26.09.2001 ESPOO, Kulttuurikeskus

Kaksi loppuunmyytyä esiintymistä Espoon Kulttuurikeskuksen Louhisalissa. Astuessani ensimmäistä kertaa lavalle Murhaballadin merkeissä hämmästykseni on melkoinen: näin nuorta yleisöä ei ole ollut vielä missään! Eturivin on kansoittanut vaahtosammuttimen kokoinen väki! Tulee vähän hassu fiilis – tässä minä laulan laulua miehestä, joka tappaa vaimonsa yleisölle, jonka kuuluisi selkeästi olla katsomassa Fröbelin Palikoita. Alkuhämmennykseni jälkeen päätän kuitenkin vetää keikan loppuun normaaliin tyyliin. En sensuroi kirosanoja. Illalla näiden lapsien vanhemmat joutuvat varmaankin vastamaan kummallisiin kysymyksiin…

Ensimmäinen setti menee selkeästi tilanteeseen totutellessa: kyseessähän on myös ensimmäinen keikkamme konserttisalissa. On omituista kun emme joudukaan kilpailemaan kännisen örinän kanssa, vaan ihmiset istuvat hiirenhiljaa ja oikeasti kuuntelevat mitä soitamme. Kun hyppäämme kolmen vartin paussin jälkeen uudestaan kehään kaikki sujuukin huomattavasti luontevammin. Tiedämme nyt mikä on homman nimi ja osaamme hyödyntää kuuntelemaan tulleen yleisön. Soittomme on tavallista dynaamisempaa; hiljaiset kohdat ovat todella hiljaisia ja kovat erittäin kovia. Huomaan myös heittäytyväni normaalia intensiivisempiin laulutulkintoihin. Jälkimmäinen setti onkin mielestämme oikein onnistunut ja toteamme, että näissä konserttisaleissa voisi esiintyä enemmänkin.

Toivottavasti ne lapset eivät näe tästä illasta painajaisia. Pitäisiköhän tulevaisuudessa varusteisiin pakata kengurupuku?

Äidit, lukitkaa tyttärenne!