Videoblogi
Päätin alkaa tehdä videoblogia. Jotkut saattavat ehkä muistaa, että tein samanlaisen päätöksen jo toissakesänä, mutta hanke ei tuolloin koskaan edennyt ensimmäistä osaa pidemmälle. Nyt tulee uusi yritys. Olen saanut aikaiseksi jo kaksi jaksoa, joten edelliseen kertaan verrattuna tämä on jo nyt huomattava menestys.
Ensimmäisessä jaksossa tarinoin levyn tekemisestä ja siitä millaisia ajallisia ja taloudellisia uhrauksia se tekijältään vaatii.
Toisessa osassa pääsette seuraamaan maailmaa levylaulajan vinkkelistä. Tekeillä on kansikuvajuttu Rumbaan.
Onkos keväällä levynjulkaisun jälkeen tiedossa kiertue?
http://www.lansi-uusimaa.fi/artikkeli/223949-anssi-kelan-motto-levynteossa-parempi-overit-kuin-vajarit
En ymmärrä musiikista mitään muuten kuin satun omistamaan korvat, joten kysymykset voi olla vähän hämäriä ymmärryksen kannalta.
Sulla tais olla vaan läppäri ja pari oheislaitetta mutta vuosia sitten ihan kotistudio tai muistan lukeneeni että olisit sellaista rakentanut. Niin siitä pääsee aiheeseen eli voiko läppäriä ohjelmistoineen ja entisajan* täysveristä kotistudiota verrata keskenään? Saako molemmilla yhtä hyvin musat aikaiseksi? Kannattaako enää studioon vaivautua vai riittääkö (sun taidoilla) vain joku soittotila tyylin varasto ja läppärit?
* 2000-luvun alku
Laitteistovaatimukset riippuvat täysin siitä millaista musaa haluaa äänittää. Oman levyni pystyin tekemään mainiosti kotona läppärillä, mutta jos olisin halunnut tehdä täysverisen bändilevyn, niin kädet olisivat nousseet pystyyn. Esim. rumpusetin äänittäminen ei onnistu pelkällä läppärillä. Se vaatii paljon ns. rautaa tietokoneen eteen sekä melkoisen mikkiviidakon. Ja ennen kaikkea hyvin soivan tilan.
Tämä usein unohtuukin ihmisiltä, jotka ajattelevat, että levyn kuin levyn voi nykyisin tehdä kotonaan: hyvään akustiseen rumpusoundiin vaaditaan hyvä tila. Yleensä sellainen maksaa, mikä tahansa huone kun ei kelpaa. Ja jos haluaa äänittää koko bändiä kerralla livenä, niin tilan vaatimukset vain kasvavat.
Tässä koneessa millä olen, on ihan järkyttävän huonot kaiuttimet ja naapuriasunnostakin alkoi kuulua jumalatonta mekkalaa, joten en kuule puheesta videolla juuri mitään. Näin ollen päädyin keskittymään oleelliseen: et räpäytä silmiäs kertaakaan aikana 00:02-00:52! Hurjaa!
Oho! Yritin toistaa suorituksen. En onnistunut. Fiilis ei nyt vain ollut samalla tavalla läsnä.