05.10.2001 SAVONLINNA, Seurahuone


Keikat voidaan jakaa karkeasti kolmeen ryhmään: hyviin, rutiinisuorituksiin ja paskoihin.

Hyvän keikan jälkeen mieli on kepeä. Takahuoneen täyttää iloinen puheensorina ja kommentointi siitä mitkä biisit onnistuivat tänään erityisen hyvin. Voisi kuvitella, että erinomainen esitys syntyy aina silloin kun bändi on vireessä, soundit läjässä ja yleisö ekstaasissa. Näin ei kuitenkaan välttämättä ole. Toki näiden kolmen tekijän samanaikaisesti vallitessa, on tuloksena todennäköisesti hyvä keikka, mutta sellainen voi jostain syystä syntyä vaikka mikään näistä kolmesta ei toteutuisi. Paska bändi, paskat soundit, välinpitämätön jengi ja silti vain tapahtuu jotain maagista. Henkimaailman asioita.

Rutiinisuorituksen tehtyään mieli askartelee lähinnä asioissa, joista olisi voinut suoriutua paremminkin. Takahuoneessa puidaan esiintymisen kohokohtia ja ihmetellään pieleen menneitä tempoja. Pian puhe kääntyy lavasoundeihin. Seuraavana päivänä saa ponnistella muistaakseen tällaisesta keikasta yhtään mitään. Suurin osa keikoista on rutiinisuorituksia, mikä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että ne olisivat huonoja keikkoja. Yhtyeeni on lähes sadan soitetun keikan jälkeen sillä tasolla, että olosuhteissa tai tähtien asennossa täytyy olla pahemman kerran vikaa epäonnistuaksemme totaalisesti. 

Paskan keikan jälkeen mieli on apea. Takahuoneen täyttää kiistely siitä mitkä biisit onnistuivat tänään erityisen huonosti. Onneksi paskoja keikkoja sattuu kohdallemme ilahduttavan harvoin (tätä kirjoittaessa tulee tältä vuodelta mieleen vain kaksi bändin kanssa tehtyä keikkaa, jotka kuuluvat selvästi tähän kategoriaan). Paskan keikan soitettuaan tulee epäiltyä suuresti tämän kaiken mielekkyyttä ja tuumailtua parempia vaihtoehtoja elannon ansaitsemiseksi. 

Riippumatta siitä mihin kategoriaan keikka lopulta luokitellaan, on jokaisen keikan kohokohta aina se kun miksaajamme Ame tulee esiintymisen loputtua salkku kädessä takahuoneeseen. Hän seisahtuu vakaasti ovelle ja jokaisen huoneessa olijan valtaa rauhallinen tietous siitä, että tilanne on hallinnassa. Amelta tiedustellaan soundin laatua ja hän toteaa: ”Emmä tiiä. Saatana, mä mitään kerinny siellä kuuntelemaan – mä olin duunissa, perkele!” 

Savonlinnan keikan jälkeen takahuoneessa ollaan yhtä mieltä siitä, että tämä oli yksi kiertueen parhaista keikoista. Ame saapuu salkkuineen takahuoneeseen ja kepein mielin jatkamme kohti uusia haasteita.


Ame

Kommentit

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.