Verbaalimaistiaiset, osa 1: Levoton tyttö

| Tagit: | Aiheet: Musiikki | Kirjoittaja:

Viime kesästä lähtien hinkkaamani viides sooloalbumini alkaa hiljalleen valmistua. Lähes kaikki äänitykset on tehty, jäljellä on enää pieniä korjauksia ja lisäyksiä muutamaan biisiin. Miksauksetkin ovat jo käynnistyneet, niistä vastaa Jyrki Tuovinen.

Äänitin lopulta viisitoista kappaletta. Jotkut biiseistä ovat peräisin jo muutaman vuoden takaa, toiset taas syntyivät sessioiden aikana. Kaikki eivät tule päätymään julkaistavalle levylle: haluan albumin olevan kymmenen laulun kokonaisuus, joten viisi veisua tulee karsiutumaan pois. Pudonneiden biisien kohtaloa ei kuitenkaan kannata surra: niistä tulee perusta seuraavalle levylle. Tähtään nimittäin nyt siihen, ettei kuudetta levyä tarvitsisi odotella taas neljää vuotta. Ajattelenkin asian niin, että tempaisin tämän albumin sessioissa nippuun jo puolet seuraavastakin levystä.

Kirjoittelen levyn julkaisua odotellessa pienet verbaalimaistiaiset jokaisesta kymmenestä kappaleesta. Aloitan sarjan Levottomasta tytöstä, joka julkaistaan singlenä kuluvan viikon perjantaina.

♠    ♠    ♠

Levoton tyttö sattui olemaan juuri se biisi, jota aloin viime kesänä ensimmäisenä äänittää. Tästä kaikki siis alkoi, kappale määritteli vahvasti sessioiden suuntaa. On hassua, että biisistä tuli lopulta ensimmäinen single, koska valitsin sen äänitysten alkupisteeksi nimenomaan siksi, etten uskonut kappaleesta tulevan missään tapauksessa sinkkua. Olin hankkinut levyntekoa varten uutta kalustoa, jonka käyttöä piti harjoitella. Halusin aloittaa turvallisesti biisistä, jonka ajattelin olevan merkitykseltään muita vähäisempi.

Kävi kuitenkin niin kuin levytyksissä monesti käy: toukasta tuli perhonen.

Levoton tyttö on peräisin parin vuoden takaa. Innostuin tuolloin Janelle Monáen Tightrope -kappaleesta ja päätin tehdä biisin samanlaisella, menevällä poljennolla. Sovitus rakentui lopulta toistuvan, vähän funkahtavankin bassokuvion ympärille, jonka päälle soitin syntikan koto -tyyppisellä soundilla jokseenkin barokilta haiskahtavan kosketinriffin. Kieltämättä omituinen yhdistelmä paperilla.

Biisissä oli alunperin täysin erilainen kertosäkeistö. Se kuitenkin alkoi äänitysten aikana ärsyttää, joten päätin heivata kertovärssyn yli laidan ja kirjoitin tilalle kokonaan uuden. Tuli parempi. Uudessa kertosäkeistöissä AOR-vaikutteet lyövät kättä säkeistöjen funkahtavien elementtien kanssa. Erityisesti kitararaidat ovat pitkälti aorisoituja. Pyrin tämän albumin sessioissa muutenkin rikkomaan tavan, jolla yleensä erityisesti särökitararaitoja soitetaan: siinä missä kitaristit tavallisesti hakeutuvat alarekisteriin, niin minä kiipesinkin kaulalla ylöspäin. Musiikkiin jää enemmän ilmaa.

Kappaleen sovituksen laadin siten, että biisi kasvaa edetessään; mukaan tulee koko ajan uusia elementtejä. Loppuhuipennus käynnistyy ennen viimeistä kertosäkeistöä kuultavassa rumpuvälikkeessä, jolloin itse Phil Collins astuu huoneeseen. Mestarin jalanjäljissä laatimani pahuksenmoiset tomifillipirskeet saattelevat kappaleen kauniiseen iltaan.

Mainittakoon myös, että yksi Levottomassa tytössä käyttämäni perkussioinstrumentti on oma läähätykseni. Siihen inspiraation tarjosi äänityksiä jatkuvasti terrorisoinut, raskaasti huohottanut Armi-koira.

Sanoituspuoli lähti liikkeelle erään kaverini pyynnöstä: tee kappale, joka kertoo levottomasta tytöstä. Minähän tein. Teksti kertoo tyypillisestä parisuhdepulmasta: toinen haluaisi sitoutua ja toinen ei – monelle tuttu tilanne. Lyriikan koukku on erilaisessa turhassa tiedossa, jota biisin levoton tyttö viljelee. Sain tähän idean nähtyäni lehdessä uutisotsikon: ”Kauriit nuolevat autoja öisin”. Tuo takertui päähän ja päätyi lopulta miltei sellaisenaan biisiin. Kaivelin tekstiä kirjoittaessani netistä lisää kaikenlaista epämääräistä dataa: avaruudessa ei pysty itkemään, Elvis oli oikeasti vaaleatukkainen, kissat eivät maista makeaa… Tällainen pieni tutkimustyö oli hauska tapa lähestyä sanoittamista. Minulla ei ole aavistustakaan siitä pitävätkö tekstissä esitetyt väitteet oikeasti paikkaansa. Levoton tyttö ainakin uskoo niihin.

Miten kokonaisuutta sitten kuvaisi? Mihin vertaisi?

Sanotaan vaikka niin, että Levottomassa tytössä Janelle Monáe, Hall & Oates, Phil Collins ja Billy Idol kohtaavat toisensa ja kilistävät shampanjalaseja.

Kommentit

  1. Kyllä vapisuttaa jännityksestä! Harmittaa vaan tämä yleinen ongelma singelejen suhteen: ostan sinkun ja perään cd:n jolla sinkku jo on. Olisi kiva jos saisi jotenkin ennakkotilattua fyysisen cd:n ja sen mukana tulisi latauslinkki singleen!

    Tämä siis niin kuin näin yleisesti, sinua tuen kyllä mielelläni muutamalla sentillä mikä singlestä napsahtaa.

    Muistankin muutama vuosi sitten kun kysyit facebookissa(?) tälläisiä epämääräisiä juttuja tekeillä olevaan biisiin ja innolla aloin jo odottaa, että millaistakohan biisiä sieltä tulee, kohta kuullaan!

    Osaatko nyt noin muuten sanoa, kuinka paljon lyriikka eroaa edellisistä levyistä jos musiikki on tavallaan kokonaan uusi suutaus?

  2. Tässähän tulee mieleen uusia juttuja!

    Kerkesitkö äänitysprosessin aikana ottaa videotaltiointia mistään kohtaa? Varmaan aika mahdotonta noin yhden miehen voimin…

    Aivan mahtavaa, että kirjoitat jokaisesta biisistä blogahduksen, on kiva tietää biisejen syntytarina ja harvat artistit kertovat biiseistään mitään.

    Jos olet kironnut ylemmältä taholta ”give me a sign” niin nyt se tulee: kyllä, ’Kaatua kuin puu’ kuuluu levylle!

  3. Matski: Tuo sinkun lataus yhdistettynä fyysisen cd:n ennakkotilaukseen on hyvä pointti! Laitanpa sen eteenpäin levy-yhtiöön.

    Lyriikan puolesta uskoisin, että hiihtelen samaa latua kuin ennenkin. Musiikillista ylöspanoa on jotenkin helpompaa muuttaa kuin sitä millaisia tekstejä tekee. Minun biiseihini niitä sanoja aina vain jotenkin tulee valtavasti, vaikka en koskaan lähtökohtaisesti mieti, että kirjoitanpa nyt paljon sanoja sisältävän biisin.

    Mutta on siellä uuttakin. Suomiräpistä olen saanut joitakin tuoreita ideoita. Levyllä ei ole räppiä, mutta sen tyyppistä flowta kuullaan.

    Varsinaista videodokumenttia ei ole luvassa. Siinä ei ole paljoa kuvattavaa, kun yksi mies on puoli vuotta kyyristyneenä läppärinsä päälle. Pieni fiilispala äänityksistä on kuitenkin tekeillä.

  4. Loistavaa! On sitä levyä jo odotettukin – tai siis mitä tahansa uutta levyä sinulta. 🙂 Juurille palaaminenkin kuulostaa mielenkiintoiselta. Pakko-ostoshan tuo heti on, kun se ilmestyy. Onnea myyntilukuihin ja kiitokset musiikista jo etukäteen!

  5. Oi, ihan mahtava juttu, että saadaan uutta musiikkia! Innolla odotan tätä ensimmäistä biisiä! Kovasti myös arvostan, että kerrot tarinaa ja vaiheita laulujen taustalta, eli suurkiitos postauksista jo etukäteen.

    Sattumalta osui silmään otsikko naistenlehden kannessa tänä aamuna, joten piti ostaa luettavaksi. Hyvä ja positiivinen juttu, vahvisti sitä kuvaa, minkä blogin, keikkojen yms perusteella olen saanut.

  6. Innolla odotan Levoton tyttö -singleä sekä tietenkin levyä: merkit viittaavat siihen, että kehityskaari ei pääty tähän, koska puhtaasti AOR-vaikutteista Anssi Kelaa ei ole edellisillä albumeilla kuultu. Joka levy on kuitenkin sisältänyt aina jotain uutta ja erilaista.

    Minusta oli myös hienoa lukea, ettei tämä viides albumi ilmeisesti jää lajinsa viimeiseksi.

    Tuo levyn ennakkotilaus yhdistettynä singlen latauskoodiin herätti täälläkin kiinnostusta.

  7. Hyvä juttu Olivia-lehdessä, tosin aika synkeitä kuvia.

  8. Mielenkiintoinen raportti Anssilta. Haluan kuulla tätä musiikkia sitten joskus.

    Anssi Kela kirjoitti: ”Kappaleen sovituksen laadin siten, että biisi kasvaa edetessään; mukaan tulee koko ajan uusia elementtejä.”

    Tämä on semmoinen homma, jota olen ihmetellyt jo jonkin aikaa. Hirveän monet kappaleet etenevät juuriki noin, siis vähitellen ja pikkuhiljaa kasvaen. Miksei kukaan tee sovituksia, joissa kappale pienenee edetessään ja kyydistä putoaa koko ajan elementtejä pois? Alussa tuutattaisiin täysillä sadan raidan voimin ja lopussa soisi enää tyyliin yksinäinen akkari ja hentoinen laulu.

    En tiedä onko ajatuksessa mitään järkeä, mutta olisi tuollainen kiva kokea edes kerran elämässään.

  9. Loistava sovitus, ei voi muuta sanoa! Biisissäkään ei haukkumista, ekan kertsin jälkeen kyllä kelasin, että oliko se joku väliosa. Ei ehkä maailman tarttuvin melodia ekalle sinkulle, mutta rytmiikka korjaa asiaa huomattavasti. Arvosana 8½/10 ekan kuuntelun jälkeen, kasvaa varmasti kuunnellessa. Toivottavasti menestyy, pidän peukut pystyssä.

    Miten sydämet toimii -kappaleesta en vain saa tuntumaa, youtuben liveä kuunnellut pari kertaa ja nyt tämä, mutta ei vaan lähde minulle. En tiedä mikä siinä on. Levyllä oleva sovitus voi pelastaa, sen näkee sitten.

    Innolla odotellaan levyä täällä positiivisen mielin. Pisteet soundin muutoksesta, nyt on tulossa jotain ihan uutta!

  10. Levoton tyttö kuulosti hienolta UMK:n lähetyksessä. Varsin lupaavaa albumin osalta. Niitä rumpuja kaipasi salakavalasti loppuun koko biisin ajan ja sieltä ne sitten tuli!! 🙂 (en ollut vielä silloin lukenut kappaleen esittelyä)

  11. Levoton tyttö hyvää single kamaa. Toivotaan että lähtee vetämään.

  12. Matskille ja Andylle: Levyn ennakkotilaus yhdistettynä ilmaiseen sinkkulataukseen on tulossa. Se vaatii vain ensin kutakuinkin valmiin levyn, jota ennakkotilata…

  13. Kiitokset Tusulle linkistä! Laitoin UMK:n nauhalle, koska tiesin, etten pääse katsomaan sitä suorana, mutta en tajunnut, että Anssin esitys olikin vasta tuossa tuloslähetyksessä.

  14. Vaikka olen vannoutunut Nummela-fani, niin tää uusin ralli tykittää kyllä aika pirun hyvin. Voisin sanoa, että nyt osui kyllä kaikki kohdilleen. Enkä ole yksin, kun tätä sanon!

    Biisi vaan nyt äkkiä Spotifyhin tarjolle, jotta kuunteluistani valuu raha oikeaan suuntaan!

  15. ihan törkeen kova uusi styki! anssi kela on aikaisemmin ollut keskinkertaista kuraa, mutta tämä on kova, niin todella kova biisi. uutta tuulta suomalaiseen musiikkiin.

  16. Hittiainesta! Erilainen. Kiinnostava. Olet armoitettu sanoittaja, pelkästään jo siksi on ilo kuunnrlla biisejäsi!

  17. Tää on hieno! Modulaatio oli musta vähän turha, toimi aivan hyvin ilmankin eikä se vienyt sitä uusiin eeppisyyssfääreihin. Tulee mieleen hieman Musen villit sovitukset.
    Barokki-koto-syntikka toimii!

  18. Ootteko tehny ton biisin yhdessä Kotiteollisuuden kanssa?

  19. Hyvät vuodenalut täältä Porista!

    Äijä on niitä harvinaisuuksia, jonka levyjä oikein odottaa ja ne on pakko ostaa kongreettisina cd-levyinä. Olen jo pitkään odottanut, koska teet 80-luvun meiningillä matskua ja nyt sitä tulee, jee jee!

    Levoton tyttö kun ekan kerran radiosta pamahti, aattelin että ompa se Kelan poika tehnyt sekavan biisin, jossa on pöhköt sanat ja hieno pianoriffi. Toisella kertaa ymmärsin biisin ja täähän iski kuin miljoona volttia konsanaan vanhaa kunnon korkkaria lainaten. Todella upea biisi. Melodinen, hyvät sanat, hieno bassoriffi, 80-luvun pianoa ja sähkistä sekä eteenpäin menevä loppuakohden kasvava biisi.

    Vesi kielellä albumia odottelen. Äijä se osaa biisien teon!

  20. Anssi, hieno biisi. Tyylikäs! Mutta tyylitajua näyttää löytyvän enemmänkin, onko toi huone itse sisustettu vai onko asialla ”naisen käsi”.

    Todella oot joka tavalla virtauksissa kiinni, A-kahvikuppia myöten!
    :o)

  21. Hei! Minulle tuli mieleen vahvasti MJ:n 80-luvun soundeja; tiukka bassolinja ja perkussiiviset läähätykset funk-kitaroineen. Perfect! Sopivan tuoretta soundia ilman ylimääräistä nostalgian romantisointia. Ja kiitos, että jaat myös tietoa säveltämisestäsi ja ajatuksistasi musiikistasi.

  22. Paras kotimainen biisi piiitkään aikaan. Kelamaisen upea ja loistokas!!!

  23. Täähän on aivan helvetin hieno ralli! En ole 35-vuotisen elämäni aikana kirjoittanut kenenkään artistin sivulle mitään hänen suorituksistaan ennen tätä, en ole lähettänyt fanipostia, enkä ole koskaan pyytänyt keneltäkään nimmaria, mutta nyt ylittyi palautekynnys kirkkaasti.

    Oon mä tota varmaan sen parikymmentä kertaa putkeen kuunnellut tämän päivän aikana Youtubesta. Iskin Anssin FB-saitille oikein leikkimielisen vedonlyönnin pizzasta ja pastasta, mikäli tää ei nouse hetkessä Suomen Virallisen listan ykköseksi ja keiku siellä hyvää tovia.

    Sanon vielä kertaalleen, että erinomaista ja arvostettavaa duunia! Hyvä!

    -Mikko

  24. Moi!
    Ihan loistava kipale tuo Levoton tyttö MUTTA! Mä olen ihan satavarma että mun asunto on mikitetty ja mun tarinoita on kuunneltu salaa. Mä olen niin monta vuotta yrittänyt saada ihmiset uskomaan siihen että aivastaessa sydän pysähtyy ja että sillon käytännössä ajaa kuolleena autoa ja että ne kauriit nuolee autoja varsinkin talvisin sen takia että ovat suolasia. Arvatkaapa kuinka moni mua on uskonu? Eipä kukaan! 😀
    Nyt sitte Anssi tulee ja tekee biisin, missä on kaikkia mun höpinöitä! Sen jälkeen ei menny muuten kovinkaan pitkään ku sain ihan kuvallisen todistuksen siitä kun kauris nuolee autoa. 😀

    Loisto meno! Jatka samaa rataa!

  25. Ennen en Anssin musiikkia ymmärtänyt mutta tämä on hyvä. Minulle tästä kuului myös Kentin Ingenting. Tattista vaan Ana!

Roskapostin vuoksi vanhoista artikkeleista on kommentointi suljettu automaattisesti.