Albumin raidat, osa 6: Levyhylly pelastaa

| Aiheet: Yhteisö | Kirjoittaja:

Kun Anssi postasi blogiinsa verbaalimaistiaisen Levyhylly pelastaa -kappaleesta, ajattelin pelkästään otsikon luettuani, että ”aivan sama miltä tuo biisi kuulostaa, sillä nyt on osuttu asian ytimeen!”. Tänä päivänä, kun musiikin lataaminen tai imuroiminen netistä on huomattavasti konkreettisen levyn ostamista yleisempää, minusta on todella hienoa, että vanhan liiton levykulttuuri nostetaan esiin.

Mielestäni alkuasetelma kappaleen tarinassa on yksinkertaisuudessaan nerokas: Anssille tyypillisesti sanoituksessa on minäkertoja, ja tätä tarinan minää vaivaavat muun muassa yksinäisyys ja menneisyyden muistot, joten sankari päättää alkaa etsiä apua ja lohdutusta. Menetetystä rakkaudesta ja yksinäisyydestä on tehty lauluja pilvin pimein, mutta kovin monessa niistä levyhylly ei ole tuonut lohtua – Levyhylly pelastaa taitaa olla tässä sarjassa lähes ainoa laatuaan. Kuten niin monessa muussakin laulussaan, Levyhylly pelastaa -kappaleessa Anssi Kela on yksittäisen pienen ihmisen asialla. Voisin todeta, että Anssi sanoi tässä kappaleessa ääneen sen, mitä monet levydiggarit ajattelevat.

Levyhylly pelastaa on melko reipas mollibiisi – ei ehkä levyn jyräävimpiä menobiisejä, mutta mistään slovarista ei voi puhua. Musiikillisesti kappale nojaa suureksi osaksi syntikoihin: koko kappaleen ajan kiippari soittaa päämelodian alle jonkinlaista rinnakkaismelodiaa, jos ei itse soita päämelodiaa. Kappale onkin Anssi Kelan tekemäksi siitä mielenkiintoinen, että kitara on aika pienessä osassa. Biisissä on myös levyn (ja koko Anssi Kelan tuotannon?) ainoa saksofonisoolo, mistä ilman muuta nostan hattua: tähän biisiin foni todella sopii, ja se tuo hieman mieleeni esimerkiksi Billy Joelin jotkin biisit. Lisäksi mielestäni kappaleessa kuullaan Anssin laulua parhaimmillaan. Tähän asti olen pitänyt Aukio-levyn muutamia laulusuorituksia Anssin parhaimpina, mutta tämä kyllä vetää vertoja.

Kaikkiaan kyseessä on hieno sävellys, ja totesinkin pian biisin ensimmäisen kerran kuunneltuani, että tässä musiikki palvelee hyvin tarinan aihetta ja sanoitusta. Alussa sanoin ajatelleeni, että koska aihe on niin hyvä, on aivan sama minkälainen biisi muuten on. Tosi asiassa on kuitenkin lähes aina mahdollista mennä metsään, mutta tässä tapauksessa en pelännyt kappaleen olevan täysi floppi, sillä perinteisesti Anssi Kela on aina tiennyt, mitä hyvä musiikki on ja miten sitä tehdään.

Kommentit

  1. Musiikkia kuunnellessa tosiaankin tuntuu vähemmän yksinäiseltä. Kappaleet tuo luokse muistoina sellaisiakin tapahtumia jotka jo muuten oli unohtanut. Toi foni soolo sopii ku nenä päähän tähän kipaleeseen, sen soimaan kaipuuseen. Kyllä musiikki on tunteiden tulkki ja lohtu.

  2. Anssi tuo sun linkkisi ei vie Levy hylly pelastaa kappaleen verbaalimaistiaisiin, vaan tälle samalle sivulle.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.