14.11.2001 VALKEALA, Valkealasali

Nämä keikat ovat kieltämättä viihdyttävän erilaisia. Viimeksi soitimme Tavastialla jo kypsään ikään ehtineelle yleisölle, tänään meillä on Valkealassa urheiluhalli pullollaan teinejä. Ikärajattomat keikat ovat otollisia monessakin mielessä. Yleisöä on aina järjetön määrä ja nuoret kuuntelijat osallistuvat keikkaan koko sydämellään; laulavat mukana ja taputtavat rytmikkäästi. Ja mikä parasta: he tekevät tämän selvin päin. Kännisiä häirikköjä ei näillä keikoilla tarvitse katsella.

Toisaalta näillä teinikeikoilla olo on lavalla ollessa hieman kummallinen. Nuorison huutaessa ja kiljuessa tulee mieleen, että onko tämä porukka täällä vain, koska satun olemaan tämän hetken ”ilmiö”? Käyvätköhän nämä keikoillani vielä vuoden päästä? On myös erikoista laulaa biisejä, jotka sisältävät aika rankkojakin tarinoita ja samalla katsella eturivin vaahtosammuttimen kokoista väkeä. Mikähän näissä lauluissa heihin vetoaa?

Turhaahan tuommoisia on loppujen lopuksi tuumata – parempi on vain soittaa ja antaa asioiden tapahtua. 

Ennen keikkaa löydämme hallin urheiluvälinevarastosta trampoliinin: