Konserttisalikiertue Lahti Sibeliustalo 12.4.16

| Aiheet: Yhteisö | Kirjoittaja:

Anssi Sibeliustalossa vihdoinkin!

Vihdoin 3 vuoden odotus palkitaan, ja Mr Kela esiintyy täällä. Muutama keikka salikiertuetta jo takana, mutta tätä sessiota olen odottanut eniten.

Saan tiedon juuri ennen keikkaa, että paikassa kuvaaminen on ehdottoman kiellettyä. Kieltoja esittäviä tauluja on joka seinällä matkatessamme kohti omaa jakkaraa salissa. Ellei artisti toisin asiasta tiedota,  järjestysmies puuttuu kaikkeen tallentamiseen. Hirveä kiirastuli, mikä nyt avuksi.

Otan riskin, ja haluan kuvata nuo kaksi ensimmäistä biisiä, jotka tullaan kuulemaan vain Lahdessa. Pelko on läsnä, milloin olkapäähän koputetaan ja homma loppuu siihen.

Biisilista:

Kuolematon laulaja

Kipinöitä

  • Miten sydämet toimii
  • Aamu
  • Jennifer Aniston
  • Albin Stenman
  • Piirrä minuun tie
  • Suuria kuvioita
  • Puistossa
  • 2080-luvulla
  • Petri Ruusunen
  • Levoton tyttö
  • Battle
  • Milla
  • Nostalgiaa
  • Kuolleen miehen kitara
  • Mikan faijan BMW
  • 1972
  • Maitohapoilla
  • Nummela
  • Parasta aikaa

Oon niin fiiliksissä, että niin hieno kappale kuin Kuolematon laulaja esitetään. Ihan liian harvoin! Piano kuuluu hienosti näin upeissa puitteissa. Tallenteessa on toivomisen varaa, mutta Anssin kaunis laulu ja soitto kuitenkin kuuluu.

Toinen kappale Kipinöitä on toivottu kappale artistin akustisilla mies & kitara keikoilla, mutta kyllä tämä piano versiona on vaan huippu. Anssi spiikkaa näiden herkistyttävien kappaleiden jälkeen, että esittelee bändin heidän saapuessa lavalle. Ensimmäisenä toivotetaan Saara Metsberg lavalle, ja Anssi luovuttaa pianon mielellään  instrumentin kuulemma ”sen soiton osaaviin käsiin”.  Akustisessa bassossa Antti Karisalmi, rytmilaatikon ja muut vispilät hallinnoi Ville Kela ja toisessa kitarassa Tuomas Väinölä.

Biisilistan konserttisalikiertueen ulkoasu, tulostettavassa muodossa.
Konserttisalikiertueen biisilistan ulkoasu, tuloste.

 

Jokainen istuu  aloilleen. Ville lämmittelee käsiään puhaltelemalla niihin. Hän valmistautuu banjon soittoon. Rumpalin virkaa hoitava Anssi pikkuveli joutuu rytmilaatikoa soittaessa nojaamaan taaksepäin, jotta tahti laatikosta kumpuaa kuuluviin. Kallistuskulma on selvästi harjoiteltu lihasmuistiin, koska hän ei kertaakaan taita väärään suuntaan. Jään välillä tuijottamaan miten miehen käy, ja musiikki unohtuu.

Bändin välillä soitto sujuu todella pilkun tarkasti ja merkit artistin ja yhtyeen välillä osuvat rytmillisesti nappiin. Täytyy vain ihailla hyvää työtä. Saaran, Antin, Villen ja Tuomaksen leveät hymyt lavalla kappaleen jälkeen kertovat miten he nauttivat soittamisesta näissä puitteissa.

Anssi spiikkaan että valmistautuessa näihin keikkoihin on tehty työtä pitkän aikaa, mietitty valoja, intrumentteja ja miten budjetti riittää mihinkäkin. Valmistelusta huolimatta jotain kuitenkin jäi uupumaan ja se on ollut kitarateline. Anssi pyytää apua ja kerrankin olen nopea ja saan käteni ylös. Tärisen hetkeä myöhemmin kitara sylissäni, enhän vaan nyt riko tätä. Asettelen sen lepäämään joukkiomme syliin. On se hieno kapistus ja mitä sulosointuja pitääkään sisällään. Olen taivaassa, kun saan viimein luovutettua Martinin Anssille takaisin ja ihana hetki on ohi. Kiitos kun sain olla telineenä ja juurikin tällä keikalla.

 

Anssi kuin Freddi Mercury vuoden 86 mustassa takkimallissa
Anssi kuin Freddi Mercury vuoden 86 mustassa takkimallissa

 

Todellinen yllätys tulee väliajan jälkeen, kappale 2080-luvulla nytkähtää käyntiin ja artisti astelee lavalle. Mitä ihmettä sillä on päällä? Mustaa on, mutta myös jotain räikeän hopeista. Anssi on juuri pari tuntia sitten saanut uuden juuri teetetyn takin, joka on valmistettu artistin suuren idolin Freddie Mercuryn vuoden 86 valkoisen takin mallin mukaan, mutta mustan värisenä. Nahkaista edeltäjäänsä Anssi esittelisi aiemmin Facebookissa keuhkojen kuva (hien ääriviivat selän kohdalla) selkämyksessä. Takki on niin kastunut hikeen, että hajun lisäksi sen nahka on kärsinyt lavalla olosta.

Sähköisessä setissä pidetään hauskaa. Anssi kuvasi että pian alkaa etäpesäkkeitä nousta eli yleisön edustajat nousevat seisaalleen jammaamaan.  Seuraavassa hetkessä hän jo toteaa, ” Tiesin, että pian kaikki seisoo. Mahtavaa!”

Tuomas melkein varastaa show'n Anssin mikkiständillä
Tuomas melkein varastaa show’n Anssin mikkiständillä

Anssi on hurjalla päällä, kitaraa heitetään kattoon kolmisen kertaa, Tuomas varastaa show’n tunkemalla samalle mikille laulamaan. Kitara taistelussa eli Battlessa Anssi j Tuomas ottavat toisistaan mittaa.  Muutenkin erilaisia riffejä ja tiluttelua ripotellaan pieniksi herkkuhetkiksi illan varrelle, kuin muutama vihreä kuula makupaloiksi. Biisissä 1972 ollaan jopa Miss Lahti finaalissa, nyt on kovaa kamaa.

Ihan huikea konsertti, ikimuistoinen kokonaisuus. Nää konsertit ovat vaan ihmisen parasta aikaa. Kannattaa käydä useammassa, koska kaikkea hienoa mitä lavalla tapahtuu ei millään ehdi käsittää yhdestä kerrasta. Kiitos valojen toteutus, miksaus, bändi, paitamyynti ja etenkin Anssi!

Kommentit

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.