Keikkarapsa: Vanhan jengi juhlimassa

| Aiheet: Yhteisö | Kirjoittaja:

Anssi Kela + bändi la 23.4.2022 Vanha Ylioppilastalo, Helsinki

Anssi Kelan kova kevätkiertue rantautuu pääkaupunkiin huhtikuun lopulla, ja paikkana on Vanha Ylioppilastalo aivan ydinkeskustassa. 141 vuoden ikäinen Vanha kokeilee pitkästä aikaa keikkapaikkana toimimista, ja pääkerroksen juhlasalissahan on esiintymislava ja sopivat aulatilat, joten miksipä ei? Ihan naapuristahan ovat viime vuosina lopettaneet Virgin Oil ja The Circus, joten keskustassa on nyt pulaa sopivista keikkapaikoista. Jees, nyt vallataan Vanha, kun siihen alkuperäiseen valtaukseen 1968 olimme liian nuoria, ja kukaan bändistä tai suurin osa katsojista ei ollut edes syntynyt.

Valtaus aloitetaan rakennuksen etuportailta. Nopein valtaaja on käynyt paikalla ihmettelemässä jo alkuiltapäivästä ja nähnyt Ville Kelan, mutta varsinainen valtaus käynnistyy noin tuntia ennen ovien aukeamista, jolloin muodostamme paikalle jonon. Sisältä kuuluu ensin rumpujen tsekkausta ja kohta lauluakin, jolloin siisti jonomme hajoaa ja kiirehdimme kaikki yläportaalle kurkkimaan sisään etuovien ikkunoista. Oho, salin väliovet ovat auki ja näemme suoraan lavalle saakka, ja siellähän he tosiaan ovat. Saamme kuulla pätkiä ainakin Kahdesta sisaresta ja Nostalgiasta ennen kuin väliovi suljetaan ja palaamme taas jonomuodostelmaan.

Tästä Vanhan portailta on hauskaa seurata kovin kesäiseksi ja eläväiseksi muuttuneen pääkaupungin tapahtumia. Muutama ohikulkija pysähtyy paikalle utelemaan jonotuksemme syytä. Yksi ilahtuu kuulemastaan ja ilmoittaa palaavansa paikalle lähempänä keikkaa, toinen kauhistelee myöhäistä soittoaikaa (No hei haloo, klo 20:00 on oikeasti AIKAINEN soittoaika!), kolmas käskee meidän vähän kelata ja neljäs selittää hyvin vihaisesti jotain Ukrainasta ja heroiinista, mutta joko mainitun tajusteen tai muiden nautintoaineiden käyttö on sekoittanut sen verran hänen ulosantiaan, että emme ole aivan varmoja, onko hän puolesta, vastaan vai kenties jotain muuta mieltä. Jono kasvaa tasaisesti ovien aukeamisajan lähestyessä.

No nyt pääsemme sisälle, varsinainen valtaus käynnistyköön! Myös sivuovi pyörätuolin käyttäjille on saatu auki, ja kaikki siirtyvät hyvässä järjestyksessä narikan kautta juhlasaliin. Lava ei ole kovin korkea, ja siitä parin metrin päässä on korkea mellakka-aita. Ihan ok, koska parempi tähän aitaan on nojata kuin lavaan. Valtaamme siis tästä kukin itsellemme oman tontin. Aidan ja lavan välissä on kaappeja, ja isoimpien reunat on merkitty pimeässä hohtavalla teipillä. Kyllä, Anssi tulee keikan aikana aivan varmasti keekoilemaan noiden päälle. Nautimme juomia ja seurustelemme keikan alkua odotellessa. Osa porukasta istuu kotoisasti salin lattialla. Vähän ennen kahdeksaa sali onkin äkkiä yllättävän täynnä ja porukka tiivistyy lavaa kohti, mutta mellakka-aidan jalustan takia valtaajien kakkosrivi pysyy sopivan matkan päästä meistä aidassa roikkujista.

Lavan sivulla on jo hetken näkynyt liikettä, ja nyt sieltä ilmestyvät Mikko, Antti Ville ja Saara ja valmistautuvat aloittamaan intron samalla kun Anssi marssii keskimikille vaatien yleisöä käynnistämään rytmikkään taputuksen. No sehän sopii, ja kevät saa nyt tulla ja vapauttaa sisäiset eläimemme. Yhden rauhallisen istumakeikan jälkeen on taas riemukasta olla seisomakeikalla, jossa voi toteuttaa itseään vapaasti. Vieruskaverit ottavat ehkä vähän osumaa, mutta annetaan mennä vaan!

Kevät tulee kiertueen teemabiisinä oikein sopiva aloituskappale, ja rajuna vetona sopii hyvin keikan käynnistäjäksi. Se näyttää, millä askelmerkeillä tämä kevätkiertue kulkee. Milla on kaikille tuttu, ja saa ne katsojat, jotka eivät tunnistaneet ensimmäistä kappaletta, myös heräämään keikan tunnelmiin. Se on myös mainio yhteislauluhetki. Puistossa on toinen kaikkien tuttu, ja kaikki osaavat huutaa LEGENDAA! oikeassa (vai ehkä sittenkin väärässä?) kohdassa. Eivät nämä mitään hitaita ole, mutta kun Nostalgiaa isketään tähän väliin, kierrokset nousevat sopivasti ennen upeaa, keskittymistä vaativaa tien piirtelyä.

Levottomuus lasketaan irti ennen kuin tutuimpia biisejä kaipaavat katsojat hukkaavat keikan juonen, ja sitten onkin sopiva hetki ryhtyä tuijottelemaan revontulia. Miten tässä biisissä on itsekin aina pakko tähyillä taivaalle Anssi katseen osoittamaan suuntaan, vaikka joku ääni aivoissa sanoo, että eihän niitä nyt oikeasti voi nähdä Vanhan juhlasalin katossa. Vilkaisu sivulle sen sijaan paljastaa, että nainen, joka käyttää jouluvaloja harteillaan on kyllä mestoilla. Ilveksen tarinan loppupuoli äityy taas kerran voimalliseksi improvisaatioksi ihmisäänen ja kitaroiden kera, ja punainen Gretsch saa vonkua kunnolla Anssin kannattelemana ennen kuin kopautus kaikukopan pohjaan saa sen resonoinnin loppumaan.

Tässä välissä vaihto akustiseen kitaraan ja Kahden sisaren alku tuovat lyhyen hengähdystauon keikkaan, mutta tässä oikeasti vain viritetään hetken verran jalkojen vietereitä, sillä kun Anssi kohta sanoo ”Ja sit mennään” merkiksi siitä, että nyt bändi saa liittyä täysillä mukaan kappaleeseen, porukat pomppivat tasajalkaa niin lavalla kuin yleisössäkin. Tämä on todella mainio hetki kappaleen tässä versiossa, ja se saa joka kerta niin hyvälle tuulelle!

Lavalla ei tuijotella kengänkärkiä, kun Anssi johtaa joukkonsa melkoiseen lentoon. Lava on vallattuna laidasta laitaan, kun Anssi ei pysy paikoillaan, vaan singahtaa keskimikkinsä takaa milloin Saaran kiippariraiserille, milloin Villen rummuille ja tietenkin myös lavan edustan kaapeille. Langattoman kitaran kanssa pääsee hyvin liikkeelle, ja setissä on myös 4-5 biisiä, joissa Anssi ei soita kitaraa lainkaan, vaan esiintyy lyhyen, Freddie Mercurylta tutun mikrofonivarren kanssa. Myös Mikko ja Antti pudottautuvat parikin kertaa lavalta sen edustan kaapeille ilmeilemään ja poseeraamaan yleisölle. Piuhaan kytketty Mikko pysyy pääosin omalla puolellaan lavaa, mutta Antilla on vapaa pääsy koko taistelutantereelle.

Kun mustia pilviä on puhalleltu pois, Anssi alkaa hakea tuttua riffiä, joka ei tällä kertaa otakaan heti irrotakseen oikealla tavalla. Mikko osoittaa Anssin pedaalilautaa, ja parin pikaisen polkaisun jälkeen saundit ovat kohdallaan ja 1972 pääsee käynnistymään tosissaan. Yleisöä vaikuttaa osallistuvan täysillä yhteislaulatukseen, mutta paikan akustiikka ei oikein anna sen kuulua kunnolla. Onneksi lavalta päin tarjoiltu soitto ja laulu kyllä kuuluu meille päin. Pääsettiä on jäljellä enää se kappale, jonka myötä kävellään 20 vuotta kyltin osoittamaan suuntaan. Tai no tänään lavalta esitelty kyltti taitaa osoittaa jonnekin Katajanokalle ja Nummelanharju on jotakuinkin päinvasta isessa suunnassa, mutta eihän se nyt niin tarkkaa ole.

Koko bändi poistuu reippaasti lavalta oikean takanurkan suuntaan ja katoaa näkyvistä yleisön taputtaessa ja yrittäessä saada yhteistä rytmiä kuntoon. Kuten tavallista, he eivät viihdy pitkään piilossa, vaan palaavat taas valtaamaan lavan. Mitähän tänään on säästetty encoreen? No ainakin sydänten toiminnan esittely, jossa on taas keskellä pieni hienon stemmalaulun hetki ennen takaisin vauhtiin syöksymistä. Omaa väriä haetaan ankarasti ennen kuin asetutaan Bemarin kyytiin. Onko kaikki tänään Vanhalla kohdallaan? Toki on! Samalla Anssi huomaa, että tämä biisihän kertoo juuri tästä illasta, kun Bemari kuljettaa Vanhan jengin juhlimaan!

Ja jos jollekin on jäänyt vielä purkautumattomia energian rippeitä jäljelle keikasta, hoidellaan ne pois viimeisen biisin myötä. Kiitos sanoista Pyhimykselle, kiitos sovituksesta Rage Against The Machinelle, ja sitten näytetään keskaria koko maailmalle, heitetään hiuksia ja huudetaan!

Huh, no nyt ei kyllä ole enää energiaa mihinkään muuhun kuin etuaitaa vasten nojaamiseen! Tai no kädet liikkuvat vielä, eli taputamme lavalla teutaroineen viisikon yhteiselle loppukumarrukselle ja jäämme tuijottamaan haikeina perään, kun he häipyvät hämäryyteen. Pitelemme vielä aitaa pystyssä tovin ennen kuin kohtelias mutta tiukka järkkärisetä käy mainitsemassa jotain tapahtuman päättymisestä ja narikkaa kohti liikkumisesta. Ei kai nyt heti? No okei, ehkä tämä valtaus oli nyt tässä ja on aika siirtyä taas näiden jyhkeiden kiviseinien suojista kadulle kohtaamaan viilenevä ilta ja normielämä. Onneksi kevätkiertueen keikkoja on vielä jäljellä, ja jokunen niistä osuu taas tänne pääkaupunkiseudulle! Siellä nähdään!

Settilista

Kevät tulee
Milla
Puistossa
Nostalgiaa
Piirrä minuun tie
Levoton tyttö
Revontulet
Ilves
Kaksi sisarta
Sut puhallan pois
1972
Nummela

Miten sydämet toimii?
Musta tuntuu multa
Mikan faijan BMW
Fuck the World (Pyhimys cover)

Kommentit

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.