Tämän selonteon laatimiseen on hyvin vähän aikaa, joten kirjaan vain nopeita muistikuvia viime perjantain tapahtumista. Nämä jäivät päällimmäisinä mieleen:

Muistikuva 1:

Ennen keikkaa ihmettelimme, miksei Kelly ole tänä syksynä vielä tyrinyt itseään kertaakaan sairaalaan. Ville mietti, että jos Kelly tunaroisi itsensä pois miesvahvuudesta ja Villen täytyisi toimia jollain keikalla rumpalina (hänellähän on myös aikaisempaa kokemusta rumpujen soitosta), niin hänellä ei olisi pienintäkään käsitystä siitä, miten uudet biisit tulisi soittaa. Villen tilitystä kuunnellut Ame kuitenkin tarjosi ongelmaan takuuvarman ratkaisun: tuollaisen tapauksen sattuessa uudet biisit kannattaa soittaa vanhasta muistista.

Muistikuva 2:

Keikalla Kellyn bassorummun pedaali katkesi: se tanakkaa metallia oleva poljin, johon rumpalin jalka rytmikkäästi tamppaa, meni Faijan haamu -kappaleen loppupuolella keskeltä poikki. Eipä ole tuollaistakaan ennen sattunut. Onneksi Kelly on ammattilainen: hänellä oli varapedaali mukana, joten pienen tauon jälkeen soitto jatkui.

Myös minä olen yrittänyt ammattilaistua: Tulisuudelman vahvistinongelmista opikseni ottaneena olen sittemmin pitänyt lavalla toistakin kitarastyrkkaria. Virgin Oilissa sitä ei tietenkään tarvittu – varavahvistin on tarpeellinen vain sellaisilla keikoilla, joilla sitä ei ole.

Muistikuva 3:

Olen melko varma siitä, että minulla on Suomen huonoimmat välispiikit. Virgin Oilissa jaarittelin mm. säästä, Suomen jääkiekkoilun MM-kullasta vuonna 1995 ja esittelin kitaran chorus-efektin toimintaa.

Olisi luultavasti ollut parempi pitää turpansa kiinni.

Muistikuva 4:

Nummela alkoi erikoisesti: jostain syystä päähäni pälkähti ryhtyä hoilaamaan rumpuintron päälle Kanoottilaulua, johon yleisö liittyi mukaan. Kyseessä oli ns. hetken laulu.

Muistikuva 5:

Keikka oli ehdottomasti tämän syysrupeaman paras – orkesterimme juoksu paranee askel askeleelta. Yleisöä oli paikalla mukavasti ja tunnelma korkealla. On hemmetin sääli, että keikkoja on jäljellä tämän jälkeen enää vain kolme.

Juuri tällaisia iltoja varten siihen kitaraan tuli aikanaan tartuttua: parhaimmillaan tämä on aika hienoa puuhaa.

Muistikuva 6:

Konsertin jälkeen korvani huusivat nukkumaan mennessä niin kovaa, että ulina kuului todennäköisesti myös pääni ulkopuolella. Tulppien käyttäminen olisi suositeltavaa.

♠    ♠    ♠

Kuvaa ja ääntä:

Keikan alla takahuoneessa todettiin, että kameran akku oli hyytynyt. Tämän vuoksi perinteinen (ja joidenkin kammoama) rumpalin näkökulma jäi tällä kertaa taltioimatta. Onneksi Mari Lehmonen oli eturivissä kärkkäänä ja nappasi erinomaisia kuvia. Seuraavassa kavalkadi Marin vangitsemia Virgin Oil -tunnelmia, niiden perässä tulee todistusaineistoa videoiden muodossa:

’Karhun elämää’ teki yleisön pyynnöstä paluun biisilistalle.

’Rva Ruususessa’ on enemmän meininkiä kuin melodiaa.

’Suuria kuvioita’ -kappaleen aorisoitu versio. Vaatii vielä pientä laittoa.