Keikkarapsa: Hyvää Kelatorstaita!

| Aiheet: Yhteisö | Kirjoittaja:

Anssi Kela + bändi to 10.5.2018 MS Viking Mariella, Helsinki-Tukholma

Anssi Kelalla on keikkataukonsa keskellä toukokuussa kaksi laivakeikkaa punaisilla laivoilla, siis niillä jotka reissulla tapaamani noin kolmivuotiaan kanssamatkustajan sanoin ovat Ville Viikinki -laivoja eivätkä Harri Hylje -laivoja. Ensimmäinen näistä kahdesta keikasta käytiin kellumassa viikko sitten Turun suunnalla ja nyt on jälkimmäisen eli Helsingistä starttaavan purjehduksen vuoro. Tällä kertaa merellä on tarkoitus olla peräti kaksi yötä ja siinä välillä on aikaa tutustua Tukholmaan. Keikka on menomatkalla eli myöhään torstai-iltana.

Torstai on helatorstai – eikun tällä kertaa se tietenkin on Kelatorstai! Se on vapaapäivä, mutta risteilylle lähteminen vaatii perjantain vapaaksi ottamista. Ja sehän on onneksi vain järjestelykysymys, joten kokoonnumme isommalla porukalla Katajanokan terminaaliin ja astumme laivaan. Tavarat paiskotaan hytteihin ja siirrytään pikaisesti yökerho Club Marin suuntaan. Siellä selviää, että sound check on selvästi ollut jo, sillä soittimet ovat paikoillaan mutta tiettyjä muusikoita tai teknikoita ei näy. Noh, jatketaan sitten kukin suuntaamme ja siirrytään toistaiseksi syömään, juomaan, shoppailemaan tai lepäilemään. Joku taisi osallistua tietokilpailuunkin tässä vaiheessa.

Porukka alkaa kerääntyä yökerhoon runsasta tuntia ennen soittoaikaa. Lavalla on itäeurooppalainen coverbändi, jonka ohjelmisto koostuu pääosin Guantanamerasta, Samba la Bambasta ja Paloma Blancasta, mutta eivät he nyt huonoja ole. Kun on aika siirtyä lavan eteen, seuraamme bändin loppusettiä tanssien ja laulaen mukana etenkin iloisen Grease-potpurin aikana. Grease Lightning, go Grease Lightning!

Lavan verhot vedetään kiinni, ja kankaan takaa kuuluu tuttuja roudauksen ääniä. Rummut, kitara, toinen kitara – nyt ne on siellä! Paikkoja haetaan vielä viime hetkiin asti ja sitten verhot aukeavat Millan ensi sointujen tahdissa. Avausbiisi ei yllätä, mutta hieman yllättää se, kuinka savukoneen ja lavan yleisöä kohti suunnattujen taustavalojen yhdistelmä saa bändin aluksi katoamaan kokonaan vaikka verho on auki, ja monin paikoin keikan aikanakin heitä on hankala erottaa. Ääni sen sijaan on selvästi parempi kuin viikkoa aiemmin Gracella, nyt jopa basso kuuluu kunnolla tänne eturiviin! Antti näyttää soittavan vanhaa tuttua Fenderiään sen uuden tummanruskean sijasta.

Kahden sisaren aikana ehtii jo katsella huolella lavan laidasta laitaan (sen mitä nyt noilta pahuksen valoilta erottaa). Kuten ennalta oli huhuttu, Tuomas Wäinölä on tänä iltana mukana eli bändi on normaalissa kokoonpanossaan. Vaikka häntä toisinaan tuuraava Pauli on taitava kitaristi ja vielä mukava kaverikin, tämä Tuomaksen ja Anssin välinen lavakemia on kuitenkin aivan omaa luokkaansa. Pitkätukat heittävät hiuksiaan tuulikoneiden puhaltaessa, uhittelevat toisilleen, yrittävät soittaa toisiaan suohon ja ihan vain ovat yhdessä lavalla aivan omalla lämpimällä tavallaan. Siinä missä Pauli on huippulahjakas, moneen mukautuva kitaristi joka antaa muille kiltisti tilaa lavalla Tuomas runnoo menemään vähän raskaammalla kädellä ja rakentaa isoa showta koko rahan edestä tarjoillen samalla maukasta tiluttelua.

Sydämet, Puistossa, Levoton – toistaiseksi ihan sama settilista kuin Gracellakin, mutta se oli arvattavissa. Nautitaan näistä kappaleista ja juuri näistä tulkinnoista juuri nyt kun ne ovat vielä kuultavissa livekeikoilla. Syksyllähän on tarkoitus lähteä liikkeelle vasta sitten, kun uusi levy on ilmestynyt ja sen kappaleita tullaan tietenkin kuulemaan silloin keikoilla. Koska keikat eivät varmastikaan tule ratkaisevasti pitenemään, tämä tarkoittaa sitä, että osa vanhoista, tutuista biiseistä pudotetaan vakiosetistä pois. Voi ei, niitä tulee kyllä ikävä! Jo nyt Karhun elämää on näköjään saanut antaa tilaa uusimmalle julkaistulle biisille, ja vastaavia menetyksiä tulee lisää. Mutta entä jos näitä vanhoja tuttuja kierrätettäisiin keikoilla enemmän? Silloin mistään niistä ei tarvitsisi luopua kokonaan, ja sehän voisi houkutella porukkaa käymään entistä ahkerammin keikoilla jotain omaa suosikkibiisiään metsästämässä.

Nyt seuraa kiihkeä kitarakaksintaistelu! Eipä tätäkään ole tässä muodossa päässyt näkemään viimeiseen puoleen vuoteen kuin kerran, Casino Helsingin keikalla. Lyö sitä kunnolla, lyö! Eikun älä kuitenkaan lyö ihan perille asti, näin on parempi kun kumpaankaan ei satu ja Anssin ja Tuomaksen sooloiluvuorot seuraavat toisiaan kiivaaseen tahtiin Antin virnuillessa omassa lavan nurkassaan poissa näiden taistelukukkojen tieltä.

Tällä kertaa ei ole enää yllätys, että Anssi ottaa Battlen jälkeen Gretsch-kitaran ja huuliharpun, sillä nyt on tietenkin vuorossa uusin biisi Ilves. Lähdemme kuuntelemaan kertomusta hiljaisen pikkupojan kouluajoista ja kasvusta isoksi tähdeksi. Biisi on muuttunut ensiesityksestään jonkun verran, ja nyt siinä on mukana pitkä outro, jossa Saara soittaa koskettimillaan vahvasti kappaleen sointikuviota kitaristien rakennellessa päälle omia juttujaan. Tätä Ilves itse asiassa juuri kaipasikin! Se tarvitsee peräänsä hiljaisen hetken, jolloin jokaisella kuulijalla on aikaa pohtia, mitä oikein tapahtuu sen jälkeen kun tuo nuori mies kapusi sinne parvekkeen kaiteelle ja levitti kätensä. Nyt tarina jatkuu oikealla tavalla itse kunkin päässä eikä keskeydy hieman töksähtäen. Esityksen kruunaa Anssin rintapielessä komeilema ilvespinssi, aktiivisten fanien omaa tuotantoa.

2080-luvulla, Petri Ruusunen ja seuraavaksi vauhdikas Nostalgiaa. Illan suurin yllätys seuraa sen jälkeen, kun Anssi ei alakaan tapailla uransa tunnetuinta riffiä vaan jotain aivan muuta, jonka tunnistaa nopeasti Aamuksi! Jee, kiva! Käytettyjä uutisia, valkoisia tulppaaneja ja kupillinen vahvaa kahvia! On tämä vaan hyvä bändikappale ja sen tekee entistä paremmaksi se, että sitä ei kuule ihan joka keikalla.

No nyt on sen tietyn riffin ja muurareiden, maalareiden ja autokauppiaiden aika. Kun vaatteita on leijutettu tarpeeksi ja on yritetty muuttaa maailmaa, on aika lähteä yhteiselle, rauhalliselle kävelylle harjun laelle. Rauhaa hieman himmentävät parit eturiviin tunkemista yrittävät katsojat, joista joku toivoo Bemaria, joku toinen kai jotain synttäri- tai polttarilaulua ja joku taitaa tunkea alkoholin voimin vain tunkemisen ilosta. Mutta eturivi pysyy taas kerran tiiviinä ja niitä, jotka eivät hakeneet paikkojaan ennen bändin aloittamista, ei tässä vaiheessa lasketa enää lavaa suojaavaan aitaan kiinni.

Nummelan jälkeen muu osa bändistä luikahtaa jonnekin verhon taakse vasemmalle. Vain Antti jää lavan oikeaan reunaan ihmettelemään ja kyyristyy kohta piiloon aidan taakse yleisön taputtaessa heitä takaisin estradille. Bemaria toivoneet ölisevät innoissaan, mutta Anssi pyytää heitä odottamaan hetken, sillä ensin soitetaan eräs toinen biisi, ja se on nimeltään Rakkaus upottaa. Sen jälkeen pääsemme lopulta Bemarin kyytiin, kuten Anssi oli jo aiemmin keikan aikana lupaillut, ja ajelemme tsekkaamaan kaikki vanhat paikat vielä kertaalleen.

Bändi kumartaa syvään useampaan kertaan ja Anssi ehtii kätellä huolella koko eturivin ennen kuin verhot vedetään taas kiinni. Muu bändi jää sen taakse roudaamaan, mutta Anssi jää meidän iloksemme vielä roikkumaan lavan toiseen päätyyn verhojen aukkoon jakamaan nimmareita ja poseeraamaan kaverikuvissa. Kyselemme mm. syksyllä alkavan konserttisalikiertueen huikean mainosvideon (Anssi esiintymässä huikean korkean tuulimyllyn katolla jossain Kalajoen suunnalla) tekemisestä. Mutta vaikka kuinka tekisi mieli, ei Anssia sovi pidätellä tässä koko yötä, vaan hänet on laskettava jo bäkkärin puolelle ja meidän on aika suunnata muihin laivan tiloihin. Ottipa tämä keikka kivasti tuulta purjeisiinsa! Se oli selvästi vauhdikkaampi ja sujuvampi kuin viikon takainen Gracen keikka.

Koska kerran oltiin Tukholmaan asti lipuvalla laivalla, tässä vaiheessa kukaan ei lähde vielä kotimatkalle (paitsi Tuomas, sillä joku kuulemma näki hänen poistuvan laivasta Maarianhaminassa joskus aamuyöllä), vaan itse kukin päätyy aikanaan hyttiinsä. Seuraavana päivänä valloitetaan Tukholmaa ja vaikka Palmen murha ei kai selvinnyt vieläkään, ilveksiä havaitaan niin lelukaupan ikkunassa kuin Skansenin eläintarhassa. Paatille palattua Anssin tuotantoa pahoinpidellään laivan karaokebaarissa ja sen jälkeen aletaan jo suunnitella syksyn konserttisalireissuja. Kuinka monta päivää on syksyyn? Kuinka monta pitkää viikkoa täytyy oottaa?

Settilista

Milla
Kaksi sisarta
Miten sydämet toimii?
Puistossa
Levoton tyttö
Battle
Ilves
2080-luvulla (Sanni cover)
Petri Ruusunen
Nostalgiaa
Aamu
1972
Nummela

Rakkaus upottaa
Mikan faijan BMW

Kommentit

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.