Keikkaraportti Isojano 26-27.8.2016

| Tagit: , , , , , | Aiheet: Yhteisö | Kirjoittaja:

Perjantai 26.8.2016

Olin odottanut tätä herkkua artistien julkistuksen jälkeen. Isojanon ensimmäisen illan viimeinen esiintyjäksi oli kiinnitetty Anssi Kela. Odotettavissa oli täyspitkä setti, joten mitä vaan saattoi tapahtua setin aikana! Kerrankin kotimatka taittuu alle puolessa tunnissa.

Kakun päällä olevaa makeaa kirsikkaa ennen tarjoiltiin Kasmirin ja Happoradion taidonnäytteet. Molemmat ”lämmittelevät” artistit olin nähnyt jo aiemmin. Kasmir esiintyi Dj:n kanssa Salpausselän kisojen jatkoilla vuonna 2015, ja Happoradio Möysän Musaklubilla tänä keväänä.

Hartwall panimon tiloissa isossa telttamaisessa hallissa järjestettävä festari meinattiin jättää tältä vuodelta väliin. Ilmeisesti yleisön lukuisista pyynnöistä johtuen Hartwallin yhtiössä tultiinkin toisiin ajatuksiin ja tapahtuma järjestettiin tänäkin vuonna. Halli oli jaettu alueisiin joista, yksi kolmasosa oli varattu VIP-puoleksi ja loppu tila peruslipun haltijoille. Lavan edustasta melkein puolet kuului kalliimman lipun ostaneille, joten eturivin paikat hupenivat nopeasti. Metallisen aidan ja lavan välissä oli  neljä mustaa leveää tornia, jossa artisteilla oli mahdollisuus patsastella tukevasti. Etäisyys lavalta podiumille ei näyttänyt mahdottomalta. Silti Anssi oli Isojanon ainoa artisti, joka käytti hyväkseen tätä mahdollisuutta.

Kasmirin setissä lavalle oli aseteltu kahdet rummut, paikka kosketinsoittajalle ja dj-pöytä, jonka takana oli jotain komppia tuottavaa laitteistoa. Osasin odottaa Kasmiria ilman partaa, eikä pitkän parran katoaminen vaikuttanut ollenkaan keikkakokemusta latistavana tekijänä. Setin aikana artisti intoutui tekemään pientä gallupia, jatkaako parran ajamista vai kasvattaa karvoitus näkyville. Tuloksena olikin ensi kertaa pitää look ennallaan, joka tuntui yllättävän kysyjän.

Pidän artistin musiikista, ja sitä on tullut veivattua automatkoilla puhelimesta kuunnellen. Settiin kuului paljon hyviä kappaleita kuten Ryan Gosling (myös hyvä näyttelijä, jonka mielelläni ottaisin seurakseni), Wowwow, Iholla, Vadelmavene, Vauvoja. Setin viimeiseksi oli jätetty upean mahtipohtinen stadionkappale Amen. Kappaleet oli sovitettu oikeille soittimille ja hommassa oli rouhea meininki. Mahtavaa!

Kasmirin setistä maistiaisina: mm. Valkoista kohinaa, Wowwowwow, Ryan Gosling, Iholla, Amen

Kaikki raportin videot joudun linkittämään yhtenä Isojanon soittolistana raporttini lopussa. Olen ottanut sivujen ylläpitoon yhteyttä ja kun vika on saatu korjattua lisään kunkin artistin kohtaan joko oman soittolistansa tai linkitän esitykset erikseen. Pahoittelut ylimääräisestä vaivannäöstä, nää on näitä teknisii ongelmii.

Varoituksen sana kaikista raportissa linkkinä löytyvistä keikkatallenteista: Kuvanlaatu on erittäin huono, paikoitellen sumuinen joka osittain johtui temppuilevasta zoomista, joka häiriintyi kohtisuoraan kameraan suunnatuista spottivaloista. Ymmärrän järjestäjien tarpeen panostaa myös valoihin, ja pimeässä teltassa täytyy olla valojen vaihtelua.  Onhan niistä iloa pöydissä nauttivillekin asiakkaille, mutta keikan tallentamisen niin videolle kuin stillkuvina oli hankalaa. Ainakin ääni kuuluu, ja sehän on se tärkein!

Happoradio on aina onnistunut valinta livenä koettavaksi. Show:hun oli tälläkin kertaa panostettu, oli valoa, erilaisia videotehosteita, sen kuitenkaan himmentämättä kunnon rock-meininkiä lavalla.

Happoradion melodiikasta löytyy myös samaa vahvaa luihin ja ytimiin menevää rytmiikkaa kuin Apulannan tuotannosta. Se on jotakin sellaista mitä ei voi vastustaa vaan siihen on lähdettävä mukaan vähintään jalkaa tamppaamalla. Itselleni moinen tulkinta ei riitä, pää tekee seuraa ja alkaa nyökyttelyn. Solisti tulkitsi välillä tuotantoa lavan varjoista kosketinsoittimien vierestä ja antoi etualalla esiintyvien basistin ja etenkin yhtyeen kitaristin loistaa parrasvaloissa. Kitarointi olikin mitä mainiointa.

Ajoittain silmäni kiinnittyi kosketinsoittajan eläytyvään tyyliin soittaa. Nuori mies oli useimmiten kaksin kerroin ja pariin otteeseen olin varma, että liikehdintä saa miehen housut putoamaan nilkkoihin. Tai sitten se oli vain allekirjoittaneen toiveajattelua.

En tunne niin hyvin yhtyeen tuotantoa. Tein töitä, että tallenteille löytyi oikeat nimet. Samalla huomasin miten hyvin materiaali on tuotettu live tilanteisiin sopivaksi. Monelle ensi kertaa keikalle tulevalle käy varmasti samoin kuin itselleni ensi kertaa Anssin keikalla. Biisit ei kuulosta levyltä samalta vaan paljon menevämmältä ja paremmalta livenä!

Happoradion setistä maistiaisina: Häävalssi mollissa, Kaupunki täynnä ihmisiä, Che Guevara, Valopallo

 

Anssi Kela

Anssi Kelan on kasvua artistina on ollut mielenkiintoista seurata. Hän onnistuu jopa yllättämään meidät uskolliset kuulijat. Viimeisen vuoden sisällä tarkasteltaessa esiintymisissä on ero, jota ei voi olla noteeraamatta. Syitä positiiviseen muutokseen voi olla monia. Vain elämää -ohjelma vapautti monella tapaa lauluntekijää. Musiikista ja esiintymisestä avautui uusia tulokulmia. Yleisön määrä niin keikoilla kuin nimmarijonossa on lisääntynyt, joten juttu toimii. Anssi onkin alkanut tavoittelemaan yhä hulluttelevampaa tasoa. Esityksen korniuden taso, viihdyttävyys ja setin elämyksellisyys ovat hyvässä balanssissa.

Anssi ja hänen upea yhtyeensä valonsäteissä.
Anssi ja hänen upea yhtyeensä valonsäteissä.

 

Kasarin lapsi on ollut tänä vuonna suosittu keikan käynnistäjä. Anssi putkahtaa milloin mistäkin mustassa Freddie Mercuryn replikatakissa, ja mikki sen jatkeineen kädessään. Taustanauha tuottaa ensimmäisen kappaleen musiikin, ja muut bändin jäsenet saavat vielä odottaa vuoroaan.

Anssi kokee olevansa etenkin nuoremmalle polvelle Freddien sanansaattaja, koska vuonna 86 kuolleesta legendasta nuoremmat yleisön edustajat eivät ole kuulleetkaan. Muutenkin esiintymisasu ja mikkiteline on hatunnosto Anssin suuresti arvostamaa artistia kohtaan.

Milla on setin yleisön nostatus ja äänijänteiden lämmittelybiisi. Hienot aloitusriffit saattelevat meidät matkaan. Näitä lyriikoita kannattaa kuunnella, koska ne ovat neroudessaan ajattomat. Pitäis muuttua ja löytää suunta. Keneltäpä sitä ei tässä yhteiskunnassa ja etenkin työelämässä vaadita.

Anssi tuleekin sopivasti patsastelemaan kitaran tai mikin kanssa kamerani kohdalle. Letti liehuu, yleisö syttyy laulamaan mukana heti Millasta lähtien. Artistin esiintymistä on mukava katsella, ei jännitystä, ujoutta vaan silkkaa iloa valellaan yleisöön lavan suunnasta.

Miten sydämet toimii, taas saa valmistautua taputuksiin. Meistä muutamat ahkerammin keikoilla käyneet yhdymme Anssin kanssa taputuksin. Tässä kohtaa muuten bändi on hiljaa, kuuluu vain Anssi ja meidän dum, du-dum, du-dum, du-dum. Nappisuoritus!

Kevään konserttisalikiertueelta ohjelmistoon palautunut ja siinä uudet nahkat luonut Maitohapoilla-biisi esitetään tänäänkin. Biisin alkurytmit alkavat kajareista. Ryhmämme alkaa heti ilakoida eturivissä, koska tiedämme miten huikea suoritus pian tavoittaa kuulijakunnan kuulo- ja näkökeskukset.

Kesken biisin Anssi vaihtaa mikkiständin bassoon ja alkaa peukkubassosoolo. Soitto on niin kuumaa menoa, että pian tarvii puhallella peukkua ja vielä hivellä basson ihanaa kaulaa. Wau wau uikuttaa vielä soitinkin. Kerrassaan huikeeta menoa. Sitten basso vaihdetaan taas mikkiständiin.

Tähän kappaleeseen kuuluu yksi toinenkin yleisön liike. Sittemmin liike keikoilla on kokenut inflaation, mutta me muutamat olemme sitä uskollisesti keikoilla toteuttaneet. Maitohapoilla biisin loppupuolella Anssi laulaa ”Uuah Uh” ja me nostamme kädet ylös ”Uh” kohdalla. Tässä testataan siis yleisönkin rytmiikan tajua.

Mikan faijan BMW on niitä kappaleita, jotka saa mut aina liikuttumaan. Ystävät kerääntyy yhteen, samalla iskee haikeus, koska tiedät että tämä biisi päättää setin. Joko tää nyt loppui. Huoh. Erittäin hieno setti oli eikä näihin kyllästy. Jokainen keikka on oma kokonaisuutensa.

Kitarat ja basso ojossa on sinun soittaman.
Kitarat ja basso ojossa pitää sinun soittaman.

 

Biisilista:

  • Kasarin lapsi
  • Milla
  • Miten sydämet toimii?
  • Puistossa
  • Levoton tyttö
  • Battle
  • Karhun elämää
  • 2080-luvulla
  • Petri Ruusunen
  • Nostalgiaa
  • 1972
  • Nummela
  • Maitohapoilla
  • Mikan faijan BMW

 

Lauantai 27.8.2016

Jannika B:n esitystä odotin kovasti. Hän on nuori laulaja-lauluntekijä, jonka pieneen olemukseen on pakattu sielukas, orginelli ääni, jossa on paljon voimaa. Siro nainen mustassa asussa, upeissa pinkin värisissä pitkissä hiuksissa ja korkeissa koroissa asteli yleisön eteen. Heti alkuunsa tekniikan kanssa oli ongelmia ja Jannika ei kuullut korvanapeistaan mitään. Yleisöön ääni kuitenkin kuului, joten settiä jatkettiin eteenpäin. Teknikko kävi useasti solistin luona häärimässä. Hetken päästä Jannika seisoi lavan etureunassa mikistä hieman oikealla, ja kertoi että siinä kohtaa hänkin kuulee jotain. Olisihan sekin tietysti suotavaa.

Jannika B hurmaa upealla äänenkäytöllään ja sydämmellisyydellään.
Jannika B hurmaa upealla äänenkäytöllään ja sydämellisyydellään.

 

Jannikan kanssa lavalla oli kokonainen bändi: kitaristi, basisti, rumpali ja kosketinsoittaja. Soittajat olivat suhteellisen nuoria poikia, mutta todella taitavia ja soitolle antautuvia muusikoita. Paikalle lavan edustalle oli saapunut valitettavan vähän väkeä,  VIP- ja peruslipun haltiat olivat kansoittaneet pöydät. Ehkä solistin laulua olisi voinut hieman äänestoistossa nostaa, koska itse biisejä osaamattomana en saanut kaikista sanoista selvää. Tietysti äänentoisto on aina mutkikas juttu ja tilanteen mukaan vaihtelee mihin esitys parhaiten kuuluu.

Yleisössä oli myös pienen tytön äidin mammaryhmäystäviä.  Solisti kertoilikin miten oli onnellinen, että yleisössä oli tuttuja kasvoja ja miten vuosi äitinä on varmasti ollut tapahtumarikas.  Jannika summasikin sen ”Me saimme pidettyä heidät hengissä!” Pieni ihmisenalku joka on laskettu käsiin – on hyvin ymmärrettävää miten se mullistaa kaiken.

Täytyy ehdottomasti perehtyä paremmin Jannikan tuotantoon ja lähteä keikalle kuuntelemaan häntä uudestaan.

Brädistä  minulla ei olllut mielikuvaa entuudestaan. Paikallista osaamista kotimaisen räpin saralla. Lavalla nähtiin vain artisti, toinen räppärikollega ja pöydän takaa löytyi DJ tuottamassa muun äänimaailman. Yleisö alkoi kerääntyä lavan ympärille ja homma alkoi syttyä tulille. Hyvin artistin biisit oli useimmilla hallussa, kun itse tuli seurattua sivusta menoa.

Setin yllätyksenä loppupuolella lavalle hyppäsikin itse Toni Wirtanen feattaamaan. Pikaisesti tallennukset päälle. Myöhemmin selvisi, että Brädi vierailee Teit meistä kauniin -elokuvassa joka kertoo Apulannan alkutaipaleesta Tuukka Temosen, bändin alkuaikojen pitkäaikaisen basistin, ohjaamana.

Brädi ja Toni lavalla: Hätähuuto

Apulanta

Jengi oli pakkaantunut lavan eteen molemmin puolin ja tunnelma alkoi olla odottava ennen Apulannan eli Apiksen settiä. Harmikseni paikka ei kuitenkaan ollut tupaten ahdettu, vaan yleisön seassa sai olla suhteellisen väljästi. Seisoskelimme ystäväni kanssa hieman sivulla Apulannan tuotetiskin kulmilla.

Tällä kertaa lavan oikealle puolelle etualalle oli aseteltu Sipen rummut ja taaemmas kosketinsoittimien ääreen taitava Antti Pitkäjärvi ja toinen kitaristi Pauli Oscari. Toni Wirtanen solistina tietysti keskelle oman speciaalimikkinsä kanssa ja vasemmalle etualalle bändin nykyinen basisti Ville Mäkinen.

Apulannan esiintymisiin olennaisesti kuuluu asiankuuluvat esiintymisasut
Apulannan esiintymisiin olennaisesti kuuluu asiankuuluvat esiintymisasut

 

Itselläni on ollut ilo nähdä Apulanta muutaman kerran keikalla. Viime vuonna he esiintyivät ensikertaa Iskelmäfestareilla ja samana kesänä Ruisrockissa Rantalavalla pimenevässä illassa.

Olen yrittänyt miettiä mitkä elementit tekevät tästä yhtyeestä juuri niin ainutlaatuisen. Itse Apulannan vaikutuksessa kasvaneena en ole tietysti aivan puolueeton. Yhtyeen punk-henkinen asenne normeja vastaan oli teini-ikäiselle minulle kuin vettä antaisi janoiselle. Koko maailma muuttui, usko omiin heiveröisiin kykyihin sai voimaa. Meitä ei pysäytä mikään, tee niinkuin itse näet parhaaksi. Seuraa omaa intuitiota ja visiota.

Apiksen jätkät tekevät kuin parhaaksi katsovat, hommassa oli jo tuolloin ja on edelleen väkevä meininki. Asiat tehdään pieteetillä. Musiikki on orgaanista, se etsiytyy ihon alle ja sukeltaa sun suonistoon vaikuttamaan. Se on viesti, joka välittyy yli kulttuurirajojen. Chilestä kotoisin oleva kälyni, joka ensi kertaa kuuli yhtyeen kappaleen, pysähtyi heti kysymään mistä yhtyeestä oli kyse.

Setin aluksi alkaa vaistomaisesti pään nyökytys, jalka alkaa steppaamaan ja alat toivoa, että hiuspehkosi olisi näyttävämpi. Tää musiikki vaatii moshausta! Toivot että ilta ei päättyisi, laulat vain mukana ja nautit Toni Wirtasen ja Sipe Santapukin ystäville tyypillisestä naljailusta ja huumorin helmistä. Onkohan näistä spiikeistä koottu jotain tallennetta, mä ainakin ostaisin sen. Niin helmeä!

Apulannan settistä maistiaisina: Mato, Sun kohdalla, Pahempi toistaan ja Valo pimeyksien reunoilla

Apulanta kiittää ja kumartaa, ja jättää kuulijansa sanattomaksi hienolla setillään.
Apulanta kiittää ja kumartaa, ja jättää kuulijansa sanattomaksi hienolla setillään.

 

Anssi Kela ja Apulanta, mikä heistä tekee speciaalia?

Anssin maailma, keskiössä tarinan kerronta ja melodiat. Anssi taipuu moneksi: yhtyeen kanssa  hänestä kuoriutuu liuhulettinen rokkikukko, akustisen kitaran kera hän tulkitsee niin herkät balladit kuin viihdyttää isoakin yleisöä.

Apulanta on alkukantaisempi, musiikki on orgaanista, syke iskee ihon alle. Jykevät introt yhdistettynä maalaileviin sävelkulkuihin. Enemmän jätetään kuulijan tulkinnan varaan, joka varmasti onkin yksi 25 vuotta menestykkäästi toimineen rokkibändin tuotannon suosion salaisuuksista. Jokainen voi kirjoittaa siihen oman maisemansa. Apulannan tuotanto on mennyt tarinankerronnallisempaan suuntaan, joista hyvänä esimerkkinä on uusin single Valo pimeyksien reunalla ja Sun kohdalla.

Anssi on aina toiminut paljon netin välityksellä kuulijoidensa kanssa. Pekan ja Suden aikoihin Anssi koodasi jopa omat web-sivut. Yhteyttä on pidetty myös kysymys- ja vastauspalstan, Blogin ja etenkin Facebookin kautta. Anssissa on myös hienoa, että jokaisen keikan jälkeen häntä saa tulla tapaamaan paitatiskille tai hän poseeraa lavan aidan takaa yhteiskuvissa.

Apulannan Toni ja Sipe molemmat kommunikoivat paljon Facebookin välityksellä kuulijoidensa kanssa. Heitä voi nähdä myös rock-maailmassa harvinaisen pyhätön/museon uumenissa. Lahden Hennalaan rakennettu Apulandia museo ja kahvila eli Apulannan hermokeskus tekee tärkeää kulttuurityötä taltioimalla yhtyeen historiaan jälkipolville. Paikan päälle ei siis kannata tulla vain erinomaisen kahvin takia vaan museosta löytyy autenttinen treenikämppä missä tästäkin eteenpäin Apulanta tuottaa ja harjoittelee mystiikkaansa musiikin muodossa.

Molempien tekemisessä huokuu että asiat tehdään pieteetillä ja yleisöä arvostavalla tavalla.  Molempia ehdottomasti kannattaa seurata ja tulla kokemaan heidän musiikkinsa livenä.

Isojano 2016 tallenteet, olkaa hyvä!

 

 

 

Kommentit

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.