10.02.2006 UUSIKAUPUNKI, Aquarius

Uudenkaupungin hotelli Aquariuksessa, Saab-kabinetin vieressä, on golf-simulaattori, johon rynnimme välittömästi saavuttuamme hotelliin. Jo ensimmäinen lyönti(yritys) muistuttaa minua tosiasiasta, jonka toki jo tiesinkin: golf ei ole minun lajini. Aina minun lyöntivuorollani muut perääntyvät vaivihkaa kohti takaseinää suojautuen kalusteiden taakse. Enkä syytä heitä. Huomaan loppujen lopuksi pääseväni parempiin tuloksiin kun unohdan mailalla lyömisen ja siirryn heittämään palloa.

Ennen keikkaa katselemme ulos hotellin ikkunasta ja toteamme ilahtuneena, että Aquariuksen pihaan ajaa autoja jatkuvana virtana. Tätä menoa tupa on pian täynnä! Pian kuitenkin huomaan, että itse asiassa autot eivät pysähdy lainkaan: ajavat vain hotellin pihan läpi ja samaa tietä takaisin. Aquarius taitaa olla yksi paikallisen pillurallin erikoiskokeista. Onkohan salissa yleisöä? Lähetämme tiedustelijoita rintamalinjan taakse: Andy palaa kertomaan, että siellä ei ole ketään ja joku on oksentanut lavan eteen. Tero puolestaan väittää, että porukkaa on tullut tosi hyvin. Lopulta Ame palaa oliivipuun oksa suussaan, joten päätämme lähteä keikalle.

Totuus löytyy Andyn ja Teron kertoman välistä: väkeä on ihan mukavasti, mutta ei varsinaisesti tungokseksi asti. Vastuu illan biisilistasta on annettu Terolle, joka ennen keikkaa käyttää sen laatimiseen runsaasti aikaa suhtautuen muutenkin tehtäväänsä kiitettävällä pieteetillä. Tuloksena on mielenkiintoisin lista pitkään aikaan. Tero ei ole ainakaan kangistunut kaavoihin: hän on ollut mukana vasta niin vähän aikaa, ettei esimerkiksi tiedä Nummelan olevan aina keikan viimeinen biisi. Niinpä hän sijoittaa sen keskelle settiä. Tällä on puolestaan suora vaikutuksensa siihen, miten biisi soitetaan illan keikalla. Nummela on perinteisesti ollut hiljaisesti alkava ja boleromaisesti dynamiikkaa kasvattava eepos, johon konsertti on ollut luontevaa päättää. Keskellä settiä, ilon ollessa ylimmillään, vanha lähestymistapa tuntuu kuitenkin jotenkin tyhmältä. Niinpä Kelly alkaakin hiljaisen sudittelun asemesta hakata suoraa ja raskasta tomikomppia. Ihmettelemme muutaman tahdin ajan, että mikä Ketoselle nyt tuli, mutta lähdemme sitten mukaan. Esitämme kaikkien aikojen jyräävimmän Nummelan! Mielenkiintoista. Tuttuakin tutummasta biisistä kuoriutuu yleisön edessä jotain aivan uutta.

Aquariuksen keikalla biisilistalle tuodaan myös uutena elementtinä ns. jokeribiisi. Tämä tarkoittaa sitä, että avaan lavalla kirjekuoren, joka sisältää jonkun harvemmin soitetun kappaleen – emme etukäteen tiedä mitä kuoresta löytyy. Orkesterimme historian ensimmäinen jokeribiisi on Kissanpäivät.

Keikka on lopulta kaikkien mielestä hyvinkin onnistunut. Palaan encoreiden jälkeen vielä yksin lavalle laulamaan kilpaa yleisön kanssa Millaa. Estradilla oli tänään hauskaa. Mukavinta oli se, että astuimme pitkästä aikaa sivuun tutuilta ja turvallisilta poluilta etsimään uusia reittejä. Vuosia sitten tällaista löytöretkeilyä tuli keikoilla harrastettua enemmänkin, mutta sittemmin se on vain jotenkin jäänyt. Uudessakaupungissa omien polkujen tallaaminen joka tapauksessa kannatti: tuloksena oli paikoitellen melko hyvääkin musiikkia muistuttavaa ääntä.

Kommentit

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.