Albumin raidat, osa 3: Kaatua kuin puu

| Aiheet: Yhteisö | Kirjoittaja:

Kuuntelen paljon musiikkia kävellessäni ulkona, koska musiikki kuuluu kuullokkeista laadukkaana ja kävellessä voi hyvin keskittyä biiseihin. Joskus kuuntelen enemmän eri instrumentteja, bassoa, rumpuja, tai vaikka kitaraa. Toisinaan kokonaisutta ja välillä keskityn enemmän sanoihin ja fiiliksiin. Tai oikeastaan fiilishän on kuitenkin aina mukana musiikin kuuntelussa.

”Kaatua kuin puu”-kappaleen kuulin, eka kertaa kävellessäni keväisessä auringossa, muiden levyn biisien mukana. Vain ”Levottoman tytön” olin kuullut jo aikaisemmin. Biisin kertosäkeessä ”Kaatua kuin puu” antoi muille biisin sanoille lisää merkitystä ja nosti mielenkiintoa koko biisin suhteen. En kävellessäni katsonut biisin nimiä tai sanoitusta, joten en tiennyt noiden sanojen olevan biisin nimenä.

Biisin basso ja rumpurytmimeininki, sekä syntikat luo hyvän pohjan. Siihen sitten lisää kitaraa, räp-stemmalaulua. Biisi kasvaa musiikillisesti hienosti. Viimeistään rajun ja hienon kitarasoolon kohdalla mennään jo täysillä! ”Leijailla kuin höyhen” ja  ”kaatua kuin puu” ovat mahtavan vastakohtaisia ajatuksia. Juuri noin voisi fiilis olla hienossa nousuhumalassa perjantai-illalla rasittavan työviikon jälkeen.

Toisaalta biisi antaa mahdollisuuden fiilistellä ihan vaan viikonlopun alkua, vaikka sitten puistokävelyllä ja rantakahvilan kahviannoksella; Olla tavallaan yksin ja miettiä itsenäistä omaa riippumattomuuttaan ja muiden asettamiin paineisiin sitoutumattomuuttaan. Ihanuutta tehdä sinä perjantai-iltana aivan vaan sitä mitä itse oikeasti haluaa. Olla vahvaoksainen vanha kilpikaarnainen Petäjä. Kun ”puu kaatuu” niin se kuitenkin kaatuu vahvojen oksiensa varaan ja siten jää ilmaan. Eli jotenkin biisi kertoo rehellisesti ansaituista ja ei mitenkään ongelmaisista fiiliksistä. Suomalaisen rehellisestä ja pyyteettömästä mahdollisuudesta bilettää ansaitusti todella pitkän tauon jälkeen.

Kaikenkaikkiaan pidän biisistä ja siitä voisi löytää vielä muitakin tasoja fiilisten mukaan.

Viimeisessä kertosäkeessä basso tekee hienon live-fiilisliikkeen!

Kirjoitin tämän samantien heti, koska en halunnut lukea ensin muiden kirjoittajien biisijuttuja, jottei ne sitten vaikuttaisi omaan kirjailuuni. Enkä myöskään enää muistanut mitä itse A Kela biisitä kirjoitti blogissaan, tosin nyt kirjoittamiseni jälkeen luin; Pääsin osin aika kauas tekijän mietteistä biisiä tehdessään 🙂

Mukavaa kesää kaikille!

27.6.2012 Oiklaituri

Kommentit

  1. Kukapa ei työviikon päätteksi olisi valmis kaatumaan kuin puu. Tämä biisi saa kuitenkin leijailemaan höyhenen tavoin ja keikuttelemaan lanteita. Kuullostaa törkeen hyvältä biletys biisiltä. Viikonloppu on aina juhla, taas on yx viikko elettyä elämää takana, eikä tiedä mitä hienoa tuleva tuo tullessaan. Perjantaina on lupa laittaa aivot narikkaan, fiilistellä tehden mitä lystää ja ettei pelkäksi nukkumiseksi menisi tätå kuuntelemalla löytyy party animal joka laittaa go go vaihteen taatusti päälle. 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.