Keikkaraportti Ruisrock 4.7.2015

| Tagit: , , , , , , | Aiheet: Yhteisö | Kirjoittaja:

Ruisrock on elämys ja tänä vuonna 2015 se sai aikaan lähtemättömän tunnejäljen. Festari sijoittuu kauniille luonnonsuojelualueelle Ruissaloon, jonka vieritse kulkee pieni uoma merelle. Matkaaminen alueelle on seikkailu itsessään. Bussikyydin jälkeen patikointia tulee vielä  pari kilometriä, jonka varrella on sopivia levähdyspaikkoja, bajamajoja, virvoitusjuoma- ja ruokapiste. Voit ihailla lampaiden kesälaidunta tai hanhien eloa rantakaislikossa. Illalla samalla reitillä voi pysähtyä disco alueelle. Useat hengaavat loppumatkasta kallioisella kielekkeellä ennen lopullista ylitystä festarialueelle.

Musiikki valikoimasta löytyy niin kotimaista parhaimmistoa kuin ulkomaisia artistihelmiä, jotka pääsääntöisesti esiintyvät Ranta-, Niitty- ja Telttalavalla. Pienemmille lavoille on kiinnitetty nousevia kykyjä tai vaihtoehtoisempaa ohjelmaa. Bajamajat ja vesipisteet on merkitty isoilla ilmapalloilla, joten suunnistaminen alueella on helppoa. En muista monesko Ruissi itselläni on vyön alla, mutta nyt oli erityinen syy palata rikospaikalla. Anssi Kela oli kiinnitetty artistien kaartiin.

Päälavana tunnetulla Niittylavalla aloitti festarin 2. päivänä maestro Anssi Kela setillään. Pääsin itse kiiruhtamaan juuri parahiksi lavan eteen noin 10 min ennen alkua. Lavan edusta oli jo mukavasti kansoitettu, mutta kahteen osaan jaetuissa yleisökarsinoissa oli runsaasti vapaata temmellyskenttää.
Artisti spiikattiin sisään ja tähysin tuttua nahkatakkista miestä. Anssi oli raportoinut snapchatissä juuri iskeneestä kesäflunssasta, joten jännitystä lisäsi miten artisti voi kesän tärkeimmällä festarirastilla. Tanssilattialla pyörähti käyntiin. Ääni oli kirkas ja mies vailla puolikuntoisuuden merkkejä. Biisin jälkeen pyörittelin ilosta epäuskoisena päätäni ” Mitään ei huomaan!”

 

Kaikilla oli huippua!
Käsinkosketeltavan upea tunnelma vallitsi molemmin puolin lavaa.

 

Anssi svengailli pelkkä mikki ja pidempi mikinvarsi valloittaen yleisön. Toisena biisinä kestohitti ja yleisön suosikki Milla oli täyttänyt yleisökarsinat pullolleen väkeä ja jengi lauloi kurkku suorana jokaisen säkeistön. Mikä meininki! Olin yhtä hymyä. ”Niin helmeä” oli oma kiteytys tunnelmasta.
Anssi oli vapautunein, flirttailevin, mitä olen kuunaan nähnyt. Leikiten artisti huomioi eripuolilta lavaa yleisön, ja tuotti ilmein ja elein miten nauttii vuorovaikutuksesta heidän kanssaan. Lähes 2 vuotta sitten Tammerkosken sillalla setissä näin ehkä yhden parhaimmista Anssin festarilava keikoista. Ero näiden kahden esityksen välillä on valtava. Leijona on irroitettu viimeisistäkin kahleistaan, kuin tehty lavalle heiluttamaan hulmuavaa harjaansa.

 

Anssi ja hulmuava harja. Miettikää miten siistiä
Anssi ja hulmuava harja. Miettikää miten siistiä

 

Biisilista:

  • Tanssilattialla
  • Milla
  • Miten sydämet toimii?
  • Puistossa
  • Levoton tyttö
  • Battle (Kaatua kuin puua)
  • Karhun elämää
  • Nostalgiaa
  • 1972
  • Nummela

 

  • Mikan faijan BMW

 

Showsta huokui silkka ilo, rakkaus musiikkiin ja selkeästi pystyi erottamaan jokaisen taustalaulajan laulun nyanssit. Äänenlaatuun oli taas panostettu eikä ulkoilmapuitteet häivyttäneet kokonaisuutta. Yleisön mylvintä ja kuorolaulu tosin hetkittäin kyllä taisteli paikasta parrasvaloissa, mutta se vaan kuuluu asiaan.

 

Nummelan jälkeen ennenkuin bändi ehti edes poistua lavalta huudettiin encoreksi Mikan faijan BMW. Ruississakin kuultu versio on rokkaava ja  sopi oivasti lämpöä ja iloa sykkineen shown päätteeksi.

Puistossa biisi soitettiin myös Ruissalon puistomaisemissa.
Puistossa biisi soitettiin myös Ruissalon puistomaisemissa.

 

Tallenteet keikalta:

Tanssilattialla

Milla

Miten sydämet toimii?

Battle (Kaatua kuin puu)

1972

Nummela

Mikan faijan BMW

 

Vain elämää ystävät, ne aiemmat ja syksyn 2015 kaudelle kiinnitetyt

JGV

Perjantai ja ensimmäisen festaripäivä. Suuntasimme koko seurueen voimin kuuntelemaan oli JVG:n sällejä. VilleGallen snäppäilyä on tullut seurattua Satulinnan kuvauksista asti, ja muutama biisi oli tuttuja radiosta. Rantalavan tulille laittava setti oli kyllä huikea. Pääosin parikymppisistä koostuva yleisö osasi kaikki sanat ulkoa ja he lauloivat ne nuoruuden innolla. ”Voi miksi mä en osaa näitä!” mietin mielessäni. Meno oli hyvä ja energinen.

Apulanta

Näin yhtyeen äijien menettävän Iskelmähimos neitsyyden lähes viikkoa ennen tätä settiä. Ruisrockin keikka tuntui vieläkin paremmalta.  Ei ole mitään lisättävää, vetää vaan sanattomaksi. Kokonaisuus on niin järjettömän rautaista menoa. Soitannan lisäksi vaikutuksen teki moni asia bändin esiintymisessä. Sopivan hirtehiset välispiikit, nauroin ja hymyilin vuoron perään. Yleisö otetaan mukaan milloin hyppyyttämällä, jolloin hiekka pöllyää entisestään, yllyttämällä lauluun, tai saadaan aikaiseksi valojen meri puhelimien lamppuja polttamalla. Biisien lyriikoihin ujutetaan muistutuksia missä nyt ollaan esiintymässä. Bändi tuo julki monin tavoin julki sen miten oikeasti kiitollinen se on kun väki on tullut paikalle, setin päätteeksi jopa polvistuvat  kumartaen yleisön puoleen. Ihan huikeeta.

Sain kuulla useammalta seurueessamme olevalta miksi kappale Mato on tärkeä. Yhden mielestä se on yksi parhaimpia yhtyeen kappaleita ja toinen kertoi, miten veljen lapset ovat omineet sen nukkumaan mennessä tuutulaulukseen. Tällä hetkellä itselleni rakkain on Sun kohdalla. Kiitos ja kumarrus myös teille.

Antti Tuisku

Ennakko aavistus oli, että hyvä show on tulossa. Parkkeerasin itseni suhteellisen lähelle lavan sivua, samalla miettien mikä yhteys muovisilla sekä oikeilla banaaneilla on settiin. Viimeisen biisin kohdalla sekin selvisi. Oikeat banaanit kuoritaan ja syödään, tietysti. Maestro näytti esimerkkiä.

Antti esiintyy sellaisella pieteetillä, että ihan hengästyttää katsella. Valoihin, koreografioihin ja setin etenemiseen on panostettu. Harva pystyy näin uskottavasti ja siekailematta hyvin eroottisiakin liikkeitä esittämään. Miten huikeeta. Nostan todella hattua miten tyylikkäästi kaikki on toteutettu.

Ihanaa oli olla todistamassa miten keikka keskeytettiin ja artistille ojennettiin tuplakultalevyt. Yllätys oli täydellinen. Antti huomioi myös yleisönsä ja setistä jäi mieleen lause ”Mie oon pahoillani, että työ kaikki ette mahtuneet tänne teltan sisälle, mut mie nään teijät. Nyt käsiä ylös!” Kiitos.

Elastinen

Sunnuntai iltapäiväksi osoitettu setin aika oli täydellinen. Aurinko paistoi täydeltä terältä ja jengiin saatiin puhtia festareiden kolmantena ja viimeisenä päivänä. Lavalle tupsahteli artistin lisäksi Samuli Edelman, Robin ja Mira tai Paula PMMP:n riveistä. Nautiskelin samalla Käpylän sushibaarin eväistä rantahietikolla, joten tarkkaa havaintoa kaikista vierailijoista ei ole.

Muuta mainitsemisen arvoista.

Kasmirin ja Von Hertzen Brothersin esiintymiset jäi muista artisteista eniten mieleen. Kasmir lämmöllä, aitoudella ja miten hurmiossa me kaikki olimme. Rantalavan edusta oli täynnä väkeä. Von Hertzen taas jäi mieleen valkoinen väristä, tyylikkyydestään ja kitaroinneistaan. Toiminta näytti erittäin sponttaanilta ja kuin siinä hetkessä syntyvältä. Oma maku on vanhemmiten kääntynyt kotimaisen kielen suuntaan, mutta tätä settiä käy kyllä livenä mielellään kuuntelemassa.

Raportille on tullut pituutta, vaikka millä mitalla. Kuitenkaan mitkään sanat eivät tyhjentävästi pysty kuvaamaan tuota Ruisrockin ainutlaatuista tunnelmaa. Ollaan kuin jossakin Vain elämää Satulinnan tapaisessa kuplassa mistä palaaminen arkeen on työlästä ja aikaa vievää. Mieli palaa niihin hetkiin, uskomattomiin elämyksiin ja paikkaan jossa kaikki hymyilevät, nauttivat tästä hetkestä ja ovat toisilleen ystävällisiä.

Kommentit

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.