Absolut

| Tagit: , , | Aiheet: Mielipiteet, Terveys | Kirjoittaja:

Minulta on toivottu kirjoitusta absolutismista, joten täältä pesee:

♠    ♠    ♠

Hei, minä olen Anssi ja olen absolutisti.

Joudun melko usein tilanteisiin, joissa minun pitää perustella päihteettömyyttäni. Se, ettei suomalainen mies juo lainkaan viinaa, tuntuu monien mielestä olevan jotenkin ennenkuulumatonta. Yleensä tällaiset keskustelut päättyvät aina vastapuolen toteamukseen siitä, että valitsemani elämäntapa on todella kunnioitettava.

En tiedä olenko itse samaa mieltä.

Lapsuuden kodissani alkoholi ei näytellyt minkäänlaista roolia. Vanhempani eivät nauttineet sitä kotona, siitä ei ikinä keskusteltu, ei positiivisessa eikä negatiivisessakaan mielessä. En muista, että minua olisi koskaan erityisemmin varoiteltu alkoholin turmiollisuudesta tai neuvottu pidättäytymään juomisesta. Näin ollen ei voida väittää, että kieltäytymiseni viinaksista olisi seurausta kotikasvatuksesta – neljästä sisaruksesta olen ainoa absolutisti.

Jotkut luokkakavereistani aloittivat satunnaisen ryypiskelyn jo ala-asteella. Mieleeni on jäänyt se koulupäivä kuudennella luokalla, jolloin kolmea luokallani ollutta poikaa ei näkynyt aamulla koulussa. He tulivat kyllä myöhemmin päivällä – ympäripäissään. Opettaja itki ja pojat kotiutettiin poliisiautolla.

Yläasteella osa kavereista käytti alkoholia jo säännöllisesti. Yhdeksännen luokan luokkaretkestä Ruotsiin muodostui todellinen teinidekadenssin ja laivan käytäville oksentelun juhla. Ympärilläni väkijuomien nauttiminen tuli siis tutuksi useimpien kavereideni tehdessä omia kokeilujaan. Vaikka he puhuivatkin humalatilasta erittäin lämpimään sävyyn, en kuitenkaan innostunut itse kokeilemaan sitä. En ole koskaan ollut kännissä.

Minun on loppujen lopuksi hieman vaikeaa löytää syytä sille miksi näin on. Absolutismini on kai erilaisten asioiden summa.

Yksi merkittävä tekijä on ilman muuta se, että olin nuoruuteni kriittisillä hetkillä aktiivinen seurakuntanuori – alkoholi ei kuulunut raamattupiirin ohjelmaan, joten vältyin kaikista pahimmilta sosiaalisilta paineilta. Vanhoja kavereitani seurakuntanuorista on kyllä sittemmin tullut nähtyä hyvinkin tukevissa seipäissä. Alkoholista pidättäytymiseni ei kuitenkaan ole millään muotoa jonkinlaisten uskonnollisten arvojen sanelemaa. Kyllä, joskus niilläkin oli asiaan vaikutuksensa, mutta noista ajoista on jo kaksikymmentä vuotta – ne eivät ole enää pitkään aikaan muodostaneet minkäänlaista tekijää tässä yhtälössä.

Sen sijaan taipumukseni kontrollifriikkeyteen on varmasti ollut siloittamassa absolutismin tietä. Vieroksun ajatusta siitä, että luovuttaisin edes hetkeksi valtikan kuningas alkoholille. Ehkä jopa hiukan pelkäänkin kontrollin menetystä, itsensä nolaamisen mahdollisuutta. Kyseessä on tietysti naurettava pelko: minähän nolaan itseni lähes päivittäin – täysin selvin päin. (Esimerkiksi tässä blogissa.)

Tärkein syy absolutismiini on joka tapauksessa tämä: alkoholi ei ole koskaan kiinnostanut minua. Minulle ei ole ikinä tullut tarvetta saada päätä sekaisin, ajatus ei ole vaikuttanut millään tasolla houkuttelevalta.

Ehkä minussa on jotain geneettistä vikaa, jonkinlainen suomalaiskansallinen viinapää puuttuu. En yksinkertaisesti näe syytä tehdä väkisin asioita, jotka eivät minua kiinnosta. En seuraa jääkiekkoa, en tanssi, en käy oopperassa, en katsele Salattuja Elämiä – enkä juo alkoholia.

Eräs absolutismin lopullisesti lukinnut tekijä on ollut se, että olen viimeiset viisitoista vuotta ollut työkseni tekemisissä humalaisten kanssa: keikoilla saa seurata aitiopaikalta ihmisten kännipäissään suorittamia edesottamuksia. Tämä näkymä suomalaisuuteen ei ole kaunis. Kun lavalle noustessaan joutuu ensin harppaamaan housut nilkoissa portaille sammuneen urhon ylitse, ja sitten keikan aikana saa paimentaa viisivuotiaan lapsen tasolle taantuneita keski-ikäisiä, niin kokemus ei herätä sellaista tunnetta, että tuollaiseen tilaan hankkiutumista täytyy ehdottomasti itsekin testata. Tämä on tietysti kärjistämistä, suurin osa tuntemistani ihmisistä osaa nauttia alkoholia sivistyneesti. Kuitenkin ääriesimerkit kieltämättä kannustavat jatkamaan valitsemallani linjalla.

Ironistahan tässä on se, että olen valinnut todennäköisesti maailman ainoan ammatin, jota on sosiaalisesti hyväksyttävämpää tehdä pienessä nenässä kuin täysin selvin päin. Absolutismin ja rock-musiikin yhdistelmä koetaan jotenkin epäuskottavaksi, keikkapaikoilla elämäntapaansa saa olla jatkuvasti selittämässä.

Toisinaan tunnen itseni ulkopuoliseksi. Kun kaverit lähtevät porukalla kaljalle, niin minä ei yleensä saa puhelua – vaikka saattaisin ihan mielelläni lähteä juomaan lasillisen maitoa (vakiotilaukseni baaritiskillä). Kun kolpakkoonsa laittaa väärää juomaa, niin jää paitsi tietynlaisista sosiaalisista kuvioista. Tämä on minusta outoa.

Tosin on myös myönnettävä, etteivät baarit ole selvin päin erityisen puoleensavetäviä paikkoja. Minulle ei silti tuota minkäänlaista ongelmaa seurustella alkoholin vaikutuksen alaisena olevan henkilön kanssa – tiettyyn rajaan saakka. Siinä vaiheessa kun jutut muuttuvat saman asian jankkaamiseksi, niin dialogi alkaa helposti turhauttaa skarpimpaa osapuolta. Silloin kannattaakin kiittää, kuitata ja nostaa kytkintä.

Joskus olen ehkä hieman kateellinenkin kännissä oleville kavereilleni – humalassa on selvästi hauskaa. Välillä koen olevani melkoinen tylsimys. Nämä tunteet eivät kuitenkaan ole riittävä syy sille, että lähtisin itse korkkaamaan pulloa. Pitäisi ensin olla se tarve saada omakin tukka sekaisin. Olenkin aina sanonut, että heti kun tämä vietti minuun iskee, niin kokeilen mistä koko jutussa on kyse.

Se ei kuitenkaan taida enää olla ihan niin yksinkertaista. Absolutismista on nimittäin jo tullut niin voimakkaasti persoonaani määrittävä tekijä, että tuntuisi petturuudelta lähteä tässä vaiheessa nauttimaan jotain kansalaisluottamusta vahvempaa. Onhan aika paljon römeämpää voida todeta, ettei ole ikinä ollut kännissä kuin, että ”no, onhan tuota tullut pari kertaa oltua aika hyvissä”. Kun olen vielä maininnut asian julkisuudessakin, niin tässä on tavallaan maalannut itsensä nurkkaan. Absolutistina olen harvinainen outo lintu. Vetämällä kännit minusta tulisi kertaheitolla tavallinen tiainen.

Olen usein miettinyt alkoholipoliittisen kokonaisratkaisuni mielekkyyttä ja päätynyt itseni kanssa seuraavanlaiseen konsensukseen: absolutistina olen varmasti menettänyt monia hienoja kokemuksia, mutta väittäisin silti, että saldoni taitaa sittenkin olla plussan puolella. Se, etten koskaan ole ollut kännissä, tarkoittaa nimittäin samalla sitä, etten ole ikinä myöskään kokenut krapulaa.


Kommentit

  1. Minulla on mutu-tuntuma, että nämä keski-ikäiset absolutistit itse haluavat kauheasti selitellä absolutismiaan, tuoda sitä esille ja ikäänkuin nostaa itsensä muiden yläpuolelle. Ja varsinkin muistuttaa ”örveltävistä” lähimmäisistään. Siksi kai tämäkin juttu on tähän blogiin kirjoitettu. Tosiasiassa kun toisten juomattomuus ei kauheasti ketään nykyään edes kiinnosta. Tuntuu, että suvaitsevaisuus nykynuorten osalta ainakin tällä saralla on onneksi kasvanut.

  2. Absolutistina ei ole helppoa. En tuomitse muiden juomista, mutta he tuomitsevat minun juomattomuuteni.

    Olen viimeisten parinkymmenen vuoden ajan istunut monta kertaa ravintolassa opiskelu-, työ- tai muiden kavereiden seurassa ja pitänyt hauskaa, KUNNES porukka on huomannut lasissani olevan pelkkää limsaa. Silloin on alkanut kysymyksiä ja moitteita sataa, ja alkoholia on tyrkytetty puoliväkisin: ”Maista!”, ”Juo tämä!”, ”Olisi jo sinunkin aika oppia eurooppalaisille juomatavoille!”, ”Jeesus joi viiniä, juo sinäkin!” Pahimmassa tapauksessa koko loppuilta on minun osaltani pilalla.

    Toivoisin hyväksyvää ilmapiiriä, jossa saa rauhassa juoda tai olla juomatta!

    Absolutismini on minun äänetön yhden naisen kapinani Kuningas Alkoholia vastaan, joka on tehnyt paljon pahaa tällä planeetalla.

    Viime vuosina olen ruvennut juhlissa tilaamaan limsan sijasta alkoholittoman drinkin, niin en herätä niin suurta ”pahennusta” muiden silmissä. Baarimikot ovat loihtineet todella upean näköisiä ja herkullisen makuisia hedelmäjuomasekoituksia, jotka eivät ole edes kalliita. Suosittelen!

  3. Itse kokeilin alkoholia ensimmäisen kerran joskus yläasteen loppupuolella. Homma tuli ojanpohjaa myöten tutuksi, kun juomana oli veteen sekoitettu pirtu, eikä annostelusta ollut mitään käsitystä. Pahemman luokan myrkytystila ei varmaankaan ollut kaukana, eikä hommasta jäänyt juuri minkäänlaista muistikuvaa. Alkoholia tuli yläasteen aikana testattua ehkä kokonaisuudessaan vajaat 10 kertaa. Määrän pienuus johtuu siitä että alkoholi liittyy (ainakin omasta mielestä) vain sosiaalisiin tilanteisiin, joissa yht’aikaa useita vieraita ihmisiä. Suomalaiseen kulttuuriin kun ei kuulu tuntemattomien kanssa jutustelu selvinpäin 😉

    Alkoholin makuun pääsin kunnolla vasta kun muutin pois kotoa ja kokonaan vieraalle paikkakunnalle. Sosiaalinen paine ajoi hyvin nopeasti alkoholinkäyttöön ja käyttö olikin pitkään aika runsasta ja jatkuvaa – hyvin nopeasti alkoi tuntua siltä että hauskaa ei edes voi pitää ilman viinaa.

    Neljä vuotta sitten sanouduin irti epäkiitollisesta (mutta hyväpalkkaisesta) työstäni graafisena toimihenkilönä ja menin takaisin koulunpenkille. Kun olin tottunut aivan toisenlaiseen elintasoon, niin rahat olivat kokoajan loppu. Olin sinkku ja joka viikonloppu olisi kuitenkin pitänyt painella baariin, oli rahaa tai ei.

    Lopulta päädyin lähtemään yhtenä iltana parin kaverin kanssa ulos vaikka rahaa ei ollut kuin sisäänpääsymaksuun. Mulla on periaate siitä että en koskaan lainaa rahaa muilta kuin sukulaisilta ellei ole aivan pakko, joten vietin illan selvänä ja viihdyin silti valomerkkiin asti. Huomasin ettei se ollutkaan niin vaikeaa, varsinkaan tutussa porukassa. Alkoholi ei yksinkertaisesti millään tavalla parantanut viihtyvyyttä!

    Tuon kokemuksen jälkeen päätin kokeilla miltä tuntuisi olla pidempäänkin ilman alkoholia. Otin tavoitteeksi olla vuoden ilman. Kotibileissä olen tottunut pitämään pulloa kädessä jatkuvasti, joten annoin itselleni sen verran vapautta että annoin itseni juoda ykkösolutta. Makuun tottui hyvin nopeasti ja tunnelmaan virittäytyminen tuntuu käyvän sen kanssa aivan yhtä hyvin. Olenkin miettinyt että paljonkohan alkoholin rentouttavasta vaikutuksesta on todellisuudessa silkkaa blasebovaikutusta (?)

    Nyt olen ollut ykköslinjalla jo neljä vuotta. Pari kertaa vuodessa olen ottanut vähän vahvempiakin juomia ikään kuin kokeeksi, mutta ne kokeilut ovat vain vahvistaneet tunnetta että tämä nykyinen linja on oikea. Saatan juoda silloin tällöin lasin shampanjaa tai hienoa punaviiniä, mutta enää ei tee mieli lähteä varsinaisesti ryyppäämään, tai ylipäätään käyttää alkoholia humalahakuisesti. Elämän laatu on vaan paljon parempi ilman ja rahaa on enemmän käytettävissä myös arkisin 🙂

  4. Nykyaikana alkoholin käyttö on olevinaan niin normaalia. Ei sit tartte kummempaa tapahtumaa olla, niin alkoholitarjoilu on etusijalla. Minua ärsyttää se, että siitä on tullut jokapäiväinen juttu ja se on olevinaan hienoa?
    Kun sitten joku ei ota, niin sen täytyy olla kuski tai lääkekuurilla, muu syy ei oikeastaan kelpaa. Juomatonta saa kaikessa rauhassa solvata, kun ei tee niin kuin kaikki muut. Joukosta ei saa poiketa, argh!
    Aivan sama juttu, kuin lihavat-laihat-keskustelu. Lihavat luulevat, että laihat ovat jotenkin parempia ihmisiä, jos eivät syö liikaa 😉
    Ups, taisin livetä asiasta…
    Joka tapauksessa Anssi, minusta on aina se upeeta, kun ihminen voi ja uskaltaa olla se mitä haluaa, eikä tee asioita vain siksi kun kaikki muutkin tekee… Näin valitettavasti meistä useimmat toimivat ja elävät.

  5. EVVK:lle: Osoitin toiveeni herra blogistille näin: ”Anssi, miusta olisi mielenkiintoista lukea kirjoittamasi blogi-kirjoitus alkoholista ja kaikesta siihen liittyvästä.”
    Blogisti vastasi näin: ”Kristian: pistän tuon absolutismi-aiheen muistiin. En vain haluaisi saarnata sillä, siksi en yleensä aktiivisesti nosta asiaa esiin. Mutta toiveesta kyllä…”

    No nyt tässä kävi niin, että blogisti tyrkyttää saarnaten omaa elämäntapaansa muille. Toisaalta se sopii hyvin kirjoituksen sisältöön: sormella osoitellaan, ryyppäsit tai et. Vähän niin kuin kasvissyönti.

    Itse olen nuoresta pojasta asti käyttänyt alkoholia, mutta nyt on alkanut tuntua siltä, että olisi todella hienoa pystyä lopettamaan – kokonaan. Mutta. Alkoholi kun meinaa olla lähes jokaisessa sosiaalisessa verkossani kiinni. Harmi. Viime vuoden puolella itselläni oli muutama tapahtuma joissa päätin olla juomatta. Yhdessä niistä ilta sujui hyvin tiettyyn pisteeseen. Saunottiin ja sen päälle suihkuteltiin. Oli kaksi suihkua, joista toisessa puhdistuin minä ja toisessa illan juhlakalu: juhlakalun puhdistautuminen keskeytyi kuitenkin siihen, kun X suihkuttaa ureaan illan sankarin kintuille. Riitahan siitä tuli. Mutta se oli kuulemma läppä. Selvinpäin olisi varmasti tuo sulkijalihasläppä pysynyt kiinni. Kiitin, kumarsin ja nostin kytkintä. Oli kyllä aamulla järjettömän hyvä fiilis herätä, kun ei ollu sitä krapulaa.

    Pakko vielä kiinnittyä EVVK:n sanomaan: itse en tiedä kuin muutaman harvan absolutistin ja he ovat niitä, jotka joutuvat selittämään alvariinsa juomattomuuttaan. Enkä ole kertaakaan törmännyt tilanteeseen, jossa minä joutuisin selittäämän kun juon. Siihen ei ole ollut tarvetta, eikä varmaan tässä yhteiskunnassa koskaan tule olemaankaan, ellei homma lähde niin sanotusti lapasesta.

    En ole absolutisti enkä kasvisyöjä, mutta kadehdin ja kunnioitan kaikkia niitä jotka ovat. Ehkä miekin vielä…

  6. Hyvä juttu, kiitos. Itse olen ollut ajoittain juomatta, muutamasta kuukaudesta vajaaseen kahteen vuoteen. Tällainen ajoittainen juomattomuus lienee vielä oudompaa. Se tuntuu herättävän halveksuntaa ja epäluuloa: tuon täytyy olla joku alkoholisti, joka ei enää VOI juoda, vaikka haluaisi. Tutkaillaan ja katsotaan salaa firman juhlissa, juoko se vai ei. Kummallinen halu olla toista ”parempi”, vaikka itse asiassa moni sanoo itsekin haluavansa olla ”tipattomalla kuulla” tai useammalla. On tämä vaikea asia Suomessa. Olen minäkin monesti salaa juonut alkoholitonta, kun ei vaan jaksa selittää, että ei tee mieli juoda. Ei vain tee, juuri nyt.

  7. ”En seuraa jääkiekkoa, en tanssi, en käy oopperassa, en katsele Salattuja Elämiä – enkä juo alkoholia.”

    Sama täällä. Ilmankos olet aina tuntunut varsin kivalta tyypiltä 😉

    Mutta joo. Itse en edes pidä sanasta absolutisti, koska ei minulla sinänsä mitään vakaumusta ole juomisen tai juomattomuuden suhteen. Nuorena kokeilin pari kertaa millaista oli olla kännissä (tosin ”vasta” 19-vuotiaana), ja krapula aamulla oli niin paha että juominen loppui pariksi vuodeksi kuin seinään. Voi että sainkin silloin perustella juomattomuuttani jatkuvasti, se kävi ihan helvetin tylsäksi. Nykyään jos baariin/klubille on ”pakko” mennä, niin otan yhden drinkin josta erityisesti tykkään (yleensä salmarin) ja siinä kaikki. Se rentouttaa näin ujoa ihmistä ihan mukavasti, eikä tarvitse muidenkaan koko ajan silmät selällään ihmetellä että miksei jeppe juo. (Nainen kun olen niin saan vielä kuulla hyvin usein sitä ”oletkos raskaana heh heh” -läppää, mikä on TODELLA rasittavaa.)

    En juo koska:
    a) en pidä alkoholista noin periaatteessa yhtään — EI VAAN MAISTU
    b) enoni on täysipäiväinen juoppo, joten huono roolimalli löytyy
    c) pysyn terveempänä ja hoikempana

    Siinä kaikki. Jostain syytä tuo ei vain tunnu uppoavan kenenkään kaaliin…

  8. Mulle kalja maistuu paremmin kuin hyvin. Alkuun meni mäyris vuorokaudessa, mutta nyt ei enää koppa vuorokaudessa riitä. Eihän työttömällä muuta tekemistä ole kuin tissutella. Maksa-arvot on tosin niin korkeat, että ei tässä enää kauan kaljaa oteta.

  9. Itse olen kerran elämässäni maistanut alkoholia, mutta se oli minusta vain yksinkertaisesti niin pahaa, ettei ole sen jälkeen kokenut mitään houkutusta kyseiseen aineeseen. Tietysti jos alkaisin maistelemaan juomia, niin varmasti löytäisin jotain omaan makuuni; minulla vain ei olisi siihen muuta syytä kun se että kaikki muutkin juovat ja se ei ole mikään syy. Mutta ei minulla ole mitään sellaisia ihmisiä vastaan jotka haluavat viettää viikonloppunsa baarissa, kukin taplaa tyylillään.

  10. vedäpä ny sitä viinaa! Tämä on Vääpeli Timo P.A Mikkosen käsky!

    Entäs kannabis 😉

  11. […] 23 05 2009 Olen lisännyt linkkilistalleni muutamia kiinnostavia blogeja. Tällä viikolla Anssi Kela pohtii absolutismia, Rooibos puntaroi proosaa, runoa ja sopivaa miestä, Allu herkuttelee […]

  12. Kyllähän Pete laulaa osaa (luulisin), mutta ei näköjään muistanut tuon kappaleen sanoja, tai oli lunttilaput hävinnyt.

  13. En ole perehtynyt Pete Parkkosen tuotantoon paria pientä ääninäytettä enempää, mutta kyllä hän niiden perusteella tosiaan vaikuttaisi osaavan laulaa.

    Tuo on paha paikka jos televisiokameroiden edessä huomaa, että päässä onkin kappaleen sanojen paikalla musta aukko. Itselleni on käynyt aivan samoin: suorassa lähetyksessä en äkkiä enää muistanutkaan yhtä kertosäkeen riviä. Missattuani paikan ensimmäisellä kerralla, aloin säkeistöjä laulaessani kuumeisesti ajatella, että miten helvetissä se yksi puuttuva rivi menikään – mikä varmisti sen, että tyrin lopulta kohdan jokaisessa kertovärssyssä. Muistin rivin vasta esityksen jälkeen.

    Näitä siis sattuu. Biisi oli tässä tapauksessa vielä omani, ehkä n. 584 kertaa aikaisemminkin esitetty.

  14. Kaikkea sieltä YouTubesta löytyykin… Juu, tuohan se on. Ensimmäisessä kertosäkeessä tulee epämääräistä muminaa, toisessa menee jo melkein oikein ja viimeisessä jätän ongelmakohdan kokonaan laulamatta.

    Muistan hetken hyvin: rivin unohdusta seurasi pääni sisällä myrskynnyt pienimuotoinen paniikki, tunnelma lässähti siihen paikkaan ja vitutti kuin apassia. Näin ulkopuolelta katsottuna tuota ei kuitenkaan juuri huomaa.

  15. Manageri: Tää on ihan iisi juttu, käyt vetään vain yhden biisin.
    Pete: Mutta mulla on jo kuus keikka sillä viikolla ennen tuota.
    Manageri: Siellä on ammattimiehet lauteilla ja kyllä sä tän biisin klaaraat, kaikkihan tän tuntee. Pitkä kuuma kesä dun du dun..
    Pete: Emmä kyllä ikään oo tuota vetänyt
    Manageri: Joo, no problem. Siellä on vain jotain pikkutyttöjä, ei ne mitään huomaa, helppo nakki.
    Pete: En kyllä ehdi yhtään harjoittelemaan kun on noita keikkoja joka päivä ja parhaina kaksi.
    Manageri: Meet nyt vaan, siellä on mestat kunnossa ja lavalla on laput joista näät sanat ja muut
    Pete: No en mä kyllä oikein tiedä…
    Manager: Tää on sovittu juttu, palaillaan

  16. Keskiikäinen meis, ootäs peten manageri vai mistä tiedät tän?

  17. En ole manageri, tuo nyt oli vain ns. läppää. Ei se täysin mahdotonta, että noin olisi käynyt. Tai sitten näin, kuka tietää.

    Manageri: Hei, sullahan on se tv-keikka viikon päästä.
    Pete: Siihen on vielä aikaa, ei jaksa miettiä vielä.
    Manageri: Joo, mutta sun pitää vetää se Popedan Pitkä kuuma kesä..
    Pete: Joo joo
    Manageri: Osaatko sä sen?
    Pete: Kyllä mä sen klaaraan, oon mä sitä vetänyt
    Manageri: Tää tulee sitte TV:stä, pitäiskö vähän treenata etukäteen?
    Pete: No problem, iisi biitti
    Manageri: Ok, no hoidetaan homma kotiin
    Pete: Joo joo, pitää mennä, kaverit huikkii…

  18. Ajatuksesi alkoholista olivat aivan kuin omiani. Alkoholi ei koskaan ole kiinnostanut minua tippaakaan, pelkään kontrollin menetystä ja juomattomuuteni on ollut persoonaani määrittävä tekijä. Sosiaalista painetta ryypiskelylle on ollut ja olen ollut umpikujassa itseni kanssa: eihän se pieni hörppäily kohtuuden rajoissa oikeasti ketään tapa, mutta toisaalta vastenmielisyyteni kuningas Alkoholia kohtaan on tavattoman suuri.

    Kotonani vanhempani juovat lähinnä saunaoluset ja silloin tällöin ruoan kanssa viiniä. Lähipiirissäni ei ole ketään alkoholin suurkuluttajaa eikä siis huonoja roolimalleja. Juomattomuuteen ei ole koskaan kannustettu mutta toisaalta alkoholia ei ole koskaan glorifioitukaan. En itsekään ymmärrä, mitä varten minulle on kehittynyt sellainen inho viinaksia ja ryyppäämistä kohtaan.

    Totaalista kieltäytymistä juomisesta on todella hankala perustella itsellensä saati ystävilleen. Olin pitkään epämiellyttävässä tilanteessa, jossa minua houkuteltiin juomaan, ”koska pitäähän sinun nyt edes vähän juoda että voit rehellisesti sanoa mielipiteesi alkoholista!” (Ehtoollisviinejä en ole jostain syystä edes laskenut alkoholiksi tai katsonut olevani periaatteideni vastaisia. Niissä on alkoholia hyvin vähän ja hörpsykin on niin säälittävän pieni. Enemmän alkomahoolia saa päähänsä viinilasin vieressä seisomalla) Vanhojen jatkoilla sorruin ja join hörpsyjä muiden tarjoamista siidereistä, oluista ja taisinpa napata korkillisen jotain salmiakkiviinaakin. Vaikka promillemittari tuskin kovinkaan värisisi moisesta määrästä, tunsin itseni jotenkin likaiseksi. Kun nyt yhden kerran olen juonut, miksi en joisi toistekin?

    Sittemmin olen tehnyt uudelleen vakaan päätöksen olla juomatta. Nyt pystyn perustelemaan juomattomuuttani sillä, että ”olen maistanut, paskaa oli, mitään en siitä saanut enkä uudelleen koske” -heitolla, joka kelpaa ihmisille paljon paremmin kuin ”ei huvita edes kokeilla, pahalta maistuu kuitenkin”.
    Itseäni se hävettää, sillä jos se minusta riippuisi, ei alkoholia olisi tähän maailmaan koskaan keksittykään. Eikä tupakkaa tai muitakaan huumeita (lääkkeeksi eri asia tietenkin) myöskään. Muut ovat toki aina kunnioittaneet ratkaisujani juuri niillä ”valitsemasi elämäntapa on todella kunnioitettava” -kommenteilla, mutta silti olen kokenut itseni hieman ulkopuoliseksi.

    Olin tässä muutama päivä takaperin todella hankalassa tilanteessa itseni kanssa. Jatkojen jälkeen alkoholista kieltäytyminen oli ollut helppoa koska en ollut tilanteissa joissa sitä litkua olisi ollut tarjolla. Edessä oli kuitenkin lähtö lukion kakkosvuositason risteilylle. Pohdin ja pohdin, kuinka menettelisin juomapolitiikkani kanssa. Onko normaali elämä todellakaan mahdollista ilman alkoholia? Kuinka yksin olen juomattomuuteni kanssa? Ovatko kaikki absolutistit kuivia, elämättömiä professorinörttejä ja uskoon tulleita ex-pultsareita?

    Kaupassa kouraani sattui tarttumaan Nummela-levysi. Kuuntelin sen ja pidin siitä todella. Wikipediasta sain selville, että sinäkin olet absolutisti monen muun julkimon tavoin. Luin hieman lisää viinaksista kieltäytymisestä, vierailin päihdelinkin sivuilla ja keskustelin muutaman tuttavani kanssa asiasta. Isältäni opin että myös hänen tuttavapiiriinsä kuului nuorena absolutisteja ja että enonikin on moinen kansakunnan luopio, joka juhlissa nappailee vain omenamehua.

    Sain välit itseni kanssa selviksi enkä juonut risteilyllä tippaakaan vaikka tarjouksia tuli kyllä. En saarnannut tai paheksunut muiden juomista (muiden kohtuukäyttöä en ole juurikaan viitsinyt tai osannut arvostella) vaan olin täysillä mukana toiminnassa. Voisin veikata, että selvin päin vietetty reissuni oli paljon antoisampi kuin niiden, jotka myöhemmin olivat tukehtua omaan oksennukseensa ja pitelivät päätänsä linja-autossa. Juomattomuudestani kysyttäessä kuittailin hauskoilla jutuilla ja vitsailin ”selvänä seisoo paremmin, illallahan tuo nähdään” -tason heitoilla.
    Baareista tilasin alkoholittomia drinkkejä, joista myyjät loihtivat todella hyvän makuisia. Hauskaa saattoi todellakin pitää myös ilman alkoholia.

    En tiedä mitä tulevaisuus tuo tullessaan, mutta ainakaan tällä hetkellä minua ei huvita laisinkaan koskea alkoholiin. Voin palata tämän kirjoituksen pariin parinkymmenen vuoden päästä siinä worst case-scenariossa jossa olen työtön pitkäaikaisjuoppo. Vieläkin haraan itseni kanssa pienistä naukuista ja kohtuukäytöstä sosiaalisen paineen alla. Toisaalta en näe siinä mitään pahaa, mutta toisaalta tuntisin itseni todelliseksi petturiksi itseäni kohtaan.
    Askeettista juomakulttuuria on toki helppo perustella muille niin terveysseikoilla, kiinnostumattomuudella, ex-juoppoudella (Ehkäpä paras selitys ja yhteiskunnankin yleisesti hyväksymä. Kuitenkaan niitä ei oikeasti arvosteta, jotka haluavat suosiolla skipata juoppovaiheen ja siirtyä suoraan absolutismiin) tai uskonnollisilla seikoilla, mutta hankalinta on keksiä perusteita, joihin voisi myös itse uskoa täysillä.

    Kiitos kirjoituksestasi. Tutustuin myös muuhun blogisi sisältöön, ehdottomasti seuraamisen arvoista!

  19. ”Minun on loppujen lopuksi hieman vaikeaa löytää syytä sille miksi näin on. Absolutismini on kai erilaisten asioiden summa.”

    Sama pätee varmasti monella myös alkoholin käyttöön ja muihinkin asioihin. Jokainen elää omaa elämäänsä omalla tavallaan ja aina on joku joka sen tuomitsee, joten turhaa on stressiä ainakaan ottaa.

    Olinpas mukamas diplomaattinen. Hmph.

  20. lisäyksenä vielä: tietysti se, että kokee joutuvansa omien periaatteidensa vangiksi ei kuulosta kovinkaan mielekkäältä ja reilulta itseään kohtaan.

  21. Juu, eipä tässä nyt kuitenkaan sellaista tunnetta ole, että olisin tässä asiassa periaatteitteni vanki. Tulipahan vain mieleen, että jos jostain syystä tulevaisuudessa alkaisikin tehdä mieli käyttää alkoholia, niin se ei välttämättä olisikaan enää ihan niin yksinkertaista.

  22. Hei! En ole varma muistaako Anssi, että juteltiin Nummelan essolla päihteettömyydestä. Tämä tapahtui, kun Nummela albumi ei ollut vielä noussut suosituksi ja minä en tunnistanut, mutta muistan työkavereideni kertoneen levynteosta. Jälkeen päin olen tajunnut, että juttukaveri oli Anssi. Bändikaverit olivat laittaneet Anssin tupakan ostoon.

    Itse en ole edelleenkään kokenut humalaan, enkä polttanut tupakkaa. Saatan juoda yhden siiderin/kaljan melkein harvemmin kuin kerran kuukaudessa, poikkeuksen tekivät työpaikan juhlat muistin juodan muutamien juotujen välissä colalightia;). Myöskään en juo kahvia. Vaikka olen seissytkin työn takia pannun vieressä. Suurin syy taitaa itselläni olla kontrollin menettämisen pelko ja selvänäkin tulee mokailtua niin kuin A:kin;). Muutenkin Anssin ajatukset menevät yksiin ajatusteni kanssa myös esim. lentokoneesta kiirehtimesessä.
    Minäkin olen muuttanut Nummelasta aikoja sitten pois. Toinen asia mitä mietin on; saiko juuri silloin Coca Cola 2packin ostaja kaupan päälle joulupalloja, pilkkihaalareita ei kyllä myyty;)

    Kaikki kappaleet ovat suosikkejani; muita artisteja en välttämättä jaksa kuunnella koko levyä; ja kirjakin on aivan loistava, hyvää huumoria. Kiva, että pian ilmestyy uusi levy, sitä ja uuttaa kirjaa odotellaan:)! Olisi kiva kuulla muistatko kyseistä tapausta, vaikka keskustelu on aloitettu jo aiemmin:)

  23. Valitettavasti en muista tällaista episodia – mikä ei tietenkään tarkoita, etteikö näin olisi voinut tapahtua. Tuo tupakan hankkiminen bändikavereille vain kuulostaa hivenen omituiselta…

  24. Ei se mitään:) Voi olla, että ostit jotain muuta (siitä on jo niin aikaa), kiva kun vastasit kuitenkin:) Jään innolla odottamaan uutta levyäsi ja odotellassa luen blogiasi:)

  25. Oletko koskaan juonut ehtoollisviinejä? Entä miten maistuvat ”alkoholittomat” viinit, joissa alkoholia on vain 0,5 prosenttia?

  26. Absolutismini ei suinkaan ole niin ankaraa laatua, ettenkö olisi aina silloin tällöin ottanut sen verran alkoholijuomia suuhuni, että tiedän miltä ne maistuvat. Suurimmassa osassa on erittäin ikävä etanolin soundi, varsinkin väkevimmissä juomissa. Erityisesti kossuvissyn kamala maku tuli yllätyksenä, en voi ymmärtää miksi kukaan haluaisi juoda sellaista. Hyhhyh. Myös olut maistuu pahalta.

    Joskus on tosin tullut maistettua ihan hyvän makuisiakin väkijuomia. Esim. jotkut viinit ovat ihan ok (Pastorin mainitsemia alkoholittomia viinejä en ole maistanut). Absolutismini ei ole siis perusteltavissa pelkillä makuasioilla.

  27. Oma juomattomuus on muille isompi ongelma kuin itselle. Absolutisti ei alkoholia tarvitse, koska hän pääsee ajatusten, tunteiden ja elämän tuomiin syvyyksiin ilman sitäkin.

  28. Hei! Oli pakko tulla kommentoimaan tätä kirjoitusta. Olen 21-vuotias (nainen) AMK-opiskelija ja olen absolutisti (en ole koskaan ollut kännissä). En toitotta ihmisilleni absolutismiani, korkeintaan mainitsen asiasta uusille tuttavuuksille jos he pyytävät illan viettoon baariin. Olen tavannut elämäni aikana kahdenlaista suhtautumista; hyväksyvää ( josta saa aina niin hyvän mielen) ja epäuskoista suhtautumista ( aluksi naurunhörähdys ja sitten alkaakin kysely, että ihanko oikeasti). Itse olen sitä mieltä, että on jokaisen oma asia juoko vai ei. En tuomitse juomista tai saarnaa absolutismin puolesta. Minulle mukava tapa rentoutua on leffa ja herkuttelu. Joskus sitä tuntee olonsa erakoksi, kun kaverit lähtevät viettämään iltaa eikä minua kutsuta vaikka ihan mielelläni voin seuraksi baariin lähteä. Vaikka kieltämättä joskus baarissa kavereiden seurana ollessa hiipii mieleen ajatus siitä, että tämä ei ole mukavuusaluettani ja olisin paljon mieluummin muualla. Tämän tien olen kuitenkin valinnut ja onnellinen siitä 🙂 Minulla ei ole intressiä juoda itseni humalaan, koska selvinpäinkin on niin hauskaa 🙂

  29. Niin kyllä tää alkoholi-juttu on paljon sidoksissa sosiaalisiin suhteisiin.. jos kukaan kaveripiirissä ei juo, niin ei siinä paljon itsenkään tarvitse. Tää kirjotus on tosiaan hyvä esimerkki monelle. Nimenomaan suvaitsevaisuudessa.. jos joku ei juo, big deal. Henk.koht. en myöskään tunne minkäänlaista vetoa alkoholi-juomiin, itselläkin tämä on monen tekijän summa. Tärkeimpänä, että ei vain yksinkertaisesti innosta.. enkä pohjimmiltaan ymmärrä ollenkaan koko ryyppäämisen tarkoitusta.. mutta jokainen omalta polultaan. En ole ikinä ollut kännissä (21-v. tyttö).. kerran yliopiston alkajais-bileiden aikana maistoin lasillisen siideriä ja alkoi pyörryttää.. olut taas on pahaa, enkä siihen koske enää ensimmäisen maistiaisen jälkeen ikinä! Mua oikeastaan vain ahdistaa koko homma, olen erittäin tyytyväinen, etten sen juoman kanssa ole tämän enempää lätrännyt.. harmittaa vain että esim. yliopistossa kaikki sosiaaliset suhteet luodaan vankoiksi pääasiassa näissä örveltämis-tapahtumissa.. ei ole paljon juomattomia ihmisiä ajateltu kun näitä bileitä järjestetään.. mutta minkäs sille voi kun enemmistö jyrää..

  30. Onpas mukava lukea näitä vanhoja kirjoituksia!

    Itsekin olen miettinyt, miksi en juurikaan juo alkoholia nykyisin..ei ole mitään vakaumusta tai mitään. Teiniaikoina kun meidän porukassa perjantai-päivien vakavin kysymys oli, että ”Kuka juo kossun mun kanssa illalla puokkiin?”(sori äiti, nyt mä jäin kiinni jos luet tämän!:)

    No joo, en mä nykyisinkään mikään absolutisti ole..Onhan mulla yleensä aina yksi siideri jääkaapissa, jonka tavallisesti lopulta kaadan viemäriin, kun on mennyt päiväys vanhaksi. Mä en kyllä tajua ollenkaan, miksi mä aina ostan tilalle kuitenkin uuden, kun se ylensä päätyy samaan paikkaan. Oma työni hoitajana on varmasti yksi syy siihen, että alkoholi nykyisin lähes inhottaa..Kun 11 vuotta on hoitanut lähes säännöllisesti alkoholin takia huonoon kuntoon itsensä juomalla vakavasti sairastuneita, välillä sitä toivoo, ettei koko alkoholia olisi olemassakaan. Ja varmaan lisäksi se, että itse melko paljon sairastaneena olen ollut ihan tarpeeksi pyörryksissä ja huonovointinen muutenkin, ilman mitään alkoholin vaikutuksia.

    Nostan kyllä hattua kaikille absolutisteille..kumpa heitä vaan olisi enemmän tässä maailmassa!

  31. jos on absolutisti nii sit ei pidä leikkiä viinan kanssaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaa. muuten tulle ihan juoppo!

  32. Hei! MTV3.fi:n Viihdeuutisissa viime huhtikuussa luki sinua koskevassa jutussa (otsikolla Anssi Kela absolutismistaan: Katson olevani voiton puolella”), että ”Anssi kertoo ottavansa kyllä vastaan maljan, joka juhlissa tarjotaan, mutta humaltumismielessä mies ei ole ikinä juonut.”

    Eli juot siis maljan alkoholia juhlissa? Mikäs absolutisti se sellainen on? Jos juot maljan juhlissa, et ole absolutisti, vaan olet raitis. Juo malja vaan rauhassa, mutta miksi mainostat olevasi absolutisti, jos et sitä todellisuudessa ole.

  33. Anssi, kysyn uudestaan, kun et vastannut vajaan parin kuukauden takaiseen viestiini. MTV3.fi:n Viihdeuutisissa viime huhtikuussa luki sinua koskevassa jutussa (otsikolla ”Anssi Kela absolutismistaan: Katson olevani voiton puolella”), että “Anssi kertoo ottavansa kyllä vastaan maljan, joka juhlissa tarjotaan, mutta humaltumismielessä mies ei ole ikinä juonut.”

    Eli juot siis maljan alkoholia juhlissa? Mikäs absolutisti se sellainen on? Jos juot maljan juhlissa, et ole absolutisti, vaan olet raitis. Ja aiemmin tässä ketjussa kirjoitat ”Absolutismini ei suinkaan ole niin ankaraa laatua, ettenkö olisi aina silloin tällöin ottanut sen verran alkoholijuomia suuhuni, että tiedän miltä ne maistuvat.” ja että ”Joskus on tosin tullut maistettua ihan hyvän makuisiakin väkijuomia. Esim. jotkut viinit ovat ihan ok”

    Juo malja vaan rauhassa, ja maistele väkijuomia, mutta miksi mainostat olevasi absolutisti, jos et sitä todellisuudessa ole. Absolutisti ei juo pisaraakaan alkoholia, raitis voi vähän juodakin.

  34. Pahoittelen, että unohdin vastata aikaisempaan kysymykseesi. Periaatteessahan tällaiset asiat eivät välttämättä muille kuuluisi, mutta kun nyt olen itse juomatavoistani avautunut, niin tarkennetaan vielä.

    Viimeksi minulle tarjottiin alkoholia Pekka Haaviston vaalivalvojaisissa, otin juhlan kunniaksi kaksi siemausta kuohuviiniä. Edellistä kertaa en muista (ehkä filmi on mennyt poikki?). Yleensä juhlatilaisuuksissa valitsen aina alkoholittoman vaihtoehdon. Jos sellaista ei ole tarjolla, niin saatan ottaa nuo mainitsemani pari siemausta jostain miestä väkevämmästä. Arvioisin, että tällaista tapahtuu n. kerran kahdessa vuodessa. Veikkaisin, että neljänkymmenen elinvuoteni aikana olen nauttinut alkoholia yhteensä ehkä olutpullon verran.

    Pahoittelenkin nyt syvästi, että olen valehdellut kansakunnalle olevani absolutisti, vaikka todellisuudessa olen tällainen paatunut alkoholisti. Suuntaan tästä Minnesota-hoitoon.

  35. Lisäys: Meidän herramme Jeesuksen Kristuksen veri! Unohdin kokonaan nauttimani ehtoollisviinit! Niitä tuli seurakuntanuoriaikoinani kumottua muutamaan kertaan vuodessa. Ne kohottavat kokonaisannokseni jonkin verran olutpulloa suuremmaksi.

  36. OK, ei tarvitse kuitenkaan marttyyriksi heittäytyä. 😉 Kiitos kuitenkin vastauksesta ja selvennyksestä, ja hyvää kevättä!

  37. Minun mielestäni tuo absolutisti-määritelmä on osuvampi Anssin.
    Lisäksi pommacissa on muistaakseni alkoholia. Voiko Anssi sinulle lähettää demoja kuunneltavaksi?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.