Jos on jo aiemmin aikonut jättää tänäisen keikkareissun väliin, varsinkin kun on jo pe-la kaks Anssin keikkaa takana ja lauantai päivä on mennyt mukavasti miekkarissa niin mikä se on kun pakottaa lähtemään. Kutsu rockaamaan soi niin voimallisesti, et huomaan viestitteleväni Anjalan suuntaan vieläkö lippua löytyisi, jos about parin tunnin päästä paikalle ehättäisin. Minut toivotetaan tervetulleeksi. Vielä kun kuski ilmaantuu,  ei kuulemma halua mun ajelevan yksin yöllä  (selityksen makua, hänkin haluaa rokkaamaan), kiidän jo kutostietä kohti unelmaa.

Oon ollu tuolla Mari`s Coffeessa Anssin keikalla kerran aiemmin, joten on tuttua et tie vie läpi umpiskutsin mistä ei mitään keikkapaikkaa saati elollista luulis löytyvän. Kuitenkin tienvarteen ykskaks ilmaantuu etsimäni rafla. Parkkipaikka on täynnä ja pihalla parveilee ihmisiä. Sisällä näyttää täydeltä ja vaik keikan alkuun ( klo24) on enää vartti lipuu populaa edelleen sisälle lisää. Käyn lavan edessä moikkaamassa tutut ja siirryn Antin laitaan, just mulle jääneeseen paikkaan odottelemaan. Vieressäni lavan edustaa kansoittaa nuoria naisia mitalit kaulassaan. Päättelen et ovat sonnustautuneet arvokkaasti, kuin linnanjuhliin konsanaan vastaanottamaan sankarinsa Kelastisen.

Tekniikan väki ei tänään näytä ollenkaan tutulta. Esa on ilmeisesti hukattu Venäjälle ja Terttu on vissiin juuttunut Aira Samulinin kainaloon ja missä mahtaa Pavekin olla, tod.näköisesti Ritchie Blackmooren matkassa hän. No tästä huolimatta ilmoille kajahtaa Kasarin lapsi. Anssi lompsii lavalle ja saa yleisöltä käteensä alkutekijöiksi ilmapallon. Yläfemmat vaihdettua bändi liittyy seuraamme. Yhdessä huutolaulamme ja tanssimme Millan tahtiin. Puistossa laittaa kädet heilumaan kun maailma matkaa radallaan.  EVH skitta tuodaan Anssille ja Levoton tyttö päästetään irti. No ny ei pelitä koitetaan vaihtaa Hitmakeriin, mut ei kuulu mitään. Seuraavaksi vuorossa siis taukomusaa (kuin ois suunniteltu)  Tuomas Wäinölä taustabändeineen ottaa lavan haltuun. Lavan edustalla Anssi sekä Esan sijainen pyllistelevät pedaalilaudan kimpussa. Myrskyluodon Maija kuuluu taipuvan Tuomaksen kitaralla kovin mallikkaasti. Anssin skittakamoja kannetaan pois lavalta. Loppukeikka ollaan sitten ilman Anssin kitaraa, hän lupaa kyllä laulaa senkin edestä. Levoton tyttö seuraavana todentaa, et kitaran uupuminen artistilta saa hänen lavaliikehdintänsä tuplaantumaan. Mikin kanssahan voi ilmakitaroida, heiluttaa fledaa ja heittäytyä maahan tai ketkutella lanteita. Ainakin keikka on erilainen ja kukkoilua tulvillaan. Kaksi sisarta Saaran kauniilla lauluäänellä höystettynä kertoo varoittavan esimerkin, kuin ei kahta ämmää sydämeen sovi yhtäaikaa.

Kuulemme myös 2080-luvulla, Piirrä minuun tie (yleisö saa osansa Anssin tuulettimesta), Petri Ruusunen, 1972, Nostalgiaa sekä Nummelan jonka alun huuliharppu soolo on tänään erityisen edukseen. Tässä kohtaa ois encore, mut kun sopivaa piilopaikkaa koko bändille ei löydy niin yhteisestä sopimuksesta jatkamme suoraan seuraaviin biiseihin. Tosin Saara ja Antti näkyy kyykkivän piilossa kiippareitten takana. Maitohapoilla ja Anssi saa suureksi nautinnoksemme basson käsiinsä. Tää peukkubassottelu on niin himmeen herkkua, et sois tuota kuulevan enemmänkin. Musiikin henget ovat väkevänä läsnä ja siksi vastaavat äänettömään rukoukseeni Mikan faijan BMW:n aikana. Kohdassa jossa yleensä Tuomas ja Anssi sooloilevat kitaroineen onkin tänään Gibson vs. basso jamit. Uuuh baby tätä bassoa ei voi koskaan olla liikaa. I`m in heaven.

Ilmapallon ojentaneet haluavat Anssin lukevan palloon kirjoittamansa palomuijien nimet, koska pallo on heidän lahjansa laulajalle. Heillä on myös laulutoive Jennifer Aniston. Keikka kun on jo muutenkin erilainen niin miksei vielä kaiken kruunuksi tämä hieno toive toteutuisi. Saaralta tiedustellaan löytyisikö hänen uudesta soittimestaan mitään tähän sopivaa no pianosoundi vois sopia ja sehän riittää hyvin tekemään haaveista totta. Toivotun Anssi lupaa toteuttaa vain yhdellä ehdolla, hän haluaa mitalin kaulaansa lainaksi biisin ajaksi ja tämähän sopii paremmin kuin hyvin. Niin sitten artisti puraisee vielä mitalia varmistaakseen sen aitouden ja aloittaa rokkaamisen VPK kisoista voitettu (jos oikein ymmärsin) kulta kaulassaan killuen.

Keikan loputtua Anssi vielä jää hetkeksi palvelemaan yleisöään poseeraten kuvissa, nimmaroiden, kuunnellen stooreja, vastaillen kyssäreihin, vastaanottamaan kiitokset. Kiitokset tuntuvat erityisen ansaituilta tänään, kun takana bändillä on monta keikkaa purjehduksineen, lentoineen parin päivän sisään ja kuinka mahtava keikasta kuoriutuikaan skittakamojen lagaamisesta huolimatta. Ei malttaisi lähteä ollenkaan, kun ei tällaiset ihanat asiat saisi loppua koskaan. Mut tiedetään ei tuu uutta keikkaa ennenkuin edeltävä loppuu ja ihan vaan siksi pakottaudun kotimatkalle. Jossain kohtaa ajellessa alkaa takana tulevan himotuikut ärsyttää rankasti, no sitten  ne valot alkaakin välkkyä sinistä ja punaista. Valot siniset välähtää vaatien pysähtymään ja mä otan tietty ekaksi selffien poliisisedän kanssa. He vaan ystävällisesti tahtoivat tiedustella mistä mihin matka, onko oma auto alla ja kuskin puhallutettuaan toivottivat turvallista loppumatkaa.