Keikkarapsa: Bää bää siellä ja bää bää täällä

| Aiheet: Yhteisö | Kirjoittaja:

Anssi Kela soolo la 1.8.2020 Pieni Kotieläintila, Tuusula

Ja taas uusi Anssi Kelan soolokeikka tiedossa, tällä kertaa ilmeisen pieni keikka jollain kotieläintilalla ja Tuusulassa, ei siis kaukana. Ostetaan ensin liput ja mietitään vasta sitten, mistä on kyse. Keikka myi nopeasti loppuun, eikä mikään ihme, sillä konsepti kuulostaa kiinnostavalta. Arvomme keskenämme, mihin aikaan meidän kolmen autokuntamme ja yhden pyöräilijän kannattaisi olla paikalla, koska tapahtuman tiedoissa on vain keikan alkamisaika ja ”tulkaa ajoissa”. Lopulta päädymme siihen, että runsasta tuntia ennen voisi riittää, ja tämä osoittautuukin kelvolliseksi arvioksi.

Paikka löytyy helposti hyvien opasteiden avulla. Kun olemme pysäköineet, ilmoittaudumme tilan emännälle ja meidät opastetaan ennalta määrätyille paikoillemme. Parille katsojalle on tarjolla hauskat roikkuvat korituolit sisäänkäynnin läheltä, muille on tuoleja ja penkkejä lähempää lavaa. Voimme jättää tänne ylimääräiset tavaramme, ja sen jälkeen voimme vapaasti tutustua tilan eläimiin keikan alkua odotellessa. Katsokaa, kääpiövuohia! Jättipupuja! Kanoja, kukko, poneja, aaseja ja vielä lampaita! Tuolla on kissa! Ja hei, tuolla kauempana pelloilla loikkii bambi (taisi olla valkohäntäpeura). Rapsutellessamme elukoita käymme nopeasti läpi Anssin kotieläinaiheiset kappaleet. Ööö… eikö teillekään tule niitä yhtään mieleen? Eikö edes hevosta mainita missään? Kissa sentään mainitaan ja ja ja… no toisessakin biisissä on kissa. Siinä ne suunnilleen taisivatkin olla.

Pyöräilevä kaveri lähettää avunpyyntöviestejä jostain hiekkatien varrelta, mutta löytää tiensä lopulta perille yhden ylimääräisen koukkauksen jälkeen. Ehdimme vielä nauttia baaritiskin antimista (ne kinkkupullat muuten olivat taivaallisen hyviä) ennen kuin asetumme paikoillemme saamiemme numeroiden mukaan. Keikan alkua odotellessa on aikaa katsella tämäniltaista keikkapaikkaa eli tallin vinttiä, joka on komea, korkea, ilmava ja kodikkaasti sisustettu. Osa porukasta oli etukäteen pelännyt heinäpölyä tai eläinpartikkeleita, mutta niitä ei täällä kyllä ole. Saapa nähdä, millainen akustiikka täällä kattoristikoiden alla on. Ja täällä on muuten lämmin, vaikka oli neuvottu ottamaan tarpeeksi lämmintä vaatetta ylle. Päivä on ollut kaunis ja lämpöinen, eikä tallin vintti pääse jäähtymään nyt kun täällä on useampi kymmenen henkeä paikalla.

Emäntä toivottaa kaikki vieraat tervetulleiksi, ja käy ilmi, että täällä on runsaasti tilalla auttavia vapaaehtoisia, naapureita ja emännän työkavereita meidän fanien lisäksi. Pienen puheen jälkeen Anssi kutsutaan paikalle, ja sieltä mustapukuinen mies jo harppookin katsomon keskikäytävää kitara mukanaan. Aloitusbiisi on tietenkin Kaksi sisarta (ja se akustiikka on oikein kelvollinen), mutta mitäpä sen jälkeen soitettaisiin?

Esiintymistilassa kajahtaa melkoinen toivomushuutojen kakofonia. Mieleeni oli juuri välähtänyt, että onhan Anssilla toki yksi maatila-aiheinen kappale, Joki, mutta hän puistelee päätään tällle toiveelle. Sen sijaan Aamu on toteutettavissa oleva toive, kuten myös Puistossa, ja näköjään Petri Ruusunen on jo vakiintunut seuraavaksi biisiksi näillä soolokeikoilla. Oikein hyvä ajatus. Ennen Puistoa Anssi pitää pidemmän spiikin, jossa selittää poliisiautojen valoista ja niiden merkityksistä, mutta kuinka siniset valot sopivat kappaleen sanoitukseen paremmin kuin punaiset. Yleisössä on tänä iltana useita poliiseja, joten tietysti on parempi selitellä jo etukäteen, ettei joudu sitten keikan jälkeen liian tiukkaan kuulusteluun.

On aika toivoa lisää kappaleita, ja nyt jostain huudetaan kovasti Palavaa siltaa. Juu, tämä on hyvä hetki vaihtaa omaa toivetta lennossa (varsinkin kun on selvää, että Jokea ei soiteta), ja alkaa toivoa mukana tätä erokappaletta. Yksi kaverikin menettelee samoin, ja Anssi joutuu toteamaan, että kun toivomus tulee yhtä aikaa kolmesta suusta, sitä täytynee noudattaa. Oi joi, on tämä vaan niin ihana! Anssi jatkaa sen perään Millalla toivoen, että kaikki paikalla olijat tuntisivat ainakin sen, ja eiköhän näin ole! Takariveissä kyllä höpötellään keikan aikana aika lailla ja haetaan baarissa juotavaa, mutta sitä ei täällä edempänä huomaa. Yleisö on kuitenkin selvästi sellaista, joista iso osa ei ole täällä Anssin takia, eikä siksi keskity keikkaan ihan täysillä.

Yhtä kappaletta on toivottu jo ennen keikkaa. Paikalla on peräti 56 vuotta naimisissa ollut aviopari, joille seuraava kappale, joka on saanut toimia useamman nuoremman parin häävalssina, on tänään omistettu. Kappale on tietenkin Älä mene pois, ja kun pariskunta nousee tanssimaan sen lopulla, Anssi vetää kertosäkeen vielä yhteen kertaan heidän kunniakseen. Tämä on kaunista.

56 vuotta sitten tapahtuneiden asioiden muistelu on jo nostalgiaa, joten seuraavaksi sopii tietenkin sen niminen kappale. Sen jälkeen pohditaan sydämen toimintaa, ja Anssi demonstroi, kuinka tasaisten lyöntien sijasta hänen pumppunsa käy jo melkoisilla kierroksilla. Paikalla on hyvin kuuma ja Anssi-parka hikoilee aidossa genuiiininnahkaisessa haarniskassaan. Yleisöstä kuuluu useammastakin paikasta välittömästi ”Takki pois” ja tietysti myös ”Paita pois”, mutta mies ei suostu kuorimaan yltään kumpaakaan. Hänellä on jostain syystä sellainen käsitys, että esiintymisasussa kuuluu olla pitkät hihat.

Mikan faijan BMW;n 20-vuotisjuhlakiertue selvästikin jatkuu, sillä Anssi kertoo pitkän, hienon tarinan kappaleen alkuvaiheista ja siitä, kuinka hän vasta paljon sen ilmestymisen jälkeen tajusi, miksi se vetoaa niin moniin kuulijoihin. Niin moni on ajellut kavereiden kanssa nuorena katselemassa paikkoja samalla lailla. (Keikan jälkeen keräännymme porukalla tsekkaamaan, kuinka moni meistä on tehnyt samaa: ei yksikään. No ehkä se on joku poikien juttu.)

Ja nyt vähän vauhtia! 1972, ja sen perään Levoton tyttö. Näitä seuraavan Ilveksen aikana Anssi vaikuttaa jo hengästyneeltä, kuumuusko alkaa tuntua? No jos se takki nyt pois? Mutta vettä hörpättyään hän sanoo, että jos kaikille sopii, hän voisi nyt esittää kappaleen, jota ei olekaan ihan hetkeen soittanut. Yleistä mölinää: JOOO SOPII! Anssi kaivelee hetken kitarasta sointuja ja muistelee, miten kappale menee, ja sitten lähtee Darth Vaderin swägi, musta ku hautajaisväki…

Nummelan oli tarkoitus lopettaa keikka, mutta eipäs se tietenkään päätäkään. Anssi sanoo kokeilevansa pitkästä aikaa yhtä juttua ja etsii hetken kännykkäänsä. Sitä ei löydy, jolloin yleisöstä yksi innokas singahtaa pystyyn ja pomppaa lavalle kännyineen. Siitä etsitään yhdessä Wikipedia ja sieltä arvotaan artikkeli. Tänä iltana valinta osuu virolaissyntyisestä toimittajasta Imbi Pajusta kertovaan tiedostoon, ja Anssi kehittää siitä näppärästi pienen tarinan. Takariveistä yksi katsoja ryntää tässä vaiheessa innostuneena eteen hihkumaan ja tanssahtelemaan, ja käy ilmi, että hänellä on jotain tekemistä Imbi Pajun kanssa, olisiko peräti sukulainen? Vallan mainio sattuma, ja nyt kappaletta kuuntelee entistä kiinnostuneempana!

Parasta aikaa saa viimeistellä keikan tälläkin kertaa. Olemme tähän asti malttaneet istua aloillamme, mutta eihän enää tarvitse, sillä tämähän on parasta aikaa ja silloin meillä on lupa tanssia! Penkkirivit ovat sen verran väljästi, että niiden väleissä ja käytävällä voi hyvin hytkytellä itseään ilman, että on liian lähellä ketään vieraita, ja yhden biisin verran voi aina seisoa istumakeikoillakin, vaikka silloin peittää näkyvyyden takanaan olevilta. Mutta ei hätää taempanakin jo seistään. Tämän jälkeen Anssi irrottaa kitaransa piuhasta ja paikallinen ääniteknikko on heti valmis keräämään sen talteen. Anssi sanoo, että käy hetken hengähtämässä ja on kohta pihalla kaikkien halukkaiden tavattavissa. Siirrymme siis ulos juttelemaan vuohista, lampaista ja keikasta ja katsomme, kun kohta ulos ilmestynyt Anssi jakaa nimmareita. Pyöräilevä kaveri käy noutamassa parkkikselta fillarinsa, joka on koristeltu Maitohapoilla-biisin sanoituksin, ja ottaa sen mukaan kaverikuvaansa.

Kesäinen, leuto ilta alkaa vähitellen hämärtää. Katsomme, kuinka Anssi saa jo livahtaa takaisin sisätiloihin jonnekin bäkkärille ja käymme sitten porukalla kiittämässä illan emäntää erinomaisista järjestelyistä. Osa lähtee vielä moikkaamaan tilan eläimiä, kun meidän autokuntamme päättää jo lähteä ajamaan kotiemme suuntaan. Tänne tulemme ilman muuta toistekin keikalle, kyllä oli hieno paikka!

Settilista

Kaksi sisarta
Aamu
Puistossa
Petri Ruusunen
Palava silta
Milla
Älä mene pois
Nostalgiaa
Miten sydämet toimii?
Mikan faijan BMW
1972
Levoton tyttö
Ilves
Musta tuntuu multa
Nummela

Hetken laulu: Imbi Paju
Parasta aikaa

Kommentit

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.