Legendaa Jyväskylässä 8.1.2016

2016 eka Anssin keikka Suomen kamaralla. Jyväskylän Hemingway’s tapahtumatantereena osoittautuu oivalliseksi paikaksi intiimin tunnelman luomiseen. Tilat vaan on liian pienet siihen, et kaikki halukkaat mahtuis keikalle. Saman verran yleisöä, kuin sisälle mahtuu, joutuu jäämään oven ulkopuolelle. Anssi näyttää peukkua ulkona joraaville:”Propsit sinne pakkaseen!”.

Ikävä näitä keikkoja jo olikin ja Ikävää joku toivoo Anssin esittävän, mut koska toiveen toteuttamiseen tarviis 12-kielisen baritoni kitaran jää tää toive haaveeksi/ unelmaksi. Yleisö on todella keskittynyt musiikista nauttimiseen. Hyviä biisi toiveita esitetään. Anssi täyttää tänään harvinaisemmatkin haaveet. Tilaisuus on juuri bueno spessuiluun.

Myöhäisestä kellonajasta huolimatta tänne on ensisijaisesti tultu kuuntelemaan Anssia. Ihmiset istuvat hartaana baarin lattialla, kuin opetuslapset Messiaansa jalkojen juuressa. Olen oikeestaan enemmän yllättynyt, et känniääliöt jäävät tällä kertaa näkemättä/kokematta, kuin bubin lattialla istumisesta. Tosin onhan tuo aikalailla ainutkertainen Elämys isolla eellä. En ite ainakaan oo aiemmin nähnyt moista, jos nyt ei lasketa niitä muis mestois nähtyjä sammuneita ja siks lattialle rojahtaneita.

Keikalla on ihan vaan parasta aikaa. Kun on nähnyt nekin keikat/ajat, millon yleisö ei ole tajunnut omaa parastaan ja on jättänyt saapumatta paikalle, sitäkin sykähdyttävämpää on nähdä ihmisten runsaus. Pakaduttava tunne yrittää saada valtaansa, etsin nenäliinaa, mutta vasta autossa pois keikalta matkatessa annan kyynelten virrata.

Klo 22 täys tupa oottaa artistia saapuvaksi. Vähän epäselvää on kuinka Anssi saadaan pienelle, monitorein muusta lattiasta erotetulle, esiintymisalueelle. Noin yhdeltätoista on luvattu aloittaa ja aloitetaankin. Väkijoukon läpi artistin kitaroineen roudaa paikoilleen, juuri parahiksi, jättimäinen järkkäri.

Jokseenkin kaks tuntia kestävän parhauden aloittaa Jennifer Aniston. Harvinainen aloitusbiisinä, ei oo tainnu koskaan aiemmin keikka alkaa tällä. Seuraavaksi kuullaan (esitysärjestys on tosin taas hukassa) Rva Ruusunen, BMW, 1972, Puistossa, Petri Ruusunen, Ace Off Spades, Killed By Death, Milla, Piirrä minuun tie, Levoton tyttö, Laulu petetyille, Mies ja meri, Nummela, Älä mene pois, Heart of gold, 2080-luvulla, Kaksi sisarta, Karhun elämää, Tyhmä kuu ja Parasta aikaa.

Öisen soolokeikan setti rakentuu lähinnä yleisön toiveista sisältäen 21 kappaletta. Yhden biisitoiveen Anssi haluaa itseltään esittää: Levoton tyttö ja se onkin paras biisi ikinä.

Ilokseni kuulen Anssin kertovan, et keikan jälkeen hänet löytää paitamyynti tiskin luota. Liityn jonon jatkeeksi saadakseni nimmarin, kuvan sekä paidan. Ihan pakkohan tuota Anssia on vielä rutistaa kiitokseksi. Samalla varmistan, että tämä näin epätodellisen legendaarinen biisinikkari ja elämyksien tuottaja on totta. Näyttää laihtuneenkin sitten viime näkemän huolimatta popsimistaan vihreistä kuulista. Vai oisko kaamea miesflunssa tehnyt temppunsa, tai ehkä levylaulajan näkemisestä on liian pitkä aika, enkä vaan muista, miten hoikka vartensa oikeesti onkaan. Nyt ei auta päästää jälkeennäkemistä liian kauas, onneksi viikon kuluttua on seuraava keikka.