Art Goes Botta 22.8.2013

| Aiheet: Yhteisö | Kirjoittaja:

Taiteiden Yö Helsingissä, kello 23. Musiikkitalon nurmella piehtaroi sekalainen joukko eläviä kuolleita. Storyvillen terassilla on pariisilaisen myöhäiskesän tunnelma. Ostrobotnian juhlasalissa diskopallon värikkäät kipunat tanssivat seinillä ja sillä sekunnilla kun Man In Black loppuu, lavalle on materialisoitunut viisi soittovalmista musikanttia. Soittimet räväytetään ääneen ihmisjoukon iloksi. Soittajat hymyilevät toisilleen leveästi.

Anssi esittelee bändinsä: ”Kitarassa Tuomas Wäinölä. Tuomaksel on uudet byysat!” (Tuomas kääntyy ja ketkuttaa peppuaan, yleisö riemuitsee.) ”Bassossa Antti Karisalmi. Antil on vanhat byysat.” (Antti nostelee koipiaan pahoittelevan näköisenä.) ”Koskettimet Saara Metsberg. Saara tulee vihaamaan mua, mutta… Saaralla on tänään syntymäpäivä!” (Anssi virittää Paljon onnea -laulun, johon yleisö liittyy. Saara mutisee mikrofoniinsa.) ”Rummuissa Ville Kela. Villen synttärit on tammikuussa.” (Ville tuulettaa rumpukapulalla.)

Anssin vasemman jalan tamppaus suistaa laulumikrofonia turmioon. ”On käynyt ilmi, että meidän lava on pomppulinna.” Anssi-MacGyver korjaa mikkiständiä hitusen Tuomaksen suuntaan, jolloin tamppaava töppönen osuu lavaelementtien liitoskohtaan ja lava rauhoittuu. Siirrän silti puolitäyden kokislasini kameralaukkuun turvaan. Keikan lopulla lava ei enää riitä levottomille jaloille – Anssi loikkaa yleisön sekaan kitaroineen. Hämmentävän hetken ajan katselen Anssin selkää puolen metrin päästä.

Lähes kahden tunnin biisilistassa olivat Miten sydämet toimii, Milla, Aamu, Kaksi sisarta, Levyhylly pelastaa, Puistossa, Jennifer Aniston, Kaatua kuin puu (Tuomas: paperi. Anssi: kivi. Tilanne: 16-15.), Karhun elämää, Levoton tyttö, Superkuu, Parasta aikaa, Mikan faijan BMW, 1972, Maitohapoilla ja Nummela. Encorena Palava silta.

Kiinnitän huomioni kuulemma epäoleellisiin asioihin. Kuten Anssin hiuksiin. Tällä keikalla ne varastivat shown. Syytän tuuletinta, joka puhalsi Villen rumpujen vierestä lavan reunasta ja leikitteli välillä Anssin kutreilla. Alla näkemykseni Karhun elämää -kappaleesta. Kuvat ovat aikajärjestyksessä, mutteivät peräkkäisiä. (Kivoja kuvia oli 20, leikkasin 13 pois, tunnelma oli jokseenkin sama kuin hyvästä kirjasta ois repinyt kokonaisia kappaleita.)

Anssi1
On kahdenlaisia ihmisiä
Anssi2
Karhuja ja niiden metsästäjiä
Anssi3
Molemmat ovat petoja!
Anssi4
Tässä puvussa hikoilen
Anssi5
Joskus iltaisin rukoilen
Anssi6
Että maailma olisi parempi paikka karhulle
Anssi7
Uu-uu-uu-uuuuuu!

 

Anssi kertoi keikan jälkeen, että hän huomaa hiukset silloin, kun ne ovat suussa koko ajan. Joi sitten vettä päälle.

Kommentit

  1. ”Molemmat ovat petoja!” -kuvassa Anssi onkin suorastaan pelottavan näköinen!

  2. Oooh mut on aikas taiteelliset kuvat teemaan sopien 🙂

  3. Kiitos hienosta keikkaraportista, etenkin hieno kuva-sarjakuva oli huippu! Oli todellakin hämmentävää huomata messiaan laskeutuvan yleisön joukkoon, mutta niin SIISTIÄ. Taitaa olla harvinaista herkkua. Lavaheittäytyminen alkaa hipoa Springsteenin lavaliikehdintää.

    Tässä livetaltiointia Palavan sillan muodossa encoren jälkeen.
    http://www.youtube.com/watch?v=57smoFX5eLU

    p.s Ystäväni oli Isojanossa, ja muista huippu esiintyjistä huolimatta Anssin kokoonpano sai erikoismaininnan Facessa.”AK oli tosi hyvä…”
    Kuulen usein vastaavaa, miten erilaiset ennakkoluulot vaihtuvat kannustavaan fanitukseen.

  4. Palava silta oli tosiaan hieno ylläri lopussa, ei ole taidettu hirveän monella keikalla vielä esittää. Ja kuten Systerin videolta näkyy, on kyllä ne ajat takanapäin, kun Anssi näytti vaivaantuneelta ilman kitaraa. Ihmeen valoisa on maailma tuolla videolla. 🙂 Karhun elämää valikoitui mulla parhaaksi kuvausbiisiksi sen takia, että siinä suunnattiin selkeimmät valot solistin naamatauluun.

    Jäin miettimään, että mikä olikaan se biisi, jossa Anssi pomppasi yleisön keskelle. 1972? Parasta aikaa? Muistaako joku? (Ja lava ei ollut mitenkään korkea, joten mitään ilma-akrobatioita ei tarvittu.)

  5. <3 Palava silta <3 kiitos tuosta videosta, ihan parhautta.

  6. Ei minulla taida olla nyt aikaa taikka sanottavaa raportoida enempää Tulisuudelmaa, ois vain ollut se yksi mahtava kuva, jossa puolet Anssin hiuksista sojottaa kohti kattoa ja ties minne, vaikka hän tyynesti laulaa mikrofoniinsa.

    Kävi nimittäin näin: Bottaa seuraavana iltana Tikkurilan Tulisuudelmassa lavalla oli tuuletin, siinä Anssin jaloissa. (Antti juorusi, että Anssi ja Tuomas olivat päivällä käyneet Biltemassa tuuletinostoksilla Bottasta inspiroituneina.) Kahden ekan biisin ajan Tuomas löyhytteli lettiään omalla salamyhkäisesti lavan sivuun piilotetulla tuulettimellaan. Kolmannen biisin alussa Anssille tuli kuuma – ja hän napsautti tuulettimensa päälle. And the rest is history. 😀 Odottakaatten siis psykedeelisiä kampauksia tulevilla keikoilla!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.