Lisää puntarointia
Viime huhtikuussa julkaisin tässä blogissa musiikkibisneksen pulssia tunnustelevan kirjoituksen Pientä puntarointia. Tuolloin maalailin oman alani tulevaisuudennäkymillä mörköjä seinille, mm. seuraavanlaisin sanankääntein:
Levykaupan kuolinkellot alkavat kumahdella sinä päivänä, kun Spotify (tai vastaava palvelu) siirtyy vaiheeseen, jossa se voi tarjota musiikkikirjastonsa käyttäjälleen missä tahansa, milloin tahansa. Nythän se toimii vain tietokoneellani, en voi esimerkiksi ladata sieltä kappaleita iPodille. Mutta kun lähitulevaisuudessa vaikkapa kadulla kävellessä on mahdollista olla taskussa kannettavalla laitteella yhteydessä verkossa olevaan valtavaan musiikkiarkistoon, niin ainakin minun on vaikeaa keksiä syytä miksi haluaisin enää tuolloin maksaa pari kymppiä fyysisestä levystä.
Tulevaisuus on nyt – vain kahdeksan kuukautta myöhemmin tästä visiosta on jo tullut totta.
Latasin pari viikkoa sitten Spotifyn iPhoneeni. Lähtiessäni kaupungille asioimaan työnsin kuulokkeet korviini ja avasin Spotifyn. Musiikin alkaessa soida oli oikein pakko pysähtyä sisäistämään asia: nyt minulla oli kädessäni miljoonien kappaleiden arkisto, oli mahdollista liikkua ja samalla kuunnella lähes mitä tahansa.
Kokemus oli hyvin ristiriitainen. Musiikinkuluttajana olin ekstaasissa. Musiikintekijänä puolestaan tajusin kaiken muuttuneen: jos ihmisillä on tällainen palvelu hyppysissään, niin fyysisten levyjen ostaminen tulee käytännössä loppumaan. Spotifyn käyttäjänä tunsin naputelleeni juuri itse viimeisen naulan omaan kirstuuni.
Tilannehan on nimittäin sellainen, että alettuani käyttää Spotifyta en ole enää ostanut ainuttakaan levyä. Viimeisen puolen vuoden aikana ostamieni albumeiden määrä: nolla. Olenko sääntö vaiko poikkeus? Päätin tiedustella asiaa Facebook-kavereiltani. Postasin kysymyksen: Miten Spotifyn käyttö on vaikuttanut käyttäytymiseesi levykaupassa? Tuleeko levyjä ostettua enemmän, vähemmän vai yhtä paljon kuin ennen Spotifyta?
Tässä otteita saamistani vastauksista:
Ikävä kyllä en ole tainnut ostaa ensimmäistäkään Spotifyn jälkeen.
Olen ostanut huomattavasti enemmän iTunesista mutta levyt tuppaavat jäämään kauppaan.
Käyn ostelemassa kaupasta ne levyt jotka haluan omistaa. Satunnaisempaa asiaa tulee sit kuunneltua ja testailtua Spotifystä.
Olen ylipäätään aina ollut nihkeä levykauppailija (kuuma, ei löydy niitä levyjä joit haluis, jonoja yms yms) mutta nyt ei oo kyl tullut käytyä kertaakaan.
Olen ostanut levyjä Spotifyn jälkeen, olen ostanut levyn bändiltä johon tutustuin Spotifyn kautta.
En ole ostanut juurikaan levyjä sen jälkeen kun iTunes tuli. Enkä ole ostanut iTunesista sen jälkeen kun Spotify tuli. Kamalaa.
Spotify on sekä lisännyt että vähentänyt ostoksia. Kynnys siirtyä Spotifysta iTunesiin on hyvin matala, joten aika usein tulee tehtyä hyvin nopeita ostopäätöksiä. Toisaalta monia levyjä ei tarvitse ostaa sen jälkeen kun on koekuunnellut ne Spotifyssa. Kokonaisvaikutus vähän miinuksen puolella.
Spotify lopetti minullakin levyjen oston lähes kokonaan. Ei se kulutus kyllä ennen sitäkään ollut kummoinen.
Tämän suppean otannan perusteella siis monet muutkin näyttävät lisäkseni paukuttavan nauloja arkkuihin. Pysyn kannassani: Spotifyn kaltaisen palvelun muuttuminen mobiiliksi on kuolinisku äänitemyynnille.
Edellisessä kirjoituksessani vaalin vielä heiveröistä optimismia: oletin Spotifyn maksullisen premium-version tuottavan jotain myös meidän tekijöiden tileille. Tuolloin en kuitenkaan tiennyt millaisista summista käytännössä puhutaan. Nyttemin eri lähteistä kuulemieni esimerkkien valossa tilitysten laskukaava taitaa olla selvillä. Se menee näin:
Yhdestä Spotify-soitosta tilitetään 0,0003 euroa.
Siis kolme kymmenestuhanneseuroa. Ka-ching! Kun kappalettani kuunnellaan vaivaiset miljoona kertaa, niin se mehevöittää lompakkoa peräti kolmellasadalla eurolla. Ka-ching! Eihän tässä ole huolen häivää!
Asia, jota minä musiikintekijänä ihmettelen on tämä: miten on mahdollista, että minun puolestani on voitu tehdä näin vitun paska diili?
Laskento ei ole koskaan ollut vahvaa osa-aluettani, mutta päätin kuitenkin yrittää ynnäillä jotain järkeä tähän yhtälöön. Oletetaan, että Spotifylla on 10 000 premium-käyttäjää, jotka kuuntelevat palvelussa keskimäärin sata kappaletta kuukaudessa. Nämä käyttäjät tilittävät Spotifylle kympin kuussa, siis yhteensä 100 000 euroa. Heidän kuuntelemistaan kappaleista Spotify puolestaan tilittää 0,0003€/kappale. 10 000 x 100 x 0,0003 = 300. Siis 99 700 euroa Spotifylle ja 300 euroa jaettavaksi kaikkien kuunneltujen artistien kesken. Reilu jako?
Tähän levy-yhtiömies saattaisi vastata, että on tuokin parempi kuin ei mitään. Niinpä. Sehän tässä juuri hirvittääkin: tekijöille annetut vaihtoehdot ovat joko naurettavat euron murto-osat tai ei mitään. Siihen, että ihmiset hankkisivat musiikkinsa pääasiallisesti levykaupasta, ei ole enää paluuta. Jäljellä on vain kelvottomia vaihtoehtoja.
Musiikkia kulutetaan enemmän kuin koskaan, mutta sen tekijät elävät pian siltojen alla. Miten helvetissä tämä juttu onkin osattu ryssiä näin totaalisesti?!?
Harmillista, etteivät meidän artistien pienet ponnistelut pahemmin huojuta yhteiskuntarauhaa. Jos esimerkiksi Finnairin lentäjille tarjottaisiin 0,0003 euroa jokaisesta lennetystä kilometristä, niin sinivalkoiset siivet eivät taitaisi enää nousta ilmaan. Jos me muusikot menemme lakkoon, niin ketä kiinnostaa?
♠ ♠ ♠
Tähän vuodatuksen päätteeksi vielä pieni disclaimer: edellä oleva perustuu pitkälti kuulopuheisiin ja jopa olettamuksiin. Tämä on yksityishenkilön kärttyisä bloggaus, ei tieteellistä faktaa. En ole vielä nähnyt mustaa valkoisella, eli omia Spotify-tilityksiäni. En kuitenkaan varaile lentoja Karibialle niitä odotellessa.
Onhan tuo kyllä törkeän pieni summa. Kiinnostava tosiaan nähdä mitä käy, jos/kun muusikot eivät pysty enää tienaamaan elantoaan musiikilla. Vaikea kuvitella skenaario, jossa uutta musiikkia ei enää juuri tulisi markkinoille, mutta eikös niin käy jos se ei ole millään muotoa kannattavaa? Spotify saattaisi olla hyvinkin toimiva ratkaisu, jos se vain säädettäisiin kumpaakin osapuolta tyydyttäväksi.
Onneksi tuon Spotifyn saa iPodeihin vain premium-käyttäjät. Ja eipä tuo iPodin akku tunnu kestävän kovinkaan kauaa verkossa oloa, minulla ainakin loppuu akku sen verran nopeasti, että Spotifyn käyttö ei ole tullut mieleenkään. Vai toimiiko iPodillakin offline mode?
Jotta saisimme lisää reliabilitettia tuohon Anssin tekemään tutkimukseen, olisi hyvä ihmetellä kuulijoiden ikää. Anssi teki tukimuksensa feissarikavereidensa keskuudesta. Lienevätkö samaa ikäluokkaa? Minä olen yli 50 ja ehdottomasti haluan ostaa levyjä. Niissä on kannet, kuvia, tekstit ja mukana kaikki se vaivannäkö, mitä artisti(t) on tehnyt saadakseen koko levyn aikaiseksi.
Jos olisin tyytynyt Anssin viimeisimmän levyn radiosta tuttu – osuuteen, olisi jäänyt melkoinen määrä todella hyvää musaa kuulematta. Taitaapa se tulevaisuus olla kuitenkin meille levynostajille hieman ankea. Kun levyjen kysyntä pienenee, alkavat varmaan hinnat nousta. Onkopa vaarin siis syytä lähteä iPod-kauppaan ja alkaa uskoa, että levyt jäävät hiljalleen historiaan…
Tuohon kyselyyni vastanneiden ikäjakauma oli 30-50.
Mielenkiintoinen artikkeli – varsinkin kun noin viikko sitten tuli siirryttyä premium käyttäjäksi.
Itse olen jo pitkään hehkuttanut Spotifyä ystävilleni, ja pääasiallinen musiikinkuuntelu on tapahtunut sen kautta siitä asti kun alun perin Spotifyyn tutustuin. Olin kyllä kuullut aikaisemminkin huhuja siitä kuinka artisteille maksetaan mitättömiä korvauksia. Se on todella ikävää kuultavaa, koska toivoisin että Spotify (ja sen kaltaiset palvelut) tulisivat pärjäämään hyvin myös tulevaisuudessa. Mielestäni povitaskuun mahtuva, kaiken musiikin kattava jukeboxi on Wikipedian lailla yhtä ällistyttävä.
Näistä maksettavista korvauksista pitää saada faktoja pöytään, jonka jälkeen voidaan miettiä mitä tehdä. Ehkäpä kansalaisten järjestämä Spotify-boikotti ja PR-kampanja parempien korvausten puolesta olisi paikallaan, jahka sana leviää?
Nythän Spotifystäkin voi jo ostaa (kopiosuojaamattomia) albumeita ja kappaleita suoraan, ettei tarvitse edes sitä iTunesia vaivautua aukaisemaan :).
Luin jostain, että ainoa levymyynti joka kasvaa on vinyylilevyjen myynti. Siitä tuskin on tosin musiikkialan pelastajaksi. Itseä kyllä jotenkin houkuttelisi edes kokeilla paluuta menneisyyteen ja hankkia jälleen vinyylisoitin. 80-luvun alussa kun radion musiikkitarjonta oli naurettavan vähäistä niin lähes ainoa vaihtoehto oli kuunnella levyjä tai radiosta äänitettyjä kasetteja. Levyt olivat myös sen verran arvokkaita, että kun sellainen ostettiin, niin jos se oli vähänkään hyvä niin sitä kuunneltiin hartaudella ja pitkään. Nyt tarjonnan äärettömyys on tehnyt vähän sen, että mikään ei oikein tunnu miltään. Levy kulutetaan loppu päivissä tai viikoissa. Koko ajan pitää saada uutta ja lisää.
Uuden musiikin tarjonta tulee tuskin vähenemään, päinvastoin. Tekninen vallankumous studiotekniikassa mahdollistaa sen, että lähes kuka tahansa voi perustaa studion makuuhuoneensa nurkkaan. Ja innokkaita musiikin harrastajia kuitenkin vielä tuntuu riittävän. Ammattilaisten osa onkin sitten hankalampi. Tietysti ammattitaidolla ja lahjakkuudella on vielä tietty etulyöntiasema, mutta kilpailu tulee joka tapauksessa kovenemaan.
Isot supertähdet keräävät rahaa tietysti monella tavalla. Konserteilla, oheistavaramyynnillä jne. Levymyynnin sijasta rahat täytyy saada kasaan muilla keinoilla.
Johnnyn kommentista tuli mieleen Ilkka Mattilan parin viikon takainen kolumni HS:ssa. Allekirjoitan tämän:
http://www.hs.fi/juttusarja/mattila/artikkeli/Huono+popvuosikymmen/1135251295715
Komppaan tuota että levyistä on tullut vähän kertakäyttökamaa. Harva levy enää innostaa niin tolkuttomasti että on pakko rynnätä se heti kauppaan ostamaan, vaan tunne on pikemminkin sellainen ”no, tuon voisi kyllä hankkia, milloinkohan sitä jaksaisi painella Anttilaan?”
MUTTA — itse kyllä edelleen ostan nimenomaan levyjä. En omista mitään Spotifyn tai iTunesin tapaista palvelua. MUUTAMAN harvan biisin tai levyn olen ostanut mp3-kaupasta, ja CD-soitintakin tulee yhä kulutettua usein. (Johtuu tosin osittain siitä ettei siihen saa yhdistettyä mp3-soitintani.) Ja ikäni on 25, eli kyllä meitä old skool -tyyppejäkin varmasti yhä on. Itse käytän YouTubea laulujen tai bändien ns. katsastamiseen, jos harkitsen jonkin levyn ostoa.
Olen kääntäjä (ehkä surkein korvaus koskaan vs. tehdyn työn määrä), ja tajuan siis hyvin ahdinkosi. Arvostusta ei tunnu tippuvan enää.
Itse en käytä iTunesia enkä Spotifya, koska haluan fyysisesti omistaa hyvät levyni ja kuunnella niitä niinkin vanhanaikaisella välineellä kuin korvalappustereoillani yksinkertaisesti syistä:
A) Ihana nukahtaa hyvän musiikin soidessa hiljaisesti kuulokkeissa (siis koko levy repeatilla).
B) Luokseni tullessa kyläilemään, haluan hyllystäni voivan nähdä musiikkigenre/bändifanitukseni.
C) En halua käyttää latauspalveluita.
Viime aikoina on ollut hyvin huvittavaa kuunnella Anssin valitusvirsiä täällä. Kaikki mitä Anssi tekee, on oikein ja kaikki mitä Anssi vastustaa, on väärin, sama se, onko asia jonkun toisen ihmisen kannalta hyvä vai huono (esim. Anssin täällä aivan turhaan ruotima kahden ihmisen ero).
Käsittääkseni on kuitenkin niin, että ei artisti myydyistä levyistäkään juuri saa rahaa? Eikö ole ollut niin, että keikoilta ne suurimmat rahat ovat tulleet?
En tiedä, onko se kuluttajien kannalta kovin mielekästä, että yksi levy on maksanut 20 euroa. Se on aivan valtava summa vajaasta tunnista musiikkia, josta kaikki biisit eivät aina edes miellytä. Ehkä kyseessä on myös levy-yhtiöiden oma moka, mitäs eivät heränneet ajoissa tähän tilanteeseen.
Itse olen hyvin onnellinen, että on olemassa Spotify. Mieluummin sitten kannatan artistia käymällä keikoilla, mutta eipä ole Anssilla juuri ollut keikkoja, joilla käydä. Levynkin olen tosin kannatusmielessä ostanut, mutta se tuskin toi paljoakaan euroja tilillesi?
Spotify toimii hyvin uusiin artisteihin tai levyihin tutustumisessa ja taustamusiikin kuuntelussa koneella tai puhelimesta. Oikeaa musiikinkuuntelua varten pitääkin sitten saada hyvälaatuinen tiedosto, cd, tai vinyyli.
Internetpuheiden mukaan levy-yhtiöt ovat suostuneet Spotifyn alhaisiin soittokertakorvauksiin vastineeksi osuuksista yhtiössä, ja ilmeisesti korvausten on tarkoitus nousta sitten kun Spotify alkaa tuottaa voittoa. Käsittääkseni firma tekee yhä tappiota.
Mahtava kirjoitus Anssi!
No nyt pitää tehdä musiikkia niille, jotka eivät Spotifytä käytä.
Muun muassa mummot ja syrjässä maaseudulla asuvat 45-55-vuotiaat naiset.
Netistähän tilaamalla CD:itä saa huomattavasti halvemmalla, tosin en tiedä lainkaan, mitä se artistille merkitsee, jos merkitsee mitään.
Mutta mielestäni 20 euroa ei ole HYVÄSTÄ levystä liikaa, ja siksi onkin hienoa, että nykyään voi etukäteen biisejä vähän kuunnella.
Tähän sopisi tällaiset suht positiiviset lyriikat:
I believe in the boogie, baby
Times are changing, everything will come around
We’re just moving in circles, baby
All or nothing, everything will come around…
Iltalehti sai muuten väännettyä tästä kirjoituksesta oikein uutisen: http://www.iltalehti.fi/popstars/2009121810807128_ps.shtml
Eikö artisti voi poistaa omaa musiikkiaan Spotifyn listoilta? Sama kai se on olla ilman muutamaa euroa jonka palvelusta saattaa saada?
Lumi:
Mukavaa, että valitusvirteni ovat viihdyttäneet! Artistin levymyynnistä saama korvaus riippuu tietysti sopimuksen rojaltiprosenteista, levyn myyntihinnasta yms. Jonkinlaisena nyrkkisääntönä voidaan kuitenkin pitää sitä, että jokaisesta myydystä levystä artisti saa n. euron. Vähänhän tuokin on, mutta Spotifyssa jokaisen euron tienaaminen vaatii 3333 soittoa.
Cd-levyn hinnasta puhuttaessa on myös otettava huomioon, että jos artisti saa siitä euron, niin loput eivät toki mene levy-yhtiölle – yhden levyn tekeminen ja myyminen on niin monivaiheinen prosessi, että kakku jakaantuu hyvin moneksi viipaleeksi. Yritin löytää tähän linkitettäväksi kaaviota cd-levyn hinnanmuodostuksesta, mutta pikainen haku tuotti vain seuraavan Muusikko-lehdessä vuonna 2002 julkaistun selvityksen. Näin jakautuu 22 euron hintainen levy:
– Vähittäiskauppa 25% (5,5€)
– ALV 18% (3,96€)
– Äänityskustannukset 15% (3,3€)
– Levy-yhtiö 8% (1,76€)
– Tukku & jakelu 8% (1,76€)
– Markkinointi 6% (1,32€)
– Valmistus 6% (1,32€)
– Teostomaksu 6% (1,32€)
– Artistirojalti 4% (0,88€)
– Tuotekehitys 4% (0,88€)
Tieto on siis melko vanhaa, mutta lukemat pitänevät edelleen melko hyvin paikkansa. Isoimmat viipaleet ottavat siis levykaupat ja verottaja. Yksittäisten levyjen tuotantokustannuksissa on toki suuriakin eroja, mutta ylläolevasta saa kuitenkin melko hyvän käsityksen hinnan jakautumisesta.
Myös keikkailussa kulurakenne lähes samanlainen viritys: potti jakautuu niin moneen osaan, että oikeille tienesteille on hyvin vaikeaa päästä.
Oman elantoni kivijalan muodostavat onneksi radiosoitosta maksettavat teostokorvaukset. Ilman niitä tämä musiikintekeminen olisi minulle vain harrastus, ei ammatti.
Hirveän ahdistavaa musiikin kuuntelijankin kannalta: kyllähän sen nyt tajuaa, että ilmaiseksi ei parasta laatua saa. Kun tekijöille ei makseta, ollaan harrastelun ja puuhastelun parissa. Ei mitään noita vastaan, mutta musiikin tekemisen pitää kyllä elättääkin.
@Lumi
Itse en kyllä tajua ollenkaan miksi musiikkia pitäisi käytännössä ilmaiseksi saada kuunnella, vaikkei siitä jokaiselta osaltaan pitäisikään (mistä tällainen vaatimus piraatti yms ideologeille oikein tuleekaan, aivan kummallista). Menetkö kauppaan vaatimaan rahoja takaisin, jos karkkipussin vihreätkuoriset karkit eivät miellytä? Onhan mahdollista ostaa digitaalisesti, irtokarkkien tapaan, aivan oman valinnan mukaisesti vain ne biisit, joista pitää.
Eri asia sitten, että levy-yhtiöiden kivikautinen valinta taannoin keskittyä kopiosuojauksiin kuluttajan palvelemisen sijaan oli aivan typerä.
Viimeisen puolen vuoden aikana olen ostanut lähemmäs 50 fyysistä levyä ja aion jatkossakin ostaa niitä, vaikka tiedän että halvempiakin tapoja olisi olemassa. Olen aina karsastanut digitaalista musiikkia. Elämäni aikana olen ostanut tasan yhden kappaleen digitaalisena – Anssi Kelan Aamun viime kesänä.
Jouni:
Rumbassa 18/09 oli mielenkiintoinen juttu juuri tuohon kysymykseesi liittyen: Rocket Recordsin Juha Rantala kirjoitti, että hänen levy-yhtiönsä musiikkia on Spotifyssa vaikkei hän ole tehnyt siitä minkäänlaista sopimusta. Päinvastoin: hän on useaan otteeseen vaatinut levyjä poistettavaksi Spotifysta, mutta mitään ei ole tapahtunut.
Kuulin myös eilen, että Lauri Tähkä oli vaatinut, ettei hänen uusinta levyään laitettaisi heti Spotifyyn. Tässä hän oli lopulta onnistunutkin, mutta lopputulos oli kuulemma ollut melkoisen tappelun ja väännön takana.
Mielestäni Tähkä on ihan oikeilla linjoilla: en näe mitään järkeä siinä, että esim. oma Aukio-levyni oli kuunneltavissa ilmaiseksi Spotifyssa jo ennen kuin se tuli kauppoihin. Ihmettelin tuolloin asiaa levy-yhtiölleni, mutta siellä vain kohauteltiin olkapäitä, että näinhän tämä nykyisin menee.
Korostettakoon siis, että minusta on ihan ok, että minun musiikkiani on Spotifyssa. Uutuuslevyjen kohdalla olisi vain syytä olla jonkinlainen karenssiaika, esim. puoli vuotta, jonka jälkeen ne lisättäisiin palveluun. Onko tämä rahastusta? Totta kai! Levyjen tekeminen on ammattini – haluaisin luonnollisesti, että niitä ostettaisiin eikä vain kuunneltaisi ilmaiseksi. Työelämässä on nimittäin vakiintunut sellainen käytäntö, että tehdystä työstä kuuluisi saada jonkinlainen rahallinen korvaus.
Eiköhän tästä totaalisesta ryssimisestä voida syyttää kaavoihinsa kangistuneita levy-yhtiöitä/mediayhtiöitä, jotka eivät tajunneet lähteä ajoissa mukaan kehittämään musiikin sähköistä jakelua. He koittivat viimeiseen saakka estää kehitystä kaiken maailman ”kopiosuojauksilla” yms. naurettavuuksilla.
Villeimpien salaliittoteorioiden mukaan isoille, pahoille levy-yhtiöille olisi aivan sama paljonko itse artisti tienaa Spotify-kuuntelusta. Yhtiöt kun ovat hommanneet varsin mukavat siivut Spotifyn omistuksesta ja saavat tuottonsa sitä kautta jos (ja kun) palvelu lähtee joskus nousuun. Tai se myydään.
P.S. Hienoa, Anssi, että sait viimein iPhonen hommattua
Legendaarinen progebändi King Crimson poisti myös kaikki musansa Spotifysta, koska ne oli lisätty sinne täysin ilman lupaa. Ja poisto oli ilmeisesti melkoisen työn takana.
”Laskento ei ole koskaan ollut vahvaa osa-aluettani … Oletetaan, että Spotifylla on 10 000 premium-käyttäjää, jotka kuuntelevat palvelussa keskimäärin sata kappaletta kuukaudessa”
Joo eihän se ihan putkeen mennyt. Pienellä matikalla saadaan tuosta määrästä 3 kappaletta päivässä. Jos kuuntelen musiikkia neljä tuntia päivässä (töissä, kotona, liikkeellä jne) niin neljän minuutin biisejäkin ehtii kuunnella 60 päivässä.
Älä sure. En ole kuunnellut yhtään sun biisiä spotifysta, enkä ostanut kyllä levyäkään. En kyllä tule ostamaankaan. Pakkokuunteluna oon sun biisin kuullut radiosta. On toi sun ns. musiikki sellaista tauhkaa.
Eniten perseestähän tässä keississä on tuo artistien ja Spotifyn sopimus. Onko tietoa kuka/ketkä/mikä on tuon sopimuksen artistien puolesta tehnyt?
Spotifyn maksamat korvaukset ovat naurettavia. Tämä on laillistettua ryöstöä musiikin tekijöiltä. 10-20 € levystä ei oikeasti ole iso hinta (hyvästä) levystä. Olisin ostaisut monta suosikkilevyäni kalliimmallakin, koska ne ovat parantaneet elämänlaatua niin monta prosenttia.
On älytöntä, että ihmisille annetaan 6 miljoonaa biisiä ilmaiskuunteluun. Musiikki menettää arvonsa ja siitä tulee yhtä itsestäänselvää kuin ilmasta. Uusi musiikki täytyy tehdä pienemmällä budjetilla. Laatu kärsii. Vain mega-artisteihin voidaan satsata enemmän.
http://torrentfreak.com/spotify-isnt-ripping-off-artists-the-labels-are-091123/
ja
http://www.lennybeat.com/?p=30
kertovat asiasta vähän syvällisemmin.
”Oman elantoni kivijalan muodostavat onneksi radiosoitosta maksettavat teostokorvaukset. Ilman niitä tämä musiikintekeminen olisi minulle vain harrastus, ei ammatti.”
Anssi mukavaa että kirjotat aiheesta avoimesti. Kiinnostaisi tietää millasia korvauksia saat esimerkiksi yhden kappaleen soitosta radiossa? ja jos sen summan jakaa per kyseisen kanavan kuuntelija, niin päästäänkö lähelle tuota Spotifyn 0.003€? ja kuinka paljon levy-yhtö ottaa välistä kappaaleesi kuuntelusta Spotifysta, olen ymmärtänyt että nämä digitaalisen jakelun sopimukset ovat yleensä melko huonoja artistien kannalta, mutta ei välttämättä levy-yhtiölle?
tainnut anssi tottua liian suuriin rahoihin pelkästään yhden levyn isommalla myynnillä?
miksi näistä pitäisi maksaa artistille enemmän? jotta voisit maata enemmän sohvalla? ettei sinun tarvitsis tehdä uutta musiikkia? ettei sinun tarvitsisi mennä keikalle?
Enhän ole ollut vaatimassa mitään rahojani takaisin. Sanoin vain, että minusta on hieman liian kallista, jos levy maksaa 20 euroa. Etenkään kun ennen ei juuri ole ollut mahdollisuuksia kuunnella, että onko levy lopulta kuuntelemisen arvoinen. Artisteilla kun on ollut tapana laittaa levyille turhia täytekappaleita. Kaiken maailman kokoelmalevyistä yms. rahastustavoista (jota Anssikin harrasti Nummelan aikoihin) tuskin edes tarvitsee puhua.
Enkä sano, että musiikkia pitäisi saada kuunnella ilmaiseksi. Mutta ihmisluonne on usein sellainen, että mieluummin sitä kuuntelee ilmaiseksi kuin maksaa siitä. Edelleen korostaisin, että levy-yhtiöt ovat itse hyvin pitkälti vieneet tämän tilanteen tällaiseksi.
Jos suurimmat tulot kerran tulevat radiosoitosta, niin eikö tämä Spotify ole sitten hyvä tilaisuus saada lisää radiosoittoa biiseillekin? Kuulijakunta on varmasti paljon laajempi nyt kuin ennen, ja jos biisit ovat hyviä, haluavat ihmiset, että näitä biisejä soitetaan radiossa. Vai eikö?
Mielenkiintoinen tilitys Anssilta joka on saanut elää etuoikeutettua elämää jo lähes kymmenen vuotta. Tuhdin osan Anssin tuloista on maksanut veronmaksajat joiden rahoilla YLEä tuetaan. YLE on maksanut Anssille melkoisen summan teosto/gramex korvauksina.
Aika harva elää noin etuoikeutettua elämää. En kyllä itse kehtaisi alkaa valittamaan tai vaatia lisää. Anssi ei ole tehnyt kuitenkaan yhtään sen enempää duunia kuin muutkaan suomalaiset muusikot ja musiikintekijät. On melkoista arpapeliä ketä saa hitin ja sen myötä rahat. Silti rahattomien muusikoiden musiikki on usein vähintäänkin yhtä ”hyvää” ja monesti vielä parempaakin.
Kenellekkään ei kuulu defaultina mitään. Jos ihmiset tykkäävät, niin ne maksavat. Jos eivät tykkää, niin eivät maksa.
Harrastamisen ja ammatin raja kulkee tiliotteessa, ei työn määrässä tai laadussa. Noin ei millään oikealla ”työpaikalla”.
Spotify vastaisuus on mielenkiintoista. Periaatteessa en haluaisi omaa levyäni Spotifyn. En rahan takia, vaan puhkikulumisen. Toisaalta aika moni ostaa levyjä spotify kuuntelujen perusteella.
Hämmentävintä on nillitys GaGa keississä. Kaikkien mielestä se on ok jos 10 miljoonaa ihmistä kuulee biisin kerran radiosta ja GaGa saa sittä 15 dollaria, mutta jos sama määrä kuuntelee sen Spotifysta niin pitäisi saada miljoonia? Toki erona on on-demand, mutta silti ei kuntelukerroista pitäisi maksaa edes senttiä. Kuuntelija ei kuitenkaan omista yhtään mitään sen enempää kuin kuuntelija ei omista radioista tulevaa musiikkia.
Yhtenä päivänä Bob Dylanin levy on spotifyssa, toisena ei. Ei se oo siellä vaikka sulla ois Premium account. Sen sijaan jos ostat levyn niin siellä se on ja pysyy iTunes kirjastossa tai levyhyllyssä. Raha maksetaan OMISTAMISESTA. Toki oikeuksien omistajat haluavat vaihtaa mallin käytöstä maksamiseksi, sillä se on loputon rahasampo. iTunesissa maksat biisin kerran, mutta Spotifyssa tavallaan maksat siitä joka kerta kun kuuntelet.
Niinpä ”reilu” laskukaava olisi, niin että jos iTunesissa biisi maksaa 1e, niin spotify kuuntelun pitäisi maksaa tuhannesosa siitä. Spotify tilittäisi euron per tuhat kuuntelua. Se olisi ok mulle premium käyttäjänä.
Jos oikeuksien omistajat on tehnyt huonon diilin Spotifyn kanssa, niin se on niiden ongelma. Niinhän tuskin on, sillä ne ei tee huonoja diilejä. Eikös tässäkin ollut se osakas diili jolla isot oikeuksien omistajat sai kasan spotifyn osakkeita? Eihän ne oo vielä minkään arvoisia, mutta jonain päivänä saattavat tehdä hyvän tilin josta ei tarvitse maksaa artisteille mitään.
Se on taas sitten artistin typeryyttä jos on luovuttanut oikeutensa vedättäjille ja siitä ei voi kuin potkia itseään.
Asiallinen bloggaus Anssi.
Musiikinkuluttajaa tässä vaiheessa lellitään, tarjolla on vaikka minkä tyyppisiä palveluja..
Mutta se, että artisteille tilitettävät summat ovat noin naurettavan pieniä, sapettaa.
Tämä kaikki on varmasti totta, ja muusikon saama korvaus häpeällisen pieni. En kuitenkaan usko laskemaalsi siitä, että se osa korvauksesta
Kyllä, Spotify on vähentänyt levyostoksiani merkittävästi, viime vuoden 160 ostetusta levystä on pudottu noin puoleen tänä vuonna. 33 vuotta nuorenakin olen kuitenkin vielä niin vanhakantainen että haluan omistaa fyysiset levyt muutaman tiedoston sijasta, ja levykokoelmaa onkin kertynyt noin 1500 CD-levyn verran. Rahallisesti levyostokseni sen sijaan ovat pudonneet paljon enemmän, siinä missä vielä viisi vuotta sitten ostin paljon uusia levyjä noin 15-18 euron hintaan (22 euron levyt ovat supermarkettien riistoa, oikeat levykaupat tarjoavat paremmat hinnat, valikoimat ja palvelun) olen viimeisen parin vuoden aikana ostanut täysihintaisia levyjä vain muutaman, ja painottunut enemmän halpishintaisiin klassikoihin. Sekä tilannut ulkomailta, jolloin uutuudetkin saa vitosen halvemmalla.
Niin hieno asia kuin Spotify onkin en kuitenkaan usko sen riittävän yksinään kaikkeen, sillä täydellistä kokoelmaa ei millään saada mihinkään yhteen paikkaan, johonkin nurkkaan jää aina puutteita, joten Spotify ja oma levykokoelma täydentävät toisiaan. Spotifyn tärkein käyttö minulle on tutustua artisteihin ja levyihin vähäisemmällä vaivalla kuin netistä warettamalla, ihan sitä ostamista ajatellen. Spotifysta myös voi kuunnella omituisuuksia joita ei kehtaa hyllyynsä asti ostaa. Kaiken lisäksi Spotifyn valikoima elää jatkuvasti hieman, ei voi luottaa että se oma suosikki on siellä vielä ensi viikollakin, omasta levyhyllystä ei mikään katoa varoittamatta.
Kuten kokoelmastani voinee päätellä olen musiikin suurkuluttaja, ja musiikki soi käytännössä aina kun teen jotain joka ei vaadi muita ääniä kuuluville. Aina reissussa kulkevalta iPodilta löytyy paria poikkeusta lukuunottamatta pelkästään omilta CD:iltä peräisin olevaa musiikkia. Töissä olen kuunnellut koko tämän vuoden lähes pelkästään Spotifya, ja työpäivässä ehtii kuunnella päivästä ja materiaalista riippuen ehkä 15-150 kappaletta – toivon todella että Spotify laskee oikeasti rojaltteja kuunteluajan eikä biisimäärien perusteella, muuten on aika epäreilua 25-60 minuutin kappaleita tekeviä artisteja kohtaan.
Spotifyn maksamien korvausten takaa löytynee myös jonkinlainen logiikka. Yksi ajatus on varmasti se, että sitä ei ole tarkoitettukaan suureksi kertakorvaukseksi vaan jatkuvaksi pikkuvirraksi. Ostin suosikkilevyni 1994, ja silloin siitä (oletettavasti) päätyi artistille noin viisi markkaa. Jos oletetaan että olen kuunnellut levyn tässä 15 vuoden aikana tuhat kertaa tekisi se Spotify-tilityksenä tämän 0,0003 euron mukaan laskettuna yhteensä 4,5 euroa artistille (levyllä on 15 raitaa), eli viisinkertaisesti. Iso ero tulee tietysti ostetuissa levyissä jotka jäävät kahden kuuntelun jälkeen hyllyyn pölyttymään, niistäkin menee artisteille se euro. Tämän laskentamallin toimiminen kuitenkin edellyttää että Spotify vakiinnuttaisi asemansa vuosikymmeniksi.
Joku on myös verrannut julkisuudessa pyörineitä Spotifysta valittamisia radiosoittokorvauksiin (vaikka asia ei ihan täysin rinnastukaan kun radioissa lasketaan teoreettisia kuulijamääriä, Spotifyssa oikeita kuuntelijoita), ja tullut tulokseen että Spotify onkin lopulta reilumpi: http://vahtikoira.blogspot.com/2009/11/kusettaako-spotify-artisteja.html
Loppujen lopuksi tärkein pointti lienee se, että Spotify itsessään tuottaa hyvin, mutta artistit eivät vain sitä rahaa näe: http://pop.yle.fi/artikkelit/2009-08-11/spotify-tarkeampi-levy-yhtioille-kuin-itunes . Monessa paikassa näkee myös uutisoitavan että levy-yhtiöt olisivat ostaneet Spotifya pilkkahintaan, mutta nämä aina samaan lähteeseen päätyvät uutiset näyttävät minusta siltä kuin joku ei olisi osannut lukea taulukkoa jonka rahasummat on ilmoitettu tuhansina dollareina dollarien sijasta, ja uutinen on alkanut elää ihan omaa elämäänsä viitaten aina itsensä eri versioihin ainoana lähteenä. Tässä toinen näkökulma asiaan: http://www.washingtonpost.com/wp-dyn/content/article/2009/08/07/AR2009080700891.html
Niin, miten paljon sitä korvausta saa yhdestä radiosoitosta?
Ja montako kuuntelijaa on kanavalla? Paljonko se on verrattuna tuohon Spotify maksuun?
Asiallahan on kaksi puolta.
Spotify on musiikinkuluttajalle ekstaasin arvoinen asia, mutta ymmärrän myös musiikintekijän dilemman tässä asiassa. Tekemäsi diili levy-yhtiön on kanssa on vain aivan paska ja levy-yhtiöt omistavat Spotifyn.
Eli tästä yhtälöstä emme saa ulos juuri muuta kuin, että Spotify on taas yksi levy-yhtiöiden yritys ryöstää rahaa kaikilta osapuolilta, niin tekijältä kuin kuluttajaltakin.
Onhan tämä kokonaisuutena aika paskaa, MUTTA on se vaan niin hienoa silti! Spotify mobilea on odotettu.
Moikka!
Oli todella mielenkiintoista lukea mielipide Spotifysta artistin kannalta. Olen täysin eri mieltä kuin Frank kommentissaan. Kyllä se on niin, että tehdystä työstä täytyy saada kelpo korvaus.
Täytyy Anssinkin tapauksessa ottaa huomioon, että hän on uhrannut koko elämänsä musiikille ja sen tekemiselle. Mielestäni jo tämä taloudellisen riskin ottaminen on riittävän hyvä peruste jonkinlaiselle korvaukselle. Eivätkä ne hitit tyhjästä tai itsestään synny, niin kuin moni täällä tuntuu olettavan. Tottakai on mahdoton sanoa tuleeko jostakin biisistä superhitti, mutta jos on tehnyt biisejä koko ikänsä, tietää kyllä kun hyvä biisi osuu kohdalle. Hittien takana on siis vuosikymmeniä kestänyt TYÖ.
Toiseksi, artisteille ei kerry työeläkettä, joten levyjä on yksinkertaisesti pakko saada myytyä, jotta jotain jäisi ehkä joskus säästöönkin – keikkoja kun tuskin enää 70-vuotiaana samaa tahtia tehdään?
Itse karsastan hyvin vahvasti Spotify palvelua ja olen aina kannattanut ja tulen aina kannattamaan fyysistä albumia. Se on kokonaisuus jota ei spotify voi korvata. En voi sanoa, että ostaisin kymmeniä albumeja vuodessa, mutta kaikkien itselle tärkeimpien artistien albumit ostan aina. Tietysti opiskelijana ei ole varaakaan niitä joka päivä ostella. Kehottaisin myös huomaamaan että levyn hinnasta on VIIDESOSA VEROA! Järjetöntä. Laittaisivat senkin osuuden artistille. Kyllä Suomessa verottaminen osataan – ainakin niiltä joilla sitä varaa ei olisi maksaa.
Hyvä kirjoitus. Auki vaan jää se oleellisin kysymys:
Paljonko yhdestä soitosta pitäisi maksaa artistille, jotta kyseessä olisi hyvä diili?
Ja siis lisävinkkinä Anssi:
http://vahtikoira.blogspot.com/2009/11/kusettaako-spotify-artisteja.html
Kannattaa Anssi kysyä paljon levy-yhtiö tienaa per kappaleesi soitto. Varmaankin ihan jotain muuta kuin mitä sinulle tilitetään.
MikaelK:n kommentti on hyvä. Spotifyä pitää verrata radiosoittoon, ei levyn tuottoon. Konseptihan on ihan sama musiikkia saa kuunnella, mutta mitään ei saa itselle. Spotifyn tapauksessa jokainen voi vain itse päättää mitä musiikkia haluaa kuunnella.
Eli jostain pitäisi saada tietoon paljon yhdestä radiosoitosta maksetaan ja tämä jakaa kuulijoiden määrällä.
Jos olet noin huolissasi ihmisten rahojen kynimisestä, niin suosittelen seuraavaa sinulle, herra Kela.
Spotify maksaa 0,0003e per soitto.
Seuraavalla levylläsi julkaise biisi, jonka kesto on 1 sekunti.
Jätä yksi Spotify-client soittamaan tuota biisiä repeatilla, niin saat päivässä 25.92 euroa (mikäli kyseessä on mainokseton tunnus).
Ja todennäköisesti tämä sekunnin kappale on joka tapauksessa paras tuotoksesi, jonka kuluttajat haluavat varmasti hyllyynsä..
Anssi! Tehdään diili: mä voin jättää Spotifyn soittamaan sun levyjä öisin kone mutella jos tilität mulle sitten 50% tuotosta?
Niinkuin aikasemmin oli teksti siitä että osa Artisteista on saanut 0.3c per kuuntelu joka on ihan ok. Sillä miljoonalla kuuntelulla tulee jo 3000e. Sitäpaitsi aika harvalla on spotify Suomessa eli n. 1%. Kun käyttäjämäärä nousee 5% ruvetaan jo tienaamaan. Jos Artisti sais sen 0.3c kuuntelusta niin silloin artisti sais jo 15.000e. Ja kun Spotify ei rajoita ihmisten kokeilua uuteen musiikkiin niin tämä vaikuttaa hyvin keikkamyyntiin.
Ei kannata syyllistää Spotifyta vaan levy-yhtiötä jotka tekee itselleen parhaamman diilin. Ja koska levy-yhtiöt omistaa osan Spotifysta niin he eivät tässä artisteja auta.
Ehkä jossain vaiheessa kannattaa luopua levy-yhtiöistä koska digitaalinen musiikinjakelu on parempaa kuin fyysinen. 15v kuluttua meillä tuskin on enää kaupoissa cd:tä
—Oma kokemus Spotifysta—
Itse varsinaisesti en ole muusikin ystävä ja pystyn elämään ilman musiikkia. Välillä tekee mieli kuunella musiikkia mutta harvoin. Nyt kun on pari kaverin soittolistaa niin olen oppinut monen artistin nimen ja myös pitämään heidän artisteista. Sitäpaitsi olen käynyt parilla keikalla ja vain kyllä johtuu ainoastaan spotifyn ansiosta.
Nyt on jo testattu Spotify premium versioo kuukauden koska symbianinille piti saada. Hyvä on ohjelma mutta itse symbian ei, joten en aio jatkaa premium versioo, muuten olen iloinen palvelusta ja toivon vielä lisää erilaisia premium palveluita.
Artisteille toivon parempia maksuja ja olis hyvä jos saisivat sen ainakin sen 0.01-0.001e kuuntelusta. Se ei kuulosta paljoa mutta se on kyllä, varsinkin kun ei ole estettä kuunella uutta musiikkia.
Pitäkää kiinni oikeuksista!
Eikö tässä huuda rivien välistä läpi sellainen ilmiselvä seikka että levy-yhtiöt vetävät välistä ja vitusti, spotifyhan ei kuulemani mukaan paljoa tuota. Seuraava selkeä jatkumo tälle oivallukselle on se että dumpatkaa hyvät artistit ne levy-yhtiöt sinne kuoppaan minkä ovat itse itselleen kaivaneet. Mihin niitä enää tarvitsee? Mainostus/levitys/julkaisu hoituu melkein itsestään netissä ja käytännössä ilmaiseksi, eikö? Tuottajien ja keikkamyyjien kanssa voitte tehdä omat diilinne ja saada laajemmat taiteelliset vapaudet, myykää suoraan omat kamanne spotifylle? Eikö tuollainen täysin mitätön ”korvaus” riko jo jotain perus ihmisoikeuksia minkä turvin nämä teitä kusettaneet sopimuskumppanit voi huoletta poistaa näyttämöltä? (sori jos kertausta en jaksanut lukea muita kommentteja)
Artistien tulisi verrata spotify:ta radioon ja miettiä tulojaan sitä kautta. En tiedä radion soittokorvauksia mutta tuskin nekään päätä huimaavia on.
Spotifyssa kuuntelijä itse päättää mitä kuuntelee ja siitä tulee yksi kuuntelu kerta. Radiossa huutaa musiikkinsa kerralla sadoilletuhansille kuuntelijoille joten kovauksetkin ovat eri luokkaa. ( tuskin päätä huimaavia )
Artistien tulisi ajatella albumia kuin työhakemusta. Jos teet hyvän albumin ja sitä soitetaan paljon radiossa ja kuunnellaan spotifyssa ja waretetaan netissä niin luultavasti keikoilla riittää asiakkaita.
Maailma muuttuu. Artistien on mielestäni turha tuhlata voimia taisteluun spotifyä tai piratismia vastaan. Tehkää paremmat diilit levy-yhtiöiden kanssa ja parempia albumeita ja keikkailkaa enemmän niin johan alkaa fyffee tulemaan.
Toisin sanoen tehkää duunia (keikkoja) niin tulee rahaa.
Itsehän olen sen verran perverssi, että ostan levyt joista pidän. Saatan kyllä ladata mp3-kopion koneelle, tai koekuunnella Spotifystä aikani, mutta ison osan hankin myös fyysisenä kopiona. Internet kokonaisuutena on varmasti vaikuttanut ostamaani levymäärään _pelkästään_ positiivisesti.
Mp3-musiikista taasen en ole koskaan maksanut penniäkään, enkä näillä näkymin tule maksamaankaan.
Suuret massat tuskin ajattelevat kuten minä.
Menee se toisinkin päin, itse en ole ikinä ostanut musiikkia ja nyt pyrin kuuntelemaan spotifystä, koska silloin artistit saavat edes jotain.
Ole siis onnellinen, että saat sen 0.0003e, kun kuuntelen nyt sen biisin jossa sun pitää kävellä niin.
Opiskelija-86 ei nyt ihan ymmärtänyt:
”Kyllä se on niin, että tehdystä työstä täytyy saada kelpo korvaus.”
Missä menee työn ja harrastuksen raja? Miksi mun kaveri joka on tehnyt duunia muusikin parissa nyt yli 20 vuotta ja soittanut satoja keikkoja ja pistänyt kaiken aikansa musiikin tekemiseen ei saa siitä edelleenkään palkkaa?
Hän on tehnyt 100% varmuudella paljon enemmän duunia kuin Anssi ja ei ole ansainnut edes murto-osaa siitä mitä anssi on tienannu parhaimpina päivinään kuukaudessa.
Kyse on siitä ettei kyse ole palkkatöistä joissa maksetaan tehdystä työstä. Kyse on pelkästään kysynnän laista. Työn tekemisen määrällä ei ole mitään merkitystä saatavaan korvaukseen.
Mä olen itse saanut teosto/gramex korvauksia yhdestä biisistä jo yli 5000e. Duunia tein kuusi tuntia ja varsinaista palkkaa sain muistaakseni 300mk. Melkoinen tuntipalkka eikö? Naurattaa, sillä tässä kuussa sain edelleen n.200e kesällä 2000 tehdystä ”työstä”.
Kyse on musiikkibisneksestä jossa ei koskaan olla maksettu palkkaa tehdystä työstä. (siis tekijöille, duunarit saa aina palkan: äänittäjä, tuottaja, studiomuusikot). Sä voit tehdä vaikka kuinka helvetisti duunia ja jäädä silti velkaa levy-yhtiölle.
90% levyistä floppaa eikä tuota sijoitettuja rahoja takaisin. Siihen ei vaikuta tehty työ. Suurin osa 90% tekee yhtä paljon duunia ja tekisi vielä enemmän jos saisivat mahdollisuuden.
Kyse on vain ja ainoastaan kysynnästä. Siitä tykkääkö kuluttaja siitä mitä teet. Jos tykkää tarpeeksi niin saat palkkaa, muuten et. Kuluttajiinkaan vaikuttaminen ei ole kovin helppoa. Paljon löytyy esimerkkejä joissa markkinointiin on upotettu miljoonia ja levy on silti flopannut. Kyse on paljolti zägästä.
Mikan faijan BMW osui saumaan jolle löytyi siloin kysyntää. Anssi ei kopioinut ketään muuta suomalaista vaan teki sitä mitä itse halusi tehdä. Joskus se mistä ite tykkää sattuu vain kelpaamaan muillekin. Hyvä niin. Jokaisen menestyslevyn takana ei ole miljoonien markkinointikoneistoja. Riittää että tekee musiikkia mitä ihmiset haluaa kuunnella. (ja osua oikeeseen saumaan oikealla hetkellä)
Summasummarum. Kuka päättää pitääkö artistin saada työstään palkkaa vai ei?
Sinä.
Spotifyta kestävämpi malli on mielestäni (Applen juuri ostama) Lala, jossa jokaisen biisin voi kuunnella ilmaiseksi kerran, mutta sen jälkeen joutuu ostamaan joko streamaus-oikeuden (n. 10s) tai mp3-tiedoston (80s). Näin ”musiikkikirjastomainen” uuteen musaan tutustuminen on mahdollista, mutta toisaalta taas sitten tekijätkin saavat tuloja, joka on vähänkään pidemmän välin tarkastelulla ainoa keino uuden musiikin ammattimaiselle synnyttämiselle.
”En tiedä radion soittokorvauksia mutta tuskin nekään päätä huimaavia on.”
Jos saat mainstream hitin niin ne korvaukset on ”tähtitieteellisiä”. Siis ihan oikeasti on. Suomessa siis, en tiedä ulkomaista. Tosin täällä ei saa juurikaan rahaa levymyynnistä joten se kompensoi.
Minua kiinnostaisi paljon olet voittoa tehnyt levyilläsi, jotka ovat Spotifyssä kuunneltavissa? Paljon on kuukausipalkkasi?
Sanot että 0,0003e on vähän, mutta minusta se on kuitenkin enemmän kuin 0e, kun ethän sinä kuitenkaan ole yhtään mitään tehnyt Spotifyn eteen. Lisäksi voithan pyytää heitä poistamaan musiikkisi sieltä jakelusta, jos maksettu korvaus ei riitä.
Oma käyttäytymiseni on ollut Spotifyn jälkeen kyllä ostovoittoinen, jopa enemmän kuin ennen. Siitäkin huolimatta, että minulla on Spotify myös puhelimessa. Puhelimen Spotify-softan alla olevaa musiikkia ja omistettua musiikkia puhelimen oman soittimen alla ei voi sekoittaa, ja niin kauan kuin on näin, ajaudun aina ennemmin tai myöhemmin hoitamaan biisit ostettuina sinne puhelimen oman soittimen muutenkin parempien toistotoimintojen alle.
Spotify siis auttaa minua löytämään, mutta ei edellenkään innosta (ainakaan iPhonella) laiminlyömään ostetun musiikin kirjastoa. Se on kyllä totta, että fyysisiä levyjä ei tule enää hankittua – ja jotkut tuotokset tuleekin siksi ostettua vain osittain eikä kokonaan.
Toi karenssiaika kuulostaa järkevimmältä ratkaisulta.
Anssi, mielestäni on hieman turhaa verrata Spotify-tulojasi teosto-tuloihisi. Paljonko luulet suomessa olevan Spotify-kuuntelijoita radiokuuntelijoihin verrattuna? Spotifyä ei voi myöskään verrata levymyyntiin, koska kyseessä on ennenkaikkea nettiradio. Toisekseen on itsestään selvää etteivät levy-yhtiöt ja artistit voi antaa pienten korvausten jatkua loputtomasti. Spotify tekee vielä tappiota pitkään, ja sen kuolemaakin on jo povailtu.
Anssi, oletko miettinyt näitä asioita:
• Jos Spotify maksaa korvaukset nettiradion logiikalla, miksi ne menevät levy-yhtiön eikä Teoston ja Gramexin kautta?
• Kun Spotifyn biisit ovat premium-käyttäjillä saatavilla myös offline, eikö Spotify ole silloin jo download- eikä stream-palvelu?
• Tilittääkö Spotify todellakin korvaukset kymmenes- tai sadastuhannesosasenttejä myöten, vai onko olemassa ns. black box, jonne tilittämättömät hituset menevät? Jos on, kelle black boxin rahat menevät ja kuka sitä hallinnoi?
”Oletetaan, että Spotifylla on 10 000 premium-käyttäjää, jotka kuuntelevat palvelussa keskimäärin sata kappaletta kuukaudessa”
Eli käyttäjä maksaisi 10 euroa kuunnellakseen 100 kappaletta, eli siis euron 10 kuuntelusta? Enpä usko.
Itse saatan kuunnella spotifyllä päivässä jo enemmän kuin tuon 100 kappaletta. Jos olisin premiumkäyttäjä ja kuuntelisin myös puhelimella, niin lukemat olisivat lähempänä 10.000 kappaletta kuukaudessa kuin tuota sinun 100 kappaletta.
Heitä keikkaa jos haluat rahaa.
Ota huomioon että määrä on per kappale. Suurin osa porukasta kuuntelee yli 100 kappaletta kuussa varsinki jos palvelusta maksaa, mulla menee se 100 kappaletta päivässä vaikka en maksa (tekee ison läjän mainoksia…prkln unibet!!111) sen lisäksi että ite soittelen kokoajan menemään soittimilla.
Musiikilla ei ole tarkoitus rikastua. Jos musiikin motivaationa on raha niin tuotos on paskaa. Vanhempi settisi oli erittäin asiallista mutta sitten siirryit pop-osastolle jaaaaaaaah niin….
Onpas tämä juttu roihahtanut ollessani tässä välillä muualla!
Kommentteja on melkoisesti, tartun tässä pikaisesti sellaisiin, jotka hyppäävät ensiksi silmille.
Kuikka: ”miksi näistä pitäisi maksaa artistille enemmän? jotta voisit maata enemmän sohvalla? ettei sinun tarvitsis tehdä uutta musiikkia? ettei sinun tarvitsisi mennä keikalle?”
Mitä varten sinulle pitäisi maksaa omista töistäsi? Liksa tehdystä työstä mahdollistaa sen, että joskus voi tosiaan maata vähän sohvallakin – ammatista riippumatta.
Frank: ”Aika harva elää noin etuoikeutettua elämää. En kyllä itse kehtaisi alkaa valittamaan tai vaatia lisää. Anssi ei ole tehnyt kuitenkaan yhtään sen enempää duunia kuin muutkaan suomalaiset muusikot ja musiikintekijät.”
Kirjoitukseni kumpusi huolesta koko edustamaani alaa kohtaan. Liipaisimella ovat kaikki muusikot, studiotyöläiset, levy-yhtiöyrittäjät ja -työläiset, levykauppiaat jne. En ole vaatimassa itselleni erityiskohtelua, vaan sitä, että koko alalle annettaisiin eväät selviytyä.
Hanukka: ”Hyvä kirjoitus. Auki vaan jää se oleellisin kysymys: Paljonko yhdestä soitosta pitäisi maksaa artistille, jotta kyseessä olisi hyvä diili?”
Tämä onkin erittäin hyvä kysymys. Summia en osaa lähteä heittelemään, mutta lähtökohtaisesti Spotifyn pitäisi ainakin tilittää suurin osa tuotostaan palvelunsa sisällön tuottajille. En tietenkään tiedä millaisella suhteella tilityksiä tällä hetkellä maksetaan, eli kuka tai ketkä haukkaavat kakusta suurimman palan. Jos se kuitenkin on joku muu taho kuin artistit, joiden tekemään työhön koko palvelu perustuu, niin kyseessä on törkeä riisto ja karjuva vääryys. Tulonjaon pitäisi siis olla oikeudenmukainen.
Hätis: ”Dumpatkaa hyvät artistit ne levy-yhtiöt sinne kuoppaan minkä ovat itse itselleen kaivaneet. Mihin niitä enää tarvitsee? Mainostus/levitys/julkaisu hoituu melkein itsestään netissä ja käytännössä ilmaiseksi, eikö?”
Mainitsepa yksikin artisti, joka on yhtään suuremmassa mittakaavassa lyönyt itsensä läpi ilman levy-yhtiöiden apua. Minun mieleeni ei ainakaan tule ainuttakaan esimerkkiä. Tuo sinun ajatuksesi on kaunis, mutta valitettavasti se ei ole realismia.
Matti: ”Artistien tulisi verrata spotify:ta radioon ja miettiä tulojaan sitä kautta. En tiedä radion soittokorvauksia mutta tuskin nekään päätä huimaavia on.”
Tämä Spotify vs. radio -vertaus on toistunut näissä kommenteissa aika paljon, joten lienee syytä sanoa siitä pari sanaa. Radiosoitosta saatavia käytännön korvauksia on kyselty paljon, joten teen itsestäni elävän esimerkin: tänä vuonna Teosto on maksanut minulle korvauksia 33 600 euroa – suurin osa summasta on kertynyt radiosoitosta. Minä en suoraan sanottuna tiedä mikä on yksittäisen radiosoiton hinta, se riippuu niin monesta tekijästä. Jos kuitenkin esittämäni 0,0003€/soitto on Spotifyn tariffi, niin ansaitakseni Spotifyn soitoilla saman kuin Teoston korvauksilla, niin biisejäni pitäisi kuunnella 112 000 000 kertaa.
En väitäkään, että Spotifyn pitäisi maksaa samanlaisia korvauksia kuin Teosto. Tuo oli vain esimerkki erilaisten korvausten suuruusluokasta.
Hannu Oskala: ”Spotifyta kestävämpi malli on mielestäni (Applen juuri ostama) Lala, jossa jokaisen biisin voi kuunnella ilmaiseksi kerran, mutta sen jälkeen joutuu ostamaan joko streamaus-oikeuden (n. 10s) tai mp3-tiedoston (80s).”
Näin äkkikuulemalta tämä vaikuttaisi pirun hyvältä hankkeelta. iTunesin ongelma kun ovat ne 30 sekunnin näytteet, joista ei välillä pysty päättelemään yhtään mitään kappaleen sisällöstä.
Ville Koskela: ”Itse saatan kuunnella spotifyllä päivässä jo enemmän kuin tuon 100 kappaletta. Jos olisin premiumkäyttäjä ja kuuntelisin myös puhelimella, niin lukemat olisivat lähempänä 10.000 kappaletta kuukaudessa kuin tuota sinun 100 kappaletta.”
Heitin tuon 100 biisiä hatusta jonkinlaiseksi keskiarvoksi. Se on tarkemmin ajatellen hieman alhainen, vaikka itse en luultavasti kuuntelekaan Spotifysta sataa kappaletta kuussa. Mutta vaikka esimerkkiluku kymmenkertaistettaisiin sadasta tuhanteen, niin se ei silti muuttaisi laskutoimituksen lopputuleman merkittävää epäsuhtaa.
10 000 biisiä kuussa olisikin jo melkoinen suoritus! Omassa iPodissani on näköjään 4504 kappaletta ja niiden putkeen kuunteleminen veisi iTunesin mukaan aikaa 12,3 vuorokautta. Tuohon vielä reilu toinen mokoma lisää, niin taitaisi nukkuminen jäädä aika vähiin.
Janne: ”Musiikilla ei ole tarkoitus rikastua.”
Ei niin. Omana tarkoituksenani on yrittää elää sillä.
Tehdäänpä toinen laskelma siltä pohjalta mitä asiakas on valmis maksamaan. Nythän Spotifyn premium -tilaus, jolla saa mainoksetonta musiikkia kohtuullisen hyvälaatuisena ja myöskin mobiililaitteissa, maksaa kympin kuussa. Useimmat asiakkaat tuntuvat pitävän tätä melko kalliina ja kuuntelevat mieluummin mainoksia, joten voidaan sanoa että Spotify myy artistien tuotoksia kohtuullisen korkeaan asiakashintaan.
Jos keskimääräinen asiakas kuuntelee musiikkia vaikkapa kolme tuntia päivässä ja keskimääräinen kappale kestää kolme minuuttia, kuuntelukertoja kertyy 60 päivässä, eli noin 1800 kuukaudessa. Tällöin asiakas maksaa kuuntelukerrasta 0.0056 euroa.
Jos artisti saa tuon 0.0003 euroa, niin hän saa 5,4% asiakkaan maksamasta hinnasta.
Aiemmin tässä ketjussa todettiin että perinteisen levymyynnin osalta asia on kunnossa jos artisti saa euron parin kympin arvoisen CD:n myynnistä. No, tuo on myöskin 5%.
Eipä tämä Spotify-malli siis lopulta juurikaan tässä suhteessa poikkea perinteisestä mallista. Voidaan ajatella jopa niin, että se on oikeastaan reilumpi koska rahat jakautuvat kuuntelukertojen suhteessa: rahat ohjautuvat enimmäkseen niille artisteille joiden kappaleita asiakkaat kuuntelevat kerta toisensa jälkeen eikä niille joiden levyt jäävät yhden kuuntelukerran jälkeen hyllyyn pölyttymään.
Kun kasettinauhurit ja levysoittimet kodeissa yleistyivät 70-luvulla, oltiin vakavasti huolissaan ja jopa varmoja siitä, että tämä on se viimeinen naula äänite -ja levymyynnin arkkuun. Miksi kukaan olisi enää ostanut levyjä, kun niitä saattoi kopioida itsellensä kasetille? No, saimme tästä huolenaiheesta johtuen kasettimaksun, joka vieläkin on voimassa ja aiheuttaa mm. sen, ettei kukaan osta tyhjiä medioitansa kotimaisilta kasettimaksua periviltä yrityksiltä. Tyhjien medioiden kasettimaksu ei tunnetusti ole rikastuttanut yhtään artistia, vai voisiko historiamme ensimmäinen kotikopiointikasettimaksumiljonääri astua esiin?
Anssi Kelan huoli kuulostaa lievästi samalta kuin tuo takavuosien kasettinauhureihin kohdistunut kammo.
Ne meistä jotka ostavat levyjä, ostamme niitä jatkossakin. Me pidämme fyysisestä mediasta, tykkäämme levykokelmistamme, saatamme omistaa hifi-vehkeitä ja ainakin kuvittelemme kuulevamme eroja pakatun ja pakkaamattoman äänen välillä, jolloin mp3-kuuntelu on meille täysin toisarvoista puuhaa. Meitä kuuntelijoita on niin monenlaisia. Nykyään musiikki on muotoutunut kulutustavaraksi, viikon listahitit ovat kohta päivän hittejä, niiden käyttöikä on kovin lyhyt. Sama Pro Tools/Melody/Autotune-rock hengettömine ylitäydellisine robottisuorituksineen soi joka kanavalla. Ja näitäkö levyjä meidän pitäisi ostella? Elinikäni ei tule riittämään siihen, että kerään kaikki ne 60-70-lukuina julkaistut hienot aikaa kestävät äänitteet, jotka haluan rauhassa omasssa nojautilissani vinyylilta rahistaen nauttia.
PS. Kuulin pitkästä aikaa Anssi Kelan ”Aamu”-kappaleen, jota pidin varsin yhdentekevänä AOR-kipaleena. Kuuntelekokemus oli tosin kovin pakollinen, sillä olin kappaleen kuullessani hammaslääkärin tuolissa, suu täynnä erilaisia instrumentteja. Tässä tilanteessa radiosta soinut ”Aamu” ja Anssi Kelan varsin nyky-aallosta poikkeava inhimillinen sointi erottui hammaslääkärin välineiden äänistä varsin positiivisella tavalla.
Tuohon ”c-kasetinkin piti tappaa levymyynti” -vertaukseen törmää melko usein. Se kuitenkin onnahtaa siinä mielessä, että kun aikanaan kaveripiirissä levyä ääniteltiin kaseteille, niin se edellytti sitä, että jonkun piti kuitenkin ostaa se levy. Nykyisinhän tuo ikävä ostotapahtuma voidaan skipata kokonaan.
Vielä toinen lisäys tuohon Flashbackin kommenttiin:
Minäkin uskon, että tietty musiikinkuluttajaryhmä jatkaa edelleen levyjen ostamista, ei fyysinen levy tietenkään tule häviämään kokonaan. Niiden ostajakunta muodostuu vanhan liiton musadiggareista, jotka tosiaan arvostavat ja vaalivat levykokoelmiaan.
On kuitenkin selvää, että samaan aikaan on kasvanut uusi sukupolvi, joka on jo tottunut siihen, ettei levyistä tai biiseistä tarvitse maksaa mitään.
Otetaan ensin kommenttia levyjen ostosta. Itse olen 50 v enkä enää kuuntele CD levyjä vaan kaikki CD:t on kiintolevyllä. Eniten pidän shuffle – mahdollisuudesta kun voin soittaa koko musiikkikirjastoa ilman räpeltämistä fyysisten levyjen kanssa.
Uusia ostan enää harvoin mutta Spotify on jatkuvassa käytössä.
Ja omilla lapsilla on sama lähestymistapa eli eivät osta CD:tä eikä fyysisellä levyllä ole heille samaa merkitys kuin vanhemmilla.
Suurin osa kommentoijista tuntuu kovasti huutavan fyysisen levyn perään ja todistavan että ”kun minä tykkään CD:stä niin tulee muidenkin tykätä”. Mutta mitä väliä sillä pitäisi olla muuusikolle tai levy-yhtiölle kuunteleeko maksava ostaja musiikkia kiintolevyltä tai CD:ltä jos toimitaan lakien, tapojen ja muitten mukaisesti ? Ja maksetaan asiaankuuluva korvaus.
Maksan Spotifylle kuukausittain ja olen mielestäni hoitanut oman osani kun en ole koskaan laittomasti ladannut tai muuten epärehellisesti levyä kopioinut. Haluan tällä tavalla kuunnella musiikkia, etsia uusia artisteja ja kokeilla levyjä niitä ostamatta mutta omalta osaltani olen siitä valmis maksamaan korvauksen = kuukausimaksun.
Eikö ongelma siis ole siinä että Spotify saa rahaa kuuntelijoilta mutta artisti ei saa kyseisestä rahasta kuin murto-osan ?
Kelataan siis – ”miten on mahdollista, että minun puolestani on voitu tehdä näin vitun paska diili?”
En minä ole tehnyt kuuntelijana muuta diiliä kuin sen Spotify kuukausimaksudiilin. Se joka on tehnyt Spotifyn kanssa diilin artistin korvauksista lienee se taho jota tulisi syyttää – vai ?
Onko se levy-yhtiö, artisti, agentti vai Mr X joka on tuon diilin tehnyt – siihen voinee muut kommentoida.
Jokainen Anssin kommentti on täyttä asiaa. Muistan, kun lukion ryhmänohjaajani kysyi luokaltamme, kuinka moni on tänä vuonna ostanut jonkin äänitteen. Minun lisäkseni käsiä nousi vain muutama. Kun hän kysyi, kuinka moni on ladannut musiikkia laittomasti, KAIKKI muut paitsi minä nostivat kätensä.. Kun olen keskustellut tästä asiasta ”ikätovereideni” kanssa, huomaa, miten ihmisiin on jo syvästi iskostunut se, ettei ”musiikista kuulu maksaa mitään”. Minä aion kuitenkin pysyä fyysisissä levyissä, vaikka Spotifya käytänkin.
matti: ”Artistien tulisi ajatella albumia kuin työhakemusta. Jos teet hyvän albumin ja sitä soitetaan paljon radiossa ja kuunnellaan spotifyssa ja waretetaan netissä niin luultavasti keikoilla riittää asiakkaita.”
Kaikki artistit eivät keikkaile.
Täytyy sanoa heti alkuun, että Anssi kyllä vastaa hyvin kysymyksiin, ja oikein hyvinkin vielä. Pointsit siitä!
Mutta: nuoret eivät osta kovin paljoa levyjä, mutta eivät he käy kauhean usein leffassakaan, sillä ei heillä ei vain yksinkertaisesti ole rahaa. Olen itse lukiossa, ja harmittavan usein käy niin, että kun pyytää kavereita leffaan, vastaus on ”ei mulla oo rahaa”. Siksi on väärin sanoa, ettei tämä nuori sukupolvi enää jatkossa (kun rahaa on) ostaisi missään nimessä levyjä. Eli ennen (ennen kuin tietokoneet ja Internet yleistyi) nuoret eivät vain kuunnelleet musiikkia, tai kuuntelivat sitä vain radiosta – nyt heillä on mahdollisuus kuunnella sitä ilmaiseksi (waretus tai Spotify). Eli vaikka waretus on lisääntynyt, ei se ainakaan suoraan ole artistin tuloista pois.
Toinen huomioitava seikka on se, että vaikka levymyynti on tippunut, musiikin myynti on silti kasvanut. Toinen on se, että samaan aikaan musiikin kanssa on noussut kilpailemaan mm. konsoli- ja tietokonepelit, jotka syövät varmasti rahaa myös musiikkiteollisuudelta. Toisaalta myös elokuvia tehdään (ilmeisesti?) enemmeän kuin ennen, joten nekin kilpailevat koko ajan enemmän musiikin kanssa.
Loppuun laittaisin vielä pari linkkiä (jotka koskevat nyt yleisesti tätä asiaa, ei pelkästään Spotifya), jotka molemmat löytyvät piraattiaiheisilta sivustoilta. Toivottavasti niille linkittäminen ei ole kiellettyä 😉
http://www.piraattipuolue.fi/kulttuuri/artikkelit/259-tutkittua-asiaa-tiedostonjakamisesta
http://piraattiliitto.org/uutiset/2009/12/uusi-ruotsalaistutkimus-artistit-ja-promoottorit-p2p-vallankumouksen-voittajia
http://piraattiliitto.org/uutiset/2009/08/riaa-yhtiot-saivat-spotifyn-osakkeita-pilkkahintaan-miksi (käsittelee samaa asiaa kuin ylen sivuilla ollut juttu)
Minulla sitä rahaa on jonkun verran ollutkin, ja saldona on tästä vuodesta neljä musiikkilevyä ja kolme dvd-elokuvaa, molempia yksi enemmän kuin viime vuonna. Ja myönnetään nyt vielä tähän loppuun, että olen myös warettanut musiikkia. 😉
Haluaisin hieman kyseenalaistaa artistien maailmankuvaa nykyaikana.
Musiikkibisnes on kokenut jo suuren muutoksen, mutta siltikin on harvassa ne artistit, jotka ovat rohkeasti hypänneet uuden aallon harjalle.
Vielä tänä päivänä on niitä tuhkimotarinoita, joissa artistin levy myy miljoonia kappaleita ja rahaa tulee joka tuutista, mutta nämä tapaukset harvenevat tiuhaa tahtia kohti tulevaisuuden nolla saldoja.
Artistin rahat tulevat tulevaisuudessa ihan muualta kuin levymyynnistä. Tähän olisi sopeuduttava eikä roikuttava vanhassa ajattelutavassa. Työn määrä tulee lisääntymään, mutta samalla artistin ja yleisön välit lähenevät.
Internet on myös tarjonnut jo kauan artistille mahdollisuutta irtautua levy-yhtiöistä ja tehdä asioita omien ehtojen mukaan. Silloin kun on nimi sopimuspapereissa niin asioista on turha valittaa, itsenäisenä päätökset pysyy itsellä.
Keikat on suuressa asemassa tulevaisuudessakin ja silloin Spotifyn kaltaiset ohjelmat on mitä parhain työkalu tuoda artistin musiikki kaikkien huulille ennen esiintymisiä. Interaktiivisuus ja runsaan lisämateriaalin teettäminen nettisivuille tuo myös lisätienestiä oikein tehtynä kuten myös fanituotteet, tapahtumat, yhteistyöt yms.
Artisteille sellasiset neuvot, että älkää odottako rahan tulevan teidän luokse… menkää rahan luokse. Niinkuin muissakin ammateissa niin myös musiikissa työtä on tehtävä, jotta rahaa tulee. Älkää valittako, olkaa itsenäisiä.
Tuo uusi sukupolvi, joka on tottunut siihen, ettei musiikista tarvitse maksaa mitään, on myös kehittymässä sukupolveksi joka ei halua maksaa mistään mitään 🙂
Ongelmahan on tietysti se, että jos meitä ns.levydiggareita alkaa olla koko ajan vähemmän niin se käytännössä tekee artistin toimeentulon mahdottomaksi. Kysymys on myös siitä mihin ihmiset ovat valmiita uhraamaan rahaa – kolmeen tuoppiin vai uuteen CD-levyyn? Mielestäni Cd-levyn ostaminen on kuin adressin allekirjoitus monipuolisen kulttuurin puolesta!
Ja mitä Spotifyyn tulee niin onhan tavalliset kaupungin/kunnan kirjastot olemassa. Yhtä hyvin sieltä voi lainata / kuunnella levyjä ja kopioida omalle koneelle. Täysin laillista touhua. Tietääkseni kirjastot maksavat levyistä jotain korvauksia? Tietääkö Anssi miten kirjastoiden tekijänoikeusmaksu -kuviot menevät?
Surullista lukea joidenkin kateellisia kommentteja.
Frankille sanoisin, että ystäväsi on väärällä alalla 🙂 Ammatinvalintakysymys. Onhan se selvää, ettei Suomen kokoisessa maassa ole tilaa kovin monelle itsensä musiikilla elättävälle artistille. Toisaalta taas, jos on tarpeeksi hyvä, keikkaa riittää ja keikkojen avulla voi tienata jotakin. Ehkä ei elantoa tosin. Kyse on myös tuurista, niin kuin missä tahansa asiassa. Keikkapalkkiot saisivat olla Suomessa suuremmat erityisesti pienempien bändien osalta.
Saat siis pelkästään teostolta 33 000 euroa vuodessa. Tänä vuonna olet julkaissut ilmeisesti yhden levyn. Aika suuri korvaus kyllä noinkin vähästä työstä. Tai ainakin yksi levy tuntuu aika vähältä, että siitä saisi palkkaa noinkin paljon, joka lienee about mitä keskimääräinen palkansaaja Suomessa saa. Tämän lisäksi kaikki keikkapalkkiot, levymyynnit jne.
Sanot myös ”Mitä varten sinulle pitäisi maksaa omista töistäsi? Liksa tehdystä työstä mahdollistaa sen, että joskus voi tosiaan maata vähän sohvallakin – ammatista riippumatta.” Etkö ole jo saanut rahaa noista levyistä? Miksi olet ahne ja haluat vielä lisää Spotifyltä, kun et yhtään ole työtä tehnyt enempää! Normaalisti työssäkäyvät ihmisetkin saavat palkan vain kerran tekemästään työstä, ei takautavasti vaikka sohvalla makaisi.
Salla, tuo Teoston korvaus on aiempien kolmen levyn radiosoitosta. Uusimman levyn soittotulot tulevat kai ensi vuonna. Keikkapalkkioista olemme täällä lukeneet, että ainakin Tampereen keikka tuotti tappiota.
Aamulehden vastaavan keskustelun:
http://www.aamulehti.fi/uutiset/kotimaa/anssi-kela-raivoaa-spotify-maksaa-00003-euroa–biisi/164975#comments
paras lause on: ”Taiteilijan pitää hankkia rikas mesenaatti. Kyllä noin kaunista poikaa varmaan joku teollisuusneuvoksen leskirouva tukee taloudellisesti.” Ihan hyvä kuva siellä onkin.
Hieno kirjoitus Anssi! Itse en käytä Spotifya lainkaan, juuri siitä syystä, että pidän enemmän levyjen kuuntelusta kunnon soittimesta, kuin koneen kautta tai jonkun kannettavan laitteen kautta. Ja levyssä on paljon muutakin hienoa kuin pelkkä musiikki! Esim. kansilehtien selailu ja niissä olevien tekijätietojen ja sanoitusten lukeminen on osa levykuuntelunautintoa. 🙂 Ja minusta artisteille kuuluisi antaa sen verran kunnioitusta että ostaa sen levyn kaupasta, että artistit saavat korvausta upeasta työstään.
Anssi,
miksi ihmeessä musiikin tekemisen pitäisi olla ”työ”? Voisithan sinäkin mennä päivisin tekemään jotakin tuottavaa. Vaikkapa talonmieheksi jonnekin. Ja illalla rustaisit biisejä niin kuin 95% maailman kaikista biisintekijöistä.
Ei musiikki maailmasta siihen lopu, että muutama ”levyttävä artisti” ei saa tarpeesi rahaa.
Ja sitä paitsi, mitä osaa siitä sinunkin musiikistasi ei olisi voinut väsätä servetin taakse perjantaikaljoilla? Siis se osa joka syntyy kahdeksan tuntia ma-ti-ke-to-pe -työllä.
Kun vertaa popkulttuurin tuotteita länsimaisen korkeakulttuurin tuotoksiin, niin ero on huikea. Suurimmat hitit ovat yksinkertaisia ja alhaisimpiin tunteisiin vetoavia, kun taas korkeakulttuurin tuotoksissa on aina taustalla jotain korkeamman tason käsitteitä ja filosofiaa.
Mozartin sinfoniat ovat rakennettu siten, että ne vaativat jopa satoja korkeasti koulutettuja soittajia, joidenka kaikkien täytyy seurata nuotteja erittäin tarkasti, tilaa sooloilulle ei ole. Kun taas alakulttuurin musiikin soittoon riittää yksi känninen anssi ja kitara.
Kun alakulttuuri (= työläisten juopottelulaulut yms.) sivuttaa toisen maailmansodan päätyttyä korkeakulttuurin, niin silloin alkaa alamäki, kun kaikkein alhaisimmille vieteille annetaan valta vetoamalla teinien kapinahenkisyyteen.
Mutta aina kun yksi sukupolvi murtaa ”pahoja vanhoja arvoja” umpikännissä tai pilvessä, niin tarvitaan uusia asioita joita voidaan nimittää konservatiivisiksi ja pahoiksi, koska muutoin kapinaa ei voitaisi jatkaa. Moraalisen rappion syöksykierre on valmis, jos jokainen uusi popkulttuurin sukupolvi jostain syystä joutuu murtamaan edeltäneen sukupolven arvot. Ja kaikki siis kännissä ja pilvessä, silloinhan ihminen onkin parhaassa vireessä ajattelemaan järjellisesti?
Usein nämä rikkaat rock-muusikot ovat haistatelleet kaikille ihmisille ja aina he sanovat että he eivät välitä rahasta, mutta sitten kun Spotify maksaakin heille 0,0003 euroa soitetusta kappaleesta, niin he ovatkin raivonpartaalla, mikä on toki ymmärrettävää, koska mistä he muutoin saisivat seuraavan annoksen kokaiinia tai voisivat maksaa luksusasuntonsa ylläpidon?
Nyt kun he saavat mitä tilasivat, ei sillä että nämä muusikot olisivat koskaan hallinneet mitään aspektia omasta elämästänsä, mutta on kohtalon ironiaa, että kun elämän realiteetit iskevät takaisin, niin kaikki mitä vastaan he ikinä ovatkaan kapinoineet, kelpaakin heille itsellensä, kun kyse on heidän omasta edustansa!
Popkulttuurin ydinajatus on kapina, jossa ala- tai yläluokasta oleva teini nousee suureen maineeseen ja kunniaan, kapinoimalla vanhempia vastaan, josta sitten voidaan haistattaa kaikille ja osoittaa olevansa jotain parempaa. Siis aivan tyypillinen halua saada valtaa, mutta tämä ei olisi mahdollista ilman levyteollisuuden koneista ja massamedian sympatioita ja antipatioita näitä poppareita kohtaan. Jos joku lähiöpubin anssi nousee suureksi staraksi, niin kyse ei ole niinkään anssin omista kyvyistä, vaan anssi omistavan levy-yhtiön ja taustakoneiston toiminnasta. Tällainen levyteollisuus joka tietoisesti tuhoaa nuorten moraalia ei voi olla vain sattumanvaraisesti johdettua toimintaa, vaan sillä moraalin rapauttamisella on ihan omat perusteensa.
On siis hienoa nähdä että nämä lähiöpubeista staroiksi nostetut anssit palautetaan vihdoinkin reaalimaailmaan, ei ehkä vielä tänään, mutta ajat ovat muuttumassa, kiitos vain moraalisen rappion jota nämä popkulttuurin äpärät ovat länsimaihin levittäneet.
Miksi ihmeessä talon rakentamisen pitäisi olla työ? Onhan noita tönöjä vapaa-ajallakin rakenneltu ja hyvin kestävät.
Jos levyttävien artistien jälki ei miellytä, älä kuuntele heitä. Irtisano itsesi koko siitä turhasta kulttuurista. Ole itse esimerkki ja pidä huoli siitä, että soittimissasi soi tästä lähin vain niitä servetin taakse perjantaikaljoilla rustattuja biisintynkiä.
Minulla on täysi oikeus tehdä levy ja sanoa, että sen ostaminen maksaa miljoona euroa.
Kenenkään ei tarvitse sitä ostaa, jos se on liian kallis.
Minulla on täysi oikeus tehdä biisi ja sanoa, että sen julkinen esittäminen maksaa tuhat euroa.
Kenenkään ei tarvitse sitä julkisesti esittää, jos se on liian kallis.
Oli tuote sitten immateriaalinen tai materiaalinen, sen myymisen tai käyttämisen hinnan määrittää tekijä.
Ostaja tai käyttäjä joko hyväksyy hinnan tai ei, mutta hän ei määrittele hintaa tai kieltäydy maksamasta.
Sama periaate pätee KAIKKEEN kaupankäyntiin niin kauan kuin eletään markkinataloudessa.
Miksi te pinaattipuoluelaiset nyt ajattelette yhtäkkiä päinvastoin? Millä oikeudella te määrittelette toisten omaisuuden tai työn hintaa?
Kopla, Kyllä. Ostaja joko ostaa ja saa, tai ei osta ja ei saa tavaraa tai palvelua. Mutta ei tuo taas suoraan vertaannu immateriaalisiin hyödykkeisiin, jossa käyttäjä saa tuotteen ilmaiseksi mutta kuitenkin siten, että sille alkup. tekijälle ei tule mitään lisäkustannuksia! Tässä siis ei tapahdu mitään kaupankäyntiä tai tavaran/tuotteen vaihtoa tekijän ja käyttäjän välillä, toisin kuin materiaalisilla esineillä tai suoraan myytävillä palveluilla.
Iines, se on silti suuri summa vuosittain kun ei noita levyjä edes joka vuosi näytä ilmestyvän…
Jotenki vaikee kuvitella hommaavansa massiiviset määrät jonkun tietyn artistin biisejä pelkästään koneelle tai ipodiille ilman minkäänlaista levyä. Levy on mielestäni konkreettinen ja henkilökohtainen, toisin kuin ladattu biisi/levy. Omalla kohdalla siis fiiliksestä kiinni.
Salla: ”Etkö ole jo saanut rahaa noista levyistä? Miksi olet ahne ja haluat vielä lisää Spotifyltä, kun et yhtään ole työtä tehnyt enempää! Normaalisti työssäkäyvät ihmisetkin saavat palkan vain kerran tekemästään työstä, ei takautavasti vaikka sohvalla makaisi.”
Tässä onkin yleisellä tasolla kyse siitä, että jos joku muu tekee bisnestä minun työlläni, niin eikö myös minun kuuluisi saada siitä kohtuullinen korvaus? Spotify on liiketoimintaa, ei hyväntekeväisyyttä.
Käytän esimerkkinä viimeisintä levyäni: tein Aukiota kaikkiaan 11 kuukautta. Minun lisäkseni albumin tekoprosessi työllisti yli kymmenen muutakin ihmistä, osan lyhyemmäksi ja osan pidemmäksi aikaa. Kokonaisuus tuli maksamaan kymmeniätuhansia euroja (en tiedä tarkkaa summaa).
Sekö on nyt sitten ahneutta, jos en tyydykään siihen, että tätä tehtyä työtä tarjotaan täysin ilmaiseksi – tai korvauksilla, jotka ovat käytännössä yhtä tyhjän kanssa?
Laulujen kirjoittamiseen pätee muutenkin melko erilainen ansaintalogiikka kuin useimpiin muihin ammatteihin. Otetaan esimerkiksi vaikkapa puuseppä, joka valmistaa kirstun ja myy sen asiakkaalle haluamaansa hintaan, kertasuorituksena. Eihän tuo puuseppä voi enää myöhemmin mennä asiakkaan luo vaatimaan kirstusta lisää rahaa – se on myyty kerran ja sillä hyvä.
Laulujen tekemisellä ansaitseminen on hieman mutkikkaampaa. Niitäkin myydään kertasuorituksina singleinä ja albumiraitoina, mutta sen lisäksi esim. radioasemat ostavat niitä sisällöksi ohjelmiinsa. Tämän ne maksavat artisteille teostomaksuina. Samoin esim. Spotify käyttää musiikkia houkuttelemaan palveluunsa maksavia asiakkaita.
Valmiit biisit ovat kuin osakkeita: suurin osa ei tuota mitään, mutta joskus käteen ehkä osuu lappu, joka räjäyttää pankin. Tuo sijoitus saattaa sitten kasvaa korkoa ja tuottoa jopa vuosikymmenten ajan. Tienaan edelleen joillakin vuonna 2000 tekemilläni lauluilla. Biisit ovatkin tekijälleen pääomaa (jota tosin verotetaan ansiotulona).
Tuo voi kuulostaa hyvältä, mutta kolikolla on myös toinen puoli. Minulla ei ole kuukausipalkkaa, elän jatkuvasti tyhjän päällä. En tiedä etukäteen mitä tulen tienaamaan esimerkiksi ensi vuonna. Teostotulot pamahtavat tilille vuoden viiveellä, niiden suuruutta ei saa tietää ennakkoon. Tulot heittelevät rajusti vuosittain: yhtenä vuonna saatan tienata viisi kertaa enemmän kuin edellisenä – ja seuraavana jälleen viisi kertaa vähemmän. Tällaisia piikkejä ei voi tasata verotuksessa. Verottaja muistaa helposti mätkyin, sillä veroprosenttia täytyy usein säätää vuoden aikana moneen kertaan: vuoden alussa kun ei voi mitenkään tietää millaisia tienestejä on luvassa. Teostotuloista ei myöskään kerry eläkettä, lomarahoja yms.
Jos on todella onnekas – kuten itse olen ollut – niin välillä tässä pelissä voi voittaakin. Realiteetti Suomessa on kuitenkin se, että suurin osa artisteista ja lauluntekijöistä ei pysty elättämään itseään tekemällään musiikilla. Eikä tässä Spotify-keskustelussa olekaan kyse siitä, että vaatisin hyväosaisena itselleni vielä lisää. Vaadin voittojen oikeudenmukaista jakoa kaikille – menestyksestä ja tulotasosta riippumatta.
Jari Mustonen: ”Miksi ihmeessä musiikin tekemisen pitäisi olla “työ”? Voisithan sinäkin mennä päivisin tekemään jotakin tuottavaa. Vaikkapa talonmieheksi jonnekin. Ja illalla rustaisit biisejä niin kuin 95% maailman kaikista biisintekijöistä.”
Tämä kysymys on minulle täysin absurdi. Sama kuin menisin ehdottamaan kirjastotädille, että alapa tehdä päivisin jotain ihan muuta ja tulet sitten iltaisin järjestelemään harrastuspohjalta kirjoja. Minä rakastan musiikkia ja sen tekemistä. Siksi olenkin hyvin onnekas, kun minulla on mahdollisuus työskennellä sen parissa.
Pauli Hanhiniemen sanoin: ”liian pöhkö päivätöihin” 🙂 Mielestäni se on loistavasti ilmaistu tosiasia ihmisten erilaisuudesta. En ylipäätään ymmärrä suomalaisten asennetta siitä, että kaikkien pitäisi tehdä jotain 8-16 duunia piti siitä tai ei.. omituista logiikkaa. Elämä on ainutkertainen ja siitä pitäisi mielestäni MYÖS nauttia. On hienoa että jotkut saavat tehdä sitä mitä todella rakastavat!!
Itse arvostan muusikot hyvin korkealle. Siinä missä terveyskeskuslääkäri hoitaa fyysiset vammat, artistit musiikin välityksellä hoitavat henkistä puolta. Kehottaisin ihmisiä arvostamaan myös immaterialistisia asioita tänä materialistisena aikana; erityisesti ilmiö korostuu näin jouluna.
Älä Anssi välitä kateellisista puheista – eteenpäin vain ja tsemppiä! Itselle on ainakin ollut erittäin paljon apua Anssin ja myös muiden artistien biiseistä. Kaikista ei todellakaan ole esiintyviksi artisteiksi – niitä jotka epäilevät kehoitan kokeilemaan soittamista ja esiintymistä 🙂
Vielä niille jotka ”olivat huolissaan” artistin tuloista, kehoittaisin tekemään jonkinlaisen laskutoimituksen. Ajatellaanpa nyt esimerkiksi Anssin kohdalla sitä tosiasiaa, että todellinen menestys kaiketi alkoi Nummela albumista. Kaikki siihen mennessä tehty työ oli rahallisesti katsottuna lähinnä nappikauppaa näin kärjistäen. Nummela julkaistiin vuonna 1999 ja Anssi on syntynyt vuonna ’72 eli toisin sanoen hän alkoi tienaamaan jotain kunnollista tuloa 27-vuotiaana. Jos soittaminen on alkanut n. 10 vuotiaana (en tarkastanut), on siis artisti tehnyt 17 vuotta työtä lähes palkatta unelmansa eteen vailla tietoa taloudellisesta tulevaisuudesta.
Kysyn vaan, kuinka moni teistä olisi valmis samaan uhraukseen unelmansa vuoksi? Veikkaisin, että aika harva. On helpompiakin teitä.
Lisäksi tuo eläkekysymys on myös merkittävä.. uran lopettamisen jälkeen täytyy olla jotain tuloa, jotta pystyy elämään! Teosto korvaukset onneksi tätä hieman paikkaavat. En kuitenkaan usko että Anssin ”eläke” on tulevaisuudessa lähelläkään keskiansiota 40 vuotta nostanutta.
Tämähän on ihan perseestä. En ymmärrä sitä, miksi musiikintekijöitä kohtaan ollaan näin epäreiluja? Musiikki on maailman parhaiden asioiden joukossa, miksi tekijöitä kohtaan ollaan sitten tällaisia? Bisnestä, sitä minulle kai vastattaisiin. Iloksesi voin ilmoittaa, että spotify ei ole millään tavalla vaikuttanut levyjen ostoon! Levyjä on mukava omistaa, on kiva katsella kun hylly täyttyy lempiartistien taidonosoituksista. Toivottavasti minunlaisia on enemmänkin, tai teille käy köpelösti. (olen -92 syntynyt)
”CD on mainos, rahat kerätään keikkailulla”
”Mene päivätöihin”
”Olet ahne”
Näiden kirjoittajat saavat minut musiikintekijänä näkemään punaista. Kelpaahan sitä valmiita biisejä kuunnella, mutta korvausta niistä ei tietenkään sovi antaa niiden tekijälle kun ei ole mitään tajua, kuinka paljon niiden tekemiseen on uhrattu jonkun elämää.
100% tuki Anssin alkuperäiselle kirjoitukselle ja vastauksille. Täyttä asiaa joka sana.
http://vahtikoira.blogspot.com/2009/11/kusettaako-spotify-artisteja.html
Tässä on edelleen tätä laskentaa siitä miten Spotify ja radiosoitto vaikuttaa tuloihin.
”Liity bändiin!” minulle sanottiin.
Itse näkisin tulevaisuutta palvelulla josta musiikkia hankkiessaan kuluttajalle on täysin läpinäkyvää montako senttiä ja prosenttia kukin palvelua tarjoavista tahoista ostoksesta saa. Mm Spotifyn kannalta näkisin elintärkeäksi sen, että he avoimesti kertoisivat miten rahat jaetaan ja kenen kesken. Nämä ns. liikesalaisuudet ovat mielestäni eilisen päivän puuhia alalla jossa loppukäyttäjän ja tuotteen tekijän suhde on kenties tärkeämpää kuin missään.
Mikko H:
Erilaisia laskelmia voidaan toki pyöritellä, mutta tämä on kuitenkin faktaa: teostokorvauksilla pystyn elämään, Spotifyn tilityksillä en. Käytännössä niiden välinen ero on tähtitieteellinen, Teoston hyväksi.
Roberto:
Aamen.
On mielestäni todella vaikea määritellä, mikä olisi asianmukainen korvaus musiikkia työkseen tekevälle henkilölle. Se miljoonamyyntiin yltävä ja artistin koko loppuelämän talouden turvaava hittibiisi voi syntyä viidessä minuutissa sängyn laidalla kitaraa rämpytellessä, toisaalta joku saattaa toteuttaa omaa taiteellista visiotaan vuosikymmeniä osa-aikaisen siistijän palkkatasolla.
Siksi ehdotankin, että musiikkialalla otetaan käyttöön normaalin työelämän käytännöt.
Levy-yhtiöt palkkaavaat artistit talliinsa kuukausipalkkaisina työntekijöinä. Muusikon palkka ja lomat määräytyvät Muusikkojen Liiton ja musiikkiteollisuuden välisten neuvottelujen lopputuloksena.
Työviikon pituudeksi määritellään 38,75 tuntia. Sopiva tuntipalkka voisi olla siinä 10-11 euron hujakoilla, bruttona siis. Työeläke- ja sosiaalimaksut vähennetään suoraan palkasta, eläkettä ja lomapäiviä kertyy.
Teosto lopetetaan tarpeettomana. Levy-yhtiöt myyvät artistien kappaleet suoraan medioiden käyttöön kertakorvausta vastaan. Korvaus jaetaan levy-yhtiön ja artistin kesken levy-yhtiön osuutta painottaen. Korvaus on suuruudeltaan tuhansia euroja per kappale, radio saa suorittamansa maksun jälkeen tehdä kappaleella ihan mitä haluaa.
Myös kunnalliset levy-yhtiöt astuvat kuvaan. Ne rahoitetaan verovaroin. Muusikkojen ansiotaso ei kunnallisilla levy-yhtiöillä yksityisten yhtiöiden tasolle ehkä yllä, mutta ainakin kunta pitää hyvää huolta työntekijöistään.
Kunnallisten levy-yhtiöiden ”signauksista” päätetään kunnanvaltuuston viikkoistunnoissa. Jokainen edustaja voi tuoda tahtoessaan tuoda esille bongaamansa mielenkiintoisen artistin.
Demari-Pentti soittaa istunnossa populistista suomirokkia, vasemmistoliiton Pirkko kantaaottavaa HC-punkia ja Perussuomalaisten Raimo kansallissosialistista black metalia. Artistin kiinnittäminen päätetään tietenkin valtuuston äänestyksellä. Jaa, ei, tyhjiä, poissa.
Muusikkojen Liitto ottaa muusikon kuukausipalkasta oman osuutensa, vastineeksi muusikko saa liiton tukea ja kivan jäsenlehden, jossa on mielenkiintoisia kirjoituksia ja lukijapalsta. Jos muusikko joutuu työttömäksi esim. sairauden tai irtisanomisen vuoksi, maksaa Muusikkojen Liito ansiosidonnaista päivärahaa.
”Kopla, Kyllä. Ostaja joko ostaa ja saa, tai ei osta ja ei saa tavaraa tai palvelua. Mutta ei tuo taas suoraan vertaannu immateriaalisiin hyödykkeisiin, jossa käyttäjä saa tuotteen ilmaiseksi mutta kuitenkin siten, että sille alkup. tekijälle ei tule mitään lisäkustannuksia! Tässä siis ei tapahdu mitään kaupankäyntiä tai tavaran/tuotteen vaihtoa tekijän ja käyttäjän välillä, toisin kuin materiaalisilla esineillä tai suoraan myytävillä palveluilla.”
Missasit pointin. Edelleen: jos MINÄ teen teoksen, MINÄ saan määrätä, mitä sillä tehdään. Voin antaa luvan sen käyttämiseen ja määritellä sille ehdot. Mutta ne ehdot määrittelen MINÄ tai nimeämäni taho, ei kukaan muu.
Mutta edelleen: niin kauan kuin elämme markkinataloudessa ja demokratiassa, ehdot MINUN työni hyödyntämiseen määrittelen MINÄ – ei kuluttaja, ei valtio, ei kukaan muu.
(Esim. biisintekijöiden kohdalla sen teoksen käytön valvonta on ulkoistettu sopimuslisenssijärjestelmällä Teostolle, mutta se ei muuta asiaa – Teosto on yhdistys, jonka asiakkaita biisintekijät ovat.)
No kiellä sitten Spotify käyttö?
Kysy levy-yhtiöiltä mihin Spotify tilittää rahat ja minkälainen on sen rakenne.
Hyväksy eläväsi kapitalistisessa maailmassa.
Ei taida Anssi ymmärtää että Spotifyssä kun joku kuuntelee kappaleen.. se on yleensä yksittäinen ihminen joka sen kuuntelee, radiossa kerta soitolla voi tietyllä kanavilla kuuntelijoita olla jopa lähemmäs 100.000 per soitto.. EI radio soittojen ja spotifyn korvauksia voi mitenkään verrata.. haloo.. Ihmiset kuuntelee spotifyssä musiikkia jota haluavat kuulla, joten korvaus ohjautuu artisteille jotka sen ansaitsevat, eikä joillekin levy-yhtiöiden lahjomien soittolistojen tekijöiden suosikeille..
Tuntuu nyt tämä laskentalogiikkaa olevan pielessä pahan kerran. Spotifyssä miljoona kuuntelu kertaa meinaa samaan kuin että olisi miljoona ihmistä kuullut biisin radion kautta (oletaan että kaikki kuuntelukerrat/kuuntelijat on uniikkeja).
Otetaan esimerkkikanavaksi Radio Rock, sillä on viikossa 660 000 kuuntelijaa. Tämä tekee 95 000 kuuntelijaa päivässä. Ollaan realisteja ja lasketaan että biisin soidessa hyvään kuunteluaikaan päivällä sen kuulee 1/3 tuosta eli n. 32 000 ihmistä. Eli miljoona ihmistä kuulee kappaleen 30:llä soittokerralla, joista artisti saa korvaukset. Korvaus tuosta määrästä soittokerroista tuskin on muutamaa euroa enempää jos sitäkään. Spotifyn kautta saat 300e.
Grameksin laskukaava biisin hinnalle on monimutkainen: http://www.gramex.fi/?cid=www2&mid=390
Mutta keskiverto biisi kestää 3 minuuttia, josta saadaan Grameksin kaavan kanssa seuraavaa:
3 min / (365 * 24 * 60min) / 8.5 * mainostulot * 30 = aika hemmetin pieni summa
Jos levy-yhtiön toiminta ei miellytä (hullu se on jos jotain se miellyttää), niin sitä voi perustaa oman ja lähteä lätkimään. Kukaan ei pakota laittamaan levyjä Spotifyyn.
On myös pelkkää tyhmyyttä verrata Teoston maksamia korvauksia yksittäisen jakelukanavan antamiin korvauksiin. Teoston korvaukset kun kattavat KAIKKI radiokanavat, taksit, jumppasali yms. mitkä soittavat biisiä.
Joten Anssi ottaa nyt ne faktat haltuun ja lopettaa sen kitinän, tai opettelee ainakin ihan ensimmäiseksi laskemaan. Tosin hyvää markkinointiahan tämä yleinen kitinä aina on, varsinkin kun katsoo levyjen myyntimääriä mitkä on Anssin kohdalla laskusuhdanteessa. Se on kova paikka huomata ettei omat tuotokset enää kiinnosta ketään samaan malliin kuin ennen.
Toinen huomion arvoinen seikka on se, että jos Teostolta kilahtaa 33 600e vuodessa, se on monen tavan tallaajan palkka. Siihen kun lisätään keikat, levymyynnit yms. niin tulot aika korkeat. Ja sitä korttia on turha ottaa esiin, että artistin pitää kerätä säästöön uran loppumisen varalle. Kyseinen argumentti ei pidä paikkansa. Jollei oman muusikon uransa aikana saa solmittua suhteita ja siteitä alaan, jotta muusikonuran jälkeen voisi jatkaa muissa hommissa alalla on vain omaa tyhmyyttä tai osaamattomuutta. Myöskin artistien musiikillinen ura on tänä päivänä huomattavasti pitempi kuin ennen vanhaan, eli fiksuilla päätöksillä voi musiikillista uraa jatkaa normaaliin eläkeikään asti aivan hyvin.
Ite törmäsin Spotifyyn ja en tienny mikä se on niin katoin wikipediasta. Siellä jo selvis et artistin palkkio on ihan täyttä kusta ja paskaa. Oon yleensä ollu sillä linjalla, et artistit valittaa liiankin kans, mut kyl nämä spotifyn palkkiot on niin naurettavan alhasia ettei tämmöstä voi hyväksyä.
Muuten vaikka levymyynti romahtaa, niin keikoilla käy ihmiset paljon. Sieltä se leipä löytyy artistien pöytään.
Niin ja tänä vuonna oon ostanu 1 levyn ”aitona ja toisen levyn mp3:sena. Keikoilla olen ollut niin monta kertaa etten pysty laskee tarkalleen, joku 10 – 20 on haarukka.
En ole koskaan ymmärtänyt muusikoitten ajatusta, että kerran tehdystä työstä pitäisi rahaa tippua koko loppuelämän ajan. Ei se noin mene normiduunarillakaan. Muusikon pääasiallinen tulonlähde pitäisi olla ne esiintymiset. Jos muussakin elämässä pätisi tämä jo tehdystä työstä saatava palkka, niin esim. loistristeilijän rakentamisessa mukana olleiden pitäisi saada jokaisesta matkustajasta korvausta, koska käyttävät hänen tekemäänsä laivaa.
Tiivistettynä, muusikon pitää ensin saada maine, ja sen jälkeen löytyy keikkoja, joista tehdään se tili. Tuossa maineen luomisessa on esim. Spotify hyvä juttu.
Ammattimuusikko Anssi Kela? Ei nyt kumminkaan mitään hirveen hyvää musaa tee varmaan kenenkään mielestä. Biisit on välimallin renkutuksia, että sääli on jos mies itsensä tituleeraa ammattimuusikoksi.
Ei se nyt Spotifyn syy ole, jos Anssi ei saa leipäänsä pöytään musiikkimiehenä. Mielestäni Anssi voisi jatkaa ”Peukkulyseo”-videoiden spämmimistä youtubeen ihan harrastuspohjalta, mennä töihin raksalle ja jatkaa pakkomielteistä absolutistielämää tyytyväisenä miehenä.
Voihan spotify kun kuohuttaa mielipiteitä :0
Vaikka Spotify soitosta ei artisti saakkaan kuin kahvirahoja, pitäisi kuitenkin ottaa huomioon se tosiasia, että Spotify vähentää laitonta lataamista netistä. Tästä ei tietenkään ole mitään tutkittua tietoa (vielä) olemassa mutta mutu tuntumalla voisin sanoa sen olevan fakta.
Joidenkin tietojen mukaan isot levy-yhtiöt omistavat Spotifystä n. 15%. Miksi levy-yhtiöt ovat mukana tälläisessä artistia riistävässä toiminnassa? Juuri tuon mainitsemani piratismin kitkemisen takia. Palvelu ei vielä varmaankaan kovin suuri rahasampo ole, premium asiakkaita on suhteellisen vähän ja mainostulotkaan eivät varmaan päätä huimaa, mutta se mikä on laittomasta nettilataamisesta pois, on pelkkää tuloa. Toinen juttu sitten taas on se, mitä artisistille maksetaan Spotify kuuntelusta. Siihen syypää kylläkin löytyy taas sieltä levy-yhtiöstä, ei Spotifystä. Minkähän takia luulette isojen levy-yhtiöiden hankkineen 15% omistusosuuden Spotifystä? Sillä siivulla saa aikalailla valtaa päättää Kelallekin maksettavista korvauksista.
Terve. Anssin levymyynnit kertokoon sen, että tykkääkö porukka Anssin musasta vai ei.
Jos artistin ammatista tehtäisiin samankaltainen juttu, kuin ”perusduunarin” työstä..silloinhan artistit elisivät sitä samaa oravanpyötää…heheee.. enemmistö alistettu voitontavoittelun välineeksi.
Hyvä kirjoitus Anssilta ja tärkeää asiaa, mutta että näin tärkeää?! Hupsis sentään! Meidän taloudessa kun rokki soi ihan perinteisiltä cd-levyiltä, enkä minä ainakaan tiedä juuri mitään tästä Spotifystä. Mutta senverran tiedän kyllä, että kotikaupunkimme legendaarinen pieni levyliike joutui lopettamaan jokin aika sitten kannattamattomuuden takia ja nyt ei sitten meinaa täältä ainakaan saada ostettua juuri mitään ja Prismojen jne. palvelu on ihan onnetonta. Eilenkin piti hakea Helsingistä asti Hanoi Rocksin dvd, että se ehti vielä pukinkonttiin.
Anssi: Ymmärrän pointtisi asiassa. Huomioithan, että Spotifyä omistavat levy-yhtiöt ja levy-yhtiösi on sen kanssa tehnyt sopimuksen musiikkisi jakamisesta.
Sanoit ensimmäisessä kappaleessa, että ”muiden työllä rahastaminen on väärin”, no niinhän se on. Oletko kuitenkin sitä mieltä, että tuo olisi ”ihan ok”, jos se tehtäisiin epäkaupallisesti kuten vertaisverkoissa internetissä tehdään? Eli onko tämä nettipiratismi (epäkaupallinen) siis OK? Mitä tulee tähän Spotifyyn ja nettipiratismiin, ei todellakaan ole täysin selvää, kasvattaako se levymyyntiäsi vai vähentääkö se sitä. Että sikäli, vaikka käytännössä et korvausta Spotifyltä saa, voi se sen kautta tullut tuotto näkyä kasvaneessa levymyynnissä.
Olen ehkä hieman erimieltä tuon kanssa, että biisit ovat pääomaa tai osakkeita, tai ainakaan niiden ei pitäisi olla sellaisia. Muuten, tuleeko suurimmat tulosi teostotuloista, keikkailusta vai levymyynnistä?
Aarrgghhh:n laskutoimituksista ihan vain sen verran, että muidenkin virheiden lisäksi laskit radiosoitosta vain Gramexit, et Teostoja.
Ellet tiedä, mikä näiden ero on, kehottaisin joko ottamaan selvää tai vaikenemaan tässä keskustelussa.
Kaikilla muillakin tuntuu menevän iloisesti sekaisin esittäjä, tekijä, tuottaja, rojaltit, teostot, gramexit jne…
Flamer: ”EI radio soittojen ja spotifyn korvauksia voi mitenkään verrata.. haloo..”
Ei minustakaan, kyseessä on kaksi aivan eri asiaa. Muut keskustelijat alkoivat kuitenkin heitellä näitä vertauksia, joten kerroin vain käytännön esimerkin radiosoitosta saatavista korvauksista.
Yksi biisi: ”En ole koskaan ymmärtänyt muusikoitten ajatusta, että kerran tehdystä työstä pitäisi rahaa tippua koko loppuelämän ajan. Ei se noin mene normiduunarillakaan.”
Lauluntekijän työ nyt ei vain ole ihan normiduunia. Eivät tähän päde samat lainalaisuudet kuin esim. varastomiehen työhön – enkä ymmärrä miksi pitäisikään päteä.
On sitä paitsi muitakin aloja, joilla maksetaan kerran tehtyä asiaa aina uudestaan ja uudestaan. Nopeasti tulee mieleen esim. autovuokraamo. Radioiden maksamat korvauksethan voidaan myös nähdä jonkinlaisena vuokrana: niillä ostetaan oikeus soittaa kappale.
Peukkulintsari: ”Ammattimuusikko Anssi Kela? Ei nyt kumminkaan mitään hirveen hyvää musaa tee varmaan kenenkään mielestä. Biisit on välimallin renkutuksia, että sääli on jos mies itsensä tituleeraa ammattimuusikoksi. Ei se nyt Spotifyn syy ole, jos Anssi ei saa leipäänsä pöytään musiikkimiehenä.”
Entä sitten ne artistit, joiden musiikista pidät? Onko heidänkin tuotantoaan ok riistää? Vaiko pelkästään minun?
Salla: ”Oletko kuitenkin sitä mieltä, että tuo olisi “ihan ok”, jos se tehtäisiin epäkaupallisesti kuten vertaisverkoissa internetissä tehdään? Eli onko tämä nettipiratismi (epäkaupallinen) siis OK?”
Ei tietenkään, se on minun vaivalla tekemieni asioiden ottamista ilmaiseksi ilman lupaani. Sehän tässä Spotify-kuviossa kismittääkin, että kyseessä on virallinen, levy-yhtiöiden hyväksymä palvelu – joka ei kuitenkaan artistin kannalta ole lopulta paljoa piratismia kummempaa.
Salla: ”Muuten, tuleeko suurimmat tulosi teostotuloista, keikkailusta vai levymyynnistä?”
Tsekkasin tämän vuoden tuloni. Ne jakautuvat näin:
Teosto- ja gramex-korvaukset: 68%
Rojalti kirjamyynnistä: 15%
Keikkapalkkiot: 9%
Muut palkkiot: 5%
Rojalti levymyynnistä: 3% (Aukion rojaltit maksetaan vasta ensi vuonna)
Toivottavasti Anssi jaksat lukea tänne saakka kommentteja.
”Mainitsepa yksikin artisti, joka on yhtään suuremmassa mittakaavassa lyönyt itsensä läpi ilman levy-yhtiöiden apua. Minun mieleeni ei ainakaan tule ainuttakaan esimerkkiä. Tuo sinun ajatuksesi on kaunis, mutta valitettavasti se ei ole realismia.”
Tietenkään bändien läpilyönti ei ole vielä tapahtunut montaa kertaa, mutta esimerkiksi Artic Monkeysin löytäminen oli Internetin ansiota. Ehkä vastaava keissi on myös Englannin Rage Against The Machinen hankkimista joulun listaykköseksi.
Tutustu myös mitä Nine Inch Nails on tehnyt ja sanonut tämän saman aiheen tiimoilta.
Internetin ja digitaalisten musiikkiformaattien aikakaudella levy-yhtiö tarvitsee enemmän sinua, kuin sinä levy-yhtiötä. Toivottavasti keksit sen pian!
Jos haluat paneutua Interent-aikakauden syy-seuraus suhteisiin lisää, niin suosittelen lämpimästi Chris Andersonin kirjaa Free!
Chris Andersonin ”Free”-kirja, joka saarnaa ilmaisuuden iloista maksoi Akateemisessa kirjakaupassa 23€. Free, indeed.
Anssi, olet skarppi tyyppi ja erinomainen muusikko. Kirjoituksesi Spotifysta on ajan hermolla ja täyttä asiaa. Valitettavasti lukuisista tänne tulleista kommenteista paistaa jälleen kerran läpi se, että ihmisten URPOUS on ehtymätön luonnonvara. Mutta tämähän ei ole mikään uutinen sinänsä. Puupäät jaksavat suoltaa samaa roskaa netintäydeltä, olipa kyseessä sitten Suomi24, Hesarin keskustelupalsta, blogit, jne., jne. Ehkäpä on hyvä, että netti tarjoaa väyliä näiden turakaisten aivopieruille – voisivat muuten vaikka vahingossa satuttaa jotakuta.
Hyvää joulua ja inspiroivaa vuotta 2010!
http://www.voice.fi/index.php?mw=U2+The%20Edge+CD-teollisuus+Bono+&option=com_sbsarticle&tmpl=blog&cid=10714&cat=1
ihan hyvä huomio anssi sellainen tää maailma on,ei kai tääl oikeen kukaan päätä enää mistään tai päättää mut joteenkin vaan ihminen näyttää kyntensä ja toimii niinku toimii,mut onks se oikein se onkin sit eri juttu,mun mieles ehdottomast muusikot on ansainnu palkkansa!!!!sillä ne elättää ittensä ja perheensä,enkä usko et muusikot alkais yhtäkkiä vaan laulaa ja tekee musiikki ilmaiseks et ne sit vaan imuroidaan jostain ja hei järkeä kai pitäs käyttää.mun mielest anssi oot ihan oikees et mettään meni mut tsemppiä kaikest huolimatta ja mikkelin keikast kiitos(KIRJE JÄI….MINNE????NIIN ja nouskaa parrikadeille hyvät muusikot pysäyttäkää uppoava laiva..mut joulurauhaa sinulle anssi!anna kynän puhua sulla on hirmu hyvä tajunnan virtaus ja otat kantaa asioihin reilusti ja hyväl taval. näkemisiin ja hyvää tulevaa vuotta myöskin!!!!
Se on niin hauskaa kun nämä peruspentit väittävät että tehdystä työstä pitää saada kunnon palkka, samalla kun saavat osinkoa omistamistaan Nordean osakkeista joiden eteen joku muu on tehnyt työtä.
Komppaan Frankia, hän puhuu faktaa vaikkei se Pentti Peruskommarin päähän menekkään.
Väännetään vielä rautalangasta; artistit eivät saa kerta- eikä tuntipalkkaa.
Otetaan esimerkki; liukuhihnalla työskentelee leipuri pyörittelemässä sämpylöitä aamukuudesta kahteen. Linjan toisessa päässä on henkilö joka heittää epäkelvot sämpylät roskiin. Leipuri saa tuntipalkkaa, joten hänelle on aivan sama kuinka monta sämpylää lentää sioille. Palkka on kuitenkin sama. Tämän lisäksi hänelle korvataan sairastumiset, vuosilomat, ylityöt ja vapaapäivät.
Vaihdetaan leipurin tilalle artisti. Artisti periaatteessa työskentelee milloin häntä huvittaa, mutta hänelle maksetaan vain onnistuneista pullista eikä hänelle makseta ylityökorvauksia, sairaskorvauksia, lomia eikä hänellä ole maksettua vapaa-aikaa. Hänelle kuitenkin maksetaan pieni osinko joka kerta kun pulla myydään kauppaan ja sieltä kuluttajalle. Periaatteessa hän saa siis rahaa silloinkin kun hän ei tee työtä. Mutta koska korvaus on niin pieni, artistin pitää olla parempi sämpylän pyörittäjä kuin leipuri.
Ja silti leipurilla on otsaa tulla vinkumaan artistille että hän saa palkkaa vaikkei tee työtäkään.
Näin toimii suomalainen kateus.
Antti: ”…esimerkiksi Artic Monkeysin löytäminen oli Internetin ansiota. Ehkä vastaava keissi on myös Englannin Rage Against The Machinen hankkimista joulun listaykköseksi.”
Arctic Monkeys ehkä löytyi netistä, mutta kyllä sielläkin on takana ihan virallisia levy-yhtiöitä. Samoin Lily Allenilla. Tuo RATM-hanke on puolestaan täysin eri asia: bändi nousi maailmanmaineeseen jo vuonna 1992.
Ihan oikeasti: kertokaa minulle yksikin artisti, joka on noussut merkittävään suosioon ilman levy-yhtiöiden apua. Senhän pitäisi olla mahdollista, mutta jostain syystä yhtälö, jossa levy-yhtiöt sivuutetaan täydellisesti, ei kuitenkaan toimi. Miksi?
Internet-aikakautta on nyt eletty jo aika pitkään. Pitkään on myös vaahdottu siitä, ettei levy-yhtiöitä enää tarvita. Missä kaikki esimerkit ovat? Voisiko olla niin, että niistä isoista pahoista levy-yhtiöistä saattaa sittenkin olla jotain hyötyäkin yritettäessä lanseerata uutta artistia?
sidukka nousee päähääännnnnnnnn…
no niinhän se menee että näihäns eon 🙂
”Keikkapalkkiot: 9%”
Kannattaisiko kuule nostaa perse sohvalta ja keikkailla hiukan enemmän. Ei näy mediassa niiden rock- pop- ja tanssilavojen artistien valitusta jotka jaksavat keikkailla pitkin poikin Suomea. Ei paljon heru myötätuntoa kaltaisellesi artistille joka kotona inisee että olisi kiva saada lisää rahaa.
Sinulla on oiva tilaisuus tehdä sitä keikkojen muodossa (jos ei niin sitten kannattaa pysähtyä miettimään että suosio on sillä tasolla että tämä spotify valituskin on turha). Senkun jäät sinne sohvallesi kitisemään ja antaa maailman muuttua. Jäljelle jää ainakin ne työtä pelkäämättömät artistit joista mainitsin. Myöskin ne jotka rakkaudesta musiikkiin musiikkia tekevät päivätyön ohessa, tulevat jatkossa tekemään hyvää musiikkia.
Ottaen huomioon että kyseinen artisti on saanut elämänsä aikana (wikipedian mukaan) neljä albumia ulos.
2001 tuli Nummela, jota myytiin 157 199 kpl
2003 tuli Suuria kuvioita, jota myytiin 51 876 kpl
2005 tuli Rakkaus on murha, jota myytiin 15 391 kpl
2009 tuli Aukio, jonka myynti vielä auki
1) En jaksa piirtää kuvaa levynmyynnistä, mutta jokainen sen varmaan huomaa suhtkoht nopeasti.
2) 2002 tulot 400 000 � (Nummela albumista), 2004 tulot 350 000 � (Suuria kuvioita albumista).
Joten näin vinkiksi Anssille: Tekisit jotain musiikkia joka myy niin pääsisit taas niille 300-400 k� tuloille, mistä me normaalit työntekijät voidaan vaan uneksia.
Normaalin palkansaajan keskiansio taisi olla noin 35 000 �/vuosi joten noiden kahden vuoden tuloilla olet jo tienannut normaalipalkansaajan yli 20 vuoden tulot.
Koska tehdään artikkeli kuinka allekirjoittanut tienaa omasta mielestään liian vähän? Haastettelupyynnöt sähköpostiin.
Luimpa juuri molemmat aiheeseen liittyvät Anssin kirjoitukset ja kommentit. Itsellänikin Spotify soi, ja olen sen perusteella pari levyä ostanut. Kaveri, joka hommasi Premiumin, kertoi tosiaan, että ääni paranee ilmaisversioon verrattuna. Miksei tätä mainita Premium-version mainoksissa?(en ainakaan muista kuulleeni)
Tuohon peukkulintsarin kommenttiin sanoisin itse, että siihen, onko Anssin musa renkutusta löytyy varmasti monia mielipieitä, mutta minun käsittääkseni hän on ammattimuusikko, koska hän elää musiikin tekemisellä/esittämisellä. Luulen, myös että hänen ammattinimikkeensä on ihan ”muusikko” virallisissa papereissa. Ja muuten, omasta mielestäni vaikkapa musiikin tekeminen juuri onki ”tuottavaa” työtä, siis muutoin(kin) kuin rahallisesti.
Muusikko Mike Shinoda sanoi asiasta hyvin. Hän kysyi, miksi ihmiset ovat valmiita varastamaan (puhun laittomasta lataamisesta) artistilta, josta pitävät, jolloin syövät hänen/heidän mahdollisuutta jatkaa musiikin tekemistä, mutta ovat valmiita tukemaan vaikkapa Nikea ostamalla kengät (vaikka luultavasti moni fanittaa lempiartistiaan enemmän) Tämä nyt ei varsinaisesti Spotifyihin liity, mutta aihe on täällä laajennut..
Tietääkö joku mistä ton ”Free”-kirjan vois imuroida ilmaseks?
Yllättävän usein olen kavereiltani kuullut, että ovat jo kuunnelleet Spotifystä sitä levyä, jonka kerron juuri ostaneeni. Käytin hetken aikaa Spotifyita mutta kyllästyin niihin ”loputtomiin mahdollisuuksiin”, joita se tarjoaa. Ostan mielelläni levyn, rippaan sen puhelimeeni ja keskityn siihen kunnolla jonkin aikaa. Tänään ostin impulssiostoksena joululahjoiksi 2 levyä, luettuani Hesarin koko sivun jutun levyuutuuksista.
Toivottavasti Spotify jää yhdeksi vaihtoehdoksi ja lisää musiikin kokonaiskulutusta ja kasvattaa bisnestä. Mutta toivottavasti muusikot saavat oikeudenmukaisen korvauksen. Aina on uusien (nauhoittavat mankat jne) pelätty vievän muusikoilta elinkeinon. Eiköhän kokonaiskulutus kasva mutta se jakaantuu globaalisti koska uusia löytyy netin kautta vaikka kuinka paljon.
Hyvä, että näistä asioista keskustellaan koska se kuitenkin pistää miettimään mikä on oikein ja mikä väärin. Itse en wareta kotimaisten muusikoiden levyjä, ihan periaatteesta.
Pari havaintoa taas:
Anssi Kelan Nummela on KAIKKIEN AIKOJEN menestyneimpiä suomalaisia levyjä. Sen ottaminen mittatikuksi mihinkään on typerää. Toiseksi: jos ”kerran vuosikymmenessä” -tyylisellä myyntimenestyksellä yltää vain suuren yrityksen keskijohdon tuloihin, onko siitä oikeasti syytä olla kateellinen – varsinkin kun noita tulopiikkejä ei voi tasata, vaan lihavina vuosina maksetaan myös maksimiverot. Siitä 400 000 eurosta menee siis veroihin 300 000 euroa.
Leevi and the Leavings ei tehnyt yhtään keikkaa, mutta sai aikaiseksi aika tukun klassikoita ja myyntimenestyksiä. Te toisten työtä ilmaiseksi vaativat sanotte, että artistin pitää hakea leipänsä tien päältä sen sijaan, että voisi elättää itsensä vaikka tekemällä kunnianhimoisia albumikokonaisuuksia. Eikö kukaan muu ansaitse elää työllään?
Teille saattaa tulla yllätyksenä, mutta monelle suurelle suomirock-tähdellekin keikkailusta jää käteen vain päivärahat. Kakulla on livepuolella monta ottajaa ja kulurakenne on raskas. Tietysti jos uskoo iltapäivälehtien uutisointia keikkaliksoista, voi olla autuas uskossaan.
Vielä lopuksi, ja haluan, että joku OIKEASTI kykenee kumoamaan tämän: eikö ole aivan yhtä oikeutettua mennä pummilla keikoille kuin ladata musiikkia laittomasti netistä? Sehän ei ole varkaus, koska mitään fyysistä varastamista ei tapahdu, eikä kukaan menetä mitään, ja artisti esiintyy joka tapauksessa. Onko tämä seuraava asia, jota vaaditte?
Arctic Monkeysin ”nettimenestyksen” takana oli kyllä ihan ison rahan markkinointikoneisto ja ammattimainen management. Sen bändin ja Lily Allenin tapauksessa nettihype oli täysin masinoitua, ja sitä käytettiin markkinoinnissa kulmana, johon median oli helppo tarttua.
Pienet ja keskisuuret indie-yhtiöt muuten kärsivät warettamisesta yhtä paljon kuin isotkin yhtiöt. Ja varsinkin pienet ja keskisuuret artistit, joiden keikkasuosio ei ole sillä tasolla, että he eivät voi keikkailla tekemättä tappiota. Aiemmin se tuhannen levyn myynti on mahdollistanut musiikin tekemisen, enää se ei ole mahdollista. Tämäkin monesti ”unohtuu”.
Jos ette pidä jotain musiikkia sen arvoisena, että siitä voi maksaa, jättäkää se hankkimatta. Yksinkertaista, eikö?
Sanotaan taas alkuun, että kiva kun jaksat vastailla näihin kysymyksiin Anssi!
[b]Anssi:[/b] [i]”Ihan oikeasti: kertokaa minulle yksikin artisti, joka on noussut merkittävään suosioon ilman levy-yhtiöiden apua.”[/i]
En tiedä ilman levy-yhtiöiden apua, mutta ainakin todella pienten levy-yhtiöiden avulla tai oman levy-yhtiönsä avulla nousseita kyllä on. Meinasin heittää seillaiset nimet kuin Cheek ja Fintelligens, mutta hehän olivat ensiksi molemmat Sonylla. Pikaisella haulla mm. Poets of the Fallilla on oma levy-yhtiö, samoin Apulannalla (tai no, yhteinen Tehosekoittimen kanssa). Ei kauhean pieniä nimiä?
Samoin kuin keikkailusta on puhuttu; se ei ole mikään taikasana jolla jokaisesta artistista tulee miljönääri, mutta jos vetää päälle sata keikkaa vuodessa (Cheek ;)), niin kyllä se lompakkoakin lihottaa. Myönnän kyllä, että tämä on ihan ääripään esimerkki.
Joku puhui taas epäkaupallisen kopioinnin (waretus) haitoista. Asiasta on tehty lähes 20 tutkimusta, joihin linkitin viime viestissäni. Tulokset ovat olleet hyvin ristiriitaisia: 1/3 mukaan haittaa, 1/3 ei vaikuta, 1/3 mukaan hyötyä. Itselläni waretus on vain mahdollistanut tutustumisen useampaan artistiin, mutta olen silti levtjäkin tänä vuonna, ja käynyt keikoillakin. On täysin absurdia ajatella, että kun olen warettanut 20 levyä (arvio) tänä vuonna, olisin ostanut levyt ilman latausta. 16-vuotiaalla lukiolaispojalla löytyy harvoin rahaa 400€/vuosi levyihin käytettäväksi. Silti olen ostanut niiden artistien levyt keistä eniten pidän.
[b]Kopla:[/b] [i]”Jos ette pidä jotain musiikkia sen arvoisena, että siitä voi maksaa, jättäkää se hankkimatta. Yksinkertaista, eikö?[/i]
Eihän se siis tässä tapauksessa ole keneltäkään pois, jos lataan se musiikin, kun en sitä kuitenkaan ostaisi? 😉
Spotifyn korvaukset on kyllä surkuhupaisia, mutta en mä kyllä oikein näe muutenkaan tulevaisuutta monellakaan luovalla työllä tässä maailmassa. Mietitäänpä hetki.
Katselin juuri omaa spotifysoittolistaani ja sen perusteella suurin osa omista rahanrippeistäni menee 1980 ja 1990-luvun klassisille artisteille ja henkilökohtaisille biiseille. Olen aika varma, ettei 90% oman listani artisteista enää tarvitse kovin merkittäviä rojalteja omista ostoksistani. Jos Spotify kaatuisi huomenna, nettipiratismi olisi mahdotonta ja ostaisin huomenna kaiken kuuntelemani musiikin albumeina, niin valitettavasti Anssi joutuu kilpailemaan Beatlesin, Metallican, David Bowien ja Beethovenin kanssa, joiden levyt on aika paljon korkeammalla ostoslistalla kuin uuden luovan työn.
Maailmassa on nykyään ihan saatanasti musiikkia ja immateriaalioikeuskäytäntöjen tähden 100-vuotta vanha biisi on yhtä arvokas taloudellisesti kuin uusi luova tuotos. Zeppeliini ei ole vanhentunut päivääkään ja sen levyjä myydään edelleen kuin leipää. Mutta samalla tämä käytäntö tekee kentän entistä haastavammaksi uusille tulijoille. On ihan riittävän haasteellista saada uudet sukupolvet maksamaan musiikista (joiden varttumista on leimannut tiedonsiirtotekniikan kehittyminen, toisin kuin vanhemmillaan [tallennetekniikka]). Jossain vaiheessa pitää huomata myös elinikäisen rojaltioikeuden mahdottomuus uuden kulttuurin kannustimena. Levymyynti ja rahavirta musiikkiteollisuuteen eri muodoissaan on 2000-luvullakin vain kasvanut. Silti sun palkka on tän ketjun perusteella ihan säälittävä (maallikkona sanoisin, ettei vähemmän suosituilla artisteilla ole ainakaan helpompaa). Siitä ei pelkkää Spotifyä syytä.
Yrityksen tehtävä on tehdä rahaa omistajilleen.
Ansaintalogiikan eroista johtuen artistia ei tule verrata palkkatyöläiseen. Artisti on yrittäjä.
Yrittäjän tulot ovat samaan tapaan epäsäännölliset ja tulevat usein jälkikäteen, esimerkkinä vaikkapa tietokoneohjelmistoyrityksen lisenssimaksut joita voi tulla vuosia sen jälkeen kun varsinainen ohjelmisto on toteutettu.
Yrittäjä voi parantaa liiketoimintansa kannattavuutta monella tavalla, esimerkiksi
– Tekemällä parempia tuotteita tai palveluita
– Karsimalla kustannuksia
– Markkinoimalla
– Parantamalla logistiikkaa
Tyypillinen pop-artisti tekee kahta toisiaan tukevaa liiketoimintaa: ääniteliiketoimintaa ja esitysliiketoimintaa. Molempia tehdään pääsääntöisesti täysin kapitalistisessa ympäristössä jossa rahat tulevat maksavilta asiakkailta ja jakautuvat liiketoiminnassa mukana oleville tahoille.
Perinteisesti artistit ovat ulkoistaneet suuren osan ääniteliiketoiminnastaan levy-yhtiöille ja jakelukanaville. Artisti itse tekee osan ”tuotekehityksestä” eli osallistuu levyntekoon esimerkiksi laulamalla, soittamalla, säveltämällä ja sanoittamalla. Levy-yhtiö hoitaa suvereenisti kaiken markkinointi-, myynti- ja jakelutoiminnan ja osallistuu myös tuotekehitykseen esimerkiksi vuokraamalla studioaikaa, palkkaamalla äänittäjän, tuottajan, usein soittajiakin. Tämä selittää sen, että artisti itse saa vain noin 5% levymyynnistä ja esimerkiksi Spotify-tuloista – hän kun tekee vain pienen osan työstä.
Eräät yrittäjähenkisemmät artistit kuten edellä mainitut Poets of the Fall ja Apulanta ovat perustaneet oman levy-yhtiön ja hoitavat suuremman osan liiketoiminnasta itse – ja tekevät sen eteen myös enemmän töitä kuin keskivertoartisti.
Internet on muuttanut ääniteliiketoiminnan pelisääntöjä dramaattisesti ja pysyvästi. Ne artistit, jotka oppivat nämä pelisäännöt nopeasti ja osaavat hyödyntää niitä, pärjäävät taloudellisesti myös tässä ympäristössä. Kysyntä, tarjonta ja loppuasiakkaan maksuhalukkuus määrittelevät lopulta sen kuinka monelle artististille tämä on mahdollista.
Kilpailu on kapitalistisessa yritysmaailmassa kovaa, Ne artistit, jotka keskittyvät kilpailemisen sijaan valittamiseen ja vanhan maailman haikailuun, joutuvat ennen pitkää hakemaan elantonsa muualta.
Moi Anssi, sun pitää nimetä tää sun blogi uudelleen Valittelua-blogiksi,sen verran katkeraa on juttu viime aikoina ollut. Ja mun mielestä se 0.00000003 euroa on ihan hyvä korvaus jostain Alfonso Stenmanista.
Amatöörisoittajalta hyvä kirjoitus.
Valittamisesta sen verran, että kyllähän epäkohdista täytyy voida puhua. Jos musiikintekijöiden työn tuloksia käytetään laittomasti tai epäreilusti niin eihän siitä ole syytä vaieta. Musiikin laitonta käyttöä voisi verrata yritysten patenttikiistoihin. Esim. Nokian hiljattain nostama oikeusjuttu Applea vastaan Nokian keksintöjen luvattomasta käytöstä omissa tuotteissaan. Nokiakin valittaa ja haluaa, että Apple maksaa asiaan kuuluvan korvauksen. Tosin Apple esitti odotetusti vastakanteen asiassa. Miksi Nokia on niin ahne, että haluaa Applelta rahaa vaikka ei suoranaisesti ole tehnyt mitään iPhonen eteen (paitsi kehittänyt tämän matkapuhelinteknologian).
Yhdyn täysin Amatöörisoittajan loistavaan kommenttiin.
Internet on yksi niistä asioista, joissa retrospektiivistä katseleminen on ensimmäinen virhe. Jos jää voivottelemaan, niin silloin ainoastaan menettää mahdollisuuksia. Palaako CD-levyjen arvostus maagisesti, vai kehittyykö digitaaliset formaatit vieläkin eteenpäin..
Käytä tilannetta hyväksesi ja mieti miten voit hyötyä Internetin mahdollisuuksista.
Esimerkiksi, voisit perustaa nettiin Anssi Kelan Kitarakoulun (videoita, nuotteja..), jonka käyttäminen maksaa 3e kuussa (36e/vuodessa kertaa pari tuhatta käyttäjää = paljon rahaa).
Verrattuna tilanteeseen vaikkapa viisi vuotta sitten, sinulla on enemmän mahdollisuuksia tehdä rahaa Internetissä, kuin mitä sinä mukamas menetät erilaisten spotifyiden myötä.
Johnny, totta kai epäkohdista voi puhua ja valittaakin saa! Toinen asia on, kuinka kannattavaa se on ja kenelle kannattaa valittaa.
Spotifyn tapauksessa – kuten aiemmin laskeskelin – artistin saama korvaus suhteessa asiakkaan maksamaan summaan vaikuttaa olevan samaa luokkaa kuin perinteisessä levymyynnissä joten on hieman kyseenalaista onko valittamiseen yleensäkään aihetta. Jos on niin oikea valituksen kohde lienee levy-yhtiö eikä Spotify saati sitten Spotifyn asiakas joka maksaa tuotteesta asiallisen korvauksen joko suoraan tai välillisesti mainostajien kautta.
Loppuasiakkaalle Spotify ja sen kaltaiset palvelut ovat kuitenkin niin ylivoimaisen hyviä, että on vaikea uskoa minkään muun laillisen toimintamallin pärjäävän pidemmän päälle. Tästä syystä toivon Anssin ja muiden artistien puolesta, että Spotify ja muut vastaavat palvelut onnistuvat. Sitä mukaa kun maksavien Spotify-asiakkaiden määrä lisääntyy, kasvaa myös artistien saama korvaus.
Vaihtoehtona todellakin on ainoastaan laittomat kanavat joissa äänitteistä ei kukaan maksa mitään.
Anssille: Toivotan menestystä musiikintekijänä! Pistä diilisi levy-yhtiön kanssa niin hyvään kuntoon kuin osaat tai perusta oma yhtiö. Tee ahkerasti lisää hyvää musiikkia ja kehitä oheistuotteiden myyntiä ynnä muuta lisäbusinesta niin ehkäpä pystyt elättämään itsesi alalla eläkeikään saakka! Itse en ole koskaan ostanut levyjäsi enkä mitä todennäköisimmin ostakaan, mutta lupaan kuunnella kappaleitasi silloin tällöin Spotifystä ja saatanpa piipahtaa keikallasikin.
Anssi Kela, kannattaa lukea seuraava blogi-kirjoitus läpi, myös kommentit:
http://vahtikoira.blogspot.com/2009/11/kusettaako-spotify-artisteja.html
Siellä tulee hyvin ilmi se tosiasia, että nykyinen tekijänoikeusjärjestelmä on tehty silmälläpitäen suuria kuuntelijamääriä. Laskelmien mukaan Spotify maksaa jopa tuplasti sen mitä radiokanavat maksavat kappaleen soitosta/kuulija.
Kun YLEn radiokanava soittaa yhden kappaleesi, voi se vastata esimerkiski 10000 kuuntelukertaa. Mutta spotifyssä yhden kappaleen soittaminen vastaa tasan yhtä kuuntelukertaa. Tällaisille streaming tekniikoilla toimiville ”radioille” pitäisi olla omanlaisensa hinnastot. Toisaalta artistien kannalta paras ratkaisu voisi olla teoston kaltainen yhdistys, joka pyörittää spotifyn kaltaista streaming palvelua. Tällöin kulujen vähentämisen jälkeen artisteille makseittaisiiin kaikki se käteen jäänyt rahamäärä, mitä kuukaudessa on kertynyt. Tällaisen toteuttaminen vaatisi todennäköisesti levy-yhtiöiden, teoston, gramexin ja muiden instanssien yhteenliittymän. Tällainen taas voi olla mahdotonta, koska kaikilla on oma lehmä ojassa, ja pyrkivät ajamaan vain omaa etuaan ja maksimoimaan omat voittonsa (teostoa ja gramexia lukuunottamatta).
Elias: ”Poets of the Fallilla on oma levy-yhtiö, samoin Apulannalla”
Nämä ovat tosiaan hyviä esimerkkejä tee se itse -meiningistä. Kummankaan nousu ei kuitenkaan ymmärtääkseni perustunut internetiin? Ainakin Apulanta nousi esiin ihan muita väyliä pitkin. Poets of the Fallin vaiheita en tunne tarkasti, mutta eikös heidän hommansa lähtenyt isommalle vaihteelle jonkin kansainvälisen pelikytkyn ansiosta?
Joka tapauksessa siihen nähden miten kauan tätä ”levy-yhtiöt ovat turhia, bändit voivat tehdä kaiken itse netissä” -mantraa on hoettu, niin tulokset tällä rintamalla ovat vielä kovin laihoja. Tarvittaisiin oikeasti kansainväliseen megatähteyteen noussut artisti, joka olisi tehnyt tempun ilman minkäänlaisia levy-yhtiöitä tai markkinointikoneistoja. Sen jälkeen alkaisi varmasti tapahtua.
Elias: ”Eihän se siis tässä tapauksessa ole keneltäkään pois, jos lataan se musiikin, kun en sitä kuitenkaan ostaisi?”
Asioiden, joista kuuluisi maksaa niiden tekijöille/omistajille, ottaminen ilman lupaa ilmaiseksi ei ole koskaan oikein. Tämän luulisi olevan ihan perusmoraalia.
Eeko: ”Maailmassa on nykyään ihan saatanasti musiikkia ja immateriaalioikeuskäytäntöjen tähden 100-vuotta vanha biisi on yhtä arvokas taloudellisesti kuin uusi luova tuotos. Zeppeliini ei ole vanhentunut päivääkään ja sen levyjä myydään edelleen kuin leipää. Mutta samalla tämä käytäntö tekee kentän entistä haastavammaksi uusille tulijoille.”
Tämä on tärkeä huomio. Linkitin keskustelun alussa (n. kilometri tästä ylöspäin) Ilkka Mattilan kolumniin, joka käsittelee samaa asiaa. Musiikkia on nykyisin aivan liikaa ja siihen pääsee käsiksi liian helposti. Biisit ja levyt ovat siksi kokeneet inflaation. Kun ennen termi ’rock-musiikki’ yhdisti kokonaisia sukupolvia, niin nykyisin musiikki lähinnä erottelee ihmiset tuhansiin pieniin karsinoihin.
Itse uskon siihen, että joskus tulevaisuudessa (esim. sadan vuoden päästä) pop- ja rock-musiikille on käynyt samoin kuin klassiselle: uusi musiikki ei enää kiinnosta suurta yleisöä, joka haluaa kuulla vain tuttuja klassikoita.
Hans: ”Anssi, sun pitää nimetä tää sun blogi uudelleen Valittelua-blogiksi,sen verran katkeraa on juttu viime aikoina ollut.”
Tämä onkin valitettavaa, jotenkin viime aikoina on vain kasautunut näitä negatiivisia aiheita. Kirjoitukseni eivät kuitenkaan heijasta yleistä mielentilaani, joka on hyvä. Toivottavasti lähitulevaisuudessa ei ilmene epäkohtia, joista täytyisi taas meuhkata täällä.
Minusta on tärkeää käyttää tätä foorumia myös tärkeäksi katsomistani asioista kirjoittamiseen (tällaiset kirjoitukset löytyvät ’mielipiteet’ -linkistä sivuston oikealla laidalla). Epäkohtiin tarttuminen näyttää vain väistämättä johtavan ruikuttajan maineeseen.
Antti: ”Käytä tilannetta hyväksesi ja mieti miten voit hyötyä Internetin mahdollisuuksista.”
Väittäisin käyttäneeni internetin mahdollisuuksia hyväkseni keskimääräistä artistia enemmän. Todistusaineistona tämä saitti – ja vaikkapa juuri tämä keskustelu. Voit uskoa, että olen lukemattomia kertoja miettinyt miten saisin käännettyä nettityöskentelyni lisäansioiksi. Ratkaisua en ole keksinyt.
Pasi Vähämartti: ”Laskelmien mukaan Spotify maksaa jopa tuplasti sen mitä radiokanavat maksavat kappaleen soitosta/kuulija.”
Olen jo tuolla aikaisemminkin todennut, että minusta Spotifyn korvausten vertaaminen radioiden maksamiin korvauksiin on älytöntä. Ei Spotify ole radio.
Tekijän kannalta oleellista on se, että radiosoitosta saatavilla korvauksilla pystyy elättämään itsensä. En yritäkään vängätä, että minun pitäisi saada Spotifylta saman verran kuin radiosoitoista – ymmärrän, ettei se ole mitenkään mahdollista. Spotifyn maksama korvaus ei kuitenkaan tunnu kohtuulliselta.
Vähintäänkin haluaisin saada tietooni miten Spotifyn rahat jaetaan: kuinka monta prosenttia menee mihinkin? Vasta sen jälkeen voisi oikeasti arvioida tilitysten reiluutta. Sitä ennen tässä joudutaan olemaan liikkeellä vain mutu-pohjalta.
Eikö Poets of the Fall lyönyt jokunen vuosi takaperin Suomessa komeasti läpi omakustanteisella debyytillä, taisi olla listaykkönenkin? Muistelisin että Don Johnson Big Bandinkin itsekustannetun debyytin myynti mitattiin tuhansissa jo ennenkuin levy-yhtiön mukaan astumista. Tai sitten puhun omiani. Tätä parempia esimerkkejä ei tule mieleen.
Anssi, ei tämä kummoinen lohdutus ole, mutta ainakin väki kuulee laulujasi. Sellaisetkin jotka niiden ääreen päätyivät sattumalta spotifyn tai kuoman lähettämän mp3-tiedoston myötä. Ehkäpä tulevat keikallekin ja hyödyt sitä kautta edes jotain. 😐
”Eikö Poets of the Fall lyönyt jokunen vuosi takaperin Suomessa komeasti läpi omakustanteisella debyytillä, taisi olla listaykkönenkin?”
Anssin mainitsema pelikytkös on siis Max Payne, jossa soi kappale ”Late Goodbye”. Ja peli kai julkaistiin ennen levyn ilmestymistä, ainakin takakannen biisilistaan on Late Goodbyen jälkeen sulkuihin laitettu ”Theme from Max Payne 2”. En sitten tiedä paljonko tällä vaikutusta ollut levynmyyntiin, mutta ainakin auttoi varmasti promoamisessa. Hyvää musaahan Poetsit muutenkin tekevät, ettei sinänsä ihme, että levy löi läpi.
Tein vähän googlailuja ja laskelmia. Linkit ehdin jo hukata, mutta suuruusluokistahan tässä puhutaan. Spotifyllä on briteissä miljoona asiakasta, joka meinaisi noin kymmenen miljoonan euron tuottoa kuukaudessa (oletettavasti mainostulot kustantavat edes suunnilleen samoissa määrin, kuin tilaajat. Tai ainakin tämä tulee muuttumaan, kun Internetmainonta hiljalleen syrjäyttää kaiken muun.) Lisäksi UK/US-musiikkimarkkinoille tulee viikottain noin 50 uutta albumia, joka siis kuukaudessa olisi noin 200 levyä.
Jos tämä kymmenen miljoonaa jaettaisiinkin (miljoona asiakasta muuten ei ole paljon brittien kokoisessa maassa. USA:ssa palvelua ei taida olla vielä edes olemassa, joten oikeasti puhutaan ehkä kymmenkertaisesta summasta pitkällä tähtäimellä) uutta musiikkia tukien (esimerkiksi jonkinlainen laskenta, että ensimmäinen vuosi maksetaan täyttä rojaltia, toinen vuosi puolikasta jne.), niin kahdelle sadalle yrittäjälle varovaisestikin laskien muodostuisi spotifytuloilla noin 50 000 euron keskiarvoinen palkka tehtyä levyä kohden (pelkästään briteissä). Tommoinen korvaus olisi siis ihan nyt jo laskennallisesti mahdollista jos…
…murto-osasenttien korvaukset eivät valuisi vanhoille, vakiintuneille artisteille ja
…spotify olisi pulju, joka olisi tehty artistien ehdoilla artisteille sopivin korvauksin.
Miljoona asiakasta ei tosiaan ole vielä paljon, eikä 50 000e kovin montaa levyä kustanneta, mutta kyllä tossa 10e hinnoittelumallissa on hyvinkin varaa tehdä musiikkibisneksestä kannattavaa. Toi ikiaikainen, tasavertainen immateriaalioikeus on vain semmoinen juttu, johon artistien pitäisi herätä. En toki kannata kaupallisten oikeuksien raukeamista (ilmaista musiikkia vastaan on vielä vaikeampi kilpailla), vaan ehkä pitäisi miettiä jotain teostosysteemin muokkaamista siten, että muiden tekemästä (vanhasta) musiikista saatua tuloa käytettäisiin aktiivisesti uuden kulttuurin tukemiseen ja kehittämiseen.
Anssi, miltä susta tuntuu se, et Nummela myy edelleen ja edelleen ostetaan mielummin tätä yhtä Suomen myydyintä levyä sen sijaan, että kuluttajien rahat ohjautuisi ennemmin uusien, mielenkiintoisten artistien tuotteisiin? Tai vaikkapa Aukioon?
Pakko sen verta vielä puuttua tähän monesti toistuvaan argumentointiin että artistin pitää ansaita tulonsa keikkailulla. Tämähän on nimittäin täysin väärä olettamus.
Asia ei ole niin yksinkertainen sillä aika moni keikoilla kiertävä artisti ei tee itse kappaleitaan. Esim. PMMP:n taustalla Jori Sjöroos varmasti ansaitsee musiikin kirjoittamisestaan kuuluvan palkkion vaikkei mies livekoonpanossa vaikuta. Vai mitä? Vastaavia esimerkkiejä on lukuisia. Lisäksi murto-osa artisteista ja kiertävistä kokoonpanoista tekevät tuottoisaa keikkailua. Suurin osa maatamme jyräävistä bändeistä tekee hommaa ns. persnetolla koska kulut ovat suuret ja laskusuhdanteessa keikkapalkkiotkin ovat pienempiä. Ulkomailla tilanne on vielä vaikeampi sillä siellä bändit joutuvat maksamaan että pääsevät mukaan kiertueille.
Md kirjoittaa tuossa edelläni pelkkää asiaa. Omalla kohdallani keikkailu on aina ollut albumin promootiota, ei toisinpäin.
Antti: ”Esimerkiksi, voisit perustaa nettiin Anssi Kelan Kitarakoulun (videoita, nuotteja..), jonka käyttäminen maksaa 3e kuussa (36e/vuodessa kertaa pari tuhatta käyttäjää = paljon rahaa).”
Eivätköhän nämäkin pätkät löytyisi ennenpitkää jostain Spotify-videopalvelusta tai Piratebay-saitilta, kun merirosvoidealistit vaatisivat niidenkin ilmaiseksi jakoon laittamista. Eihän niiden sieltä katseleminen olisi keneltäkään pois, vai?
Miksei Anssi saisi niin halutessaan tienata elantonsa myymällä Anssi Kelan levyjä (biisejä ja kansivihkosia), jonka saa haltuunsa kertaluontoisella 15-20 euron maksulla (15-20e/vuodessa kertaa pari tuhatta ostajaa -levy-yhtion osuudet = elanto)?
Hei! olen myöhässä varmaankin tästä keskustelusta mutta tässä omat mielipiteeni:
Asun pienellä paikkakunnalla ja täältä et osta uusimpia levyjä kirvelläkään, joten latasin laittomasti aikaisemmin musiikkia,ostin kyllä jos löysin jostain.
-Kun kuulin spotifystä otin sen heti käyttööni koska vaikka olin nuori niin tajusin silti tekeväni väärin,Laiton lataaminen ei ole milloinkaan hyväksyttävää,.
-Spotify siis maksaa artisteille korvauksen ja se on hyvä(etes jotain,kun tulisi vaan enemmän premiun käyttäjiä niin voisi nousta korvauksetkin.
Kuuntelen nykyään kaiken musiikin spotifyn kautta,siihen vaikuttaa palvelun helppous ja luotettavuus.
Anssi kela,keikkaile enemmän,kehitä jonkun tietokone nörtin kanssa maksullista sisältöä nettiin: kitaransoitto opetus videoita,ja vaikka levyn ostaneille videoita levyn teosta vain 1e video,muille 5e video.
Perusta nettikauppa jossa on kaikki:musiikki,videot,Anssi kela t-paitoja…
Ota yhteyttä spotifyyn ja kerro että haluat mainostaa musiikkiasi spotify palvelussa,mainoksen kuulevat kaikki ne jotka eivät ole ostaneet premium palvelua.
Spotify myy myös nykään musiikkia,siellä on linkki jossa lukee buy.
Offtopic: Kuulostaako mahdottomalta Suomen mittakaavassa? Pahoittelen pöljän pojan matematiikkaa, mutta saa siitä jonkinlaisen ajatuksen, kai.
-Pankkilaina firmalle (normaali tapa saada yritys/hanke rullaamaan, kai?) -> Kustannetaan studio, jätetään rahaa myös promootioon.
-Promootio: Rummutus sosiaalisessa mediassa + pienet CD-R -erät radioille, levyn promoversio Spotifyhyn (esim. 4 biisiä 12:ta), lehtimainokset, ilmainen näytebiisi, haastattelut, muut ”perusjutut”, ehkä jopa musiikkivideo
-Levyn jakelu digitaalisesti artistin kotisivulla, hinta 5€/albumi (FLAC-laatu) –> 10 000 latausta = 50 000€ brutto
-Olettaen, että biisit on hyviä ja saavat soittoa radioissa, pitäisi teostotulot olla samat kuin suuren levy-yhtiön huomassa
Miinuksia:
– toimii parhaiten artisteilla, joilla on jo nimeä
– radiot ovat pahasti isojen levy-yhtiöiden talutusnuorassa uutuuksien ja uusien tuttavuuksien soiton suhteen
– riski floppaavasta levystä täysin artistin itsensä niskassa
– vaatii jonkinlaista tietoteknistä taitoa ja markkinointiosaamista (tai osaamisen ostamista) tuoda tuote esille näyttävästi
– levyn teko-/julkaisusykli pitenee, olettaen että artisti ei voi samaan aikaan ”luoda ja myydä/hoitaa firmaa”
http://kent.nu/
Tuossa vielä esimerkkiä siitä, miten pohjoismaiden suurin rockbändi on ottanut digitaalisen maailman haltuun.
Mm. viimeisin levy ja sen singlet ovat olleet myynnissä sivun kautta reilusti ennen fyysisen levyn/nettikauppojen/Spotifyn julkaisupäivää. Se on mielestäni jo arvostuksen osoitus niille, jotka bändiä seuraavat –> ”varmat” levynostajat.
Tietenkin levy-yhtiön on helppoa ja riskitöntä kokeilla bändillä, joka myy varmuudella kymmeniä tuhansia… Mutta tuo siis vain esimerkki siitä miten netti on otettu mallikelpoisesti haltuun.
Itekin tulee käytettyä spotifyä paljon. Esimerkiksi omistan Anssi Kelan Aukio levyn ihan oikeastikkin ja sen levyn olen kerran pistänyt cd-soittimeen ja kuunnellut läpi, mutta monestikko olen kuunnellut spotifystä… reilusti yli 10 kertaa.
itse kuuntelin sen spotifyssä ja se riitti mulle.
KArenssin myötä uteliaisuuteni olisi vienyt minut levykauppaan.
KArenssi
Mielestäni karenssi vois olla hyvä varsinkin ilmaiskuuntelijoille.
Spotify on vielä niin uusi ettei se siitä ole saatu vielä kaikki potentiaalia ulos. Myös kannattaa painostaa levy-yhtiöitä ja Spotifyta että artistit saisivat paremmat tulot. Artistit, Spotify ja levy-yhtiöt pitäis löytää kompromissi mikä kaikkia tyydyttää.
Oma mielipiteeni on se, että Spotifyt sun muut ovat syvältä perseestä, ja vaikka mieli tekisi, niin sen verran on selkärankaa (tyhmyyttä?) että en ole moista koneelleni asentanut. Sen sijaan käyn levykaupoissa ostamassa kiinnostavia levyjä. Ilmeisesti olen aika yksin mielipiteineni, mutta kyllä tuossa kansilehtiä hypistellessä tuntee yhä olevansa oikealla asialla. Ja vaikka en hifistelijä olekaan, niin CD:n ja vinyylin äänenlaatu on myös huomioitava asia (jännä, miten äänenlaadun merkitys on unohdettu täysin. Vielä aikoinaan silläkin oli merkitystä, miten hyvin basso jytisee ja pellit helisee).
Levylaulajan (toki perustelluille) valituksille antaisi vakuuttavuutta vaikkapa se, että asentaisit Spotifyn helvettiin iPhoneltasi jos tutustuisit uudestaan vinyylilevyjen maailman. Kuuntelisi niitä ajatuksella ja kaikessa rauhassa. Tekisi musiikista taas jotenkin pyhempää. Jos on parin näppäyksen takana kaikki maailman musiikki, niin siihen tulvaanhan hukkuu. Kun ostaa levyn kerrallaan ja kuuntelee sitä rauhassa ja syventyen, niin onhan se ihan eri juttu kuin selailla loputonta musiikkikirjastoa. Ei kaikkea tarvitse saada kerralla, tai edes ikinä.
Tappakaa Spotify. Levykaupat ovat kivoja paikkoja.
Spotify on ihan kiva palvelu ja kätevä etenkin liikkeellä ollessa, mutta kyllä se todellinen musiikin syvempi kuuntelu osaltani tapahtuu edelleen fyysisten äänitteiden kautta. Etenkin kun olen viime vuosina siirtynyt vahvasti takaisin vinyylilevyihin. Niitä Spotify ei voi korvata ja olenkin huomannut, että vinyylilevyjä myyvillä liikkeillä menee erittäin hyvin. Esim. Oulun Levykauppa Äx siirtyi isompiin tiloihin ja myyjiä tuntuu olevan palkkalistoilla vaikka kuinka monta… CD-levyjen ostoa Spotify on saattanut jonkinverran vähentää, mutta se johtuu myös henkilökohtaisesta CD formaattia kohtaan tuntemani arvostuksen laskemisesta (jos sitä nyt koskaan olikaan). Erikoisjulkaisuja, kuten The Beatles boksit tulee toki hankittua vanhaan malliin. Samoin ”pakolliset” suosikkiartistien uudet levyt.
Irnonista muuten, että CD pelasti levyteollisuuden (80-luvulla, kun levybisneksellä meni huonosti ja CD:n myötä saatiin hirmuisella katteella myytyä artistien back catalog uusiksi ja taas moneen kertaan uusiksi erilaisten remasterointien myötä), mutta myös tuhosi sen siirtämällä musiikin helposti kopioitavaan ja monistettavaan digitaaliseen muotoon…
En tiiä onko noitten 137 kommentin joukossa jo mainittu, mutta Spotifyn omistuspohjassa on nykyään semmosia nimiä kuin Sony BMG Music, Universal Music, Warner Music, EMI ja Merlin.
Ansaintalogiikka on tehty niin, että tuotto omistajille, siis levy-yhtiöille on ok, mutta muusikoille ei jää käteen juuri mitään.
Tämähän ei ole uutta. Rock’n rollin alkuajoista lähtien (ja silloin onnistuen), tähän on pyritty.
Minulla tilanne on ollut jo pitkään sellainen, että en ole ostanut levyjä kuin pakon edessä. Minua ei kiinnosta ostaa levyä sokeasti tietämättä minkälaista musiikkia saan, lisäksi yhden tai kahden kappaleen vuoksi ostettu levy on tuntunut huijaukselta. En ole myöskään koskaan lukenut levyn kansilehtiä tai tarvinnut levyn kansikoteloa.
iTunes toi helpotusta tilanteeseen, sain musiikkia ilman levykoteloita ja fyysistä roinaa, mutta jouduin silti näkemään paljon vaivaa musiikin kuunteluuni verrattuna Spotifyyn.
Kun sain käyttööni Spotifyn, olen pystynyt tutustumaan erilaiseen musiikkitarjontaan huomattavasti paremmin. Olen voinut kuunnella satunnaisia mielitekobändejä ilman, että joudun sen päivän fiiliksen perusteella ostamaan levyn. Minun ei myöskään tarvitse huolehtia kappaleiden kopiosuojauksesta, aiemmin iTunesista ostamiani kappaleita piti ensin polttaa audiolevyksi ja siitä mp3-muotoon, jotta sain ne soimaan windows-pohjaisessa soittimessani. Lisäksi minun ei tarvitse jatkuvasti murehtia musiikin varmuuskopioista, olisi kurjaa hävittää musiikkiarkisto, josta jokainen kappale on maksettu ja kopiota ei kappaleesta ole.
Mielestäni Spotifyn olisi hyvä olla kuuntelijoilleen maksullinen aina. Ehkä maksun voisi jakaa kahteen osaan – halvaksi ja premiumiksi, halpa maksu ei verottaisi kenenkään lompakkoa liikaa mutta kuunnellessa saisi jutustella Jonathanin kanssa kun taas premium taas antaisi käyttäjilleen laadukkaan käyttökokemuksen. Ymmärrän hyvin että Spotifyn kaltaisen musiikkiarkiston käyttö on laajempaa kuin siitä saatu tuotto ja mikäli jokaiselle artistille maksetaan kunnolliset korvaukset, varmastikin koko järjestelmä kaatuisi siihen. Olen silti sitä mieltä, että maksettavat korvaukset ovat naurettavan pieniä.
Joka tapauksessa olisi musiikkialan hyvä ymmärtää se, että levyt ovat niin 90-lukua. Meillä on ensimmäistä kertaa mahdollisuus kuunnella musiikkia ilman pakollisia levyhankintoja ja nyt nähdään, kuinka moni on velvollisuudesta tai pakosta niitä hankkinut. Onhan ne sentään aika epäkäytännöllisiä kun ajattelee että haluaisi kuunnella monipuolisempaa musiikkia kuin mitä yksi levy tarjoaa.
P.S. Onhan siinä Spotifyssa se hyvä puoli, että kuunneltu kappale maksaa royalteja aina kuuntelukerralta, kun taas levystä maksetaan kerran ja parhaimmillaan divarin kautta tai kirjastosta lainattuna.
Luulisi että pidemmällä tähtäimellä tulot voivat olla levymyyntiä suuremmat, ainakin ahkerien kuuntelijoiden kohdalla.
Menisit sitten oikeisiin töihin jos ei ilmainen raha kiinnosta… Perkl.. Iso mies itkee kun saa saatana useita tuhansia vuodessa iänikuisista biiseistä jotka vaan soivat radiossa
Hei Urpo, keltä olet oppinut tuon asenteen?
Onko se slogani vai empiirinen jutska: mene oikeisin töihin.
Musiikin tekeminen on työtä.
Ei ole oikeaa ja väärää työtä.
Hai, nyt mie muistan. TYÖ, TYÖ? Kuulostaa tutulta. Kuulin kerran Kuopiossa. Mittee TYÖ siinä puiston penkillä makkaatte..
Hei anssi, jäiköhän ajatuksenjuoksusi hieman keskeneräiseksi? Vaikka asiasta ovat jo monet tässä maininneet niin käypä läpi seuraava esimerkki:
Spotifyn yksittäinen kuuntelukerta on täysin eri asia kuin yksi radiosoittokerta. Jos nyt vaikka ajatellaan että kappaleesi soivat radiossa viime vuonna keskimäärin 5 kertaa päivässä, sait radiosoitoista keskimäärin…
(n. 90% Teostoista, arvio) = 0,9 * 33 600 = 30 240€
365 x 5 = 1 825 soittokertaa
30 240/1 825 = 16,57€
.. 16,6€ per soittokerta. Jos nyt jatketaan spekulointia ja arvioidaan soittokerran keskimääräiseksi kuuntelijamärääksi 20 000 kuuntelijaa. Tällöin kuuntelukerrasta maksetaan sinulle
16,57/ 20 000 = 0,0008285€
joka toki on enemmän kuin sieltä Spotifyn kautta tulee rahaa sisään, mutta todennäköisesti arvioitu yläkanttiin, niin kuin moni esimerkki muualla vihjaa. Tässä kohtaa kannattaa huomata ettei 20 000 kuuntelijaa ole mikään kummoinen luku vaan 0,377% suomen väestöstä. Mainittakoon tässä yhteydessä myös, että esimerkiksi kotimainen, Juha Tapion säveltämä, sanoittama ja esittämä Kaksi puuta soi vuonna 2008 radiossa yhteensä 3 353 kertaa ja oli tällä tuloksella vuoden kuudenneksi soitetuin kappale (http://www.gramex.fi/index.php?mid=804).
Tuloistasi huolestuneena artistina voisit itse selvittää mihin tuo saamasi Teosto-maksu perustuu, ja samaa laskentakaavaa käyttäen todeta miten asia todellisuudessa on ennen kuin kiukuttelet kuulopuheiden perusteella. Ja tämä laskenta siis pätee mikäli Spotifyta verrataan radiosoittoon. CD-levyjen myyntiin verrattaessa laskelma on hieman erilainen.
Viime vuonna suomessa myytiin 45 891 747€ eli 45,9 miljoonan euron edestä musiikkia (http://www.ifpi.fi/tilastot/vuosimyynti/2008/Summary%2001-12%202008.pdf). Jos nyt kuvitellaan että 10% suomalaisista alkaisi jostain syystä käyttämään Spotify-palvelua maksullisena, olisivat sen tuotot 60 miljoonaa euroa /kk, ALV vähennettynä siis 49,18 miljoonaa, perustuen palvelun 9,99€ /kk hintaan. Jälleen kerran voit tehdä omat laskelmasi siitä kuinka suuren prosentin tuosta itse saat ja kuinka kannattavaa se olisikaan, ennen kuin kiukuttelet lisää kuulopuheiden perusteella. Spotifyn kaltaiset palvelut ovat musiikkibisneksen pelastus kunhan kaivatte päänne sieltä puskasta ja opettelette laskemaan. Toivottavasti sinä tajuat sen tämän selvästi ajattelemattoman blogikirjoituksesi ansiosta.
korjauksena edelliseen spotifyn tuotot siis 60 miljoonaa /vuosi, ei /kk.
Anssi: ”Kummankaan nousu ei kuitenkaan ymmärtääkseni perustunut internetiin?”
Ei perustunut ei, luulin että kysyit vain esimerkkejä pinnalle nousseista artisteista ilman isoja levy-yhtiöitä. Luulisin, ilman sen kummempia faktoja, että Internetin kanssa Apulannan olisi ollut helpompaa nousta pinnalle, mutta en nyt varmaksi voi sanoa.
Eeko: ”En toki kannata kaupallisten oikeuksien raukeamista (ilmaista musiikkia vastaan on vielä vaikeampi kilpailla),”
Tai ehkäpä tässä on asian juju: ilmaista vastaan ei tarvitse kilpailla. Näen asian (karkeasti) niin, että ihmisillä on x määrä rahaa käytettävänään kulttuuriin (musiikki, elokuvat, videopelit, taidenäyteelyt). Jos rahaa menee enemmän peleihin, sitä jää vähemmän musiikkiin – ja toisinpäin.
Tässä astuu mukaan myös vanha musiikki.
Esimerkki: Jos nyt haluan Bon Jovin 80-luvun levyn, ostan sen, mutta nyt minulla ei olekaan rahaa Anssi Kelan uusimpaan levyyn, sillä mielummin haluan kuunnella Bon Jovia kuin Anssi Kelaa. Jos tekijänoikeusaika olisi jokin järkevä aika, kuten alkuperäinen 15 vuotta (eikä suinkaan järjetön elinikä + 70 vuotta), saisin Bon Jovin levyn (15 vuoden aikana levyn ilmestymisestä levy on jo tuottanut keskimäärin yli 90% tuoloistaan) ilmaiseksi netistä, tai todella halvalla CD:llä. Näin minulla jäisi rahaa ostaa Anssi Kelan uusin levy.
Näin siis uudet artistit, tai ylipäätänsä kaikki artistit, jouuvat kilpailemaan vanhoja julkaisujakin vastaan.
Ymmärrän, että tämä on vain minun teoriana ja tässä on oikeasti monia muuttuvia tekjöitä, mutta olen itse tehnyt tätä teoriaa tukevia havaintoja. 🙂
Tätä väitettä tukevat myös tutkimukset, joidenka mukaan laitonta lataamista harrastavat käyttävät rahaa musiikkiin muita enemmän:
http://www.hs.fi/kulttuuri/artikkeli/Tutkimus+Piraatit+ostavat+musiikkia+muita+useammin/1135245411430
http://fin.afterdawn.com/uutiset/artikkeli.cfm/2009/11/03/demos_luvattomat_lataajat_ostavat_enemman_musiikkia
http://fin.afterdawn.com/uutiset/artikkeli.cfm/2007/11/04/laittoman_musiikin_lataaminen_kasvattaa_levymyyntia
Ja loppuun vielä yleistä kommentointia keskustelusta: kiitokset Anssille asiallisista ja perustelluista vastauksista, ja haukut henkilökohtaisuuksiin menevien kommenttien lähettäjille. 😉
Se mitä Anssi sanoi, oli että levy-yhtiö on tehnyt Anssin ja muiden artistien puolesta huonon diilin. Kommenteista käy ilmi, että levy-yhtiö saa kyllä rahaa, mutta artisti ei.
Ei ole ollenkaan duunarin tarpeen käydä arvioimaan, paljonko artistin kuuluisi ansaita elääkseen tai miten duunarin mielestä artistin pitäisi työtänsä tehdä.
Ei siitä ollut puhe. Artistilla ja palkkaorjalla ei kertakaikkiaan ole mitään muuta yhteistä kuin se, että he joskus satunnaisesti kohtaavat baarissa. Silloinkin artisti on selvinpäin ja muusta baarista erotetulla alueella.
Artistilla on yhden hengen yrityksenä vastassaan maailmanlaajuiset mediakonsernit. Artisti on heikompi osapuoli voimasuhteella 1:1000000.
Siitä on kyse.
Mielestäni monet täällä kirjoitetut kommentit ovat aikaamme perusteellisesti peilaavia. On murheellista että jo kertaalleen yhteisön tunnustama lahjakkuus (mielestäni artisti joka luo itse musiikkinsa ja saavuttaa sillä viitekehys huomioiden suuren suosion, on aina lahjakkuus) poljetaan kommenteissa alas, vaikka kysymyksessä on vain hänen hätähuutonsa oman ammattinsa tulevaisuuden puolesta.
Kuten Anssi Kela on jo varmasti itsekin tajunnut, internet on muuttanut musiikin myymisen ja tulee muuttamaan sitä paljon enemmän. Ja sama tulee tapahtumaan elokuville ja televisiolle.
Elämme murrosaikaa, jossa mainosrahoitteinen mediateollisuus on erittäin vaikeassa tilanteessa. Internetissä mainonnan hinnat on poljettu alas ja kuitenkin mainonta tulee sinne siirtymään. Asiakkaita (yrityksiä) on vaikea opettaa takaisin korkeisiin hintoihin internetissä.
Sama pätee meihin normikuluttajiin. Olemme tottuneet laillisesti tai laittomasti saamaan hyödykkeitä pilkkahintaan internetistä. Levy-yhtiöt munasivat oman momentuminsa perusteellisesti taistelemalla tuulimyllyjä vastaan. Lopulta saatiin iTunes (huomioikaa että sen omistaa yritys joka on aloittanut liiketoimintansa 30 vuotta sitten tietokoneita rakentamalla) ja sen kopiot. Pahasti liian myöhään ja aivan liian kalliilla. Vertaisverkot olivat tehneet tehtävänsä.
Spotify on ensimmäisiä ilmentymiä levy-yhtiöiden heräämisestä. Netissä pitää vain roikkua tappiolla jonkun aikaa ja kerätä mahdollisimman paljon käyttäjiä. Luottaa siihen että kamelin selkä katkeaa ja miinus muuttuu plussaksi ja kun käyttäjiä on paljon, niin kerroin on iso. Ei tästä hirveän montaa vuotta ole kun netissä rupesi kasvamaan aluksi tappiota tehnyt kummajainen nimeltä Google.
Spotify siis tekee nyt tappiota. Se kerää johtavaa markkina-asemaa ja maksimoi käyttäjäkunnan. Jossain vaiheessa (mikäli tuulet ovat suotuisia) premiumin ja ilmaisen välistä eroa kasvatetaan (esim. niin että ilmaisessa saa kuunnella vain yhden kerran ilmaiseksi, tuttu ilmiö yhdestä maailman tuottoisimmista liiketoiminnoista). Tilaustuottoja saadaan näin lisää. Lisääntyneet kävijämäärät lisäävät mainostuloja. Tässä vaiheessa toivotaan että ero kilpailijoihin on riittävä.
Spotifyn miinus saa päälleen pystyviivan. Levy-yhtiöiden osuutta voidaan kasvattaa ja levy-yhtiöt maksavat artisteillekin enemmän (kuitenkin vain sen mikä on pakollista). Artistit alkavat tässä vaiheessa ymmärtää että hemmetti, tämähän olikin parempi diili kuin näytti. (Nyt he tuijottavat liikaa soittokertoja jotka näyttävät suurilta, mutteivät oikeasti ole sitä.) Erityisesti käsiään taputtavat jo paikkansa historiassa lunastaneet artistit, joiden kappaleita tullaan kuuntelemaan suhteessa enemmän kuin nykyisessä radiosoitossa.
Musiikki liiketoimintana on jälleen muuttunut. On hyvä muistaa että musiikin historiassa tämä nykyinen malli on ollut aika lyhytikäinen. Sata vuotta sitten artistin tulot olivat aikalailla täysin kiinni live-esiintymisissä ja tilaussävellyksissä.
Oli miten oli, tämä tulevaisuus ei auta artisteja murrosvuosina. Siksi on varsin ymmärrettävää että heistä monet vastustavat sitä. pahaa kuitenkin pelkään, Anssi, että toiveesti siitä että Spotify kuolisi ja sen korvaisi joku vastaava josta artisti saisi enemmän rahaa/soittokerta ei ole realistinen. Spotify voi kuolla mutta liikemaailman lait ovat armottomat. Samaa tullaan yrittämään niin kauan kunnes aika on oikea.
Paasikivi, Kekkosen linjalla.
Paasikivi puhuu asiaa, niin kuin Anssikin.
One more thing. Spotifyn vertaaminen radioon ei ole kovin järkevää. Spotify korvaa kaikki aiemmin käytössä olleet levityskanavat. Se korvaa yhtäaikaa sekä levymyynnin että radiosoiton! Lisäksi se korvaa kaikki aiemmat nettipalvelut kuten yksittäiskappaleiden nettikaupat tai useimmat nettiradiot. (aika viihdyttävää ohjelmaa pitää tulla ennen kuin joku viitsii erikseen nähdä vaivaa sen päälle laittamiseksi)
iTunes yrittää luonnollisesti pysyä kilpailussa mukana, ja tulee joukko uusia palveluita. Mutta asiakkaan näkökulmasta perusmalli on se, minkä Spotify nyt meille näyttää: kaikki musiikki on aina heti saatavilla joka paikassa ilmaiseksi tai hyvin halvalla. (Google ei ole vielä edes astunut peliin) Poislukien muutoshaluttomat fyysisten esineiden keräilijät ja muut vähemmistöt, artistille ei tule tulevaisuudessa biisien myynnistä merkittävää tuloa mitään muita kanavia pitkin.
Jos Spotifyn tilityksiä tältä pohjalta miettii, niin levy-yhtiöpuoli on tosiaan onnistunut hattutempun tekemään artistin lypsämiseksi.
Tilityspuolta lukuunottamatta muuten näkisin Spotifyn ainoastaan positiivisessa valossa. Reilua on sekin, että tilityksiä tulee oikeasta soitosta; sehän kannustaa tekemään hyvää musiikkia.
Paasikivi ja Sakke kirjoittavat yllä asiaa, tervehdin näitä kommentteja ilolla ja allekirjoitan niiden jokaisen sanan.
Ne muodostavat myös oivallisen loppukaneetin, omalta osaltani lopetan keskustelun tähän. Sana on tietysti edelleen vapaa, mutta minusta tuntuu, että oma osallistumiseni olisi vain samojen asioiden vänkäämistä ja väärinkäsitysten sekä -tulkintojen korjaamista. Mielipiteeni lienee jo riittävän ponnekkaasti kirjattu tämän keskustelun säikeisiin. Siksi kiitän, kuittaan ja keskityn seuraavaksi hoitamaan joulun kunnialla pois kuleksimasta.
Hyvää ja rauhallista joulua kaikille tähän keskusteluun osallistuneille!
[…] Shared Lisää puntarointia. […]
[…] Anssi Kela on ottanut aiheeseen kantaa, juttu luettavissa täällä. Tämä artikkeli on julkaistu kategoriassa Tietokoneet ja tagattu lataaminen, Musiikki, […]
Enpä nyt jaksanut lukea kaikkia kommenteja läpi onko tämä asia jo käsiteltynä. Mainitsit että Spotifylle jää 99 700 euroa. Eihän se nyt näin suinkaan ole. Spotifyhän maksaa tuosta potista+mainostuotto myös niiden ei premium jäsenten kuuntelemat biisit. Näitä jäseniä on käsittääkseni jo sitten huomattavasti enemmän, kuin tuo sinun arvelemasi premium jäsenten määrä 10 000 kpl. 😀
Itse käytän Spotifyta paljon, iTunesia jonkun verran, fyysisiä levyjä ostan kun sopiva osuu kohdalle oikeaan hintaan kauppareissulla. Spotify pyörii yleensä päivän aikana radiona useita tunteja ja soittelee taustamusaa. Useimmiten hyvää taustamusaa toisin kuin normaalit radiokanavat.
iTunesista ostan yleensä yksittäisiä biisejä, jos mahdollista niin plus-versioina. Olkkariin on siunautunut vuosien varrella suhteellisen laadukas äänentoistolaitteisto, joten fyysisiksi levyiksi hyllyyn päätyvät yleensä vain ne, joiden äänenlaadulta voi odottaa jotakin ja joita jaksaa oikeasti keskittyä kuuntelemaan kerta toisensa jälkeen. Välillä löytyy myös levyjä, joita ei verkkopalveluista löydy. En väitä että olisin niin kultakorva, että aina erottaisin CD:n ja pakatun musiikin toisistaan, mutta se kertoo yleensä enemmän tallenteen laadusta, kuin laitteistosta tai korvista.
En jaksa kahlata kommentteja läpi, jos vaikka joku olisi kommentoinut aiheesta: oletko pannut merkille ketkä omistavat Spotifyn? Follow the money.
Omasta puolestani voin sanoa, että Spotifyn ansiosta ylipäätään kuuntelen musiikkia. iTunesin (kun nyt kerta joku kavereistasi otti sen puheeksi, vaikka ei liity Spotifyyn) tullessa olin innoissani: vihdoinkin pääsee muovilätyistä eroon. En ostanut kuin pari levyä, koska huomasin, ettei levyinhoni johtunut pelkästään muovista. Ei vaan kiinnosta se puppu, mitä kaupassa tarjotaan, ja harrastelijana on mahdotonta löytää jyviä akanoista aikana, jolloin radion musiikkitoimittaminen on loppunut.
Muusikkoystävän sanoin: ”Spotifyn ansiosta on jäänyt ostamatta monta paskaa levyä”.
http://www.hs.fi/kulttuuri/artikkeli/Warner+Music+harkitsee+vet%C3%A4ytymist%C3%A4+Spotify-palvelusta/1135252795136?ref=rss
Ihan vana haluaisin kysyä, että kun tunnet kokevasi väärryyttä Spotifyn tilityksistä, niin se ei varmaankaan ole spotifyn vika kuitenkaan.
Ymmärtääkseni olet antanut jollekulle valtuudet sopia puolestasi paskan sopimuksen, ja loogisinta olisikin että ottaisin yhteyttä tähän tahoon ja kerrot ongelmastasi. Ja jos ei osapuolet löydä yhteistä säveltä ei varmaankaan kannata jatkaa yhteistyötä, ja pääset eroon huonosta diilistä. Sitten kun olet oma herrasi taas, niin voit sopia itse itsesi puolesta, mikäli haluat että musiikkiasi on spotifyssä. Ja jos ei tule yhteisymmärrystä, nini sitten et sovi mitään paskadiiliä.
Minä maksan Spotify Premiumista 10 euroa kuukaudessa, mutta tuo artistille tilitettävä osuus kuulostaa kohtuuttoman pieneltä. Vaan onhan noita streaming-palveluita muitakin. Maksavatko eMusic, Nokia, ja muut paremmin? Tokihan artisti ja/tai edustajakseen valitsemansa levy-yhtiö voi kilpailuttaa vaihtoehtoja.
Mitä tulee korvauksiin per musiikin soittokerta, tuota voi verrata freelance-journalisteihin, jotka saavat korvauksen jutuista yleensä vain kerran, ja sama juttu voidaan sitten julkaista kaikissa saman mediatalon lehdissä, TV-kanavilla, radiossa jne.
Tässä mielessä musiikkiartistit ovat aika erityisasemassa, että korvauksia maksetaan jokaisesta esityskerrasta. Freelance-toimittajatkin voisivat tienata sievoisesti, jos saisivat tuollaisen tulonjaon.
”Minä maksan Spotify Premiumista 10 euroa kuukaudessa, mutta tuo artistille tilitettävä osuus kuulostaa kohtuuttoman pieneltä.”
Artistille tilitettävää osuuttahan pienentää jo se, että laskennallisesti yhtä maksavaa asiakasta kohti on suunnaton määrä ilmaiskuulijoita. Näiden osalta mainosraha ei millään nouse lähellekään 10 euroa per lärvi, vaan murto-osaan siitä.
Jos kuvitellaan, että Euroopassa Spotifylla on 7 miljoonaa käyttäjää ja niistä maksavia asiakkaita on alle 5%, niin ilman mainostulojen kompensaatiota per käyttäjä jäsenmaksuja kerätään 0,45 senttiä. Kokonaismyynti on kuussa luokkaa 3 200 000 euroa, olettaen että maksava asiakas maksaa kuukausimaksunsa joka kuukausi.
Mainostulojen huonoutta Spotify on valittanut koko ajan, joten jätetään ne tässä huomiotta. Spekulaatiotahan tämä koko roska on muutenkin.
Jos käytetään tuolla amatöörisoittajan laskelmaa siitä, että käyttäjä kuuntelisi peräti 1800 biisiä kuussa ja kertatilitys olisi 0,0003 snt / biisi, tulisi 7 miljoonan käyttäjän kustannuseräksi tästä 3 780 000 euroa.
1800 biisiä kuulostaa kuitenkin keskivertona aika rajulta, joten otetaan ennemmin vaikka 1000 biisiä, joka voi mennä jo hieman alakanttiin: 2 100 000 euroa.
Jos myynnin ja tilitysten välillä on luokkaa 1 100 000 euroa, voidaan olla kartalla. Muistetaan sekin, että myynnistä maksetaan verot, palkat, tilat, laite-infra, messevät kuituyhteydet ja niin edelleen. Oletettavasti velkaakin on tehty, jolloin sitä pitää kuolettaa jne.
Pelkästään summiin ei kannata tässä liiaksi tuijottaa sillä ne ovat arvailua. Mutta rakenne voisi olla lähellä totuutta ja antaa sitä kautta kuvaa siitä, mistä se kuuntelun halpa hinta johtuu:
Ilmainen käyttäjä saa liian hyvää suhteessa tuottoon ja siihen, mitä sillä tuotolla voidaan kattaa.
Olennaista on kuitenkin se pyrkimys maksullisten ja hyväksyttävien musiikin myyntitapojen kehittämiseksi. Opetetaan ihmiset warettamisen sijaan käyttämään palveluita, joihin pääsee sisään matalan kynnyksen periaatteella, ja josta voi laajentaa palvelua maksamalla siitä rahaa.
Se ettei Kela voi elää Spotifyn tuotoilla johtuu monestakin asiasta, a) Kela vertaa siitä saatavia summia johonkin vertailukelvottomaan tilaan, b) Spotifyssa on suhteellisesti liikaa ilmais-asiakkaita, c) Kelaa ei kuunnella Spotifyssa riittävästi.
Veikkaan ettei Anssi Kelaa juurikaan haittaisi se, että kuuntelukertojen tuhatkertaistamisella summa tuhatkertaistuisi – ei tässä niinkään verrata soittokertojen määrää saatuun rahaan, vaan katsotaan viivan alle jäävää tuottoa kokonaisuutena.
Jep,luin sitten näin pienenä urheiluna koko kommenttilitanian alusta loppuun putkeen…
Onnittelut Anssille näin valtavan kommenttivyöryn aiheuttamisesta. Minun mielestäni Spottifyin maksama tilitys artisteille on tosiaan niinkuin Kela mietti, aika naurettava. Ja kun Kela sitten kirosanoin kysyi kuka on tehnyt hänen puolestaan näin huonon diilin, suuri osa kommentoijista otti tämän itseensä aivan kuin heitä Spottifyin käyttäjinä olisi syytetty asiasta. Sitähän ei Kela tehnyt. Sikäli ymmärtää kyllä että jos levy-yhtiöt omistavat ison siivun mahdollisesti todella merkittäväksi tekijäksi nousevasta palvelusta, niin eipä levy-yhtiöillä ole intressejä ajaa innokkaasti artistin etuja asiassa, vähentäen omia tulojaan.
[…] Smilehousen johtava konsultti myi Makuunin osakkeensa, kun sai Voddlerin tunnukset. Anssi Kelaa harmittaa Spotifyn ja levy-yhtiöiden diili. Yksittäisillä lippulaivoilla on merkitystä, vaikka nämä […]
Vastustan spotifytä viimeiseen asti ja aion edelleen ostaa levyjä omaksi niin kauan kuin niitä vain tehdään! tässä mun mielestä on unohdettu täysin varsinkin ne musiikintekijät, jotka eivät keikkaile ja joiden tulot tulevat levymyynnistä. se on VÄÄÄÄÄÄÄRIN.
Spotify: laillinen ryöstö. Minun omatuntoni vastustaa orjatyövoiman käyttöä myös tässä, olkoonkin laillista. Käyttäjien on turha puolustella itseään.
ite kuuntelen spotifyilla ettei tarvi aina kyseisen artistin cd:tä ettiä hyllystä erikseen ja tunkea soittimeen. Eli saatan omistaa cd:tkin jo.. Minusta Spotify on erittäin kätevä siinä mielessä! Yleensä kuuntelen youtubesta, kun se on vain sellasta tietsikkamusaa, et ku hengaa koneel et on jotai tunnelmamusaa siin.. Sitte osta kyllä artistien ja bändien cd:itäki jos ovat hyviä.. Sitten on jotai radiohittejä, joita en halua ikinä ostaa itselle, mutta hetken aikaahan niitäki kuuntelee.. Spotify on tässäkin hyvä juttu. Ja nimenomaan just tietsikkamusaa, ku niitä ei voi sieltä ladata sitte ja laittaa itelle cd:lle.. ug olen puhunut
http://www.hs.fi/kulttuuri/artikkeli/Taiteilijat+vaativat+kansanedustajilta+muutoksia+tekij%C3%A4noikeuskorvauksiin/1135261703327
Kyllähän musiikin laatu (mitä se sitten kullekin tarkoittaa) tulee laskemaan huomattavasti lähivuosina. Hyvät biisinkirjoittajat ja bändit eivät voi tehdä tätä työkseen, vaan ne jotka ehtivät tekevät sitä vapaa-ajalla sen pienen hetken minkä ehtivät, tai sitten lopettavat sen kokonaan ja joutuvat tekevät muita töitä. Eli monet loistavat kappaleet ja levyt jäävät tekemättä.
Ja Spotifyt ja laittomat latauksethan vaikuttavat eniten juuri uusiin bändeihin. Kyllä Madonna ja Cold Play ihan hyvin pärjäävät, mutta kun levy-yhtiön pienempi tuotto vaikuttaa juuri siihen että uusiin bändeihin ei uskalleta laittaa rahaa ja sitten kun harvoin uskalletaan niin levy tehdään niin halvalla ja nopeasti kuin mahdollista.
Eihän levy-yhtiöt uskalla tehdä kohta levyä kenenkään muun kuin idols-voittajan ja Lauri tähkän kanssa, ja minulla ei oikeastaan ole mitään näitä artisteja vastaan, mutta olen ihan varma että nuoret maailman parhaat bändit harjoittelevat juuri nyt maailman parhaita omia biisejä jossain autotallissa mutta heistä tai heidän kappaleitaan ei kukaan tule koskaan kuulemaan. Se että kappale pääsee edes valtakunnaliseen radioon asti vaati kuitenkin jo edes jonkunlaisen markkinakoneiston. On hyvin, hyvin harvinaista että omatoimisen demon nettimarkkinointi johtaa mihinkään.
Minusta on siis vain sääli että nykypäivän uudet Beatlekset ja Led Zeppelinit eivät koskaan pysty tekemään tästä itselleen ammattia, eivätkä pääse omatoimisia demoja pidemmälle vaikka ovatkin hyvin tehtyjä ja todella laadukkaan kuuloisia.
Ja sitten kitaristeista, laulajista ja basisteista tulee pikkuhiljaa lääkäreitä, virkamiehiä, vääpeleitä…
[…] ole vakuuttunut kuinka hyvästä uutisesta on kyse jos asiaa katsoo artistien kannalta. Muun muassa Anssi Kela on kritisoinut voimakkaasti Spotifyta koska se muuttaa koko musiikkieteollisuuden ansaintamallin – ja sitä […]
Ihan laatusapuskaa oon aina syöttänyt, eli eläinkaupan valikoimia. Tai crypto siis zooplussasta olen alusta asti ruuat tilannut. Veikkaan siis, että penturuoka on se mikä pierettää.
Ja en nyt miksikään ongelmaksi tätä vielä sanoisi, lähinnä vaan huvittaa kun ehdin jo iloita täysin kissanpieruttomasta kodista…