Siitä, kun on kasvissyöjä (osa II)

| Tagit: , , , , , , | Aiheet: Kulinarismi | Kirjoittaja:

Parin viikon takainen kirjoitukseni kasvissyönnistä herätti kiinnostusta ja lupasin palata asiaan kertomalla omia kokemuksiani siitä, mitä vegetaristi voi laittaa suuhunsa lihan korvikkeeksi.

Heti kärkeen totean, että kun lihan tilalla kokeillaan muita asioita, niin varmin tapa suunnistaa makumatkalla harhaan on asettaa tavoitteekseen se, että esimerkiksi kasvislasagnen pitäisi maistua aivan samalta kuin lihallinen versio. Tällä asenteella pettyy varmasti, kyseessä kun on joka tapauksessa kaksi täysin eri asiaa. Tässä postauksessa esiin nostamillani ruoka-aineilla on mahdollista tehdä erittäin maukasta sapuskaa. Ne eivät silti ole lihan korvikkeita siinä mielessä, että tuottaisivat kielen päällä täsmälleen samanlaisia makuja. Kasvisruoka voi maistua ihan yhtä hyvälle kuin liharuokakin – samalta se ei kuitenkaan maistu.

On myös syytä huomauttaa, että suuri osa kasvisruoasta on hyvää sellaisenaan, ilman, että siihen pitäisi väkisin änkeä korviketta lihalle. Toisinaan sitä kuitenkin haluaa hieman vastusta hampaille, jolloin tarjolla on monia hyviä vaihtoehtoja.

Lisäksi vielä totean, että oma näkökulmani on luonnollisesti helsinkikeskeinen: suosittelemiani elintarpeita saa Helsingin lisäksi luultavasti muistakin suuremmista kaupungeista, mutta maaseudulla ainakin osaa niistä saattaa olla vaikeaa löytää. 

Valmiit einekset:

vegemakkarat

Ylläolevassa kuvassa on kolmea erilaista, Wheaty-tuoteperheen kasvismakkaraa (niitä on vielä paljon muitakin). Vasemmalla oleva ”Salami” on vakiovaruste omassa jääkaapissani. Se ei tietenkään maistu alkuunkaan metwurstilta, mutta leikkele on kuitenkin hyvää ja toimii leivän päällä täydellisesti. Maku on sen verran makkaramainen, että uskoisin monen vannoutuneen lihansyöjänkin menevän sokkotestissä retkuun.

Keskellä olevaa ”La Rossaa” ostin itse asiassa ensimmäistä kertaa, enkä ole vielä ehtinyt korkata pakettia. Vastaavanlaisia kasvismakkaroita hienontamalla olen kuitenkin päässyt hyviin tuloksiin jauhelihan mallintamisessa.

Oikealla olevaa ”Talonpojan kasvisnakkia” en ole kokeillut ruoanlaitossa, niitä on tullut naposteltua sellaisenaan tai viipaloituna leivän päälle. Niidenkin yhteys oikeaan nakkiin on vain nimellinen, koostumuskin on hyvin erilainen, jokseenkin kuituisen tuntuinen. Tuotteena tämä ei ole yhtä onnistunut kuin ”Salami”, mutta ihan kelpo eines kuitenkin.

Wheatyn kasvismakkaroita saa Helsingissä ainakin Ruohonjuuresta sekä Punnitse & Säästä -ketjun puodeista.

SoijabologneseVieressä oleva purkillinen Soyappétitin soijabolognesekastiketta on myös lunastettu Ruohonjuuresta. Soijarouhe toimii hyvin jauhelihan korvikkeena. Itse tehdyissä pöperöissä sen käytössä on omat kommervenkkinsä, mutta tätä purkkitavaraa ostamalla voi halutessaan vedellä mutkia suoriksi. Maku ja koostumus ovat hämmentävän lähellä jauhelihaa. Hieman tuunamalla tästä valmiskastikkeesta tekee erinomaista murkinaa. Soyappétitilla on valikoimissaan myös vastaavia cajun- ja texmex-kastikkeita.

VegenakitMyös Hälsans Kökillä on tällä rintamalla onnistuneita tuotteita. Erityisesti on nostettava esiin soijanakit, joita minä kesäisin grillaan muiden käristellessä Kabanossejaan. Sinapin ja ketsupin kanssa erittäin hyvää. Muidenkin merkkien soijanakkeja on tullut testattua, mutta Hälsäns Kökin nakit ovat mielestäni vailla vertaa. Heiltä löytyy myös kelvollisia kasvispyöryköitä (maistuvat esim. tomaattikastikkeen ja spaghetin kanssa tai hienonnettuna jauhelihan tapaan käytettynä) ja monia muitakin vaihtoehtoja lihalle. 

Hälsans Kökin tuotteiden etu on se, että niitä saadakseen ei tarvitse hakeutua erikoiskauppoihin: merkin tavaraa löytyy ympäri maata, ainakin kaikkien suurempien ruokakauppojen pakastealtaista tai -kaapeista.

Erilaiset juustot:

Koska kelpuutan ruokavaliooni myös maitotuotteet, ovat juustot eri muodoissaan tärkeässä roolissa. Erityisen paljon olen käyttänyt halloumia, joka on osoittautunut varsin monipuoliseksi. Halloumin paras puoli on se, että juusto kestää paistamista ja grillaamista sulamatta epämääräiseksi möhkäleeksi. Se sopii hyvin käytettäväksi kanan asemesta, esim. pastoissa ja tortilloissa. Myös kotimainen leipäjuusto on joissakin sapuskoissa mainio kanan korvike. Intialaista paneer-juustoa on kohtuullisen helppo valmistaa myös itse ja se sopii etnisempiin ruokiin.

Myös tofu on eräänlaista juustoa, soijamaidosta tehtyä. Tofu on itsessään melko mautonta, joten ruoanlaiton yhteydessä se kannattaa marinoida huolellisesti – tai vähintään paistaa soijakastikkeessa. Tofun friteeraaminen on erityisen suositeltavaa!

Muut vaihtoehdot:

SeitanViereisessä (hieman inhorealistisen näköisessä) kuvassa on jääkaapista bongaamani tähteet eilen tekemästäni seitanpihviateriasta. Seitan on gluteenijauhosta tehtyä ruokaa, joka muistuttaa koostumukseltaan hyvin paljon lihaa – makukin on vähän sinne päin. Seitantaikinan valmistaminen on helppoa, mutta aikaavievää puuhaa. Taikinasta voi sitten jatkojalostaa syötävää moneen eri lähtöön. Tällaiset peruspihvit toimivat hyvin vaikkapa sienikastikkeen ja perunamuusin kanssa.

Seitania on saatavana myös valmiina säilykkeenä, mutta siitä minulla ei ole kokemusta. Kuten ei myöskään tempehistä, joka on jonkinlaista soijapavuista tehtyä hässäkkää.

Eko- ja etnisten kauppojen hyllyiltä löytyy vielä monenlaista jännää, mitä ei nyt tässä tullut mainittua. Hyviksi havaittuja soijasuikaleita löytyy peruskaupoistakin. Kannattaa lähteä rohkeasti löytöretkeilemään – tutkimatonta maaperää on oman lautasen ulkopuolella vielä paljon!

♠   ♠   ♠

En tässä lähde sen kummemmin puimaan sitä, miten kasvissyöjä saa varmistettua itselleen riittävät proteiinit ja vitamiinit. Suoraan sanottuna en ole koskaan pahemmin perehtynyt tuohon puoleen: olenpahan vain ollut syömättä lihaa yli kymmenen vuotta ja tullut mainiosti toimeen. En ole sairastellut eikä ruumiinosia ole alkanut tipahdella, vointi on yleisesti ottaen ollut hyvä. Mainitsen tämän siksi, että joskus kasvisruokavaliosta puhuttaessa syntyy sellainen kuva, että vegetaristien pitäisi jotenkin erityisesti syventyä näihin ravitsemusopillisiin asioihin ja pitää huolta siitä, että syövät varmasti oikeita asioita (eipä noita tullut lihansyöntiaikoinakaan pahemmin mietittyä). Itse olen tässä suhteessa ollut laiska ja pelannut varman päälle nappaamalla joka päivä monivitamiinitabletin.

Virtaa on ainakin tähän asti riittänyt mainiosti niin arkeen kuin juhlaankin – ja ruokakin on maistunut.

 

Kommentit

  1. Hyvä kirjoitus! En ole itse niin hirveän innoissani kaikenmaailman lihankorvikkeista, mutta tofu, seitan ja soijasuikaleet maistuvat kyllä. En ole ihan varma onko esimerkiksi vegaaninen pekoni kovin tarpeellinen tuote olla olemassa ;D

    Kannattaa tietysti näiden einesten ohella muistaa kasvikunnan tuotteissa olevat valmiit proteiinin lähteet – pavut, linssit, pähkinät ja siemenet sekä täysjyvävilja.

  2. Lisäisin listaan Hälsans kökin sesamnugetit ja ihan tavallisen (jokakaupastalöytyvän) soijarouheen. Soijarouheesta tulee hyvää murukastiketta spagetin seuraksi kun sen vain maustaa oikein ja sopivasti (vähintään valkosipulia, mustapippuria, persiljaa ja chiliä)..

    Toiset kasvismakkarat ovat niin kovin jauhoisia, ei niitä viitsi edes grillata. Tuo Hälsans kökin soijanakki tirisee myös meillä kesäisin grillissä. Joskus toivoisin että löytyisi vähän suurempia – herkullisia – soijamakkaroita, nakeilla kun on taipumus tipahdella hiilille.

  3. Erinomainen vaihtoehto (ehkäpä käytetyinkin) kasvislasagnessa jauhelihan sijaan on munakoiso.
    Lasagnen muut osat eli tomaattikastike sekä maito/juustokastike voidaan valmistaa aivan normaaliin tapaan.
    Munakoison voi joko kuutioida ja sekoittaa tomaattikastikkeeseen tai viipaloida ja latoa väleihin kerroksittain. Kummassakin tapauksessa viipaleet tai kuutiot kannattaa ”itkettää”. Se tapahtuu rouhimalla palojen päälle merisuolaa myllystä. Anna munakoisojen itkeä puolisen tuntia. Pinnalle tihkuneen nesteen voi painella talouspaperilla pois.
    Itkettäminen kannattaa tehdä sen takia, ettei munakoisoista sitten irtoa uunissa kaikki neste lasagnen sekaan. Seurauksena olisi lasagnekeitto…
    Jos käytät kesäkurpitsaa munakoison sijaan/kanssa, tee sille sama temppu.

    Suosittelen lämpimästi munakoisoa pastaruokiin muutenkin. Munakoison,tomaatin,basilikan ja valkosipulin makuyhdistelmä on taivaallinen.

    Jos et muuten jaksa tehdä maitokastiketta, tai se tuntuu liian vaikealta on hyvä vaihtoehto mascarpone -juustoa. Raasta mascarponen sekaan parmesaania, mausta mustapippurilla ja ripauksella suolaa ja lusikoi väleihin samoin kuin laittaisit maitokastikkeen.

  4. Kehitin muuten oivan savunmaukuisen majoneesi-jugurttikastikkeen joka sopii salaatinkastikkeeksi, burgerin väliin, subway -tyylisen patongin mausteeksi jne jne.
    Idean sain Subwayn chipotle southwest -soosista.
    Chipotle on savustettua jalapeno -chiliä. En ole kyseistä tavaraa löytänyt joten piti säveltää. Tässä ohje.

    2 punaista chilipaprikaa
    3-4 kynttä valkosipulia
    2 dl paksuhkoa maustamatonta jugurttia (turkkilainen tai Bulgarian jugurtti)
    2 dl majoneesia (älä käytä rasvatonta, maistuu vehkeeltä)
    teelusikan kärjellinen Pimentón De La Vera paprikajauhetta. Tämä on savustettua chilipaprikajauhetta jolla maustetaan perinteisesti espanjalainen chorizo -makkara.Löytyy ainakin Hakaniemen hallin maustekaupasta, siitä Reinin lihan vierestä.

    Halkaise chilit pitkittäin ja poista siemenet. Siemenet saat kätevästi poistettua vaikkapa teelusikalla. Muista pestä kädet ja työvälineet chilin pilkkomisen jälkeen!
    Leikkaa chilit pienemmisi paloiksi. Murskaa valkosipulin kynnet veitsen lappeella ja hienonna hiukan.
    Lämmitä paistinpannu keskilämmöllä, Lisää öljy. Kuullottele chilejä sekä valkosipulia niin että ne paahtuvat hiukan. Varo polttamasta niitä!

    Sekoita keskenään majoneesi, jugurtti ja savustettu paprikajauhe. Lisää ripaus merisuolaa. Lisää paahdetut chilit ja valkosipulit.
    Surauta sauvasekoittimella tai tehosekoittimella tasaikseksi niin että chilit ja valkosipulit hienontuvat mukaan.

    Kastikkeen maussa voit aistia savuisen paprikan joka tuo mieleen pekonin maun. Maku lisää salaattie ruokaisuuden tuntua ja sopii siis myös erinomaisesti patonkien, hampurilaisten, myös kasvisversioiden 😉 kastikkeeksi. Maistele ja kokeile eri paikkoihin!

  5. Tässähän napsahti kerta heitolla paljon uusia ruoka-aineita! Kiitos!

  6. Kommentoidaan tähän nyt varmuuden vuoksi, että ainakaan minä en ole väittänyt, että liha- ja kasvislasagnen pitäisi maistua samalta, eihän sellaisessa ole mitään järkeä. Muutenkin lihan jäljittely kasvistuotteilla on hiukan omituista, kuin turhaa silmänlumetta. Sen vielä jotenkin ymmärtää, että kasvissyöjä mielellään haluaa leipänsä päälle jotain vaihtelua juuston ja vihannesten lisäksi.

    Soijanakeista on hauska kokemus viime kesältä. Makkaroiden ja vihannesten ohessa grillaamamme halpis-soijanakit olivat varmaankin sieltä jauhoisimmasta päästä ja kun niihin yhdistettiin kammottava makea sinappi, makuelämys oli hiuksianostattava. Tarjosin puolikkaan soijanakkini eräälle pahaa-aavistamattomalle kaverille, joka ei ollut soijanakkia ennen maistanut. Tökkäsi nakin sitten vielä siihen sinappiin… oli naurussa pitelemistä!

  7. Tuon ensimmäisen kasvissyöntipostauksesi jälkeen päätin kokeilla hommaa:

    Nyt olen ollut pari viikkoa kevennetyllä ruokavaliolla. Säästin toistaiseksi vierailevina tähtinä vielä kanan ja kalan lautasellani. Kala varmaan jääkin ruokavalioon koska sen syöminen ei jostain syystä aiheuta mussa kummempaa moraalista ahdostusta 😉

    Mitä tulee noihin proteiineihin niin proteiinia saa helposti mm. raejuustosta, fetajuustosta, herneistä pavuista etc. Noita kyllä löytyy riittämiin. Tässä tutkaillessani tuntuu että kaikille ravintoaineille kyllä löytyy vastineet varsin helpostikin. Vaikuttaa että ”tekomakkaroihin” ei tarvitse turvautua ellei oikeasti kaipaa lihaa. Itsellä ei vielä ole kummempia mielitekoja ollut, joka itseasiassa on pienoinen yllätys.

  8. Hauska kuulla. Kerro jatkossakin miten projekti etenee.

    Itsellenikin suurin yllätys ruokavallankumouksessa oli juuri se, ettei lihaa tosiaankaan jäänyt kaipaamaan. Ajattelin etukäteen, että kasvisruokavalio on käytännössä jonkinlaista itsensä piiskaamista ja nautinnoista kieltäytymistä, mutta olin väärässä. Lihan suhteen on pieniä, ohimeneviä mielitekoja ehkä pari kertaa vuodessa – siinä kaikki.

  9. Minullakin kohta pari kuukautta lihatonta takana (pois lukien paria poikkeusta, esim. pääsiäisenä ei vanhempien luona viitsinyt alkaa nirsoilemaan). Kalaa ja kananmunia kyllä olen syönyt. Tuntuu tosiaan, että mitä pitempään on ollut lihaa syömättä, sitä vähemmän sitä kaipaa.

    Olisin kuvitellut, että siirtyminen ns. kevyempään ruokaan olisi näkynyt painossa, mutta eipä tuo ole juuri muuttunut. Eivät ne kasvisruoatkaan niin kevyitä ole, juustoista puhumattakaan. Muuten on ollut kyllä aivan hyvä olo ja ennen vaivannut ”raskas olo” ja vatsakivut ovat hävinneet. Näillä mennään.

  10. Yksi kasvisruokavalioon liittyvä harhakäsitys on tosiaan se, että murkinointi olisi vain jotain pienen salaatinlehden nakertamista ja jatkuvaa nälässä olemista. Vegetaristit pystyvät lihottamaan itsensä siinä missä lihansyöjätkin – eli varsin helposti.

  11. Hälsansin soijanakit ja -pihvit on hyviä, mutta suurin ongelma niiden kanssa on se, että ne on tehty Israelissa, ja ei oikein haluaisi tukea maata, joka sortaa palestiinalaisia ja teki viimeisenä iskun avustuslaivaan. Mitään muita vaihtoehtoja grillattaville nakeille?

Roskapostin vuoksi vanhoista artikkeleista on kommentointi suljettu automaattisesti.