Keikkarapsa: bändin kanssa Tapiolassa 22.10.

| Aiheet: Yhteisö | Kirjoittaja:

Anssi Kela + bändi ke 22.10.2014 Louhisali, Tapiola, Espoo

Aluksi varoitus: Jos olet menossa Savoyn keikalle etkä halua spoilereita, älä lue tämän pidemmälle. Jos et ole vielä päättänyt oletko menossa vai et, lue ainakin vähän alkua niin ehkä saat syyn mennä. Ja jos et missään tapauksessa ole tulossa, niin kai tämän sitten voi lukeakin. Jos nyt jotakuta kiinnostaa.

Keikan alkua odotellessa meidän pöydässä ihailtiin kolmanneksen lavasta täyttämää mustaa Steinway-flyygeliä, laskettiin laulumikkejä ja tuoleja ja arvottiin, mikä tulee olemaan bändin kattaus tänä iltana. Anssihan oli Facebookissa lupaillut jotain normaalia poikkeavaa. Ei taida olla torvisektiota eikä jousikvartettia, mutta eikös tuossa ole haitari? Ainakin akustista kamaa on ihan varmasti tiedossa.

Kohta seitsemän jälkeen Anssi asteli lavalle ja aivan oikein, keikka lähtee liikkelle kahdella akustisella soolobiisillä, joista eka on keikan teeman mukaisesti Parasta aikaa. Mutta se toka, kukapa olisi arvannut että Pekan ja Suden aika tasan 20 vuotta sitten ilmestyneellä levyllä ollut Unelmien laulu kuullaan juuri tänä iltana noin 15 vuoden tauon jälkeen? Siis VAU.

Tämän jälkeen bändi kutsuttiin lavalle, mutta he eivät menneet aivan normaaliaselemaan. Saara kävi sen uljaan flyygelin taakse ja muut ryhmittyivät tuoleille Anssin ympärille akustisten soittimien kanssa. Antilla oli akustinen basso, Ville vuorotteli perkussioiden ja kitaran kanssa ja Tuomaksella oli pari eri akkarikitaraa. Saara oli vuoroin flyygelin takana, vuoroin eturivissä haitarin ja mandoliinin kanssa. Ei ihan perusrokkirämpytystä todellakaan!

Mutta niin ne biisit vain toimivat tälläkin porukalla, niin uudet menohitit kuten Miten sydämet toimii? kuin rauhallisemmat biisit kuten Albin Stenman. Puistossa oli saanut aloituksekseen hieman irkkuhenkisen intron, tämä on kivaa! Kaikki soittimet kuuluivat mainiosti Louhisalin akustiikan takia ja lauluosuudet, eivät edes hiljaisimmat taustalaulut, kadonneet soitannan alle. Ja voi että ne taustat toimivat kun Saara, Tuomas ja Antti kaikki lauloivat. Ja lopuksi kuoroon otettiin Villekin, kun Palava silta vedettiin tunteella. Ainoa soitin biisissä oli Anssin akustinen kitara, kaikki muut vain hymisivät taustaa ja biisin vika säkeistö meni a cappella eli ilman sitä kitaraakaan. Tämä oli todella The Ultimate veto tästä kauniista kappaleesta, tämä meni ihan suoraan sieluun! Onneksi nyt alkoi väliaika, sillä ainakin minä tarvitsin jo vähän nenäliinaa avuksi.

Tauon aikana hölistiin taas hetken niitä näitä, laskettiin tähän asti soitetut biisit (kymmenen) ja katsottiin kun se kaunis Steinway roudattiin pois ja lava muutettiin normaalimpaan rokkibändiasetelmaan. ja sieltä se bändi jo asteleekin lavalle, korvatulpat esiin koska kohta mennään kovaa! Tai no oikeasti bändi soitti niin puhtaasti ja siististi, että keikan olisi pärjännyt ilman tulppiakin kun parempi silti pitää niitä aina mukana jos joku aikoo ottaa sähkökitaran ja rummut esille. (Ai kas, ne tulpat roikkuvat edelleen kaulassa. Laitetaanpa ne omaan koteloonsa ja jatketaan kirjoittamista.)

Full band -osuuden eka biisi oli täysin yllättäen Joki! No oho, nyt mennään kyllä melkoisella unelmien settilistalla varsinkin kun sitä seurasi harvoin kuultu Loukussa. Ja voi kuinka näitä seuranneet uuden levyn biisit kuulostavatkin hyviltä juuri tällä kokoonpanolla! Tai no olihan se Anssin kitara miksattu vähän turhan ylös alksi, mutta se ei nyt niin haitannut muuten kuin Tuomaksen soolojen aikana.

Rakkaus on murhaa jatkui sellaisella kitarantappo-outrolla, että se kadonnut rakkaus kyllä kirottiin alimpaan manalaan ja se roskapussi vielä perään, tässä oli kunnon fiilistä! Karhunelämän jälkeen meitä hemmoteltiin ihan upouuden biisin maailmanensi-illalla. Tanssilattialla toimii, ja uuden levyn odotusinto nousi heti muutaman pykälän. Kuinka monta päivää on syksyyn? Eikun kevääseen vai koska se nyt tuleekaan ulos?

Vauhti ei laantunut koko loppukeikalla hetkeksikään. Maitohapoilla, Nummela ja 1972, ja encorena vielä Parasta aikaa uudestaan, tällä kertaa full band -versiona. Tuulettimet puhaltavat, pitkätukkakitaristit heittävät tukkaa ja ottavat kitarasankariasentoja! Tämä oli hyvä, saatiin taputtaa kätemme kipeiksi ja laulaa mukana. Tällä kertaa yleisöä ei varsinaisesti laulatettu, mikä oli varmaan fiksu valinta koska Louhisali oli tuskin puolillaan eikä tästä porukasta olisi kovin äänekästä kuoroa irronnut vaikka me eturivit olisimme luonnollisestikin yrittäneet parhaamme.

Voi teitä jotka ette olleet vaivautuneet Tapiolaan! Me paikallaolleet saimme loistavia esityksiä mainioista biiseistä, harvinaisuuksia, tärkeimmät isot hitit, sujuvia välispiikkejä ja ennen kaikkea erinomaisessa vedossa olleen artistin hiotun esityksen. Me sitten nautimme teidänkin edestänne. Tavataan Savoy-teatterissa! (Ai niin, jos basisti-Antti kaipaat niitä lunttilappujasi, ne on mulla. Voin tuoda ne Savoyn keikalle, jos tarvitset niitä vielä.)

Settilista

Parasta aikaa (soolo)
Unelmien laulu (soolo)
Miten sydämet toimii?
Kaunotar ja basisti
Jennifer Aniston
Puistossa
Albin Stenman
Milla
Suuria kuvioita
Palava silta

(väliaika)

Joki
Loukussa
Levoton tyttö
Levyhylly pelastaa
Rakkaus on murhaa
Karhunelämää
Tanssilattialla (uuden biisin ensiesitys)
Maitohapoilla
Nummela
1972

Parasta aikaa

Kommentit

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.