Keikkarapsa: Myrskyvaroitus – suuret maailman meret ovat nousemaan päin

| Aiheet: Yhteisö | Kirjoittaja:

Nollapäästöpäivän bileet, useita esiintyjiä, to 21.9.2017 Tavastia-klubi, Helsinki

Myrskyvaroitus ry jakaa tietoutta ilmastonmuutoksesta ja siitä, kuinka yksittäinen kansalainen voi sitä torjua, ja tämän takia Tavastia-klubilla järjestettiin aiheeseen liittyen bileet. Bileisiin on hankittu erinomaisen monipuolinen ja kiinnostava artistikattaus, ja koska meillä kaveripiirissä on useammankin paikalle lupautuneen artistin faneja, kuuden ilmastotietoisen musiikinystävän iskujoukko päättää suunnata kohti Tavastiaa.

Nollapäästöpäivän kunniaksi suurin osa Espoon busseista menee lakkoon, joten vaikka Tavastialle tullaan normaalisti aina joukkoliikenteen avulla, nyt on pakko miettiä muita vaihtoehtoja. Okei, päästellään siis yksityisautolla mutta vain sen verran, että kaksi bussimotissa olevaa espoolaista pääsee radan varteen ja sieltä jatketaan niukemmin päästöin sähköjunalla Helsinkiin. Tavastialla havaitaan, että naistenvessassa viemärikaasujen pitoisuus ylittää kaikki sallitut päästöarvot, mutta siitäkin selvitään hengissä, vallataan lavan edusta ja odotellaan ohjelman alkua.

Kun illan juontajat Timo Tyrväinen ja Vera Kiiskinen astuvat lavalle kertomaan kovia faktoja ilmastosta, eturivi vilkaisee taakseen ja toteaa muodostavansa noin puolet paikalle kertyneestä yleisöstä. Täh, missä kaikki muut on? Kyllä sinne jokunen katsoja lisää valuu illan aikana, mutta erittäin väljää on koko ajan. Ja näin hyvät esiintyjät, hävetkää te muut! Bussilakko varmaan piti osan espoolaisista ja itähelsinkiläisistä kotona, mutta kaikki loput olisivat kyllä päässeet paikalle ongelmitta.

Aili Ikonen ja Antti Kujanpää

Upeaääninen Aili Ikonen on esiintynyt monessa musiikkijutussa, ja viimeksi taisin nähdä hänet Hectorin kiertueella taustalaulajana ja viulistina. Hän on nyt paikalla kosketinsoittaja Antti Kujanpään kanssa, ja he esittävät nyt kunnollisen mittaisen koosteen biisejä. Enimmäkseen Aili laulaa ja Antti on pianossa, mutta välillä Aili piipahtaa urkuharmonin takana ja yhdessä biisissä Antti on harmonissa ja Ailia pianossa.

Kumpikin esiintyjä on lähtöisin lähinnä jazzin puolelta ja sen huomaa kappaleissa. Tututkin popkappaleet ovat saaneet ylleen hyvin totutusta poikkeavan sovituksen ja useammassa kappaleessa on komeaa scat-laulua. Lainabiisien seassa on jokunen oma kappale pian ilmestyvältä yhteiseltä levyltä, kuten illan teemaan erinomaisesti istuva Stormy Weather.

Ailin ja Antin settilista

joku (oma?) biisi
Väliaikainen (Martti Jurva)
Fly Me to the Moon (Bart Howard)
Pamela (Toto)
Already Yours (oma biisi)
Stormy Weather (oma biisi)
Mmm Mmm Mmm Mmm (Crash Test Dummies)
The Art Teacher (Rufus Wainwright)

Mikko von Hertzen

Alun perin illan yhtenä vieraana piti olla Egotripin Mikki Kauste, mutta hän oli perunut esiintymisensä ja hänen tilallaan onkin nyt Von Hertzen Brothersin laulusolisti ja keskimmäinen veljes Mikko. Jo roudaustauon aikana oli ollut helppo arvata, kuka on lavalle tulossa, sillä juontajien juttuja kuunnellessamme kiinnitimme huomiota siihen, kuinka korkealle mikrofonin jalka säädettiin. Joo, nyt alkaa olla Mikolle sopivan mittainen!

Iloisesti hymyilevä Mikko astelee mikrofonin ääreen akustisine kitaroineen ja kertoo, että hänen kappaleensa tänä iltana on Hold Me Up – ja mikä mainio valinta se onkaan tähän iltaan, sillä kaunis kappale alkaa myrskyllä, sateella ja maanvyöryllä, jotka kaikki ovat lisääntyneet tässä maailmassa ilmastonmuutoksen edetessä. Kolmannen säkeistön alkaessa Mikolta hukkuvat sanat ja hän katsoo anovasti eturivin VHB-faniin, joka hätäisesti tapailee jotain hieman sinne päin olevia lyriikoita. Onneksi Mikko muistaa hetken kuluttua kuinka biisi jatkuu, ja naureskelee sen jälkeen, että ei hän nyt näin vanhan kappaleen sanoja muista (höh, sehän on kahden ja puolen vuoden takaiselta New Day Rising -levyltä, ei se ole mikään vanha!)

Anssi Kela

Juontajat palaavat lavalle jutustelemaan kun Mikko poistuu aplodien saattelemana ja mikrofonin ääreen kannetaan tutun näköinen pedaalilauta. Juontajat spiikkaavat lavalle Anssi Kelan ja päinvastoin kuin aiemmat esiintyjät, hänet pannaan ottamaan kantaa hiilijalanjälkeensä. Anssi virittelee akustista kitaraansa ja kertoo, että juu, on harkinnut kyllä oikeasti sähköauton hankkimista, mutta toistaiseksi sellaisen toimintasäde ei valitettavasti riitä pidemmille keikkamatkoille. Anssi lupaa kohentaa yksityisautoilusta johtuvaa päästötasapainoaan puiden istuttamisella.

Kun Anssi saa kitaran soittokuntoon, hän laskee mikrofonia reilusti alemmas vaikka ei itsekään mikään kääpiö ole, ja mutisee samalla, että nyt tajuaa, miksi Mikko von Hertzenin lempinimi on Pide, hänhän on niin paljon PIDEmpi (”Se on mun ENTINEN lempinimi”, karjaisee yleisön puolelle minun viereeni ilmestynyt Mikko). Kun Anssi saa tekniikan kuntoon, vuorossa on hänen tuotannostaan parhaiten illan teemaan sopiva kappale eli Mies ja meri, jossa merien pinta nousee uhaten koko ihmiskuntaa.

Anssi oli etukäteen lupaillut, että hän esiintyy vain yhden biisin verran, mutta hän ei poistukaan vielä lavalta vaan kertoo, että aina kun artisti tulee tällaiseen tilaisuuteen, hän tulee tietenkin vain promotakseen uutta singleään, ja hän voisi nyt esittää kappaleen, josta ehkä tulee hänen seuraava singlejulkaisunsa. Sehän on tietenkin muutaman kerran aiemminkin keikoilla kuultu kaunis Rakkaus upottaa, kivaa! Biisi on selvästi edelleen työn alla, sillä sen outro menee tällä kertaa eri tavalla kuin edellisellä kuulemiskerroilla.

Anssi kiittää ja poistuu lavalta soittimineen. Me eturivissä pohdimme, yritettäisiinkö huutaa Mikko von Hertzen takaisin toista biisiä varten, sillä VHB:tahan on juuri ilmestynyt uusi single, jota hän voisi hyvin promota. Tyydymme kuitenkin vain kuiskimaan keskenämme, kun juontajat palaavat taas kertomaan tärkeitä faktoja. Tässä vaiheessa ensimmäinen eturiviläinen väsähtää ilmastojuttuihin ja karkaa baarin puolelle juttelemaan Mikko von Hertzenin kanssa.

Ona Kamu

Juontajapari jutustelee seuraavan esiintyjän eli muusikko-näyttelijä Ona Kamun kanssa ympäristöstä ja sen hyväksi tehtävästä työstä samalla kun lavalle roudataan pöytä, läppäri ja muuta kamaa. Kun kaikki on valmista, Ona käynnistää läppäriltään taustan, soittaa sen päälle jonkinlaisella koskettimistolla hyvin elektronisia sointuja ja laulaa jännittävän orgaanisia, sävelkuluiltaan erikoisia ja osin hieman vaikeasti seurattavia kappaleitaan. Hänen settiinsä kuului noin kolme biisiä, joista yksi oli nimeltään Kevät.

Tilhet, pajut ja muut

No niin, nyt on kaikki neljä lämppäriä saatu pois alta ja on illan pääesiintyjän, vain pari viikkoa aiemmin toisen levynsä julkaisseen nousevan kotimaisen bändin aika. Tilhet, pajut ja muut on ollut olemassa vasta 5-6 vuotta ja bändin ensilevystäkään ei ole vasta kuin runsaat puolitoista vuotta. Jokainen itseään kunnioittava levyarvostelija ja musiikkitoimittaja on jo ehtinyt kirjoittaa heistä ylistävästi, ja tälle nuorten ihmisten folk-henkiselle kokoonpanolle on ennustettu valoisaa tulevaisuutta.

Bändin ensimmäisen levyn kappaleet kertoivat iloisista ajatuksista, kesästä ja kaikenlaisesta hauskasta, mutta nyt uudella levyllä ollaan lähinnä pohtimassa kaiken katoamista ja jäähyväisten heittämistä entiselle elämälle syksyn saapuessa. Huhut kertovat, että sanoitusten taustalla taitaa olla jotain tosielämän ihmissuhdekarikoita ja parisuhteen päättyminen. Nyt kuullun setin kappaleista kuusi ensimmäistä on uudelta levyltä ja kaksi viimeistä vanhemmalta.

Laulusolisti ja bändin keulahahmo Anna-Sofia lähtee hilpeästi liikkeelle bändin säestäessä. Miesmuusikoista näkyvin hahmo on sähkökitaraa soittava iloinen ja liikkuvainen Heikki, joka jättää bändin toisen johtohahmon, Juhon akustisine kitaroineen, selvästi varjoonsa. Taustoja kappaleisiin luovat Henri koskettimissa, Timo bassossa ja ennen kaikkea Juhana rummuissa. Rumpuja jäi kuuntelemaan ja niistä todella nauttimaan keikan aikana useampaankin kertaan, sillä tämä kundi on taitava!

Tilhillä on paikalla selvästi ihan omiakin faneja hihkumassa ja laulamassa mukana, ja me aiemmin lavan etureunaan nojailleet siirrymme nyt suosiolla metrin-pari taemmas paremman akustiikan alueelle tanssimaan. Pari meistä karkaa Tilhien setin kesken baarin puolelle Anssia moikkaamaan ja he jäävät sinne, mutta me loput olemme tulleet tänne nauttimaan musiikista koko rahan edestä ja pysymme salin puolella loppukumarrukseen saakka.

Tilhien settilista

Olen sinun loppuun saakka
Jos lähdenkin huomenna
Kunnes aika mennyt on
Ettet mennytkään
Korkealle nousin taas
Älä pelkää enää
Vielä nuori

Täällä kaukana

Mikä mainio esiintyjäkaarti tänä iltana olikaan! Välillä käytiin musiikillisesti hyvin oman sietoalueen rajoilla, mutta noita rajoja on aina välillä hyvä käydä tarkistamassa ja tarpeen mukaan lieventämässä. Juontajat olivat asiallisia, hauskoja ja selkeäsanaisia, eikä juonnoissa menty liiallisen saarnaamisen tai itkuvirren puolelle, vaikka kyse on todella vakavasta ja meitä kaikkia koskettavasta asiasta. Tarinoista löytyi sopivasti optimismia ja vinkkejä siitä, kuinka itsekin voisi jatkossa toimia. Ja tietysti voisi tulla myös seuraavaan Myrskyvaroitus-iltamaan, jos sellainen Tavastialla taas joskus järjestetään.

 

Kommentit

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.