Ensimmäinen vuosi

| Aiheet: Internet, Jumittelu | Kirjoittaja:
Seksivau! Magnum tervehtii yksivuotiasta blogia.

Tasan vuosi sitten päätin yön hiljaisina tunteina kirjoittaa pienen anekdootin siitä, kuinka törmäsin antikvariaatissa tismalleen Walter Sobchakin näköiseen mieheen. Pari teekupillista myöhemmin löin juttuun viimeisen pisteen ja luin sen vielä kerran alusta loppuun. Olin lukemaani tyytyväinen. Painoin julkaisunappulaa.

Tällä tavoin tämä blogi sai alkunsa.

Nyt, vuotta myöhemmin, olen painanut tuota julkaisunappulaa 221 kertaa. Joukkoon on mahtunut monenlaisia kirjoituksia: on ollut humoristisia tilannekatsauksia ja nuoruusmuisteluja, vakavampia mielipiteen ilmauksia, pieniä huomioita ja pidempiä pohdintoja, keikkaraportteja, erilaisia arvosteluja – ja tietysti maailman vähäisin sarjakuva, Magnum. Yksittäistä punaista lankaa tai teemaa tällä blogilla ei ole, päämäärä on epämääräinen: kirjoittaa mitä nyt kulloinkin mieleen juolahtaa. Osa materiaalista on tietysti ollut erilaisten ammattiini liittyvien asioiden esille tuomista, muttei sekään ole ollut lähtökohta blogin pitämiselle. Tällä paikalla tekemäni promootio on pikemminkin tapahtunut yleisen kirjainten paukuttelun sivutuotteena.

Minä taidan vain pitää kirjoittamisesta, ei kai bloggaamiseen sen kummempaa syytä vaadita. Vertailukohdan voisi ottaa kitaran soittamisesta: en minä suinkaan tartu soittimeen pelkästään silloin, kun pitää säveltää, harjoitella tai esiintyä. Otan kitaran syliini lähes päivittäin vain soittaakseni sillä jotain, liidättääkseni ilmassa satunnaisia ääniä ja melodioita. Blogin kirjoittaminen on vähän samanlaista vapaata improvisaatiota: avatessani uuden kirjoituksen minulla on hyvin harvoin selkeää suunnitelmaa siitä millaisen muodon teksti lopulta saa. Välillä en ensimmäisiä sanoja naputellessani tiedä edes kirjoituksen aihetta. Ajatukset laukkaavat näppäimistöllä vapaina.

Tutkitaanpa blogin ensimmäistä vuotta statistiikan valossa. Mikäli numerot ja tilastot eivät nappaa, niin hyppää suoraan tämän kirjoituksen viimeisiin kappaleisiin, pataässä-merkkien perään –  siellä tulee taas kiinnostavaa asiaa!

Ylläoleva Analytics-käppyrä (suurenee klikkaamalla) näyttää käynnit tässä blogissa sen ensimmäisen toimintavuoden aikana. Juttujani on tähän mennessä käyty lukemassa 109 664 kertaa 44 383 kävijän toimesta, keskimäärin kirjoitteluni ovat keränneet vuoden aikana 300 käyntiä päivässä.

Käyrästä erottuu selvästi kolme piikkiä: päiviä, jolloin blogi on herättänyt laajempaa huomiota. Ensimmäinen piikki upposi lihaan jo heti blogin alkumetreillä, helmikuussa. Sen aiheutti En ole rasisti, mutta… -kirjoitus, joka syntyi vastalauseena Facebookissa ilmenneeseen muukalaisvihamielisyyteen. Tekstiä linkitettiin runsaasti Facebookin sisällä ja kommentoitiin ahkerasti myös täällä.

Toinen piikki näkyy elokuussa. Se tulikin ulkopuolelta, eikä liity mihinkään yksittäiseen kirjoitukseen: Iltalehden saitilta linkitettiin suoraan blogiini uutisessa, jossa minun kerrottiin alkaneen julkaista videoita albumin äänityksistä. Pam! Yksi ainoa linkki Iltalehden pikku-uutisen perässä näkyi heti mojovana kärkenä pienen blogin statistiikassa. Tuo piikki puhkaisikin ensimmäistä kertaa tuhannen käynnin haamurajan: 13. elokuuta täällä vierailtiin 1044 kertaa.

Kolmas kohokohta rikkoikin sitten joulukuussa sekä kävijä- että kommenttiennätykset: Spotifyta käsitellyt Lisää puntarointiakirjoitus keräsi peräänsä 154 kommenttia ja houkutteli tänne 18. joulukuuta 1117 käyntiä. Se noteerattiin myös muissa medioissa: esim. Uudessa Suomessa siitä kertonut uutinen kirvoitti 161 kommenttia ja Aamulehdenkin lukijoita juttu puhututti 69 kommentin verran. Tähän blogiin tulleistä kommenteista luen tietysti jokaisen, mutta Siperia on opettanut, että netin muiden keskustelupalstojen minua koskevat mielipiteet on parempi jättää kokonaan väliin.

Käyrästä on mielenkiintoista todeta näiden piikkien hyvin hetkellinen luonne: ne ovat tuoneet blogiin äkillisesti paljon lukijoita, mutta eivät kuitenkaan ole juurikaan kasvattaneet kävijämääriä. Käppyrä kertoo väkimäärän nousseen ensimmäisen puolen vuoden aikana hyvin hitaasti, kunnes vihdoin elo-syyskuussa on alkanut tapahtua: Aukio-albumin julkaisu elvytti selvästi myös tämän blogin verenkiertoa. Syyskuu oli kävijämäärien valossa vuoden paras kuukausi 551 päivittäisen käynnin keskiarvolla. Sen jälkeen tilanne on hiukan tasoittunut, n. 400 päivittäiseen visiitiin.

Käppyrässä lokakuun kohdalla näkyvä syvä kuilu muuten aiheutui siitä, että serveri oli lähes koko päivän silmällään, eikä tänne ollut tuolloin mahdollista päästä.

Luodaanpa vielä perinteinen katsaus blogin suosituimpiin kirjoituksiin. Suurin osa aktiivisista käyttäjistä lukee tietysti vain etusivua, mutta kun se jätetään pois laskuista, niin luetuimmat jutut ovat olleet nämä (suluissa näyttökerrat ja sijoitus edellisessä listauksessa):

  1. Lisää puntarointia (3565,)
  2. En ole rasisti, mutta… (2673, 1.)
  3. Rikosraportti (2213, )
  4. Haaveiden ilta (2142, 2.)
  5. Syyskilpailu (2100, )
  6. Arno Poeg (1962, )
  7. Ehdokas 241 (1723, 3.)
  8. Seuraava single (1661, )
  9. Uusi albumi, uusi naama (1378, )
  10. Faktaa vai Wikipediaa? (1097, )

♠    ♠    ♠

Nyt siihen lupaamaani mielenkiintoiseen loppuratkaisuun: haluaisin saada palautetta kaikilta teiltä, jotka olette seuranneet tämän blogin kehittymistä sen ensimmäisen vuoden aikana. Kertokaa minulle mikä tässä on ollut parasta ja mikä huonointa. Millaisia postauksia toivoisitte enemmän ja millaisia vähemmän. Ideoita, ruusuja ja risuja – kaikkea otetaan vastaan!

Olisi myös mahtavaa kuulla milloin ja miten olette löytäneet blogini lukijoiksi ja kuinka useasti täällä käytte.

Vastatkaa omin sanoin ja vapaaseen tyyliin tässä alla olevalle kommenttiraidalle. Mukaan liitetään tietenkin myös porkkana: kaikkien palautteen antajien kesken arvon harvinaisen Kaivos-singlen sekä Nummela – erään albumin anatomia -kirjan – molemmat luonnollisesti omistuskirjoituksilla varustettuna. Pistetään aikaa vaikka viikko: kaikki 25.1. mennessä palautetta antaneet ovat mukana arvonnassa. Palkintohan on runsas – nyt kannattaa aktivoitua!

Kommentit

  1. Blogiin löysin viime vuoden elokuussa, kun kerroit Muusikoiden.net:ssä uuden albumisi ennakkokuuntelusta. Silloin ”telakalla ollut” Anssi Kela-faniuteni heräsi ja aloin lukea blogia päivittäin. Valitettavasti alaikäisenä en päässyt paikalle. Jostain syystä minulta oli mennyt viime kevään ”Haaveiden ilta”-esiintymisesi kokonaan ohi, vaikka olenkin suuri Ritchie Blackmore-fani.

    Blogi on hieno katsaus suomalaisen ammattimuusikon arkipäivään. Olen myös itse kitaristi ja biisintekijä, joten erityisesti musiikkiin liittyviä juttuja on tältä kannalta ollut mielenkiintoista lukea. Myös arkipäiväiset sattumukset ja Magnumit ovat pelastaneet päiväni useasti. Kiitos siitä! 🙂 Lopuksi en voine muuta todeta, että jatka samaan malliin, mitään moitittavaa en tähän hätään oikein keksi.

    Kiitos! 😉

  2. Löysin blogin kesäkuussa, kun etsin lisäinfoa Haaveiden ilta -taltioinnista. Ja siis sen katsoin silloin lähinnä bändissä esiintyneen rumpalin takia 😉 mutta tämä blogi ja Aukion ennakkovideopätkät imaisivat niin mukaansa, että ostin Aukion heti kun se ilmestyi ja pidän siitä kovasti.

    Tykkään tästä blogista juuri sen monipuolisuuden takia – luulen että pelkkään musiikkiin keskittyvä blogi ei jaksaisi kiinnostaa päivästä toiseen. Ja tietynlaisen maanläheisyyden vuoksi myös. Lisäksi on mukava lukea hyvin kirjoitettua, rikasta tekstiä!

  3. Hieno homma, että blogin kävijämäärä on hieman noussut. Mielestäni Anssin sivut ovat parhaat artistin sivut, ainakin Suomessa. Päivityksiä tulee melko usein ja forumissa käydään aina silloin tällöin aktiivistakin keskustelua. Tämä kaikki on todella positiivista.

    Käyn sivuilla päivittäin, joskus useammankin kerran. Löysin blogin ihan vaan musiikin seuraamisen kautta. Huonointa blogissa on kuitenkin itse sen lukijat 🙂 Tuntuu, että kovin moni ei halua kommentoida blogi -kirjoituksia jos joitakin poikkeuksia ei oteta huomioon. Runsas kommentointi olisi mielestäni hyväksi sekä lukijalle että kirjoittajalle ja toisi ehkä lisää aiheita joista kirjoittaa 🙂

    Youtube -videot ovat myös hyvää viihdettä. Jäin tosin odottamaan lisää biisinteko -videoita (Jippu & Zarkus Poussa). Rakkaus on murhaa albumilla ollut päiväkirja oli mielestäni erittäin onnistunut ja mielenkiintoinen. Tätä voisi ehkä yrittää Youtuben puolella myös.
    Olisi mukavaa, jos uusia blogikirjoituksia tulisi päivittäin – toisaalta ymmärrän hyvin, ettei aika / into aina riitä.

    Kaiken kaikkiaan erittäin hyvä vuosi blogin osalta. Vaikeaa keksiä mitään kovin huonoa.

    Keikkoja odotellessa!

  4. Ehdottomasti parasta tässä blogissa on ollut kuulla oman lempiartistin kuulumisia ja erilaisia ajatuksia. Mieleenpainuvimmat ja muutenkin vain parhaat palat täällä blogissa on ollut: nettikonsertti, erilaiset arvostelut ja kilpailut. Risuja ei oikeastaan ole… tai no välillä tekisi mieli lukea useamminkin, mutta onhan tuo 221 blogauskertaa ihan kunnioitettava luku. Nettikonsertille haluaisin jatkoa, se oli vaan niin mahtava, ja muutenkin musiikki aiheisia blogauksia on hauska lukea.

    Ahkerana foorumin lukijana löysin sitä kautta tien tänne blogiin. Päivittäin tulee käytyä tämä sivu katsomassa, kuten kaikki muutkin sivut mitkä ansaitsevat päästä selaimen kirjanmerkkeihin 🙂

  5. Olin kirjastossa etsimässä jonkunlaisia tabeja/nuotteja soitettavaksi ja silmiini osui juuri tämä Nummelan nuotinnos, jolloin nostalgisesti mieleen muistuikin tämä Nummela-levy, jota nuoruudessani paljon soitettiinkin, mutta tajusin, etten koskaan ollut kuullut koko levyä tai juurikaan mitään Kelaa sen jälkeen. Epäkohta oli korjattava ja Nummela-kirjakin tuli lainattua. Kirjan loppuosassa olevat palautteet huvittivat suunnattomasti ja päädyin sitten sivustolle lukemaan niitä lisää. Pian sivut päivitettiinkin ja blogivetoinen sivusto sai minusta säännöllisen kävijän (lähes joka päivä käyn tarkastamassa). Mielenkiintoista on ollut kirjoitusten monipuolisuus ja Magnum-sarjakuvien huumorin taso, joka vastaa melko tarkalleen omaa tasoa (kertoen siitä aika paljon).

  6. Eksyin blogiisi jotain kautta ihan alkumetreillä, sen ollessa hetken blogspotin puolella.
    Varmaan googlasin jotain Nummela-levyyn liittyen, sillä muistaakseni kaivoin sen silloin esiin monen vuoden jälkeen.
    Pidän kirjoitustyylistäsi, sillä hallitset sekä vähän asiapitoisemman kuin kevyemmänkin tekstin. Tätä on mukava lukea!

    Blogilistan avituksella seuraan lähes neljääkymmentä muutakin blogia(joista kaikkia ei päivitetä ihan joka päivä, onneksi. :D) joten melkeinpä päivittäin tulee tarkistettua että onkos jotain uutta.

  7. Löysin tämän blogin muistaakseni tuossa kesällä tai syksyllä. Nummelan aikoihin fanitin Anssia kovastikkin mutta sitten se jäi. Blogin innoittamana ajattelin pistää Nummellan taas levylautaselle ja ai että kun se olikin rautainen. Otin myös muut levyt kuuntelulle ja nekin osottautuivat mieleisiksi.

    Blogia seuraan aika säännöllisesti, ehkä viikon välein tsekkailen uudet postaukset. Parasta tässä on kaunis suomenkieli. Nykyään näin rikasta sanavarastoa pääsee seuraamaan ainoastaan Anssikela.comissa ja Aku Ankassa. Mukavinta luettavaa ovat sekalaiset postaukset, jotka eivät liity senkummemmin mihinkään. Toki myös musiikkiaiheiset merkinnät ovat kiinnostavaa kamaa.

    Niin ja.. Arvostan, suorastaan jumaloin mursuviiksiä.

  8. Minullakin oli melkomoinen aika siitä kun olin viimeksi käynyt täällä Anssin sivustolla. Kuin ihmeen kaupalla onnistuin keksimään vielä mikä käyttäjätunnukseni ja salasanani oli. Tänne tulin Järvenpään keikan inoittamana tsekkaamaan, mitä foorumilla asiasta kenties turistiin.

    Nuo Anssin bloggaukset ovat mukavia luettavia, tosin kun löysin tänne vasta syksyllä, en ole kaikkia jaksanut lukea. Uusimmat kylläkin. On mukavaa saada tietää kaikenlaisia ajatuksia ja välähdyksiä fanittamansa muusikon elämästä. Kaiken lisäksi kun voi vielä itsekin sanoa sanasensa sopan mausteeksi.

    Kaikkein tärkeintä on kuitenkin Anssin musiikki, tuskinpa viitsisin ajatelmia lukea – niin hyvin kirjoitettuja kuin ovatkin – jos musiikki olisi tyyliä Frederik tai Matti Esko. YÄK! Minusta Anssi petraa vuosi vuodelta kuin kuuluisa sika. Neljästä albumista Nummela on minulle kaikkein kaukaisin, ja ei ihme. Kotoa on sentään matkaa Nummelaan noin 13 kilometriä! Mutta erinomainen levy sekin ja itse nimikappale on tietysti kyyneleet silmiin tirahduttava klassikko.

    Kunpa noita levyjä ja keikkaa vain pukkaisi tiuhempaan!

  9. Omasta mielestäni parasta blogissa ovat kaikki sinäänsä normaalit asiat, joita sinulle tapahtuu arkielämässä, sekä lapsuuden muistot. Tämä ei nyt tarkoita, että muu kirjoitus olisi huonoa. Olen kuitenkin lukenut jokaisen kirjoituksesi, suurimman osan useamminkin.
    Blogin löysin internetin syövereistä, kun tein Google haun Anssi Kelasta viime vuoden syyskuun aikoihin etsiessäni Aukio-levyn julkaisupäivää.

    MAGNUM RULEZ!

  10. Aloin lueskella tätä blogia syksyllä samalla kun löysin Anssin musiikin ns. uudelleen vuosien jälkeen. Blogihan on erittäin mielenkiintoinen, joskin päivitys on joskus hidasta. Pakolla kirjoittaminen ei toki olisi mitään herkkua, mutta onneksi laatu korvaa määrän.

    Anssin arvostelut ja musiikkijutut ovat ehkä blogin parasta antia, ja pisteet Mr.Kelalle siitä, että jaksaa huomioida faninsa, ja vastailla itse kysymyksiin kaiken muun ohella.

  11. Parasta blogissasi on ehdottomasti käyttämäsi kieli. Enkä tarkoita nyt vain suomen kieltä kielenä, vaan sen moninaisuus ja kaikki mausteet.Ihan hulvattomia reaktioita on syntynyt lukiessa useimmiten työpöydän ääressä työpäivän aikana ja olen ahkerasti lähetellyt linkkejä kavereilleni milloin mihinkin juttuusi.
    Sain synttärilahjaksi viime keväänä siskoltani,joka on vannoutunut fanisi,kirjasi Kesä Kalevi Sorsan kanssa.
    Löysin siitä niin osuvia yhtymäkohtia oman elämäni maisemiin,että osui ja upposi.
    Blogisi löytyi pian kirjan lukemisen jälkeen ja Ryhmiksen akustisen keikan jälkeen olen kurkistellut tänne lähes päivittäin:)

  12. Moro
    Blogi on ollut asiallista luettavaa ja uusia päivityksiä aina odottelen innolla. Paras kirjoitus on ehdottomasti ollut ”Aarre”.
    Olen itsekkin Tähtien sota fani, joten ymmärrän mite hieno asia itse Dart Vaderin nimmari on.

    Keep going! Toivottavasti joskus vielä pääsen kuuntelemaan sinua livenä.

  13. Parasta blogissa ovat sinun arkipäiväiset sattumuksesi ja pohdintasi. Kahden halaavan ihmisen väliin joutuminen ja mandariinien laatuvertailu ovat juuri sellaisia tavisjuttuja, mitkä muutkin tekee ja kokee, mutta sinä osaat kirjoittaa niistä.
    En ole koskaan ajatellut tätä ”julkkisblogina” tai tirkistelynä jonkun ihmemiehen elämään, vaan enemmän ”ystävän” kuulumisina. 🙂

  14. Löysin blogiin aivan vahingossa etsiessäni jostain Aukioon, tai Anssin musiikkiin liittyvästä jotakin hieman ennen joulua (marras-joulukuu), ja eteen tuli linkki kirjoitukseen: ”En ole rasisti, mutta…”. Lueskelin sen läpi ja totesin sen olevan asiallista tekstiä. Päädyin tutkimaan muitakin kirjoituksia, ja taisinpa vähän jäädä koukkuun :). Olen vieraillut siitä lähtien useamman kerran viikossa.

    On mielestäni mukavaa, että blogille voi jättää kommentteja pelkällä nimimerkillä (ilman, että tarvitsee olla käyttäjä) ja että asianosaiset oikeasti lukevat kommentteja ja mikä vielä ihmeellisempää, joskus jopa vastaavat niihin. Erikivoja ovat pienet ”arkipäiväiset” erikoisuudet, kuten Taksijonossa- ja Kuin laivat yössä-kirjoituksissa. 🙂
    Jos nyt pitäisi jotain lisättävää löytää, niin peukkulyseo, kitarasota ja hevitalkoot ovat hienoja videoita! Sellaisia lisää, jos keksii!

    Enpä nyt äkkiseltään osaa enempää tunnelmia pukea sanoiksi. Onnittelut hienosta blogista, jota on kiva lukea! 😀

  15. Haluaisin nähdä Magnumista K-18 version.

    Se voisi vokotella julkkisnaisia: MILF-Karpelaa, tiukkapeppu Pumpasta, sexyä Kiiraa, haluttavaa AMB:tä, taskuunmahtuvaa Abreuta, pojoing-Tukiaista, muodokasta Helenaa, ihqua Lepistöä, paukkuvaa Viiviä, Miian pömppövatsaa, Mertalan pakaroita, Puun kuorta, Vartiaisen huulia, Geroniman tissivakoa, Halosen syliä…

    AH!

  16. Alunperin tänne tuli löydettyä aika sattumalla; Teki mieli saada erilaista näkökulmaa laululyriikkaan ja tajusin, että en ole oikeastaan ikinä keskittynyt suomenkieliseen musiikkiin. Ensimmäinen artisti joka tuli mieleen tsekata olit sinä. Sitten piti käydä tällä sivustolla katsomassa montako levyä on tullut ja sopivasti olikin juuri blogi alkanut ja sille tielle sitten jäätiin.

    Mukavintahan tässä on tavallaan seurata suosikkimuusikon arkea ja omakohtaisia kokemuksia. Sivustolla tulee käytyä päivittäin pari kolme kertaa, enimmäkseen varmaankin koulussa, silloin kun tunneilla on tylsää. (Tästä seuraakin ainut miinus koko sivustossa/blogissa, se toimii törkeän hitaasti iTouchilla)

  17. Olen ollut aktiivinen foorumin lukija (ja kirjoittajakin) vuodesta 2005, mutta rehellisyyden nimissä on tunnustettava, etten blogin alkuaikoina lukenut sitä lainkaan yhtä aktiivisesti kuin foorumia. Sillä ei ollut tekemistä Anssin kirjoitusten kanssa, vaan lähinnä johtui siitä, kun blogi oli eri osoitteessa kuin kotisivu. Tämä oli mielestäni tosi hyvä idea pistää kaikki samaan pakettiin. Tämä Facebook-juttu täydentää vielä kokonaisuuden täydellisyyttä hipovaksi!

    Anssi on luonnonlahjakkuus kirjoittajana, hänen kirjoitustyylinsä on yllättävä, mukaansa tempaava, ja paikoin ah niin humoristinen, elämän makuinen ja jopa nauruhermoja kutkuttava. Pidän siitä, kun Anssi kirjoittaa tavallisen ihmisen näkökulmasta tavallisista ja jokapäiväisistä asioista. Hänen tapansa kirjoittaa on koskettava.

    Arvostan erittäin paljon sitä, miten aktiivisesti Anssi kirjoittaa sekä blogiaan, foorumille että nyt Facebook-sivustolleen. Luulenpa, että 99 % fanisivustoja ylläpitävistä julkisuuden henkilöistä ei ole läheskään näin aktiivisia! Aktiivisuudesta on aistittavissa, että lainatakseni erään konserttisalikeikan välispiikkiä Anssi kokee olevansa palveluammatissa ja hän haluaa kuunnella fanejaan ja saada palautetta. Aina välillä toivoisin, että mielipiteiden vaihtoa olisi enemmänkin julkisilla foorumeilla, ainakin vanha kunnon foorumi on ollut viime aikoina aika hiljainen.

    Eräs parhaita juttuja on ollut nettikonsertti, jossa Anssi esitti netin välityksellä esitettyjä toivebiisejä. Toivottavasti sellainen olisi luvassa joskus toistekin 🙂

    Ihan äkkiä en osaa sanoa, mistä aiheesta haluaisin enemmän juttuja. Identtisen kaksoissiskoni puolesta voisin kyllä sanoa, että hän toivoisi jonkinlaista formula- ja autourheiluaiheista kirjoitusta, sillä hän on mahdoton Kimi Räikkönen -fani. Vieläkö haaveilet formulalla ajamisesta, vai onko se osa-alue F3-kokemuksen perusteella nähty ja koettu?

    Anssille suurkiitokset aktiivisesta kirjoittelusta, näitä juttuja on aina ihan mahtava lukea!

  18. Jos oikein muistan, niin ensimmäisen kerran tähän blogiin tuli eksyttyä huhtikuussa kun olin työharjoittelussa Sveitsisssä. Silloin iltaisin tylsistyneenä tuli surffailtua netissä ja jotain kautta (ei muistikuvaa että mistä) löytyi tämä blogi. Heti jäin koukkuun ja edelleen tulee luettua näitä mahtavia juttuja suurin piirtein kerran viikossa.

    Jutut ovat edelleen yhtä hyviä, mutta suoraan sanottuna en pidä tästä uudesta ”ulkonäöstä”. Aikaisemmin ei ollut mitään liikaa. Huomio keskittyi vain taitaviin kirjoituksiin. Kotisivu ja blogi erillään oli ainakin minusta parempi. Ja taustaväri oli musta, eli anssikelanvärinen. 😉 Nykyinen ehkä sopii levyyn, mutta ei uppoa ainakaan minuun. Niin ja etusivun kuva muistuttaa ehkä liikaa erästä kristinuskoon liittyvää henkilöä… 😐

    Lisäksi jotkut jutut ovat aivan liian pitkiä. Varsinkin jos yhtään kuvaa ei ole missään. Pitäisi olla tällaiselle lapselle kuvia katseltavaksi ja lyhyitä juttuja. 😀

    Mutta kaikista näistä miinuksista huolimatta jutut ovat loistavia ja huumorilla höystettyjä. Mielelläni käyn lukemassa mitä pitkä aikaisimmalle idolilleni kuuluu. Muistan ala-aste ajoilta kun kaikki kuuntelivat Nummelaa, mutta taidan nykyään olla ainut joka omistaa uusimman levyn. 😀

    Mutta ei muuta kun tsemppiä tulevaisuuteen ja mukavaa bloggailua!

    Niin ja lisää Magnumeita!

  19. Eksyin blogiin joitain viikkoja ennen Aukio-levyn julkistamista, katselemaan videoita levynteosta. Levy teki syvan vaikutuksen, joten se koukutti myos tahan blogiin, joka on itse asiassa ainut blogi jota seuraan saannollisesti, koska nettikaytolle on kovin vahan aikaa.

    Ja miksiko: blogi on tosi, ei haiskahda tuotesijoittelulta tai falskeilta mielipiteilta, vaan takana on kokonainen ihminen joka ilmaisee mielipiteensa senkin uhalla etta tulee valilla *kakkaa* niskaan. Ihan vanhanaikaista kontenttia siis arvostan, muoto ja muut jutut ovat sekundaarisia. Mina en muuttaisi mitaan, kun kerran tulee aitoa tavaraa aidolta artistilta!

    Kiitos kaunis.

  20. Sivusilmällä olin Anssin kotisivuja jo tarkkaillut ennen blogia lähinnä kitaragalleria- osion vuoksi. Katsoin Martineja ja haaveilin, aina silloin tällöin. Samalla asialla taisin olla silläkin kertaa kun tämän blogin olemassaolo tuli minulle selväksi.

    Löysin mainion kirjoituksen kasvissyöjän ruokavaliosta, nappasin seuraavalla kauppareissulla paketin Anssin hehkuttamia soijanakkeja. Totesin miehen tietävän mistä puhuu.

    ”Darth Vaderin nimikirjoitus” postaus taitaa olla tuolla top yhdessäni kärkipallilla. Leveän hymyn saattoi huulille, eikä pettyä ole tarvinnut jatkossakaan. Lähinnä minulle mieluinen huumorintaju ja omia kiinnostuksen aiheita usein sivuavat kirjoitukset minua tänne vetävät viikko toisensa jälkeen.

  21. Blogin löysin iste asiassa varmaan kuukausi ennen kuin sivut uudistui, mutta aktivoiduin vasta sivujen uudistumisen jälkeen. Blogia kattelen joka ikinen päivä vaikka en kommentoisikaan.

    Blogissa olen tykännyt siitä kun siellä tulee välillä huvittaviakin tapauksia kuten tämä sinun identiteetti probleemasi kun mummo kysyi tietä. Huonona puolena on se kun välillä on pitkiäkin aikoja mitään kuulumatta, mutta sen ymmärrän koska olet kuitenkin kiireinen etkä aina keksi välttämättä mitään kirjoitettavaa.

  22. Blogiin taisin löytää joskus viime kevät-kesällä, lisäsin Googlereaderiin ja sen myötä tietysti on aina heti samana päivänä kuin juttu on julkaistu myös tullut se luettua. Siinä tosin menee hienot ulkonäön viilailut blogiin sivu silmien, mutta jututhan ne ovat tärkeimpiä.

    Itse pidän eniten vaihtelevista jutuista, laidasta laitaan saisi olla aiheita. Kuvat ainakin silloin tällöin piristävät. Huomaan ja häiriinnyn kirjoitusvirheistä helposti, niitä täällä on mukavan vähän = lisäplussa.

    Huono puoli on helposti sama kuin monella muullakin (itseni lisäksi) eli joskus liikaakin pursuava runosuoni. Vaikka tekee mieli kirjoittaa kattavasti, niin useinmiten tiiviimpi on parempi, eli siinä läpilukiessa pitkistä merkinnöistä kannattaa yks/pari turhaa lausetta poistaa.

  23. Voihan seksivau! 🙂 Onnittelut 1-vuotiaalle blogille!!

    Aloin aktiivisesti lukea tätä blogia viime keväänä. Olen lueskellut satunnaisesti foorumia jo useita vuosia. Vilkaisen tänne blogille päivittäin, joskus useammankin kerran päivässä.

    Aitous, hyvä huumori ja hyväntahtoisuus ovat olleet ihan parhaita asioita tässä blogissa. Tämä blogi on tarjonnut monet makoisat naurut. Mutta myös herätellyt useasti ajattelemaan asioita, kuten esim. Putte-possun kuolinpäivä -kirjoitus. Minun mielestäni parhaimpia lukemiani juttuja ovat olleet Tyyliniekka ja Juurilla. Lisäksi keikkaraportit, nettitoive-keikka ja ottamasi valokuvat ovat myös olleet aivan loistavia! Vaikea näitä kyllä on mitenkään eritellä, kun lähes aina kirjoitat niin mainiosti! Jotkin kirjoitukset esim. Spotifystä tai aseista ei minua niinkään kiinnostanut, mutta nekin vain siksi, että itse en niistä mitään ymmärrä. Eli iso kiitos aivan mahtavasta blogista! Moni lukuhetki täällä on tuonut ilonpilkahduksia melko vaikeaan tämänhetkiseen elämäntilanteeseeni!

  24. Hei Anssi!

    Luen tätä blogia silkasta kateudesta. On hämmentävää kuinka osuvia postauksesi ovat ja monesti ajankohtaisuudessaan ne pesävät päiväuutiset. Kirjoittasin mielelläni itsekkin vastaava blogia, mutta en koe siihen tarvetta sillä saan blogisi seuraamisesta enemmän piristystä arkeen kuin siitä että alkaisin vastaavasti kirjoittaa omaani. Ps.

    + Magnun sarjakuvat
    + Keikkaraportit (erityisesti niiltä keikoilta joilla itsekkin on ollut)

    – Keikkaraportit (niiltä keikoilta joissa meininki ollut katossa, ja jotka itse olen missannut)

  25. Näin viime vuoden loppupuolella (tarkkaa aikaa en muista) uusintana Kosketuksessa: Anssi Kela -ohjelman, siitä sain taas muutaman vuoden tauon jälkeen uuden kipinän musiikkiisi, ja nyt on tullut hommattua muut levyt hyllyyn, paitsi uutukaista Aukio-levyä, mutta kyllä sekin vielä sinne hyllyyn päätyy. Samaan aikaan kun innostuin musiikistasi, aloin ruokkia itseäni melkoisella määrällä sinuun liittyvällä tiedolla, luin ja katselin netistä paljon sinun haastatteluitasi ja YouTubestakin katselin sinuun liittyviä videoita. Sillä hetkellä eksyin myös sinun nettisivuillesi ja silmiini osui sinun ylläpitämä blogisi. Luin siitä pari kolme juttua ja välitömästi olin koukussa. Siitä lähtien on tullut lähes päivittäin käytyä nettisivullasi lukemassa blogia ja katsomassa onko tullut uusia hauskoja tarinoita. 😀 Ne edelleen piristävät päivääni, jos on kaikki muut asiat poskellaan ja pielessä niin on ainakin tämä blogi, josta löytää iloa ja pirteyttä päivään!
    Kaikki sinun kirjoittamat juttusi ovat olleet mielenkiintoista lukemista ja se on kiva että saa myös itse kommentoida sinun blogiasi. Mielestäni tämä toimii aivan täydellisesti näin, sen kun vain jatkat samaan malliin. Kirjoitat hyvin ja osuvasti, joskus suuremmista ja kohua nostaneista asioista, mutta sitten taas mukavaa vastapainoa ovat nämä pienet elämän kommellukset, esimekkinä voisin sanoa tuon koiranulkoiluttamisjuttusi. 😀

    Kiitos ja kumarrus tästä blogista. Toivotaan että tähänkin vuoteen mahtuu paljon tarinoita ja tapahtumia, joista saamme lukea sinun kirjoittaminasi! Iso kiitos.

  26. Kaikenlaisia musiikkisivustoja tulee lueskeltua ja varmaan jostain linkistä sitten tänne eksyin. Musiikkimiehenä minua kiinnostaa luonnollisesti eniten kaikki musiikkiin liittyvät kirjoitukset. Erityisesti biisien tekemiseen liittyviä juttuja haluaisin lukea täältä jatkossakin. Laulujen tekemiseen liittyvät asiat ovat mielenkiintoisia. Niin ja teehän lisää kaikkia sellaisia peukkulyseo -tyyppisiä videoita, ne on mahtavia!

  27. Timo: ”Huomaan ja häiriinnyn kirjoitusvirheistä helposti, niitä täällä on mukavan vähän = lisäplussa. Huono puoli on helposti sama kuin monella muullakin (itseni lisäksi) eli joskus liikaakin pursuava runosuoni. Vaikka tekee mieli kirjoittaa kattavasti, niin useinmiten tiiviimpi on parempi”

    Kirjoitusvirheet ovat hiton ärsyttäviä. Välillä niitä vain jää, vaikka tekstin tarkastaisi kuinka moneen kertaan. Pilkkuvirheitä minulla on varmaan paljonkin, sillä osaa pilkkusäännöistä en vain opi – minulla on kai niiden suhteen jonkinlainen aivovamma. Heittelen pilkut sekaan täysin fiilispohjalta. Osa menee varmaan oikeinkin.

    Tuosta tiivistämisestäkin olen samaa mieltä. Siinä taas tulee ongelmaksi se, että blogikirjoituksen luonne on mielestäni sellainen, että näitä ei tulisi hieroa loputtomiin. Jos minulla olisi kunnolla aikaa panostaa teksteihin, niin luultavasti ne muuttuisivat juuri siten, että niistä lähtisi rivejä – tai jopa kappaleita – pois. Mutta tämä tarkoittaisi sitä, että julkaisisin ehkä kirjoituksen viikossa, tästä tulisi tavallaan kolumni.

    Eli nämä postaukset ovat raakatekstiä, niitä ei ole kustannustoimitettu.

    Itse asiassa muokkaan tekstejäni jonkin verran vielä julkaisun jälkeenkin. Korjailen kirjoitusvirheitä ja vaihtelen sanoja, jos huomaan toistoa tai keksin muuten vain parempia ilmauksia. Olen myös jälkeenpäin poistanut tai lisännyt rivejä. Nämä ovat kuitenkin aina olleet vain kosmeettista hienosäätöä – en ole koskaan alkanut peukaloida sisältöä joksikin muuksi.

    Itse asiassa postaukseni kannattaisikin lukea vasta muutama tunti niiden julkaisun jälkeen. Silloin ne yleensä alkavat olla lopullisessa muodossaan.

    Luen toki kaikki kirjoitukseni moneen kertaan ennen julkaisua. Luulen aina julkaisevani täysin valmiin tekstin, mutta joka kerta käy kuitenkin niin, että kun lukaisen julkaistun kirjoituksen muutaman tunnin päästä uudestaan, niin sieltä löytyy sittenkin vielä pientä kalibroitavaa.

  28. Olen pyörinyt foorumilla jo 7 vuotta ja rupesin lukemaan blogiakin heti kun Anssi tämän perusti. Tosin silloin kuin tämä oli vielä erillisellä sivulla, kävin siellä vain joka toinen päivä tai harvemmin. Sitten kun blogi muutti tänne etusivulle,niin tämä tulee aina tarkistettua samalla kun foorumikin eli sellaiset 3-4 kertaa päivässä. Usein tulee luettua vaan itse kirjoitus, kommentteja yleensä vain jos Anssi kirjoittaa jostain aiheesta, jonka tietää aiheuttavan keskustelua.
    Tykkään eniten lukea arkipäivän sattumuksista ja Anssin ympäristöstään tekemistä huomioista, niistä on monta kertaa saannut päivän naurut. Ja tietysti musiikkirintaman uutisia on aina hauska kuulla,se nyt kuitenkin on pääsyy, miksi Anssia fanitan. Yhtään imartelematta, en muista lukeneeni yhtään huonoa juttua blogista, vaikka olenkin välillä ollut asioista eri mieltä.
    Blogin kautta on myös tullut ihan erilainen kuva Anssista. Forumin kirjoitusten perusteella kun olin pitänyt Anssia aika vakavana ihmisenä, mutta näitä juttuja lukiessa olen huomannut hänen olevan enemmänkin humoristi.
    Ainyt huono puoli blogissa on se, että tämä on aika tehokaasti tyhjentänyt foorumin. Aukion julkaisun aikaan se hetkeksi vielä vilkastui, mutta sen jälkeenhän foorumi on taas hitaasti autioitunut.Onneksi muutama vakiokirjoittaja jaksaa siellä minun kanssani vielä kummitella, siitä kiitos heille.

  29. Noin puoli vuotta sitten löysin blogin, ja siitä asti olen miltei päivittäin täällä käynyt. Tosin rekisteröidyin tänne vasta tänään Anssin lupaaman porkkanan toivossa 😀 Kaikkia kirjoituksia on erittäin mukava lukea, mutta Anssin huumori iskee kyllä parhaiten!

  30. I like your music since 2001, and I read the anssikela.com for a long time. Hard for me to read in Finnish, but I try, I learn the Finnish and I am very interested in everything that you write, but I it’s difficult to answer 🙂 I got a book ”Kesä Kalevi Sorsan kanssa”. I have a dictionary and a textbook, and I’ll read it. I like entire blog, but ”Suora lähetys” was unforgettable! Thank you.

  31. Moro,
    muistaakseni Springsteen viitoitti tieni tänne eli sain This Hard Land keskustelupalstalla (http://www.halfamile.com/thishardland/index.php) tietää että oli kirjoittanut Ratinan keikasta juttua. kävin lukemassa ja sitte samalla luin muutakin. Ja toki olin jo aiemmin digannut biisejäsi. Siitä lähtien olen käynyt täällä, juttuja on mukava lukea ja toivottavasti jatkat bloggailua jatkossakin.

    Muuten, kuuntelin sen L Kurjen biisitekijä radioistunnon jälkikäteen verkosta. Ja koska siinä ei biisejä soiteta, niin sen mielestäsi parhaan biisin nimeä ei koskaan sanottu. Jäi vaivaamaan. Olenkin viettänyt unettomia öitä pohtiessani mikä se oli. Olis kiva tietää…..Se tuli siinä ohjelman loppupuolella.

  32. Ihan tarkkaa ajankohtaa en muista, koska blogisi löysin. Kotisivujesi kautta kuitenkin. Kävin itseasiassa katselemassa keikkailistaa siinä toivossa, että olisimme jossain joskus samanaikaisesti. No, se ei ole vielä toteutunut, mutta pari bloggausta luin ja siltä istumalta tilasin syötteen omalle koneelleni. Olen siitä lähtien kaikki tekstit lukenut. Laiska vain olen kommentoimaan. Lukuisia oivalluksia ja hymyjä on kirjoitukset kirvoittaneet. Vaimolle olen muutaman ääneenkin lukenut.

    Mielenkiintoista oli nähdä tilastotietoa blogisi kehityksestä. Kiitos siitä, että toit sen julki.

    Vertasit bloggaamistasi vapaaseen improvisaatioon. Siihen, että aloittaessa ei aina ole tietoa, mihn tämä päättyy. Ehkäpä tuo voisi olla itsellenikin lähestymistapa bloggailuun. Jokunen vuosi sitten jotain kirjoittelinkin, mutta tunne siitä, että ei oikein keksi mitään kirjoitettavaa -vaikka haluaisikin on ajan mittaan näivettänyt koko harrastuksen. Ehkäpä yritän lainata metodiasi ja katsoa mihin sitä päädytään…. Kiitos tästäkin.

  33. ”Pilkkuvirheitä minulla on varmaan paljonkin, sillä osaa pilkkusäännöistä en vain opi – minulla on kai niiden suhteen jonkinlainen aivovamma.”

    Anssi hoi. Varo vaan, kohta oot lööpissä aivovamman vuoksi!

    Blogi on mukavaa ajanvietettä. Teksti on monipuolista. Täällä on jo melkein kaikki. Enää puuttuu vain K _ _ R _ _ _ _ S.

  34. Minä olen seurannut sinun sivuja siitä alkaen, kun ensimmäiset nettikarkelot ”Nummela”-levyn myötä sukelsivat tähän avaruuteen. Pidän kirjoitustyylistäsi ja ehtymättömän rikkaasta suomen kielen käytöstä. Lisäksi et juurikaan tee kieliopillisia munauksia.

    ”Aukio” on musiikillisesti (siis minun mielestä) monin paikoin paras levysi. Syvästi harmittaa puolestasi minuakin, että levy ei mennyt hyvin kaupaksi. Savolaisena haluan kuitenkin sanoa, että vastuu on pelkästään kuulijalla ~ omapa on häppee ku eivät hyvän asijan piälle mittään ymmärrä…

  35. Veikkaisin kaiken alkaneen sieltä Jyrkin nauhoituksen jälkeisistä tunnelmista (kevät 2001), jonka vuoksi on päätynyt mitä ihmeellisimpiin paikkoihin… Maailman meno on tehnyt ”hullusta maantiekiitäjästä” ”lentävän rautatieläisen”, mutta menossa on pysytty mukana. Kirjoitustesi seuraaminen alkoi (voiko sanoa) legendaarisen kysymyksiä ja vastauksia-palstan aikoihin https://www.anssikela.com/arkisto/kysymyksia-ja-vastauksia/sivu-26/, jolloin havaitsin tekstejäsi olevan kuuntelun lisäksi myös mukava lukea. Pilkettä on silmäkulmassa, mutta kuitenkin myös tiettyä pohdintaa.

    Ai niin, miten päätyi tämän blogin lukijaksi. Kai se on vain jonkinlainen selviytymistarina edellisistä sivustoista ja jutuista hengissä läpi sekä halu seurata ”missä mennään, Jouko ja Kosti”. Pidän tavastasi kirjoittaa sekä olla vain yksi meistä. Ihmisiä tässä kaikki vain ollaan, erään Radio Helsingin ohjelman nimeä lainatakseni – tukevasti ilmassa. Miinuksia en keksi, josta voitaneen antaa miinusta. Käyntimäärät täällä ovat paremmin kai hallussasi tilastojen kätköissä, mutta noin kerran viikossa tai parissa – joskus useammin, ellei sitten harvemmin. Riippuen aina siitä, että missä sattuu olemaan jne… Kirjoituksiasi on kuitenkin tullut seurattua matkoilla maailman ympäri, joten mukavaa luettavaa ne ovat selkeästi olleet. Tattis niistä, jatkoa odotellessa.

  36. Hmmmh taisin löytää tämän kyseisen blogin joskus tässä kun ihastuin Kelan tuotantoon. Ööh, eli suomeksi tässä näin vuosi sitten 🙂 Kait tuolta virallisilta sivuilta eksyin tähän blogiinkin.

    Oli hauska huomata että herralla on melko teräviäkin pohdintoja asioista paikotellen, joten käyntini tässä blogissa ei jäänyt yhteen kertaan.

    Mutta synninpäästö, en kuitenkaan niin hirvittävän aktiivisesti näitä tekstejä lue. Kiireitä.. (paskapuhetta :D)

  37. Taisin löytää blogin alle kuukausi sen alkamisen jälkeen selaillessani herran kotisivuja ihan yleisen mielenkiinnon tyydyttämiseksi. Sen jälkeen olen lähes poikkeuksetta käynyt tsekkaamassa sivun uusien kirjoitusten varalta vähintään viikoittain, ja monta loistavaa tekstiä on löytynytkin.

    Pakko minunkin sanoa että erityisen mukavaa on ollut lukea juuri noita arkipäivien välähdyksiä ja tapahtumia, joista on kirjoitettukin mukavan hauskasti ja vetävästi. Erittäin hyvänä esimerkkinä tuo viimeisin koirakirjoitus! Samaten keikkaraportit ja hieman vakavammat tekstit ovat olleet antoista luettavaa.

    Kiitos tästä blogista, toivottavasti se jatkuu vielä pitkään!

  38. Olisiko viimeisimpänä paremmat mahdollisuudet arvonnassa…
    Se jää nähtäväksi.. 🙂

    Itse löysin tämän blogin viime vuoden kesällä, kun siskoseni kehoituksesta tulin tätä kurkkaamaan, ja niinpä netti riippuvuus alkoi!
    Aivan loistava aukion ”joulukalenteri” oli huippuidea! Oli ihana saada kuunnella näytteitä uusista kappaleista.

    Tällä blogilla on niin hienosti huumorilla höystettyjä kirjoituksia yksi toisensa perään.
    Täällä on käytävä päivittäin tsekkaamassa onko uusia juttuja.
    On vaikea laittaa mihinkään paremmuusjärjestykseen mitään, mutta ”livekeikka” on mieleenpainuvin. Sitä tämä tyttö katsoi kahden lapsensa kanssa koneen äärellä. Siinä oli isännällä ilmettä kun tuli kotiin kesken kuorolaulannan 😀
    On kyllä varmasti harvinaista että artisti pitää näin tiivistä blogia faneilleen. Siitä erittäin iso kiitos Anssille!

  39. En osallistu arvontaan (mulla on toi kirja ja Kaivoskin löytyy albumilta), mutta vastaan silti.

    Olen seurannut Anssin ”palstaa” muinaiselta kysymys-vastaus -palstalta lähtien. Siitä sitten siirtynyt eteenpäin foorumille ja blogiin.

    Foorumin aktiivisuus on kärsinyt blogin aloitettua, mutta kokonaisaktiivisuus on varmaankin roimasti suurempi, joten parempi tämä nykyinen tilanne. Foorumissa tosin on se etu, että siellä on kaikki jätetyt viestit helppo lukea. Blogista tsekkaan vain Anssin kommentit sekä mahdolliset muut kiinnostavalta vaikuttavat.

    Blogia ja foorumia käyn lukemassa keskimäärin ehkä kerran päivässä. Joskus voi olla muutama päivä väliä, joskus taas useamman kerran päivässä tsekkaan onko jotain uutta.

    Anssin jutut ovat yleensä kiinnostavia. Ne ovat myös aiheiltaan ja muodoltaan hyvin monipuolisia, ja niissä on sopivassa määrin hulluutta ja anarkistisuutta. Itse asiassa selasin äsken muutaman viime kuun kirjoitukset ja totesin, että yleislinjahan on ollut todella kiinnostava.

    Myös Anssin rehellisyys on kiitettävää. (Mainittakoon vain yhtenä esimerkkinä, että hän on useaan otteeseen maininnut tämänhetkisen huonon levymyynti- ja keikkatilanteen, eikä ole mitenkään yrittänyt peitellä sitä kiertelevin sanamuodoin.) Itsekin olen kommentteisssani pyrkinyt rehellisyyteen, esim. jos jokin Anssin tuotos (biisi/levy/keikka tms.) on mielestäni ollut huono, en ole sellaista kehunut. Rehellisyyys on mielestäni ainoa oikea tapa kunnioittaa Suomen lahjakkainta lauluntekijää.

    Joskus harvakseltaan tulee kommentoitua blogin juttuja, vaikka ajatuksia kirjoitukset toki herättävät useamminkin. Aina ei vaan ehdi kommentoida. (Ja ainakin kerran täällä on kommentoinut joku muu ”Sami”, jonka mielipiteistä en siis ota vastuuta.)

    Sellaista.

  40. Foorumia on tullut seurattua ROM albumin julkaisun tienoilta lähtien ja foorumin kautta tämä blogikin tuli tutuksi. Tämä kuuluu niihin muutamiin websivuihin, joita tulee skannailtua yleensä useammankin kerran päivän aikana. Foorumin meno on ollut jo pitkään varsin hiljaista, joten hyvä että blogi ja facebook ovat tuoneet uutta eloa sivustolle.

  41. Foorumi on tosiaan käynyt melko hiljaiseksi. En kuitenkaan panisi näivettymistä pelkästään tämän blogin piikkiin, sillä foorumin autioituminen alkoi jo vuosia sitten, ennen blogia. Kourallinen aktiivisia kirjoittajia on pitänyt foorumin elävien kirjoissa, mistä heille kiitos. Yksi syy tämän blogin aloittamiseen oli kuitenkin huoli tästä saitista: en halunnut anssikela.comin kuolevan pystyyn, joten päätin kokeilla jotain uutta.

    Ehkä se vain on niin, että aikansa kutakin. Blogiympäristö tuntuu juuri nyt keräävän enemmän lukijoita ja stimuloivan enemmän keskustelua kuin perinteinen keskustelufoorumi. Saitin evoluutio on vain kulkenut tähän suuntaan.

  42. Itse päädyin blogiin tyylikkäästi hevosfoorumin kautta, kun siellä suositeltiin hyviä blogeja. Nappasin sieltä tämän ja jäin heti koukkuun. Nykyisin käyn ainakin kerran viikossa, parhaimmillani joka päivä katsastamassa uudet kirjoitukset.

    Parasta blogissa mielestäni on ihan vaan teksti ja sen eläväisyys. Vaikka aihe olisi mikä tahansa, täysin yhdentekevä minulle, saa se silti mielenkiintoni nousemaan nollasta sataan jo ekan kappaleen aikana. Blogisi avulla jostain A. Kelasta on tullut ihan oikea persoona mulle, mikä on tehnyt musta jo jonkinmoisen fanin. Aukionkin lainasin kirjastosta (köyhä ja rehellinen opiskelija kun ei osta eikä lataa) ja pidin todella paljon.

    Kiitos ja hei, menetin kommentointineitsyyteni 🙂

  43. Olen seurannut blogia alusta asti, sillä vierailin usein anssikela.comissa jo ennen blogin aloittamista. Käyn täällä joskus montakin kertaa päivässä ihan vain siksi, että tekstejäsi on niin hauska lukea uudestaan ja uudestaan. Nautin erityisesti kirjoitusten lämminhenkisyydestä, hienosta tavasta käyttää kieltä, sekä mahtavasta huumorista.

    Parhaiten mieleen jääneitä postauksia ovat toistaiseksi olleet Tyyliniekka, Eagles matkalla Manalaan, Juurilla ja Kuin laivat yössä. Noin yleisesti kaikki lapsuusmuistokirjoitukset saavat minut hymyilemään.

    Mitään moitittavaa en keksi! Kiitos tästä blogista!

  44. Kyllähän tätä blogia on tullut luettua ihan alusta asti, vuosikausia kun muutenkin olen jo Anssin sivuilla viihtynyt. Yleensä täällä tulee vierailtua useamman kerran päivässä, miltei aina kun koneella muutenkin jotain teen.
    Anssin uudet kirjoitukset luen tietysti aina, kommentit myös. Muiden kirjoittajien kommentteja en aina lue, aiheesta riippuen. Kiinnostavat keskustelut tulee luettua tarkemmin.

    Hauskimpia bloggauksia ovat arkipäivän pienet tarinat. Lapsuusmuistelut ovat samaten olleet aina todella ihanaa luettavaa. Tuollaiset kirjoitukset ovat monesti piristäneet tylsää päivää ja saaneet hetkeksi hymyn huulille kiireisen arjen keskellä.
    Mielipidekirjoitukset ovat kyllä kiinnostavia myös ja herättävät usein ajatuksia omassakin päässä.
    Tietysti myös tuollaista uuden biisin syntytarinaa on erittäin mielenkiintoista seurata, kuten oli uutta levyä edeltänyttä ”joulukalenteriakin”.

    On mukavaa, kun Anssin kirjoitukset käsittelevät niin erilaisia aiheita ja ovat todella monipuolista luettavaa. Koskaan ei voi tietää, mitä seuraava kirjoitus mahtaakaan käsitellä. Lisäksi Anssi on todella taitava kirjoittaja, teksti on aina huoliteltua, tarkaan mietittyä ja helppoa lukea. Sanavalinnat herättävät usein ihastusta. Huumoria on asian seassa juuri sopivasti, kyllä näitä tekstejä on aina ilo lukea. Jatka samaan malliin vain!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.