Viikonlopun rappioputki Pohjanmaalla 17.-18.3.2017

| Aiheet: Yhteisö | Kirjoittaja:

Opiskelijan arjen keskellä on toisinaan paikallaan palkita itseään hyvistä suorituksista (laiskana tosin osaan jostain syystä paremmin tämän palkitsemis- kuin varsinaisen suoriutumisosuuden…), ja mikäpä auttaisi paremmin kääntämään ajatukset pois opinnoista kuin pieni roadtrip. Kun lähes kotinurkilla oli tarjolla yhdelle viikonlopulle kaksi Anssin keikkaa mielenkiintoisissa puitteissa, oli päätös reissuun lähtemisestä helppo.

Ensimmäinen etappi, Jyväskylä-Seinäjoki, taittui valoisan aikaan ja vielä aurinkoisessa kelissä. Mikäpä siinä oli ajellessa. Koska kaikki ei aina mee kuten kelaa, oli suunnitelmiini tullut muutos sen osalta, että jäinkin perjantaina yöksi Seinäjoelle. Omenahotelli osoittautui hinta-laatusuhteeltaan varsin sopivaksi valinnaksi, ja ehdin käydä hengähtämässä hetken huoneessani ennen Rytmikorjaamolle suuntaamista. Muutaman huoneen päästä löytyi myös viikonloppureissuun lähtenyt fanikaveri, jonka kanssa yhdistelimmekin kätevästi siirtymisiä paikasta toiseen.

Sitten niihin varsinaisiin keikkoihin. Koska olen huomannut uppoutuvani keikkojen menoon niin kokonaisvaltaisesti, etten juuri muista koko keikan kulkua jälkeenpäin, niin varsinkin näin tuplakeikkaviikonloppuna raportin yksityiskohdat ovat hieman kärsineet. Kerron siis sen, minkä muistan – suurinpiirtein totuutta vääristelemättä.

Bileet käyntiin Seinäjoella

Saavuimme fanikaverin kanssa Rytmikorjaamolle hyvissä ajoin, tietenkin – mitäpä sitä hotellihuoneessa aikaa kuluttamaan. Ehdimme toki myös kuuntelemaan lämppärinä olevaa Oliver-bändiä, joka esiintyi Rytmiksen pienellä lavalla. Hyvältä kuulosti! Iso lava, joka todellakin siis oli poikkeuksellisen iso, oli sen sijaan pyhitetty Kelastisen jengille. Tilaa riittikin keikan aikana mukavasti isommankin showmeiningin vetämiseen. Harmi vaan, että Tuomaksen liikkuminen on ikävästi rajoitettu kitaran piuhan sallimiin etäisyyksiin.

Keikka eteni ilman suuria yllätyksiä aina Petri Ruususeen asti, jonka jälkeen yleisö sai äänestää seuraavan vedon kahden ison biisin joukosta. Vaihtoehdot olivat Mä haluun viihdyttää tai R-A-K-A-S. Yllättäen meitä enemmän Kikan alun perin esittämän hitin kannattajia oli paikalla vähemmistö, joten se jäi kuulematta. Ei siinä, R-A-K-A-S (onpa se hankala kirjoittaakin) kuulosti myös varsin letkeältä. Tästä renkutuksesta on kyllä saatu aikaan aikamoisen rokkiklubikelpoinen versio!

Seuraava ylläri odotteli ihan nurkan takana, kun kevään kunniaksi kuultiin – noh, mikäs muu kuin Kevät tulee. Tätä olin itsekin popittanut ajellessani kohti Seinäjokea aiemmin iltapäivästä, joten yllätys oli varsin mieluinen. Encore pyörähti käyntiin uusimman ison biisin tahtiin, joten rappioreissun ja maitohapoille menemisen kautta hypättiin vielä lopuksi tuttuun tapaan vanhan bemarin kyytiin.

Keikan jälkeen toki toivuttiin edellisestä parista tunnista pitkän kaavan mukaan jäähdytellen fanituttujen hyvässä seurassa. Eihän sitä nyt heti keikan päätyttyä voi lähteä kotiin – varsinkaan, kun se koti oli nyt aika kaukana ja hotellihuone ikävän yksinäinen ja pimeä. Ehkä saatoimme ottaa muutaman kaverikuvankin, ehkä emme – se mitä tapahtuu Seinäjoella, jääköön Seinäjoelle…

Rytmikorjaamon keikalta päällimmäisenä jäi mieleen mahtava henkilökunta. Käsittääkseni porukka pyörittää liveiltoja talkoovoimin, ja kaikki kohtaamani henkilökunnan edustajat olivat poikkeuksellisen ystävällisiä ja iloisia. Täytynee siis suunnata paikan päälle toistekin!

Rytmikorjaamon 17.3.2017 settilista:

  • Kasarin lapsi
  • Milla
  • Miten sydämet toimii
  • Puistossa
  • Levoton tyttö
  • Battle
  • Karhun elämää
  • 2080-luvulla
  • Petri Ruusunen
  • R-A-K-A-S
  • Nostalgiaa
  • Kevät tulee
  • 1972
  • Nummela
  • Rappiolla
  • Maitohapoilla
  • Mikan faijan BMW

 

Bonuksena elävää kuvaa keikalta:

 

Paluu Rytmikselle – ja sitten kohti Vaasaa

Lauantai-aamuna suuntasimme vielä uudestaan Rytmikorjaamolle, sillä siellä oli tarjolla Rytmi-instituutin järjestämä Anssin uratarina-tilaisuus. Hetken mielijohteesta striimasimme tilaisuuden vielä livenä Anssin faniryhmään Facebookissa, joten pienenä mainoksena kaikille kiinnostuneille: tallenne on siellä vielä katsottavissa, eli tervetuloa ryhmään! Anssin tarinointia kuunnellessa kului mukavasti puolisentoista tuntia, ja helposti olisi kulunut toinenkin. Sopivan leppoisa tapa herätä uuteen päivään.

Seinäjoki-Vaasa –siirtymän ja pienen välikuoleman jälkeen oli aika taas virittäytyä kohti viikonlopun toista keikkaa. Vaasan keikkapaikkana toimi uusi WsArena, jossa Anssi bändeineenkään ei ollut vielä esiintynyt aiemmin. Paikallinen ystäväni oli etukäteen viestittänyt, että paikka on varsin erikoinen: siellä myydään päivisin vaahtosammuttimia ja iltaisin roihahtaa livemusiikki tulille. Puitteet keikalle olivat varsin mainiot, ja vaasalaiset olivatkin lopulta varsin sulaa vahaa Anssin ja bändin roihutessa lavalla. Kukaan ei siis varmasti jäänyt kylmäksi.

Kahden sisaren koreografiaa…

Vaasassa demokratia oli unohdettu ja edellisillan äänestyksen sijaan bändi soitti mielivaltaisesti isoista biiseistä ilmeisesti itselleen mieluisamman vaihtoehdon, eli Mä haluun viihdyttää. Rappiolla kuultiin sen sijaan molempina iltoina. Kyseisessä versiossa on mielestäni sopivan anssikelamaisesti asennetta ja munaa – ja taisi se tv:stä tuttu keskarikin vilahtaa pikaisesti v-sanaa vahvistamassa sekä Seinäjoella että Vaasassa. Molempien iltojen keikkasetit olivat aika lailla identtiset pieniä hienosäätöjä lukuunottamatta. Vaasalaisia hemmoteltiin Kuolleen miehen kitara-biisillä, jonka aina itse kuulen livenä enemmän kuin mielelläni.

Tuomas oli käynyt kenkäostoksilla Seinäjoki-Vaasa -matkan aikana. Kyllä kelpaa rokata uudet popot jalassa!

Vaasan keikka oli keikkaseurana olleelle ystävälleni ensikosketus Anssin ja bändin livemenoon, ja hän olikin varsin tyytyväinen näkemäänsä. Yritin kovasti ennen keikkaa ja sen jälkeen kärttää hänen tuntojaan, jotta saisin lisättyä ne osaksi keikkarapsaani. Ystävälläni ei ollut suurempia ennakko-odotuksia keikan suhteen, mutta se yllätti positiivisesti – biisit kuulostivat erilaisilta, siis paremmilta, kuin levyltä kuunneltuina. Erityismaininta meni Villen viidakkomaisille rumpusoundeille. Myös muu musiikillinen leikittely niin kitaroilla kuin laulaenkin vakuuttivat. Eka kerta ei ollut siis kovin kivulias, eikä ilmeisesti jää myös viimeiseksi. Bonuksena ystäväni arvioi basisti-Antin erittäin miellyttäväksi persoonaksi, ja tähän arvioon on helppo yhtyä.

Järjestävä puoli oli myös ilmeisen tyytyväinen illan kulkuun. Kuulin, että Anssi ja bändinsä olivat myyneet paikan historian puolesta toiseksi eniten ennakkolippuja. Vain kotikenttäedusta nauttinut Klamydia oli myynyt paremmin ennakkoon. Kaikkiaan lippuja oli mennyt kaupaksi kutakuinkin se määrä, jota odotettiinkin. Ehkäpä Anssille käy kutsu Vaasaan uudemmankin kerran? En yhtään harmittelisi, jos joutuisin lähtemään uudelle roadtripille moikkaamaan vaasalaista ystävääni…

Vaasan 18.3.2017 settilista:

  • Kasarin lapsi
  • Milla
  • Kaksi sisarta
  • Puistossa
  • Levoton tyttö
  • Battle
  • Karhun elämää
  • 2080-luvulla
  • Petri Ruusunen
  • Mä haluun viihdyttää
  • Kuolleen miehen kitara
  • Nostalgiaa
  • 1972
  • Nummela
  • Rappiolla
  • Maitohapoilla
  • Mikan faijan BMW

 

Viikonlopun raporttini päätän tällä kertaa varsin yllättävään lainaukseen, joka summaa reissun aika osuvasti:

Alkaa P:llä loppuu A:lla

Hienoo olla Pohjanmaalla

(Klamydia: Pohjanmaalla)

Kommentit

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.