Uuden aluevaltauksen aika! Ylihuomenna ilmestyvässä Aku Ankan numerossa 19 on nimittäin allekirjoittaneen laatima tarina, Poppamiehen kirous.

Hanke sai alkunsa jo yli vuosi sitten. Tapasin tuolloin erään keikan yhteydessä Aku Ankan päätoimittajan, Jukka Heiskasen. Hän kertoi, että vuonna 2011 juhlitaan lehden 60-vuotista taivalta Suomessa. Tämän johdosta hän oli tilannut tarinoita kotimaisilta tekijöiltä ja tiedusteli myös minulta halukkuutta kirjoittaa tarina Aku Ankkaan.

Vastausta ei tarvinnut pahemmin miettiä: olisihan ankkatarinan kirjoittaminen ehkä siisteintä mitä voi olla – saavutus, joka lihavoidaan cv:ssä.

Alkoi pitkä prosessi. Kävin aluksi miettimään, millaisen tarinan haluaisin kertoa. Suurena varhaisten taskukirjojen ystävänä ajattelin sepittää klassisen Roope ja Kroisos kilpasilla -tyyppisen asetelman. Roopen nuoruusvuodet Alaskassa ovat myös kiehtovia, joten päätin sijoittaa tarinani Klondiken korpimaille.

Juonta hahmotellessani palasi lapsuudesta mieleen Carl Barksin tarina Nätti-Jussista. En enää muista jutun kaikkia yksityiskohtia, mutta Nätti-Jussi oli joka tapauksessa Karhukoplan rakentama ruotsinlaivan kokoinen metsäkone, jolla karhukelmit keräsivät Roopen puiden sisään kätkemät rahat. Hatunnostona Barksin neroudelle päätin sisällyttää Nätti-Jussin myös omaan kertomukseeni.

Tarinaan livahti myös mystinen poppamies ja maagisia voimia sisältävä toteemipaalu. Synopsiksen ensimmäistä versiota kirjoittaessani ongelmaksi kuitenkin muodostui Kroisos Pennosen rooli: alunperin hänen piti omistaa metsäyhtiö, jonka kanssa Roope ajautuu vastakkain. Kroisoksen rooli kutistui kuitenkin lopulta niin pieneksi, että päätin heivata hänet kokonaan ulos tarinastani.

Synopsis valmistui viime vuoden kesäkuussa. Lähetin sen päätoimittaja Heiskaselle, joka hyväksyi tekeleen. Yhdessä suomalaisen ankantekijän, Kari Korhosen, kanssa he ehdottivat tekstiin muutamia pieniä muutoksia, jotka toteutin. Synopsiksen toinen versio käännettiin englanniksi ja lähetettiin Tanskaan Aku Ankan kansainvälisen kustantamon, Egmontin, syynättäväksi.

Kesän lopulla myös Egmontilta näytettiin tarinalleni vihreää valoa. Seuraavana vaiheena oli kuvakäsikirjoituksen tekeminen: jaoin tarinan ruutuihin, luonnostelin niihin hahmot tikku-ukoilla ja kirjoitin puhekuplat. Kari Korhonen piirsi töherrysteni perusteella viimeistellymmän, englanninkielisen kuvakäsikirjoituksen, joka lähetettiin taas Tanskaan.

Korhonen teki myös jonkin verran muutoksia: oma käsikirjoitukseni oli 13 sivun mittainen, Kari tiivisti olennaisen kymmeneen sivuun. Hän myös lisäili joitakin ruutuja, joita ei ollut alkuperäisessä versiossani. Allekirjoitin nämä muutokset, ne tekivät tarinasta nasevamman.

Helmikuussa Egmontilta kuului, että tarinani oli menossa tuotantoon. Piirtäjäksi oli kiinnitetty espanjalainen Paco Rodriques.

Maaliskuun lopussa sain vihdoin nähtäväkseni Poppamiehen kirouksen Rodriquesin piirtämänä. Sarja oli tässä vaiheessa vielä mustavalkoinen, mutta näytti mielestäni upealta. Oli kieltämättä erityinen hetki nähdä kuinka tarina oli herännyt henkiin ja legendaariset hahmot toimittivat ruuduissa minun keksimiäni asioita!

Jäljellä oli vielä yksi etappi: vaikka sarja oli alunperin kirjoitettu suomeksi, niin se oli kuitenkin nyt englanninkielinen ja täytyi suomentaa uudestaan. Käännöksen teki ankkatarinoihin erikoistunut suomentaja Saara Pääkkönen. Sain lopullisen käännöksen tarkistettavakseni, ja vaikka alkuperäiset repliikkini olivat kielikylpyjen jäljiltä vaihtuneet aivan toisiksi, niin suomennos oli sen verran hyvää työtä, että kelpuutin sen lähes sellaisenaan.

Prosessi oli kaiken kaikkiaan mielenkiintoinen ja opettavainen. Ankkatarinan kirjoittaminen on erikoista hommaa siinä mielessä, että vaikka sellaista ei olekaan tehnyt koskaan ennen, niin se ei kuitenkaan tunnu vieraalta – koko ajan tietää millainen tarinan pitäisi olla. Hahmot ovat niin tuttuja, että niille on helppoa kirjoittaa; ensikertalainenkin tietää, mikä panee ankat tikittämään.

Olen lopputulokseen oikein tyytyväinen. Ja itsestäni ylpeä: minäkin olen nyt ankalliskirjailija!

♠ ♠ ♠

ANKKAPROJEKTIN VAIHEITA

Katkelma alkuperäisestä synopsiksesta:

Sivu töhertämästäni kuvakäsikirjoituksesta:

Sama kohtaus Kari Korhosen kuvakäsikirjoituksesta:

Paco Rodriquesin lopullista piirrosjälkeä:

Mainittakoon muuten, että viimeisessä ruudussa poppamiehen lausumat taikasanat ovat aitoa alaskanintiaanien tinglit-kieltä. S’èek merkitsee ’karhua’ ja jiyanaak on ’jättää’.