Albumin raidat, osa 5: Superkuu

| Aiheet: Yhteisö | Kirjoittaja:

superkuu

Se oli juhannuspäivä, kaunis auringonpaisteinen lauantai, indonesialaisella Hiekkakikkareella, Gili Trawanganilla. Oli iltapäivä, retkotin laiskana uima-altaassa, tuijottelin merelle. Ajattelin enmitään, odottelin iltapäivän sukellukselle lähtöä. Illalla taivaalle nousisi Superkuu, laittaisimme rannalle nuotion ja kuunneltaisiin reggaeta kuun paisteessa, nuotion savussa, kylmää kaljaa lipitellen. Oli seesteinen, onnellinen, kuolematon olo.

Vähän ennen kahta päälle vyöryi ensin muriseva äänivalli, sen jälkeen välittömästi alkoi maailma heilumaan. Tyhjät ajatukset vahtuivat muutaman sekunnin hämmennykseen, kunnes lopulta aivot rekisteröivät tapahtuman. Maanjäristys! Iso! Paniikin siivittämä loikka uima-altaasta, maantiekiitäjämäinen pinkaisu rannalle, pois rakennusten läheltä. Ihmisiä juoksi joka suunnasta, joku hiukset samppoovaahdossa pelkkä pyyhe yllään, toinen olutpulloaan suojellen, joku lapsiaan kantaen. Silmät pelästyksestä ammollaan jokaisella.

Hätäännys vaihtui pian hermostuneeksi naureskeluksi. Vain tavaroita kaatuili, ei suurempia vahinkoja kotikulmilla. ”It’s the supermoon day for sure!”, joku jo hoksasi. Kännyköiden, tablettien ja tietokoneiden kiivasta näppäilyä.  Missä järistys tapahtui, kuinka voimakas, onko tsunamivaaraa. 5,2 magnitudia, suoraan allamme, ei kuitenkaan tsunamivaaraa. Paljon materialistisia vahinkoja naapurisaarella Lombokilla, hajonneita koteja ja kaaosta. Ei kuitenkaan henkilövahinkoja.

Kävin sukeltamassa, puolisen tuntia maanjäristyksen jälkeen. Myös meri käyttäytyi oudosti. Erikoisia virtauksia ja maaginen tunnelma. Pintaan tullessa oli helpottunut olo: saari on yhä tuossa mihin se jäi kun mereen menimme. Elämä jatkuu.

Illalla istuttiin reggaebaarissa rannalla, varpaat hiekassa, kylmä olut kädessä. Puhuttiin maanjäristyksestä, pohdittiin superkuun yhteyttä asiaan. Komea, komea kuutamo loimotti taivaalla, kirkkaana, valaisten maisemaa, tehden merelle kauniin sillan. Kuuntelin kuulokkeilla Anssi Kelan uusinta levyä ja hymyilin Superkuun tahdissa. Oma nuotiopiirimme hieman poikkesi Kelan Superkuun nuotioporukasta – liekö kenenkään naama luolanaisen, kenties jonkun puheääni Reinikaisen. Onnellisia olimme kaikki, tässä hetkessä, juuri nyt. Oman iltani soudtrackiksi Superkuu sopi täydellisesti.

Ai jumalauta tota kuuta, tsekatkaa nyt miten suuri! Auuuuuuu!

PS. Lisää tarinoita elämästä indonesialaisella Hiekkakikkareella reissublogissani: http://moottoripuuma.blogspot.com/

Kommentit

  1. Miten mä kuulen tässä salsa-rytmejä, toi kitara selvästikin? Erittäin tanssittava kipale ja tahtoo ulvoa ihan sutena. Susien ystävänä tää kolahti heti ja kaikkihan superkuuta ihastelee, jotkut sen takia unettomia öitä viettävät. Ja hei, kertoo ny tarinaa spurguista palvomassa kuuta, kerrassaan nerokas sanoitus. Livenä mahtavuutta, suosittelen!

  2. Superkuu on noussut minullekin tämän hetken suosikkibiisiksi tuolta levyltä. Sanoitusidea ja spurgut, tai miksi heidät kukin tulkitseekaan, ovat loistavia.

Roskapostin vuoksi vanhoista artikkeleista on kommentointi suljettu automaattisesti.