Maitohapoilla-video

| Aiheet: Musiikki, Videot | Kirjoittaja:

Videon lähtökohtana oli se, ettei kovin kummoista lähtökohtaa ollut. Biisissä pyöräillään, joten tuumasin, että hyppään vain fillarin selkään ja kuvataan sitä. Improvisoidaan, katsotaan mitä tapahtuu – tehdään kesäinen video. Minulla asuu kavereita Sipoossa ja tiesin, että heidän lähistöllään on hienoja peltomaisemia. Sinne siis.

Pestasin Levoton tyttö -videon kuvanneen Mikael Karlbomin kuvaamaan. Hän puolestaan nykäisi mukaan kaverinsa, Mitja Harvilahden, joka lopulta kuvasikin suuren osan materiaalista. Ajoimme Sipooseen fillari ja pari kitaraa auton takakontissa, etsimme sopivan tienpätkän ja ryhdyimme kuvaamaan.

Kuvauspäivä (22.7.2013) oli harmillisesti erittäin pilvinen. Saimme silti kelvollista kuvaa: minä sotkin konkeliani, Mitja röhnötti farmariauton tavaratilassa ja kuvasi. Ensimmäiseen säkeistöön saatiin useampiakin eri kuvakulmia, mutta toista säkeistöä kuvatessamme sää muuttui vielä kehnommaksi ja alkoi sataa. Odottelimme pari tuntia sateen taukoamista, mutta se vain yltyi. Lopulta päätimme hyväksyä tosiasiat ja palata paikalle seuraavana päivänä.

Toisena päivänä (23.7.2013) saatiinkin sitä kesää. Aurinko paistoi ja oli hienoa. Tästä seurasi kuitenkin ongelma: keli oli niin erilainen, ettei uusia kuvia voinut leikata edellisen päivän pilvisten otosten sekaan. Ei myöskään ollut aikaa kuvata kaikkea uusiksi. Niinpä päätin, että ensimmäisenä päivänä saatu materiaali saisi luvan riittää biisin säkeistöihin: kertovärssyt kuvattaisiin auringonpaisteessa. Siitähän syntyisi oikeastaan aika kiva tehokeino alleviivaamaan kertosäkeistöjä.

Olin saanut idean siitä, että löytäisin videossa metsään kätkettyjä kitarakoteloita ja soittaisin niistä kaivamillani kitaroilla kertosäkeistöissä. Mitja oli edellisenä päivänä bongannut tien varresta hienon koivikon. Paikka todettiin varsin suomalaiskansalliseksi, kuvasimme koivujen katveessa ensimmäisen kertsin.

Seuraavan kertovärssyn halusin kuvata pellossa. Löysimmekin mahtavasti tuulessa lainehtivan pellon. Sen keskellä oli vielä leveä, viljaton ura, josta käsin pystyimme kuvaamaan tallomatta maajussin leipää länään. Suunnittelimme kohtauksen: juoksisin vyötäisiäni myöten pellossa. Kompastuisin johonkin ja nostaisin viljan keskeltä näkyviin toisen kitaran.

Tuumasta toimeen. Juoksin ja kaaduin – dyykkasin tonttiin oikein huolella. Iskin laskeutuessani vasemman kylkeni jonkinlaiseen multakokkareeseen. Sattui ihan helvetisti. Tähänkö tämä päättyi?

Puhaltelin hetken aikaa. Totesin, että jotain kyljessä oli selvästi hajalla. Arvelin silti kykeneväni vetämään roolini loppuun. Kuvasimme toisen kertosäkeistön. Purin hammasta.

Siirryimme kuvaamaan kappaleen lopuketta läheiselle hiekkatielle. Minulla oli mielessäni David Lynchin Wild At Heart -elokuvan kohtaus, jossa Nicolas Cage ja Laura Dern ajavat auton tien laitaan ja käyvät tanssahtelemaan metallimusiikin tahtiin siten, että hiekka pöllähtelee hienosti ilta-auringossa. Kun potkin hiekkaa oman biisini tahtiin, niin mietin, että kyseessä oli ensimmäinen kerta elämässäni, jolloin olisi ollut hienoa osata tanssia.

Tässä vaiheessa aurinko sukelsi puiden taakse ja valo loppui. Mielessäni oli ollut vielä pieni loppukohtaus, joka jäi kuvaamatta. Päätin aloittaa videon leikkaamisen saalistamallamme materiaalilla ja katsoa, josko pläjäyksen saisi raapaistua niistä kasaan.

Ei saanut. Soratanssini jälkeen kappaletta oli vielä jäljellä puolisen minuuttia, eikä minulla ollut jäljellä enää ainuttakaan kuvaa. Oli pakko soittaa pojille ja kysyä, olisivatko he suostuvaisia vielä yhteen sessioon?

Kiireisten aikataulujen vuoksi sellainen saatiin järjestettyä vasta kahden viikon päästä (8.8.2013). Olin bongannut omilta koiranulkoilutusreiteiltäni Käpylässä hauskan näköisen pusikon voimalinjojen alta. Päätin sijoittaa videon loppukohtauksen sinne. Kuvasimme pari tuntia Viidakon Ykä -tyyppistä kirmailuani korkeassa kasvustossa. Suurin osa puskista oli vadelmapensaita. Niissähän on piikkejä. Käsivarteni näyttivät session jälkeen aivan kissanomistajan käsiltä.

Halusin lopettaa videon kohtaukseen, jossa löydän puskista kitarakotelon asemesta pyöräilykypärän, painan sen kutreilleni ja vihellän luckylukemaisesti uskollisen fillarini paikalle. Tein tämän kohtauksen uittaakseni mukaan pienen liikenneturvavalistuksen, mutta etupäässä kohtaus on kuitenkin videossa siksi, että ilman sitä YouTuben 600 ensimmäistä kommentoijaa olisivat huutaneet: MISSÄ KYPÄRÄ?!?

Kommentit

  1. Kiitos! Tämähän oli erittäin hauska ja hyväntuulinen video ja tekee oikeutta kappaleelle! Kun oli vielä lukenut Anssin kirjoittaman alustuksen, niin oli hauska bongata videosta kirjoituksessa mainittuja seikkoja. Anssi Kela onkin ensimmäinen albumi, jolta on julkaistu kokonaista kolme musavideota!

  2. KIITOS Anssi taas! Ihana video ja niin huolella tehty! Loppu varsinkin todella riemastuttava! Sitä ihmettelen, kun mainitsit, että haluaisit osata tanssia! Mutta hyvä mies, Sinähän tanssit ja todella hienosti!! 🙂

  3. Mahtava biisi ja siihen sopiva musiikkivideo! Tykkään todella paljon. Hienoa, että jaksat itse kertoa mitä kaikkea kuvaussessioissa on tapahtunut. Täytyy myös tässä nyt mainita myös, että uusi tuotantosi kuulostaa oikein hyvältä. Pidän todella. Taidanpa ostaa uusimman levyn 😉 Kiitos myös keikasta Kemissa Satama Open Air festareilla!

  4. <3 voi rakkauspaukkaus, sinä ja musiikkisi, tuot niin paljon iloa ja valoa elämään, kyllä tätä katsoen taas jaksaa vesisateeseen lähteä ja kun p..aa sataa niskaan vaik koko päivän niin tämä musavideo kyllä pelastaa päivän.

  5. Erittäin hyvä video ja tottakai biisikin, suosikkini uudelta levyltä!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.