Levyraadin tulokset

| Tagit: , | Aiheet: Musiikki | Kirjoittaja:

Jumittelua-blogin ensimmäinen levyraati on koettu ja tulokset ovat selvillä. Oli miellyttävää havaita kilpailuun ilmoitettujen kappaleiden musiikillinen kirjo: spektri ylsi korinametallista aina japanilaiseen new age -fiilistelyyn. Piristävää oli myös se, että muiden ilmoittamista kappaleista ainoastaan yksi oli minulle entuudestaan tuttu.

Koitos oli erittäin tasainen: viiden kärki oli vain kolmen pisteen sisällä. Valitettavasti Sufjan Stevensin Majesty Snowbird -kappaleen ilmoittanut Ossi ei toimittanut pisteitään määräaikaan mennessä, joten kilpailun juryn ominaisuudessa jouduin tekemään raskaan päätöksen, ja hylkäämään kyseisen teoksen. Koska ”omaa” kappaletta ei saa äänestää, olisi Majesty Snowbird ilman Ossin pisteitä saanut yhdet pisteet muita kappaleita enemmän – tämä jos mikä olisi ollut epistä! Päätös oli erittäin valitettava, sillä Majesty Snowbird oli mukana voittotaistelussa.

Pisteitä ynnätessä totesin kahden biisin yltäneen täsmälleen samaan kärkitulokseen. Kuitenkin vain yksi voi voittaa, joten päätin tutkia molempien kappaleiden saamat yksittäiset pisteet: enemmän huippupisteitä saavuttanut olisi voittaja. Tämä ratkaisikin pelin, sillä toinen biiseistä oli saanut vain yhden kympin, kun voittajalla niitä oli kaksi.

LEVYRAADIN LOPPUTULOKSET:

1. Dio: The Last In Line, 76 pistettä

2. Israel Kamakawiwo’ole: Somewhere Over The Rainbow, 76 pistettä

3. Eagles of Death Metal: I Want You So Hard, 75 pistettä

4. The National : Slow Show, 73 pistettä

     Akino Arai: Ai No Ondo, 73 pistettä

6. Mark Ronson feat. Lily Allen: Oh My God, 59 pistettä

7. Seith: Undertow, 51 pistettä

* * *

Sulimmat kiitokset kaikille osallistujille sekä äänestäjille! Tässä voittajakappale vielä kertaalleen:

The Last In Line iTunes Storessa

 

Kommentit

  1. Tasaista kuin Tampereella ’93. Paras voitti, toisin kuin aikanaan ala-asteella, kun vein innoissani levyraatiin Anthraxin biisin Armed and Dangerous. Alun akustisen hempeilyn jälkeen taisi opettaja jopa lopettaa kappaleen kesken. Jäi katkera muisto.

  2. Voi harmin paikka… Phoitteluni. Lisään omani vielä tännekin.

    …Kiireinen kun luulen olevani, en ehtinyt tehdä tätä ajoissa. No, parempi kai myöhään kuin ei milloinkaan!

    #1: Rauhoittava tulkinta klassikosta, kaupanpäälle hyvänmielen video. 7
    #2: Rock-sapluuna hallussa. Videosta 200 pistettä lisää. 9
    #3: Rehellistä, mutta melko pitkä biisi. 5
    #4: –
    #5: Laulajalla on ”teen puhelinluettelon lukemisenkin mielenkiintoiseksi” -ääni Muuten melko mielenkiinnoton. Esimerkiksi Lambchop on tehnyt tätä 15 vuotta, varmemmalla otteella. 4
    #6: Mies, ääni ja video. Ja vanha kehno. 8
    #7: Hyvää fiilistelyä. Oon salaa toivonu, että joku tutustuttais mut hyviin japanilaisartisteihin. 8
    #8: Alkuperäinen biisi on aikas rasittava renkutus, mun mielestä tietty. Tässä oltiin onnistutta puhaltamaan fiilistä mukaan Lilyn äänellä, ja sovituksella tietty. Ja videon ”Lilyn” jessicarabitmäisyys toimii. 8

  3. Noilla Ossin pisteillä kolme kappaletta olisi jakanut 84:llä pisteellä kärkitilan: Diosta oltaisiin kahden kympin perusteella edelleen leivottu voittaja, mutta Sufjan Stevens olisi ollut toinen ja Eagles of Death Metal samalla pistemäärällä (mutta ilman kymppejä) kolmas. IZ olisi pudonnut kakkospaikalta neljänneksi.

  4. Mikä tossa japanilaisessa on nii tuttua. Jos melodia menisi hieman ylös nii se muistuttaa jotakin biisiä.. ei vaa tuu mielee..

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.