Välimerellisissä tunnelmissa Lohjan Monaco Nightclubissa 11.11.2016

| Aiheet: Yhteisö | Kirjoittaja:

Lumi valaisee lempeästi matkaamme, kun ajamme pimeässä illassa kohti Lohjaa. Nyt ei ole kiire, sillä talviset tiet voivat olla liukkaita ja me olemme liikenteessä jo hyvissä ajoin ennen keikan alkua. Matkalla pohdimme päivänpolttavia kysymyksiä, kuten onko Saara jo palannut matkaltaan Atlantin tuolle puolen?  Entä onko Tuomas tänään kitarassa, vai onko hänellä jotain Raskasta Joulua -kietueeseen liittyviä velvoitteita, jolloin Pauli Halme ehkä korvaisi hänet. Sopivasti Mikko Kuustosen laivakeikalla olevalta ystävältä tulee viesti, että Pauli on soittamassa Kuustosen bändissä, joten hän ei varmaankaan ole tänään Lohjalla. Saamme siis todennäköisesti nauttia Tuomaksen kitaroinnista. Olemme perillä Lohjalla lopulta niin hyvissä ajoin, ettei Monaco Nightclub ole vielä edes avannut oviaan.

Pienen odottelun jälkeen sisälle päästyämme havaitsen, että paikka on melko iso, tänne mahtuu aika paljon porukkaa. Saa nähdä, kuinka iso yleisö tänään tulee paikalle. Toistaiseksi jengiä on vielä vähän, mutta tasaisesti ihmisiä saapuu koko ajan lisää. Sisällä on vielä aika kylmä, ja kaveri tilaakin kaakaota lämmittämään jäisiä sormia ja palelevia sisuskaluja. Itsekin otan limutuopin ilman jäitä ja kiitän mielessäni lämmintä fleecepaitaani. Seuraamme liittyy myös facebookin Anssi-faniryhmästä tuttu iloisesti tervehtivä kaveri, jonka tapaamme nyt ensimmäistä kertaa. Keikoilla onkin aina hauskaa tavata uusia faneja, aika kuluu keikkaa odotellessa paljon nopeammin porukalla jutellessa. Täällä Monacossa tosin juttelu ja parempi tutustuminen on hyvin haastavaa, sillä ”tausta”musiikki on aivan älyttömän kovalla, ja jopa vierustoverillekin joutuu huutamaan. Ryhmässä rupattelu ei oikein onnistu, kun puolet jutuista menee ihan ohi korvien. Tykkäänkin enemmän sellaisista keikkapaikoista, joissa ennen ja jälkeen keikan on mahdollista jutella normaalisti. Kyllä ihmisille tulee hyvä keikkafiilis, vaikka se bailumusiikki ei olisikaan kaikkia desibelirajoja ylittävällä, korvia särkevällä tasolla.

Jossain vaiheessa huomaan, että porukka on lisääntynyt huomattavasti, tämä paikkahan on aivan täynnä! Onneksi olemme siirtyneet lavan eteen jo hyvissä ajoin, sillä enää ei olisi toivoakaan saada eturivin paikkoja. Tunnelma tiivistyy, ja täällä alkaakin nyt olla aika lämmin. Fleece kannattaa suosiolla riisua jo tässä vaiheessa. Tuomas on jo käynyt lavalla virittelemässä kitarakamojaan ja Antti bassoaan, kaikki alkaa muutenkin olla valmista keikkaa varten. Yleisö vaikuttaa kyllä siltä, että tänään täytyy varautua saamaan tuopista päähänsä, joku yrittää jossain vaiheessa taatusti rynnätä ylitseni lavalle, ja tönimiseltä nyt ei ainakaan voida välttyä. Mutta joskus vain on tällaisiakin keikkoja, yritetään kestää!

Huomaan, kuinka Antti ja sitten muutkin bändin jäsenet hakeutuvat asemiin jonnekin piiloihin lavan sivustoille. Jaaha, koska koko bändi on jo paikalla, tänään ei varmaan aloitetakaan Kasarin lapsella, vaan jollain muulla biisillä. Mutta saan sittenkin huomata olevani väärässä, kun Kasarin lapsen taustanauha pyörähtää käyntiin ja Kelastinen ilmestyy lavalle. Jes! Ja nyt on muuten jo kuuma, tänään taitaa olla odotettavissa erityisen hikiset löylyt… Nyt heitetään yläfemmoja Anssin kanssa, tämä on kyllä ihan paras aloitus keikoille!

Sitten bändikin ilmestyy piiloistaan lavalle ja varsinainen tykitys voi alkaa. Gretsch White Falcon murahtelee Anssin käsissä rouheasti kuten aina Millan aikana… Ei kun siis, EI! Hetkinen nyt! Anssilla on siis todellakin käsissään valkoinen Gretsch, eikä se normaali punainen. Punainen on ollut hiljattain korjauksessa, mutta palasi kuitenkin jo lavalle edellisen viikon Mössön keikalla. Nyt on syytä olla huolissaan, ykköskitara ei varmasti ole poissa lavalta ilman erittäin hyvää syytä! Voi sentään, ei kai ihailumme kohde vain ole uudelleen haavoittunut… Mutta nyt lauletaan Millan kertsiä, kaikki täysillä, tämän keikan aikana ei murehdita turhia! Yleisö elääkin koko ajan antaumuksella mukana ja yhteislaulu kajahtaa komeasti.

Kiva yllätys on, että seuraavaksi kuullaan Jennifer Aniston, pitkästä aikaa taas bändiversiona. Tällä kertaa biisin alussa toimii tietysti bar Monaco. Myöhemmin Anssi hieman sekoaa sanoissaan ja saa Antin virnuilemaan. Muutenkin koko bändi vaikuttaa tänään todella hyväntuuliselta, tästä tulee itsellekin hyvä fiilis. Hyvää fiilistä meinaa tosin hetkellisesti hieman latistaa se, että joku takanani oleva tuntuu tarttuvan hiuksiini ja saan vahvistusta epäilyilleni, että tästä keikasta voi vielä tulla hankala… Mutta mitä vielä, seuraavassa hetkessä hiuksiani silitetään ja pyydellään anteeksi, kun ne olivat tarttuneet johonkin. Ohhoh, tätä en olisi uskonut! Voisiko yleisö sittenkin olla fiksumpaa kuin etukäteen pelkäsin?

Nyt kuultava Puistossa on niitä biisejä, jotka koko yleisö laulaa aina suureen ääneen alusta loppuun asti mukana, eikä Monacon yleisö tee tässä asiassa poikkeusta. Puistossa ilta viilenee, mutta täällä jo polttaa! Miten bändi onkin tänään näin hyvässä iskussa, ihan kuin ne olisivat tänään vielä tavallistakin parempia! Onko se vain tämä suuri yleisömäärä, joka on saanut Anssin joukkoineen aivan liekkeihin, vai miten tämä nyt näin menee? Mutta ihan sama, kun tuulet ovat myötäiset, niin silloin nautitaan huumasta!

Battlessa pitkätukat kurittavat kitaroitaan sellaisella vimmalla, että heikompia voisi hirvittää. Yritän ottaa kuvia, mutta eihän kännykän kamera pysy näiden uroiden perässä millään. Mutta ei sillä oikeastaan ole mitään väliäkään, näistä kuvista muistan aina sen fiiliksen, mikä lavalta välittyy yleisöön!

Kitarat saavat kyytiä
Kitarat saavat kyytiä

Anssin tuuletin, mikkiteline ja pedaalilauta ovat melko lähellä lavan reunaa, ja olemmekin ennen keikkaa todenneet, että tuolle pienelle kaistaleelle Anssi ei millään mahdu tulemaan, vaan tällä kertaa hänen on pakko pysytellä pedaalilaudan tuolla puolen. Vaan mitä vielä! Karhun elämän aikana Anssi loikkaa ihan lavan reunalle, siihen mihin ei oikeasti pitäisi mahtua ja ojentautuu kitaransa kanssa kohti yleisöä. No huhhuh! Sanoinko jo, että täällä on muuten tosi kuuma? Tekisi niin mieli silittää Hitmakerin kulunutta pintaa, mutta pidän kuitenkin näppini tällä kertaa kiltisti kurissa. Jos kaverit lääppisivät kitaraa, niin sitten ehkä minäkin, mutta en kyllä yksin kehtaa… On silti mahtavaa, miten lähelle yleisöä Anssi kitaroineen tulee, tuossa hän keekoilee ihan senttien päässä, juuri tällaista keikoilla kuuluukin olla! Otanpa pari kuvaa, vaikka tiedän, ettei niistä mitään tulekaan näin lähietäisyydeltä. Mutta ei se mitään, ainakin kädet saa pidettyä kurissa, kun ottaa kuvia. Hienoa heittäytymistä, Anssi!

Joku tönäisee minua yllättäen kohti lavaa, jaaha, nytkö se riehuminen sitten kunnolla alkaa? Mutta ei. Kuulen, kuinka takana pahoitellaan häiriöitä, joku vielä taaempana on töninyt ihmisiä eteenpäin. No hyvä, jatketaan siis keikkaan keskittymistä! Seuraavana onkin vuorossa muutaman biisin osio, jolloin Anssi ei soita mitään, laulaa vain. Ensimmäisenä näistä kuullaan 2080-luvulla ja lohjalaisyleisö tietysti antaa ylimääräiset aplodit biisin alkuperäiselle esittäjälle Sannille, joka on sattumoisin kotoisin Lohjalta.

Sitten kuullaan Petri Ruususen kuulumisia. Ihmiset ovat todella ottaneet tämän biisin omakseen, nytkin suurin osa yleisöstä laulaa biisin mukana koko ajan, ei todellakaan vain kertseissä, vaan säkeistöissä myös. Tosi kiva kuulla tällaista yhteislaulua! Odotan, että seuraavaksi kuultaisiin Musta tuntuu multa, joka kuului settiin tässä vaiheessa esimerkiksi viikon takaisella Mössön keikalla. Nyt Anssi kuitenkin nostaa tuulettimensa ylös lavalta ja kohdistaa sen yleisöön, no tämä ei kyllä kuulu MTM:n koreografioihin… Eikä Anssi edes kerro mitään siihen biisiin liittyvää, joten nyt tulee kyllä jotain muuta. Hetkinen, niin tietysti, tämähän on iki-ihana Piirrä minuun tie! No johan nyt, tämä on totisesti kiva yllätys! Anssi on koko keikan ajan ottanut tavallistakin enemmän kontaktia yleisöön, ja sama meno jatkuu. Tuolla hän nyt ojentaa kätensä kirkuville nuorille naisille, onpas hienoa! Ihailen kyllä tätä, miten Anssi nykyään huomioi yleisönsä niin monin eri tavoin. Nytkin yleisöä on paitsi lavan edessä, myös sen sivussa, ja tasapuolisesti Anssi käy laulamassa myös suoraan heille. Juuri noin otetaan haltuun koko lava ja koko yleisö, hyvä Anssi!

20161114_1550521
Piirrä minuun tie

Vielä yksi biisi ilman Anssin kitaraa, nyt saadaan kuulla se MTM. Erittäin hyvä versio, tämä biisi on kyllä nyt todella hyvin löytänyt muotonsa. Biisi ei ehkä ole vielä kaikille tuttu, mutta sehän ei haittaa mitään, kaikki jaksavat silti hyvin keskittyä ja kuunnella. Itse kuulen tämän bändiversion livenä nyt vasta toista kertaa, mutta on ollut hauska seurata sen kehittymistä kavereiden kuvaamista keikkavideoista. Biisi toimii mielestäni hyvin livenä, toivottavasti siitä tulee pysyvä osa keikkoja.

Vielä muutama biisi varsinaista settiä. 1972:n alussa Anssi mainostaa, että tämä on varmasti maailman ainoa biisi, jossa mainitaan Miss Lohja -kisan finaali. Lohjalaisyleisö antaa jälleen raikuvat aplodit tästä paikkakunnan huomioimisesta. Seuraavaksi huomioidaan sitten myös nummelalaiset, joita myös on tullut paikalle useampia. Yleisö saa kännyköidensä avustuksella sytyttää tähdet harjun ylle Nummelan intron soidessa. Onpa aika mennyt taas nopeasti, joko nyt todella ollaan keikan lopussa?

Biisin jälkeen bändi menee kuka minnekin enempi vähempi hyviin piiloihin. Anssi ei mene piiloon, vaan sanoo, että nyt äänestetään demokraattisesti. Ensin saavat pitää ääntä ne, jotka eivät halua kuulla lisää. Yleisö hiljenee paria soraääntä lukuun ottamatta, joku kuuluu huutavan jotain paskasta, mutta en nyt ole ihan varma, tarkoittiko hän musiikkia vai jotain muuta… Sitten saavat pitää ääntä ne, jotka haluavat kuulla vielä pari biisiä lisää, eikä tämän äänestyksen voittajasta todellakaan jää epäselvyyttä, vaikka Anssi virnuileekin jotain tasapelistä.

Seuraa yksi keikan odotetuimmista hetkistä, tietysti Maitohapoilla ja Anssin bassosoolo! Nyt pitää taas ottaa paljon kuvia! Tämäkin ohjelmanumero vastaanotetaan ilahtunein kiljahduksin, tämä yleisö on kyllä hyvin vastaanottavaista ja innostunutta. Ja miksi ei olisi, Anssi bändeineen on tänään todellakin aivan ilmiliekeissä. Näin kuumaa keikkaa ei olekaan vähään aikaan koettu!

Basistit työssään
Basistit työssään

Vielä viimeinen biisi, Mikan faijan BMW:n haikea sävel lähtee soimaan Lohjan yössä. Ennen viimeistä säkeistöä Anssi perinteiseen tapaan tiedustelee, onko Monacossa tänään kaikki kohdallaan. Kun myöntävä vastaus on saatu, Anssi haluaa vielä tarkistaa onko myös pukeutumiskoodi kohdallan, ollaanhan nyt Monacossa, eli Välimeren rannalla. On nimittäin kuulemma olemassa pukeutumissääntö, jonka mukaan miesten kauluspaidasta kuuluu aamulla olla yksi nappi auki, illalla kaksi, ja jos näkyy Välimeri, niin kolme. Antin paidasta on kuitenkin vain kaksi ylintä nappia auki, joten Anssi käskee ystävällisesti basistia avaamaan vielä sen kolmannenkin napin. Antti tottelee ja esittlee auliisti rintakarvoitustaan naispuolisen yleisön kiljuessa hurmioituneena. Bemarin viimeinen säkeistö käynnistyy kiihkeissä tunnelmissa.

Sitten bändi jo kokoontuukin kumartamaan. Anssi mainitsee heidän olevan jo aika vanhoja, joten tässä mitataan heidän notkeustasonsa. Muut vaikuttavat varsin notkeilta, mutta jostain syystä Antin selkä ei muka taivu juuri lainkaan, ja sehän naurattaa ainakin meitä faneja. Yleisö olisi valmis kuulemaan vielä lisääkin biisejä, mutta Anssi huikkaa ”kätellään!” ja lähtee suorittamaan kättelykierrosta käsiä ojentelevan ja autuaasti hymyilevän eturivin luo.

Biisit:
Kasarin lapsi
Milla
Jennifer Aniston
Puistossa
Levoton tyttö
Battle
Karhun elämää
2080-luvulla
Petri Ruusunen
Piirrä minuun tie
Musta tuntuu multa
Nostalgiaa
1972
Nummela
—–
Maitohapoilla
Mikan faijan BMW

Nyt vasta tajuan, että pelkoni yleisön käyttäytymisestä osoittautuikin täysin turhaksi. Vaikka porukkaa on täällä ollut todella paljon ja astetta vahvempiakin juomia on varmasti nautittu, niin kaikki ovat siitä huolimatta käyttäytyneet todella nätisti. Olen saanut nauttia keikasta yllättävänkin rauhassa, ilman mitään tönijöitä, örisijöitä tai kaljan kaatajia, eikä kukaan ole juossut ylitseni. On iloinen yllätys, että yleisö hyvästä bailufiiliksestä huolimatta on osannut myös käyttäytyä ihan siivosti.

Anssi sen sijaan on heittänyt romukoppaan kaiken siivosti käyttäytymisen, tämä keikka on ollut tulikuuma! Ihan kuin bändi olisi löytänyt jostain vielä yhden uuden vaihteen pyörään, koko porukka on tänään ollut todella sellaisissa liekeissä, että mahdanko edes muistaa, koska viimeksi lavalla on ollut tällainen meno päällä. Esiintymisen riemu on koko keikan ajan paistanut paitsi lavalla olijoiden kasvoilta, myös heidän olemuksestaan ja soittamisestaan. Kaikki ovat tänään todella näyttäneet parasta osaamistaan, tästä keikasta jää ehkä vielä tavallistakin energisempi olo, ilo pursuilee sisimmästä oikein kunnolla.

Vielä napataan nopeasti yhteiskuvat Anssin kanssa, mutta koska musiikki on taas niin kovalla, täällä on turha edes yrittää jutella Anssille mitään sen enempää, ei kumpikaan kuitenkaan kuulisi mitään mitä toinen sanoo. Siksi mieltä jää kalvamaan huoli punaisen Gretschin kohtalosta, ja onkin pakko kysyä Anssilta facebookissa sen kuulumisia heti narikkajonossa vielä ennen keikkapaikalta poistumista.

Kotimatkalla toteamme, että tämän keikan voimin jaksamme ehkä juuri ja juuri odottaa ensi viikon keikkoja. Onneksi niitä on lauantaina tulossa peräti kaksin kappalein, sillä nämä keikat saavat kyllä janoamaan jatkuvasti lisää samaa lajia. Kiitos tästä, pian siis nähdään taas!

Kommentit

  1. Hieno rapsa tosiaan kuumalta keikalta. Näiden Lohjan luxuslöylyjen lämmössä tunsi itsensä vähintäänkin miljonääriksi. Ja minä kun palelin ennen keikkaa niin, et Antillekkin sanoin tuolla olevan yhtä kylmää kuin Mössöllä. Se yksi (ehkä ainoa) kova soraääni kuului Antista Saaran kiippareitten takaa kun huusi mikkiin siin kohtaa mis sai huutaa ne jotka ei halua kuulla enää sointuakaan. MTM oli tosiaan bändiversiona kovasti kasvanut ja kehittynyt ja Bemarin aikainen kitarointikin oli erityisen hieno uusine koreografioineen. Enkä ois kyl uskonu Anssin siihen pedaalilautansa eteen hyppäävän, kun siihen ei ihan oikeesti mahtunu. Hyvä kun hyppäsi eturivin tunnelmia kuumentamaan entisestään. Jennifer ja Piirrä minuun tie vähän harvemmin kuultuina oli kyl sydäntä lämmittävä lisä perussettiin. Keikasta jäi mielettömän hyvä fiilis, mut nyt jo on kova ikävä. Onneksi lauantaihin on enää viisi yötä ja Ompun keikkaan 116 tuntia 44 minuuttia ja jokunen sekunti.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.