräisen tutulta, liekö nämä sitten viittauksia populaarikulttuuriin tahi 80-lukulaisia urbaanilegendoja. Ainakin "uskomaton ukemi"-tarinan olisin voinut vannoa kuulleeni aiemminkin.

Lisätäänpä vielä sellainen lapsuusmuisto, että triptyykki-sanan olen oppinut Aku Ankan taskukirjasta numero 49, seikkailusta Tritonien kaivo. Veikkaan, että tämän taidetermin osalta sanavaraston kartutus on monen suomalaisen osalta sujunut samalla tavalla.


op777
Kreecher 24.8.2008 12:16 Olen myyty!
Taidat, Anssi, olla nero! Eipä ole itseasiassa koskaan aiemmin tullut ajatelluksi, miten muut ihmiset näkevät minut. Hitto soikoon, tässähän taitaa joutua Johanneksen tielle itsekin, ihmissuhteissa saattaisi olla parantamisen varaa.

Mukavaa luettavaa joskin ärsyttävän koukuttavaa: kirjaa ei meinannut malttaa laskea käsistä ja lapset saattoivat hetkellisesti olla hieman heitteillä, kun äidin oli välttämättä saatava tietää, kuinka Johanneksen lopulta käy.

Toivottavasti saamme joskus lukea sinulta toisenkin romaanin. Ehkä jatko-osan: Markuksen paluu... :wink:
Gimma 26.8.2008 5:56 Tämän päivän Hesarissa oli jotain juttua, että Anssi on suuttunut Kirsi Pihan kirjablogin arvosteluista. Taitaa Anssikin vaan lyödä löylyä lisää, kaikki keinot on sallittuja kirjan markkinoimiseksi, pääasia, että puhutaan. Muutoinhan kirjalijan kiukuttelu tässä tuntuu tosi typerältä...
Anssi Kela 26.8.2008 6:43 Minäkin kävin juuri joka-aamuiseen tapaan lukemassa uutisia HS:n saitilta ja meinasin rykäistä aamupuurot väärään kurkkuun.

Kysehän on siitä, että kirjani oli arvosteltavana HS:n Lukupiiri-blogissa eikä saanut piiriläisiltä kovinkaan maireita arvioita. Koska minusta on hauskaa silloin tällöin osallistua erilaisiin nettikeskusteluihin, ajattelin, että vastaan tähän kritiikkiin kirjoittamalla oman näkökulmani kirjan lähtökohdista ja tuon siten keskusteluun tuoreen vinkkelin ja ehkä joitain uusia ajatuksiakin.

Tämä tulkittiin tietysti herkkänahkaisuudeksi: mitä se Anssi yrittää selitellä, eikö kritiikki kelpaa?

Virhe oli luonnollisesti minun. Tiedän kyllä, että itseensä kohdistuvaan nettikirjoitteluun ei pitäisi osallistua millään tavalla, siitä harvemmin seuraa mitään hyvää. Minusta kuitenkin ajatus siitä, ettei tekijä saisi vastata häneen kohdistuvaan kritiikkiin, on hyvin kummallinen. Miksi arvosteluja ei saisi kommentoida? Miksi tällaiseen keskusteluun osallistuminen tulkitaan heti "suuttumiseksi", "loukkaantumiseksi" tai "kiukutteluksi"?

Hesarin uutiseen olin kieltämättä pettynyt. Se edustaa journalismin lajia, jollaista odottaisi lähinnä hieman köykäisemmiltä lehdiltä. Pitkästä nettikeskustelusta on käyty poimimassa yksi sitaattini ja sen perusteella otsikoitu: "Kritiikki suututti Anssi Kelan". Ikäänkuin olisin arvostelut luettuani saanut itkuraivarit, maannut lattialla ja huutanut "epistä!" Lukupiirin arviot luonnollisesti harmittivat, mutta olen tottunut kritiikkiin ja pääsen siitä kyllä yli. Kirjoittaessani vastausta, tarkoitukseni oli ainoastaan keskustella lukijoiden kanssa.

Katson kyllä osaavani ottaa vastaan kritiikkiä ja palautetta. Niihin liittyviin julkisiin keskusteluihin on vain nähtävästi mahdotonta osallistua ilman, että leimaantuu herkkänahkaiseksi selittelijäksi. Pitäisi vain olla hiljaa.

Täytyy myös hieman ihmetellä sitä, että mikä on HS:n motiivi julkaista tällainen uutinen? Edellä Gimma arvelee, että tämä kaikki hyödyttää kirjan markkinointia. Itse olen täysin toista mieltä.
Hilkka 26.8.2008 9:41 Omana mielipiteenäni sanoisin, että HS ei noteeraa tyhjänpäiväisyyksiä. Anssi voi siis olla otettu siitä, että kirja ja siitä käyty keskustelu on jälleen nostettu esille valtakunnan suurimmassa päivälehdessä. Harmi vain, että artikkelin sävy on sellainen kuin on.
Pomona 26.8.2008 9:42 Luin tässä aamulla tuon koko lukupiirikeskustelun, ja siitä tuli kieltämättä vähän kyyninen olo. *hykertää* Ei, mutta näinhän se on, aivan kuten Anssi sanoi: nettikeskusteluista harvoin seuraa mitään (hyvää). Tuota lukiessa tuli mieleen ne useat kerrat kun olen yrittänyt sanoa keskustelukumppaneilleni jotain omasta mielestäni järkevää ja rakentavaa vaikuttamatta samalla itsekkäältä ja herkältä idiootilta. Tässä ongelmana on vain se, että itseään ei osaa sensuroida kunnolla, eikä kukaan osaa arvioida etukäteen miten joku toinen tajuaa tai tulkitsee omat sanat. Olen itse ammatiltani TV-kääntäjä, ja tiedän liiankin hyvin sen että itsesensuuri iskee kunnolla vasta parin päivän kuluttua deadlinesta, kun on jo aivan liian myöhäistä tehdä asialle paskaakaan.

Myönnän olevani suuri Anssi-fani, sekä musiikillisesti että kirjallisten lahjojen suhteen. Kyseistä kirjaa en vielä ole lukenut, mutta myönnettäköön sekin että Anssin omat arvostelut keikoistaan olen lukenut läpi useampaankin kertaan, koska huumori uppoaa kummasti. Uskon siis pitäväni tästäkin teoksesta -- vaikka se olisikin "vain" viihdyttävä. En ymmärrä alkuunkaan sitä miksi viihdyttävästä on tullut sellainen kirosana kuin se nykyään on. Miksi KAIKEN muka pitää viedä kehitystä eteenpäin tai ilmaista jotain aivan uutta ja ennennäkemätöntä? Eihän sellaista jaksaisi kukaan. Jos pidän jostain, se riittää minulle. Jos jokin saa nauramaan, itkemään tai ylipäätään tuntemaan EDES JOTAIN, jo siinä on kylliksi ansiota. Äh, kriitikot saavat aina minut vereslihalle...

Eli tiivistettynä: Tsemppiä. Toivottavasti et lannistu kritiikistäsi, Anssi.
Mari 26.8.2008 17:18 HUOMIO!!! Lukupiirin arvostelukimara sisältää erittäin paljastavia lausuntoja kirjan juonesta, joten mikäli ette ole vielä lukeneet kirjaa, malttakaa olla lukematta piiriläisten arvosteluja! Kyllä ne siellä netissä säilyy, mutta kirjan voi lukea ensimmäistä kertaa vain yhden kerran.

Eikä ne nyt mun mielestä mitään murskakritiikkejä olleet sielläkään, mitä nyt ruotivat asioita ehkä tavallista tarkemmin, kun eivät ole mitään kulahtaneita ammattikriitikkoja. (Tosin enpä ole vielä lukenut kuin yhden ammattikriitikon koko lausunnon, eikä ollut muistaakseni kulahtanut.)
a9800362 27.8.2008 19:10 Olen lukenut kirjan melkein loppuun (viimeiset 60 s lukematta) ja täytyy todeta, ettei ole aavistustakaan, miten kirja päättyy. Tämä täytynee laskea kirjailijan ansioksi mitä suurimmassa määrin.

Olen lukenut kirjaa täällä Rodoksella muutaman päivän ajan tosi tiiviisti. Jos pitäisi kuvata kirjaa yhdellä ainoalla sanalla, valitsisin adjektiivin viihdyttävä. Eräänäkin päivänä oli viereisellä aurinkotuolilla istuva keski-ikäinen englantilaismies ihmeissään, kun aloin ääneen höröttämään Markuksen jutuille.

Kirja on nostanut hymyn huulille monessa kohtaa. Yksi niistä oli kirjan alkupuolella, kun törmäsin sanaan "tumut". Lähihistoriasta löytyy Anssin keikkaraportti (en millään jaksa muistaa, mikä keikka oli kyseessä), jossa em. sana esiintyi aika pirun monta kertaa!

Vakavasti ottaen, kirja on herättänyt monia vakavamielisiäkin ajatuksia. Olen joskus itsekin miettinyt, miten pitkälle ihminen voi muuttaa itseään. Voiko sellaisen päätöksen tehdä tosta noin vaan, vai pitääkö mielikuvitusystävän ilmestyä paikalle johdattelemaan ihminen muuttamaan itseään? Olen ollut siinä käsityksessä, että omien luonteenpiirteiden (kuten esim. ujous) muuttaminen on miltei mahdotonta. Vai onko niin, että luonteenpiirteitä ei juuri pystykään muuttamaan, ainoastaan omaa käyttäytymistään niiden pohjalta? Olis itelläkin aika ajoin Kalevi Sorsalle kysyntää:)

Vakaa aikomukseni on lukea kirja loppuun huomenna palmun katveessa. En malta odottaa, että saan tietää, kuinka kirja päättyy!
Hilu 28.8.2008 15:03 Kevyt kirja vetää.
Anssi Kela 28.8.2008 19:24 Mediassa käyty keskustelu kirjastani on viime päivinä saanut jo varsin huvittavat mittasuhteet. Onneksi netistäkin sentään löytyy vielä kirjoittajia, jotka kykenevät näkemään kuinka absurdi koko "kohu" on pohjimmiltaan ollut:

Nimimerkki Viittiks kelaa
Pomona 28.8.2008 20:28 Tänään tuli kirja luettua kolmessa tunnissa :) Varmaan oma ennätykseni, mutta tämä on siis vain positiivinen asia -- en yksinkertaisesti voinut laskea kirjaa kertaakaan. Viihdyttävä, ilman muuta, mutta myös äärimmäisen koskettava. Piti otteessaan ja ravistelikin. Kiitokseni!

Niin, ja piti sen enempää spoilaamatta mainita, että samaistuin päähenkilöön todella kovasti. Oli todella piristävää kohdata hahmo, joka ajatteli niin samalla tavalla monista asioista kuin itse ajattelen, ja näki asiat kuten itse näen ne. Siksipä varmaan kirja niin paljon koskettikin. Sai pohdiskelemaan omaa kuvaa maailmasta ja sitä miten muut minut näkevät.
Anssi Kela 29.8.2008 6:12 Kirjani on tosiaan painettu sen kokoisella fontilla, että ripeälle ja asiaan omistautuvalle lukijalle tuo kolme tuntia on varmaankin ihan realistinen saavutus. Pidän myös itse lukijana tuon paksuisista kirjoista: sellaisen luettuaan jää fiilis, että tämänhän voisi lukaista joskus uudemmankin kerran. Tuhatsivuisen lekaharkon jälkeen tällaista tunnetilaa ei välttämättä saavuta.

Tuosta kolmen tunnin lukusessiosta tuli joka tapauksessa mieleeni se kerta, kun luin lapsena Tarun sormusten herrasta neljässä tunnissa. Siinä mentiin nimittäin vauhdilla eteenpäin! Kaikkien detaljien kanssa ei ollut niin justiinsa... Tom Bombadil tuli ainakin kuitattua parilla ranneliikkeellä.

Taisin olla suunnilleen 12-vuotias. Taru sormusten herrasta oli tullut luettua kunnollisesti jo pari vuotta aikaisemmin. Päätin sitten vain yhtenä päivänä "lukea" sen uudestaan. Muistaakseni paukuttelin vielä jälkeenpäin kylillä henkseleitä, että meikäläinen lukaisi tuossa Taru sormusten herrasta -nimisen kirjasen neljässä tunnissa.

Eikös Paavo Väyrynenkin lukaissut Dostojevskin koko tuotannon viikonlopun aikana? Aika huimaa kyytiä. Väyrysen lukutuolissa on varmaankin turvavyöt – ja sellaiset samanlaiset silmien aukipitimet kuin Kellopeli appelsiinissa.
Pomona 29.8.2008 7:37 No mutta, Bombadilhan oli paras osa koko trilogiassa... ;) Oikeasti olen ihan tosissani. Luin kirjat vasta nähtyäni leffatrilogian, ja olin tosi närkästynyt siitä että Tom oli unohdettu täysin. Mutta minä olenkin outo. 12-vuotiaana minulla ei olisi tuollaiseen urakkaan kärsivällisyyttä riittänyt. Muistan lukeneeni teininä trilogian esipuheen montakin kertaa, ja sitten aina laskeneeni pokkarini liioitellun huokauksen saattelemana. Hervotonta.

Luin juuri ennen tuota sinun kirjaasi sellaisen lähemmäs 600-sivuisen harkon, ja vaikka se oli oikein erinomainen (Annie Proulx: Ässä hihassa, kuvaa nykyajan Pannunvarren aluetta USA:ssa) niin ei tosiaan tee mieli siihen uudestaan tarttua. Toisaalta on poikkeuksiakin. Douglas Adamsin Liftari-sarjan olen lukenut lävitse jo neljä kertaa, yhteensä noiden viiden kirjan lukemiseen menee minulta noin viikko. Mutta se nyt onkin hauskaa luettavaa, ja kirjat juuri sellaisia, joista on ihana etsiä uusia yksityiskohtia.
JMN 31.8.2008 8:55
Anssi Kela
Kaikkien detaljien kanssa ei ollut niin justiinsa... Tom Bombadil tuli ainakin kuitattua parilla ranneliikkeellä.



Oikein. Itseasiassa Tolkien tai hänen kustannustoimittajansa olisi tehnyt lukijoilleen palveluksen jos olisi kuitannut Tom Bombadilin muutamalla sivuihin kohdistuvalla repimisliikkeellä. On muuten kirjallisuushistorian rasittavimpia tyyppejä ikinä, tahra sinänsä hienossa kirjasarjassa.
Hilu 31.8.2008 17:03 Lisää arvosteluja:
Kela kirjoitti aikuisten satukirjan
Caitrin 4.9.2008 3:46
Anssi Kela Mediassa käyty keskustelu kirjastani on viime päivinä saanut jo varsin huvittavat mittasuhteet. Onneksi netistäkin sentään löytyy vielä kirjoittajia, jotka kykenevät näkemään kuinka absurdi koko "kohu" on pohjimmiltaan ollut:

Nimimerkki Viittiks kelaa


Tässähän kaiketi kävi simppelisti niin, että yritit vaihtaa ajatuksia lukijoiden kanssa ja päädyin "keskustelemaan" median kanssa? Ongelma on tietysti siinä, että media pahimmillaan noukkii vastapuolen sanoista itselleen sopivat, kiskoo ne asiayhteydestä ja tulkitsee päälle vielä omalla laillaan. Kannustaa varmasti jatkossa kaikenlaiseen yhteistyöhön esimerkiksi Hesarin kanssa :roll: ?

Pitäisikö meillä kirjailijan linnoittautua norsunluutorniin ja katsella sieltä muita ylemmyydentuntuisesti ja korkeintaan tuhahdella äänekkäästi kritiikille... Josko sitten olisi kunnon kirjailija :lol: ?
Anssi Kela 4.9.2008 10:10 Näköjään se vain todellakin on niin, ettei taiteilija saisi osallistua oman teoksensa kritiikkiin liittyvään keskusteluun. (Puhun nyt taiteentekijöistä yleisellä tasolla, itseäni kun en pidä varsinaisesti taiteilijana.) Tässä olisikin minusta oiva markkinarako vaikkapa jollekin lehdelle: kriitikon arvostelun perässä olisi aina taiteilijan näkemys kyseisestä arviosta. Ympyrä tavallaan sulkeutuisi ja tuloksena olisi varmasti mielenkiintoista luettavaa. Parhaimmillaan keskustelu, jossa operoitaisiin sekä normaalin kritiikin että perusartistipromoläpän tuolla puolen.

Lähtisiköhän vain kovin moni taiteilija mukaan tällaiseen keskusteluun? Puhumattakaan kriitikoista. Minulla on nimittäin sellainen näkemys, että kriitikot ne vasta herkkänahkaisia ovatkin!

Minulle tämä koko "Lukupiiri-jupakka" on ollut hyvin hämmentävä kokemus. Olenkin loppujen lopuksi seurannut sitä eräänlaisena revyynä, tavallaan ulkopuolisin silmin (koska en ole löytänyt itseäni suuresta osasta kirjoittelua).

Tämä kaikki on hämmentänyt minua lähinnä siksi, että vastatessani Lukupiirin kirjoittelijoille, en ymmärtänyt tekeväni mitään erityisen poikkeuksellista. Minähän olen ollut alusta lähtien aktiivinen nettikeskustelija, tänne foorumillekin olen vuosien varrella lähettänyt näköjään yli 900 viestiä. Olen osallistunut keskusteluun niin ylistäjien kuin haukkujienkin kanssa yksinkertaisesti siksi, että se on minusta hauskaa. Siksi kirjoitin myös Lukupiiriin: ajattelin, että tässäpä keskustelu, johon olisi mielenkiintoista ottaa osaa.

Koko hommahan lähtikin täydellisesti lapasesta ja sai lopulta täysin absurdit mittasuhteet. Keskustelu levisi Lukupiiristä yleisesti mediaan ja sain yhtäkkiä lukea lehtien otsikoista olevani "suuttunut kritiikistä". Tämä oma foorumini on tietysti jokseenkin pienimuotoinen operaatio verrattuna valtakunnan johtavan päivälehden nettisivuilla olevaan blogiin – täällä olen saanut kirjoitella kaikessa rauhassa. Siksi ajattelin melko naiivisti, ettei Lukupiiriinkään kirjoittamisessa olisi kyse mistään sen kummemmasta.

Olin väärässä.

Tärkeimmän mediaan liittyvän läksyn olen jo vuosia sitten oppinut kantapään kautta: sitä on mahdotonta hallita. Se on äkkipikainen hirviö, joka saattaa helliä sinua ja nostaa kultatuoliin – vain upottaakseen seuraavassa hetkessä hampaansa kurkkuusi. Olen ammatissa, jossa tämän hirviön kanssa on kuitenkin pakko tulla toimeen. Se ei aina kieltämättä ole ihan mutkatonta.

Minä näen tämänkin jupakan taustalla hyvin klassisen mediakuvion: ensin nostetaan jokin asia näyttävästi esiin ja hetken päästä tulitetaan se alas. Mieleen tulee esimerkiksi Viivi Avellanin pari vuotta sitten julkaisema kirja. Hän oli tuolloin hyvin näyttävästi esillä kirjansa kanssa. Kului noin viikko. Uudet otsikot: "Viivin kirja floppasi!"

Minun kohdallani lehdistö soitteli tästä samasta partituurista. Lyömäaseeksi löytyi Lukupiiri, jonka nihkeistä kommenteista saatiin mukavasti edellä mainittua jutunjuurta. IS otsikoi reippaimmalla kädellä: "Tyrmäys!" Otsikkohan perustui siihen, että muutama nimimerkillä nettiin kirjoittava ihminen oli esittänyt kirjastani negatiivista kritiikkiä. Mainitsematta luonnollisesti jäi, että esim. lehdissä julkaistut kirja-arvostelut ovat suurimmaksi osaksi olleet hyvinkin positiivisia.

Media saa aina esiin haluamansa näkökulman. Nyrkkisääntönä on, että myyvä otsikko on lähes poikkeuksetta negatiivinen. Asiat voidaan aina esittää sellaisessa valossa, että hyvinkin kyseenalainen otsikko saadaan vaikuttamaan jopa perustellulta. Lainataan muutamalta nettikirjoittelijalta sitaatteja ja otsikoksi saadaan "LUKIJAT TYRMÄSIVÄT!" Lainataan paria Anssin nettiin kirjoittamaa lausetta ja otsikoksi saadaan "ANSSI SUUTTUI KRITIIKISTÄ!"

Kun journalismista puhutaan, niin tämä on mielestäni aika huokeaa sellaista.

En halua vaikuttaa vainoharhaiselta ja väittää, että lehdet täysin tietoisesti noudattaisivat edellämainitsemaani nosta ylös/ammu alas -linjaa. Ehkä olen vieläkin liian sinisilmäinen, mutta tuntuu vaikealta uskoa, että toimituspalavereissa keskusteltaisiin, että "henkilöstä Ü on viime aikoina kirjoitettu paljon hyvää – eiköhän olisi jo aika vetää matto hänenkin altaan?"

Eikä näillä jutuilla muutenkaan loppujen lopuksi kovin suurta painoarvoa ole. Tällaiset harhaanjohtavat otsikot ovat luonnollisesti ikäviä, mutta tapahtuu maailmassa vielä paljon ikävämpiäkin asioita. Jutut pitää osata suhteuttaa oikeaan mittakaavaan.

Mutta on asialla myös vakavampikin puoli: otsikoilla on nimittäin melkoisen leimaava vaikutus. Palataan vaikka siihen Viivi Avellanin kirjaan: minä en tiedä kuinka paljon se on oikeasti myynyt. Muistan kuitenkin mainitsemani floppiotsikot. Niistä minulle on jäänyt se käsitys, että myynti taisi olla aika heikkoa. Totuushan voi luonnollisesti olla täysin toinen.

Tai otetaan toiseksi esimerkiksi taannoin omalle kohdalleni osuneet aivohäiriöotsikot. Olen sittemmin tavannut ihmisiä, jotka ovat lähestyneet minua kiitellen sitä miten hienosti jaksan sairaudestani huolimatta. Olen myös lukenut kirjaani liittyviä kommentteja, joissa sitä on arvioitu käyttäen tietynlaista vammaistasoitusta: "ihan hyvä aivovaurioon nähden."

Joten kyllä otsikot ja lööpit kuitenkin jäävät mieliin ja muokkaavat mielipiteitä. Niillä voidaan vaikuttaa valtakunnalliseen päätöksentekoon liittyviin asioihin tai tuhota ihmisten maineita. Siksi näkisinkin, että niiden tekijöiden tulisi paremmin tuntea vastuunsa. Iltapäivälehtien lööpintekijät ovat oikeasti Suomen vaikutusvaltaisimpien ihmisten joukossa – heillä on foorumi vaikuttaa päivittäin suurten massojen mielipiteisiin. On ikävää nähdä, että tätä valtaa käytetään toisinaan niin häikäilemättä väärin pelkästään lehtimyyntiin liittyvien tarkoitusperien palvelemiseksi.

No, nyt minä jo eksyin vähän aiheesta.
Caitrin 4.9.2008 10:23 Toimintakulttuurin muuttuminen vie aina aikaa, tekniikka pruukaa kehittymään paljon nopeammin. Itse aktiivisena lukijana olisin enemmän kuin kiinnostunut sellaisesta foorumista, jossa pääsisi keskustelemaan lukemani teoksen tekijän kanssa. Aiemminhan se oli mahdotonta, ellei joku järjestämällä järjestänyt erillistä tilaisuutta, jossa paikalla oli kirjailija. Tällaiset keskustelufoorumit ovat Internetin parhaita puolia, emmekä osaa hyödyntää niitä vielä kovin hyvin.

Toivottavasti et täysin lannistunut tästä lukupiirikokemuksesta, pioneerit kun ovat aina kärsineet tekemistään asioista ainakin jonkin verran. Mutta jospa tämäkin jupakka aiheuttaisi muutosta hyvään suuntaan :D !

Missä vaiheessa muuten mielipiteet vaihtuvat kritiikiksi? (tämä menisi oraakkeliosastoon)
Anssi Kela 4.9.2008 10:43 Silloin kun mielipide on positiivinen, se on "hyvää palautetta". Kun se on negatiivinen, kyse on luonnollisesti "kritiikistä".

Kritiikkiäkin on hyvää ja huonoa: on "rakentavaa kritiikkiä" ja sitten on "lyttäävää kritiikkiä." Rakentava kritiikki on kohteelleen ehkä vaikeinta ottaa vastaan, sillä silloin joutuu menemään myös itseensä. Lyttäävän kritiikin voi puolestaan aina sivuuttaa sillä, että kriitikko nyt vain on idiootti – tai sitten hänellä on jonkinlaisia vakavia henkilökohtaisia ongelmia. Tavallaan lyttääviä kriitikoita kohtaan siis tuntee jonkinlaista sääliäkin.

Mitä tulee netissä keskustelemiseen, niin mielestäni Jyrki Lehtola kirjoitti aiheesta melko osuvasti Aamulehden kolumnissaan. Kirjoituksen alkuosaa en voi oikein allekirjoittaa, mutta loppuosan kyllä voin. Linkki alla.

Kansan huutava ääni
Caitrin 4.9.2008 11:03 Mielipidehän toki voi olla "en pidä tästä" eikä se ole vielä kritiikkiä?

Kritiikkiä toki pitää olla ja mikäli kritiikin kohde saa vielä siitä eväitä jatkoon aina parempi. Jos kuitenkin lähdetään sille linjalle, että yritetään vain lytätä teos (ja mikä pahempaa tekijä) ja vielä ansaita sillä voittoa, olisi ehkä aika pysähtyä miettimään, mitä kaikkea voi voitontavoittelun nimissä tehdä.

Iltapäivälehtien lööpit saattavat vaikuttaa meistä, jotka emme niihin koskaan joudu, melko vähäpätöiseltä asialta, mutta tuskin niitä voi olkapään kohautuksella ohittaa silloin, kun siellä komeilee oma nimi.

Ei liene sattumaa, että on monia julkisuussa olleita, jotka ovat esimerkiksi kirjoittaneet salanimellä...?

Täytynee kipaista kirjastoon lainaamaan kirjasi :wink: .
marire 4.9.2008 16:17 Caitrin kirjoitti
[quote:1w0nbzxp]
Iltapäivälehtien lööpit saattavat vaikuttaa meistä, jotka emme niihin koskaan joudu, melko vähäpätöiseltä asialta, mutta tuskin niitä voi olkapään kohautuksella ohittaa silloin, kun siellä komeilee oma nimi.

Ei liene sattumaa, että on monia julkisuussa olleita, jotka ovat esimerkiksi kirjoittaneet salanimellä...?
[/quote:1w0nbzxp]

On pakko sanoa tähän väliin, että mä ihailen suuresti Anssia ja muitakin ihmisiä,jotka joutuvat ''skandaalilehdistön'' hyökkäyksen kohteeksi ja selviävät siitä selväjärkisenä ja jaksavat jatkaa vielä eteenpäin. Itse olisin jo päätynyt pehmustettuun huoneeseen :)
En voikkaan millään ymmärtää ihmisiä, jotkä väkisin haluavat tunkea itsensä julkisuuteen. Niin kuin Anssi jo aikaisemmin sanoikin, se positiivinen kirjoittelu kuitenkin vaihtuu jossain vaiheessa väistämättä negatiiviseksi.
Garcia 4.9.2008 16:18 Päivää vaan tännekin Foorumiin pitkästä pitkästä aikaa!! :D

Itse olen kohta lukenut tämän kirjan ja täytyy sanoa että on ehdottomasti hauskin kirja pitkään pitkään aikaan... Todella rentoa ja hauskaa meininkiä ollut alusta alkaen.

Ensimmäinen kunnon nauru irtosi jo sivulla 15;

"Me olimme lapsina riidelleet usein siitä, mitä kaikkea avaruudesta voi paljain silmin nähdä. Siitä olimme yksimielisiä, että Kiinan muuri ja Lokan tekoallas olivat helposti erotettavissa, mutta väittely Eiffel-tornin näkyvyydestä päättyi yleensä käsirysyyn. Nujakkaan johti myös ikimuistoinen kiista siitä, onko Saab 99 etu- vai takavetoinen. Kysymys oli edelleen arkaluontoinen." :D:D:D

No joo, kuuntelen muuten tässä Pekan ja Suden albumia Rannalla, tarkemmin sanottuna CD:tä yksi ja kappaletta "Unelmien laulu"...
Muistanetteko sitä erästä lausetta jolla kappale alkaa?:
"Haluan kirjan kirjoittaa, kertoa pientä tarinaa, joka itkettää ja naurattaa... Ostaisitko kirjan 300-sivuisen jne."
Sorsa-kirjassa näyttäisi olevan vähän reilu 280 sivua...

Tälläistä. Täytyy vielä todeta että tämä Johannes välillä muistuttaa vähän liiankin kanssa minua. Eipä sitä liiemmin tule töissä jutustelua muuta kuin pakolliset jne.
Anssi Kela 5.9.2008 6:30
Caitrin Mielipidehän toki voi olla "en pidä tästä" eikä se ole vielä kritiikkiä?


Ehkä mielipiteen jalostuminen kritiikiksi vaatiikin esittäjältään jonkinlaista asiantuntemusta. Esimerkiksi "tämä biisi on huono" on mielipide. "Tämä biisi on huono, koska se on törkeä plagiaatti Bob Dylanin kappaleesta" alkaa kuulostaa jo kritiikiltä. "Tämä biisi voisi olla huomattavasti parempi, jos liian ilmeiset Dylan-vaikutteet olisi karsittu pois" puolestaan on rakentavaa kritiikkiä.

Kaikki kritiikkihän on pohjimmiltaan vain mielipiteen ilmaisua. Joitakin asioita kriitikko voi kuitenkin esittää myös faktoina. Esim. "kirjassa on luvattoman paljon kirjoitusvirheitä".

Caitrin Ei liene sattumaa, että on monia julkisuussa olleita, jotka ovat esimerkiksi kirjoittaneet salanimellä...?


Minäkin harkitsin tätä vaihtoehtoa. Se kuitenkin tuntui jotenkin pelleilyltä – kyllähän minun täytyy voida seistä kirjani takana. Nimimerkin käyttö olisi ollut myös käytännössä liian mutkikasta. Miten kirjaa olisi markkinoitu?

Caitrin Täytynee kipaista kirjastoon lainaamaan kirjasi.


Miksi kirjastoon??? Mene kirjakauppaan!
Caitrin 5.9.2008 11:31
Anssi Kela
Caitrin Ei liene sattumaa, että on monia julkisuussa olleita, jotka ovat esimerkiksi kirjoittaneet salanimellä...?


Minäkin harkitsin tätä vaihtoehtoa. Se kuitenkin tuntui jotenkin naurettavalta pelleilyltä – kyllähän minun täytyy voida seistä kirjani takana. Nimimerkin käyttö olisi ollut myös käytännössä liian mutkikasta. Miten kirjaa olisi markkinoitu?

Caitrin Täytynee kipaista kirjastoon lainaamaan kirjasi.


Miksi kirjastoon??? Mene kirjakauppaan!


Nimimerkkiasiasta olen täysin samaa mieltä. Kyllä lukijat löytää hyvät kirjat, vaikka kirjoittajaan lähtökohtaisesti olisi jokin ennakkoasenne. Ja jos on jotain sanottavaa, niin onhan se suorempaa sanoa omissa nimissä kuin jonkin roolin takaa.

Ja kirjasto johtuu siitä, etten koskaan osta uusia romaaneja kaupasta. Haen ne sitten vasta, jos teos on sellainen, että se kannattaa lukea useammin :wink: . Ammattikirjallisuutta kun on kämppä jo pullollaan.
Gimma 5.9.2008 15:59 Ei kannata kirjastoja vähätellä, muistaakseni Anssikin on kertonut kantaneensa kirjoja kassikaupalla kirjastosta. Meillä on loistava kirjastolaitos. Kirjoissa on se hyvä puoli, etteivät vanhene. Kirjan voi hyvin lukea vasta vuoden päästä sen ilmestymisestä, toisin kuin esim. oman suosikin uutuuslevyn, joka pitää saada heti.

On se vähän kai niin, että taiteilijoiden ei kannata kovin kritiikistä älähtää ja ryhtyä selittelemään tai puolustelemaan, muuten tulee vähän cry baby -fiilis. Jokainen kokee taiteen omalla tavallaan, ei ketään voi pakottaa pitämään tietystä musiikista tai biiseistä, taideteoksista tai kirjoista.

Anssin tulisi olla pelkästään iloinen saadusta kritiikistä sekä julkisuudesta ja ilmaisesta markkinoinnista, joista tuntemattomat esikoiskirjailijat voivat vain unelmoida. Arvostelut ovat pääsääntöisesti olleet hyviä, kun kyseessä on kuitenkin esikoisteos "amatöörikirjalijalta". Omakohtaista arviointia kirjasta ei vielä ole, mutta luen kyllä, kunhan lainaksi sen saan.
Caitrin 5.9.2008 16:18 ^Ei kai kukaan vähätellyt kirjastoja? Itse luuhaan eri kirjastoissa useasti viikossa, en voisi kuvitellakaan elämää ilman kirjastoja! Ymmärrän kyllä, että Anssi kannustaa ostamaan kirjan :lol: ja voi olla, että siihen päädynkin... Pääkaupunkiseudun ja Keski-Uusimaan kirjastoissa, kun ei ollut yhtäkään Anssin kirjaa vapaana.

Mitä tulee kritiikkiin ja sen herättämiin tunteisiin, niin jos itse tekisin paljon työtä ja kirjoittaisin kirjan (joka siis olisi tärkeä minulle), niin en usko, että kykenisin lukemaan mitään murska-arvioita ilman, että se vähän kaihertaisi. Enemmän outoa olisi mielestäni, jos taiteilijat pystyvät ottamaan kaiken kritiikin hymy huulillaan vastaan. Varsinkin, kun kritiikin nimissä välillä voi sanoa kuka tahansa ihan mitä tahansa. Pahimmillaan myös ne, jotka eivät ole edes tutustuneet siihen asiaan, jota kritisoivat. Annetaan taiteilijoidenkin olla inhimillisiä, joistain asioista sitä loukkaantuu, vaikka järjellä tietää sen olevan turhaa.
Johnny 5.9.2008 16:58 Anssin olisi ehkä kannttanut muistaa muutama Kalevi Sorsan aikalaisen ohje ennen kuin vastasi lukupiirin "kritiikkiin". Eli "Ei pidä provosoitua vaikka provosoidaan" (copyright Mauno Koivisto) ja olisi ehkä kannattanut "nukkua yön yli" (copyright Paavo Väyrynen) ennen vastauksen kirjoittamista. Niin ja hymiöiden käytöllä olisi vältetty moni väärinkäsitys ;) Muutama hymiö, sinne tänne ripoteltuna, olisi tehnyt huomattavasti vaikeammaksi tulkita Anssin kirjoitus suuttumukseksi. Ilman hymiöitä on hyvin vaikeaa tietää missä mielentilassa ja kuinka vakavasti otettavaksi teksti on kirjoitettu.

Muuten kritiikistä, että onhan helpompi poimia esiin jostain epäkohtia kun hyviä asioita. Näinhän jo opitaan esim. koulussa, että opettaja merkkaa kokeeseen tai muuhun vastaavaan virheet, eikä oikein olevat asiat. Sama pätee tietysti yleisestikin elämään, että osaako nähdä ja keskittyä asioiden hyviin vai huonoihin puoliin. (hah kuinka latteaa)
Caitrin 8.9.2008 20:33 Käväisinpä Lukupiirin sivuilla ja näköjään siellä oli sitten lainattu Anssin vastauksia meikäläisen kysymyksiin :oops: . Näinköhän sitä pitää alkaa varoa, mitä kysyy...?

Yhä olen sitä mieltä, että yleisellä tasolla, jokainen voisi miettiä, miksi antaa palautetta. Onko se tarkoitettu jonkun asian eteenpäin viemiseksi vai ei.

Kirjoitetussa tekstissä on äärimmäisen vaikeaa tuoda tunteet ja ajatukset esiin, niin että jokainen ymmärtäisi ne samalla lailla (väittäisin, että se on peräti mahdotonta). Niinpä väärinkäsitysten mahdollisuus on aina suuri. Normaalissa kasvokkaisessakin vuorovaikutuksessa kannattaisi välillä tarkistaa onko ymmärtänyt toisen viestin oikein. Ehkäpä juuri tämä oman ymmärryksen tarkistaminen olisi tällaisissa nettikeskusteluissa jopa elinehto sille, ettei kaikki vähänkin vakavammat keskusteluyritykset ajaudu pienimuotoisiksi sodiksi?
Anssi Kela 9.9.2008 8:09 Nuo Johnnyn mainitsemat elämänohjeet ovat tosiaan hyviä pitää mielessä. Varsinkin tässä Lukupiirin tapauksessa minulle kävi selkeä kömmähdys: kirjoitin todella pitkän viestin ja klikkasin sen tyytyväisenä menemään. Seuraavana päivänä luin kirjoittamani uudestaan ja tajusin heti, että nyt tuli tyrittyä. Nukutun yön jälkeen näin tekstini eri tavalla, ymmärsin miltä sen täytyi näyttää ulkopuolisin silmin katsottuna. Kirjoitukseni sävy oli paikoitellen täysin väärä.

Ja soppahan siitä syntyi. Eli olisi kannattanut hiukan malttaa sen klikkaamisen kanssa.

Keskustelun käyminen kirjoittamalla on kieltämättä haastava laji. Itse viestin mielelläni kirjallisessa muodossa: minun on helpompi ilmaista ajatuksiani kun saan kirjoittaa ne rauhalliseen tahtiin samalla puntaroiden käsiteltävää aihetta. Tekstin ilmestyessä näkyviin tietokoneen näytölle epämääräiset ajatukseni saavat jonkinlaisen konkreettisen muodon. Monesti niiden näkeminen kirjoituksena synnyttää uusia ajatuksia – pääni sisäinen prosessi edistyy ja hahmottuu.

Usein käy niin, että alkaessani kirjoittaa esim. vastausta johonkin minulle esitettyyn kysymykseen, en vielä itse asiassa tiedä mitä mieltä minä siitä olen. Vastaukseni valmistuttua kirjoitettuun muotoon huomaan, että nyt minulla on tästäkin asiasta mielipide. Suullisessa keskustelussa samanlainen tilanne on tavallaan vaarallisempi: mikäli alan lennosta säveltää mielipidettä sen kummemmin miettimättä, niin saatan laukaista jotain minkä takana en oikeastaan voi tarkemmin ajatellen seistä. Lisäksi minulla on toisinaan suuria vaikeuksia ilmaista itseäni puhumalla. Oikeat sanat eivät vain ota löytyäkseen, tankkaan ja niinkuttelen, toistelen samoja asioita, hukkaan punaisen langan.

Mutta kuten edellä mainitsin, voi kirjoittaminenkin olla välillä huolimatonta ja harkitsematonta lätinää. Toisinaan tulee julkaistua mielipiteitä, joita jälkeenpäin häpeää. Tämä on kai sitä mitä kutsutaan inhimilliseksi.

Minulle kirjoittaminen on joka tapauksessa puhumista helpompaa. Kasvokkain tapahtuvassa kommunikaatiossa on kuitenkin paljon hienoja vivahteita, joita on erittäin vaikea mallintaa kirjoittamalla. Esim. sarkasmi ymmärretään hyvin helposti väärin. Hymiöillä voi luonnollisesti vääntää asioita rautalangasta, mutta itse pyrin välttämään niiden käyttöä viimeiseen asti – hymiöt eivät kuulu tyyliini. Niinpä olen välillä huomannut, että pilke silmäkulmassa kirjoittamani asiat onkin otettu kuolemanvakavasti. Ehkä täytyisi harkita uudestaan suhtautumista hymiöihin...

Tuo Caitrinin esittämä kysymys palautteen antamisen motiiveista on myös mielenkiintoinen. Mieleeni tuli tapaus useamman vuoden takaa:

Olin ohjelmatoimistoni järjestämissä juhlissa. Seisoskelin yksinäni kun minua lähestyi nätti, vaaleatukkainen nuori nainen. Hän hymyili minulle ystävällisesti, katsoi silmiin, ja ojensi mitään sanomatta useaan kertaan taitellun paperilapun. Otettuani sen vastaan nainen käveli pois ja minä ryhdyin taittelemaan lappua auki. Siinä luki: "Hei Anssi. Halusin vain kertoa sinulle, että sinä teet TODELLA huonoa musiikkia."

Tämä tilanne on jäänyt mieleeni, se ei lakkaa hämmästyttämästä minua. Miksi vaaleatukkainen nainen koki tarpeelliseksi tuoda minulle tuon nootin? Vuosien varrella olen luonnollisesti saanut paljon vastaavanlaista palautetta. Suurin osa esitetään netissä anonyymisti, mutta toisinaan joku saattaa tulla kadulla haukkumaan päin naamaa. Tämä on mielestäni jotenkin erikoista. Oletetaan, että kävisin vaikka katsomassa uuden kotimaisen elokuvan, jonka pääosan esittäjä suoriutuisi mielestäni roolistaan heikosti. Seuraavalla viikolla bongaisin tämän näyttelijän kadulla. Ei minulle tulisi mieleenkään mennä hänen puheilleen kertomaan, että hän on surkea näyttelijä. Miksi menisin? Mitä tarkoitusta se palvelisi? Tulisiko minulle itselleni parempi olo kun saisin asian sydämeltäni?

Jotkut niistä ihmisistä, jotka ovat tulleet antamaan minulle henkilökohtaista murskakritiikkiä, ovat vielä vaikuttaneet siltä kuin he olisivat mielestään tekemässä minulle palvelusta. Ikään kuin minulta olisi jäänyt huomaamatta jotain olennaista: se, että teen IHAN paskaa musaa. Minun pitäisi ilmeisesti olla tästä tiedosta kiitollinen.
Hilkka 9.9.2008 8:41 Niin, minäkin ihmettelen sitä, miksi jotkut ehdoin tahdoin haluavat pahoittaa jonkun toisen mielen. Jos on jotakin mieltä toisen aikaansaannoksista, voisi pitää mielipiteensä sisällään, eikä laukoa sanomisiaan päin naamaa. Itse aina ajattelen, että sanojilla on paha olla, minkä vuoksi he purkavat omaa mielipahaa toista ihmistä kohtaan. Nämä totuudenkertojat eivät osaa asettua vastapuolen tuntoihin. Että vastapuolikin ihminen, jolla on tunteet.

Sitä paitsi, minä puolestani pidän Anssin musiikista, erityisesti jo legendaarisesta Nummelasta.
Caitrin 9.9.2008 17:27 ^^ Palauteasiassa olen tullut siihen tulokseen, että jos tarkoituksena ei ole viedä mitään asiaa eteenpäin, kyse ei ehkä ole lainkaan palautteesta. Kyse on silloin ehkä oman paskan fiiliksen purkamisesta johonkin palautteen nimissä. Esimerkin tyttökin olisi voinut käyttää energiansa ja aikansa jonkin sellaisen parissa, josta pitää.

Musiikin suhteen olisi terveellistä välillä erottaa se onko musiikki huonoa vai enkö minä vain pidä siitä. Maailma on pullollaan musiikkia, jota en ymmärrä ja josta en pidä, muttei se silti ole huonosti tehtyä.
a9800362 18.9.2008 8:28
Anssi Kela Oletetaan, että kävisin vaikka katsomassa uuden kotimaisen elokuvan, jonka pääosan esittäjä suoriutuisi mielestäni roolistaan heikosti. Seuraavalla viikolla bongaisin tämän näyttelijän kadulla. Ei minulle tulisi mieleenkään mennä hänen puheilleen kertomaan, että hän on surkea näyttelijä. Miksi menisin? Mitä tarkoitusta se palvelisi? Tulisiko minulle itselleni parempi olo kun saisin asian sydämeltäni?


Se, että joku tulee suoraan sanomaan päin naamaa:"Sä olet aivan paska." tms. kertoo paljon enemmän sanojasta kuin siitä, kenelle asia sanotaan. Tämä on nimenomaan asian ydin. Ilmeistä on, että ihmisellä, joka tulee toista haukkumaan (ja tällainen ei voi ikinä olla rakentavaa) päin naamaa, on syystä tai toisesta hyvin paha olla. Välttämättä hän ei ole edes sitä mieltä, mitä toiselle päin naamaa sanoo, vaan rumilla sanoilla hän purkaa omaa pahaa oloaan ja kokee jotain sairasta hyvän olon tunnetta siitä, että saa loukata toista.

Yleisen pahan olon lisäksi toinen asia, joka yllättävän monen asian taustalta löytyy, on kateus, tuo perisuomalainen synti. Vaikka haukutaan toinen aivan lyttyyn, oikeasti ollaankin kateellisia, kun toinen onkin niin erinomainen jossain ja sanoja itse ei.

Miksihän yleisesti ottaen negatiivisen palautteen esittäminen koetaan niin paljon helpommaksi kuin positiivisen? Ei yhtään hävetä laukoa päin naamaa ties mitä hävyttömyyksiä, mutta jos oikeasti joku on tehnyt jotain hyvin, sitä ei uskalleta sanoa, kun nolottaa ja hävettää. Outo juttu.
Caitrin 18.9.2008 16:32 Edelliseen keskusteluun liittyen löysin mielenkiintoisen kirjan "Bad music - The Music We Love to Hate". Takakannen mukaan kirjassa mietitään, mikä tekee musiikista hyvää tai huonoa ja miten joskus huonoksi leimattu musiikki on suosittua.

Sitten pysähdyin lukemaan Kiasman lehdestä kyseisen laitoksen johtajan haastattelua. Hän toteaa:"Taide sinänsä ei minusta ole mielenkiintoista. Tarkoitan siis sitä, että taiteen sisäiset diskurssit eivät kiinnosta minua. Kiinnostavaa on se taide, joka keskustelee ihmisten todellisuuden kanssa, käy keskustelua yhteiskunnan ja ihmisten kanssa. Kiinnostavaa on se taide, joka opettaa minulle asioita minusta." Voisiko siis ajatella, että taide on ansainnut olemassaolonsa, jos sillä on ollut yhteenkin ihmiseen vaikutus, jos se on herättänyt edes yhdessä ihmisessä ajatuksia? Jospa tärkeää ei olisikaan kuinka teknisesti taitavaa taide on, tai millaiseen perinteeseen se nojaa?

Jospa taide olisi arvokasta myös silloin, kun se herättää katselijassa/kuuntelijassa/lukijassa negatiivisia tunteita?
Hilu 26.9.2008 18:15 Uudessa Kodin Kuvalehdessä on arvostelu kirjasta. Ensin on lyhyt juoniesittely, jonka jälkeen: "Julkkiskirjailijan osa on kova, mutta Anssi Kelan ei tarvitse hävetä, päinvastoin. Välillä kirja nousee upeasti lentoon."
Quietus 1.10.2008 9:59 Olen jo pitkän aikaa (=useamman vuoden) käynyt lueskelemassa täällä foorumilla ja päätin, että vihdoin viitsin rekisteröityä.

Ostin eilen tämän The Teoksen Akateemisesta ja kotiin päästyäni aloin lukea. Siinähän sitä sitten tuli ahmittua koko kirja saman illan aikana.
Oikeasti, en ole pitkään aikaan lukenut mitään niin viihdyttävää ja jotenkin samalla hurjan liikuttavaa tarinaa! (Ja minua nirsompaa lukijaa saa siis tosiaan hakea, aina kaikissa kirjoissa tuntuu olevan jotakin vikaa...) Henkilöhahmot ovat mielenkiintoisia ja juoni piti pihdeissään alusta loppuun.

Saa Anssi olla ylpeä tästä hengentuotoksestaan! :)
JMN 1.10.2008 10:58 Eilen ostin kirjan, ja heti sen kanssa lukuhommiin asetettuani luin sen yhdellä istumalla läpi, nelisen tuntia meni. Loistava teos, sitten Vladimir Nabokovin Lolitan (jonka luin viime keväänä) ei yksikään kirja ole näin mukaansa temmannut.

Kirjaa lukiessa ehti kuunnella Sleep-yhtyeen Dopesmokerin (tunnin ja kolmen minuutin kolmenkymmenenkolmen sekunnin mittainen yhdestä biisistä koostuva stoner-eepos) neljä kerta alusta loppuun. Suorastaan uskomatonta miten hyvin Dopesmoker ja Kesä Kalevi Sorsan kanssa täydensivät toisiaan! Ahdistavan savuinen raskas, matala jumitus loihti auttoi loihtimaan mieleen helteisen ja savuisen Helsingin maisemat. "Drop out of live with bong in hand". Talon palaminen ja Heidin sohvalle kyykkääminen saivat uutta apokalyptista hehkua musiikin tukiessa tapahtumia. Ihan heräsi kysymys oliko tämä osa kirjailijan suurta suunnitelmaa? Huomautettakoon että ihan selvinpäin luin ja kuuntelin.
Anssi Kela 1.10.2008 17:06 Tattista palautteesta. JMN on sikäli oikeilla jäljillä, että yhdessä vaiheessa harkitsin vakavasti cd:n liittämistä kirjan mukaan. Levylle olisin laatinut tiettyihin kohtauksiin sopivaa instrumentaalimusiikkia (kirjan marginaalissa olisi ollut ohjeet siihen, mikä biisi tulee kulloinkin laittaa soimaan).

Pidin ideaa hyvänä ja toteuttamiskelpoisenakin, mutta valitettavasti aikataulupaineet olivat lopulta sellaiset, ettei taustamusiikin säätämiseen ollut minkäänlaisia mahdollisuuksia.
Anssi Kela 4.10.2008 15:53 Tässä hieman toisenlainen kirja-arvio, lainattu Milla Paloniemen En vain osaa -blogista:

a user uploaded image
a user uploaded image
JMN 5.10.2008 12:32 Juuri näin. Milla hei mä tiedän miltä susta tuntui!
Hilu 7.10.2008 20:06 Kirja nuoren miehen selviytymisestä.

Luin Hesarista Vesa-Matti Loirin haastattelun, jossa hän kertoi harrastavansa kavereidensa kanssa rekisterikilpien bongausta numerojärjestyksessä! Näköjään kyseinen harrastus ei ole iästä kiinni.
JMN 8.10.2008 9:05 Voisiko kirjailija kertoa hieman tarkemmin tuosta suunnitellusta oheismusiikista? Oliko kyseessä enemmänkin taustalla pysyttelevä ambienthumina / tunnelmointi vai jopa piirroselokuvamaisesti tapahtumia säestävä musiikki-iloittelu? Etenkin jälkimmäinen voisi olla hulppeaa kuunnteltavaa lukiessa, vaikkakin lukunopeuden säätäminen täydellisen synkronisaation saavuttamiseksi saattaisi olla haasteellista.

Hieno ja ennakkoluuloton idea muuten, mutta luulen että lukunautinnon kannalta taustamusiikittomuus oli hyvä asia. Saipahan uppoutua kirjaan ihan kokonaan, ilman että tarvitsi stressata cd:n indeksien naputtelun kanssa. Kirjallisuus on vieläpä kaikkein mielikuvitusta ruokkivin taidemuoto, joten hyvä vaan että saa itse kuvitella äänet, hajut, maut sun muun.

Mutta ei voi kiistää, kiehtomaan jäi...oliko musiikkia jo sävellettynä? Tai pystyykö kirjailija heittämään joidenkin äänitteiden nimiä jotka hänen mielestään täydentäisivät lukukokemusta? Magnumin ja Ritari Ässän tunnareiden lisäksi?
Anssi Kela 9.10.2008 17:09 Tämä taustamusiikkihanke jäi puhtaasti älynväläyksen tasolle. Sain idean melko myöhäisessä vaiheessa kirjoitusprosessia ja tajusin oikeastaan saman tien, ettei minulla ollut aikaa viedä ajatusta sen pidemmälle. Eli en ehtinyt säveltää mitään. En edes kerennyt sen kummemin miettiä millaista musiikkia olisi pitänyt tehdä.
JMN 9.10.2008 22:21 Jeps. Mutta hei, ovatko useimmat täällä jo lukeneet kirjan? Meinaan vaan että pitääkö vielä kauan varoa puhumasta kirjan sisällöstä ja juonenkäänteistä liian yksityiskohtaisesti spoilaamisen välttämiseksi? Tarinan lukuisissa käänteissä riittäisi keskusteltavaa ja vatvottavaa, mutta tohtiiko sitä vielä jos kirja on vielä kovin monella lukematta? Vai pitäisikö tarkoitusta varten perustaa oma topic jonka otsikossa varoitetaan spoilereista?
Anssi Kela 10.10.2008 5:14 Minusta tuo juonipaljastustopic on hyvä idea. Pidetään tämä ketju vielä niistä vapaana.
Mari 16.10.2008 15:22 Sorruin alkuviikosta ostamaan Suosikin (10/2008) ja se onkin yllättävän hauska ja pätevä lehti, jossa on paljon luettavaa. Tänä aamuna löysin sieltä lyhyen Kesä Kalevi Sorsan kanssa -arvostelun, joka kuuluu näin:

"Johanneksella on yksi hyvä ystävä, joka on patologinen valehtelija - tai hyvä tarinaniskijä, miten sen ottaa. Lisäksi hänellä on mielikuvituskaveri: Kalevi Sorsa. Kelan huumori saa nauramaan ääneen. Viihdyttävä kasvukertomus puhuu ystävyyden, lapsenmielisyyden ja rakkauden puolesta."

Arvostelun kirjoittajaa ei ole merkitty. Samassa "Lue myös nämä"-kohdassa on esitelty myös sellaiset kirjat kuin Demoninmetsästäjän käsikirja, Totta ja tarua englannin sanoista ja Muhammed Ali - Nyrkkeilylegendan tarina. :)
a9800362 17.10.2008 17:49 Mihin aikaan Anssi mahtaa olla to 6.11. Riihimäen Suomalaisessa? Keskellä kirkasta päivääkö?
Anssi Kela 18.10.2008 14:43 Valitettavasti osoittautui, että tämä Riihimäen kirjakauppakeikka onkin yksityistilaisuus, johon kutsutaan kaupan asiakkaita ja yhteistyökumppaneita. Tämä tuli uutisena minullekin, poistan harhaanjohtavan tiedon keikkakalenterista.
a9800362 24.10.2008 20:10 Tulipa tänään käytyä kirjamessuilla Messukeskuksessa, ja etukäteen harmittelin, kun en saanut ketään kaveria mukaani... Eipä kuitenkaan tarvinnut kauaa yksin istuskella Mika Waltari -lavan läheisyydessä, kun bongasin paikalta tutut kasvot! Aina luotettava ja viime vuosina hovikuvaajana toiminut Marihan se siellä istui pari riviä taaempana...

Ruben Stillerin haastattelut ensin Mika Waltari -lavalla ja sittemmin Akateemisen Kirjakaupan standissä eivät tarjonneet mitään uutta ja ihmeellistä. Ihmeteltävää riitti ainoastaan siinä, miten Anssi jaksoi toistaa melkein samat asiat tosin hieman eri sanakääntein peräperää. Tosin, eiköhän kirjaillija-levylaulaja ole jo tottunut siihen, että olipa kyseessä sitten uusi levy tai kirja, toimittajat kysyvät aina ne samat asiat.

Yhteen Anssin kommenttiin on kyllä aivan pakko puuttua. Akateemisen valkoisessa nojatuolissa istuessaan tuli haastattelun tiimellyksessä puhe Markuksesta ja Johanneksesta ja siitä, että molemmat olivat koulukiusattuja. En muista tarkemmin, mitä Ruben kysyi, mutta Anssi mainitsi vastauksessaan koulukiusaamisen olevan näennäisesti harmitonta ainakin joissain tapauksissa. Mietin vaan, voiko koulukiusaaminen IKINÄ olla näennäisesti harmitonta? Miten tämä määritellään? Pitääkö mennä äärimmäisyyksiin kuten Jokelan tapahtumiin, jolloin voidaan todeta, että koulukiusaaminen on todella vaikuttanut kiusatun elämään? Peilaan tätä puhtaasti omiin kokemuksiini. Olen ollut koulukiusattu eskarista lukion viimeiselle ja jokaisella luokalla siltä väliltä. Nämä tapahtumat ovat jättäneet pysyvät arvet ja jäljet muhun esim. huonon itsetunnon muodossa. Ei musta tullut koulumurhaajaa eikä muutenkaan mitään ääri-ilmiötä, mutta en vähimmässäkään määrin voi sanoa, että koulukiusaaminen olisi mitenkään ollut näennäisesti harmitonta!!

Haastattelun lopussa Anssi kertoi saaneensa paljon positiivista palautetta kirjastaan. Mm. joku naisihminen oli kertonut, että kirjan lukeminen oli jättänyt yhtä mukavan olon kuin lämmin halaus. Samanlaisen olon jätti Anssin näkeminen ja pieni rupattelutuokio (yhteiskuvasta nyt puhumattakaan!) miltei vuoden tauon jälkeen. Kiitos, Anssi.:)
Mari 24.10.2008 21:47 Juu, kirjamessuilla on käyty ja olihan siellä läjäpäin kirjoja niin ettei niitä kirjoilta näkynyt, mutta sattuneesta syystä se tais olla meidän osalta lähinnä Anssi Kela -messut. :D Sen verran monta päivystyspistettä oli levylaulajalle aikataulutettu ja me seurasimme kuin hait laivaa, kun Anssi laukkasi kiharat liehuen haastateltavana ja signeeraamassa.

Mullekaan ei jäänyt mieleen mitään erityisen uutta haastatteluista... mutta Mika Waltari -lavan haastattelu oli erittäin hyvä ja sujuva (reenattu on!) ja väkeä oli tosi paljon kuuntelemassa, ihan säikähdin kun katsoin taaksepäin. Myös nimmarinpyytäjien lauma oli moninkertainen keikkoihin verrattuna. Yhteiskuviakin (ja muita kuvia) otettiin enemmän kuin keskivertokeikan jälkeen. Ihme touhua. Kaikenkaikkiaan omituinen mutta mukava kokemus. Levylaulajalle kiitokset huomaavaisuudesta tuollaisen rallin keskellä!

Anssi-putken jälkeen jäikin sitten runsas tunti aikaa tutustua niihin kirjoihin. Kahlattiin antikvariaattialuetta ja kierrettiin todennäköisesti ympyrää, kun kaikki kojut ja kirjat näytti ihan samalta. Mulle tuo messuhalli on aina yhtä hämmentävä kokemus, suuntavaisto katoaa heti kun laskeutuu portaita alas tai viimeistään kun katsoo messukarttaa. (Oikeasti, aina karttaa vilkaistessani eksyin heti!) Mutta jonkun sortin kompassi toimi silti, koska halliin tultuani ja heti harhailemaan lähdettyäni osuin Mika Waltari -"lavalle" ja sitten törmäsin Anssiin ja Rubeniin.

Messujen suurin probleema (suunnistamisen jälkeen) oli varmaankin sen ainoan löytämäni kirjan ostaminen, koska ostopäätöksen tehtyäni minulle ilmoitettiin, että kaupan päälle saa mustan kangaskassin, jonka saa valita itse. Niitä oli ainakin sata erilaista. Niitä me sitten peuhattiin urakalla ja löytyi sieltä lopulta silmää suuresti miellyttävä kappale. Pois lähtiessä Ruben käveli ohitsemme ja refleksinomaisesti käteni nousi tervehdykseen, mikä oli kohtuullisen hassua. Mutta Ruben hoksasi moikata takaisin.

Niin ja Karisalmikin havaittiin messuilemassa. Kun tinkasimme Lemonatorin levyn tarkkaa ilmestymispäivämäärää, vastaus kuului että "levy valmistuu ääni kerrallaan". Kyllä kannatti kysyä!
Hilkka 25.10.2008 7:53 Anssista tämänpäiväisessä Keski-Uusimaassa monen palstan juttu:

http://www.keski-uusimaa.fi/Vapaa-aika- ... den-elaman

Siinä Anssi myös jo valottaa uutta levyään
Susanna 25.10.2008 15:08 Kiitos kirjasta, Anssi!

Lainasin sen tiistaina kirjastosta, luin läpi 4-5 kertaa ja päätin tänään ostaa oman kappaleen.

Harrastan itsekin kirjojen kirjoittamista ja mielestäni kirjasi oli hyvä.

Jotkin yksityiskohdat täräyttivät kunnolla ja löivät palkeet tyhjiksi.

Nauraakin sai välillä.

Olipa aika elämys!
Anssi Kela 26.10.2008 20:11
a9800362 Yhteen Anssin kommenttiin on kyllä aivan pakko puuttua. Akateemisen valkoisessa nojatuolissa istuessaan tuli haastattelun tiimellyksessä puhe Markuksesta ja Johanneksesta ja siitä, että molemmat olivat koulukiusattuja. En muista tarkemmin, mitä Ruben kysyi, mutta Anssi mainitsi vastauksessaan koulukiusaamisen olevan näennäisesti harmitonta ainakin joissain tapauksissa. Mietin vaan, voiko koulukiusaaminen IKINÄ olla näennäisesti harmitonta?


Tarkoitin tätä näennäistä harmittomuutta lähinnä kiusaajan vinkkelistä: moni koulukiusaaja saattaa pitää toimintaansa vain pienenä päänaukomisena eikä tule lainkaan ajatelleeksi, miten sanat saattavat satuttaa ja millaisia vaurioita niillä voidaan aiheuttaa. Olen kanssasi tästä asiasta aivan samaa mieltä.
Ari 28.10.2008 1:59 Anssille

Aluksi en edes ajatellut lukea kirjaasi, kun ei ole ylimääräistä aikaa.

Vaimo tutustui kirjaan, osti sen meille ja kertoi siitä muutamia hämmästyttäviä, jopa herkullisia yksityiskohtia...

Aloin silmäillä ja ahminkin kirjan sitten kokonaan parissa yössä.
Jälkimakukaan ei tunnu huonolta.

Kirjassasi oli erityisen hyvää sen kantavat, hyvät ASENTEET.

Hyvä, Anssi.
Caitrin 22.11.2008 18:41 Viimeinkin sain tämänkin kirjan luettua. Kirjaa oli helppo lukea, mutta sen verran ajatuksia se herätti, että piti varata aikaa rauhassa lukemiselle.

Paikka paikoin meno oli melkein MontyPythonmaista ja jutuille oli pakko nauraa ääneen. Silti itselleni jäi vahvimmaksi kirjassa vallinnut välillä pohjattoman surullinen tunnelma. Onneksi koko ajan kuitenkin rinnalla kulki vahva toivo paremmasta.

Kiusaaminen, siitä aiheutuvat monenlaiset seuraukset ja Tuusula toivat sellaista tuttuuden tunnetta, että välillä tuntui kuin itse olisi ollut tarinassa. Se mikä minua välillä häiritsi oli Kalevi Sorsan pitkät puheet, joissa toki oli paljon järkeä, mutta jotka tuntuivat pomppaavan kirjasta ulos. Muutamassa kohdassa piti todella keskittyä, että sain luettua sivun loppuun.

Kalevi Sorsalla oli oma tärkeä osuutensa, mutta jäin miettimään olisiko kirjan voinut kirjoittaa ilman Kaleviakin? Itselleni Markus nousi suuremmaksi hahmoksi kuin Kalevi ja välillä tuntui, että lopussa Markus olisi voinut osoittautua mielikuvitusystäväksi :wink: .

Iso PLUSSA kirjassa olleista kuvista, kyselylapusta, testamentista ja kahden viikon tapahtumien kokoamissivuista! Kuva Markuksen kananmunakokoelmasta oli hieno!

Joka tapauksessa monitasoinen ajatuksia herättävä kirja. En kuitenkaan käy vielä tätä ostamassa itselleni, vaan jään odottamaan Anssilta seuraavaa kirjaa. Sen lupaan käydä ostamassa heti ilmestymispäivänä :D !
Hellblond 30.11.2008 17:02 Tiedättekö, mistä voin tilata kirjan Venäjälle toimitettava? Amazonissa en löytänyt "Kesä Kalevi Sorsan kanssa" :( Olisin kiitollinen tiedotuksesta.
Anssi Kela 1.12.2008 7:34 Onnistuisikohan näistä?

http://www.suomalainen.com

tai

https://www.akateeminenkirjakauppa.fi
Hellblond 1.12.2008 9:36 Tosiaan! Kiitos. Yritän tilata :)
noora 1.1.2009 19:02 Aivan loistava kirja! Anssi on kyllä todella lahjakas. Ihanaa, kun sai välillä nauraakin oikein kunnolla. Iso kiitos Anssille! :D
Sami 20.3.2009 8:31 Luin kirjan jokin aika sitten (oiskohan ollut viime kuussa), pidin.

Hyvä tarina, paljon herkullisia yksityiskohtia, hienovaraisia vihjeitä. Kiinnostavaa oli bongata kirjan sivuilta asioita, joihin on törmännyt Anssin yhteydessä aiemminkin.

Kirjan loppu oli huikea. Johanneksen muistopuhe Markukselle oli koskettava, ja tarjosi vielä viimeisen, totaalisen yllätyksenkin: juttu Markuksen laulamisesta oli valetta. Mikä sen parempi kunnianosoitus parhaalle ystävälle kuin turvautua hänen omaan keinoonsa!

(Luin sattumalta samoihin aikoihin paljon kehutun Petri Tammisen kirjan Enon opetukset (joka lajityypiltään edustaa osittain samaa kuin Anssin kirja), ja kyllä Sorsan Kale päihitti Enon moninkertaisesti.)
MariaH 16.6.2009 19:06 Kiitos Anssi hienosta kirjasta. Tiesin sen olemassa olosta, mutten ole saanut uettua sitä ennen kuin nyt. Antoi paljon ajattelemisen aihetta oman elämän kohdalta. Paikoitellen huomasin käyväni läpi samanlaista pohdiskelua, kuin mitä kirjan Johannes. Kuulostaa typerältä ja kliseiseltä, mutta kirja kosketti syvemmin kuin ikinä olisin voinut kuvitella. En osaa muotoilla asiaa fiksummin.
Juoni on yllätykselinen ja mielenkiintoinen. Kaunokirjallisuutesi vetää vertoja lyriikoillesi. Kiitos kovasti!
Gimma 22.6.2009 7:21 Minäkin ehdin lukaista kirjan vasta nyt. Ihan mukava lukukoemus ja ok kirja amatöörikirjailijan esikoisteokseksi. Juoni on sinänsä ihan mukava. Välillä hieman lapsellinen ja lopussa jotenkin lässähti. Tyttöystäväsuhdekuvaus on todella hämmästyttävän surkea, teiniromaanitasoa. Päähenkilö on sentään kolmekymppinen! Magnum-jutusta en myöskään pitänyt. En pidä Tom Sellecistä muutenkaan, joten johtunee siitä. Idea tällaisesta omantunnon äänestä on mielestäni hyvä. Minulla oli muuten lapsena kissa nimeltä Manolito, joskin lempinimenä sittemmin lyhemmin Mano.
Anssi Kela 22.6.2009 13:49 Hassua. Tuo Manolito oli nimittäin lainausta omasta lapsuudestani: isovanhemmillani oli kissa nimeltä Manolito – sitä kutsuttiin myös Manoksi. Olisiko värikin ollut vielä sama? "Meidän" Mano oli mustavalkoinen.
Gimma 22.6.2009 16:35 Aikamoinen yhteensattuma, Manolito tuskin on kovin yleinen kissannimi. Minun Mano oli sellainen ruskeanharmaa raidallinen maatiaiskissa. Eli sama kissa ei ole kyseessä :wink:
Hilu 3.9.2009 6:59 Ilta-Sanomien haastattelussa sanottiin, että Kesä Kalevi Sorsan kanssa on myynyt esikoiskirjaksi ihan hyvin. Paljonko on ihan hyvin?
Anssi Kela 3.9.2009 9:21 En tiedä tarkkoja lukemia, en ole kysellyt niiden perään sitten viime syksyn. Nelisen tuhatta lienee melko lähellä totuutta.
Risa 20.10.2009 10:21 Sain juuri luettua Kesä Kalevi Sorsan kanssa-kirjan. Olipa hyvä teos!

Kirja tempaisi niin mukaansa että luin sen super-vauhdilla. :D
Lukemishetkeni ajoittuivat ennen nukahtamista omassa lokoisassa sängyssä lapsosten nukahdettua ja aina olisin halunnut lukea vielä sivun, vielä yhden luvun jne.. Välillä nauratti niin että vierustoverikin meinasi herätä :) Hienosti oli kirjoitettu elämän kaikista puolista, niin myötä- kuin vastamäistä.

Suosittelen kirjaa kaikille tutuille ja tuntemattomille juuri sen helppolukuisuuden, hyvän kerronnan ja juonen vuoksi. Tytärtäni lainatessa totean vain että "lisää, lisää..."