Uuden levyn kakkossinkku, Miten sydämet toimii?, kävi läpi monta kasvojenkohotusta ja uudistumisleikkiä ennen päätymistään levylle: alunperin Neil Young -tyyppisestä akustisesta balladista kuoriutui lopulta Duran Duran -henkinen menopala.

Laulun pohjalla on tositarina. Kuuntelin kerran kaverini kertomaa pitkää raporttia epäonnisesta ihmissuhteesta ja rakkaudesta, joka ei suostunut kuolemaan, vaikka olosuhteet olivatkin repäisseet rakastavaiset elämään ja perustamaan perheitä eri mantereille. Tarinaa kuunnellessani uusi laulu pyrähti lentoon silmieni edessä ja alkoi kieppua kiusoitellen ympärilläni. Kävin hakemassa lauluntekijän haavini ja ryhdyin pyydystämään kaunista biisiperhosta.

En varastanut kaverini tarinaa sellaisenaan, vaan peukaloin joitakin yksityiskohtia sopimaan paremmin omiin tarkoituksiini. Kertosäkeistön tekstittämistä lähestyin ikisuosikkini Foreignerin I Wanna Know What Love Is -kappaleen kautta. Halusin Foreignerin biisin tavoin pohdiskella rakkauden olemusta: mitä se on, miksi se syntyy? Pian olinkin kirjoittanut rivit ”Miten sydämet toimii? / Tietääkö kukaan? / Kuinka ne toisensa poimii? /  Saman rytminkö mukaan?” Joskus biisejä tehdessään tietää osuneensa johonkin. Nyt minulla oli sellainen fiilis. Tässä kertosäkeessä oli jotain.

Kokonaisuutena laulu ei kuitenkaan asettunut uraansa. Ensimmäinen versio oli hidas, esitin biisiä slovarina bändini kanssa muutaman kerran vuoden 2011 kiertueella. Pidin kappaleesta, mutta se ei lähtenyt kunnolla liitoon. Ratkaiseva käänne tapahtui seuraavan vuoden huhtikuussa esiintyessäni Tarinankertojat-klubin vieraana. Päätin esittää biisin tuolla keikalla ja soitin sen treeneissä klubin housebandille. Rumpalina toiminut Anssi Nykänen keskeytti esitykseni välittömästi: ”Mitä varten sä soitat sitä noin hitaasti? Tostahan sais perkele ihan mahtavaa Manassasta, jos vedettäis se tuplatempolla!” Tuplaamista kokeiltiin – biisi toimi heti huomattavasti paremmin. Kiitos Anssi!

Sitten tuli kappaleen levyttämisen aika. Olin tuossa vaiheessa äänittänyt jo yli puolet muusta albumin materiaalista, joten minulla oli hyvä käsitys siitä miltä levy tulisi kuulostamaan. Vaikka kappale olikin toiminut hyvin Manassas -henkisenä 70-luvun alun pehmorokkina, niin tiedostin, että tälle albumille vuosikymmen olisi väärä. Miten sydämet toimii? piti kasarisoida.

Biisin raahaaminen 80-luvulle kävikin suhteellisen helposti: Paul Youngin Come Back And Stay yhdistettynä Duran Duranin Planet Earthiin teki tempun. Laadin myös c-osan, jota kappaleen ensimmäisessä versiossa ei ollut. Säkeistöjen laulut muodostuivat kuitenkin ongelmaksi: nyt kun biisi oli tempoltaan nopeampi, niin laulumelodiat tuntuivat menevän liian matalasta rekisteristä, ne kuulostivat voimattomilta. Rivien rytmityksessäkin oli vikaa. Sanoja oli liian vähän, säkeistöt junnasivat paikallaan.

Oli tehtävä päätöksiä. Biisi oli nyt periaatteessa ihan ok. Sellaisenaan siitä olisi saanut kelpo albumiraidan, singleksi rallista ei olisi kuitenkaan ollut. Kertosäkeistö tuntui vain liian hyvältä heitettäväksi hukkaan – se huusi olevansa sinkkubiisi. Niinpä päätin, että tämä juttu tehdään nyt kunnolla loppuun saakka. Aloin kirjoittaa säkeistöjä uusiksi.

Jo kertaalleen iskostuneen laulumelodian muuttaminen oli todella vaikeaa, pähkäilin sitä useamman päivän. Lopulta sain aikaiseksi uuden version. Biisi kuulosti jo paremmalta, mutta tiesin, ettei pallo ollut vielä maalissa: laulu olisi voinut olla vieläkin timanttisempi. Otin siis vielä kerran puhtaan valkoisen paperin ja aloin kirjoittaa uudestaan ensimmäisestä rivistä lähtien. Tämä kolmas versio oli vihdoin kunnon laakalyönti aikaisempien näpyjen sijaan. Laulumelodia kulki nyt korkeammalta ja teksti rullasi rytmikkäämmin. Totesin ilokseni, että ihan kivasta kappaleesta oli tullut selvää sinkkuainesta.

Yleensä jutut kannattaa tehdä kunnolla.