Rastavieras

Rocky Dawuni lähetti meilin. Hän kertoi olevansa seuraavat pari kuukautta Euroopan kiertueella: Saksassa, Itävallassa ja Ranskassa. Vastasin, että jos jossain välissä on sopivasti vapaata, niin kannattaisi tulla pistäytymään myös Suomessa – täällä pitelee ilmoja. Lupasin myös hövelisti tarjota kortteerin mahdollisen vierailun ajaksi.

Laitoin viestiin liitteeksi kuvan koirastani.

Meni joitakin päiviä. Sitten Rocky vastasi tutkivansa aikatauluja ja lentolippuja. Tämän jälkeen kului taas pari päivää. Lopulta Rocky viestitti hankkineensa lentoliput, hän laskeutuisi Helsinki-Vantaalle seuraavana päivänä.

Tähän väliin on pakko sanoa, että minusta tällainen toiminta on aivan mahtavaa – ilmoitetaan vain, että tulen muuten sitten huomenna. Nykyisin elämä suunnitellaan ja aikataulutetaan kuoliaaksi. Naapurustossa asuvien kavereidenkin kanssa lähetellään kymmeniä tekstiviestejä ennen  kuin saavutetaan konsensus yhteisestä illanvietosta kolmen viikon päästä – sen sijaan, että vain käveltäisiin lyhyt matka toisen ovelle kysymään, että mikäs meininki? Meidän olisi syytä ottaa mallia rastamiehen toiminnasta: äkkiväärät ja spontaanit liikkeet kunniaan!

Menen lentokentälle Rockyn ilmoittamaan aikaan. ”Anssiiii!” kajahtaa välittömästi astuessani sisään terminaaliin, leveästi hymyilevä rastapää kävelee luokseni ja ottaa lämpimään halaukseen. Kuulumisten vaihtaminen aloitetaan heti kotimatkalla: Rockyn viimeisin albumi julkaistiin Yhdysvalloissa toukokuussa, se on otettu hienosti vastaan – arvostelut ovat olleet ylistäviä ja levy on menestynyt mainiosti oman genrensä listoilla. Miehen kappale, African Reggae Fever, julkaistiin osana FIFAn virallista World Cup 2010 -konsolipeliä ja maailmanmusiikkiin erikoistuneen Putumayo-levymerkin tuoreella Bob Marley -tribuutilla on myös hänen esityksensä. Nyt Rocky on Euroopassa tekemässä keikkoja ja käymässä neuvotteluja uusista aluevaltauksista.

Minä puolestani kerron syöväni nykyisin hiukan liikaa karkkia.

Ilta kuluukin rattoisasti Rockyn turinointia kuunnellessa. Hän matkustaa jatkuvasti, tapaa mielenkiintoisia hahmoja ja pääsee kummallisiin paikkoihin. Nyt tarina polveilee Princen talosta Balin temppeleiden kautta Roomaan, jossa hän oli Vatikaanissa Pyhän istuimen vieraana nähnyt mm. Pyhän Pietarin luut Nasan valmistamassa rasiassa, syvällä Pietarinkirkon alla olevissa katakombeissa.

Minä rapsuttelen koiraani Armia ja kerron, että toisinaan se saattaa syödä vähän kakkaa.

Seuraavana päivänä lähden Rockyn kanssa kaupungille. Tavoitteenamme on junailla Rocky Dawunin musiikkia myös suomalaisten levykauppojen valikoimiin. Viiskulmassa on tunnetusti mainioita levypuoteja ja saammekin Rockyn tuoreimman albumin myyntiin Digeliukseen sekä Eroselle.

Asioinnista Digeliuksen Emun kanssa tulee aina hyvä mieli. Hänen kaupastaan ei välttämättä saa Lady Gagaa tai Baseballsia, mutta viimeisimpien muotioikkujen sijaan siellä onkin aistittavissa kaukaisia tuulia, jotka puodin 39 vuotisen olemassaolon aikana ovat puhaltaneet mystisiä sävelsarjoja pohjoiseen kaupunkiin. Digeliuksessa käyminen on seikkailu, se voi johtaa ennakkoluulottoman musiikin ystävän arvaamattomiin, henkeäsalpaaviin maisemiin. Pitää vain uskaltaa heittäytyä levyyn, josta ei etukäteen tiedä yhtään mitään, mutta jonka kansi näyttää kiinnostavalta.

Käydessämme hetken päästä Fredaa pitkin takaisin keskustan suuntaan murehdimme Rockyn kanssa Digeliuksen tapaisten levykauppojen katoamista. Amerikassa tilanne on kuulemma jo melko lohduton, vanhan ajan palvelevat ja asiantuntevat levypuodit ovat jääneet suurten markettien jalkoihin. Kehotan siis suosimaan pieniä levykauppoja – pian voi olla liian myöhäistä.

Kolmantena päivänä nousemme kuolleista. Tai siltä se ainakin aamulla tuntuu, pikkutunneille venähtäneen illanvieton jälkeen. Otamme suunnaksi Himoksen, jossa minun on määrä esiintyä Himos-folk -festivaalilla yhtenä solistina Jake Nymanin puuhaamassa konsertissa. Olen vaahdonnut Rockylle Suomen järvimaisemista, mutta valitettavasti osoittautuu, että reitti Himokselle halkoo vain metsää ja peltoja. Vasta vähän ennen määränpäätä aukeaa pari päräyttävää selännettä ja matkakumppanini riemastuu. Hänen mukaansa saamme varautua afrikkalaisten invaasioon jahka hän pääsee kertomaan kotipuolessa näkemästään. Niin, että terveisiä vain Hommafoorumille.

Himoksella hoidan aluksi konsertin kenraaliharjoituksen ja menen sitten Rockyn kanssa majapaikaksemme tarjottuun mökkiin lyömään saunaa kuumaksi. Mieleeni tulvahtaa muistikuva parin vuoden takaa, Rockyn edelliseltä Suomenvisiitiltä. Olimme tuolloin kavereiden luona grillikemuissa. Heillä on talonsa kyljessä pieni pihasauna, jota jossain vaiheessa iltaa ryhdyttiin virittelemään tulille. Rocky oli tästä innoissaan ja kyseli malttamattomana kaikenlaista saunomiseen liittyvää. Hiukan myöhemmin näin hänet hiippailemassa yksinään saunalle päin. Kun miestä ei alkanut pian kuulua takaisin, lähdin perään katsomaan. Sieltähän iloinen rastapää löytyi: kuuman saunan ylälauteelta, täysissä pukeissa. Hän pirskotti löylykauhasta vettä kasvoilleen ja nyökytteli tyytyväisenä, että on muuten mahtava keksintö tämä sauna.

Tuolloin Rockyn hymy hyytyi hänen kuultuaan, että saunassa olisi tarkoitus olla ilman vaatteita. Hänelle kuitenkin myönnettin erivapaus saunoa shortsit jalassa ja niin afrikkalaisesta reggaelaulajasta tulikin melkoinen saunamajuri. Nyt Rocky oikein kärttää mahdollisuutta päästä taas löylyihin: hän ei vieläkään tohdi riisuutua kokonaan alastomaksi, mutta pyyhe lanteillaan vihmoo vettä kiukaalle siihen malliin, että natiivia alkaa hirvittää. Rocky uhoaa olevansa ensimmäinen ghanalainen, joka rakentaa taloonsa oikean suomalaisen saunan.

Lopulta luovutan ja lähden suihkuun. Rocky jää heittämään vielä yhdet löylyt.

Illan konsertti on loistava. Esiinnyn yhdessä Matti Kallion johtaman orkesterin sekä Tarja Merivirran, Kuunkuiskaajien ja Edu Kettusen kanssa. Teemana on folk-musiikki eri muodoissaan, itse esitän Neil Youngin, Gordon Lightfootin, Paul Simonin, Bruce Springsteenin ja James Taylorin kappaleita. Yleisöä on saapunut paikalle valitettavan vähän musiikin hyvyyteen nähden. Keikan jälkeen konsertin pääarkkitehti, Jake Nyman, kehaisee tämän produktion olleen hänen 38-vuotisen uransa hienoimpia – ellei peräti hienoin.

Minun täytyy puolestani tähän väliin kehaista Tarja Merivirtaa, joka on yksi Suomen parhaita naislaulajia. Hänellä on todella puhdas ja kaunis, maneereista vapaa ääni. Tätä mieltä on myös Rocky, joka sanoo olleensa kananlihalla Tarjan laulua kuunnellessaan. Jostain syystä Tarja Merivirta on jäänyt harmillisen vähälle huomiolle, suosittelen kuitenkin ottamaan hänestä selvää ja painamaan nimen mieleen.

Konsertin jälkeen iltamat jatkuvat takahuoneessa, jossa myös Rocky pyrskähtää lauluun. Bändissä kitaraa soittanut Pauli Halme esittää uskomattoman sovituksen Stevie Wonderin Superstition -kappaleesta: hän näppäilee samanaikaisesti sekä bassolinjan, laulumelodian että torviriffit – aika hemmetin näppärää! Paulin soittaessa Rocky kaivaa puhelimensa esiin ja soittaa johonkin. Pian hän työntää luurin kitaran eteen ja äänittää soittoa. Mihin? No, tietysti Stevie Wonderin puhelinvastaajaan!

Minullapa on omassa puhelimessani mm. Kojon ja Huuhaa Innasen numerot.

Seuraavana aamuna olemme jälleen varhain liikenteessä ehtiäksemme Rockylle buukkaamaani Radio Helsingin haastatteluun. (Pitäisiköhän tässä ryhtyä vallan tekemään näitä promootiohommia?) Paluumatkalla autossa soi Kuunkuiskaajien levy, jonka Rocky sai hyppysiinsä Himoksella. Suomalaiskansallinen haitarisoundi tenhoaa afrikkalaiseen rastamieheen, hän kuulee slaavilaisessa melankoliassa aineksia koviin reggaebiiseihin.

Radio Helsingissä meitä odottaa Lasse Kurki, jonka lähetyksessä Rocky rupattelee reilun tunnin musiikista ja elämästä. Tarinaa miehestä totisesti irtoaa.

Illalla menemme uudestaan saunaan. Tällä kertaa on tosi kyseessä: nyt varusteisiin kuuluu myös vihta. Aluksi maailmanmies suhtautuu varauksellisesti ajatukseen rankaista itseään puista nyhdetyillä risuilla. Mutta niinhän siinä taas käy, että kun minä vedän kylpemisen jälkeen vaatetta niskaan, niin kuulen kuinka saunassa kiuas vielä suhahtaa. Sitten kuuluu iloista vihtomisen läiskettä.

♠    ♠    ♠

Rocky Dawuni vietti Suomessa neljä päivää, nyt hän on jo Pariisissa.

Rockyn viimeisin albumi Hymns For The Rebel Soul on mielestäni erinomainen. Siinä reggaen rytmiikka yhdistyy oivasti tarttuviin pop-koukkuihin ja paikoitellen myös afrikkalaisiin vaikutteisiin. Levyllä on monia hienoja biisejä, omat suosikkini ovat Walls Tumblin Down, JerusalemDownload The Revolution, African Reggae Fever ja Extraordinary Woman. Pidän levystä vilpittömästi – en muuten kirjoittaisi tällaista suositusta vaikka tekijä olisikin kaverini. Hymns For The Rebel Soul sopii mainiosti tämänhetkisiin helteisiin ja tuo aurinkoa arkeen vielä siinäkin vaiheessa kun järvet ovat jo jäässä.

Fyysisessä muodossa levyä saa tällä hetkellä Suomesta siis ainoastaan Helsingissä Eroselta ja Digeliuksesta. Albumin voi toki ladata itselleen myös iTunes Storesta.


Kommentit

  1. Hieno artikkeli, Anssi! Painun Viiskulmaan hakemaan Rockyn levyn.

  2. Fifa World Cup 2010 julkaistiin jo vapun alla, ostin itse toukokuun alussa ja tullut pelattua runsaasti. Kävin tarkistamassa youtubessa, mikä niistä biiseistä tuo on ja kyllähän sitäkin on kuultu pelaamisen lomassa runsaasti… ”hey you mr dj…”

  3. Mahtava stoori. Spontaani kylään tulo kunniaan……

  4. Jippii! Heti huomenna tai viimeistään lauantaina Digeliukseen! Mainio heppu tuo Rocky, kerrassaan mainio. Ja luo hienon kontrastin Tuomiokirkon kanssa. 🙂

  5. ”itse esitän Neil Youngin, Gordon Lightfootin, Paul Simonin, Bruce Springsteenin ja James Taylorin kappaleita.”

    Mitkä kappaleet?

  6. Anssi, syöpä kuule enemmän lihaa ja oikeeta rasvaa (avokado, voi, oliiviöljy, kookosöljy) ja ei tee mieli sokeria.

    Tutustut ihmeessä enemmän Heikkilään..

    Kasvissyönti tuhoaa sinut!

  7. Sami:

    Neil Young: Tell Me Why
    Gordon Lightfoot: If You Could Read My Mind
    Paul Simon: American Tune
    Bruce Springsteen: Highway Patrolman
    James Taylor: Shower The People

    Lisäksi lauloin ruotsalaisen kansansävelmän, josta Blond-niminen yhtye teki 60-luvulla englanninkielisen version The Lilac Years. Tuosta sekä Shower The Peoplesta on konsertin ensimmäisistä treeneistä äänitetty näyte Facebook-sivullani.

    Antti Heikkilän teesit kunniaan:

    Lihaa en tahdo syödä, mutta käytän kaikkia mainitsemiasi oikeita rasvoja. Margariineja ja kevytlevitteitä en nauti.

  8. Vähän skeptisenä kävin iTunesista daunaamassa.

    Pakko todeta että erittäin viihdyttävä albumi. Aikoinani omat Bob M:t melko puhki kuunneltuna on pakko todeta, että tässä on tavoitettu jotain hyvää. Maukkaat afromausteet ja hyvä meno. Komppaan.

    r.

  9. Yhtään Bob Marleyn levyä en omista, mutta nyt minulla on Rocky Dawunin levy. 🙂 Erityisesti minua ilahduttavat kaikki ne omituiset sattumat, joiden ansiosta sain levyn soittimeeni. Ties missä se on reissannut. Kymppi plus myös Digeliukselle, varmaankin elämäni paras levykauppavierailu.

    Voiskohan Herr Manageri suositella Rockya vaikkapa ensi kesän Maailma kylässä -festivaaliin? By the way, viimeisessä kuvassa Herr Managerin päästä kasvaa kukkaruukku, mut ei vielä hiusten leikkuuseen, eihän.

  10. Haah! Digelius kunniaan! Ehkä kaupungin paras levykauppa, varsinkin kun tuntee omistajan jo pitkän ajan saatosta. Emun levyjä on kaapit pullollaa, hienoa työtä mies tekee!

  11. Tarja Merivirran levy pyörii juuri soittimessa; törmäsin siihen kirjastossa. Todella miellyttävää kuunneltavaa!

Roskapostin vuoksi vanhoista artikkeleista on kommentointi suljettu automaattisesti.