20.04.2002 SAVONLINNA, Seurahuone

11.20
Herätyskello! Välillä menee hetken aikaa ennen kuin tajuaa missä on. Totean heränneeni Joensuussa, hotelli Vaakunassa. Kärkkäri on tapansa mukaan ennen minua pystyssä ja kuuluu suihkuttelevan itseään kylpyhuoneen puolella. Aamiaiselle ei enää ehdi. Poimin yöpöydältä tv:n kaukosäätimen ja alan selata kanavia.

11.50
Tapaan Kellyn, Villen ja Sumpin hotellin aulassa. Ville tilaa taksin ja sen saavuttua antaa kuljettajalle ohjeen viedä meidät Joensuun Karting Centeriin.

12.05
Saavumme Karting Centeriin ja ostamme kaksi kolmentoista minuutin ajoa mieheen. Rata osoittautuu lyhyeksi ja erittäin liukkaaksi – on kuin ajaisi jäällä. Autot ovat uudenkarheita ja tuntuvat erittäin hyviltä; radan henkilökunnan mukaan niillä onkin ajeltu vasta pari päivää. Ajaminen on aina mukavaa ja kaksi kertaa radalla käytyämme ostamme vielä kolmannenkin ajokerran. Saamme tähän viimeiseen sessioon parikymmentä ylimääräistä kierrosta kaupan päälle ja lopetettuamme kaikilla onkin jo kunnon hiki pinnassa. Minä olen meistä nopein ajalla 20.97, mutta henkilökunta painottaa, etteivät ajat ole vertailukelpoisia sillä rata on todellakin epätavallisen liukas.

13.55
Taksi on jälleen tilattu ja suuntaamme takaisin hotellille. Käytyämme hakemassa tavaramme kävelemme muutaman sadan metrin matkan eiliseen keikkapaikkaamme, Tempoon. Sumppi liittyy roudareiden hilpeään joukkoon ja me muut valahdamme ravintolan penkkeihin ihailemaan kuinka he kantavat raskasta äänikalustoa ulkona odottavaan bussiin.

15.15
Tavarat ja ihmiset ovat bussissa ja matka kohti Savonlinnaa alkaa. Ame on ratissa. Kaikki auton kuusi makuupaikkaa varataan alle aikayksikön ja minä jään ilman suosittua vaaka-asentoa. Jaksan sinnitellä penkissäni vähän aikaa, mutta pian uni ottaa selkävoiton mikroautoilun ja keikkailun uuvuttamasta artistista.

16.20
Herään bussin pysähtyessä. Olemme Kesälahden Nesteellä ja Ame ilmoittaa, että veren makkarapitoisuus on nyt päässyt laskemaan hälyttävän alas ja asialle on tehtävä jotain. Bussin perukoilta kömpii ylös eläviltä kuolleilta näyttävää porukkaa, joka laahustaa Nesteelle saalistamaan välipalaa. Minä päätän jäädä bussiin. Näillä varikkokäynneillä käy usein vain niin, että tulee ostettua se kymmenen euroa maksava eltaantunut sämpylä, jota ei alunperin tee edes mieli. Pistän silmät takaisin kiinni.

16.50
Havahdun bussin lähtiessä jälleen liikenteeseen.

17.25
Saavumme Savonlinnaan. Kirjoittaudumme sisään hotelli Seurahuoneelle. Bändin kesken on jo vakiintunut käytäntö, että Saara menee yhden hengen huoneeseen, Ville ja Kelly perustavat tupakkakämpän ja minä ja Antti tupakoimattoman. Asetumme taloksi ja kiistelen Antin kanssa siitä, kumpaa huoneemme haju enemmän muistuttaa: Pyynikkiä vaiko banthaa.

17.45
Äänimiesten kasatessa kalustoa menemme bändin kesken murkinoimaan hotellin ravintolaan. Päivän kasvisannos on erikoinen sisältäen mm. vuohenjuustoa, tomaattia, perunaa ja omenaa. Ei silti yhtään hassumpaa. Erityismaininta lisäksi ravintolan leivälle, jonka julistamme yksimielisesti erityisen herkulliseksi.

18.15
Ruoka on nautittu ja alamme suunnitella elokuviin menemistä. Otin hotellin vastaanotosta paikallisten teattereiden tarjonnasta kertovan mainoksen ja sitä hetken tutkittuamme toteamme, että teatteri Killassa menisi seitsemältä David Fincherin Panic Room. Mikäli soundcheckin voisi siirtää tehtäväksi vasta yhdeksän jälkeen, niin ehtisimme mainiosti leffaan. Tiedustelen asiaa Sumpilta, joka kertoo ovien avautuvan yleisölle vasta kymmeneltä ja näyttää suunnitelmallemme vihreää valoa. Hienoa!

18.35
Lähdemme talsimaan kohti Killaa. On mitä mainioin kevätsää ja Ville väittää, että Savonlinna näyttää hänestä vähän San Fransiscolta. Hetken asiaa tuumattuaan hän korjaa väittämän muotoon ”Savonlinna näyttää ERITTÄIN vähän San Fransiscolta.”

19.00
Panic Room alkaa.

20.55
Panic Room päättyy. Paluumatkalla kiistelemme elokuvan ansioista: Kelly odotti enemmän, Ville lätkäisisi leffalle tylysti kaksi tähteä kun minä taipuisin kolmeen, ehkä jopa neljänteenkin tähteen. Me kaikki olemme kuitenkin yhtä mieltä siitä, että kantritähti Dwight Yokamin esittämä Raul oli varsinkin hiihtomaski päässään vakaa hahmo ja selvästi mieltynyt kernaasti käyttämäänsä lekaan.

21.10
Suoritamme pikaisen soundcheckin. Yritän Jayn kanssa säätää toista Gretschiäni jonka kanssa on viime aikoina ollut hieman ongelmia. Saammekin kitaran kuulostamaan hiukan paremmalta.

21.35
Vetäydymme kukin huoneisiimme tappamaan aikaa. Minun ja Kärkkärin kämpässä katsellaan silmä kovana televisiosta kreivin aikaan tulevaa Smackdownia. Ohjelman päätyttyä avaan tietokoneeni ja otan nettiyhteyden katsoakseni mistä kotisivujeni keskustelufoorumilla tänään puhutaan.

23.30
Siirrymme takahuoneeseen, joka on käytännössä hotellin kokoustila. Jay saapuu paikalle kädet täristen ja kertoo juuri käyneensä käsirysyn lavan edessä kolmen urpon kanssa, jotka halusivat välttämättä kiivetä bailaamaan kitarakoteloiden päälle. Sumppi tulee myös kertomaan, että Seppo Räty on yleisön joukossa. Mahtavaa!

0.00
Keikka alkaa

1.15
Keikka päättyy. Alkaa amok-juoksuksi kutsumamme osuus – tämä kuuluu niihin keikkapaikkoihin joissa takahuoneeseen päästäkseen on mentävä koko yleisön läpi. Eihän siitä mitään tule: huomaan äkkiä olevani ahdistettuna ravintolan pimeimpään nurkkaan ja joka puolelta työnnetään lippua ja lappua signeerattavaksi. Minulla ei ole kynää, en näe mitään ja musiikki soi niin kovaa, etten myöskään kuule. Ei siis mikään optimaalisin tilanne fanien kohtaamiseen.

1.30
Pääsen kuin pääsenkin vihdoin takahuoneeseen. Tiedustelemme järjestäjän edustajalta, että missähän ne sopimuksessamme mainitut syömiset mahtavat oikein olla? Mies vain levittelee käsiään. Kummallista – tämä on jo kolmas keikkamme tässä paikassa ja aina on ollut ongelmia tämän asian kanssa. Tänään ei ole tullut syötyä mitenkään erityisen tuhdisti ja kaikille maistuisi pieni iltapala. Saamme lopulta Villen kanssa pummittua hotellin kahvilasta itsellemme yhdet karjalanpiirakat ja palat toscakakkua.

1.45
Hotellihuoneessa. Antti lähtee välittömästi höyhensaarille. Minä kiehautan kupin teetä ja nautin edellä mainitun saaliin iltapalaksi. Aamulla bussi lähtee jo kahdeksalta, joten järkevintä olisi iskeä heti pää tyynyyn. Avaan kuitenkin vielä tietokoneen ja jumitan pelaamaan Älypäätä saamatta kunnon tulosta aikaiseksi.

n. 3.00
Z-z-z-z-z…

Kommentit

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.