Spekulointia siitä kuinka laulaja-lauluntekijä Anssi Kelasta tuli netti-ilmiö?

| Tagit: , | Aiheet: Yhteisö | Kirjoittaja:
Samuli Koivulahti

Anssi Kela on yksi niistä ensimmäisistä suomalaisista laulaja-lauluntekijöistä, jotka ovat onnistuneet SOME-markkinoinnissa oikein kunnolla.

Taustalla on kuitenkin monen vuoden työ:
Jo joskus Nummelan aikoihin muistan nähneeni hänen kotisivuillaan blogin (sellainen oli tuolloin vielä harvinaista), minkä lisäksi hän vastaili poikkeuksellisen ahkerasti ihmisten lähettelemään fanipostiin ja viesteihin – vieläpä henkilökohtaisesti.

Muistan lukeneeni hänen blogistaan tuolloin, että tämä oli periaatekysymys. Hän ei kuitenkaan ajatellut sitä musiikin tai itsensä markkinointina, vaan koki että se on hänen velvollisuutensa.

Näin ulkoa päin katsoen, näyttäisi että tuo varhain sosiaalisen median alkuhämärissä aloitettu työ, on vuosien varrella kantanut hedelmää. Jopa silloin kun levyt eivät oikein ole myyneet, eikä keikoilla ole ollut väkeä, niin sosiaalisessa mediassa vankkumaton kannattajareservi on kuitenkin säilynyt koko tämän ajan ja jopa kasvanut.

Nyt lähivuosina teknologia on tässä suhteessa kehittynyt huomattavasti ja sen kehityksen seurauksena ovat kasvaneet sekä SOME-palveluiden käyttäjämäärät, että itse palveluiden teho.

Irtauduttuaan vanhasta levy-yhtiöstään 2010-2011 laulaja-lauluntekijästämme tulikin nopeasti, sosiaalisten verkostojensa tukemana, varsinainen netti-ilmiö. Anssin omilla kotisivuilla asiaa kuvataan näin:

”Hänen ja Tommy Lindgrenin viiksienkasvatuskilpailu eturauhassyöpäkampanja Movemberin hyväksi herätti huomiota tv:n uutislähetyksiä myöten. Kelan YouTubessa julkaisema humoristinen Sykkivä eturauhanen -kappale levisi Facebookissa kuin ebola-virus. Hän oli myös näkyvässä roolissa Pekka Haaviston presidentinvaalikampanjassa. Kelan kampanjaa varten kirjoittamia blogipostauksia jaettiin sosiaalisessa mediassa kymmeniä tuhansia kertoja ja hän oli mukana järjestämässä tukikonsertteja, jotka huipentuivat loppuunmyytyyn Helsingin Jäähalliin helmikuussa 2012.”

Itse uskon että tämä kaikki oli mahdollista osaltaan juuri siksi, että verkostot olivat jo olemassa. Niin faneista kuin satunnaisemmistakin tykkääjistä ja blogin lukijoista oli pidetty hyvää huolta jo alusta alkaen.

Ennen ko. kampanjoitakin samankaltaisia lumipalloefektejä oli tapahtunut pienemmässä mittakaavassa ja nyt myöhemminkin näitä pikkulumipalloja on ollut tuon tuosta.

Kun levoton tyttö julkaistiin LiveNationin kautta, se ampaisi suoraan listojen kärkeen ja tuhansien SOME-hipstereiden sydämeen. He ovat jakaneet YouTubevideota, linkkejä Spotifyyn ja muihin streamingpalveluihin, sekä ostaneet kappaletta ja koko Anssi Kela -albumia nettilataamoista tolkuttomia määriä.

Biisin sanoitusta on ylistetty ja analysoitu eri medioissa lehdistön ja fanien toimesta ja lyriikoista on revitty viihdettäkin. Jollakin tavalla Anssi Kela -albumi, etunenässään Levoton tyttö, tuntui toimivan jonkinlaisena kunnianpalautuksen lippulaivana kelan sanoittaja- ja säveltäjätaitojen osalta. Nyt onnistuttiin jälleen tekemään jotain, minkä päälle suuret ihmismassat ymmärtävät.

Siinä sivussa on myyty myös ihan oikeaa, vanhanaikaista fyysistä äänitettäkin, arvostelijat ovat olleet pähkinöinä ja tämän kaiken seurauksena Anssi Kelan SOME-verkostokin alkaa olla jo niin timanttia, että hämmästyn, jos hän vielä joskus joutuu esiintymään tyhjille katsomoille.

Sen sijaan, että hänen uransa olisi kokonaan ulkopuolisten markkinamiesten käsissä, hänellä on myös mahdollisuus vuorovaikuttaa suoraan yleisönsä kanssa.

Tilanne on hieman saman kaltainen kuin vaikka palveluyrityksellä, jolla on käsittämättömän laadukas asiakasrekisteri: Se on sen yrityksen arvokkain omaisuus ja ainoa asia, joka lopulta takaa jatkuvuuden vaikka mitä tapahtuisi.

Sosiaalinen media, fanit ja Levoton tyttö nostivat Anssi Kelan hetkessä undegroundista takaisin mainstreamiin. Jos hän vielä painuu maan alle, on hänellä sielläkin suurempi yleisö kuin monella maanpäällisellä lehdistön lellikillä.

PS: Tämä juttu on julkaistu myös Koivulahden blogissa >>> 
Osallistukaahan keskusteluun myös siellä 😉

Kommentit

  1. Artistien suhtautumisessa yleisöönsä on karkeasti jakaen kaksi koulukuntaa:

    1) Artistin tulee olla mahdollisimman etäällä yleisöstään, tavoittamaton ja mystinen.

    2) Artistin tulee olla lähellä yleisöään, helposti lähestyttävissä ja tavallinen.

    Minä olen jälkimmäisen koulukunnan artisti. En näe tarpeelliseksi rakentaa muureja ja mystiikkaa ympärilleni. Päinvastoin: minua kiinnostaa enemmän aitojen purkaminen ja avoimmuus.

    Päällimmäinen syy riehumiseeni sosiaalisessa mediassa yli kymmenen vuoden ajan (jo ennen kuin sitä kutsuttiin someksi) on yksinkertaisuudessaan se, että se on minusta hauskaa. Minusta tämä on mukava tapa pitää yhteyttä kuulijoihin, kirjoittaminen on kivaa. Tämä on minulle myös huomattavasti luontevampi metodi kuin kasvottainen kohtaaminen – vaikka tapaan toki paljon ihmisiä myös keikkojeni yhteydessä. Ilmaisen kuitenkin itseäni parhaiten kirjoittamalla.

    Toki tästä on minulle hyötyä myös musiikkini markkinoinnissa, mutta näkisin kuitenkin saunavertausta käyttääkseni, että aktiivisuus sosiaalisessa mediassa on kuin löylyvettä: sitä voi viskoa kiukaalle litratolkulla, mutta jos kiuas ei ole lämmin, niin tuo vesi valuu ainoastaan lattialle. Kiukaan pystyy lämmittämään vain biiseillä. Jos ne eivät ole sellaisia joita ihmiset haluavat kuulla, niin pelkkä sosiaalisessa mediassa huhuilu ei saa ihmisiä marssimaan levykauppaan tai keikoille.

    Myös sisältöpuolen pitää siis olla kunnossa. Pelkät tykkäykset eivät kanna.

  2. Olen ollut Anssi Kelan some kavereissa useamman vuoden…ja mielestäni hänen juttunsa on ollut mukavia ja hassujakin, koskaan ei ole tullut mieleen että kyseessä olisi vain fanien olemassa olon säilyttäminen vaan hyvän henkinen someilu…keskustelua ja mielipiteiden vapautta. Verraten moniin muihin julkisuuden henkilöiden/laulajien some kaveruuteen niin niissä ei ole ollut samaa fiilistä ja todellakin itsensä antamista likoon some kaveruuteen.Kiitos AK someilusta!

  3. Ihan yksinkertaisudessaan aluks haluun sanoo, että arvostan sua. Joskus en pitänyt sua muusikkona mitään. Se johtu osittain mun silloisesta musiikin käsityksestä, ja lisäksi silloin en tiennyt mitään Anssi Kelasta kuin Nummela -levyn hitit.
    Kuitenkin löysin aloittelevana basistina sun Peukkulyseo -videon, ja se nosti heti pointseja. Nyt olit mun silmissä ihan ok perusbiisien rustaajan lisäksi hullun hauska, ja vielä taitava soittaja! (siinä iässä tottakai oli hyvän muusikon kriteeri se tekniikka ja nopeus)

    Siitä etenin katsomaan muita videoita, Hevitalkoot, Kitarasota ja Kovat Piipussa (todellaki!). Ne jotenkin sai kiinnostuun. Yleensä ei mua kiinnostais sellaset perus radiohittien nikkarit, mut nyt mulla oli edes pikku aavistus siitä ihmisestä, joka noiden biisien takana on.

    Vasta hiljattain musiikinharrastajakaverieni innoittamana päätin ruveta kuunteleen sua ajatuksella. Halusin tietää, että mikä siinä ”Puistossa -Anssissa” nyt on niin hienoa. Sit tajusin, mitä nuorempana en pystynyt ymmärtämään: sun laulut on ihan perusihmisen perustarinoita peruselämästä. Ne puhutteli, ja sitä voimisti vielä se, että mulla oli nyt jonkinlainen kuva susta ihmisenä.
    Sit tuli tää uus albumi, ja se sai mut fanittaan ihan Erkkinä. Ei sitä samaa vanhaa perus-Anssia, vaan jotain oikeesti rohkeeta ja nerokasta. Ja kaikenlisäks vitun aitoo, tunteellista tulkintaa! Silti siitä ei puuttunut ne sulle ominaiset, tavallisia ihmisiä puhuttelevat tekstit. Se sussa onkin niin hienoa: haluat olla ihmisiä lähellä, niin biisien, kuin sosiaalisen mediankin avulla.

    Haluat varmasti kuulla jonkun sanovan, ettet oo haaskannu aikaa bloggailuun ja videointiin. Et todellakaan! Osaks sen ansiota on ainakin mun arvostus sua kohtaan muusikkona ja ihmisenä. Kiitos sulle siitä! Naantalin keikalla nähdään!

  4. Mites nyt kun SOME ja internet on valloitettu, niin onko käynyt mielessä esmes musan, kirjallisten tuotoksien tai oheistuotteiden tuottaminen/julkaiseminen itse esim. oman levy-yhtiön kautta tai yhteisörahoituspohjalta? Suomessa ei ainakaan tuo jälkimmäinen ole ottanut kunnolla tuulta alleen (lähteenäni pelkkä mutu), mutta fanipohjallasi se saattaisi olla jo onnistuakin. Ei välttämättä uuden musan, mutta esmes keikkatallenteiden, demoversioiden jne. osalta. Muistan kyllä biisikauppa- ja latauskoodikokeilusi, mutta silti. Pääpaino kannattaisi ehkä pitää fyysisissä tuotoksissa, esimerkiksi huippumoderneissa laserlevyissä. Luulisi ettei kovin paljoa tarvitse myydä, että olisi ns. omillaan. Ja joissain yhteisörahoitushankkeissa homma ei edes toteudu jos tarvittavaa rahaa ja sen myötä sitoutuneita ostajia ei kerry tarpeeksi, eli riski näyttää ainakin prosessia ulkopuolelta seuraavan amatöörin silmään olemattomalta.

    Uusien kuulijoiden/fanien löytämisen tai satunnaisten kuulijoiden tavoittamisen kannalta homma ei ehkä toimi kovin hyvin, mutta villeimpien ideoiden toteuttamisessa tai pöytälaatikkojen tyhjentämisessä voisi olla omiaan. Toki toisenlaisin sanankääntein markkoinoituna.

  5. En innostu ajatuksesta levyjen julkaisemisesta esim. omalla levy-yhtiöllä. Minua ei kiinnosta lainkaan se massiivinen säädön määrä, jonka se toisi mukanaan. Keskityn mieluummin musiikkiin kuin esimerkiksi siihen miten jakelu tai markkinointi hoidetaan. ”Oikeasta” levy-yhtiöstä on artistille valtavasti hyötyä prosessin eri vaiheissa. Ainakin itse olen tällä hetkellä varsin tyytyväinen levytyssopimukseeni. En koe, että minua millään tavalla riistettäisiin.

    Yhteisörahoitusmallit ovat todella mielenkiintoisia ja komppaan niitä kyllä. Näkisin, että niistä voidaan saada hyvää vetoapua erilaisiin pienimuotoisiin projekteihin. Jos haluaisin esimerkiksi äänittää ja julkaista pelkkiä bassosooloja sisältävän levyn, niin tuo voisi olla hyvä väylä lähteä tunnustelemaan yleisön kiinnostusta. Mutta suuria massoja tuolla tavalla on vaikeaa tavoittaa. Jos haluaa elättää itsensä tekemällään musiikilla, niin olen skeptinen sen suhteen, että Suomen kokoisessa maassa yhteisörahoituksella pötkittäisiin kovinkaan pitkälle. Projekteja sillä voidaan rahoittaa, mutta tuskin artistin arkea. Eli yhdyn edellisen kommentin viimeisen kappaleen ajatuksiin.

    Pienimuotoisempi, ”suoraan kuulijoille” -tyyppinen julkaisutoiminta voi ehdottomasti tarjota lisäarvoa tekemiseen, mutta omien kokemusteni perusteella en lähtisi heittäytymään pelkästään sen varaan.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.