Imurointia Dysonilla
Tuli aika ostaa uusi pölynimuri. Olen jo pidemmän aikaa haaveillut Dysonista, senhän pitäisi olla markkinoiden kovin imuri. Päätin hankkia DC22-mallin.
Raahattuani imurin kotiin kynsin kuljetuslaatikon auki innosta röhkien: tästä lähtien siivoaminen tulisi olemaan mahtavaa! Kasasin laitteen ja ihastelin futuristista muotoilua. Mainion näköinen masiina. Edellisestä imuroinnista olikin jo vierähtänyt luvattoman pitkä aika, joten Dyson joutuisi heti kunnon rääkkiin. Kiskaisin sähköjohdon töpseliin ja räjäytin punaisesta nappulasta vehkeen tulille.
Dysonin imurithan perustuvat siihen, ettei niissä ole lainkaan pölypussia, lika lingotaan syklonitekniikalla valtavalla nopeudella suoraan pölysäiliöön. Tavallisista imureista poiketen ilmavirta ei kulje suodattimen ja pölypussin läpi. Näin pölyhiukkaset eivät pääse takaisin huoneilmaan: imurista ulos tuleva ilma on käytännössä puhtaampaa kuin sisään menevä. Dyson ei myöskään menetä imutehoaan, toisin kuin perinteiset imurit pölypussin täyttyessä.
Painettuani punaista nappulaa totesin syklonitekniikan ainakin pitävän melkoista suhinaa: ääni oli vanhaan imuriini verrattuna selvästi kovempi.
Kävin imuroimaan. Heti kärkeen ilahdutti kahva, josta putkea oli miellyttävää töniä eteenpäin. Myös omilla pienillä pyörillään varustettu suulake tuntui liikkuvan hyvin ja johdonmukaisesti. Imuteho ei sen sijaan tehnyt erityistä vaikutusta: tuntui, että vanha imurini hörppi roskat vähintäänkin yhtä raivokkaasti.
Lian kertyminen läpinäkyvään pölysäiliöön kävi hyvästä viihteestä: oli mukavaa seurata miten villakoirat pyörivät pönikässä asuvan tornadon sylissä. Olin imuroinut keittiön ja puolet olohuoneesta, kun huomasin pölysäiliön olevan täynnä tyhjennysmerkkiin saakka. Nyt jo? Kuten mainittua, oli pölyä kertynyt nurkkiin ehkä hiukan normaalia enemmän, mutta silti – enhän ollut vielä imuroinut edes kymmentä minuuttia! Sammutin aparaatin ja kävelin roskapussille tyhjentämään säiliön.
Jatkettuani työtä törmäsin ongelmaan. Dysonin putki on teleskooppimallinen: kasaan painettuna se on n. 40 sentin mittainen ja sen saa napista painamalla vapautettua täyteen mittaansa – mikä on sinänsä ihan kätevää. Koko pituuteensa avatun putken päähän, heti suulakkeen taakse, jää kuitenkin huomattavasti muuta rööriä leveämpi kaulus. Huomasin, ettei putki mahdu tuon kauluksen takia sohvan alle! Tai mahtuihan se lopulta, kun oikein murjoin. Tämän johdosta imurin varteen jäi kuitenkin jo tällä ensimmäisellä käyttökerralla ikävän näköisiä naarmuja, ja veikkaan sohvankin tykänneen hieman kyttyrää. Kirottua! Vanhan imurin kanssa sohvan alla operoiminen ei tuottanut minkäänlaisia ongelmia. Dysonilla ei olla nähtävästi mietitty teleskooppiputken suunnittelua ihan loppuun asti.
Seuraava ikävä yllätys oli sähköjohdon pituus. Vanhan imurini letku oli sen verran letkeä, että koko asunnon (n. 60 m²) putsaaminen onnistui yhdestä pistokkeesta käsin. Dysoniin on kuitenkin kelattu niin vähän piuhaa, että aina uuteen huoneeseen siirryttäessä oli vaihdettava töpseliä.
Ennen kuin koko kämppä oli imuroitu, jouduin tyhjentämään pölysäiliön vielä toiseenkin kertaan.
Puhdasta tuli, mutta päällimmäinen tunne ensimmäisen Dyson-imuroinnin jälkeen oli pettymys: ei tämä nyt ollutkaan niin mullistava laite. Hyvänä puolena kuitenkin mainittakoon, ettei ilmassa ollut normaalisti imuroinnin jälkeen tuntuvaa tunkkaista hajua.
Jos minun pitäisi tämän käyttökokemuksen jälkeen marssia uudestaan imurikaupoille, niin en ole ihan varma valitsisinko Dysonia. Ehkäpä, mutta ainakin ostaisin isomman mallin: DC23:ssa olisi enemmän tehoa, järeämpi pölysäiliö ja pidempi johto. Tämä DC22 on minusta liian pieni yksiötä isompaan huusholliin.
♠ ♠ ♠
Kritiikin lisäksi on kuitenkin annettava Dysonille myös kiitosta: pölynimurin lisäksi hankin nimittäin myös Dysonin DC16-rikkaimurin, joka näyttää jonkinlaiselta kahvinkeittimen ja laser-pyssyn ristisiitokselta. Loistopeli! Sillä on mukavaa viimeistellä siivous niistä paikoista, joista tavallisella imurilla on vaikeaa vedellä. Se on myös oiva apuväline silloin kun esim. keittiössä syntyy pientä sotkua: eipä tarvitse turhaan lähteä siivouskomerolle rymistelemään esiin järeämpiä vehkeitä.
Miinusta tulee kuitenkin siitä, että täydellä latingilla DC16:lla suhistelee vain kuusi minuuttia. Uusi lataaminen puolestaan kestää kolme tuntia…
Mahtava testi! Mulla on tuo DC23 Allergy, johon olen ollut kovin tyytyväinen. Onhan noi Dysonit vähän kolhoja ja ahtaat paikat voi olla hankalia, mutta samalla niistä tulee mukavalla tavalla Battlestar Galactica mieleen – ja se on hyvä se. Tuo rikkaimuri menee kyllä ostoslistalle.
-N-
Taisin tyriä ostamalla liian pienen mallin – veikkaan, että olisin ollut huomattavasti tyytyväisempi DC23:een. Fiilistasollahan nuo Dysonit tosiaan toimivat aivan eri tavalla kuin mielet ja voltat.
Kuusi minuuttia täydellä latingilla??? Sehän on melkein yhtä hieno juttu kuin Risikon lupaus, ettei ketään irtisanota ja kas kummaa, kun käry kävi kuitenkin! Mä taidan vannoa edelleen Mielen nimeen.
Kuusi minuuttia on tosiaan aika nihkeästi. Lieventävänä seikkana kuitenkin todettakoon, että rikkaimurin käyttötarkoitushan on sellainen, että yleensä tuo aika riittää mainiosti.
Tämä(kin) blogi kirjoitus tuli niin tarpeeseen!
Olemme myös hankkimassa uutta imuria, kun vanha palvelija alkaa olla uupumassa. Isäntä justiinsa sanoikin että seuraavaksi ostetaan dysoni. Hyvä tietää ettei hanki tähän lapsiperheeseen, johon kuuluu myös ihanainen koirankarvalähettiläs, heti tehotonta mallia. Meillä saisi varmaan tyhjentää koirankarvan vuoksi säiliötä 5min välein 🙂
hahahahaa minkä näkönen tuo rikkaimuri :D:D:D:D
Ensimmäsenä tulee mieleen, että voiko siivoaminen olla koskaan mahtavaa, vaikka olisi mitkä vempaimet?! Vähän epäilen!:)Mutta komeat on nuo ostamasi vempaimet,jopa vähän pelottavan näköiset! Kyllähän se jumpasta käy, kun kokoajan tyhjentää sitä pölyjyttua ja vaihtaa töpseliä! Minulle olisi kyllä ihan liian vähän se rikkaimurin 6 minuuttia,mutta varmaan hyvä niille, jotka ovat supernopeita toimissaan. Taidanpa edelleen jatkossakin vetää perässäni vanhaa kunnon Electroluxiani.Pääasiahan on, että puhdasta tulee keinolla millä hyvänsä..kai..:)
Kunpa löytyisi imuri, jossa olisi putkeen joutuneiden arvokkaiden tavaroiden tunnistin, hälytin, sieppari ja erillinen säiliö! On ällöä kaivaa pölypussin moskan seasta korvakoruja, legopalikoita, palapelinpaloja ynnä muuta sinne vahingossa joutunutta…uh!
Olipa mainio kirjoitus! Itse mietin Dysonia n. vuosi sitten, kun olin ostamassa uutta imuria. Päällimmäinen syy uuden imurin ostoon oli se, jospa saisin uuden imurin avulla lisättyä siivousintoani ja -motivaatiotani! Olin ehdottomasti päättänyt, että valitsen pölypussittoman mallin uudeksi, sillä pakko myöntää, olen niin kädetön pölypussiostoksilla, etten ikinä osaa ostaa oikeaa pölypussimallia. Kodinkoneliikkeessä myyjä kovasti kehui Dysonin imuria, mutta päädyin kuitenkin toiseen pölypussittomaan malliin. Pölysäiliö siinä on suht reilun kokoinen, eli ei tarvitse tyhjentää ollenkaan joka imuroinnin jälkeen, ja johtokin on niin pitkä, että ylä- ja alakerran saa imuroitua yhdellä pistokkeen vaihdolla. Suosittelen lämpimästi kaikille pölypussitonta imuria – säiliön tyhjentäminen ja puhdistaminen on helppoa ja vaivatonta ja imuteho on mielestäni erinomainen. Post scriptumina täytynee todeta, että eipä auttanut kovin kauaa siivousintoon tämä uusi imuri – ei vaikka yritin tehdä siitä perheenjäsenen antamalla sille sen väriin perustuvan lempinimen Vattu-Peto! 🙂
Onneksi meillä on keskuspölynimuri. Saa aina kivasti imuroinnin jälkeen rullata sitä hel**tin pitkää putkea kasaan siivouskomeroon.
Mutta eipähän ole huolta pölypusseista 😀
Keskuspölynimurissa on puolensa, mutta juuri tuota komeroonsurvomista rakastan myös minä. Aina välillä huomaan kehittäneeni siihen hyvän tekniikan (meillä on letkulle oma teline), mutta seuraavalla kerralla sama tekniikka ei pelaa ollenkaan.
Ehkä positiivisin puoli keskuspölynimurissa on, että imuroidessa voi kuunnella musiikkia ilman, että nupin täytyy osoittaa Lappeenrannan suuntaan. Tästä voisikin perustaa gallupin: mikä on parasta imurointimusiikkia?