Armon vuosi 2013

| Aiheet: Huomiot, Musiikki | Kirjoittaja:

Kesämies

Tässä vaiheessa vuotta on hauska vilkaista peruutuspeiliin ja muistella mitä kaikkea 12 kuukauden sisään mahtui. Teen seuraavassa vuodelle 2013 ruumiinavauksen käymällä läpi Facebook-päivitykseni. Nostan esiin kohokohtia ja kommentoin niitä jälkiviisauden linnakkeesta käsin. Tämän vuoden pullaan osui niin runsaasti rusinoita, että tästä tulee väkisinkin hiukan pidempi postaus. Lukekoon ken jaksaa.

♠    ♠    ♠

7. tammikuuta

Lauloin juuri 27 raitaa toistaen sanoja ”UUU-A! HHHHU! ZABADABAD-DU!” Paukutin samalla käsiä yhteen ja kaviota lattiaan niin, että irtaimistoa putoili pöydiltä. Tällainen levy tästä tulee.

Sellainen levy siitä tosiaan tuli. Tekoprosessi oli työläs, mutta minulla oli tehdessä hauskaa. Haastatteluissa on kysytty levyn tekemiseen liittyneistä paineista. Ei minulla ollut sellaisia. Keskityin vain tekemään juuri sellaista musiikkia, josta tykkään. Jos levyn tekemisestä nauttii, niin yleensä kuulijakin aistii sen.

12 kuukautta sitten minulla oli vain yksi tavoite: vuoden 2013 piti olla se vuosi, joka oikaisee urani uuteen nousuun.

♠    ♠    ♠

15. tammikuuta

Eilen piti kuvata pieni nettivideo perjantaina julkaistavan Levoton tyttö -singlen kylkeen. Videohanke kuitenkin ajoi komeasti karille heti kuvausten alkajaisiksi, kun vastanäyttelijäkseni kiinnittämäni tyttö osoittautui aivan liian levottomaksi. Näyttelijätär ei suostunut pysymään aloillaan, vaan riehaantui, törmäili kuvauslamppuihin ja kaatoi lopulta kameran. Amatööri. Rauhoittui vasta saatuaan suuhunsa kuivatun siankorvan. Kaikista ei vain ole tähän työhön.

Alunperin Levoton tyttö aiottiin julkaista ilman videota. Vasta muutama päivä ennen julkaisua aloin epäillä strategiaa: kyllähän nyt uutta tulemistani kummasti avittaisi se, jos kappaleesta olisi edes jonkinlainen video sosiaalisessa mediassa jaettavaksi. Yritin kuvata sen ensin itse ja kiinnitin Armi-koiran levottoman tytön rooliin. Sehän onnistui kuin Titanicin neitsytmatka. Soitin levy-yhtiöön ja pyysin heitä lähettämään luokseni kuvaajan.

Seuraavana päivänä sain työhuoneelleni miehen kameroineen. Kuvasimme pari tuntia soittamistani ja laulamistani. Armikin otti lungimmin ja pääsi mukaan. Aloin saman tien leikata videota, valmista tuli neljältä aamuyöstä. Myöhemmin samana päivänä Levoton tyttö julkaistiin.

Videota on tätä kirjoittaessa katsottu 1 089 646 kertaa.

♠    ♠    ♠

17. tammikuuta

Illan ohjelmaan kuuluu uuden sinkun ensiesitys TV2:n UMK-lähetyksessä. Istun taksissa ja aprikoin, että mihinköhän sitä on taas tullut lähdettyä. Uusien biisien vastaanotto mietityttää. Kertokaa sitten illalla mitä tykkäsitte.

Tapahtumassa oli urani käännekohta. Jännitin etukäteen sitä, miten uusi biisini ja uudenlainen tyylini otettaisiin vastaan. Pelkäsin tehneeni pahan virheen. En nukkunut kunnolla, ruoka ei maistunut. Vartti tv-esiintymisen jälkeen valtava järkäle oli pudonnut harteiltani. Sosiaalinen media kuhisi Levotonta tyttöä ja tiesin, että tulossa oli hyvä vuosi.

♠    ♠    ♠

26. tammikuuta

Ollaan enää kahdenkymmenen tykkäyksen päästä seuraavasta rajapyykistä. Menisiköhän 6 000 tänään rikki?

6 000 Facebook-tykkäystä meni rikki. Vuoden aikana tykkäyksiä tuli vielä muutama lisääkin: tällä hetkellä lukema on 18 932.

♠    ♠    ♠

11. helmikuuta

Albumin master lähtee tänään tehtaalle. Ei silti ihan vielä: viimeinen tarkistuskuuntelu paljasti kummia poksahduksia eräässä biisissä, ne pitää vielä korjata. Pian, hyvin pian pääsen kuitenkin irti pallosta jalassani.

Vaikka albumin tekemiselle olisi varattu kuinka paljon aikaa tahansa, niin yksi asia on silti varma: lopussa seisoo aina valtava kiire ja helvetillinen säätö. Tätäkin levyä niputettiin kalkkiviivoilla kasaan yövuoroissa. Aina löytyi pieniä yksityiskohtia hinkattavaksi. Lopulta oli kuitenkin uskallettava päästää irti.

Laskin jälkeenpäin käyttäneeni levyn äänityksiin ja miksauksiin 1 730 tuntia seitsemän kuukauden aikana. Tuota edelsi parin vuoden biisienkirjoitusperiodi. Kyllä näiden levyjen tekeminen käy lähes työstä.

♠    ♠    ♠

25. helmikuuta

Kuusenkerkkää?

Levoton tyttö on radiolistan YKKÖIN! Ehkä hiukan kuusenkerkkäjuomaa tämän kunniaksi. Poks.

Edellisestä radiolistan ykkössijasta käynnistyi kahdeksan vuoden mittainen kuiva kausi. Kappale oli silloin Karhusaari (kuka muistaa?). Se, mitä Nummelan jälkeen yskähtelemään käynyt urani kipeimmin tarvitsi, oli kunnon hittibiisi. Levoton tyttö antoi minulle juuri sellaisen. Osuma oli viides ykköshittini radioaalloilla.

♠    ♠    ♠

22. maaliskuuta

Hitto, miten hieno päivä tämä on ollut! Levy on ulkona ja palaute ravistelee. Olen lueskellut kommenttejanne fb:ssa, Twitterissä sekä blogissani ja todennut, että tämä on parasta aikaa. Tuottaa suurta tyydytystä huomata, että levy sytyttää kuulijoihin sitä samaa intoa, jolla se on tehty. Tästä saadaan aikaiseksi vielä hyvät roihut. Kiitos, kiitos, kiitos.

Merkittävä virstanpylväs: viides sooloalbumini saavutti vihdoin kaupan hyllyt. Levy otettiin lämpimästi vastaan: se meni julkaisuviikollaan suoraan albumilistan kakkoseksi (paras sijoitukseni kymmeneen vuoteen) ja sain myös urani parhaat arvostelut kriitikoilta. Uudistin tällä albumilla ilmaisuani enemmän kuin koskaan ennen. Pelkäsin etukäteen, että levy olisi saattanut pudota rakoon, jossa vanhat fanit eivät olisi pitäneet uudesta soundista, enkä toisaalta olisi tavoittanut uusiakaan kuulijoita. Olin suunnattoman helpottunut, kun näin ei käynyt. Fanit tykkäsivät ja monet Anssi Kelalle aikaisemmin nenäänsä nyrpistäneet liittyivät kuulijakuntaan. Kannatti luottaa omaan visioon ja ottaa riski.

♠    ♠    ♠

29. maaliskuuta

Tänään maallinen vaellukseni suuntautuu kohti Juankoskea ja kiertueen ensimmäistä keikkaa. Ai että, miten siistiä! Edellisestä bändikeikasta onkin jo puolisentoista vuotta. Bändi kuulosti eilen treenikämpällä mahtavalta, ei tämä uudistettu kokoonpano ainakaan vanhaa huonompi ole.  Hyvä tästä tulee.

Tässä vaiheessa en vielä tiennyt, että kiertueesta olisi tuleva mittavin yli kymmeneen vuoteen: vain Nummelan vuonna 2001 minulla on ollut enemmän keikkoja kuin vuonna 2013. Karttaan merkittiin lopulta 81 rastia.

Bändin kokoonpano muuttui ensimmäistä kertaa kahteentoista vuoteen, kun Kelly Ketonen jätti yhtyeen. Hänen tilalleen pestattiin Tuomas Wäinölä. Kellyn lähteminen oli tietysti surullista, mutta onhan ne niinkin, että kahdessatoista vuodessa vesi ehtii hiukan väljähtyä — oli hyvä saada Tuomas hämmentämään soppaa. Eräänä Suomen kovimmista kitaristeista tunnettu Wäinölä nosti riman ylemmäs: meistä on hänen myötään tullut parempi bändi.

Olin kuitenkin tuossa postaukseni loppukaneetissa pahasti hakoteillä: kiertueesta ei tullut hyvää. Siitä tuli paras.

♠    ♠    ♠

13. huhtikuuta

Oli pakko kiivetä vielä torniin fiilistelemään eilistä keikkaa. Se oli yksi hienoimmista. Onneksi en heittänyt pyyhettä kehään muutaman vuoden takaisina synkimpinä hetkinä, jolloin monet keikat tuntuivat siltä kuin olisi hakattu harpilla naamaan. Kannatti luottaa siihen, että eilisen kaltaisia iltoja tulee vielä. Tämä on parasta aikaa.

Kirjoitin tämän Puijon tornissa. Luminen Kuopio avautui alapuolella ja tunsin oloni todella hyväksi. Hienointa tässä kiertueessa oli se, että tuo sama olotila toistui vielä moneen kertaan.

♠    ♠    ♠

8. toukokuuta

Bruce Springsteen on maailman paras esiintyjä. Tämä ei ole mielipide, vaan kiistaton fakta. Ymmärrän hyvin jos joku ei perusta hänen musiikistaan, mutta kellään ei voi olla mitään lisättävää siihen miten Springsteen hoitaa hommansa ja ottaa yleisönsä. Täysin ylivoimaista toimintaa, vuodesta toiseen. Kunnioitan valtavasti sitä työmoraalia, jolla jokaisesta keikasta tehdään erityinen. Ja on täysin käsittämätöntä miten hyvin hän laulaa vanhoilla päivillään. Eilinen keikka oli seitsemäs näkemäni Bruce Springsteen -konsertti. Jokainen niistä on inspiroinut ja opettanut tämän työn tekemisessä — olen poistunut jokaiselta keikalta taas hiukan parempana artistina. Kiitos Pomo!

Osallistuin Turkuhallissa järjestettyyn herätyskokoukseen.

♠    ♠    ♠

9. toukokuuta

Olen iloinen nettisivuilleni perustamastani Yhteisöstä. Se on lähtenyt toimimaan juuri niin kuin toivoinkin: erilaiset kirjoittajat postaavat sinne erilaisia kirjoituksia. On suurenmoista, että saitillani on nyt osio, joka ei ole mitenkään omassa kontrollissani, vaan rönsyilee omaa elämäänsä.

Yhteisön perustaminen oli yksi paremmista päätöksistäni. Tähän mennessä sinne on postattu 66 kirjoitusta, pääasiassa keikkaraportteja. Jos et ole vielä tietoinen Yhteisöstä, niin klikkaa itsesi sinne tämän sivun yläreunassa olevasta palkista.

♠    ♠    ♠

23. toukokuuta

Kuva: Markku Tanni/HäSa
Kuva: Markku Tanni / HäSa

Mieli on edelleen hyvänä eilisillasta. Sangen lämpimät kiitokset kaikille teille, jotka saavuitte Verkatehtaalle. Lavalla oli hienoa olla ja saamistani kommenteista päätellen katsomonkin puolella taidettiin viihtyä. Tehdään tällaisia ehdottomasti taas jossain vaiheessa lisää.

Runsaat kiitokset myös keräämästänne kolehdista, joka tuli pyytämättä ja yllätyksenä. Sen ansiosta henkisesti erittäin kannattava keikka pamahti plussan puolelle myös taloudellisesti. Kiitos.

Järjestin Hämeenlinnan Verkatehtaalla ilmaiskonsertin Facebook-tykkääjilleni. Juhlistin keikalla 10 000 tykkäyksen ylittymistä. Hieno ilta, jossa yleisö määräsi sen mitä lavalla tapahtui. Seuraavan vastaavanlaisen konsertin järjestän, kun tykkäyksiä on kertynyt 50 000.

♠    ♠    ♠

28. toukokuuta

Miten sydämet toimii? nousee edelleen radiolistalla: tämän viikon sijoitus on #2. Olisihan toinen ykköshitti putkeen kieltämättä aika siistiä. Mitenköhän ensi viikolla käy?

Kävi niin, että ei noussut ykköseksi. Kappaleesta tuli kuitenkin yhdeksäs top kolmoseen yltänyt radiohittini. Seuraavassa koko lista:

Puistossa #1
Nummela #2
Milla #1
1972 #1
Karhusaari #1
Älä mene pois #2
Aamu #3
Levoton tyttö #1
Miten sydämet toimii? #2

♠    ♠    ♠

9. kesäkuuta

Tämä päivä vierähtääkin autossa: matka Oulusta Helsinkiin on alkanut. Rahaa säästääksemme olemme liikkeellä pakettiautolla keikkabussin asemesta. Bussissa voisi asemoida itsensä vaakatasoon, mutta nyt on jäkitettävä kuin luokkakuvan eturivissä, jolloin perseen kopottumisen vaara on suuri. Muusikon hommassa ammattitauteja ovat alkoholismi, kuulovaurio, käsivammat, erilaiset mielisairaudet ja perseen kopottuminen.

Lisää hyviä päätöksiä: keikkabussin vaihtaminen pakettiautoon vähensi matkustusmukavuutta, mutta näkyi positiivisena nosteena pankkitileillämme. Tämä oli ensimmäinen kiertue, jolla tienasimme ihan järkevää liksaa. Aikaisemmilla rundeilla keikkabussi on niellyt suurimman osan palkoista.

♠    ♠    ♠

7. heinäkuuta

Varvas mustana

Auuh! Löin pikkuvarpaan oikein huolella sohvapöydän jalkaan. Varvas muuttuu parhaillaan mustaksi, saattoi murtua. Mustan varpaan hyvä puoli on se, että sellainen sopii paremmin yhteen vaatteitteni kanssa. Huono puoli on tietysti se, että musta varvas on kesähelteellä kuuma.

Varvas näytti häijyltä, mutta parani nopeasti. Yhden keikan soitin avojaloin, koska turvonnut raajanjatke ei mahtunut tossuun.

Tuo ei valitettavasti jäänyt kesän ainoaksi tunaroinniksi: myöhemmin kompuroin Maitohapoilla-videon kuvauksissa ja mursin kylkiluun. Se olikin kipeä hyvän aikaa: podin kylkivammaa yli kaksi kuukautta. Onneksi keikat hoituivat Buranan voimalla.

♠    ♠    ♠

20. heinäkuuta

John Legend bändeineen oli tsekkaamassa eilistä Tampereen keikkaamme. Jorailivat erityisesti Maitohapoilla-biisin ”uua-hu-zabadabaddu” -kohdassa ja tulivat jälkeenpäin fiilistelemään, että ”you guys were awesome”. Meillä sytytti vasta huomattavasti jälkeenpäin, että ketkä olivat kyseessä. Princen olisimme ehkä tunnistaneet. Odottelemmekin näkevämme hänet tänään Karkkilassa.

Ai niin, tällainenkin tapahtui! Princeä ei näkynyt Karkkilassa.

♠    ♠    ♠

28. elokuuta

Helsingin yliopiston Koulutus- ja kehittämiskeskus Palmenian Persoonallinen kynä -palkinto on tänä vuonna päätetty myöntää minulle. Olen tästä otettu ja kiitollinen.

Tämä oli oikein mukava yllätys. Ensimmäinen tämäntyyppinen huomionosoitus, jonka olen kirjoittajana saanut.

♠    ♠    ♠

25. syyskuuta

Kilpa-ajoneuvo

Kun lopetin kilpa-autoilun kuutisen vuotta sitten, niin jätin itselleni pienen takaportin: jos ajettavaksi tarjottaisiin formula ykköstä, niin en kieltäytyisi. Tänään oli se päivä, jolloin jouduin kaivamaan ajovarusteet hetkeksi naftaliinista: kävin Alastarolla muistelemassa Mark Webberin vanhalla autolla mihin suuntaan mutkat kääntyivät. Hienoja kierroksia, pikkupojan unelmaa. Päätöstäni tämä ei kuitenkaan pyörrä: ajan edelleen mieluummin fillarilla kuin autolla.

Joitakin asioita tehdessä vain tietää, että tämä tulee jäämään pysyvästi mieleen. Esimerkiksi formula ykkösen ajaminen on sellainen juttu.

♠    ♠    ♠

6. marraskuuta

Bloggasin pitkästä aikaa, aiheena Spotify. Paljonko tienasin Levottomalla tytöllä?

Ihmiset aina riehaantuvat, kun julkistaa kuinka paljon rahaa on jostain tienannut. Tämä blogikirjoitus ei tehnyt poikkeusta: se luettiin vuorokaudessa lähes 40 000 kertaa ja (huonohko) käännös lähti leviämään myös ulkomailla musiikkialan medioissa. Olikin huvittavaa lukea joitakin viikkoja myöhemmin jonkun brittilaulajattaren (olen valitettavasti unohtanut hänen nimensä) haastattelusta, että ”that finnish guy made only two grand for a million plays in Spotify”. Tuo on se, mistä minut nyt maailmalla tunnetaan.

♠    ♠    ♠

8. joulukuuta

No niin, nyt auto hyytyi. Veto hävisi, ollaan tien laidalla. 66 kilometriä Rovaniemelle, 33 astetta pakkasta. Ei mikään varsinainen kiertueen kohokohta.

Näillä sanoilla käynnistin suuren suosion saavuttaneen liveseurannan Facebookissa. Seuraavan parin tunnin aikana koko Suomen kansa jännitti, että selviydymmekö pakkasessa, onko viereisessä talossa ketään kotona, kusemmeko lämpimiksemme housuihimme, ehdimmekö ajoissa paluulennolle ja kuka syödään ensimmäisenä tilanteen niin vaatiessa? Seikkailumme uutisoitiin reaaliajassa näyttävästi molempien iltapäivälehtien nettisivuilla, mikä herätti seurueessamme suurta hilpeyttä. Tavallaan harmitti, kun kaikki kääntyi lopulta parhain päin.

♠    ♠    ♠

14. joulukuuta

Rumban kriitikot laittoivat vuoden 2013 biisit järjestykseen: olivat sitä mieltä, että Levoton tyttö oli #1. En jätä protestia tästä sijoituksesta.

Tämä oli pieni kirsikka jo muutenkin herkullisen kakun päällä. Minulla ei ole ollut tapana menestyä tällaisissa kriitikkoäänestyksissä. Jotain on kuitenkin tapahtunut. Sylkykuppi on kelpuutettu palkintokaappiin.

♠    ♠    ♠

20. joulukuuta

Hamertime!

Aloin äänittää seuraavaa levyä. Pitkän prosessin alku. Heti kärkeen turvauduin 12-kieliseen bassoon, joten kaikki oljenkorret on jo nyt käytetty.

Vaikka vuosi olikin täynnä menestystä ja mahtavuutta, niin en kuitenkaan voi jäädä liian pitkäksi aikaa diggailemaan fiilistä. On mentävä eteenpäin. Kuluneen vuoden ansiosta voin aloittaa uuden luvun kirjoittamisen hieman aiempaa koreammalta pöydältä.

Merkitsen vuoden 2013 omiin aikakirjoihini sinä vuotena, jolloin alkoi pitkästä aikaa taas tapahtua.

2014? Pistäkää tulemaan!

Kommentit

  1. Kiitos hienosta katsauksesta menneeseen vuoteen! Onnittelut tapahtumientäyteisestä ja voittoisasta vuodesta!

    Täytyy kommentoida tuohon ”kuka muistaa?” -kysymykseesi, että mielestäni Karhusaari on edelleen parhaita biisejäsi. Ihmettelenkin, miksei sitä soitettu kertaakaan tämän vuoden keikoilla. En siis hämmästele tätä siksi, että settilistat olisivat olleet mielestäni jollain tavalla huonoja – päinvastoin. Anssi Kela on elämänsä vedossa, ja loistavia biisejä on enemmän kuin koskaan, mutta onko tämä vanha klassikkobiisi koettu jo aikansaeläneeksi vai eikö se tyylillisesti sovi keikkojen biisilistaan? Pitäisikö Karhusaari kenties aorisoida?

  2. Karhusaari ei ole koskaan keikoilla herättänyt yleisössä kovin suuria reaktioita, siksi se on pantu kaikessa hiljaisuudessa syrjään. Ehkä olisi kuitenkin paikallaan nostaa Karhusaari uudestaan pöydälle ja tsekata, josko siitä saisi irroitettua vähän stydimmän version.

  3. Vanha biisi ja Nolla voisivat myös olla mainioita keikkabiisejä?

    Oliko muuten Maitohapoilla SE biisi, jonka pohjalta koko idea uuden levyn kasarimeiningistä lähti liikkeelle?

  4. Tuomas Wäinölä oli sellainen piristysruiske bändiin ettei mitään rajaa. Hatunnosto hälle! Toki uudella suuntauksella varmasti osansa, mutta kehtaan silti väittää. Ei sillä että Kellyssä olisi jotain vikaa, varmaan sama jos mr. W olisi tullut bändiin vielä lisäksi.

  5. Hei, mistä tuon spotify jutun voi lukea?. Oikein hyvä postaus!, uutta levyä odotellessa 🙂

  6. Pakko kehua tätä uutta levyä, ihan huippu! Itsellä tulee harvemmin ostettua levyjä kaupasta, mutta oli pakko tehdä poikkeus ja ostaa kyseinen levy ja tilata vielä kangaskassi kaupanpäälle! Levyä on tullut nyt popitettua muutama viikko putkeen tässä.

    Itselläni on ollut menossa yksi elämäni vaikeimmista kuukausista, mutta tätä popittaessa on kyllä fiilis kummasti kohonnut! Ja kummasti sitä vaan löytää itsensä tanssahtelemasta ympäri huonetta urpon näköisenä, vaikken mikään tanssin ystävä olekaan. :–) IHAN HUIPPUA SIIS! Ja pakko vielä mainita, että harvemmin löydän levyjä, joiden jokaisesta biisitä tykkään. Tämä on siis siinäkin mielessä minulle poikkeus! Kaikki biisit on ihan mahtavia. Suokkareita kuitenkin: Superkuu, Kevät tulee ja Palava silta. Huh, tulipas hehkutettua. Noh, sen olet ansainnut! :–)

    Thumbs up situation over here! Keep it going!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.