Keikkarapsa: Torilla tavataan!

| Aiheet: Yhteisö | Kirjoittaja:

Erja Lyytinen, Reino Nordin ja Anssi Kela su 31.12.2017 Kansalaistori, Helsinki

Helsingin iso, julkinen uuden vuoden vastaanotto on siirtynyt Senaatintorilta liikenteellisesti helpompaan paikkaan eli Kampin Kansalaistorille. Pitkiä puheita on supistettu minimiin ja ohjelmassa on panostettu enemmän yleisön viihtymiseen, nimekkäisiin esiintyjiin ja näyttävään ilotulitukseen. Esiintyjät julkistettiin joulukuun puolivälin tienoilla ja kyseessä onkin melkoinen kattaus, eli kovan luokan bluesmimmi Erja Lyytinen, nuorten suosikiksi ja hittilistojen kärkinimeksi kohonnut Reino Nordin sekä kunniapaikalla pääesiintyjänä Anssi Kela bändeineen. Jo ajoissa kuultiin, että kukin heistä vetää vain kolme biisiä, joten kyse on vain pienistä näytepaloista eikä täysimittaisista keikoista, ja että Anssilla on neljäskin biisi, joku coveri.

Olemme porukalla palailemasta Tampereelta sunnuntaina iltapäivällä (siitä on työn alla myös keikkarapsa) ja kun bussimme ajaa Mannerheimintietä kohti Kamppia, huomaamme että Kansalaistorin lavan screeneillä näkyy kukas muu kuin Anssi bändeineen! Voiko siellä olla sound check meneillään? Kun pääsemme ulos bussista ja saamme matkatavaramme, lähdemme paikalle tutkimaan tilannetta kolmen hengen voimin, mutta kun ehdimme lavan nurkille, siellä on vain jotain akrobaatteja, höh. Kello on nyt noin 15:40, ja virallinen ohjelma alkaa neljältä. Lisää sound checkejä ei siis ole enää tiedossa, häivytään paikalta. Ehdimme kuitenkin todeta, että lava on hyvin korkea ja aivan lavan edestä voi olla hankala nähdä sen takaosiin. Koko show’n näkee parhaiten siis hieman kauempaa.

Illan varsinaisen eli lähinnä täysi-ikäisille suunnatun ohjelman on tarkoitus alkaa iltakymmeneltä. Koska paikalle on tulossa kymmeniä tuhansia ihmisiä, siellä pitää olla ajoissa jos haluaa lavan lähelle. Mutta miten ajoissa? Ja kuinka lähelle lavaa kannattaa tähdätä? No ehkä puoli kymmeneksi riittää, ja sittenpä näkee millaisen paikan sieltä saa. Lämpötila on nollassa, ei sada eikä tuule eli vaatteet sen mukaan ja sitten pelipaikalle. Ihmisiä on jo paikalla runsaasti, mutta he seisoskelevat alueella hajallaan ja lavan edustalle on helppo kävellä. Vain eka rivi on jo tiiviisti varattuna, joten otamme alustavasti paikat noin kolmannen rivin tienoilta ihan keskeltä. Siinä on sopivasti sähkökaapelin suojus, jonka päällä voi seisoa ja saa kivasti muutaman sentin lisää korkeutta.

Porukka tiivistyy hieman ennen kymmentä, jolloin lavalle nousee DJ Orion lämmittelemään yleisöä. No joo, voihan tämän biitin tahdissa nyt vaikka hytkyä hieman, mutta eivät nämä Profeetat ja muut nuorisosuosikit niin jaksa innostaa. Lava on kivan näköinen ja oli kaiketi luvattu että se on jotenkin lämmitetty, mutta kevyesti pukeutuneen deejiin hengitys kyllä höyryää selvästi. Poika ei näytä palelevansa, mutta on sillä taatusti kylmä pöytänsä takana! No minne se nyt katosi? Jaha, tässä on vielä joku sirkusesitys, no okei. Ja nyt jumputus jatkuu vielä. Kameramiehet virittelevät laitteitaan, eli suora lähetys starttaa kohta puoliin. No nyt siellä roudataan ja esille nostetaan oikean bändikamat. Alkaa näyttää hyvältä. Yleisömassa lavan edessä on nyt niin tiivistynyt, että täällä on melkein lämmin, mutta olen menettänyt pari sijaa nuorten tyttöjen vähän tunkiessa ja olen nyt noin viidennessä rivissä lavalta katsoen.

Tapahtuman juontajat Jenspa ja Alma (jotain YleX:n radiojuontajia, kai) höpöttelevät juttujaan ja sitten spiikkaavat sisään Erja Lyytisen bändeineen. Erjalla on näyttävä, värikäs hapsutakki, sininen kitara, ammattiesiintyjän kestohymy ja aivan järisyttävän hyvä aloitusbiisi, bändi ja lavameininki! Vautsi vau, mikä soolo, nyt kyllä kaikkein leuat loksahtavat auki! Mutta sivuille vilkuillessa huomaa, että kyllä ne oli vain mun leuat. Muu yleisö (keskimäärin melkoisen nuorta iältään ja vanhasti ei-suomalaistaustaista) selaa rauhassa kännyköitään ja jutustelee keskenään. No höh, mutta ei nyt niin ihme, sillä ei tämä oikein Erjan yleisö nyt ole mutta tosi laimeat aplodit nolottavat.

Juontajat keskeyttävät Erjan jo yhden biisin jälkeen jonkun puolihauskan sketsin ajaksi, ja sitten hänet lasketaan taas vauhtiin. Setissä on vielä toinen rokkaava biisi ja hieman rauhallisempi päätöskappale. Tätä olisi mielellään katsellut pidempäänkin, mutta mieluummin jossain klubilla, jossa voisi keskittyä paremmin tapahtumiin kuin täällä kylmässä vaisun nuorison keskellä. No, ehkä ne odottavat Reino Nordinia.

Erjan settilista:

Rocking Chair
Lovers Novels
24 Angels

Lavalla roudataan nopeasti, bändikamat katoavat ja tilalle tuodaan pöytä. Ai niin, eihän Reikillä mitään bändiä tietenkään ole, vaan pelkkä DJ ja taustanauha. Nyt spiikataan Reino Nordin sisälle, taustanauha käynnistyy ja tuossahan Reikki astelee normaalin tyylikkäänä esiin kertomaan, kuinka häntä pitää katsoa silmiin. Erjan aikana miksaus oli ollut just eikä melkein kohdallaan, ja nytkin taustanauha on ok mutta Reikin kaunis lauluääni ei kuulu ihan tarpeeksi hyvin. Noh, näitä eturivien ongelmia kaiketi.

Nyt yleisö varmaan riehaantuu – ai ei? No ei todellakaan, ei sinne päinkään. Kännyn selailut jatkuvat ja vaikka nyt aplodeja biisin jälkeen jakavat muutkin kuin vain minä yksin, ei tästä mitään riehumista synny ja niitä muita taputtajia kuulostaa olevan ehkä noin kolme tässä yleisömassassa. Ai jaha, mitä te oikein haluatte jos ei Reikkikään kelpaa? Reino antautuu ja kun hänen takanaan bilettävä dj nostaa pienen valon ylös, eturiveissä syttyy esimerkin mukaisesti melkoinen kännykkävalojen meri hetkeksi, mutta biisin jälkeen ei taaskaan juuri kuulu aplodeja. Oho, Reikki luovuttaakin jo kahden kappaleen jälkeen ja poistuu.

Reikin settilista:

Kato mua silmiin
Antaudun

Pormestari Jan Vapaavuori puhuu lyhyesti ja vähän hermostuneesti, juontajat esittävät lisää ontuvia sketsejä (siis ihan okei juontajat, mut voisko niiden käsikirjoittajalle laittaa painot jalkoihin ja järveen?) ja taustalla roudataan taas. Pöytä pihalle ja tuttu Mad Professor etunenässä kaikki Anssin soittokamat pedaalilautoja myöten lavalle parissa minuutissa. Erja soitti livenä, joten selvästi Anssinkin porukat aikovat tehdä niin.

Bändi asettuu paikoilleen ja hei, mitä ihmettä noiden naamoissa on? Kunnon mustasilmämeikit takavuosien tyttöjä itkettävien pesukarhubändien (mm. Uniklubi) tapaan, oho! Mutta pakko sanoa, että Tuomakselle tuokin look sopii ihan hyvin vaikka muista en ole ihan varma. Antilla ja Tuomaksella on basistintakit, Saaralla on blondattu tukka ja uusi kimalteleva pusero. Anssi on onneksi jättänyt sotamaalauksen vähemmälle ja ilmestyy lavalle ihan omana tuttuna itsenään Millan intron jo soidessa. Hänellä on punainen Gretsch-kitara kädessään, ja se on kyllä miksattu melkein kuulumattomiin, mutta laulu onneksi kuuluu kohtalaisesti vaikkakin hieman oudon sävyisenä. (Teeveelähetyksessä ääni kuulemma kuului paljon paremmin, pitää katsella se kun ehtii.)

Mul on sängyssäni mies, sen olkaan tatuoitu on Jack Nicholson ja sehän on saman tien menoa. Nyt pitää ehdottomasti laulaa mukana, ja muutama muukin ääni lähistöltä tuntuu osaavan sanat kuten kuuluukin. Kädet ylös ja taputetaan, vaikka tässä ahtaudessa käsien nostaminen tarkoittaakin aina vieruskaverin tönimistä, mutta onneksi vieruskaverit eivät tunnu pahastuvan. Biisin perään kuuluu melkein aplodien alkuakin yleisömerestä eli nyt tästä jengistä selvästi useampi on hereillä kuin aiempien artistien aikana.

Anssi spiikkaa, että se oli vanhempaa tuotantoa, nyt ihan uutta ja oho, Rakkaus upottaa! Olin jo roudauksen aikana katsonut, että Anssille ei tuoda tekstimonitoria vaikka on suora lähetys ja aivan oikein, hän unohtaa tämän biisin sanat siinä tasan samassa kohdassa kuin aina ennenkin. Yritän karjua niitä kurkku suorana, mutta eihän minun ääneni tietenkään kanna lavalle asti. Anssi mutisee jotain suorasta lähetyksestä ja saa onneksi taas langan päästä kiinni seuraavan rivin alkaessa. Onneksi Anssi on hyvähermoinen ammattilainen ja loppuosa biisiä sujuu mallikkaasti.

Juontajat keskeyttävät esityksen jonkun surkean sketsin takia (saisiko heitellä niitä tavaroilla?) ja bändi keräytyy lavan takanurkkaan kylmissään. Anssi ja Saara puhaltelevat käsiinsä ja etenkin Anssi on surkean palelevan näköinen ohuessa nahkatakissaan. Basistintakkiset Antti ja Tuomas ja pipopäinen Ville näyttävät selviävän paremmin, mutta eikö siellä tosiaan ole mitään kunnon lämmitintä edes tämän tauon ajaksi? Tuomaksella on sentään kynsikkäät kuten Villelläkin taitaa olla eli jotain lämmikettä sentään heidän käpälilleen.

No niin, juonto saadaan loppuun ja juontajapari sanoo jotain vuosiluvuista – aha, no siitä arvaakin seuraavan biisin helposti! Anssi hyökkää lavan etureunalle soittamaan Gretschillä tuttua riffiä ja koko muu bändi nostaa hänen takanaan kädet ilmaan ja taputtaa yleisölle malliksi. Hienon näköistä, ja porukoissa jopa jonkun verran ymmärretään seurata mallia. Nyt lauletaan! Jostain yleisömeren takaosista jopa kuuluu epämääräistä pauhua, jonka voi melkein kuvitella osuvan yhteen biisin parhaiden kohtien kanssa eli on mahdollista, että siellä lauletaan tai mölistään mukana. Mitään tällaista ei aiemmin tänä iltana ole ollut, eli Anssi ja hänen maineikas taustabändinsä Ähtärin Pandat ovat selvästi herättäneet porukat.

Juontajat ottavat taas oman hetkensä Anssin ja Pandojen paetessa taustalle palelemaan. Hei, Erjako se sieltä ilmestyy lavan taustaverhon tälle puolelle sinisessä hapsutakissaan? Juontajat höpisevät jotain vanhan vuoden kuolemisesta ja antavat taas puheenvuoron Anssille ja myös Erjalle. Okei, se loppuhuipennukseksi luvattu coveribiisi siis on duetto ja sitten lähdetään. ”Pelkään panna silmät kiinni, jos ne eivät aukeekaan”, tuttu melodia mutta mikä tämä on – oho, Jenni Vartiaisen En haluu kuolla tänä yönä, iso hitti jostain seitsemän vuoden takaa. Vanha vuosi loppuu, mutta ei kai tässä kenenkään muun tarvitse kuolla? No whatever, joku tämän nyt on tänne valinnut soitettavaksi. Erjan ääni soi upeasti, Anssin ei, koska hänen mikkinsä ei nyt toista ääntä ollenkaan järkevällä tavalla (kuulemma telkussa ei ollut tätäkään ongelmaa) mutta tausta toimii ja biisi etenee loppuun asti.

Jo Anssin esityksen aikana (kuten Erjankin) muutamat pienet pyrot ovat poksahdelleet lavan sivuilta, mutta nyt lopulta on keikkojen aika loppua, juontajat häsläävät ja laskevat sitten yleisön kanssa kymmeneen. Nyt paukahtavat isot tulet taivaalle jostain Töölönlahden suunnalta vuoden vaihtumisen kunniaksi. Kirkkaassa säässä ilotulitus näkyy todella komeasti, ja koko yleisömassa ottaa rintamasuunnan pohjoiseen ja ojentaa kännykkänsä taltioimaan tätä hetkeä. Okei, tätä koko yleisö siis keskittyi odottamaan. Otan muutaman kuvan kännyköitä pitelevästä käsimerestä, koska siinä on jotain niin komeaa.

Anssin settilista:

Milla
Rakkaus upottaa
1972
En haluu kuolla tänä yönä (Jenni Vartiainen cover) w/ Erja Lyytinen

Kommentit

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.