Keikkarapsa: 20 vuotta Bemarin kyydissä

Anssi Kela soolo pe 24.7.2020 Uittamo Paviljonki, Turku

Keikka tulossa Turun Uittamolla? Hei tunteeko kukaan ketään, joka olisi ikinä ennen ollut siellä? Ei vai? No ei se mitään, Turussa on yleensä kivat keikat ja moottoritietä on leppoisaa ajella yölläkin kotia kohti, joten lähdetäänpä katsomaan, onko Uudenmaan ulkopuolella tuollakin suunnalla vielä elämää ja minkälainen paikka tämä Uittamon Paviljonki mahtaa olla. Koska pilvet vuotavat menomatkalla pahemman kerran, pohdimme jo, liittyykö tuo nimi Uittamo uittamiseen tai tukinuittoon, ja päädymmekö siellä illan kuluessa kokonaan uitetuiksi.

Saavumme keikkapaikalle ennen ovien avaamista ja aivan oikein, tutut paikalliset ovat jo portilla roikkumassa. Liitymme seuraan, ja kohta meille käydään kertomassa, että tämä on väärä portti. Meidät ohjataan ravintolan sisäänkäynnin kautta ruokailutilojen ja ulkoterassien läpi katetun pyöreän tanssipaviljongin luo. Täällä sisällä on oikein kunnon esiintymislava, jonka sivulla on miesten ja naisten haun kyltitkin. Pääosa tanssilattiasta on päällystetty tuolein, jotka on aseteltu kahden ja kolmen ryhmiin. Lisäksi avoimen takaseinän kautta keikkaa voi seurata itse tanssipaviljongin ulkopuolelta anniskelualueelta. Varaamme parhaat tuolit itsellemme. Hmm, ensimmäisestä tuolirivistä on useampi metri lavalle. Turvallista Anssille näin korona-aikana, ja toivottavasti tuohon väliin ei tule tanssijoita. Siirrettäisiinkö tuoleja kuitenkin lähemmäs lavaa? Äh, ei kehtaa, olkoot näin.

Nyt on kivasti aikaa seurustella tämän suunnan tuttujen kanssa, sillä ei olla naamakkain nähty aikoihin. Ja koska yksi meistä muistaa jonkun päivämäärän vuosien takaa, keikkaa odotellessa ehtii myös piirtää siihen liittyvän toivekyltin ainoalle mukaan osuneelle paperilappuselle eli keikkalipputulosteelle. Kyseinen taideteos asetellaan huolella lavalle sen jälkeen, kun Anssin pedaalilauta on kannettu paikoilleen. Ehkä Anssi huomaa sen tuosta keikan aikana.

Porukat siirtyvät terassilta sisälle vasta kun Anssikin jo ilmestyy lavalle. Kahdella sisarella lähdetään liikenteeseen, ja kun Anssi on sen outroksi vedellyt akkaristaan ihan Misirloulta kuulostavan riffin, on biisitoiveiden aika. Paikan hieman omituisen akustiikan takia huudot puuroutuvat pahasti, mutta Anssi poimii niistä sen, josta sai ensimmäisenä selvää, eli Millan. Kyseisen tyttöparan vauhdikkaasti kerrotut seikkailut houkuttelevat tuolien ja lavan väliin heti muutaman tanssijan, ja kohta heitä pomppii sinne lisää. Lavan sivulla tilannetta seuraava järkkäri katsoo tiukasti tanssijoita ja sitten Anssia, joka selvästi hymyilee eteensä päätyneille tytöille. Heillä on siis lupa jäädä siihen ja järkkäri rentoutuu, vaikka tarkkailee edelleen tilannetta aina kun tanssilattialle ilmestyy lisää porukkaa.

Muutama menevämpi biisi saa lavan edustalle kerättyä jo aikamoisen joukon, vaikka me eturivin tuolit valloittaneet pysyttelemme vielä istumassa. Tänäänkään emme kuule Pepe Willbergin Aamua vaan Anssi Kelan vastaavan, ja Levoton tyttö tulee kun se on spiikattu, vaikka yksi tanssijoista pyytää säästämään sen myöhemmäksi, sillä hänen kännykkänsä on latautumassa ja hän haluaisi kai kuvata sen.

Jostain huudetaan nyt kappaletta, jossa on tärkeässä osassa eräs automerkki. Anssi ensin katsoo huutajien suuntaan ja lupaa kappaleen, ja sen jälkeen poimii lavalle ennen keikkaa sijoitetun paperin. Anssi kertoo, että tässä paperissa on mainittuna automerkki, se on selvä juttu. Ja sitten siinä lukee 20 v. ja vielä mainitaan päivämäärä, mikä päivä tänään muuten mahtaa olla? Yleisö huutaa auliisti, että tänään on heinäkuun 24. päivä ja paperille on kirjoitettu 25.7.2000. Se on se päivä, jolloin aloittelevan sooloartistin tulevan levyn ensimmäinen single Mikan faijan BMW lähetettiin radioasemille (myyntiin se tuli vasta pari kuukautta myöhemmin), eli huomenna on kulunut tasan 20 vuotta Bemarin ensijulkaisusta. Anssi kertoo, kuinka ensin mitään ei tapahtunut viikkoihin, mutta sitten Radio SuomiPop ja Keski-Suomen Radio ottivat sen soittolistoilleen, ja sitten kohta muutkin radiokanavat seurasivat perässä ja pyörät lähtivät kunnolla pyörimään. Eivätkä ne ole pysähtyneet vieläkään. Saamme kuulla oikein juhlaversion kappaleesta ja juu, Uittamolla on kaikki kohdallaan tänä iltana.

Tai no ei kaikki ehkä ihan ole, kyllä nuo tanssijat jonkun verran häiritsevät tilanteessa, jossa olimme täysin varautuneet istumakeikkaan. Mutta sekin asia kyllä korjautuu kun vain päättää, että tämä on nyt tällainen keikka, ja nousee itsekin seisomaan. Ventovieraiden ihmisten sekaan ei oikein tohdi nykytilanteessa mennä sekoilemaan, mutta lavan sivulta löytyy suojaisa soppi, johon voi asettua seisoskelemaan. Siinä ei edes ole taempana istuvien ja seisovien katseen tiellä, kuten omalla paikallaan olisi. Nyt myös näkee, kuinka tärkeää tämä riehakkaampi meininki on Anssille. Kun yleisö siirtyy takaisin istumaan kappaleen Rakkaus upottaa aikana, hän valitsee seuraavaksi vauhdikkaan 1972n houkutellakseen tanssijat takaisin lavan eteen.

Yleisöllä riittää hyviä biisitoiveita tänä iltana, vaikka läheskään kaikki huutelut eivät kanna lavalle saakka. Nostalgiaa sopii hyvin akkarikeikallekin! Ja taas saadaan kuulla sekä Kaunotar ja basisti että Jennifer Aniston, kyllä meitä vaan hemmotellaan! Jenniferin alussa osa yleisöstä taputtaa niin omien sisäisten metronomiensa tahdissa, että Anssin on vaikea saada kappale käynnistymään, mutta kohta tarina asettuu oikeaan rytmiin. Ja mitä, onko mahdollista että Puistossa ei ole soitettu vielä tämän keikan aikana? Ei ole, joten sen aika on nyt ja Anssi esittää heti sen perään sen jatko-osan eli Petri Ruususen tarinan.

Keikka on nyt edennyt Nummelaan asti, ja se on jo aivan alkukeikasta luvattu soittaa illan viimeisenä kappaleena. Mutta eihän se nyt viimeiseksi jää, sillä lattia on täynnä hihkuvaa, iloista yleisöä eikä Anssi ole vielä valmis laskeutumaan keikkahuumastaan normaaliin elämään – emmekä mekään tietenkään ole! Sannin 2080-luvulla tietenkin sopii loistavasti tällaiseen tunnelman ylhäällä pitämiseen. Eikä keikka pääty edes siihen, vaan nyt saamme vielä Parasta aikaa. Ai jai, nyt on hyvä! Tunnelma on huipussaan ja encorea ei tule, vaikka kuinka kerjätään, sillä Anssi ilmoittaa, että parasta on lopettaa silloin kun keikka on parhaimmillaan, ettei tunnelma painu alemmas.

Sali tyhjenee nopeasti ihmisten siirtyessä ulos anniskelualueelle tai lähtiessä etsimään vessoja jostain ulkokentän takanurkasta. Meidän pari autokuntaamme ja osa turkulaisista tutuistamme jää lavan edustalle notkumaan ja juttelemaan BMW-merkkisistä autoista ja niistä kertovista kappaleista, Nummela-levyn ilmestymisajasta, kappaleista joita ei vielä koskaan ole soitettu akustisilla keikoilla (jotta niitä muistaisi toivoa), lattialla heiluneista tanssijoista (etenkin siitä yhdestä, joka katseli enemmän yleisöä kuin Anssia voidakseen aina siirtyä tarkasti tulilinjalle, jos hän näki jonkun kuvaavan) ja siitä, mahtaako Anssi vielä palata hakemaan pedaalilautansa lavalta vai ei. No toki hän lopulta palaa, jolloin ehdimme vielä jutella muutaman sanan Bemarista hänenkin kanssaan ennen kuin anniskelualueelta singahtaa paikalle satsi innokkaita kaverikuvien ottajia.

Moottoritie on hämärä ja sumuinen, kun suuntaamme lopulta taas pääkaupunkiseutua kohti. Otetaan ensi viikonloppuna uusiksi, vai mitä?

Settilista

Kaksi sisarta
Milla
Ilves
Karhun elämää
Aamu
Levoton tyttö
Miten sydämet toimii?
Mikan faijan BMW
Rakkaus upottaa
1972
Nostalgiaa
Kaunotar ja basisti
Jennifer Aniston
Puistossa
Petri Ruusunen
Nummela
2080-luvulla (Sanni)
Parasta aikaa