Iso hallirakennus Nummelassa, toiminut joskus noutovarastona, saa nyt kunnian toimia Yöjalka Festin areenana. Suuri joukko ihmisiä on puhaltanut yhteen hiileen mahdollistaakseen tämän koko perheen tapahtuman. Ennen Anssia esittäytyvät MLL, roolipelijärjestö Kaksi kuuta, Joukkuevoimistelijat (Korallit), Moottorin jyrinä, Aikapommi ja A blan B. Juontajana toiminut Paula Mäkelä kuuluttaa Anssin estradille ja yleisö vyöryy lähemmäs lavaa.

Mr. Kela kitaroineen tapailee sävelkulkua, jonka yritän joksikin kappaleeksi tunnistaa, siinä kuitenkin täydellisesti epäonnistuen. Aloitusbiisin valinta pääsee yllättämään sen verran iloisesti, että vierestäni kuuluu naurunpyrskähdys ja itsekin hymyilen kuin idiootti. ”Hei tytöt olen matkalla Alabamaan…” raikaa hallin täydeltä. ”Tää tuli mullekkin ihan puun takaa” kommentoi artisti hymynvirne naamallaan ekaksi esittämäänsä Popeda coveria.

Muuta Nummelassa kuultua: Kaksi sisarta, Milla, Levoton tyttö, Karhun elämää, Huoneessa, Parasta aikaa, 1972, Miten sydämet toimii, Puistossa, Nummela ja Suvivirsi eka säkeistö yhteislauluna.

Toiveita sai esittää ja niitä toteutettiin Anssin sanoin:”Mikä minä olen teiltä mitään kieltämään.” Puistossa biisin spiikkauksessa päästiin kipaleen alkulähteille. Esiintyvä taiteilija oli aikoinaan, läheisellä kierrätyspisteellä asioidessaan, tavannut vanhan miehen, jonka kanssa käyty keskustelu oli herättänyt ajatuksia kuinka kuitenkin loppujen lopuksi samat tuulet puhaltaa. Koskaan ei voi tietää miten pienestä laulut syntyvät ja alkavat elää omaa elämäänsä, jonkun  lauluja taituroivan kynsissä.

Tämän sooloilun parasta antia oli ehdottomasti Nummela. Nummela kappaleen esittäminen Nummelassa, eikä hallista tainnut löytyä yhtäkään, joka ei olisi sydämestään ollut osallisena, kun tätä paikallista kansallislaulua hoilattiin. Anssi kirjoittikin fb-sivuillaan osuvasti: ”Lauloimme meidän lauluamme.”

Oma lukunsa oli Parasta aikaa, kun voi tapahtua mitä vaan kohdassa kitaran kieli posahti. Laulun sanat kävivät kirjaimellisesti toteen. Hätiin tuli Aikapommin Ville tarjoten kitaran lainaan. Anssi silminnähden ilahtui nähdessään lainakitaran olevan Martin. Ville vaihtoi Anssin omaan Martiniin kielen, joten lainavehkeellä rämpyttely kesti vain kappaleen verran.

Soolokeikoilla ihan parhautta on niiden yllätyksellisyys. Toiveet kuljettavat milloin minnekkin ja artistin kertoilemia detaljeja lauluistaan on onnekasta kuulla. Ainutkertainen tunnelma joka kerta. Koskahan Anssi on viimeksi keikkaillut Nummelassa?

Shown jälkeen kaikki halukkaat vauvoista mummoikäisiin pääsevät yhteiskuvaan levylaulajan kera. Voi olen niin iloinen, kun Anssi on toipunut flunssasta ja pystyi laulamaan niin hyvin, kyllä nyt lähti ääntä, myös korkeampia ääniä vaativiin biiseihin. Mahtoikohan avun flunssaan tuoda viime soolokeikalta fanilahjana saatu pakuri-salmiakki-tee. Oli kuulemma ollut aika tulista, mutta helpottanut oireilua.

Helle ulkona ja hallissa, tunnelma lämpöä ja rakkautta tulvillaan. Nyt on saatu nauttia, mitä oli jo luvattukin miestä ja kitaraa. Tattista vaan Anssi kun pistit taas pääkopan ihan pökerryksiin.