Kiertue 2013 – Mitä siitä jäi käteen?

| Aiheet: Yhteisö | Kirjoittaja:

Joskus tämän vuoden alkupuoliskolla oli viimeksi tilanne, jolloin en tiennyt koska seuraavan kerran pääsisin Anssin keikalle. Siksi nyt tuntuukin hieman oudolta ja haikealta; ei mitään tietoa seuraavasta esiintymisestä. Kun vuoden viimeinen Anssi-keikka on nyt itseltäni ohitse ja Anssilla itselläänkin kiertue on viimeistelyä vaille valmis, on aika kääntää katseet hetkeksi taaksepäin. Mitä tästä vuodesta jäikään mieleen?

Anssi on itse useaan otteeseen kehunut tämän kiertueen olleen uransa paras. Tämä on kiistämätön fakta, johon faninkin on helppo yhtyä. Tämä vuosi on todella ollut parasta aikaa, keikoilla on ollut suuri nautinto käydä! Olen itse käynyt Anssin keikoilla joka vuosi vuodesta 2002 alkaen, toisina vuosina vähemmän ja toisina enemmän, enkä tältä kokemuspohjalta voi kuin kehua mennyttä vuotta. Anssi bändeineen on aina ollut hyvä ja tehnyt upeita keikkoja, mutta aiemmin mukaan on mahtunut kaikesta huolimatta myös matalalentoisempia esiintymisiä. Nyt kaikki keikat ovat olleet huippulaadukkaita, taso oli alusta alkaen korkealla ja sellaisena se on myös pysynyt. Heikkoa lenkkiä ei ole tähän kiertueeseen mahtunut. Silloin voi kai sanoa, että bändi on onnistunut kun tuntuu, että jokainen keikka menee vähintään sinne top kolmoseen. Ei huono saavutus!

Haluan sydämestäni kiittää kuluneesta vuodesta niin Anssia, bändiä kuin kaikkia muitakin asianosaisia, olette tehneet tästä vuodesta parhaan miesmuistiin, jokainen ansaitsee lämpimän halauksen! On ollut mukavaa päästä seuraamaan erilaisia esiintymisiä: Anssi soolona ja bändin kanssa, klubeilla, konserttisaleissa, musiikkiliikkeissä, festareilla… Tänä vuonna fanilla on ollut kunnon kissanpäivät. Toivottavasti näemme jälleen pian keikkojen merkeissä!

Sitä ennen ajattelin koota tähän muutamia mieleeni jääneitä hetkiä,  kiertueen plussia ja miinuksia. Aloitetaan miinuksilla, koska kehut on aina parasta jättää viimeiseksi.

Miinuslistani

-Samankaltaiset biisilistat

Joojoo, tiedetääntiedetään, blaablaa… Tämä oli hitit ja uudet biisit -tyylinen kiertue, jolla ei ollut tarkoituskaan soittaa niitä harvinaisempia biisejä. Ja joojoo, kuultu on, Tuomas oli uusi bändissä ja harjoiteltavien biisien määrä rajallinen. Mutta ei tuo selitys mene enää läpi! Tuomas ei ole enää uusi bändissä ja on sitäpaitsi sellainen kitaravirtuoosi, että olisi varmasti kyennyt omaksumaan suuremmankin kappalemäärän. Ja jos jokaisella keikalla olisi soitettu vaikka yksi harvinainen kapale, niin ei se kauheasti olisi vähentänyt niiden hittien määrää. Okei, ymmärrän kyllä hyvin, mikä idea tämän kiertueen biisilistoissa on ollut, mutta ensi vuodeksi saatte luvan ottaa haltuun lisää biisejä! Piste! Plussaa silti siitä, että biisilista on kuitenkin jonkin verran elänyt, ja onhan niitä vähemmänkin soitettuja kappaleita mukaan mahtunut. Hienoa on myös ollut, että kaikkia uuden levyn kappaleita on soitettu keikoilla. Ja onhan se aika upeaa, että Anssilla on jo niin paljon hittejä, että niistä saa helposti koottua koko keikan, eivätkä edes kaikki tunnetuimmatkaan kappaleet mahdu aina mukaan. Ja toki biisit ovat tässä kiertueen edetessä hieman muuttaneet muotoaan ja niistä on saatu kuulla toisistaan poikkeaviakin versioita. Mutta silti, Anssilla on hirveästi myös muita hyviä kappaleita, jotka ansaitsevat taas päästä mukaan keikoille! Vanha ja paljon keikkoja kiertävä fani arvostaisi sellaisia.

Biisilistojen evoluutiota
Biisilistojen evoluutiota

-Virgin Oilin keikka 24.5.

Juuri pääsin kirjoittamasta, että kaikki kiertueen keikat olivat laadultaan mahtavia, eikä huonoja keikkoja mahtunut mukaan. Tämä on ihan totta. Siksipä juuri tämä Virginin keikka jäi niin kovasti harmittamaan. Bändi oli iskussa, Anssi oli rautaa, mutta olosuhteet jotain ihan muuta. On tosi ikävää, kun ulkomusiikilliset seikat himmentävät kokemusta hyvästä keikasta, mutta tässä kävi juuri niin. Tällä keikalla valot olivat ihan kamalat, ne osoittivat jotakuinkin koko keikan ajan suoraan yleisöön päin ja häikäisivät niin, ettei bändiä pystynyt katsomaan kuin jalkoihin. Hiukan ikävää. Kyllä keikalla haluaisi nähdä myös esiintyjien kasvot. Lisäksi ne hemmetin strobot, argh! Herkkäsilmäinen ja helposti häikäistyvä kärsi. Anteeksi siis kovasti, ei ole Anssin vika mitenkään tämän keikan päätyminen miinuslistalle, mutta tähän se nyt kuitenkin tulee.

-Tavastian keikan peruuntuminen

Kyllähän nyt joka kiertueelle kuuluisi ainakin yksi esiintyminen Tavastialla! Myrskyvaroitus-iltaa ei lasketa, koska se ei ollut mikään normaali keikka.

-Kaikki keikat, joille en päässyt

Tätä ei tarvinne sen kummemmin selitellä. Kuka fani muka ei haluaisi nähdä kaikkia Anssin keikkoja?!

Mutta eiköhän tässä ollutkin jo ihan riittämiin miinuksia, siirrytään nyt niiden plussien pariin.

Pluslistani

+Kaikki keikat, joita tällä kiertueella olin todistamassa

Ei varmaan tarvitse perustella!

+Blackpool 27.4.

Kaikki kiertueen keikat olivat toinen toistaan parempia, enkä halua tai edes pysty nostamaan jotain keikkaa muita paremmaksi. Järvenpään keikan mainitsen kuitenkin erikseen siksi, että se oli itselleni ensimmäinen bändikeikka piiiiitkään aikaan ja muutoinkin kiertueen aivan alkupään keikkoja. Odotukset tälle keikalle mennessäni olivat todella kovat, enkä joutunut pettymään. Tämä ilta osoitti selvästi, millaista meininkiä tulevillakin keikoilla on luvassa ja palautti mieleen, miksi niin paljon rakastan Anssin keikkoja. Tosin ihan kuin sitä muka olisin ikinä unohtanutkaan… Mutta tämä keikka todisti minulle sen, että suuri määrä ihan uusiakin faneja on vihdoin tajunnut Anssin mestarillisuuden. Siksi se pääsee listalle.

+Sellosali 23.10.

Sellosalin esiintymisen haluan nostaa listalleni, koska se oli minulle tämän kiertueen ainoa konserttisalikeikka. Niin paljon kuin pidänkin klubikeikoista, välillä on mukavaa vain istua paikalleen ja keskittyä nauttimaan livemusiikista paikassa, jossa akustiikka on ihan jotain muuta kuin mitä se yleensä klubikeikkojen eturivissä on. Lisäksi nyt päästiin kuulemaan useita harvinaisempia biisejä ja muutenkin taas hieman erilaisia versioita kiertueen vakkaribiiseistä. Ne vähemmän kuullut kappaleet olivat kuitenkin tämän keikan sokeri ja suola, niitä oli erinomaisen mukavaa kuulla. Silti mitään yksittäistä kappaletta ei voi nostaa muita paremmaksi, koko keikka oli niin upea. Aivan varmasti menee tämän kiertueen ihan kirkkaimpaan kärkeen.

+Man In Blackin paluu vakituiseksi aloitusnauhaksi

Nummelan aikojen jälkeen tässä on ollut välissä useita vuosia, jolloin Johnny Cash laitettiin soimaan korkeintaan ennen Tavastian keikkoja. Nyt on ollut hienoa, kun se on soinut taas paria kertaa lukuun ottamatta kaikkien klubikeikkojen alussa. Kotonakin Cashia kuunnellessa ja Man In Blackin alkaessa soida sitä ihan terästäytyy, ryhti paranee, hymy levenee, karvat nousevat pystyyn ja pulssi kiihtyy: Keikka alkaa! Tämä on elämää! Tämä on parasta aikaa!

+Lavalta välittyvä fiilis

Tämäkään ei kyllä kaipaa oikeasti minkäänlaisia perusteluita. Jokainen, joka tänä vuonna on nähnyt Anssin bändeineen lavalla, tietää varmasti mitä tarkoitan. Koko bändi on joka keikalla niin innoissaan, että sellaista harvoin näkee. Tämä kiertue on todellakin tarjonnut aimo annoksen soittamisen riemua. Ja entäs Anssi itse, hänhän on ollut koko ajan ihan liekeissä! Mikä energia, mikä onni ja riemu! Sanattomaksi vetää. Millaista olisikaan, jos kaikki ihmiset nauttisivat työstään yhtä paljon kuin Anssi? Tämän kiertueen myötä Anssi on myös saanut ihan uudenlaista itsevarmuutta ja rokkikukkoasennetta, ollen kuitenkin samalla äärimmäisen inhimillinen ja nöyrä (mutta ei nöyristelevä!). Anssin koko asenne keikkailuun ja soittamiseen on ollut niin vastaansanomattoman aseistariisuvaa, että se on pakosti sulattanut kriittisempienkin katsojien sydämet. Ei tuollaisesta ihmisestä vaan voi olla pitämättä!

+Oma fiilis keikkojen jälkeen

Kun jokaisen keikan jälkeen useamman päivän ajan hymyilyttää ja kävely on harvinaisen kevyttä, fiilis lavalta on selvästi siirtynyt yleisön edustajaan. Kun murheet unohtuvat ja huonokin päivä kääntyy vähemmän huonoksi ja toisaalta hyvä päivä tuntuu vieläkin paremmalta, tietää saaneensa tarvitsemansa annostuksen Anssia. Anssi ja bändi, te ette vain voi muuttaa maailmaa, vaan jokaisen keikan myötä te todella teette tästä pallosta himpun verran paremman paikan elää. Ainakin minulle.

+Anssin jalkautuminen rahvaan joukkoon

Anssi on kyllä aina tavannut fanejaan keikkojen jälkeen, mutta nykyisin vielä mainostaa sitä ennen keikan loppumista. Mahtava asenne! Miettikää nyt, kello on yleensä hirveän paljon yöllä, takana on täysillä vedetty keikka, ja silti tämä mies jaksaa vielä raapustella nimmareita tussi sauhuten ja hymyilee yhtä ystävällisesti yhteiskuvissa kaikkien halukkaiden kanssa. Kärsivällisesti hän antaa aikaansa jokaiselle jonottajalle, ja ne jonot ovat tänä vuonna olleet pitkiä.  Todella ihailtavaa fanien huomioon ottamista. Uskoisin, että pelkästään tällä toiminnalla Anssi on tehnyt suuren vaikutuksen moneen kuuntelijaan ja jättänyt lämpimän mielikuvan itsestään.

+Kitarabattle

Kitarabattle on ollut varsin hyvä esimerkki siitä, että nämä keikat eivät ole mitä tahansa keikkoja, vaan niistä tehdään joka kerta kunnon Show! Esiintymisiä varten on treenattu, yleisön viihtymiseen on selvästi haluttu panostaa.

+Tuomas Wäinölä

Koko bändi on tietenkin ollut iskussa, mutta Tuomas uutena jäsenenä ansaitsee oman ertyismainintansa. Kiertue on osoittanut, että Tuomas oli kitaristin pestiin nappivalinta. Taisi koko bändi saada roimasti uutta virtaa uudesta kaverista.

+Gretsch White Falcon

Uusi kitara menee ilman muuta aina pluslistalle!

+Yleisö

Yleisö on isossa roolissa keikkojen onnistumisen suhteen, ja tämän vuoden aikana on ollut sydäntä lämmittävää seurata, miten suuri yleisö on uudelleen löytänyt Anssin. Keikoilla käy väkeä paljon, ihmiset osaavat ulkoa niin vanhat kuin uudetkin kappaleet ja osallistuvat innolla yhteislauluun. Toisaalta osataan tarvittaessa olla myös aivan hiljaa, kunnes on taas aika räjähtäville suosionosoituksille. On helppo uskoa, että lavalta yleisöön päin katsellessa hieman hymyilyttää. Hyvä me!

+Älä mene pois

Hähhää, huijasin! Siis tuolla Sellosalista kirjoittaessani kun väitin, ettei mitään biisiä voi nostaa ylitse muiden. No voihan! Tämä oli kiertueen ainoa keikka, jolla ÄMP:n kuulin, ja se ansaitsee aina erityismaininnan. Maailmanhistorian kaunein kappale, sanoi kuka muu tahansa ihan mitä tahansa. Minun mielipiteeni on järkkymätön. Anssi, piano ja Älä mene pois, muuta ei tarvita. Vuoden selkeä kohokohta.

Jäi siitä käteen joku tuollainenkin, ainakin vähäksi aikaa...
Jäi siitä käteen joku tuollainenkin, ainakin vähäksi aikaa…

Kommentit

  1. Mahtavaa analyysia vuoden 2013 super sykähdyttävästä rundista!
    Monta järisyttävää hetkeä on keikoilla koettu, ja yleisö on sitkeästi pysynyt Anssin ja bändin vauhdissa.
    Rundin kruunu oli lauantain Pressan keikka. Sitä ei uskoisi, että monta niin hyvää vetoa voi ylittää, mutta täytyy kyllä todeta että rundin toiseksi viimeisellä keikalla vaihteisiin oli löydetty kiihtyvin improvisaatio pykälä. Todella helmeä!
    Tarkempaan analyysiin täytyy hieman omia aivonystyröitä hieroa, niin paljon tässä rundissa on ollut noviisi fanilla sulattelemista.
    Artistin ja Anssin komppanian muonavahvuudessa oleville kuuluu tässä suuri kiitos ja kumarrus. Olette tehneet tästä vuodesta ikimuistoisen. Viettäkää rentouttava vuoden vaihde, jotta meillä on pian keikkakalenterissa ihmeteltävää.
    p.s Ystävät ei hätää, Poliisi Kelaa ja Anssi Solo löytyvät jo lipunmyynnistä.

  2. Vaikka kovasti jostain artistista kuten sinusta Anssi pidänkin, en ole tyyppiä joka kulkee ympäri maata ja maanosia suosikkinsa kiertueen perässä. Joten havaintoni tältä vuodelta rajoittuvat pariin Kaisaniemen esiintymiseen (tai toinenhan oli se näyttäytyminen), Porvooseen ja Sellosaliin.

    Hienoja esiintymisiä kaikki, eritoten Sellon keikka. Kun olen kuitenkin Kestovitutus-Kettusen kaltainen negatiivinen persoona, kerron mikä minua ei miellyttänyt. Yleisön laulatus ja taputteluun innostaminen ei minusta vaan ihan noin intensiivisesti toteutettuna toimi. Ainakaan ”yleisö selvinpäin” -keikoilla. Siinä kohtaa minulle tuli aina valitettavasti vähän teennäinen ja lähes nolostuttava maku.

    Tästä kritiikistä huolimatta: Kiitos hienoista keikoista ja hienosta vuodesta Anssi! Lisää odotan kieli pitkällä ja kuola valuen. Suomessa ei ole kuin kaksi laulaja/lauluntekijää sinun tasollasi. Sinä ja Hector. Eturivissä Kultsalla torstaina!

  3. Yleisö tosiaan käyttäytyy konserttisaleissa hyvin eri tavalla kuin klubi- ja festarikeikoilla. Meininki on paljon pidättyvämpää ja on totta, ettei baareihin hyvin istuva kansanvillintä välttämättä toimi saleissa. Huomasin tämän itsekin tämän syksyn konserttisalikeikoilla ja tuumasin, että ne täytyy jatkossa hoitaa vähän eri tavalla. Yhtä intensiivisesti ja energisesti, totta kai, mutta vähemmän päällekäyvästi. Luulisin, että jatkossa salikeikat tulevat olemaan luonteeltaan enemmän akustisia.

  4. Sitten on näitä Levottomia tapauksia joiden persus ei tahdo pysyä penkissä ja jotka hoilaa mukana, taputtaen ihan liikaa vieläpä ilman mitään kehotuksia, kaiken lisäksi aina selvinpäin paikasta riippumatta. Meitä on monenlaisia yleisönedustajia. Jotkut on luonnostaan seipään nielleitä, toiset onnellisen syntymähumalaisia. Erilaisuus on elämän rikkaus.

  5. Sellossa koskettimilla esittämäsi palat olivat illan loistavinta antia mutta toivon silti että salikeikoillakin on kunnon bändijytistystä. Varsinkin kun on mistä esittää, kaksi loistavaa kitaristia, Antti ja Ville tanakkana rytmiryhmänä ja Saarahan on petrannut soittoaan vuosi vuodelta. Älä vedä liikaa akustiseen suuntaan, please!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.