Lohjan Ääriviivoja Anssin maalaamana

| Aiheet: Yhteisö | Kirjoittaja:
Kaikki se kaipuu ja odotus pyyhkiytyy tiehensä, kun Lohjalla lavalle astelee hattupäinen mies mustissaan. Milla-avauksen ajan todistamme näkymää, sitten levylaulaja luovuttaa, kotsa ei pysy vauhdissaan mukana. Ei ole enää taukoa, on vain taukoamatonta musiikin voimaa suoraan sisimpiin syövereihin.
 Tuomas soittelee dobroa, niin että häikii, kiiltoa ja kauneutta on kuullussa ja nähdyssä. Villen blingbling-rummut akkariosuudessa ei kalpene muun kuullun rinnalla. Ennen aloitusta vierustoveri kyselee, mikä mahtaa olla pieni lavalla näkyvä soitin. Veikkaan maniskaa. Sanon myös, et Saaraltahan kyllä viulunsoittokin varmasti sujuisi ja kas kummaa etiäistä, Saara ilmestyi viuluineen.
  Ensilumi on yllättävä, mutta niin toiveet täyttävä valinta vanhemmasta tuotannosta.  Tää riipii just sopivasti.
  Setti rakentuu totuttuun tapaan tarjoten puoliväliin asti akustisempaa osuutta ja väliajan jälkeen sähkösempää. Viulu sopii täydellisesti settiin, erityisesti Rakkaus on murhaa- kipaleeseen. Wau näitä sovituksia! ROM äityy paikoin niin herkäksi soitannaksi, et itkettää.
  Ilves on loikannut hitiksi ja nyt se liikuttaa meitä akustiseksi taiottuna.
 Uudelta levyltä edukseen erottuva kaunis Sä et tiennyt ei vois parempi olla, kuin näin Anssin ja Saaran laulaessa.
Ihan oikeesti Anssi soittaa kontrabassoa Levottomassa tytössä. Mä en niin kestä tätä kaikkea. Pieniä hiottuja yksityiskohtia täynnä tai paremminkin kokonaisuus on karhean kaunis, hiomaton timantti.
 Mä niin tanssisin tuon Millan, mut enhän nyt voi akustista osuutta aloittaa pompaten heilumaan, peittäen takana olevien näkymät lavalle.
 Anssi sooloilee välissä pari laulua. Kaksi sisarta ja yleisöhuutoäänestys valikoi toiseksi kappaleeksi Karhun elämää. Tää Anssin yksinäinen osuus estradilla on muuttuva tekijä. Joka salikeikalla Anssi yksin esittää jotain, mitä ei taas muilla keikoilla kuulla.
 Palava silta ja joku onnekas yleisöstä saa pidellä Martinia.
  Puistossa oli vuoden 2016 Parasta aikaa- kiertueen helmi. Oon niin ilonen, et nytkin kuullaan.
 Väliajalla voi tiedustella vienostisievästi Pavelta, josko biisilistan saisi, mut hän säästää sen, et se siitä sitten.
 Sähkösetti pamauttaa Bumerangilla näin alkuunsa. Joko saa nousta? Noh maltan vielä henkisesti liisteröidä ahterini istuimeen.
 Seuraavaksi otan hirveä sarvista kiinni, eikä ku Jotain on poissa seikkailuttaa Savon Pariisin, Joroisten maisemissa Boys of Summer- hengessä.
 Älä mene pois valuu hunajana yleisölle, miten ihmeessä tää nyt ees on tässä setissä. Enkä kyllä usko todeksi, tässä on Antin bassosoolo! Eihän ny tämmöstä oikeesti oo. Ehkä mä vaan oon nukahtanu ja nään elämäni parhainta unta.
 Kiitos ei! Nyt en istu hetkeäkään enää, tää rokki haastaa riehumaan ja aiheuttamaan pahennusta kanssakuulijoissa.
Battlen aloittaa kiivaalla kitaroinnillaan Wäinölä ja taas mä nukun Ruususen unta vähintäänkin, kun Anssi ottaa osaa battleen bassolla! Oijoijoi. Nyt lyö meikämummon sydän semmoset tahdit, et morjens.
 Petri ruusustelee eteemme kaikessa traagisuudessaan. Jossain kohtaa Anssi kiertää tarjoamassa yläfemmat ja sittenhän tyyppä laukkaa jo jossain yleisön takana. Kuolleen miehen kitara on parasta salikeikoilla, en pystyis kyllä näin hyvin nautiskelemaan kitarasooloilusta missään muussa ympäristössä.
 Nostalgiaa ja meitin mopot karkaa käsistä ihan Kuopioon asti. Kädet mustelmilla hakaten vaaditaan ei uudempaa, ei parempaa me halutaan Nostalgiaa!
 1972 saa Lohjan pistämään jalalla koreasti, jokunen piruettikin tahi pyörremyrsky näkyy.
  Nummela on must. Niin tuo sitten ilmiintyykin Lohjalla Vihtiviirin hulmutessa kilpaa levylaulajan jellonanharjan kanssa.
 Kuinka voisi päättyä konsertti, jos se ei päättyisi Parasta aikaa-biisiin? Aika monta astetta latteemmin.
Kaikista parasta on tietää kokevansa vielä monta konserttikiertueen keikkaa ja pääsevänsä vertailemaan eri gigien hienoudet. Vaikuttamassa lopputulemaan myös eri yleisöt ja estraadit. Aivan varmasti tän kiertueen setti elää ja kehittyy. Aina kiertueen ensimmäinen, varsinkin pitkän tauon jälkeen on  kaikella tapaa paras keikka ikinä. Ja ensimmäisellä salikeikalla on ihan oma tunnelmansa, kun yhtään ei ennalta tiedä, mitä sieltä tulee. Kaikkee ei kuitenkaan yhdellä kertaa pysty sisäistämään.
 Nää on nyt, eikä sitten enää salikiertueen jälkeen tämmöstä kuulla.
  Nimmari-, foto-, oheistuoteostosjonossa todistan, kuinka Antti saa signeerattavakseen vichypullon korkin. Kerrankin oon sanaton tai sanoinko kuitenkin jotain jonkin ylittymisestä kenties.

Settilista Laurentiussalissa:

Milla
Ensilumi
Ilves
Sä et tiennyt
Levoton tyttö
Rakkaus on murhaa
Kaksi sisarta (soolo)
Karhun elämää (soolo)
Palava silta
Puistossa

(väliaika)

Bumerangi
Jotain on poissa
SOS
Älä mene pois
Battle
Petri Ruusunen
Kiitos ei
Kuolleen miehen kitara
Nostalgiaa
1972

Nummela
Parasta aikaa

Kommentit

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.